H4B Tavuoppi Johdanto (HEPREA KIELIOPPI SÄÄNNÖT)
| h4b-tavuoppi-johdanto.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 7.2.2022).
4 HEPREA KIELIOPPI https://gen.fi/h4.html
H4B SÄÄNNÖT https://gen.fi/h4b.html
H4B Tavuoppi Johdanto
https://gen.fi/h4b-tavuoppi-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Tavuopin yleispiirteitä
3. Paino
4. Vokaalin pituus
4.1 Yleistä vokaalin pituudesta
4.2 Pitkä vokaali
4.2.1 Varma pitkä vokaali
4.2.2 Vokaali, joka voi olla pitkä tai lyhyt
4.2.3 Alef tavun keskellä ja lopussa
4.3 Lyhyt vokaali
4.4 Katkovokaali
5. Avotavu
5.1. Avo- ja umpitavu
5.2 Pitkävokaalinen avotavu
5.3 Lyhytvokaalinen avotavu
5.3.1 Lyhytvokaalinen avotavu kurkkuäänteen edellä
5.3.2 Lyhytvokaalinen avotavu penultimapainotteisessa segolaatissa
tai segolaattityyppisessä sanassa
5.3.3 Lyhytvokaalinen painollinen avotavu päätteessä tai verbin sidevokaalitavuna
5.3.4 Lyhytvokaalinen avotavu kodashim- ja shorashim-sanoissa
5.4 Katkovokaalinen avotavu
6. Umpitavu
6.1 Yleistä umpitavusta
6.2 Lyhytvokaalinen umpitavu
6.2.1 Normaali lyhytvokaalinen umpitavu
6.2.2 Lyhytvokaalinen umpitavu näkymättömän kahdennuksen yhteydessä
6.3 Pitkävokaalinen umpitavu
6.4 Kaksoissuljettu umpitavu
0. DOKUMENTTEJA
H4A Vokaalit
https://gen.fi/h4a-vokaalit.html
H4A Shva
https://gen.fi/h4a-shva.html
H4B Propretonic reduction
https://gen.fi/h4b-propretonic-reduction.html
H4C Segolaattien taivutus
https://gen.fi/h4c-segolaattien-taivutus.html
H4L Nykyheprean lainasanat Johdanto
https://gen.fi/h4L-nykyheprean-lainasanat-johdanto.html
H4V Vokalisoimaton kirjoitus Johdanto
https://gen.fi/h4v-johdanto.html
Heprean kieliakatemia (Academy of the Hebrew Language)
https://hebrew-academy.org.il/
Heprean kieliakatemia, Vokalisoimaton kirjoitus (ktiv male)
http://hebrew-academy.org.il/wp-content/uploads/Klaley-Ktiv-Male.pdf
Heprean kieliakatemia, Siirtokirjoitus
https://hebrew-academy.org.il/wp-content/uploads/taatik-loazit-2020.pdf
1. JOHDANTO
Tässä dokumentissa käsitellään klassisen heprean eli vokalisoidun kirjakielen tavuoppia ja siihen kiinteästi liittyvää vokalisointia.
Nykyheprean vokalisoimattomalle ktiv male -kirjoitukselle on omat sääntönsä. Heprean kieliakatemia on toukokuussa 2017 julkaissut ktiv male -kirjoituksen uudet ohjeet. Aiemmat säännöt olivat Israelin valtion perustamisen ajalta eli vuodelta 1948.
H4V Vokalisoimaton kirjoitus Johdanto
https://gen.fi/h4v-johdanto.html
Nykyheprean kirjoittaja tarvitsee vielä kolmannetkin säännöt lainasanojen ja vierasnimien kirjoittamista ja vokalisoimista varten. Heprean kieliakatemia on antanut erilliset ohjeet myös näitä muista kielistä lainattuja sanoja ja nimiä varten.
H4L Nykyheprean lainasanat Johdanto
https://gen.fi/h4L-nykyheprean-lainasanat-johdanto.html
Hepreassa on siis kolmet kirjoitussäännöt:
– 1. klassinen vokalisoitu kirjoitus = nykyheprean vokalisoitu kirjakieli
– 2. nykyheprean vokalisoimaton kirjoitus eli ktiv male
– 3. nykyheprean vierassanat ja -nimet
Tavuopin sisäistäminen antaa tukevan pohjan Raamatun heprean opiskelulle. Tavuoppiin käytetty aika ei ole turhaa: se säästää Tanachin lukijan monelta päänvaivalta.
Tavuoppi auttaa myös nykyheprean opiskelijaa sanojen taivuttamisessa ja nominikaavojen tunnistamisessa, vaikka klassisen tavuopin säännöt eivät kaikilta osin koskekaan puhuttua nykyhepreaa ja siihen liittyvää vokalisoimatonta ktiv male ‑kirjoitusta. Vokalisoidulla kirjakielellä ja tavanomaisesti puhutulla kielellä on mm. seuraavia eroja: vokaalien erilainen pituus kuuluu puheessa vain heikosti, konsonanttien kahdennuksia ei lausuta, tavun muodostava shva mykistyy usein, ktiv male -kirjoituksessa ei usein eroteta pitkiä ja lyhyitä vokaaleja jne.
Nykyheprean vokalisoidun kirjoituksen tulisi noudattaa klassisen heprean tavuoppia ja kirjoitussääntöjä. Nämä vokalisoidun kirjakielen säännöt ovat pysyneet pääosin muuttumattomina yli tuhat vuotta. Aikaa olisi kyllä ollut runsaasti niitä opiskella.
Nykyhepreaa äidinkielenään puhuvat ja sitä ktiv male -muodossa kirjoittavat eivät kuitenkaan yleensä osaa tavuoppia ja vokalisointia. Tuhat vuotta ei sittenkään ole ollut riittävästi... Esimerkiksi vokalisoidussa lastenkirjassa voi olla erikseen vokalisoija (vokalisti!), joka on merkinnyt vokaalimerkit kirjailijan tai kääntäjän tuottamaan ktiv male -tekstiin. Itse kirjailija tai kääntäjä ei välttämättä osaa vokalisointia – vokalisoitua kirjoitustahan ei nykyhepreassa juuri käytetä. Tai jos käytetään, niin vokalisoinnissa vilisee yleensä runsaasti virheellisiä ja/tai vanhentuneita muotoja.
Klassisessa Tanachin hepreassa esiintyvä nykyhepreasta poikkeava kirjoitusasu on merkitty hakasulkeisiin [].
Vokaalimerkin paikan osoittamiseen käytetään tarvittaessa apuna samech-kirjainta.
ס mikä tahansa konsonanttinen kirjain
vrt. vokaalikirjain / kokonaan ääntymätön kirjain eli kirjain,
jolla ei ole konsonanttista äännearvoa
Asteriski (*) osoittaa sanan tavuopillisen rakenteen.
2. TAVUOPIN YLEISPIIRTEITÄ
Heprean tavuoppi on yleisesti ottaen ankara: monet säännöt ovat kokonaan tai lähes poikkeuksettomia.
Kaikki hepreankieliset sanat ja tavut alkavat yhdellä ja vain yhdellä konsonantilla. Poikkeuksena on ve-konjunktion u-muoto bumaf-kirjainten ja shvan edellä.
Sana päättyy joko pitkävokaaliseen avotavuun tai yhteen konsonanttiin päättyvään umpitavuun. Poikkeuksena on sananloppuinen kaksoissuljettu eli kahteen konsonanttiin päättyvä tavu. Sanan keskellä ei voi olla kaksoissuljettuja tavuja.
Kaikissa tavuissa on yksi ja täsmälleen yksi vokaali. Heprean kielessä ei ole tavuopin näkökulmasta diftongeja eli kahta eri vokaalia samassa tavussa. Nykyheprealainen lausuminen on sitten eri asia. Poikkeuksena on patach ganuv ("varastettu patach") ennen sanan lopussa olevaa konsonanttista kurkkuäännekirjainta, jota edeltää muu kuin a-vokaali.
Sanan lopussa oleva avotavu (vokaaliin päättyvä tavu) on poikkeuksetta aina pitkävokaalinen. Sanan alussa ja keskellä olevat avotavut ovat yleensä pitkiä tai katkovokaalisia. Lyhytvokaalinen avotavu on poikkeus.
Suljetut eli umpitavut (konsonanttiin päättyvät tavut) ovat usein lyhytvokaalisia. Umpitavussa ei voi koskaan olla katkovokaalia. Kaikki pitkävokaaliset umpitavut ovat painollisia. Rakennegenetiivissä (status constructus, nismach) esiintyy sanan lopussa myös sivupainollisia pitkävokaalisia umpitavuja.
Muut kuin segolaatti- ja segolaattityyppiset nominit päättyvät perusmuodossaan painolliseen tavuun, joka on joko pitkä avotavu tai pitkävokaalinen umpitavu. Nominin lopussa voi poikkeuksellisesti olla myös lyhytvokaalinen umpitavu, erityisesti mediae geminatae -juurista (toinen ja kolmas juurikirjain ovat samoja) johtuvissa nomineissa sekä rakennemuodoissa. Aramean vaikutuksesta (?) lyhytvokaalisia lopputavuja voi satunnaisesti esiintyä myös muissa sanoissa.
Verbivartalot päättyvät yleensä painolliseen lyhytvokaaliseen umpitavuun. Huomattavimpia poikkeuksia ovat tertiae he ja ontot verbit sekä hif'il-muodot.
Ain ע on tavuopillisesti aina konsonanttinen kirjain. Puhekielessä sitä ei sanan lopussa kuitenkaan äännetä – eikä nykyisin aina edes sanan keskellä.
Alef א on tavun alussa myös aina konsonantti. Tavun keskellä tai lopussa alef on joko vokaalin merkki tai kokonaan mykkä.
Jod י on konsonantti a-, o- ja u-vokaalien jälkeen. Poikkeuksena sananloppuinen kamats–jod–vav-pääte, jossa jod toimii a-vokaalin merkkinä.
3. PAINO
Tavuopissa tutkitaan kolmea asiaa: painoa, vokaalin pituutta ja tavun avoimuutta tai umpinaisuutta.
Heprealaisissa sanoissa pääpaino on yleensä viimeisellä, joskus toiseksi viimeisellä ja ani harvoin kolmanneksi viimeisellä tavulla. Lisäksi on painottomia tai korkeintaan sivupainollisia sanoja, joista erityisesti on huomattava omistettavassa muodossa (st. constr., nismach) olevat sanat.
Oletusarvona on, että paino on viimeisellä tavulla. Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa paino on merkitty vain niihin sanoihin, joissa se ei ole viimeisellä tavulla. Poikkeuksena on konsekutiivisen eli jatkavan perfektin yksikön ensimmäisen ja yksikön toisen maskuliinin painolliset persoonapäätteet.
Painoa tutkittaessa tavut luetaan aina sanan lopusta lukien. Tavuilla on myös latinalaiset nimet:
– viimeinen eli ultima ("äärimmäinen, viimeinen")
– toiseksi viimeinen eli penultima ("lähes tai melkein viimeinen")
– kolmanneksi viimeinen eli antepenultima ("ennen melkein viimeistä")
Heprean tavuopissa ei siis painon osalta puhuta sanan ensimmäisestä, toisesta, kolmannesta jne. tavusta, vaan viimeisestä, toiseksi viimeisestä jne. tavusta.
Tavut voidaan analysoida myös painon perusteella:
– painollinen tavu (tonic)
– painollista tavua edeltävä tavu (pretonic)
– painollista tavua edeltävää tavua ennen olevat tavut (propretonic)
– painollisen tavun jälkeinen tavu (posttonic)
4. VOKAALIN PITUUS
4.1 YLEISTÄ VOKAALIN PITUUDESTA
Vokaaleja on kolmen pituisia: pitkiä, lyhyitä ja katkovokaaleja. Suomen kielessä on vain pitkiä ja lyhyitä vokaaleja. Katkovokaalit ovat hyvin lyhyitä vokaaleja.
Katkovokaaleja lukuun ottamatta lähes kaikki ilman vokaalikirjainta kirjoitettavat vokaalimerkit voivat olla sekä pitkän että lyhyen vokaalin merkkinä. Usein vokaalin pituuden voikin päätellä vain tavuopin sääntöjen perusteella.
Vokaalikirjain tarkoittaa alef-, he-, vav- tai jod-kirjainta, joka lausutaan vokaalina. Vokaalikirjaimella ei ole konsonanttista äännearvoa.
א׳ ה׳ ו׳ י׳
Vokaalikirjaimia (vowel letters) kutsutaan myös nimellä "lukemisen äidit", matres lectionis, hepr. imot hakria.
Vokaalikirjaimen tunnistaa parhaiten siitä, että sillä ei ole omaa vokaalimerkkiä. Jokaisella konsonanttina lausuttavalla kirjaimella – sanan viimeistä kirjainta lukuun ottamatta – on yksi ja vain yksi vokaalimerkki. Poikkeuksena tähän sääntöön on patach ganuv, "varastettu patach", joka liittyy sen edellä olevaan vokaaliin.
4.2 PITKÄ VOKAALI
4.2.1 VARMA PITKÄ VOKAALI
Katko- ja patach-vokaalimerkkejä lukuun ottamatta kaikki muut vokaalimerkit voivat olla pitkiä.
Kamats gadol (a-vokaalina lausuttava kamats) on ainoa "paljaista" vokaalimerkeistä, joka on aina pitkä vokaali. Muissa varmasti pitkissä vokaaleissa on vokaalimerkin lisäksi ns. lukemisen äiti eli mater lectionis ‑merkki.
סָ kamats gadol (a:na lausuttaessa)
vrt. kamats katan eli o-vokaalina lausuttaessa aina lyhyt
סֵי tseirei male
סֶי segol male
סִי chirik male
ָיו - "av", kamats–jod–vav, esiintyy vain sanan lopussa
וֹ cholam male
וּ shuruk
– poikkeus esim. Jer. 31:34, jossa shuruk on lyhyt: כּוּלָּם
Sanan lopussa olevassa avotavussa on aina pitkä vokaali:
הָ-
ךָ-
תָ-
ָא -
ָה -
ֵא -
ֵה -
ֵי -
ֶא -
ֶה -
ִי -
ֹא-
ֹה-
וֹ-
וּ-
4.2.2 VOKAALI, JOKA VOI OLLA PITKÄ TAI LYHYT
Katkovokaaleja lukuun ottamatta lähes kaikki "paljaista" vokaalimerkeistä voivat olla pitkiä tai lyhyitä.
סֵ tseirei: yleensä pitkä
סֶ segol: harvoin pitkä
סִ chirik: harvoin pitkä
סֹ cholam: yleensä pitkä
סֻ kibuts: harvoin pitkä
4.2.3 ALEF TAVUN KESKELLÄ JA LOPUSSA
Tavun alussa alef on aina konsonantti, ja siihen voi liittyä minkä pituinen vokaali tahansa. Muun kuin tavua aloittavan alefin edellä oleva vokaali on lähes aina pitkä; alef toimii ikään kuin vokaalikirjaimena. Sanan lopussa oleva vokaali on aina pitkä.
Esimerkkejä (11):
1.לִמצֺ א
2.מָלֵאת
3.מָצָא
4.רִאשׁוֹן
5.רֹאשׁ
6.שָׂנֵא
7.שְׂנֵֵאתֶם
8.תִּמְצֶ֫אנָה
Sanan keskellä olevan alef-kirjaimen edellä oleva vokaali voi olla myös lyhyt.
9.לִקְרַאת
pa. inf. kohdata, tavata, ottaa vastaan,
prep. vastakkain, NH (vain) prep. kohti, vastaan
Huomaa myös sanan lopussa oleva "mykkä" alef.
10.וַיַּרְא
11.חֵטְא
4.3 LYHYT VOKAALI
Ainoat varmasti lyhyet vokaalit ovat patach ja kamats katan eli o-vokaalina lausuttava kamats. Muut vokaalimerkit voivat toimia myös pitkän vokaalin merkkinä.
סַ patach: aina lyhyt
סָ kamats katan (o-vokaalina lausuttava kamats): aina lyhyt
סֵ tseirei: harvoin lyhyt
סֶ segol: yleensä lyhyt
סִ chirik: yleensä lyhyt
סֹ cholam: harvoin lyhyt
סֻ kibuts: harvoin lyhyt
4.4 KATKOVOKAALI
Katkovokaalit ovat hyvin lyhyitä vokaaleja, joita kutsutaan myös vähennetyiksi vokaaleiksi (reduced vowels). Katkovokaali muodostaa aina painottoman avotavun. Sieppaus- eli chataf-vokaalit esiintyvät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vain kurkkuäänteiden yhteydessä.
סְ shva na eli "liikkuva shva": tavun muodostava shva
vrt. tavun sulkeva vokaalittomuuden merkki shva nach
eli "lepäävä shva"
סֲ chataf patach
סֱ chataf segol
סֳ chataf kamats (lausutaan aina o-vokaalina)
5. AVOTAVU
5.1. AVO- JA UMPITAVU
Tavuja on kahdenlaisia: avo- ja umpitavuja. Avotavu tarkoittaa vokaaliin päättyvä tavua, umpitavu puolestaan suljettua eli konsonanttiin päättyvää tavua.
Avotavut ovat yleensä joko pitkä- tai katkovokaalisia. Lyhytvokaalinen avotavu on poikkeus, jonka esiintymiseen on aina oltava joku syy.
Suomalaiselle tämä jako on vieras, koska sen enempää omassa kielessämme kuin esim. tutuissa indoeurooppalaisissa kielissä tavun avoimuutta tai vaihtoehtoisesti umpinaisuutta ei yleensä tarvitse miettiä.
5.2 PITKÄVOKAALINEN AVOTAVU
Esimerkkejä (24):
1.אֶחָד
2.אִי
] 3.אֻלַי [אוּלַי
] 4.אֱלֹהִים [אֱלוֹהִים
] 5.אֱלֹהֶ֫יךָ [אֱלוֹהֶ֫יךָ
] 6.אֱלֹהֵ֫ינוּ [אֱלוֹהֵ֫ינוּ
7.בָּתִּים
– poikkeuksellisesti dagesh kal -piste vokaalin jälkeen – Sim lev!
8.דָּבָר
9.הַרְבֵּה
10.יָפָה
11.כֹּה
12.מְבֹרָךְ
adj. [pu. partis.]
13.נַפְשֶׁ֫ךָ
mask./fem. (NH fem.) + suff. yks. 2. mask. P
נַפְשְׁךָ K
] 14.עֹלָם [עוֹלָם
15.פֶּ֫לֶא
] 16.פִּלֶ֫גֶשׁ [פִּילֶ֫גֶשׁ
fem. (37x) sivuvaimo, jalkavaimo
17.ק֫וּמָה
18.קָשֶׁה
19.רִאשׁוֹן
20.רֹאשִׁי
21.רֵּאשִׁית
22.שָֽׁמְרָה
23.תְּאֵנָה
fem. (39x, 1. Moos. 3:7) viikunapuu, viikuna
24.תִּמְצֶ֫אנָה
5.3 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU
Lyhytvokaaliset avotavut ovat poikkeus perussäännöstä, jonka mukaan avotavussa on joko pitkä tai katkovokaali. Lyhytvokaaliset avotavut ovat usein painollisia. Lyhytvokaalinen avotavu voi esiintyä
– 1. kurkkuäänteen edellä
– 2. penultimapainotteisessa segolaatissa
tai segolaattityyppisessä sanassa (painollinen)
– 3. suffiksissa tai sidevokaalitavuna (painollinen)
– 4. kodashim- ja shorashim-sanoissa
5.3.1 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU KURKKUÄÄNTEEN EDELLÄ
Kurkkuäänteisiin liittyvän chataf- eli sieppausvokaalin edellä oleva kirjain saa yleensä vastaavan lyhyen täysvokaalin. Kurkkuäänteen edellä oleva lyhyt vokaali säilyy silloinkin, kun itse sieppausvokaali on muuttunut tavusääntöjen perusteella lyhytvokaaliseksi.
Esimerkkejä (14):
1.אַהֲבָה
2.אָהֳלִי
oholi
3.בֶּאֱמֶת
4.וָאֳנִיָּה
vo'onija
5.נָעֳמִי
No'omi, henk. fem. (21x)
6.נַעֲרָה
7.פָּעֳלִי
po'oli
8.תַּעֲמֹד
9.תַּעַמְדִֿי* תַּעֲמְדִי
Kamats katanin edellä oleva kamats lausutaan lyhyenä o-vokaalina – eli sekin on kamats katan.
10.אָהָלְכֶם
oholchem
11.פָּעָלְךָ
po'olcha
Propretonic-säännön mukaan antepenultima-asemaan tuleva pitkävokaalinen a-avotavu lyhenee katkovokaaliseksi.
בָּרוּךְ < בְּרוּכָה
אָפֹר < אֲפֹרָה
Lyhenevässä tavussa voi olla kurkkuäänteen edellä kuitenkin joskus poikkeuksellisesti katkovokaalin sijasta lyhyt vokaali.
12.בַּחוּרִים* בְּחוּרִים
Samoin poikkeuksellisesti
13.אַחִים* אָחִים
14.אַחַת* אֶחַדת
5.3.2 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU PENULTIMAPAINOTTEISESSA
SEGOLAATISSA TAI SEGOLAATTITYYPPISESSÄ SANASSA
Penultimapainotteisissa segolaateissa on lyhyt avotavu, jossa on patach, tseirei, segol tai cholam. Useimmat tav-päätteiset segolaatit ovat maskuliineja eli kolmas radikaali tav kuuluu sanan juureen.
Esimerkkejä (17):
1.אֹ֫הֶל
2.בַּ֫יִת
3.בֹּ֫קֶר
4.דֶּ֫לֶת
fem.
5.זַ֫יִת
6.מֶ֫לֶךְ
7.נַ֫עַר
8.סֵ֫פֶר
9.פֶּ֫לֶא
10.צֹ֫עַר
paik. fem. Soar
11.קֹ֫דֶשׁ
Lähes kaikki segolaattityyppiset sanat ovat tav-päätteisiä feminiinejä.
12.אוֹמֶ֫רֶת
13.כְּתֹ֫בֶת
14.סוֹלַ֫חַת
] 15.פִּלֶ֫גֶשׁ [פִּילֶ֫גֶשׁ
16.צַלַּ֫חַת
17.קֹהֶ֫לֶת
mask. saarnaaja, teosn. fem. Saarnaajan kirja
– arvonimet voivat olla feminiinimuotoisia
5.3.3 LYHYTVOKAALINEN PAINOLLINEN AVOTAVU PÄÄTTEESSÄ
TAI VERBIN SIDEVOKAALITAVUNA
Duaalin päätteessä on penultimapainotteinen lyhytvokaalinen avotavu.
Esimerkkejä (5):
1.יָדַ֫יִם
2.מַ֫יִם
3.שָׁמַ֫יִם
4.שְׁנַ֫יִם
5.שְׁתַּ֫יִם
– poikkeuksellisesti dagesh kal -piste vokaalin jälkeen – Sim lev!
Monikolliseen tai duaaliseen sanaan liittyvässä yks. 2. fem. -suffiksissa on myös penultimapainotteinen lyhytvokaalinen avotavu.
Esimerkkejä (5):
1.אֲבוֹתַ֫יִךְ
2.אֱלוֹהַ֫יִךְ
3.יָדַ֫יִךְ
4.סוּסַ֫יִךְ
5.סוּסוֹתַ֫יִךְ
Sidevokaalit ovat lähes aina pitkä- tai katkovokaalisia. Erittäin harvinainen poikkeus on verbin objektisuffiksiin liittyvä lyhyt a-sidevokaali:
Esimerkkejä (2):
1.שְׁמָרַ֫נִי
pa. perf. yks. 3. mask. + suff. yks. 1. c.
√שמר
2.שְׁמַרְתַּ֫נִי
pa. perf. yks. 2. mask. + suff. yks. 1. c.
5.3.4 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU
KODASHIM- JA SHORASHIM-SANOISSA
Kodesh- ja shoresh-sanojen monikon taivutus on poikkeuksellinen.
]קָדָשִׁים [קֹדָשִׁים
kodashim
]שָׁרָשִׁים [שֹׁרָשִׁים
shorashim
5.4 KATKOVOKAALINEN AVOTAVU
Katkovokaaliset tavut ovat aina painottomia avotavuja. Tavun muodostava katkovokaali on lähes aina joko pretonic- tai propretonic-asemassa olevassa tavussa. Nykyheprean puhekielessä shva na ‑vokaalia ei usein äännetä.
H4A Shva
https://gen.fi/h4a-shva.html
Esimerkkejä (14):
1.אַהֲבָה
2.אֶכְתְּבָה
3.אֲחָדִים
4.אֱמֶת
5.אֳנִיָּה
6.בְּרוּכִים
] 7.חֳלִי [חֹלִי
8.יִשְׁמְרוּ
9.כְּתַבְתֶּם
10.שְׁמוּאֵל
11.רוּחֲךָ
רוּחַ mask./fem. (NH fem.) Henki, henki, tuuli
tx: yks. + suff. yks. 2. mask.
12.תְּבוּאֶ֫ינָה
13.תִּשְׁמְרִי
Katkovokaalinen avotavu voi olla poikkeuksellisesti myös painollisen tavun jälkeen (posttonic).
14.צֹ֫עֲרָה
צֹ֫עַר paik. fem. Soar
tx: lokat. Soariin
6. UMPITAVU
6.1 YLEISTÄ UMPITAVUSTA
Umpitavut eli suljetut tavut ovat konsonanttiin päättyviä tavuja. Sanan lopussa voi olla myös kahteen konsonanttiin päättyviä eli kaksoissuljettuja tavuja.
Umpitavuissa on yleensä lyhyt vokaali. Painollisessa umpitavussa voi olla myös pitkä vokaali. Pitkävokaalisia umpitavuja on lähinnä sanan lopussa. Klassisessa hepreassa ei esiinny painottomia pitkävokaalisia umpitavuja. Umpitavussa ei voi olla katkovokaalia.
Nominin perusmuoto (st. abs.) loppuu useimmiten pitkään painolliseen tavuun: avutavuun tai pitkävokaaliseen umpitavuun. Penultimapainotteinen segolaatti päättyy kuitenkin lähes aina lyhytvokaaliseen umpitavuun, samoin kuin segolaattityyppiset nominit.
Verbien vartalo päättyy yleensä lyhytvokaaliseen umpitavuun, merkittävänä poikkeuksena esim. tertiae he ja ontot verbit sekä hif'il-muodot.
6.2 LYHYTVOKAALINEN UMPITAVU
6.2.1 NORMAALI LYHYTVOKAALINEN UMPITAVU
Lyhytvokaalinen umpitavu voi esiintyä missä kohtaa sanaa tahansa,
sekä painollisena että painottomana.
Esimerkkejä (22):
1.אֱלוֹהַי
2.אֵם
3.אִשָּׁה אִשְׁ-שָׁה
4.גַּל
5.דְבַשׁ
6.דַּי
7.זָקֵן
pa. perf. yks. 3. mask. hän oli vanha, hän tuli vanhaksi
√זקן
8.חָנּוּ חָנְ-נוּ
pa. imperat. mon. 2. mask. armahtakaa
√חנן
10.וַיָּ֫קָם וַיְ-יָ֫-קָם
11.יִרְאֶה
12.יִשְׂרָאֵל
13.כָּתַ֫בְתִּי
14.לִקְרַאת
15.לִשְׁמֹר
16.מִקְלַ֫חַת
17.נַ֫עַר
18.עַ֫יִן
19.קַ֫חְנָה
pa. imperat. mon. 2. fem. ottakaa
√לקח
20.קְטַנָּה קְ-טַנְ-נָה
21.שָׁמַר
22. סִבְבִי
sivevi (kaksitavuinen: sive-vi) pa. perf. yks. 2. fem. sinä kiersit ympäri
√סבב
6.2.2 LYHYTVOKAALINEN UMPITAVU
NÄKYMÄTTÖMÄN KAHDENNUKSEN YHTEYDESSÄ
Kurkkuäänteissä, erityisesti he- ja chet-kirjaimissa, voi esiintyä ns. virtuaalinen eli näkymätön kahdennus. Tällaiset tavut ovat tavuopillisesti lyhytvokaalisia umpitavuja.
Esimerkkejä (9):
1.בַּחוּץ* > בְּ-הַחְ-חוּץ
2.הַהוּא* > הַהְ-הוּא
3.הַחַ֫יִל* > הַחְ-חַ֫יִל
4.הַחָכְמָה* > הַחְ-חָכְמָה
5.הַחֶ֫רֶב* > הַחְ-חֶ֫רֶב
6.מְרַחֶ֫פֶת* > מְ-רַחְ-חֶ֫פֶת
7.נַהָג* > נַהְ-הָג
mask. [kattaal-tekijänn.] kuljettaja
8.נַחוּם* > נַחְ-חוּם
henk. mask. [kattuul-nom. pi.] Nachum, "lohdutus"
√נחם muuttua mieleltään:
nif. katua, armahtaa, sääliä, pi. lohduttaa
9.נִחַם* > נִנְ-חַם
nif. perf. yks. 3. mask. hän katui, armahti, sääli
√נחם muuttua mieleltään:
nif. katua, armahtaa, sääliä, pi. lohduttaa
6.3 PITKÄVOKAALINEN UMPITAVU
Pitkävokaalinen umpitavu on aina painollinen. Se esiintyy lähinnä sanan lopussa. Nominit päättyvät usein pitkävokaaliseen umpitavuun. Samoin nominien monikkomuodoissa on pitkävokaalinen umpitavu. Pitkävokaalisia umpitavuja esiintyy myös esim. verbien hif'il-taivutuksessa sekä pausamuodoissa.
Rakennegenetiivissä (st. constr., nismach) sananloppuiset konsonanttiin päättyvät pitkävokaaliset umpitavut ovat sivupainollisia.
Esimerkkejä (15):
1.אָבוֹת
2.אֱלוֹהִים
3.בֵּין
4.דָּבָר
5.הִקְדִישׁ
hif. perf. yks. 3. mask. hän pyhitti
6.זָקֵן
adj. [pa. partis.] vanha (ihmisestä)
vrt. זָקֵן zakĕn pa. perf. yks. 3. mask.
7.כָּבֵד
adj. [pa. partis.] painava
vrt. כָּבֵד kavĕd pa. perf. yks. 3. mask.
8.לָ֫יְלָה
P
לַ֫יְלָה K
9.לָ֫מָּה* > לָ֫מְ-מָה
interrog. P miksi
לָמָה K
10.קָטֹן
adj. [pa. partis.] pieni
vrt. קָטֹן katŏn pa. perf. yks. 3. mask.
11.קָם
– 1. pa. perf. yks. 3. mask.
– 2. pa. partis./prees. yks. mask.
√קום
12.רוּחַ
13.רֵאשִׁית
14.שָׁ֫מָּה* > שָׁ֫מְ-מָה
adv. [lokat.] sinne
15.תְּהוֹם
6.4 KAKSOISSULJETTU UMPITAVU
Sanan lopussa voi olla myös kahteen konsonanttiin päättyviä eli kaksoissuljettuja tavuja. Lähinnä niitä esiintyy persoonapronominin kaltaisessa verbitaivutuksessa pa. perf. yks. 2. fem. ‑muodoissa.
אַתְּ
שָׁמַרְתְּ
4 HEPREA KIELIOPPI https://gen.fi/h4.html
H4B SÄÄNNÖT https://gen.fi/h4b.html
H4B Tavuoppi Johdanto
https://gen.fi/h4b-tavuoppi-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Tavuopin yleispiirteitä
3. Paino
4. Vokaalin pituus
4.1 Yleistä vokaalin pituudesta
4.2 Pitkä vokaali
4.2.1 Varma pitkä vokaali
4.2.2 Vokaali, joka voi olla pitkä tai lyhyt
4.2.3 Alef tavun keskellä ja lopussa
4.3 Lyhyt vokaali
4.4 Katkovokaali
5. Avotavu
5.1. Avo- ja umpitavu
5.2 Pitkävokaalinen avotavu
5.3 Lyhytvokaalinen avotavu
5.3.1 Lyhytvokaalinen avotavu kurkkuäänteen edellä
5.3.2 Lyhytvokaalinen avotavu penultimapainotteisessa segolaatissa
tai segolaattityyppisessä sanassa
5.3.3 Lyhytvokaalinen painollinen avotavu päätteessä tai verbin sidevokaalitavuna
5.3.4 Lyhytvokaalinen avotavu kodashim- ja shorashim-sanoissa
5.4 Katkovokaalinen avotavu
6. Umpitavu
6.1 Yleistä umpitavusta
6.2 Lyhytvokaalinen umpitavu
6.2.1 Normaali lyhytvokaalinen umpitavu
6.2.2 Lyhytvokaalinen umpitavu näkymättömän kahdennuksen yhteydessä
6.3 Pitkävokaalinen umpitavu
6.4 Kaksoissuljettu umpitavu
0. DOKUMENTTEJA
H4A Vokaalit
https://gen.fi/h4a-vokaalit.html
H4A Shva
https://gen.fi/h4a-shva.html
H4B Propretonic reduction
https://gen.fi/h4b-propretonic-reduction.html
H4C Segolaattien taivutus
https://gen.fi/h4c-segolaattien-taivutus.html
H4L Nykyheprean lainasanat Johdanto
https://gen.fi/h4L-nykyheprean-lainasanat-johdanto.html
H4V Vokalisoimaton kirjoitus Johdanto
https://gen.fi/h4v-johdanto.html
Heprean kieliakatemia (Academy of the Hebrew Language)
https://hebrew-academy.org.il/
Heprean kieliakatemia, Vokalisoimaton kirjoitus (ktiv male)
http://hebrew-academy.org.il/wp-content/uploads/Klaley-Ktiv-Male.pdf
Heprean kieliakatemia, Siirtokirjoitus
https://hebrew-academy.org.il/wp-content/uploads/taatik-loazit-2020.pdf
1. JOHDANTO
Tässä dokumentissa käsitellään klassisen heprean eli vokalisoidun kirjakielen tavuoppia ja siihen kiinteästi liittyvää vokalisointia.
Nykyheprean vokalisoimattomalle ktiv male -kirjoitukselle on omat sääntönsä. Heprean kieliakatemia on toukokuussa 2017 julkaissut ktiv male -kirjoituksen uudet ohjeet. Aiemmat säännöt olivat Israelin valtion perustamisen ajalta eli vuodelta 1948.
H4V Vokalisoimaton kirjoitus Johdanto
https://gen.fi/h4v-johdanto.html
Nykyheprean kirjoittaja tarvitsee vielä kolmannetkin säännöt lainasanojen ja vierasnimien kirjoittamista ja vokalisoimista varten. Heprean kieliakatemia on antanut erilliset ohjeet myös näitä muista kielistä lainattuja sanoja ja nimiä varten.
H4L Nykyheprean lainasanat Johdanto
https://gen.fi/h4L-nykyheprean-lainasanat-johdanto.html
Hepreassa on siis kolmet kirjoitussäännöt:
– 1. klassinen vokalisoitu kirjoitus = nykyheprean vokalisoitu kirjakieli
– 2. nykyheprean vokalisoimaton kirjoitus eli ktiv male
– 3. nykyheprean vierassanat ja -nimet
Tavuopin sisäistäminen antaa tukevan pohjan Raamatun heprean opiskelulle. Tavuoppiin käytetty aika ei ole turhaa: se säästää Tanachin lukijan monelta päänvaivalta.
Tavuoppi auttaa myös nykyheprean opiskelijaa sanojen taivuttamisessa ja nominikaavojen tunnistamisessa, vaikka klassisen tavuopin säännöt eivät kaikilta osin koskekaan puhuttua nykyhepreaa ja siihen liittyvää vokalisoimatonta ktiv male ‑kirjoitusta. Vokalisoidulla kirjakielellä ja tavanomaisesti puhutulla kielellä on mm. seuraavia eroja: vokaalien erilainen pituus kuuluu puheessa vain heikosti, konsonanttien kahdennuksia ei lausuta, tavun muodostava shva mykistyy usein, ktiv male -kirjoituksessa ei usein eroteta pitkiä ja lyhyitä vokaaleja jne.
Nykyheprean vokalisoidun kirjoituksen tulisi noudattaa klassisen heprean tavuoppia ja kirjoitussääntöjä. Nämä vokalisoidun kirjakielen säännöt ovat pysyneet pääosin muuttumattomina yli tuhat vuotta. Aikaa olisi kyllä ollut runsaasti niitä opiskella.
Nykyhepreaa äidinkielenään puhuvat ja sitä ktiv male -muodossa kirjoittavat eivät kuitenkaan yleensä osaa tavuoppia ja vokalisointia. Tuhat vuotta ei sittenkään ole ollut riittävästi... Esimerkiksi vokalisoidussa lastenkirjassa voi olla erikseen vokalisoija (vokalisti!), joka on merkinnyt vokaalimerkit kirjailijan tai kääntäjän tuottamaan ktiv male -tekstiin. Itse kirjailija tai kääntäjä ei välttämättä osaa vokalisointia – vokalisoitua kirjoitustahan ei nykyhepreassa juuri käytetä. Tai jos käytetään, niin vokalisoinnissa vilisee yleensä runsaasti virheellisiä ja/tai vanhentuneita muotoja.
Klassisessa Tanachin hepreassa esiintyvä nykyhepreasta poikkeava kirjoitusasu on merkitty hakasulkeisiin [].
Vokaalimerkin paikan osoittamiseen käytetään tarvittaessa apuna samech-kirjainta.
ס mikä tahansa konsonanttinen kirjain
vrt. vokaalikirjain / kokonaan ääntymätön kirjain eli kirjain,
jolla ei ole konsonanttista äännearvoa
Asteriski (*) osoittaa sanan tavuopillisen rakenteen.
2. TAVUOPIN YLEISPIIRTEITÄ
Heprean tavuoppi on yleisesti ottaen ankara: monet säännöt ovat kokonaan tai lähes poikkeuksettomia.
Kaikki hepreankieliset sanat ja tavut alkavat yhdellä ja vain yhdellä konsonantilla. Poikkeuksena on ve-konjunktion u-muoto bumaf-kirjainten ja shvan edellä.
Sana päättyy joko pitkävokaaliseen avotavuun tai yhteen konsonanttiin päättyvään umpitavuun. Poikkeuksena on sananloppuinen kaksoissuljettu eli kahteen konsonanttiin päättyvä tavu. Sanan keskellä ei voi olla kaksoissuljettuja tavuja.
Kaikissa tavuissa on yksi ja täsmälleen yksi vokaali. Heprean kielessä ei ole tavuopin näkökulmasta diftongeja eli kahta eri vokaalia samassa tavussa. Nykyheprealainen lausuminen on sitten eri asia. Poikkeuksena on patach ganuv ("varastettu patach") ennen sanan lopussa olevaa konsonanttista kurkkuäännekirjainta, jota edeltää muu kuin a-vokaali.
Sanan lopussa oleva avotavu (vokaaliin päättyvä tavu) on poikkeuksetta aina pitkävokaalinen. Sanan alussa ja keskellä olevat avotavut ovat yleensä pitkiä tai katkovokaalisia. Lyhytvokaalinen avotavu on poikkeus.
Suljetut eli umpitavut (konsonanttiin päättyvät tavut) ovat usein lyhytvokaalisia. Umpitavussa ei voi koskaan olla katkovokaalia. Kaikki pitkävokaaliset umpitavut ovat painollisia. Rakennegenetiivissä (status constructus, nismach) esiintyy sanan lopussa myös sivupainollisia pitkävokaalisia umpitavuja.
Muut kuin segolaatti- ja segolaattityyppiset nominit päättyvät perusmuodossaan painolliseen tavuun, joka on joko pitkä avotavu tai pitkävokaalinen umpitavu. Nominin lopussa voi poikkeuksellisesti olla myös lyhytvokaalinen umpitavu, erityisesti mediae geminatae -juurista (toinen ja kolmas juurikirjain ovat samoja) johtuvissa nomineissa sekä rakennemuodoissa. Aramean vaikutuksesta (?) lyhytvokaalisia lopputavuja voi satunnaisesti esiintyä myös muissa sanoissa.
Verbivartalot päättyvät yleensä painolliseen lyhytvokaaliseen umpitavuun. Huomattavimpia poikkeuksia ovat tertiae he ja ontot verbit sekä hif'il-muodot.
Ain ע on tavuopillisesti aina konsonanttinen kirjain. Puhekielessä sitä ei sanan lopussa kuitenkaan äännetä – eikä nykyisin aina edes sanan keskellä.
Alef א on tavun alussa myös aina konsonantti. Tavun keskellä tai lopussa alef on joko vokaalin merkki tai kokonaan mykkä.
Jod י on konsonantti a-, o- ja u-vokaalien jälkeen. Poikkeuksena sananloppuinen kamats–jod–vav-pääte, jossa jod toimii a-vokaalin merkkinä.
3. PAINO
Tavuopissa tutkitaan kolmea asiaa: painoa, vokaalin pituutta ja tavun avoimuutta tai umpinaisuutta.
Heprealaisissa sanoissa pääpaino on yleensä viimeisellä, joskus toiseksi viimeisellä ja ani harvoin kolmanneksi viimeisellä tavulla. Lisäksi on painottomia tai korkeintaan sivupainollisia sanoja, joista erityisesti on huomattava omistettavassa muodossa (st. constr., nismach) olevat sanat.
Oletusarvona on, että paino on viimeisellä tavulla. Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa paino on merkitty vain niihin sanoihin, joissa se ei ole viimeisellä tavulla. Poikkeuksena on konsekutiivisen eli jatkavan perfektin yksikön ensimmäisen ja yksikön toisen maskuliinin painolliset persoonapäätteet.
Painoa tutkittaessa tavut luetaan aina sanan lopusta lukien. Tavuilla on myös latinalaiset nimet:
– viimeinen eli ultima ("äärimmäinen, viimeinen")
– toiseksi viimeinen eli penultima ("lähes tai melkein viimeinen")
– kolmanneksi viimeinen eli antepenultima ("ennen melkein viimeistä")
Heprean tavuopissa ei siis painon osalta puhuta sanan ensimmäisestä, toisesta, kolmannesta jne. tavusta, vaan viimeisestä, toiseksi viimeisestä jne. tavusta.
Tavut voidaan analysoida myös painon perusteella:
– painollinen tavu (tonic)
– painollista tavua edeltävä tavu (pretonic)
– painollista tavua edeltävää tavua ennen olevat tavut (propretonic)
– painollisen tavun jälkeinen tavu (posttonic)
4. VOKAALIN PITUUS
4.1 YLEISTÄ VOKAALIN PITUUDESTA
Vokaaleja on kolmen pituisia: pitkiä, lyhyitä ja katkovokaaleja. Suomen kielessä on vain pitkiä ja lyhyitä vokaaleja. Katkovokaalit ovat hyvin lyhyitä vokaaleja.
Katkovokaaleja lukuun ottamatta lähes kaikki ilman vokaalikirjainta kirjoitettavat vokaalimerkit voivat olla sekä pitkän että lyhyen vokaalin merkkinä. Usein vokaalin pituuden voikin päätellä vain tavuopin sääntöjen perusteella.
Vokaalikirjain tarkoittaa alef-, he-, vav- tai jod-kirjainta, joka lausutaan vokaalina. Vokaalikirjaimella ei ole konsonanttista äännearvoa.
א׳ ה׳ ו׳ י׳
Vokaalikirjaimia (vowel letters) kutsutaan myös nimellä "lukemisen äidit", matres lectionis, hepr. imot hakria.
Vokaalikirjaimen tunnistaa parhaiten siitä, että sillä ei ole omaa vokaalimerkkiä. Jokaisella konsonanttina lausuttavalla kirjaimella – sanan viimeistä kirjainta lukuun ottamatta – on yksi ja vain yksi vokaalimerkki. Poikkeuksena tähän sääntöön on patach ganuv, "varastettu patach", joka liittyy sen edellä olevaan vokaaliin.
4.2 PITKÄ VOKAALI
4.2.1 VARMA PITKÄ VOKAALI
Katko- ja patach-vokaalimerkkejä lukuun ottamatta kaikki muut vokaalimerkit voivat olla pitkiä.
Kamats gadol (a-vokaalina lausuttava kamats) on ainoa "paljaista" vokaalimerkeistä, joka on aina pitkä vokaali. Muissa varmasti pitkissä vokaaleissa on vokaalimerkin lisäksi ns. lukemisen äiti eli mater lectionis ‑merkki.
סָ kamats gadol (a:na lausuttaessa)
vrt. kamats katan eli o-vokaalina lausuttaessa aina lyhyt
סֵי tseirei male
סֶי segol male
סִי chirik male
ָיו - "av", kamats–jod–vav, esiintyy vain sanan lopussa
וֹ cholam male
וּ shuruk
– poikkeus esim. Jer. 31:34, jossa shuruk on lyhyt: כּוּלָּם
Sanan lopussa olevassa avotavussa on aina pitkä vokaali:
הָ-
ךָ-
תָ-
ָא -
ָה -
ֵא -
ֵה -
ֵי -
ֶא -
ֶה -
ִי -
ֹא-
ֹה-
וֹ-
וּ-
4.2.2 VOKAALI, JOKA VOI OLLA PITKÄ TAI LYHYT
Katkovokaaleja lukuun ottamatta lähes kaikki "paljaista" vokaalimerkeistä voivat olla pitkiä tai lyhyitä.
סֵ tseirei: yleensä pitkä
סֶ segol: harvoin pitkä
סִ chirik: harvoin pitkä
סֹ cholam: yleensä pitkä
סֻ kibuts: harvoin pitkä
4.2.3 ALEF TAVUN KESKELLÄ JA LOPUSSA
Tavun alussa alef on aina konsonantti, ja siihen voi liittyä minkä pituinen vokaali tahansa. Muun kuin tavua aloittavan alefin edellä oleva vokaali on lähes aina pitkä; alef toimii ikään kuin vokaalikirjaimena. Sanan lopussa oleva vokaali on aina pitkä.
Esimerkkejä (11):
1.לִמצֺ א
2.מָלֵאת
3.מָצָא
4.רִאשׁוֹן
5.רֹאשׁ
6.שָׂנֵא
7.שְׂנֵֵאתֶם
8.תִּמְצֶ֫אנָה
Sanan keskellä olevan alef-kirjaimen edellä oleva vokaali voi olla myös lyhyt.
9.לִקְרַאת
pa. inf. kohdata, tavata, ottaa vastaan,
prep. vastakkain, NH (vain) prep. kohti, vastaan
Huomaa myös sanan lopussa oleva "mykkä" alef.
10.וַיַּרְא
11.חֵטְא
4.3 LYHYT VOKAALI
Ainoat varmasti lyhyet vokaalit ovat patach ja kamats katan eli o-vokaalina lausuttava kamats. Muut vokaalimerkit voivat toimia myös pitkän vokaalin merkkinä.
סַ patach: aina lyhyt
סָ kamats katan (o-vokaalina lausuttava kamats): aina lyhyt
סֵ tseirei: harvoin lyhyt
סֶ segol: yleensä lyhyt
סִ chirik: yleensä lyhyt
סֹ cholam: harvoin lyhyt
סֻ kibuts: harvoin lyhyt
4.4 KATKOVOKAALI
Katkovokaalit ovat hyvin lyhyitä vokaaleja, joita kutsutaan myös vähennetyiksi vokaaleiksi (reduced vowels). Katkovokaali muodostaa aina painottoman avotavun. Sieppaus- eli chataf-vokaalit esiintyvät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vain kurkkuäänteiden yhteydessä.
סְ shva na eli "liikkuva shva": tavun muodostava shva
vrt. tavun sulkeva vokaalittomuuden merkki shva nach
eli "lepäävä shva"
סֲ chataf patach
סֱ chataf segol
סֳ chataf kamats (lausutaan aina o-vokaalina)
5. AVOTAVU
5.1. AVO- JA UMPITAVU
Tavuja on kahdenlaisia: avo- ja umpitavuja. Avotavu tarkoittaa vokaaliin päättyvä tavua, umpitavu puolestaan suljettua eli konsonanttiin päättyvää tavua.
Avotavut ovat yleensä joko pitkä- tai katkovokaalisia. Lyhytvokaalinen avotavu on poikkeus, jonka esiintymiseen on aina oltava joku syy.
Suomalaiselle tämä jako on vieras, koska sen enempää omassa kielessämme kuin esim. tutuissa indoeurooppalaisissa kielissä tavun avoimuutta tai vaihtoehtoisesti umpinaisuutta ei yleensä tarvitse miettiä.
5.2 PITKÄVOKAALINEN AVOTAVU
Esimerkkejä (24):
1.אֶחָד
2.אִי
] 3.אֻלַי [אוּלַי
] 4.אֱלֹהִים [אֱלוֹהִים
] 5.אֱלֹהֶ֫יךָ [אֱלוֹהֶ֫יךָ
] 6.אֱלֹהֵ֫ינוּ [אֱלוֹהֵ֫ינוּ
7.בָּתִּים
– poikkeuksellisesti dagesh kal -piste vokaalin jälkeen – Sim lev!
8.דָּבָר
9.הַרְבֵּה
10.יָפָה
11.כֹּה
12.מְבֹרָךְ
adj. [pu. partis.]
13.נַפְשֶׁ֫ךָ
mask./fem. (NH fem.) + suff. yks. 2. mask. P
נַפְשְׁךָ K
] 14.עֹלָם [עוֹלָם
15.פֶּ֫לֶא
] 16.פִּלֶ֫גֶשׁ [פִּילֶ֫גֶשׁ
fem. (37x) sivuvaimo, jalkavaimo
17.ק֫וּמָה
18.קָשֶׁה
19.רִאשׁוֹן
20.רֹאשִׁי
21.רֵּאשִׁית
22.שָֽׁמְרָה
23.תְּאֵנָה
fem. (39x, 1. Moos. 3:7) viikunapuu, viikuna
24.תִּמְצֶ֫אנָה
5.3 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU
Lyhytvokaaliset avotavut ovat poikkeus perussäännöstä, jonka mukaan avotavussa on joko pitkä tai katkovokaali. Lyhytvokaaliset avotavut ovat usein painollisia. Lyhytvokaalinen avotavu voi esiintyä
– 1. kurkkuäänteen edellä
– 2. penultimapainotteisessa segolaatissa
tai segolaattityyppisessä sanassa (painollinen)
– 3. suffiksissa tai sidevokaalitavuna (painollinen)
– 4. kodashim- ja shorashim-sanoissa
5.3.1 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU KURKKUÄÄNTEEN EDELLÄ
Kurkkuäänteisiin liittyvän chataf- eli sieppausvokaalin edellä oleva kirjain saa yleensä vastaavan lyhyen täysvokaalin. Kurkkuäänteen edellä oleva lyhyt vokaali säilyy silloinkin, kun itse sieppausvokaali on muuttunut tavusääntöjen perusteella lyhytvokaaliseksi.
Esimerkkejä (14):
1.אַהֲבָה
2.אָהֳלִי
oholi
3.בֶּאֱמֶת
4.וָאֳנִיָּה
vo'onija
5.נָעֳמִי
No'omi, henk. fem. (21x)
6.נַעֲרָה
7.פָּעֳלִי
po'oli
8.תַּעֲמֹד
9.תַּעַמְדִֿי* תַּעֲמְדִי
Kamats katanin edellä oleva kamats lausutaan lyhyenä o-vokaalina – eli sekin on kamats katan.
10.אָהָלְכֶם
oholchem
11.פָּעָלְךָ
po'olcha
Propretonic-säännön mukaan antepenultima-asemaan tuleva pitkävokaalinen a-avotavu lyhenee katkovokaaliseksi.
בָּרוּךְ < בְּרוּכָה
אָפֹר < אֲפֹרָה
Lyhenevässä tavussa voi olla kurkkuäänteen edellä kuitenkin joskus poikkeuksellisesti katkovokaalin sijasta lyhyt vokaali.
12.בַּחוּרִים* בְּחוּרִים
Samoin poikkeuksellisesti
13.אַחִים* אָחִים
14.אַחַת* אֶחַדת
5.3.2 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU PENULTIMAPAINOTTEISESSA
SEGOLAATISSA TAI SEGOLAATTITYYPPISESSÄ SANASSA
Penultimapainotteisissa segolaateissa on lyhyt avotavu, jossa on patach, tseirei, segol tai cholam. Useimmat tav-päätteiset segolaatit ovat maskuliineja eli kolmas radikaali tav kuuluu sanan juureen.
Esimerkkejä (17):
1.אֹ֫הֶל
2.בַּ֫יִת
3.בֹּ֫קֶר
4.דֶּ֫לֶת
fem.
5.זַ֫יִת
6.מֶ֫לֶךְ
7.נַ֫עַר
8.סֵ֫פֶר
9.פֶּ֫לֶא
10.צֹ֫עַר
paik. fem. Soar
11.קֹ֫דֶשׁ
Lähes kaikki segolaattityyppiset sanat ovat tav-päätteisiä feminiinejä.
12.אוֹמֶ֫רֶת
13.כְּתֹ֫בֶת
14.סוֹלַ֫חַת
] 15.פִּלֶ֫גֶשׁ [פִּילֶ֫גֶשׁ
16.צַלַּ֫חַת
17.קֹהֶ֫לֶת
mask. saarnaaja, teosn. fem. Saarnaajan kirja
– arvonimet voivat olla feminiinimuotoisia
5.3.3 LYHYTVOKAALINEN PAINOLLINEN AVOTAVU PÄÄTTEESSÄ
TAI VERBIN SIDEVOKAALITAVUNA
Duaalin päätteessä on penultimapainotteinen lyhytvokaalinen avotavu.
Esimerkkejä (5):
1.יָדַ֫יִם
2.מַ֫יִם
3.שָׁמַ֫יִם
4.שְׁנַ֫יִם
5.שְׁתַּ֫יִם
– poikkeuksellisesti dagesh kal -piste vokaalin jälkeen – Sim lev!
Monikolliseen tai duaaliseen sanaan liittyvässä yks. 2. fem. -suffiksissa on myös penultimapainotteinen lyhytvokaalinen avotavu.
Esimerkkejä (5):
1.אֲבוֹתַ֫יִךְ
2.אֱלוֹהַ֫יִךְ
3.יָדַ֫יִךְ
4.סוּסַ֫יִךְ
5.סוּסוֹתַ֫יִךְ
Sidevokaalit ovat lähes aina pitkä- tai katkovokaalisia. Erittäin harvinainen poikkeus on verbin objektisuffiksiin liittyvä lyhyt a-sidevokaali:
Esimerkkejä (2):
1.שְׁמָרַ֫נִי
pa. perf. yks. 3. mask. + suff. yks. 1. c.
√שמר
2.שְׁמַרְתַּ֫נִי
pa. perf. yks. 2. mask. + suff. yks. 1. c.
5.3.4 LYHYTVOKAALINEN AVOTAVU
KODASHIM- JA SHORASHIM-SANOISSA
Kodesh- ja shoresh-sanojen monikon taivutus on poikkeuksellinen.
]קָדָשִׁים [קֹדָשִׁים
kodashim
]שָׁרָשִׁים [שֹׁרָשִׁים
shorashim
5.4 KATKOVOKAALINEN AVOTAVU
Katkovokaaliset tavut ovat aina painottomia avotavuja. Tavun muodostava katkovokaali on lähes aina joko pretonic- tai propretonic-asemassa olevassa tavussa. Nykyheprean puhekielessä shva na ‑vokaalia ei usein äännetä.
H4A Shva
https://gen.fi/h4a-shva.html
Esimerkkejä (14):
1.אַהֲבָה
2.אֶכְתְּבָה
3.אֲחָדִים
4.אֱמֶת
5.אֳנִיָּה
6.בְּרוּכִים
] 7.חֳלִי [חֹלִי
8.יִשְׁמְרוּ
9.כְּתַבְתֶּם
10.שְׁמוּאֵל
11.רוּחֲךָ
רוּחַ mask./fem. (NH fem.) Henki, henki, tuuli
tx: yks. + suff. yks. 2. mask.
12.תְּבוּאֶ֫ינָה
13.תִּשְׁמְרִי
Katkovokaalinen avotavu voi olla poikkeuksellisesti myös painollisen tavun jälkeen (posttonic).
14.צֹ֫עֲרָה
צֹ֫עַר paik. fem. Soar
tx: lokat. Soariin
6. UMPITAVU
6.1 YLEISTÄ UMPITAVUSTA
Umpitavut eli suljetut tavut ovat konsonanttiin päättyviä tavuja. Sanan lopussa voi olla myös kahteen konsonanttiin päättyviä eli kaksoissuljettuja tavuja.
Umpitavuissa on yleensä lyhyt vokaali. Painollisessa umpitavussa voi olla myös pitkä vokaali. Pitkävokaalisia umpitavuja on lähinnä sanan lopussa. Klassisessa hepreassa ei esiinny painottomia pitkävokaalisia umpitavuja. Umpitavussa ei voi olla katkovokaalia.
Nominin perusmuoto (st. abs.) loppuu useimmiten pitkään painolliseen tavuun: avutavuun tai pitkävokaaliseen umpitavuun. Penultimapainotteinen segolaatti päättyy kuitenkin lähes aina lyhytvokaaliseen umpitavuun, samoin kuin segolaattityyppiset nominit.
Verbien vartalo päättyy yleensä lyhytvokaaliseen umpitavuun, merkittävänä poikkeuksena esim. tertiae he ja ontot verbit sekä hif'il-muodot.
6.2 LYHYTVOKAALINEN UMPITAVU
6.2.1 NORMAALI LYHYTVOKAALINEN UMPITAVU
Lyhytvokaalinen umpitavu voi esiintyä missä kohtaa sanaa tahansa,
sekä painollisena että painottomana.
Esimerkkejä (22):
1.אֱלוֹהַי
2.אֵם
3.אִשָּׁה אִשְׁ-שָׁה
4.גַּל
5.דְבַשׁ
6.דַּי
7.זָקֵן
pa. perf. yks. 3. mask. hän oli vanha, hän tuli vanhaksi
√זקן
8.חָנּוּ חָנְ-נוּ
pa. imperat. mon. 2. mask. armahtakaa
√חנן
10.וַיָּ֫קָם וַיְ-יָ֫-קָם
11.יִרְאֶה
12.יִשְׂרָאֵל
13.כָּתַ֫בְתִּי
14.לִקְרַאת
15.לִשְׁמֹר
16.מִקְלַ֫חַת
17.נַ֫עַר
18.עַ֫יִן
19.קַ֫חְנָה
pa. imperat. mon. 2. fem. ottakaa
√לקח
20.קְטַנָּה קְ-טַנְ-נָה
21.שָׁמַר
22. סִבְבִי
sivevi (kaksitavuinen: sive-vi) pa. perf. yks. 2. fem. sinä kiersit ympäri
√סבב
6.2.2 LYHYTVOKAALINEN UMPITAVU
NÄKYMÄTTÖMÄN KAHDENNUKSEN YHTEYDESSÄ
Kurkkuäänteissä, erityisesti he- ja chet-kirjaimissa, voi esiintyä ns. virtuaalinen eli näkymätön kahdennus. Tällaiset tavut ovat tavuopillisesti lyhytvokaalisia umpitavuja.
Esimerkkejä (9):
1.בַּחוּץ* > בְּ-הַחְ-חוּץ
2.הַהוּא* > הַהְ-הוּא
3.הַחַ֫יִל* > הַחְ-חַ֫יִל
4.הַחָכְמָה* > הַחְ-חָכְמָה
5.הַחֶ֫רֶב* > הַחְ-חֶ֫רֶב
6.מְרַחֶ֫פֶת* > מְ-רַחְ-חֶ֫פֶת
7.נַהָג* > נַהְ-הָג
mask. [kattaal-tekijänn.] kuljettaja
8.נַחוּם* > נַחְ-חוּם
henk. mask. [kattuul-nom. pi.] Nachum, "lohdutus"
√נחם muuttua mieleltään:
nif. katua, armahtaa, sääliä, pi. lohduttaa
9.נִחַם* > נִנְ-חַם
nif. perf. yks. 3. mask. hän katui, armahti, sääli
√נחם muuttua mieleltään:
nif. katua, armahtaa, sääliä, pi. lohduttaa
6.3 PITKÄVOKAALINEN UMPITAVU
Pitkävokaalinen umpitavu on aina painollinen. Se esiintyy lähinnä sanan lopussa. Nominit päättyvät usein pitkävokaaliseen umpitavuun. Samoin nominien monikkomuodoissa on pitkävokaalinen umpitavu. Pitkävokaalisia umpitavuja esiintyy myös esim. verbien hif'il-taivutuksessa sekä pausamuodoissa.
Rakennegenetiivissä (st. constr., nismach) sananloppuiset konsonanttiin päättyvät pitkävokaaliset umpitavut ovat sivupainollisia.
Esimerkkejä (15):
1.אָבוֹת
2.אֱלוֹהִים
3.בֵּין
4.דָּבָר
5.הִקְדִישׁ
hif. perf. yks. 3. mask. hän pyhitti
6.זָקֵן
adj. [pa. partis.] vanha (ihmisestä)
vrt. זָקֵן zakĕn pa. perf. yks. 3. mask.
7.כָּבֵד
adj. [pa. partis.] painava
vrt. כָּבֵד kavĕd pa. perf. yks. 3. mask.
8.לָ֫יְלָה
P
לַ֫יְלָה K
9.לָ֫מָּה* > לָ֫מְ-מָה
interrog. P miksi
לָמָה K
10.קָטֹן
adj. [pa. partis.] pieni
vrt. קָטֹן katŏn pa. perf. yks. 3. mask.
11.קָם
– 1. pa. perf. yks. 3. mask.
– 2. pa. partis./prees. yks. mask.
√קום
12.רוּחַ
13.רֵאשִׁית
14.שָׁ֫מָּה* > שָׁ֫מְ-מָה
adv. [lokat.] sinne
15.תְּהוֹם
6.4 KAKSOISSULJETTU UMPITAVU
Sanan lopussa voi olla myös kahteen konsonanttiin päättyviä eli kaksoissuljettuja tavuja. Lähinnä niitä esiintyy persoonapronominin kaltaisessa verbitaivutuksessa pa. perf. yks. 2. fem. ‑muodoissa.
אַתְּ
שָׁמַרְתְּ