OS Miksi kaikkiin rukouksiin ei heti vastata? (Mark. 9:17–29, 2 paas) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Rukous ja usko -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-miksi-kaikkiin-rukouksiin-ei-heti-vastata.html
1. ONKO USKONI KELVOTON,
KUN RUKOUKSIINI EI NÄYTETÄ VASTATTAVAN?
2. ONKO KUOLEMA RANGAISTUS JOSTAKIN SYNNISTÄ?
3. OVATKO SAIRAUDET JA MUUT AHDINGOT RANGAISTUSTA
JOSTAKIN SYNNISTÄ?
4. USKOVA ON MAAILMASSA AHTAALLA – VASTA TAIVAASSA HELPOTTAA
5. AHDINGOT SAARNAAVAT JUMALAN PYHYYTTÄ
6. HERRA VASTAA RUKOUKSIIN PARHAALLA TAVALLA
SAARNA
1. ONKO USKONI KELVOTON, KUN RUKOUKSIINI EI NÄYTETÄ VASTATTAVAN?
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Tänään olemme saaneet kuulla kuolemansairaasta kuningas Hiskiasta (2. Kun. 20:1-7) ja riivatusta mykästä pojasta, jota Jeesuksen opetuslapset eivät olleet kyenneet parantamaan (Mark. 9:17-29). Raamattu on täynnä ahdingossa, tuskissa ja sairauksissa olevia ihmisiä, niin kuin on myös meidän oma elämänpiirimme.
Sairaus tai ahdistus, konkurssi tai avioero, läheisen kuolema tai elämän muut raskaat hetket koskettavat myös Jeesuksen omia. Miksi rukoukseen ei tunnu tulevan vastausta? Miksi olemme niin usein samassa tilanteessa kuin opetuslapset, jotka eivät kyenneet ajamaan ulos riivaajaa? Olenko tehnyt jonkin synnin, josta Herra minua nyt rankaisee? Ansaitsenko tällaisen kohtalon? Onko Jumala hylännyt minut, ottanut suojelevan kätensä minun päältäni pois? Olenko minä itse ja myös uskoni huono ja kelvoton?
Ensiksi uskosta ja sen laadusta. Kun uskot Raamatun Jeesukseen, Herraan ja Vapahtajaan, syntiesi Sovittajaan ja kuolemasi Voittajaan, niin tuo uskosi on silloin sinulle lahjaksi annettu, Jumalan sanan ja armovälineiden kautta sinuun Pyhän Hengen vaikutuksesta istutettu. Se on Jumalan Pojan uskoa, niin kuin Paavali sanoo (Gal. 2:20). Se tarkoittaa sitä, että usko ei ole sinun omaasi, vaan Jeesuksen sinulle lahjoittamaa ja Hänen itsensä ylläpitämää.
Kun uskot Jeesukseen kastettuna Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan jakamattoman Kristuksen kirkon tunnustamaan kolmiyhteiseen Jumalaan – tunnustat Hänen Raamatussa ilmoitetun sanansa totuudeksi, niin silloin olet oikeassa uskossa. Heikolta ja väräjävältäkin tuntuva Jumalan Pojan usko on suurempi kuin koko tämä nyt näkyvä lankeemuksen tähden kirottu ja pian tulella tuhottava maailma. Miksi? Koska tuo usko on Jumalasta ja Hänen Pyhästä Hengestään, ja Jumalasta lähteneenä se palaa Jumalan tykö ja tuo mukanaan iankaikkisen, katoamattoman kirkkauden ja taivaan.
Jos tässä uskossa – samassa uskossa, jota myös Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat – Jumalaa rukoilet, niin rukoilet silloin Pyhässä Hengessä. Vaikka et mitään väristyksiä, haltioitumisia tai muita tunteita kokisikaan, niin olet joka tapauksessa Jumalan lapsi, joka puhuu rakkaalle Isälle, joka ei korviaan ja sydäntään sinulta sulje.
Vielä kerraten ja kooten: Kun Jeesuksen omana rukoilet, Isä kuulee – ja Hän vastaa omalla parhaalla ajallaan ja tavallaan. Saat odottaa turvallisin ja luottavin mielin Herran kellojen käyntiä ja lyöntejä.
2. ONKO KUOLEMA RANGAISTUS JOSTAKIN SYNNISTÄ?
Toiseksi kysymys siitä, rankaiseeko Jumala sitä, joka kuolee. Raamatussa on joissakin kohdin selvä todistus tällaisesta syy ja seuraus -suhteesta. Esimerkiksi tilanne, jossa Israelin kansa saapui Jordanin yli Luvattuun maahan ja valloitti Jerikon kaupungin. Aakan-niminen sotilas otti silloin salaa kaupungista saalista, minkä Jumala oli nimenomaan kieltänyt. Tämän seurauksena Jumala vihastui kansaansa, ja Israel hävisi seuraavan taistelunsa Ain kaupunkia vastaan. Rangaistukseksi Jumala käski kivittää Aakanin perheineen kuoliaaksi.
Toinen esimerkki synnin ja Jumalan langettaman kuolemanrangaistuksen liittymisestä yhteen on Uuden liiton alusta, uuden hengellisen Israelin ensivaiheista. Ananias ja Safiira valehtelevat apostoleille antaessaan vapaaehtoista lahjaa seurakunnalle. Rangaistukseksi Jumala antoi kummankin kuolla samana päivänä.
Sekä Uusi että Vanha liitto kertovat selväkielisesti meille sen, että Jumalan sammumaton viha kaikkea syntiä ja vääryyttä vastaan ei ole laantunut. Synnin tekemisestä seuraa kuolema aivan samalla tavoin Vanhan liiton Israelin kuin myös Uuden liiton, kristillisen seurakunnan, aikana.
Myös Jeesukselta kysyttiin tätä samaa synnin ja kuoleman yhteyttä.
”Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. 2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? 3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. 4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? 5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.'” (Luuk. 13:1-5)
Vastaus kysymykseen on täysin selvä ja ehdoton: Eivät ne, jotka ovat äkillisesti kuolleet, ole olleet sen syntisempiä kuin muutkaan. Fyysinen kuolema, erityisesti äkillinen kuolema, muistuttaa meitä kuitenkin siitä, että jokainen meistä ansaitsee perisyntisyydellään ja siitä johtuvilla lankeemuksilla kuolemanrangaistuksen; tässä nyt ja heti. Ellei Jeesuksen sovintoveri saa peittää minun ja sinun syntejä, niin mekin olemme tuhon omia. Ilman kääntymistä Jeesuksen puoleen, ilman synnin tunnustamista ja hylkäämistä, ilman uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, osanamme on paha kuolema, ikuinen kadotus.
Pitkämielisyydessään Jumala ei ole vielä sallinut jokaisen ihmisen kuolla nyt heti ja tähän paikkaan – vaikka se olisikin oikeudenmukaista; senhän jokainen ihminen syntisyydellään ansaitsisi. Jumala ei halua, että ihmiset joutuvat helvettiin, vaan että he tulevat käännetyiksi, uskovat Jeesukseen ja pelastuvat taivaaseen. Siksi Jumala viivyttää rangaistuksen toimeenpanoa – Hän antaa armon aikaa. Jeesus on jo kärsinyt meidän kuolemanrangaistuksemme, eikä Herra tahdo, että tuo valtava ja maailmakaikkeuden raskain työ Golgatan keskimmäiselle ristillä jäisi kenenkään kohdalla turhaksi ja hyödyttömäksi. Tänään Herra vielä odottaa ja etsii, kenet Hän voisi pelastaa. Kerran, ja piankin, tuo armonaika kuitenkin päättyy, ja ovi pelastuksen arkkiin suljetaan.
3. OVATKO SAIRAUDET JA MUUT AHDINGOT RANGAISTUSTA JOSTAKIN SYNNISTÄ?
Entä sitten kärsimämme sairaudet ja muut tuskat? Ovatko ne seurausta synneistämme? Rankaiseeko Jumala vaikeuksilla meitä, eikä siksi näytä vastaavan rukouksiimme pyytämällämme tavalla? Mitä Raamattu vastaa?
Juutalaiset ajattelivat sairauksien – ja muidenkin elämän vaikeuksien – olevan seurausta ihmisten synneistä. Nähdessään syntymästään saakka sokean miehen Jeesuksen opetuslapset kysyivät: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" (Joh. 9:2) Opetuslapset olivat tuossa kysymyksessään oikeilla jäljillä: Jos ei olisi syntiä, niin ei olisi myöskään sairauksia ja muita tuskia. Mutta se synti, jonka seurausta sairautemme ja ahdistuksemme ovat, ei välttämättä liity mitenkään erityisesti juuri meidän omaan tai edes vanhempiemme elämään. Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa." (Joh. 9:3)
On olemassa sairauksia ja tuskia, jotka ovat suoraa seurausta omista synneistämme: tupakanpolttaja saa keuhkosyövän, alkoholista toistuvasti juopuva maksasairauden, paljon kahvia juova altistuu sydäninfarktille, riittävän liikunnan ja levon sekä terveellisen ruokavalion laiminlyövä sairastuu ja väsyy muita helpommin. Tai on sairauksia ja vaivoja, jotka johtuvat vanhemmistamme: esimerkiksi huumeita käyttävän äidin synnyttämä vauva syntyy narkomaanina.
Mutta pohjimmiltaan sairautemme eivät johdu siitä, että me olisimme tehneet jonkun tietyn nimettävissä olevan synnin omassa elämässämme. Sairauksien alkusyynä on Aadamin ja Eevan alkulankeemus, johon me kaikki olemme heidän perillisinään osallisia. Minä, sinä ja jokainen maailmaan miehestä ja naisesta syntynyt ihminen teki oman henkilökohtaisen uskonratkaisunsa suhteessa Jumalaan jo paratiisissa Aadamin kupeissa ollessaan.
Tuon uskonratkaisun sisältönä oli Jumalan sanan hylkääminen ja Saatanan valheiden uskominen. Koko ihmiskunta kumarsi Aadamin lankeemuksessa Perkelettä ja pyllisti Jumalalle. Perisynti eli ihmisen lihallinen ja luonnollinen Jumalasta poiskääntyminen, Hänen sanansa hylkääminen ja Hänestä erossa kulkeminen jo äidinkohdussa sikiämisestä asti on sairauksiemme varsinainen syy.
Synnymme jokainen tähän maailmaan lihallisen ja syntisen ihmissuvun jäseniksi (Joh. 3:5-6). Olemme oman fyysisen syntymämme perusteella jokainen hengellisesti kuolleita ja pelastuksesta osattomia. "Niinkuin kirjoitettu on: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.'" (Room. 3:10-12; Ps. 14:3, 53:4) Samoin Daavid todistaa omasta alkuperästään: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps. 51:7)
Perisynnissä on syy ja alkuperä kaikkiin sairauksiimme ja lopulta myös ruumiimme kuolemaamme. Perisynnistä eli peritystä synnistä johtuvat myös kaikki suvuittain kulkevat ja periytyvät sairaudet ja heikkoudet.
Koska kaikki ovat perisynnin tähden syntisiä, niin siksi ei ole yhtään ihmistä, joka ei sairastaisi. Kaikkein pyhimmätkin sairastavat. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Herra itse kävi Mooseksen kimppuun tappoaikein (2. Moos. 4:24). Sitä, miten tuo Herran tappava viha Mooseksen kohtasi, ei kerrota. Mahdollisesti kyseessä oli äkillinen sairauskohtaus. Samoin esimerkiksi kuningas Daavid kärsi vanhuudenheikkoudesta (1. Kun. 1:1), Job paiseista ja Paavali silmäsairaudesta (Gal. 4:12-15).
4. USKOVA ON MAAILMASSA AHTAALLA – VASTA TAIVAASSA HELPOTTAA
Jos kaikkien Raamatun pyhien kohdalla ei mainitakaan erityisesti sairautta tuskan ja kärsimyksen aiheuttajana, niin sitä useammin voimme lukea Raamatun henkilöiden muista ahdistuksista ja kivuista. Ajatellaanpa Nooaa. Millaisen pilkan kohteena hän mahtoi ollakaan rakentaessaan kuivalle maalle valtavaa laivaa? Ja miltä mahtoi hänestä tuntua, kun hän näki koko ympärillään olevan maailman tuhoutuvan?
Ajatelkaamme Aabrahamia ja Saaraa heidän kärsiessään lapsettomuudesta. Ja sitten Aabrahamia hänen saatuaan käskyn uhrata oma, kauan kaivattu poikansa. Mikä mahtoi olla Daavidin tunne silloin, kun oma poika Absalom nousi kapinaan häntä vastaan ja lopulta sai tuossa kapinassa surmansa? Voisimme jatkaa tätä listaa loputtomiin. Paavali joutui ruoskittavaksi ja kivitettäväksi, haaksirikkoihin ja vankilaan. Niin hänen oma kansansa kuin pakanatkin halusivat tappaa hänet.
Sairaudet ja ahdingot ovat tulleet maailmaan ja ihmisen osaksi syntiinlankeemuksen kautta. Vasta silloin, kun syntiinlankeemus toi kirouksen maailmaan, tulivat ahdistukset ihmisen osaksi. Mutta Jeesus tuli tekemään tyhjäksi tuon lankeemuksesta johtuvan kirouksen. Jeesus tuli, jotta Häneen uskovat siirtyisivät helvetistä taivaaseen.
Sen tähden Jumala antaa Jeesuksen nimessä sairauksien väliaikaisesti parantua, antaa monien ahdistusten hetkeksi väistyä rukouksen kautta. Se on esimakua tulevasta taivaasta jo täällä maanpäällä. Taivaassa ei enää sairasteta, siellä ei enää ole paha olla. Synnin, kuoleman ja Perkeleen valta on siellä näkyvällä ja kouriintuntuvalla tavalla lopullisesti ja täydellisesti poistettu – pahaa ja tuskaa ei taivaassa enää edes muisteta olleen olemassa, menneet ahdistukset eivät siellä enää mieleen palaa.
5. AHDINGOT SAARNAAVAT JUMALAN PYHYYTTÄ
Mutta miksi Jumala kuitenkin niin usein – lähes jatkuvasti – sallii ihmisten kärsivän sairauksissa ja muissa vaikeuksissa sekä ahdingoissa? Miksi Jumala ei tunnu vastaavan rukouksiin? Miksi kaikki eivät parane, kun heidän puolestaan Jeesuksen nimessä rukoillaan? Miksi Jumala ei muuta asioita niin, että tuska ja ahdistus voisi väistyä?
Jumala tahtoo sairauksien ja tuskien kautta muistuttaa ja opettaa meitä jostakin. Moosesta muistutettiin ympärileikkauksen liitosta; Mooses oli rikkonut ympärileikkauksen käskyä vastaan eikä ollut liittänyt omaa poikaansa tämän Vanhan liiton armonvälineen kautta Herran valitun kansan jäseneksi (2. Moos. 4:24-26). Jumala voi muistuttaa sairaudella ja uupumuksella meitä lepopäivän pyhittämisestä ja terveistä elämäntavoista.
Jumala voi muistuttaa meitä kuuliaisuudesta ja syntien tunnustamisesta. ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! 2. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! 3. Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. 4. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä.” (Ps. 32:1-4)
Myös harhaoppi tuo mukanaan ahdistuksen. Jos laki ei ole täysi ja evankeliumi puhdas, niin ihminen joutuu oman kilvoittelunsa, luulotellun ulkokultaisen hyvyytensä ja oman elämänvaelluksensa varaan. Silloin on varmasti seurauksena ahdistus ja huono omatunto oman syntisyyden peittona olevasta teeskentelevästä hurskastelusta – jos ei sitten ole kokonaan Jumalan täydellisyyttä vaativan lain alla paatunut.
Ihminen, joka ei tunnusta ja usko olevansa kokonaan, sydänjuuriaan myöten synnin saastuttama, ei voi koskaan saada täyttä tunnon rauhaa ja iloa Jeesuksessa. Omaan uskonratkaisuunsa, omaan kilvoitteluunsa, omaan pyhyyteensä, omaan palvelemiseensa tai omien armolahjojensa käyttämiseen vähänkin Jumalan edessä vetoava ja turvaava joutuu aina olemaan huonolla omallatunnolla ja syyllisyydessä. Sillä mikäpä syntisen ihmisen läpi kulkenut voisi täydellisyyttä vaativan Jumalan pyhyyden edessä olla puhdasta ja kelvollista?
Jumala muistuttaa sairaudella ja ahdistuksella synnin tähden kirotun maailman vajavuudesta ja katoavaisuudesta; taivaassa on kotimme. Täällä me olemme muukalaisia – se on muukkosia(!) kaikki tyynni. Tänne maanpäälle ei saa eikä kannatakaan kiinnittää sydäntään, toivoaan ja odotuksiaan. Tässä ajassa kaikki asiat jäävät aina vajaiksi, täällä onnella ja ilolla on aina varjonsa. Vasta taivaassa, uudistetussa paratiisissa, onni ja riemu, ilo ja yhteys, terveys ja nautinto ovat täysiä. Kuitenkin hetkittäin, kuin kirkkain välähdyksin saamme jo nyt kokea tuota taivaan autuutta. Mutta elämän täyteys ei tässä ajassa voi koskaan olla pysyvä olotila.
6. HERRA VASTAA RUKOUKSIIN PARHAALLA TAVALLA
Kaikkein eniten Jumala haluaa puhua meille tuskien kautta armostaan ja rakkaudestaan, halustaan pelastaa ihminen. Paavalille annettu piikki eli pistin lihaan oli rakastavan Isän kädestä suotu. Se oli mahdollisesti ja ilmeisesti ainoa tapa, millä Jumala saattoi estää Paavalia ylpistymästä ja sitä kautta joutumasta kadotukseen. Jumalan asenne on vastuullisen vanhemman suhde lapseensa. Rakastava vanhempi ei suostu kaikkiin lapsen toiveisiin ja oikkuihin. Viisas vanhempi ei varjele lastaan kaikilta pettymyksiltä ja vaikeuksilta. Rakastava ja lapsestaan välittävä isä tai äiti tarttuu lapsensa vääriin tekoihin nuhtelemalla tai muilla tavoin.
Mutta rakastava kuritus on eri asia kuin vihassa ja kostonhalussa rankaiseminen. Jos Jumala rankaisisi meitä tekojemme mukaan, niin me kaikki kuolisimme tähän paikkaan: minä tähän saarnatuoliin – tai tässä tapauksessa saarnaseisomoon – ja te sinne penkkeihinne. Jos Jumala meitä tuomitsisi oikeuden mukaan, joutuisimme tältä paikalta kadotukseen jokainen. Mutta Jumala ei halua rankaista meitä vaan armahtaa. Ei hän halua syntisen kuolemaa, vaan sitä, että syntinen kääntyisi kohti ristiä ja eläisi. Jumala haluaa, että jokainen tulisi ainoan Pojan, Isän kaikkein Rakkaimman, teloituspaikalle, missä minulle ja sinulle kuuluva kuolemanrangaistus jo pantiin täytäntöön.
Saatanalla eli vastustajalla ei ole mitään itsenäistä valtaa meihin edes sairauden kautta. Jumalalla on kaikki valta. Kiusaaja on vain louskuttava rakkikoira, joka on Herran tiukassa ohjauksessa; se yltää vain sinne asti, mihin Herra ketjua löysää. Sairauksien ja ahdistusten tarkoitus on, että oppisimme tuntemaan ja toteuttamaan paremmin Jumalan tahtoa; ennen kaikkea se, että oppisimme tuntemaan Jumalaa itseään henkilökohtaisesti ja persoonallisesti, ei vain korvakuulolta.
Sairauksista on turhaa ja hyödytöntä syyttää Perkelettä, vaikka se kaiken pahan lähde ja kanava onkin. Paha ei ole peräisin Jumalasta eikä Jumala ole pahan vallan alla. Päinvastoin, Jumala käyttää myös pahaa omien hyvien tarkoitusperiensä täyttämiseen. Herra laittaa pahankin palvelemaan itseään. Kaiken luodun, myös langenneen ylienkelin joukkoinensa, on palveltava Kaikkivaltiasta. Ja sekös Vihtahousua suututtaa, että se omaa pahuuttaan toteuttaessaan ajaa ihmisiä Jeesuksen syliin!
Oikea asenne on Herran edessä kysellä, tai pikemminkin huutaa ja parkua: Mitä haluat puhua minulle tämän tuskan ja ahdistuksen kautta? Onko kysymys jostakin omasta synnistäni, jota en ole tunnustanut ja josta en ole halunnut luopua? Anna sanasi, lakisi ja evankeliumisi minut niin valaista, että rohkenen tunnustaa synnin synniksi, sitä katua ja jättää sen Golgatan ristille sovitettavaksi.
Vai haluatko, Herra, että jään vain käsivarsillesi lepäämään, luottaen armoosi ja rakkauteesi? Haluatko, että olen vain hiljaa edessäsi, jättäen tuskani Jeesuksen ristin juurelle? Sinun lähellesi, Herra, joka lopulta kannat kaikki minun tuskani, murheeni ja sairauteni? Pyhän Hengen synnyttämän oikean rukouksen tärkein ja syvin sisältö on: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi, Jumala, ei minun.” Herran yksiselitteinen tahto on, että minä pääsen Jeesuksen uskon kautta taivaaseen.
Monta kertaa on niin, että me ihmiset rukoilemme, emmekä näytä saavamme toivottua vastausta. Mutta kaikkivaltias ja armollinen Jumala nuo rakkaan lapsensa rukoukset, jotka on Jeesuksen nimessä taivaaseen lähetetty, takuuvarmasti kuulee. Ja Hän antaa meille lopulta vielä paremman vastauksen, kuin mitä edes osasimme pyytää: Vapahtajamme antaa verensä kautta täydellisen parantumisen ja ottaa ristinsä kautta kaikki ahdinkomme lopullisesti pois. Tässä lujassa toivossa ja varmassa uskossa nousemme nyt ylistämään kolmiyhteistä Jumalaa Nikean uskontunnustuksen sanoin.
Rukous ja usko -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-miksi-kaikkiin-rukouksiin-ei-heti-vastata.html
1. ONKO USKONI KELVOTON,
KUN RUKOUKSIINI EI NÄYTETÄ VASTATTAVAN?
2. ONKO KUOLEMA RANGAISTUS JOSTAKIN SYNNISTÄ?
3. OVATKO SAIRAUDET JA MUUT AHDINGOT RANGAISTUSTA
JOSTAKIN SYNNISTÄ?
4. USKOVA ON MAAILMASSA AHTAALLA – VASTA TAIVAASSA HELPOTTAA
5. AHDINGOT SAARNAAVAT JUMALAN PYHYYTTÄ
6. HERRA VASTAA RUKOUKSIIN PARHAALLA TAVALLA
SAARNA
1. ONKO USKONI KELVOTON, KUN RUKOUKSIINI EI NÄYTETÄ VASTATTAVAN?
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Tänään olemme saaneet kuulla kuolemansairaasta kuningas Hiskiasta (2. Kun. 20:1-7) ja riivatusta mykästä pojasta, jota Jeesuksen opetuslapset eivät olleet kyenneet parantamaan (Mark. 9:17-29). Raamattu on täynnä ahdingossa, tuskissa ja sairauksissa olevia ihmisiä, niin kuin on myös meidän oma elämänpiirimme.
Sairaus tai ahdistus, konkurssi tai avioero, läheisen kuolema tai elämän muut raskaat hetket koskettavat myös Jeesuksen omia. Miksi rukoukseen ei tunnu tulevan vastausta? Miksi olemme niin usein samassa tilanteessa kuin opetuslapset, jotka eivät kyenneet ajamaan ulos riivaajaa? Olenko tehnyt jonkin synnin, josta Herra minua nyt rankaisee? Ansaitsenko tällaisen kohtalon? Onko Jumala hylännyt minut, ottanut suojelevan kätensä minun päältäni pois? Olenko minä itse ja myös uskoni huono ja kelvoton?
Ensiksi uskosta ja sen laadusta. Kun uskot Raamatun Jeesukseen, Herraan ja Vapahtajaan, syntiesi Sovittajaan ja kuolemasi Voittajaan, niin tuo uskosi on silloin sinulle lahjaksi annettu, Jumalan sanan ja armovälineiden kautta sinuun Pyhän Hengen vaikutuksesta istutettu. Se on Jumalan Pojan uskoa, niin kuin Paavali sanoo (Gal. 2:20). Se tarkoittaa sitä, että usko ei ole sinun omaasi, vaan Jeesuksen sinulle lahjoittamaa ja Hänen itsensä ylläpitämää.
Kun uskot Jeesukseen kastettuna Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan jakamattoman Kristuksen kirkon tunnustamaan kolmiyhteiseen Jumalaan – tunnustat Hänen Raamatussa ilmoitetun sanansa totuudeksi, niin silloin olet oikeassa uskossa. Heikolta ja väräjävältäkin tuntuva Jumalan Pojan usko on suurempi kuin koko tämä nyt näkyvä lankeemuksen tähden kirottu ja pian tulella tuhottava maailma. Miksi? Koska tuo usko on Jumalasta ja Hänen Pyhästä Hengestään, ja Jumalasta lähteneenä se palaa Jumalan tykö ja tuo mukanaan iankaikkisen, katoamattoman kirkkauden ja taivaan.
Jos tässä uskossa – samassa uskossa, jota myös Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat – Jumalaa rukoilet, niin rukoilet silloin Pyhässä Hengessä. Vaikka et mitään väristyksiä, haltioitumisia tai muita tunteita kokisikaan, niin olet joka tapauksessa Jumalan lapsi, joka puhuu rakkaalle Isälle, joka ei korviaan ja sydäntään sinulta sulje.
Vielä kerraten ja kooten: Kun Jeesuksen omana rukoilet, Isä kuulee – ja Hän vastaa omalla parhaalla ajallaan ja tavallaan. Saat odottaa turvallisin ja luottavin mielin Herran kellojen käyntiä ja lyöntejä.
2. ONKO KUOLEMA RANGAISTUS JOSTAKIN SYNNISTÄ?
Toiseksi kysymys siitä, rankaiseeko Jumala sitä, joka kuolee. Raamatussa on joissakin kohdin selvä todistus tällaisesta syy ja seuraus -suhteesta. Esimerkiksi tilanne, jossa Israelin kansa saapui Jordanin yli Luvattuun maahan ja valloitti Jerikon kaupungin. Aakan-niminen sotilas otti silloin salaa kaupungista saalista, minkä Jumala oli nimenomaan kieltänyt. Tämän seurauksena Jumala vihastui kansaansa, ja Israel hävisi seuraavan taistelunsa Ain kaupunkia vastaan. Rangaistukseksi Jumala käski kivittää Aakanin perheineen kuoliaaksi.
Toinen esimerkki synnin ja Jumalan langettaman kuolemanrangaistuksen liittymisestä yhteen on Uuden liiton alusta, uuden hengellisen Israelin ensivaiheista. Ananias ja Safiira valehtelevat apostoleille antaessaan vapaaehtoista lahjaa seurakunnalle. Rangaistukseksi Jumala antoi kummankin kuolla samana päivänä.
Sekä Uusi että Vanha liitto kertovat selväkielisesti meille sen, että Jumalan sammumaton viha kaikkea syntiä ja vääryyttä vastaan ei ole laantunut. Synnin tekemisestä seuraa kuolema aivan samalla tavoin Vanhan liiton Israelin kuin myös Uuden liiton, kristillisen seurakunnan, aikana.
Myös Jeesukselta kysyttiin tätä samaa synnin ja kuoleman yhteyttä.
”Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. 2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? 3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. 4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? 5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.'” (Luuk. 13:1-5)
Vastaus kysymykseen on täysin selvä ja ehdoton: Eivät ne, jotka ovat äkillisesti kuolleet, ole olleet sen syntisempiä kuin muutkaan. Fyysinen kuolema, erityisesti äkillinen kuolema, muistuttaa meitä kuitenkin siitä, että jokainen meistä ansaitsee perisyntisyydellään ja siitä johtuvilla lankeemuksilla kuolemanrangaistuksen; tässä nyt ja heti. Ellei Jeesuksen sovintoveri saa peittää minun ja sinun syntejä, niin mekin olemme tuhon omia. Ilman kääntymistä Jeesuksen puoleen, ilman synnin tunnustamista ja hylkäämistä, ilman uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, osanamme on paha kuolema, ikuinen kadotus.
Pitkämielisyydessään Jumala ei ole vielä sallinut jokaisen ihmisen kuolla nyt heti ja tähän paikkaan – vaikka se olisikin oikeudenmukaista; senhän jokainen ihminen syntisyydellään ansaitsisi. Jumala ei halua, että ihmiset joutuvat helvettiin, vaan että he tulevat käännetyiksi, uskovat Jeesukseen ja pelastuvat taivaaseen. Siksi Jumala viivyttää rangaistuksen toimeenpanoa – Hän antaa armon aikaa. Jeesus on jo kärsinyt meidän kuolemanrangaistuksemme, eikä Herra tahdo, että tuo valtava ja maailmakaikkeuden raskain työ Golgatan keskimmäiselle ristillä jäisi kenenkään kohdalla turhaksi ja hyödyttömäksi. Tänään Herra vielä odottaa ja etsii, kenet Hän voisi pelastaa. Kerran, ja piankin, tuo armonaika kuitenkin päättyy, ja ovi pelastuksen arkkiin suljetaan.
3. OVATKO SAIRAUDET JA MUUT AHDINGOT RANGAISTUSTA JOSTAKIN SYNNISTÄ?
Entä sitten kärsimämme sairaudet ja muut tuskat? Ovatko ne seurausta synneistämme? Rankaiseeko Jumala vaikeuksilla meitä, eikä siksi näytä vastaavan rukouksiimme pyytämällämme tavalla? Mitä Raamattu vastaa?
Juutalaiset ajattelivat sairauksien – ja muidenkin elämän vaikeuksien – olevan seurausta ihmisten synneistä. Nähdessään syntymästään saakka sokean miehen Jeesuksen opetuslapset kysyivät: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" (Joh. 9:2) Opetuslapset olivat tuossa kysymyksessään oikeilla jäljillä: Jos ei olisi syntiä, niin ei olisi myöskään sairauksia ja muita tuskia. Mutta se synti, jonka seurausta sairautemme ja ahdistuksemme ovat, ei välttämättä liity mitenkään erityisesti juuri meidän omaan tai edes vanhempiemme elämään. Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa." (Joh. 9:3)
On olemassa sairauksia ja tuskia, jotka ovat suoraa seurausta omista synneistämme: tupakanpolttaja saa keuhkosyövän, alkoholista toistuvasti juopuva maksasairauden, paljon kahvia juova altistuu sydäninfarktille, riittävän liikunnan ja levon sekä terveellisen ruokavalion laiminlyövä sairastuu ja väsyy muita helpommin. Tai on sairauksia ja vaivoja, jotka johtuvat vanhemmistamme: esimerkiksi huumeita käyttävän äidin synnyttämä vauva syntyy narkomaanina.
Mutta pohjimmiltaan sairautemme eivät johdu siitä, että me olisimme tehneet jonkun tietyn nimettävissä olevan synnin omassa elämässämme. Sairauksien alkusyynä on Aadamin ja Eevan alkulankeemus, johon me kaikki olemme heidän perillisinään osallisia. Minä, sinä ja jokainen maailmaan miehestä ja naisesta syntynyt ihminen teki oman henkilökohtaisen uskonratkaisunsa suhteessa Jumalaan jo paratiisissa Aadamin kupeissa ollessaan.
Tuon uskonratkaisun sisältönä oli Jumalan sanan hylkääminen ja Saatanan valheiden uskominen. Koko ihmiskunta kumarsi Aadamin lankeemuksessa Perkelettä ja pyllisti Jumalalle. Perisynti eli ihmisen lihallinen ja luonnollinen Jumalasta poiskääntyminen, Hänen sanansa hylkääminen ja Hänestä erossa kulkeminen jo äidinkohdussa sikiämisestä asti on sairauksiemme varsinainen syy.
Synnymme jokainen tähän maailmaan lihallisen ja syntisen ihmissuvun jäseniksi (Joh. 3:5-6). Olemme oman fyysisen syntymämme perusteella jokainen hengellisesti kuolleita ja pelastuksesta osattomia. "Niinkuin kirjoitettu on: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.'" (Room. 3:10-12; Ps. 14:3, 53:4) Samoin Daavid todistaa omasta alkuperästään: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps. 51:7)
Perisynnissä on syy ja alkuperä kaikkiin sairauksiimme ja lopulta myös ruumiimme kuolemaamme. Perisynnistä eli peritystä synnistä johtuvat myös kaikki suvuittain kulkevat ja periytyvät sairaudet ja heikkoudet.
Koska kaikki ovat perisynnin tähden syntisiä, niin siksi ei ole yhtään ihmistä, joka ei sairastaisi. Kaikkein pyhimmätkin sairastavat. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Herra itse kävi Mooseksen kimppuun tappoaikein (2. Moos. 4:24). Sitä, miten tuo Herran tappava viha Mooseksen kohtasi, ei kerrota. Mahdollisesti kyseessä oli äkillinen sairauskohtaus. Samoin esimerkiksi kuningas Daavid kärsi vanhuudenheikkoudesta (1. Kun. 1:1), Job paiseista ja Paavali silmäsairaudesta (Gal. 4:12-15).
4. USKOVA ON MAAILMASSA AHTAALLA – VASTA TAIVAASSA HELPOTTAA
Jos kaikkien Raamatun pyhien kohdalla ei mainitakaan erityisesti sairautta tuskan ja kärsimyksen aiheuttajana, niin sitä useammin voimme lukea Raamatun henkilöiden muista ahdistuksista ja kivuista. Ajatellaanpa Nooaa. Millaisen pilkan kohteena hän mahtoi ollakaan rakentaessaan kuivalle maalle valtavaa laivaa? Ja miltä mahtoi hänestä tuntua, kun hän näki koko ympärillään olevan maailman tuhoutuvan?
Ajatelkaamme Aabrahamia ja Saaraa heidän kärsiessään lapsettomuudesta. Ja sitten Aabrahamia hänen saatuaan käskyn uhrata oma, kauan kaivattu poikansa. Mikä mahtoi olla Daavidin tunne silloin, kun oma poika Absalom nousi kapinaan häntä vastaan ja lopulta sai tuossa kapinassa surmansa? Voisimme jatkaa tätä listaa loputtomiin. Paavali joutui ruoskittavaksi ja kivitettäväksi, haaksirikkoihin ja vankilaan. Niin hänen oma kansansa kuin pakanatkin halusivat tappaa hänet.
Sairaudet ja ahdingot ovat tulleet maailmaan ja ihmisen osaksi syntiinlankeemuksen kautta. Vasta silloin, kun syntiinlankeemus toi kirouksen maailmaan, tulivat ahdistukset ihmisen osaksi. Mutta Jeesus tuli tekemään tyhjäksi tuon lankeemuksesta johtuvan kirouksen. Jeesus tuli, jotta Häneen uskovat siirtyisivät helvetistä taivaaseen.
Sen tähden Jumala antaa Jeesuksen nimessä sairauksien väliaikaisesti parantua, antaa monien ahdistusten hetkeksi väistyä rukouksen kautta. Se on esimakua tulevasta taivaasta jo täällä maanpäällä. Taivaassa ei enää sairasteta, siellä ei enää ole paha olla. Synnin, kuoleman ja Perkeleen valta on siellä näkyvällä ja kouriintuntuvalla tavalla lopullisesti ja täydellisesti poistettu – pahaa ja tuskaa ei taivaassa enää edes muisteta olleen olemassa, menneet ahdistukset eivät siellä enää mieleen palaa.
5. AHDINGOT SAARNAAVAT JUMALAN PYHYYTTÄ
Mutta miksi Jumala kuitenkin niin usein – lähes jatkuvasti – sallii ihmisten kärsivän sairauksissa ja muissa vaikeuksissa sekä ahdingoissa? Miksi Jumala ei tunnu vastaavan rukouksiin? Miksi kaikki eivät parane, kun heidän puolestaan Jeesuksen nimessä rukoillaan? Miksi Jumala ei muuta asioita niin, että tuska ja ahdistus voisi väistyä?
Jumala tahtoo sairauksien ja tuskien kautta muistuttaa ja opettaa meitä jostakin. Moosesta muistutettiin ympärileikkauksen liitosta; Mooses oli rikkonut ympärileikkauksen käskyä vastaan eikä ollut liittänyt omaa poikaansa tämän Vanhan liiton armonvälineen kautta Herran valitun kansan jäseneksi (2. Moos. 4:24-26). Jumala voi muistuttaa sairaudella ja uupumuksella meitä lepopäivän pyhittämisestä ja terveistä elämäntavoista.
Jumala voi muistuttaa meitä kuuliaisuudesta ja syntien tunnustamisesta. ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! 2. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! 3. Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. 4. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä.” (Ps. 32:1-4)
Myös harhaoppi tuo mukanaan ahdistuksen. Jos laki ei ole täysi ja evankeliumi puhdas, niin ihminen joutuu oman kilvoittelunsa, luulotellun ulkokultaisen hyvyytensä ja oman elämänvaelluksensa varaan. Silloin on varmasti seurauksena ahdistus ja huono omatunto oman syntisyyden peittona olevasta teeskentelevästä hurskastelusta – jos ei sitten ole kokonaan Jumalan täydellisyyttä vaativan lain alla paatunut.
Ihminen, joka ei tunnusta ja usko olevansa kokonaan, sydänjuuriaan myöten synnin saastuttama, ei voi koskaan saada täyttä tunnon rauhaa ja iloa Jeesuksessa. Omaan uskonratkaisuunsa, omaan kilvoitteluunsa, omaan pyhyyteensä, omaan palvelemiseensa tai omien armolahjojensa käyttämiseen vähänkin Jumalan edessä vetoava ja turvaava joutuu aina olemaan huonolla omallatunnolla ja syyllisyydessä. Sillä mikäpä syntisen ihmisen läpi kulkenut voisi täydellisyyttä vaativan Jumalan pyhyyden edessä olla puhdasta ja kelvollista?
Jumala muistuttaa sairaudella ja ahdistuksella synnin tähden kirotun maailman vajavuudesta ja katoavaisuudesta; taivaassa on kotimme. Täällä me olemme muukalaisia – se on muukkosia(!) kaikki tyynni. Tänne maanpäälle ei saa eikä kannatakaan kiinnittää sydäntään, toivoaan ja odotuksiaan. Tässä ajassa kaikki asiat jäävät aina vajaiksi, täällä onnella ja ilolla on aina varjonsa. Vasta taivaassa, uudistetussa paratiisissa, onni ja riemu, ilo ja yhteys, terveys ja nautinto ovat täysiä. Kuitenkin hetkittäin, kuin kirkkain välähdyksin saamme jo nyt kokea tuota taivaan autuutta. Mutta elämän täyteys ei tässä ajassa voi koskaan olla pysyvä olotila.
6. HERRA VASTAA RUKOUKSIIN PARHAALLA TAVALLA
Kaikkein eniten Jumala haluaa puhua meille tuskien kautta armostaan ja rakkaudestaan, halustaan pelastaa ihminen. Paavalille annettu piikki eli pistin lihaan oli rakastavan Isän kädestä suotu. Se oli mahdollisesti ja ilmeisesti ainoa tapa, millä Jumala saattoi estää Paavalia ylpistymästä ja sitä kautta joutumasta kadotukseen. Jumalan asenne on vastuullisen vanhemman suhde lapseensa. Rakastava vanhempi ei suostu kaikkiin lapsen toiveisiin ja oikkuihin. Viisas vanhempi ei varjele lastaan kaikilta pettymyksiltä ja vaikeuksilta. Rakastava ja lapsestaan välittävä isä tai äiti tarttuu lapsensa vääriin tekoihin nuhtelemalla tai muilla tavoin.
Mutta rakastava kuritus on eri asia kuin vihassa ja kostonhalussa rankaiseminen. Jos Jumala rankaisisi meitä tekojemme mukaan, niin me kaikki kuolisimme tähän paikkaan: minä tähän saarnatuoliin – tai tässä tapauksessa saarnaseisomoon – ja te sinne penkkeihinne. Jos Jumala meitä tuomitsisi oikeuden mukaan, joutuisimme tältä paikalta kadotukseen jokainen. Mutta Jumala ei halua rankaista meitä vaan armahtaa. Ei hän halua syntisen kuolemaa, vaan sitä, että syntinen kääntyisi kohti ristiä ja eläisi. Jumala haluaa, että jokainen tulisi ainoan Pojan, Isän kaikkein Rakkaimman, teloituspaikalle, missä minulle ja sinulle kuuluva kuolemanrangaistus jo pantiin täytäntöön.
Saatanalla eli vastustajalla ei ole mitään itsenäistä valtaa meihin edes sairauden kautta. Jumalalla on kaikki valta. Kiusaaja on vain louskuttava rakkikoira, joka on Herran tiukassa ohjauksessa; se yltää vain sinne asti, mihin Herra ketjua löysää. Sairauksien ja ahdistusten tarkoitus on, että oppisimme tuntemaan ja toteuttamaan paremmin Jumalan tahtoa; ennen kaikkea se, että oppisimme tuntemaan Jumalaa itseään henkilökohtaisesti ja persoonallisesti, ei vain korvakuulolta.
Sairauksista on turhaa ja hyödytöntä syyttää Perkelettä, vaikka se kaiken pahan lähde ja kanava onkin. Paha ei ole peräisin Jumalasta eikä Jumala ole pahan vallan alla. Päinvastoin, Jumala käyttää myös pahaa omien hyvien tarkoitusperiensä täyttämiseen. Herra laittaa pahankin palvelemaan itseään. Kaiken luodun, myös langenneen ylienkelin joukkoinensa, on palveltava Kaikkivaltiasta. Ja sekös Vihtahousua suututtaa, että se omaa pahuuttaan toteuttaessaan ajaa ihmisiä Jeesuksen syliin!
Oikea asenne on Herran edessä kysellä, tai pikemminkin huutaa ja parkua: Mitä haluat puhua minulle tämän tuskan ja ahdistuksen kautta? Onko kysymys jostakin omasta synnistäni, jota en ole tunnustanut ja josta en ole halunnut luopua? Anna sanasi, lakisi ja evankeliumisi minut niin valaista, että rohkenen tunnustaa synnin synniksi, sitä katua ja jättää sen Golgatan ristille sovitettavaksi.
Vai haluatko, Herra, että jään vain käsivarsillesi lepäämään, luottaen armoosi ja rakkauteesi? Haluatko, että olen vain hiljaa edessäsi, jättäen tuskani Jeesuksen ristin juurelle? Sinun lähellesi, Herra, joka lopulta kannat kaikki minun tuskani, murheeni ja sairauteni? Pyhän Hengen synnyttämän oikean rukouksen tärkein ja syvin sisältö on: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi, Jumala, ei minun.” Herran yksiselitteinen tahto on, että minä pääsen Jeesuksen uskon kautta taivaaseen.
Monta kertaa on niin, että me ihmiset rukoilemme, emmekä näytä saavamme toivottua vastausta. Mutta kaikkivaltias ja armollinen Jumala nuo rakkaan lapsensa rukoukset, jotka on Jeesuksen nimessä taivaaseen lähetetty, takuuvarmasti kuulee. Ja Hän antaa meille lopulta vielä paremman vastauksen, kuin mitä edes osasimme pyytää: Vapahtajamme antaa verensä kautta täydellisen parantumisen ja ottaa ristinsä kautta kaikki ahdinkomme lopullisesti pois. Tässä lujassa toivossa ja varmassa uskossa nousemme nyt ylistämään kolmiyhteistä Jumalaa Nikean uskontunnustuksen sanoin.