H4A Shva (HEPREA KIELIOPPI KIRJAIMET)
| h4a-shva.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 30.12.2020).
H4 KIELIOPPI https://gen.fi/h4.html
H4A KIRJAIMET https://gen.fi/h4a.html
H4A Shva
https://gen.fi/h4a-shva.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Johdanto
2. Mykkä shva
3. Shva merachef (Ekskurssi)
4. Ääntyvä shva
5. Shvan ääntyminen kirjakielessä (Ekskurssi)
5.1 Sanan ensimmäisen konsonantin jälkeen
5.2 Pitkän vokaalin jälkeen
5.3 Kahdennetun konsonantin jälkeen
5.4 Toisen shvan jälkeen, paitsi ei sanan lopussa
5.5 Kahden saman konsonantin välissä
6. Shvan ääntyminen puhekielessä
6.1 Sanan ensimmäisen konsonantin alla, kun
6.1.1 Sanan ensimmäinen konsonantti on "jalomanner"-kirjain
6.1.2 Sanan toinen konsonantti on alef, he tai ain
6.1.3 Sanan alussa on kaksi sibilanttia
6.1.4 Sanan alussa on yksikirjaiminen sana
6.1.4.1 Ke-preposition shva voi mykistyä (Ekskurssi)
6.2 Toisen shvan jälkeen
6.3 Kahden saman konsonantin välissä
6.4 Erityistapauksia shvan lausumisessa (Ekskurssi)
6.4.1 Nun–jod sanan alussa
6.4.2 Bet–gimel sanan alussa
6.4.3 Pe–kof sanan alussa
6.4.6 Zain–chet tai zain–chaf sanan alussa
6.4.5 Dalet–tav
6.4.6 Lyhyet shva-vokaalilla alkavat käskymuodot
1. JOHDANTO
Keskiajalle tultaessa eri puolilla maailmaa oli jo pitkälti toista tuhatta vuotta kestäneen juutalaisten diasporan eli hajaannuksen tähden syntynyt erilaisia traditioita hepreankielisen Raamatun lukemisessa. Shva-merkin kahtalaisuus liittyy osaltaan myös tähän: jotkut lausuivat siinä kohtaa lyhyen e-vokaalin, toiset taas eivät. Myös nykyisin shvan lausumisessa on eri traditioita esim. luettaessa Tanachia tai synagogan rukoustekstejä. Allekirjoittaneen heprean oppitunneilla sovelletaan yksinkertaisuuden vuoksi nykyheprean puhekielen käytäntöjä.
2. MYKKÄ SHVA
Shvan perussääntö on mykkyys eli lausumattomuus. Toisin sanoen shva on vokaalittomuuden merkki. Shva on mykkä, jos ei ole mitään syytä, että se olisi tavun muodostava ääntyvä shva eli lyhyt "e". Mykän shvan nimi on
shva nach, "lepäävä shva", quiet shva, shva quiescens, "hiljainen tai vaikeneva shva"
שְׁוָא נָח שווא נח
√נוח levätä, loikoa
Mykkä eli ääntymätön shva esiintyy umpitavussa (konsonanttiin päättyvässä eli suljetussa tavussa) sanan alussa tai sanan keskellä.
מִדְבָּר מדבר midbar mask. autiomaa, erämaa
כָּתַ֫בְנוּ כתבנו katavnu me kirjoitimme √כתב kirjoittaa
Sanan viimeisenä vokaalimerkkinä oleva shva on aina mykkä.
אַתְּ את at pers.pron. yks. 2. fem. sinä
Kaksi shva-merkkiä sanan lopussa ovat molemmat aina mykkiä.
שָׁמַרְתְּ שמרת shamart v. sinä (fem.) varjelit, noudatit
√שמר vartioida, varjella, noudattaa
Lainasanoissa sekä vierasnimissä ja -sanoissa shva on kaikissa tapauksissa aina mykkä.
אַ֫נְגְלִיָּה אנגלייה aŋglia fem. paik. FN Englanti
– heprealaisissa/heprealaistetuissa sanoissa ei ole äng-äännettä (ŋ), mutta vierasnimissä (FN) sen voi ääntää
פִ֫ינְלַנְד פינלנד finland fem. paik. FN Suomi
שְׁ֫וַרְצְקוֹפְף שוורצקופף shvartskopf mask. sukun. FN
Schwarzkopf (saks. "mustapää")
3. SHVA MERACHEF (ekskurssi)
Mykän shvan erikoistapaus on
shva merachef, "leijuva shva", floating shva, shva medium
שְׁוָא מְרַחֵף שווא מרחף
רחף v. (3x) vapista, pi. liikkua edestakaisin, leijua
Klassisessa kirjakielessä shva merachef ääntyy lyhyenä värittömänä katkovokaalina, mutta ei silti muodosta konsonanttinsa kanssa omaa tavua. Nykyheprean puhekielessä se on mykkä. Erityisesti tämä tulee esiin beged kefet -kirjainten yhteydessä, jotka kirjoitetaan shva merachef -merkin jälkeen ilman dagesh kal -pistettä.
מַלְכֵֿי־ מלכי [malekē] malchei mask. mon. st. constr. kuninkaat
Sanassa on vain kaksi tavua: male–ke.
אֶתְכֶם אתכם [ʼεtekέm] etchem objektin merkki + suff. mon. 2. mask.
teidät, teitä (tavut: ʼεte–kεm)
4. ÄÄNTYVÄ SHVA
Joissain tapauksissa shva on konsonanttinsa kanssa tavun muodostava vokaali. Klassisesti shva on ääntynyt tietyissä tilanteissa hyvin lyhyenä värittömänä e-vokaalina. Nykyheprealaisessa ääntämyksessä tämäkään shva ei aina kuulu.
Jos shva nykyhepreassa lausutaan, niin se ääntyy e-vokaalina. Ääntyvän shvan nimi on
shva na, "liikkuva shva", vocal shva, shva mobile
שְׁוָא נָע שווא נע
√נוע liikkua
קוֹלְנוֹעַ קולנוע mask. NH elokuvateatteri,
"liikkeen ääni; ääni ja liike"
מָנוֹעַ mask. NH moottori, "liikuttaja"
5. SHVAN ÄÄNTYMINEN KIRJAKIELESSÄ (ekskurssi)
Klassisessa hepreassa/arameassa shva on ääntyvä tavun muodostava vokaali seuraavissa viidessä tapauksessa (nykyheprean puhekielen säännöt kohdassa 6):
5.1. SANAN ENSIMMÄISEN KONSONANTIN JÄLKEEN
Klassisen heprean/aramean tavuopillinen kielioppisääntö:
Tavu ei voi alkaa kahdella konsonantilla.
Shva ääntyy, jos se on sanan ensimmäisen konsonantin alla.
דְּבָרִים דברים [devārī́m] sanat, asiat, esineet, tavarat
מְלָכוֹת מלכות [melākṓt] kuningattaret
5.2. PITKÄN VOKAALIN JÄLKEEN
Klassisen heprean/aramean tavuopillinen kielioppisääntö: Umpitavu voi olla pitkävokaalinen vain jos se on painollinen. Pitkävokaalisia painollisia umpitavuja esiintyy lähinnä vain sanan lopussa.
Shva ääntyy, jos se on pitkävokaalisen tavun jälkeen. Ennen ääntyvää shvata voidaan sitä edeltävään pitkään vokaaliin kirjoittaa sivupainon merkki meteg. Erityisesti kamats-vokaalimerkin yhteydessä meteg on tarpeen: Ilman sitä kamats voi sekoittua o-vokaalina ääntyvään kamats katan -vokaaliin.
mask. (5x) suitset, ohjakset, "ohjain"
מֶ֫תֶג מתג
שָֽׁמְרָה שמרה [šāmerā́] pa. perf. yks. 3. fem. hän varjeli tai noudatti
[ilman sivupainoa שָׁמְרָה שומרה [šåmrā́] shomra
pa. imperat. painoll. yks. 2. mask. oi varjele!]
לוֹמְדִים [לֹמְדִים] לומדים [lomedī́m] pa. akt. partis./prees.
mon. 3. mask. oppivaiset
סוּסְךָ סוסך [sūsekā́] mask. yks. + suff. yks. 2. mask. sinun hevosesi
5.3 KAHDENNETUN KONSONANTIN JÄLKEEN
Tavuopillinen kielioppisääntö: Heprealaisissa sanoissa ei voi olla kahteen konsonanttiin päättyvää tavua muualla kuin sanan lopussa.
Vokaalin jälkeinen konsonantin sisässä oleva piste on kahdennuksen merkki.
dagesh chazak, "vahva painotus", dagesh forte
דָּגֵשׁ חָזָק דגש חזק
Shva ääntyy kahdennetun konsonantin jälkeen.
דַּבְּרוּ דברו [dabberū́] pi. imperat. mon. 2. mask. puhukaa
הַשְּׁבִיעִי השביעי [hašševīʽī́] määr. art. + num. mask. seitsemäs
5.4 TOISEN SHVAN JÄLKEEN, PAITSI SANAN LOPUSSA
Tavuopilliset kielioppisäännöt:
1. Heprealaisen sanan sisällä ei voi olla kahteen konsonanttiin
päättyviä tavuja.
2. Sanat päättyvät joko konsonanttiin tai pitkään vokaaliin.
Kahdesta peräjälkeisestä shvasta ensimmäinen on mykkä, jälkimmäinen ääntyy.
יִשְׂמְחוּ ישמחו [jiśmeḥū́] pa. impf. (NH fut.) mon. 3. mask.
he iloitsevat
Jos shva on sanan viimeinen vokaalimerkki, niin silloin se on mykkä.
אָמַרְתְּ אמרת [ʼāmárt] pa. perf. yks. 2. fem. sinä sanoit
אַתְּ את [ʼatt] pers.pron. yks. 2. fem. sinä
5.5. KAHDEN SAMAN KONSONANTIN VÄLISSÄ
Tavuopillinen kielioppisääntö: Jos halutaan ilmaista geminaatta eli kaksoiskonsonantti, niin silloin käytetään kahdentavaa vokaalin jälkeistä dagesh chazak -pistettä.
Jos shva on kahden saman konsonantin välissä, niin se lausutaan.
הִנְנִי היני [hinenī́] interj. + suff. yks. 1. c. katso, minä (Jes. 6:8)
vrt. *הִנִּי [hinni] (teoreettinen sana)
יְבָרֶכְךָ יברכך [jevārεkekā́] pi. impf. ind. (tai juss.) yks. 3. mask. +
suff. yks. 2. mask. Hän siunaa (tai siunatkoon) sinua.
(huom. kaksi erilaista kaf-kirjainta)
6. SHVAN ÄÄNTYMINEN PUHEKIELESSÄ
Puhekielen perussääntö: jos voit lausua sanan ilman shvan ääntämistä,
niin älä lausu sitä!
Shva äännetään puhekielessä e-vokaalina seuraavissa tilanteissa:
6.1. SANAN ENSIMMÄISEN KONSONANTIN ALLA, KUN
6.1.1 SANAN ENSIMMÄINEN KONSONANTTI ON "JALOMANNER"-
KIRJAIN
Shva lausutaan sanan alussa, jos ensimmäinen kirjain on
ילמנ״ר jod, lamed, mem, nun tai resh
Allekirjoittaneen kehittelemä tekninen muistisana on "jalomanner".
יְלָדִים ילדים jeladim mask. mon. lapset, pojat יֶ֫לֶד yks.
לְבָנָה לבנה levana adj. yks. fem. valkoinen, לָבָן yks. mask.
מְדַבֵּר מדבר medaber pi. partis. (NH prees.) yks. mask.
puhuva √דבר pi. puhua
נְדִיבָה נדיבה nediva adj. yks. fem. altis, jalo
רְנָנָה רננה renana fem. ilohuuto
6.1.2. SANAN TOINEN KONSONANTTI ON ALEF, HE TAI AIN
Sanan ensimmäisen konsonantin alla oleva shva lausutaan, jos sitä seuraava toinen konsonantti on
אה״ע alef, he tai ain.
huom. ח chet ei tässä säännössä kuulu joukkoon
כְּאֵב כאב ke'ev mask. kipu, tuska
תְּהִלִּים תהילים Tehilim mask. teosn. Psalmit
שְׂעוֹרָה [שְׂעֹרָה] שעורה se'ora fem. ohra
mutta
כְּחֻלָּה כחולה kchula adj. yks. fem. sininen
כָּחֹל כחול adj. sininen, yks. mask.
6.1.3 SANAN ALUSSA ON KAKSI SIBILANTTIA
Sanan ensimmäisen kirjaimen alla oleva shva on lausuttava, jos sanan kaksi ensimmäistä kirjainta ovat molemmat suhuäänteitä eli sibilantteja.
זסצשׁ״שׂ zain, samech, tsadi, shin tai sin
שְׁזִיף שזיף shezif mask. luumu, "ruskettunut"
6.1.4 SANAN ALUSSA ON YKSIKIRJAIMINEN SANA
Jos sanan alussa on yksikirjaiminen sana (prepositio tai konjunktio)
לְ כְּ וְ בְּ be, ve, ke tai le, niin sen alla oleva shva lausutaan.
בְּרֵאשִׁית בראשית Bereshit Alussa, "Esikoisen kautta",
Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis)
וְאֲהַבְתָּ֫ ואהבת veahavta pa. kons. perf. yks. 2. mask.
ja rakasta
וְלֺא ולא velo ja ei
כְּדָוִד כדוד keDavid niin kuin Daavid
לְיִשְׂרָאֵל לישראל le'Israel Israelille, Israeliin
6.1.4.1 KE-PREPOSITION SHVA VOI MYKISTYÄ (ekskurssi)
Ke-preposition shva voi kuitenkin puhekielessä mykistyä, jos se on
1. yhdistettynä דֵּי dei-sanaan (דַּי mask. riittävä/tarvittu määrä)
כְּדֵי {kdei} kedei [kedei] prep./konj. jotta
2. itsenäisessä muodossa
כְּמוֹ כמו kmo [kemo] prep., konj. kuin, niin kuin, kuten
כְּמָה כמה kma [kema] (aram.) kuten
3. yhdistettynä שֶׁ ש she-konjunktioon
-כְּשֶׁ -כש kshe- [keshe-] konj. kun
4. yhdistettynä פִי פי fi-sanaan (פֶּה פה suu)
כְּפִי כפי kfi [kefi] konj. mukaan, kuten, "kuten suu"
6.2 TOISEN SHVAN JÄLKEEN, EI KUITENKAAN SANAN LOPUSSA
Kahdesta peräjälkeisestä shvasta ensimmäinen on mykkä ja jälkimmäinen lausutaan.
יִלְמְדוּ ילמדו jilmedu pa. impf./fut. mon. 3. mask.
he opiskelevat
Kuitenkaan sanan viimeisenä vokaalimerkkinä olevaa shvata ei koskaan lausuta, Myös laina- ja vierassanoissa ja kaikki shva-merkit ovat mykkiä.
אָהַבְתְּ אהבת ahavt pa. perf. yks. 2. fem. sinä rakastit
מִינְסְק מינסק minsk paik. fem. FN Minsk
פִ֫ינְלַנְד פינלנד finland fem. paik. FN Suomi
זַ֫לְצְבּוּרְג זלצבורג zaltsburg fem. paik. FN Salzburg
6.3 KAHDEN SAMAN KONSONANTIN VÄLISSÄ
Jos shva on kahden saman konsonantin välissä, niin se lausutaan.
הַלְלוּ הללו halelu pi. imperat. mon. 2. mask. ylistäkää
סָֽבְבָה סבבה saveva pa. perf. yks. 3. fem. hän kiersi, pyöritti
יְבָרֶכְךָ יברכך jevarechecha pi. impf. (NH fut.) ind. (tai juss.)
yks. 3. mask. + suff. yks. 2. mask. hän siunaa (tai siunatkoon) sinua
(huom. kaksi erilaista kaf-kirjainta)
6.4 ERITYISTAPAUKSIA SHVAN LAUSUMISESSA (EKSKURSSI)
6.4.1. NUN–JOD SANAN ALUSSA
Sanan alussa olevan nun-kirjaimen shva mykistyy jod-kirjaimen edellä:
nju jork fem. paik. FN New York
נְיוּ יוֹרְק ניו יורק
Jod saattaa myös "liueta" i-vokaaliksi.
נְיָר נייר {niar} [nejar] mask. PBH papyrus, NH paperi
6.4.2. BET–GIMEL SANAN ALUSSA
Bet ja gimel ovat hankalia ääntää peräjälkeen sanan alussa. Konsonanttien välissä oleva shva voidaan ääntää.
בְּגָדִים בגדים bgadim [begadim] vaatteet
בֶּ֫גֶד בגד mask. vaate, (yks. myös) petos
6.4.3 PE–KOF SANAN ALUSSA
Sanan alussa olevien p- ja k-äänteiden väliin voi lausua vokaalin.
פְּקַדְתֶּם פקדתם pkadtem [pekadtem], te (mask.) vierailitte
√פקד vierailla, tarkastaa, huolehtia, kostaa
6.4.4 ZAIN–CHET TAI ZAIN–CHAF SANAN ALUSSA
Zain ja chet tai zain ja chaf ovat sanan alussa hankalia ääntää peräjälkeen. Konsonanttien välissä oleva shva voidaan ääntää.
זְחִיחוּת זחיחות zchichut [zechichut] fem. NH liikuteltavuus; ylpeys
זְכַרְיָה זכריה Zcharja [Zecharja] henk. mask. (25x) Sakarja,
"Herra on muistanut; Herra on mies"
6.4.5 DALET–TAV
Peräjälkeiset dalet- ja tav-kirjaimet voivat saada väliinsä lyhyen värittömän e-vokaalin.
נוֹלַ֫דְתִּי נולדתי noladti {noladeti} nif. perf. yks. 1. c.
minut synnytettiin (= minä synnyin)
6.4.6 LYHYET SHVA-VOKAALILLA ALKAVAT KÄSKYMUODOT
דְּעוּ דעו {du} [de'u] pa. imperat. mon. 2. mask. tietäkää, tuntekaa √ידע
שְׂאִי שאי {si} [se'i] pa. imperat. yks. 2. fem. nosta, kanna √נשא (נשׂא)
H4 KIELIOPPI https://gen.fi/h4.html
H4A KIRJAIMET https://gen.fi/h4a.html
H4A Shva
https://gen.fi/h4a-shva.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Johdanto
2. Mykkä shva
3. Shva merachef (Ekskurssi)
4. Ääntyvä shva
5. Shvan ääntyminen kirjakielessä (Ekskurssi)
5.1 Sanan ensimmäisen konsonantin jälkeen
5.2 Pitkän vokaalin jälkeen
5.3 Kahdennetun konsonantin jälkeen
5.4 Toisen shvan jälkeen, paitsi ei sanan lopussa
5.5 Kahden saman konsonantin välissä
6. Shvan ääntyminen puhekielessä
6.1 Sanan ensimmäisen konsonantin alla, kun
6.1.1 Sanan ensimmäinen konsonantti on "jalomanner"-kirjain
6.1.2 Sanan toinen konsonantti on alef, he tai ain
6.1.3 Sanan alussa on kaksi sibilanttia
6.1.4 Sanan alussa on yksikirjaiminen sana
6.1.4.1 Ke-preposition shva voi mykistyä (Ekskurssi)
6.2 Toisen shvan jälkeen
6.3 Kahden saman konsonantin välissä
6.4 Erityistapauksia shvan lausumisessa (Ekskurssi)
6.4.1 Nun–jod sanan alussa
6.4.2 Bet–gimel sanan alussa
6.4.3 Pe–kof sanan alussa
6.4.6 Zain–chet tai zain–chaf sanan alussa
6.4.5 Dalet–tav
6.4.6 Lyhyet shva-vokaalilla alkavat käskymuodot
1. JOHDANTO
Keskiajalle tultaessa eri puolilla maailmaa oli jo pitkälti toista tuhatta vuotta kestäneen juutalaisten diasporan eli hajaannuksen tähden syntynyt erilaisia traditioita hepreankielisen Raamatun lukemisessa. Shva-merkin kahtalaisuus liittyy osaltaan myös tähän: jotkut lausuivat siinä kohtaa lyhyen e-vokaalin, toiset taas eivät. Myös nykyisin shvan lausumisessa on eri traditioita esim. luettaessa Tanachia tai synagogan rukoustekstejä. Allekirjoittaneen heprean oppitunneilla sovelletaan yksinkertaisuuden vuoksi nykyheprean puhekielen käytäntöjä.
2. MYKKÄ SHVA
Shvan perussääntö on mykkyys eli lausumattomuus. Toisin sanoen shva on vokaalittomuuden merkki. Shva on mykkä, jos ei ole mitään syytä, että se olisi tavun muodostava ääntyvä shva eli lyhyt "e". Mykän shvan nimi on
shva nach, "lepäävä shva", quiet shva, shva quiescens, "hiljainen tai vaikeneva shva"
שְׁוָא נָח שווא נח
√נוח levätä, loikoa
Mykkä eli ääntymätön shva esiintyy umpitavussa (konsonanttiin päättyvässä eli suljetussa tavussa) sanan alussa tai sanan keskellä.
מִדְבָּר מדבר midbar mask. autiomaa, erämaa
כָּתַ֫בְנוּ כתבנו katavnu me kirjoitimme √כתב kirjoittaa
Sanan viimeisenä vokaalimerkkinä oleva shva on aina mykkä.
אַתְּ את at pers.pron. yks. 2. fem. sinä
Kaksi shva-merkkiä sanan lopussa ovat molemmat aina mykkiä.
שָׁמַרְתְּ שמרת shamart v. sinä (fem.) varjelit, noudatit
√שמר vartioida, varjella, noudattaa
Lainasanoissa sekä vierasnimissä ja -sanoissa shva on kaikissa tapauksissa aina mykkä.
אַ֫נְגְלִיָּה אנגלייה aŋglia fem. paik. FN Englanti
– heprealaisissa/heprealaistetuissa sanoissa ei ole äng-äännettä (ŋ), mutta vierasnimissä (FN) sen voi ääntää
פִ֫ינְלַנְד פינלנד finland fem. paik. FN Suomi
שְׁ֫וַרְצְקוֹפְף שוורצקופף shvartskopf mask. sukun. FN
Schwarzkopf (saks. "mustapää")
3. SHVA MERACHEF (ekskurssi)
Mykän shvan erikoistapaus on
shva merachef, "leijuva shva", floating shva, shva medium
שְׁוָא מְרַחֵף שווא מרחף
רחף v. (3x) vapista, pi. liikkua edestakaisin, leijua
Klassisessa kirjakielessä shva merachef ääntyy lyhyenä värittömänä katkovokaalina, mutta ei silti muodosta konsonanttinsa kanssa omaa tavua. Nykyheprean puhekielessä se on mykkä. Erityisesti tämä tulee esiin beged kefet -kirjainten yhteydessä, jotka kirjoitetaan shva merachef -merkin jälkeen ilman dagesh kal -pistettä.
מַלְכֵֿי־ מלכי [malekē] malchei mask. mon. st. constr. kuninkaat
Sanassa on vain kaksi tavua: male–ke.
אֶתְכֶם אתכם [ʼεtekέm] etchem objektin merkki + suff. mon. 2. mask.
teidät, teitä (tavut: ʼεte–kεm)
4. ÄÄNTYVÄ SHVA
Joissain tapauksissa shva on konsonanttinsa kanssa tavun muodostava vokaali. Klassisesti shva on ääntynyt tietyissä tilanteissa hyvin lyhyenä värittömänä e-vokaalina. Nykyheprealaisessa ääntämyksessä tämäkään shva ei aina kuulu.
Jos shva nykyhepreassa lausutaan, niin se ääntyy e-vokaalina. Ääntyvän shvan nimi on
shva na, "liikkuva shva", vocal shva, shva mobile
שְׁוָא נָע שווא נע
√נוע liikkua
קוֹלְנוֹעַ קולנוע mask. NH elokuvateatteri,
"liikkeen ääni; ääni ja liike"
מָנוֹעַ mask. NH moottori, "liikuttaja"
5. SHVAN ÄÄNTYMINEN KIRJAKIELESSÄ (ekskurssi)
Klassisessa hepreassa/arameassa shva on ääntyvä tavun muodostava vokaali seuraavissa viidessä tapauksessa (nykyheprean puhekielen säännöt kohdassa 6):
5.1. SANAN ENSIMMÄISEN KONSONANTIN JÄLKEEN
Klassisen heprean/aramean tavuopillinen kielioppisääntö:
Tavu ei voi alkaa kahdella konsonantilla.
Shva ääntyy, jos se on sanan ensimmäisen konsonantin alla.
דְּבָרִים דברים [devārī́m] sanat, asiat, esineet, tavarat
מְלָכוֹת מלכות [melākṓt] kuningattaret
5.2. PITKÄN VOKAALIN JÄLKEEN
Klassisen heprean/aramean tavuopillinen kielioppisääntö: Umpitavu voi olla pitkävokaalinen vain jos se on painollinen. Pitkävokaalisia painollisia umpitavuja esiintyy lähinnä vain sanan lopussa.
Shva ääntyy, jos se on pitkävokaalisen tavun jälkeen. Ennen ääntyvää shvata voidaan sitä edeltävään pitkään vokaaliin kirjoittaa sivupainon merkki meteg. Erityisesti kamats-vokaalimerkin yhteydessä meteg on tarpeen: Ilman sitä kamats voi sekoittua o-vokaalina ääntyvään kamats katan -vokaaliin.
mask. (5x) suitset, ohjakset, "ohjain"
מֶ֫תֶג מתג
שָֽׁמְרָה שמרה [šāmerā́] pa. perf. yks. 3. fem. hän varjeli tai noudatti
[ilman sivupainoa שָׁמְרָה שומרה [šåmrā́] shomra
pa. imperat. painoll. yks. 2. mask. oi varjele!]
לוֹמְדִים [לֹמְדִים] לומדים [lomedī́m] pa. akt. partis./prees.
mon. 3. mask. oppivaiset
סוּסְךָ סוסך [sūsekā́] mask. yks. + suff. yks. 2. mask. sinun hevosesi
5.3 KAHDENNETUN KONSONANTIN JÄLKEEN
Tavuopillinen kielioppisääntö: Heprealaisissa sanoissa ei voi olla kahteen konsonanttiin päättyvää tavua muualla kuin sanan lopussa.
Vokaalin jälkeinen konsonantin sisässä oleva piste on kahdennuksen merkki.
dagesh chazak, "vahva painotus", dagesh forte
דָּגֵשׁ חָזָק דגש חזק
Shva ääntyy kahdennetun konsonantin jälkeen.
דַּבְּרוּ דברו [dabberū́] pi. imperat. mon. 2. mask. puhukaa
הַשְּׁבִיעִי השביעי [hašševīʽī́] määr. art. + num. mask. seitsemäs
5.4 TOISEN SHVAN JÄLKEEN, PAITSI SANAN LOPUSSA
Tavuopilliset kielioppisäännöt:
1. Heprealaisen sanan sisällä ei voi olla kahteen konsonanttiin
päättyviä tavuja.
2. Sanat päättyvät joko konsonanttiin tai pitkään vokaaliin.
Kahdesta peräjälkeisestä shvasta ensimmäinen on mykkä, jälkimmäinen ääntyy.
יִשְׂמְחוּ ישמחו [jiśmeḥū́] pa. impf. (NH fut.) mon. 3. mask.
he iloitsevat
Jos shva on sanan viimeinen vokaalimerkki, niin silloin se on mykkä.
אָמַרְתְּ אמרת [ʼāmárt] pa. perf. yks. 2. fem. sinä sanoit
אַתְּ את [ʼatt] pers.pron. yks. 2. fem. sinä
5.5. KAHDEN SAMAN KONSONANTIN VÄLISSÄ
Tavuopillinen kielioppisääntö: Jos halutaan ilmaista geminaatta eli kaksoiskonsonantti, niin silloin käytetään kahdentavaa vokaalin jälkeistä dagesh chazak -pistettä.
Jos shva on kahden saman konsonantin välissä, niin se lausutaan.
הִנְנִי היני [hinenī́] interj. + suff. yks. 1. c. katso, minä (Jes. 6:8)
vrt. *הִנִּי [hinni] (teoreettinen sana)
יְבָרֶכְךָ יברכך [jevārεkekā́] pi. impf. ind. (tai juss.) yks. 3. mask. +
suff. yks. 2. mask. Hän siunaa (tai siunatkoon) sinua.
(huom. kaksi erilaista kaf-kirjainta)
6. SHVAN ÄÄNTYMINEN PUHEKIELESSÄ
Puhekielen perussääntö: jos voit lausua sanan ilman shvan ääntämistä,
niin älä lausu sitä!
Shva äännetään puhekielessä e-vokaalina seuraavissa tilanteissa:
6.1. SANAN ENSIMMÄISEN KONSONANTIN ALLA, KUN
6.1.1 SANAN ENSIMMÄINEN KONSONANTTI ON "JALOMANNER"-
KIRJAIN
Shva lausutaan sanan alussa, jos ensimmäinen kirjain on
ילמנ״ר jod, lamed, mem, nun tai resh
Allekirjoittaneen kehittelemä tekninen muistisana on "jalomanner".
יְלָדִים ילדים jeladim mask. mon. lapset, pojat יֶ֫לֶד yks.
לְבָנָה לבנה levana adj. yks. fem. valkoinen, לָבָן yks. mask.
מְדַבֵּר מדבר medaber pi. partis. (NH prees.) yks. mask.
puhuva √דבר pi. puhua
נְדִיבָה נדיבה nediva adj. yks. fem. altis, jalo
רְנָנָה רננה renana fem. ilohuuto
6.1.2. SANAN TOINEN KONSONANTTI ON ALEF, HE TAI AIN
Sanan ensimmäisen konsonantin alla oleva shva lausutaan, jos sitä seuraava toinen konsonantti on
אה״ע alef, he tai ain.
huom. ח chet ei tässä säännössä kuulu joukkoon
כְּאֵב כאב ke'ev mask. kipu, tuska
תְּהִלִּים תהילים Tehilim mask. teosn. Psalmit
שְׂעוֹרָה [שְׂעֹרָה] שעורה se'ora fem. ohra
mutta
כְּחֻלָּה כחולה kchula adj. yks. fem. sininen
כָּחֹל כחול adj. sininen, yks. mask.
6.1.3 SANAN ALUSSA ON KAKSI SIBILANTTIA
Sanan ensimmäisen kirjaimen alla oleva shva on lausuttava, jos sanan kaksi ensimmäistä kirjainta ovat molemmat suhuäänteitä eli sibilantteja.
זסצשׁ״שׂ zain, samech, tsadi, shin tai sin
שְׁזִיף שזיף shezif mask. luumu, "ruskettunut"
6.1.4 SANAN ALUSSA ON YKSIKIRJAIMINEN SANA
Jos sanan alussa on yksikirjaiminen sana (prepositio tai konjunktio)
לְ כְּ וְ בְּ be, ve, ke tai le, niin sen alla oleva shva lausutaan.
בְּרֵאשִׁית בראשית Bereshit Alussa, "Esikoisen kautta",
Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis)
וְאֲהַבְתָּ֫ ואהבת veahavta pa. kons. perf. yks. 2. mask.
ja rakasta
וְלֺא ולא velo ja ei
כְּדָוִד כדוד keDavid niin kuin Daavid
לְיִשְׂרָאֵל לישראל le'Israel Israelille, Israeliin
6.1.4.1 KE-PREPOSITION SHVA VOI MYKISTYÄ (ekskurssi)
Ke-preposition shva voi kuitenkin puhekielessä mykistyä, jos se on
1. yhdistettynä דֵּי dei-sanaan (דַּי mask. riittävä/tarvittu määrä)
כְּדֵי {kdei} kedei [kedei] prep./konj. jotta
2. itsenäisessä muodossa
כְּמוֹ כמו kmo [kemo] prep., konj. kuin, niin kuin, kuten
כְּמָה כמה kma [kema] (aram.) kuten
3. yhdistettynä שֶׁ ש she-konjunktioon
-כְּשֶׁ -כש kshe- [keshe-] konj. kun
4. yhdistettynä פִי פי fi-sanaan (פֶּה פה suu)
כְּפִי כפי kfi [kefi] konj. mukaan, kuten, "kuten suu"
6.2 TOISEN SHVAN JÄLKEEN, EI KUITENKAAN SANAN LOPUSSA
Kahdesta peräjälkeisestä shvasta ensimmäinen on mykkä ja jälkimmäinen lausutaan.
יִלְמְדוּ ילמדו jilmedu pa. impf./fut. mon. 3. mask.
he opiskelevat
Kuitenkaan sanan viimeisenä vokaalimerkkinä olevaa shvata ei koskaan lausuta, Myös laina- ja vierassanoissa ja kaikki shva-merkit ovat mykkiä.
אָהַבְתְּ אהבת ahavt pa. perf. yks. 2. fem. sinä rakastit
מִינְסְק מינסק minsk paik. fem. FN Minsk
פִ֫ינְלַנְד פינלנד finland fem. paik. FN Suomi
זַ֫לְצְבּוּרְג זלצבורג zaltsburg fem. paik. FN Salzburg
6.3 KAHDEN SAMAN KONSONANTIN VÄLISSÄ
Jos shva on kahden saman konsonantin välissä, niin se lausutaan.
הַלְלוּ הללו halelu pi. imperat. mon. 2. mask. ylistäkää
סָֽבְבָה סבבה saveva pa. perf. yks. 3. fem. hän kiersi, pyöritti
יְבָרֶכְךָ יברכך jevarechecha pi. impf. (NH fut.) ind. (tai juss.)
yks. 3. mask. + suff. yks. 2. mask. hän siunaa (tai siunatkoon) sinua
(huom. kaksi erilaista kaf-kirjainta)
6.4 ERITYISTAPAUKSIA SHVAN LAUSUMISESSA (EKSKURSSI)
6.4.1. NUN–JOD SANAN ALUSSA
Sanan alussa olevan nun-kirjaimen shva mykistyy jod-kirjaimen edellä:
nju jork fem. paik. FN New York
נְיוּ יוֹרְק ניו יורק
Jod saattaa myös "liueta" i-vokaaliksi.
נְיָר נייר {niar} [nejar] mask. PBH papyrus, NH paperi
6.4.2. BET–GIMEL SANAN ALUSSA
Bet ja gimel ovat hankalia ääntää peräjälkeen sanan alussa. Konsonanttien välissä oleva shva voidaan ääntää.
בְּגָדִים בגדים bgadim [begadim] vaatteet
בֶּ֫גֶד בגד mask. vaate, (yks. myös) petos
6.4.3 PE–KOF SANAN ALUSSA
Sanan alussa olevien p- ja k-äänteiden väliin voi lausua vokaalin.
פְּקַדְתֶּם פקדתם pkadtem [pekadtem], te (mask.) vierailitte
√פקד vierailla, tarkastaa, huolehtia, kostaa
6.4.4 ZAIN–CHET TAI ZAIN–CHAF SANAN ALUSSA
Zain ja chet tai zain ja chaf ovat sanan alussa hankalia ääntää peräjälkeen. Konsonanttien välissä oleva shva voidaan ääntää.
זְחִיחוּת זחיחות zchichut [zechichut] fem. NH liikuteltavuus; ylpeys
זְכַרְיָה זכריה Zcharja [Zecharja] henk. mask. (25x) Sakarja,
"Herra on muistanut; Herra on mies"
6.4.5 DALET–TAV
Peräjälkeiset dalet- ja tav-kirjaimet voivat saada väliinsä lyhyen värittömän e-vokaalin.
נוֹלַ֫דְתִּי נולדתי noladti {noladeti} nif. perf. yks. 1. c.
minut synnytettiin (= minä synnyin)
6.4.6 LYHYET SHVA-VOKAALILLA ALKAVAT KÄSKYMUODOT
דְּעוּ דעו {du} [de'u] pa. imperat. mon. 2. mask. tietäkää, tuntekaa √ידע
שְׂאִי שאי {si} [se'i] pa. imperat. yks. 2. fem. nosta, kanna √נשא (נשׂא)