J Taidenäyttely (JULIAN MUISTOSIVUT)
Julian töitä lapsuudesta nuoruuteen
J Kuvaamataidonopettaja Heli Vähä esittelee taidenäyttelyn (10.23)
https://gen.fi/j-muistopuhe-heli.html
Kuvataide oli yksi Julian lempiaineita. Tässä näyttelyssä on osa hänen koulutöistään sekä paljon kotona ja vapaa-aikana tehtyjä maalauksia, piirustuksia ja luonnoksia. Julia oli nimenomaan piirtäjä. Hän kulki paikasta toiseen kynä ja luonnosvihko mukanaan ja luonnosteli mallista kymmeniä hahmoja. Hän loi myös itse omia hahmoja.
Osa esillä olevista töistä on nimetty tai niistä on kerrottu taustoja. Näitä taustoja ja tulkintoja ovat antaneet Julian isä sekä Julian hyvä ystävä Veera. Työt on koottu näyttelyksi Julian muistotilaisuuteen kunnianosoitukseksi lahjakkaalle nuorelle taiteilijalle. Julia oli taitava ja idearikas – toisaalta herkkä, toisaalta vahva tyttö, joka lähti aivan liian aikaisin.
(Voit klikata hiirellä alla olevia kuvia, jos haluat katsoa niitä tarkemmin.)

11. Pieni esine läpinäkyvässä purkissa, lyijykynä, seitsemännen luokan ensimmäinen työ. Julia tuli oppilaakseni 7F-luokassa syksyllä 2017.
Seitsemännen luokan kuvataiteen vihkoon olen kevätarvioinnin yhteydessä kirjoittanut: "Sinä olet taitava kaikissa tekniikoissa: onnistuu piirustukset, maalaukset, savityöt ja grafiikka. Haluat suunnitella työsi hyvin ja löytää omaperäisiä näkökulmia. Teet työsi innostuneesti ja loppuun asti valmiiksi." Tämä kuvastaa hyvin Juliaa seitsemännellä luokalla minun tunneillani.

20. Mariya Takeuchi. Julia kuunteli paljon japanilaista citypoppia. Julia rakasti myös Doctor Who -sarjaa ja päätti piirtää Mariyan muotokuvan tämän sarjan tyylillä. Muotokuva valmistui noin kello kolme yöllä, kun ystävykset yhdessä viettivät aikaa piirtäen. Julia oli ylpeä lopputuloksesta: "Tästä tuli hieno!" [Veera Ficheran hallussa]

24. Fantasiamuotokuva, tehty Aineen taidemuseolla 18.9.2019. Olimme vierailulla taidemuseolla ja tutustuimme Viggo Wallenskjöldin näyttelyyn. Sen jälkeen teimme työpajassa akryyliväreillä fantasiamuotokuvia. Tämä työ jäi Julian viimeiseksi koulutyöksi.
Julia maalasi työtään hyvin keskittyneesti. Kävin katsomassa välillä hänen työskentelyään. Värikerroksia on useita, sillä väri muuttui monta kertaa tunnin aikana. Hahmo kuitenkin pysyi samana ponnaripäisenä nukkemaisena tyttöhahmona. Lopulta oppitunnit päättyivät, ja kaikki muut olivat jo lähteneet pois. Julia havahtui, ikään kuin heräsi unesta ja katsoi ympärilleen: "Ai, ovatko muut jo lähteneet. No ei se mitään, teen tämän valmiiksi tai… No, oikeastaan se on valmis!" Tämä jäi meidän viimeiseksi kohtaamiseksi. Kohtaamiseksi, josta jäi hyvä fiilis. Siinä oli Julia sellaisena kuin muistan: keskittynyt, tiiviisti vain työnsä ääressä, ympäristö ja ulkomaailma jossain kaukana.
Yleensä en juuri puuttunut hänen työskentelyynsä – ehkä saatoin jotain kommentoida, mutta Julian tekeminen oli niin varmaa, että siihen ei oikein sopinut sekaantua. Vaikka Julia joskus hyvin otsa kurtussa suunnitteli tulevaa työtään, hän silti tiesi mitä tahtoi ja teki mitä tahtoi. Yleensä lopputulos oli hyvä, vaikka hän itse ei aina tyytyväinen ollutkaan. [Heli Vähän hallussa]
Lopuksi muutamia ajatuksia Juliallekin läheisiltä hahmoilta Winnie the Pooh (Nalle Puh) -sarjasta:
"Kuiskaan aina hyvää yötä sinulle", sanoi Nasu Puhille.
"Mutta mehän asumme metsän eri laidoilla", Puh sanoi.
"Juuri siksi. Silloin tuntuu, että olisit lähellä."
"Entä jos…", Risto Reipas sanoi eikä katsonut Puhia silmiin, "huomispäivänä emme olisikaan yhdessä?" "Mitä tarkoittaa 'ei yhdessä'?" Puh kysyi. "Se tarkoittaa, että minä olen aina sinun kanssasi, mutta minä en ehkä aina ole täällä."