J Puhe Veikko Miettusen muistotilaisuudessa Rovaniemellä 8.11.2019 (JULIAN MUISTOSIVUT)
| j-puhe-veikko-miettusen-muistotilaisuudessa.pdf |
Avaa tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 14.11.2019).
J JULIAN MUISTOSIVUT, https://gen.fi/j.html
J Puhe Veikko Miettusen muistotilaisuudessa Rovaniemellä 8.11.2019
https://gen.fi/j-puhe-veikko-miettusen-muistotilaisuudessa.html
Hyvä Veikko Miettusen saattoväki, Jeesuksessa Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret. Minä olen Juha Muukkonen, Pyhän Raamatun ja sen alkukielten verkko-opettaja Torniosta.
Tutustuin Veikkoon reilut kymmenen vuotta sitten. Aloitimme vuoden 2009 alussa Jyrki Anttisen ja Janne Koskelan kanssa Luther-säätiön työn täällä Rovaniemellä. Ensin pidimme raamattutunteja, ja messut alkoivat tammikuussa 2010. Jyrkikin oli siinä vaiheessa jo saanut pappisvihkimyksen. Veikko oli ensimmäisestä kokoontumisesta alkaen aina mukana, jollei ollut matkoilla tai sairaana.
Messujen käynnistyttyä aloitin myös omat viikoittaiset raamattutuntini ja hepreanopetuksen Rauhantuvalla, jonka yhteydessä olevaan asuntoon Veikkokin aikanaan muutti. Antti-pastorimme oli silloin Opiskelija- ja Koululaislähetyksen työntekijänä Oulussa. Antti järjesti meille tähän Rovaniemen opetustyöhön OPKO:n kautta valtion rahoitustukea. Joskus paikalla ei tainnut olla kyllä muita kuin eläkeläisiä. Mutta ainakin Veikko olisi hyvin käynyt myös opiskelijasta: niin nuorekas, innokas ja aktiivinen sekä erityisesti huumorintajuinen hän oli.
Veikon huumorista tulikin mieleen eräs hänen lausumansa: "Pastori Muukkonen on Suomen paras raamatunopettaja." – Mutta tarkemmin ajatellen, ehkä Veikko ei sittenkään vitsaillut: olenhan minä aika hyvä… No, leikki sikseen. Palataan jossain toisessa hetkessä rakkaan veljemme jo legendaarisiksi tulleisiin juttuihin.
Veikon sydän oli käsittämättömän avara: hänen tukensa ja esirukouksiensa kohteena oli valtava määrä ihmisiä ja asioita. Veikon mittavalta rukouslistalta on erityisesti mainittava Päivi Räsänen, jonka toivon tulevan myös meidän kaikkien muiden rukouksiin, jollei hän siellä jo ole.
Myös syntymättömät lapset olivat Veikon huolenpidon kohteena. Veikko jakoi satamäärin toimittamiani Elämän puolesta -traktaatteja. Vielä tänä syksynäkin Veikko otti niitä useita kymmeniä jaettavakseen.
Veikosta tuli silloin kymmenen vuotta sitten yksi uskollisimmista tukijoistani ja minun sekä erityisesti lasteni esirukoilijoista. Veikko oli laittanut lasteni kuvat kotinsa seinälle. Erityisesti minun kuopukseni Julia oli hänelle rakas. Veikon sydämen lämpö Juliaa kohtaan oli kuin omaa tytärtä tai lapsenlasta kohtaan.
Julia, joka joutui kirkkaan Jeesus-uskonsa tähden koulussa raskaasti kiusatuksi, oli Veikon hengenheimolainen: hänen sydämensä oli herkästi tunteva ja lähimmäisistä huolta pitävä, ei paatunut tai kovettunut.
Viikko ennen kuolemaansa Veikko vieraili luonamme Vapahtajan luterilaisen seurakunnan messussa Keminmaalla. Tämä Meri-Lapissa toimiva seurakunta kuuluu Veikon hengellisen kodin eli Rovaniemen Stefanos-seurakunnan tavoin Lähetyshiippakuntaan.
Veikko laittoi silloin minun kauttani Julialle kauniin sydänkoristeisen kukkakortin: "Parhaimmalle ystävälle Julialle! Kiitos ystävällisyydestä ja sydämellisyydestä minua kurjaa taivaan ja maan matkaajaa kohtaan. Soita tai tule käymään! Terv. Veikko"
Annoin kortin kotona 15-vuotiaalle tyttärelleni. Julia kuoli reilut kaksi vuorokautta tämän jälkeen, riisti masentuneena itseltään hengen. Sekä minä että moni muukin on kuitenkin saanut tytön kohtalosta rauhan: Vaikka hänen mielensä oli sairas ja masentunut, niin Pyhä Henki ei ollut häntä vielä jättänyt. Jeesus oli Julian kanssa hänen lähtöhetkelläänkin ja kantoi haavoitettujen käsiensä varassa rakkaan tyttäreni taivaan iloon.
Julian kuoleman jälkeen en enää ehtinyt olla Veikkoon yhteydessä. Mutta ei tarvitse olla suuri profeetta tai ihmistuntija sanoakseen, että nämä kaksi äkillistä kuolemaa voivat hyvinkin liittyä toisiinsa. Veikon herkkä ja jo sairauksien heikentämä sydän murtui hänen kuullessaan Julian traagisesta kuolemasta. Veikko kuoli neljä päivää Julian jälkeen.
Antti-pastorimme laittoi minulle tuota pikaa viestin. Hän kirjoitti: "Tuli jotenkin mieleen, kun eilen Veikosta sain kuulla, että olisikohan Julia vastaanottajien joukossa." Minä uskon, että Veikko ja hänen Jeesuksen uskossa kuolleet sukulaisensa sekä ystävänsä, Julia heidän joukossaan, saivat kohdata juhlatunnelmissa ja naurussa suin, ilosta tanssien!
Liikuttava oli se hetki viime sunnuntain messussa, kun Antti-pastorimme sytytti pyhäinpäivää muistaen kynttilät sekä Veikolle että Julialle. Siinä ne paloivat kirkkaasti toisiaan lähellä.
Lopuksi yksi Veikon hepreankielinen lempilause: "David, melech Israel, chai vekajam! Daavid, Israelin kuningas, elää ja voi hyvin!" Veikko oli oppinut tämän ollessaan Israelissa kibbutsilla vapaaehtoistyössä. Tuo viimeinen hepreankielinen sana "kajam" käännetään usein ilmaisulla "hyvinvoiva". Tarkkaan ottaen sana tarkoittaa kuitenkin "ylösnouseva", joko unesta tai kuolemasta.
Heprean kajam-sana on samaa juurta kuin tuttu aramean kum-sana, jonka muistamme Vapahtajamme lauseesta Jairoksen kuolleelle tyttärelle: "Talita, kum! Tyttö, nouse!" (Mark. 5:41) Tämä ihmeteko on esikuva siitä, miten Herramme herättää takaisin tullessaan kaikki kuolleet: häneen kastetut ja uskoneet kutsutaan iankaikkiseen elämään – veristä ristin evankeliumia halveksineet ja Jeesuksen eli Jumalan Sanan hylänneet tuomitaan kadotukseen.
Herramme riemullisen paluun yhteydessä niin Veikon kuin Julian ja aivan kaikkien haudat tulevat tyhjenemään. Jeesukseen täällä ajassa turvautuneet saavat jo nyt hengessään iloita ja riemuita hänen luonaan taivaassa. Kerran hekin saavat pukeutua uusiin kirkkaisiin taivasruumiisiin, joita synti ei enää rasita ja jotka eivät enää sairasta eivätkä kivusta kärsi.
Ole ylistetty ja kiitetty, meidän Herramme Jeesus Kristus! Sinä avasit meille syntiinlangenneille tien ikuiseen elämään verisen ristisi ja riemullisen ylösnousemuksesi kautta. Aamen.
J JULIAN MUISTOSIVUT, https://gen.fi/j.html
J Puhe Veikko Miettusen muistotilaisuudessa Rovaniemellä 8.11.2019
https://gen.fi/j-puhe-veikko-miettusen-muistotilaisuudessa.html
Hyvä Veikko Miettusen saattoväki, Jeesuksessa Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret. Minä olen Juha Muukkonen, Pyhän Raamatun ja sen alkukielten verkko-opettaja Torniosta.
Tutustuin Veikkoon reilut kymmenen vuotta sitten. Aloitimme vuoden 2009 alussa Jyrki Anttisen ja Janne Koskelan kanssa Luther-säätiön työn täällä Rovaniemellä. Ensin pidimme raamattutunteja, ja messut alkoivat tammikuussa 2010. Jyrkikin oli siinä vaiheessa jo saanut pappisvihkimyksen. Veikko oli ensimmäisestä kokoontumisesta alkaen aina mukana, jollei ollut matkoilla tai sairaana.
Messujen käynnistyttyä aloitin myös omat viikoittaiset raamattutuntini ja hepreanopetuksen Rauhantuvalla, jonka yhteydessä olevaan asuntoon Veikkokin aikanaan muutti. Antti-pastorimme oli silloin Opiskelija- ja Koululaislähetyksen työntekijänä Oulussa. Antti järjesti meille tähän Rovaniemen opetustyöhön OPKO:n kautta valtion rahoitustukea. Joskus paikalla ei tainnut olla kyllä muita kuin eläkeläisiä. Mutta ainakin Veikko olisi hyvin käynyt myös opiskelijasta: niin nuorekas, innokas ja aktiivinen sekä erityisesti huumorintajuinen hän oli.
Veikon huumorista tulikin mieleen eräs hänen lausumansa: "Pastori Muukkonen on Suomen paras raamatunopettaja." – Mutta tarkemmin ajatellen, ehkä Veikko ei sittenkään vitsaillut: olenhan minä aika hyvä… No, leikki sikseen. Palataan jossain toisessa hetkessä rakkaan veljemme jo legendaarisiksi tulleisiin juttuihin.
Veikon sydän oli käsittämättömän avara: hänen tukensa ja esirukouksiensa kohteena oli valtava määrä ihmisiä ja asioita. Veikon mittavalta rukouslistalta on erityisesti mainittava Päivi Räsänen, jonka toivon tulevan myös meidän kaikkien muiden rukouksiin, jollei hän siellä jo ole.
Myös syntymättömät lapset olivat Veikon huolenpidon kohteena. Veikko jakoi satamäärin toimittamiani Elämän puolesta -traktaatteja. Vielä tänä syksynäkin Veikko otti niitä useita kymmeniä jaettavakseen.
Veikosta tuli silloin kymmenen vuotta sitten yksi uskollisimmista tukijoistani ja minun sekä erityisesti lasteni esirukoilijoista. Veikko oli laittanut lasteni kuvat kotinsa seinälle. Erityisesti minun kuopukseni Julia oli hänelle rakas. Veikon sydämen lämpö Juliaa kohtaan oli kuin omaa tytärtä tai lapsenlasta kohtaan.
Julia, joka joutui kirkkaan Jeesus-uskonsa tähden koulussa raskaasti kiusatuksi, oli Veikon hengenheimolainen: hänen sydämensä oli herkästi tunteva ja lähimmäisistä huolta pitävä, ei paatunut tai kovettunut.
Viikko ennen kuolemaansa Veikko vieraili luonamme Vapahtajan luterilaisen seurakunnan messussa Keminmaalla. Tämä Meri-Lapissa toimiva seurakunta kuuluu Veikon hengellisen kodin eli Rovaniemen Stefanos-seurakunnan tavoin Lähetyshiippakuntaan.
Veikko laittoi silloin minun kauttani Julialle kauniin sydänkoristeisen kukkakortin: "Parhaimmalle ystävälle Julialle! Kiitos ystävällisyydestä ja sydämellisyydestä minua kurjaa taivaan ja maan matkaajaa kohtaan. Soita tai tule käymään! Terv. Veikko"
Annoin kortin kotona 15-vuotiaalle tyttärelleni. Julia kuoli reilut kaksi vuorokautta tämän jälkeen, riisti masentuneena itseltään hengen. Sekä minä että moni muukin on kuitenkin saanut tytön kohtalosta rauhan: Vaikka hänen mielensä oli sairas ja masentunut, niin Pyhä Henki ei ollut häntä vielä jättänyt. Jeesus oli Julian kanssa hänen lähtöhetkelläänkin ja kantoi haavoitettujen käsiensä varassa rakkaan tyttäreni taivaan iloon.
Julian kuoleman jälkeen en enää ehtinyt olla Veikkoon yhteydessä. Mutta ei tarvitse olla suuri profeetta tai ihmistuntija sanoakseen, että nämä kaksi äkillistä kuolemaa voivat hyvinkin liittyä toisiinsa. Veikon herkkä ja jo sairauksien heikentämä sydän murtui hänen kuullessaan Julian traagisesta kuolemasta. Veikko kuoli neljä päivää Julian jälkeen.
Antti-pastorimme laittoi minulle tuota pikaa viestin. Hän kirjoitti: "Tuli jotenkin mieleen, kun eilen Veikosta sain kuulla, että olisikohan Julia vastaanottajien joukossa." Minä uskon, että Veikko ja hänen Jeesuksen uskossa kuolleet sukulaisensa sekä ystävänsä, Julia heidän joukossaan, saivat kohdata juhlatunnelmissa ja naurussa suin, ilosta tanssien!
Liikuttava oli se hetki viime sunnuntain messussa, kun Antti-pastorimme sytytti pyhäinpäivää muistaen kynttilät sekä Veikolle että Julialle. Siinä ne paloivat kirkkaasti toisiaan lähellä.
Lopuksi yksi Veikon hepreankielinen lempilause: "David, melech Israel, chai vekajam! Daavid, Israelin kuningas, elää ja voi hyvin!" Veikko oli oppinut tämän ollessaan Israelissa kibbutsilla vapaaehtoistyössä. Tuo viimeinen hepreankielinen sana "kajam" käännetään usein ilmaisulla "hyvinvoiva". Tarkkaan ottaen sana tarkoittaa kuitenkin "ylösnouseva", joko unesta tai kuolemasta.
Heprean kajam-sana on samaa juurta kuin tuttu aramean kum-sana, jonka muistamme Vapahtajamme lauseesta Jairoksen kuolleelle tyttärelle: "Talita, kum! Tyttö, nouse!" (Mark. 5:41) Tämä ihmeteko on esikuva siitä, miten Herramme herättää takaisin tullessaan kaikki kuolleet: häneen kastetut ja uskoneet kutsutaan iankaikkiseen elämään – veristä ristin evankeliumia halveksineet ja Jeesuksen eli Jumalan Sanan hylänneet tuomitaan kadotukseen.
Herramme riemullisen paluun yhteydessä niin Veikon kuin Julian ja aivan kaikkien haudat tulevat tyhjenemään. Jeesukseen täällä ajassa turvautuneet saavat jo nyt hengessään iloita ja riemuita hänen luonaan taivaassa. Kerran hekin saavat pukeutua uusiin kirkkaisiin taivasruumiisiin, joita synti ei enää rasita ja jotka eivät enää sairasta eivätkä kivusta kärsi.
Ole ylistetty ja kiitetty, meidän Herramme Jeesus Kristus! Sinä avasit meille syntiinlangenneille tien ikuiseen elämään verisen ristisi ja riemullisen ylösnousemuksesi kautta. Aamen.