OS Simeon ja Jeesus-lapsi (Luuk. 2:22–33, Kyn) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Kynttilänpäivän saarna
https://www.gen.fi/os-simeon-ja-jeesus-lapsi.html
PUHDISTAUTUMISUHRI JA LUNASTUSMAKSU
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Kynttilänpäivänä kirkossa kuullaan evankeliumina aina Jeesus-lapsen tuominen temppeliin. Se tapahtui aikanaan Mooseksen lain mukaan neljänkymmenen päivän kuluttua Jeesuksen syntymästä. Mooseksen lain mukaan poikavauva piti ympärileikata kahdeksantena elinpäivänään eli viikon ikäisenä. Tätä Jeesus-lapsen ympärileikkauksen muistojuhlaa me vietämme uudenvuodenpäivänä.
Mooseksen laki sääti, että 33 päivää tämän poikalapsen ympärileikkauksen jälkeen synnyttäneen äidin piti tuoda temppeliin vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja kyyhkysenpoika tai metsäkyyhkynen syntiuhriksi. Jos perhe oli köyhä, niin polttouhrikaritsan sijaan sai tuoda kyyhkysen. (3. Moos. 12:2-8). Kun Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Joosef ja Maria toivat uhriksi kaksi kyyhkystä, niin siitä näemme, että Jeesuksen vanhemmat olivat köyhiä.
Kyyhkynen saarnaa puhtautta ja viattomuutta, jonka veri kuitenkin värjää. Kyyhkynen saarnaa myös Pyhää Henkeä. Jo Raamatun alusta alkaen Pyhä Hengestä puhutaan lintuun liittyvin käsittein.
Tämän äidin puhdistautumisuhrin lisäksi Mooseksen laki määräsi, että jokainen esikoisena syntyvä poikalapsi piti lunastaa, toisin sanoen lapsen isän piti maksaa tuosta poikalapsesta lunastusmaksu temppelille, viisi sekeliä. Viisi sekeliä oli suuri summa, sitä varten piti säästää monta kuukautta. Jokainen esikoisena syntyvä poikalapsi oli Herralle pyhitetty eli kuului Jumalalle. Jotta esikoispoika kuitenkin voisi jäädä vanhempiensa kasvatettavaksi ja aikanaan heidän vanhuudenpäivän turvakseen, piti tuo poika siis ostaa takaisin Jumalalta. Sitä tarkoittaa lunastusmaksu.
Samalla tuon lunastusmaksun maksaminen oli isyyden vahvistus: se mies, joka sen lapsesta maksoi, tunnusti lapsen omakseen ja sai samalla oikeuden isän nimeen, kunnioitukseen ja vanhuuden päivinä kuuluvaan huoltoon. (2. Moos. 13:2, 13-16, 4. Moos. 18:16) Maksaessaan lunastusmaksun Jeesuksesta Joosef siis otti eli adoptoi vaimonsa esikoispojan omakseen.
Jeesuksella oli kaksi isää: Ensiksi oli 'biologinen isä', Jumala taivaassa, joka hedelmöitti Sanalla ja Pyhällä Hengellä Jeesuksen äidin Marian. Sitten toiseksi Jeesuksella oli adoptio- eli kasvatusisä, Joosef, joka fyysisesti hoiti perheessä isän tehtävät. Adoptiolapsella on perintöoikeus sekä biologiseen isään että adoptioisäänsä.
Myös meillä Jumalan lapsiksi kastetuilla on kaksi isää: On biologinen isä, joka on meidät siittänyt, ja sitten on Isä Jumala, joka on meidät adoptoinut eli ottanut lapsikseen pyhässä kasteessa. Meilläkin on perintöoikeus niin maalliseen isään kuin taivaalliseen Isään. Eikä Jumala ole yksin antanut meille lapsen oikeuksia suhteessa itseensä, vaan Hän on myös konkreettisesti tehnyt meidät lapsikseen uudestisynnyttämällä meidät.
Neljänkymmenen päivän kuluttua Jeesuksen syntymästä tapahtui nämä kaksi asiaa: Maria toi puhdistautumisuhrinsa ja Joosef puolestaan pojan lunastusmaksun. Laki ei määrännyt, että itse lasta olisi ollut tuotava temppeliin, mutta Jumala johdatti niin, että myös Jeesus-vauva oli vanhempiensa mukana. Tässä toteutui profeetallinen sana: Kirkkauden Herra saapui omalle nimelle pyhitettyyn huoneeseensa eli temppeliin.
Herramme saapuu myös tänään temppeliinsä, omalle nimelleen pyhitettyyn huoneeseensa eli seurakunnan keskelle. Hän toteuttaa sen Pyhän Henkensä voimalla sanan ja ehtoollisen sakramentin kautta. Kirkkauden Herra astuu luoksemme. Marian piti temppeliin tullessaan aikanaan tuoda syntiuhri puhdistautuakseen. Niin on myös meidän saatava puhdistus ja sovitus omille synneillemme - niin olemukselliselle perisynnille kuin siitä johtuville yksittäisille lankeemuksillekin. Siksi jokainen messu alkaa ripillä, synnintunnustuksella ja päästösanan vastaanottamisella.
SIMEON
Seuraavaksi tuosta vanhasta miehestä, Simeonista. Kuka tämä Simeon oikein oli?
Luukkaan evankeliumissa hänestä kerrotaan siis seuraavaa: "Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. 26 [Ja] Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. 27 [Ja] hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, 28 otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: 29 'Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään…'" (Luuk. 2:25-29)
Daniel Brecher, nuori israelilais-suomalainen Raamatun tutkija, kirjoittaa Simeonista seuraavaa: - Talmud kertoo Simeon Vanhurskas -nimisestä ylipapista: "Meidän opettajamme kertoivat meille seuraavan anekdootin: - Sinä vuonna kun Simeon kuoli, hän sanoi viisaille: 'Tänä vuonna minä kuolen!' He kysyivät: 'Mistä tiedät?' Hän vastasi: 'Joka vuosi, Suurena Sovituspäivänä, mennessäni Temppelin Kaikkein Pyhimpään minua on saattanut valkoisiin vaatteisiin pukeutunut mies, enkeli. Hän tuli sisään kanssani ja lähti ulos kanssani. Mutta tänään minua saattoi mustiin pukeutunut mies. Hän tuli sisään kanssani, muttei lähtenyt ulos.' Seitsemän päivää suuren juhlan jälkeen (todennäköisesti lehtimajajuhla) Simeon kuoli."
Toisin sanoen, Simeon Vanhurskas oli tietoinen tulevasta 'kirkkauteen pääsemisestään' muutama viikko etukäteen. Luukas taas kertoo, että Pyhä Henki oli Simeonin päällä, mikä temppelin aikana viittasi ainoastaan ylipappiin. Suurena sovintopäivänä uskottiin, että ylipappi sai profetian Kaikkeinpyhimpään tullessaan. Luukas kertoo, että Pyhä Henki paljasti Simeonille 'ettei hän tule näkemään kuolemaa' ennen kuin hän näkee Herran Messiaan.'
Simeon oli siis itse ylipappi. … Apokryfinen Pseudo-Matteuksen evankeliumi kertoo, että Simeon oli 112 vuotta vanha, kaikin puolin kypsä 'pääsemään kirkkauteen'. (Daniel Brecher: Juutalaisin silmin. Luennot 1-6, s. 36-37)
Eläkkeellä oleva ylipappi Simeon sai siis rauhassa jättää tämän ajan. Hänhän oli saanut pitää sylissään sitä todellista Ylipappia, joka lopullisesti ja kertakaikkisesti sovittaisi kaikkeinpyhimpään astuessaan kansan synnit.
Simeonin nimi tarkoittaa hepreaksi 'kuuleminen' (shim'ón), erityisesti se viittaa rukouksen kuulemiseen. Totisesti, kun me rukoilemme sitä, että saisimme nähdä Pelastajan, Herran Jeesuksen, niin tuo rukous tulee kuulluksi. Jo tänään saamme nähdä Hänet uskon silmin ehtoollispöydässä, pyhitetyssä leivässä Hänen ruumiinsa ja pyhitetyssä viinissä Hänen verensä.
Simeonin tavoin me saamme koskettaa itseään iankaikkista Jumalaa. Uskolla saamme vastaanottaa lihaksi syntyneen eli materiaan tulleen Herran Jeesuksen Kristuksen. Ja kerran, jos uskossa loppuun asti Herran armosta säilymme, saamme nähdä Hänet suuressa taivaan hääjuhlassa avoimesti ja suoraan. Nyt elämme vielä uskomisen aikaa, mutta kuoleman rajan tuolla puolen meitä odottaa näkemisen aika. Taivaassa ei tarvitse enää uskoa - siellä jo nähdään. Jo tänään sinullekin tarjotaan taivaan mannaa alttarin sakramentissa. Joka janoaa, tulkoon.
Kynttilänpäivän saarna
https://www.gen.fi/os-simeon-ja-jeesus-lapsi.html
PUHDISTAUTUMISUHRI JA LUNASTUSMAKSU
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Kynttilänpäivänä kirkossa kuullaan evankeliumina aina Jeesus-lapsen tuominen temppeliin. Se tapahtui aikanaan Mooseksen lain mukaan neljänkymmenen päivän kuluttua Jeesuksen syntymästä. Mooseksen lain mukaan poikavauva piti ympärileikata kahdeksantena elinpäivänään eli viikon ikäisenä. Tätä Jeesus-lapsen ympärileikkauksen muistojuhlaa me vietämme uudenvuodenpäivänä.
Mooseksen laki sääti, että 33 päivää tämän poikalapsen ympärileikkauksen jälkeen synnyttäneen äidin piti tuoda temppeliin vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja kyyhkysenpoika tai metsäkyyhkynen syntiuhriksi. Jos perhe oli köyhä, niin polttouhrikaritsan sijaan sai tuoda kyyhkysen. (3. Moos. 12:2-8). Kun Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Joosef ja Maria toivat uhriksi kaksi kyyhkystä, niin siitä näemme, että Jeesuksen vanhemmat olivat köyhiä.
Kyyhkynen saarnaa puhtautta ja viattomuutta, jonka veri kuitenkin värjää. Kyyhkynen saarnaa myös Pyhää Henkeä. Jo Raamatun alusta alkaen Pyhä Hengestä puhutaan lintuun liittyvin käsittein.
Tämän äidin puhdistautumisuhrin lisäksi Mooseksen laki määräsi, että jokainen esikoisena syntyvä poikalapsi piti lunastaa, toisin sanoen lapsen isän piti maksaa tuosta poikalapsesta lunastusmaksu temppelille, viisi sekeliä. Viisi sekeliä oli suuri summa, sitä varten piti säästää monta kuukautta. Jokainen esikoisena syntyvä poikalapsi oli Herralle pyhitetty eli kuului Jumalalle. Jotta esikoispoika kuitenkin voisi jäädä vanhempiensa kasvatettavaksi ja aikanaan heidän vanhuudenpäivän turvakseen, piti tuo poika siis ostaa takaisin Jumalalta. Sitä tarkoittaa lunastusmaksu.
Samalla tuon lunastusmaksun maksaminen oli isyyden vahvistus: se mies, joka sen lapsesta maksoi, tunnusti lapsen omakseen ja sai samalla oikeuden isän nimeen, kunnioitukseen ja vanhuuden päivinä kuuluvaan huoltoon. (2. Moos. 13:2, 13-16, 4. Moos. 18:16) Maksaessaan lunastusmaksun Jeesuksesta Joosef siis otti eli adoptoi vaimonsa esikoispojan omakseen.
Jeesuksella oli kaksi isää: Ensiksi oli 'biologinen isä', Jumala taivaassa, joka hedelmöitti Sanalla ja Pyhällä Hengellä Jeesuksen äidin Marian. Sitten toiseksi Jeesuksella oli adoptio- eli kasvatusisä, Joosef, joka fyysisesti hoiti perheessä isän tehtävät. Adoptiolapsella on perintöoikeus sekä biologiseen isään että adoptioisäänsä.
Myös meillä Jumalan lapsiksi kastetuilla on kaksi isää: On biologinen isä, joka on meidät siittänyt, ja sitten on Isä Jumala, joka on meidät adoptoinut eli ottanut lapsikseen pyhässä kasteessa. Meilläkin on perintöoikeus niin maalliseen isään kuin taivaalliseen Isään. Eikä Jumala ole yksin antanut meille lapsen oikeuksia suhteessa itseensä, vaan Hän on myös konkreettisesti tehnyt meidät lapsikseen uudestisynnyttämällä meidät.
Neljänkymmenen päivän kuluttua Jeesuksen syntymästä tapahtui nämä kaksi asiaa: Maria toi puhdistautumisuhrinsa ja Joosef puolestaan pojan lunastusmaksun. Laki ei määrännyt, että itse lasta olisi ollut tuotava temppeliin, mutta Jumala johdatti niin, että myös Jeesus-vauva oli vanhempiensa mukana. Tässä toteutui profeetallinen sana: Kirkkauden Herra saapui omalle nimelle pyhitettyyn huoneeseensa eli temppeliin.
Herramme saapuu myös tänään temppeliinsä, omalle nimelleen pyhitettyyn huoneeseensa eli seurakunnan keskelle. Hän toteuttaa sen Pyhän Henkensä voimalla sanan ja ehtoollisen sakramentin kautta. Kirkkauden Herra astuu luoksemme. Marian piti temppeliin tullessaan aikanaan tuoda syntiuhri puhdistautuakseen. Niin on myös meidän saatava puhdistus ja sovitus omille synneillemme - niin olemukselliselle perisynnille kuin siitä johtuville yksittäisille lankeemuksillekin. Siksi jokainen messu alkaa ripillä, synnintunnustuksella ja päästösanan vastaanottamisella.
SIMEON
Seuraavaksi tuosta vanhasta miehestä, Simeonista. Kuka tämä Simeon oikein oli?
Luukkaan evankeliumissa hänestä kerrotaan siis seuraavaa: "Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. 26 [Ja] Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. 27 [Ja] hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, 28 otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: 29 'Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään…'" (Luuk. 2:25-29)
Daniel Brecher, nuori israelilais-suomalainen Raamatun tutkija, kirjoittaa Simeonista seuraavaa: - Talmud kertoo Simeon Vanhurskas -nimisestä ylipapista: "Meidän opettajamme kertoivat meille seuraavan anekdootin: - Sinä vuonna kun Simeon kuoli, hän sanoi viisaille: 'Tänä vuonna minä kuolen!' He kysyivät: 'Mistä tiedät?' Hän vastasi: 'Joka vuosi, Suurena Sovituspäivänä, mennessäni Temppelin Kaikkein Pyhimpään minua on saattanut valkoisiin vaatteisiin pukeutunut mies, enkeli. Hän tuli sisään kanssani ja lähti ulos kanssani. Mutta tänään minua saattoi mustiin pukeutunut mies. Hän tuli sisään kanssani, muttei lähtenyt ulos.' Seitsemän päivää suuren juhlan jälkeen (todennäköisesti lehtimajajuhla) Simeon kuoli."
Toisin sanoen, Simeon Vanhurskas oli tietoinen tulevasta 'kirkkauteen pääsemisestään' muutama viikko etukäteen. Luukas taas kertoo, että Pyhä Henki oli Simeonin päällä, mikä temppelin aikana viittasi ainoastaan ylipappiin. Suurena sovintopäivänä uskottiin, että ylipappi sai profetian Kaikkeinpyhimpään tullessaan. Luukas kertoo, että Pyhä Henki paljasti Simeonille 'ettei hän tule näkemään kuolemaa' ennen kuin hän näkee Herran Messiaan.'
Simeon oli siis itse ylipappi. … Apokryfinen Pseudo-Matteuksen evankeliumi kertoo, että Simeon oli 112 vuotta vanha, kaikin puolin kypsä 'pääsemään kirkkauteen'. (Daniel Brecher: Juutalaisin silmin. Luennot 1-6, s. 36-37)
Eläkkeellä oleva ylipappi Simeon sai siis rauhassa jättää tämän ajan. Hänhän oli saanut pitää sylissään sitä todellista Ylipappia, joka lopullisesti ja kertakaikkisesti sovittaisi kaikkeinpyhimpään astuessaan kansan synnit.
Simeonin nimi tarkoittaa hepreaksi 'kuuleminen' (shim'ón), erityisesti se viittaa rukouksen kuulemiseen. Totisesti, kun me rukoilemme sitä, että saisimme nähdä Pelastajan, Herran Jeesuksen, niin tuo rukous tulee kuulluksi. Jo tänään saamme nähdä Hänet uskon silmin ehtoollispöydässä, pyhitetyssä leivässä Hänen ruumiinsa ja pyhitetyssä viinissä Hänen verensä.
Simeonin tavoin me saamme koskettaa itseään iankaikkista Jumalaa. Uskolla saamme vastaanottaa lihaksi syntyneen eli materiaan tulleen Herran Jeesuksen Kristuksen. Ja kerran, jos uskossa loppuun asti Herran armosta säilymme, saamme nähdä Hänet suuressa taivaan hääjuhlassa avoimesti ja suoraan. Nyt elämme vielä uskomisen aikaa, mutta kuoleman rajan tuolla puolen meitä odottaa näkemisen aika. Taivaassa ei tarvitse enää uskoa - siellä jo nähdään. Jo tänään sinullekin tarjotaan taivaan mannaa alttarin sakramentissa. Joka janoaa, tulkoon.