OS Kannattaako epärehellisyys? (Luuk. 16:1–9, 10 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kannattaako-eparehellisyys.html
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on kymmenes sunnuntai helluntaista. Pyhän otsikkona on 'Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa'.
Raamatun lukukappaleet kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Jeesukseen uskovan velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, Jumalan sanan totuudesta tinkimättä. Uskovan toimintaa tulee ohjata kaikissa elämänvaiheissa periaate: ole uskollinen myös vähässä.
Tämän sunnuntain psalmissa 119 psalminkirjoittaja pyytää sitä, että oppisi tuntemaan Jumalan käskyt. Samalla psalminkirjoittaja kärsii ja itkee sitä, että Herran lakia ei noudateta. Itketkö sinä sitä, että maassamme vallitsee vääryys? Vaivaako henkeäsi se, että Jumalan laki poljetaan kerta toisensa jälkeen maahan kansamme elämässä? Jumalaa ja Hänen sanaansa ei kunnioiteta sen enempää arkena kuin pyhänä; kansamme enemmistö vähät välittää jokapäiväisestä Raamatun lukemisesta ja sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Korviimme kantautuu tuon tuostakin Herran nimen kevytmielistä käyttöä sekä kirosanoja, herjauksia ja rivouksia, jopa julkisten tiedotusvälineiden kautta. Itsekkyys, vastuuttomuus ja toisten ihmisten - jopa omaa lihaa olevien perheenjäsenten - kylmäsydäminen ylikäyminen näkyy esimerkiksi abortteina, haureellisina avosuhteina, huoruutena, peittelemättömänä ahneutena ja valehtelemisena.
Toisten syntejä on aina helppo luetella. Mutta kuinka on sinun itsesi laita? Ja yhtä hyvin minun itseni? Oletko sinä rukoillut Jumalaa psalmin sanoin: 'Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita"?
Jos olet kulkenut Jeesuksen seurassa jo pitemmän ajan, kenties jo vuosikymmeniä, saatat olla langennut julkisynnin lisäksi tai sijasta toisenlaiseen vääryyteen: hengelliseen ylpeyteen. Tämä synnin laji - ylpeys - on julkista syntisuossa rämpimistä paljon petollisempi ja salakavalampi. Ylpeys kadottaa tunnustamattomana ja ilman parannusta aivan yhtä varmasti ja lopullisesti kuin avoin ja julkinen syntielämä, josta ei haluta parannusta tehdä.
Muistamme Herramme opetuksen Luukkaan evankeliumin luvussa 18, jossa kerrotaan kahdesta rukoilemaan menneestä miehestä, fariseuksesta ja publikaanista. Jos olet kuvitellut oman hengellisen elämäsi, kilvoittelusi ja parannuksentekosi, kuulumisesi johonkin tiettyyn tunnustuskuntaan, herätysliikkeeseen tai ryhmään, olevan peruste sille, että pääset taivaaseen, niin tulet kerran raskaasti pettymään.
Et sinä sen enempää kuin minäkään pääse perille kirkkauteen Jeesuksen luokse minkään omassa elämässämme olevan asian tähden. Taivaan portit aukeavat ennemmin syntejään murehtiville huorille ja murhamiehille kuin omasta uskostaan ja pyhästä elämästään ylpeileville ja omaan kilvoitukseensa luottaville.
Jos kuvittelet olevasi lihassasi pyhempi tai parempi kuin joku toinen ihminen, niin et vielä tunne Jumalaa siten kuin Hän haluaa itsensä tunnetuksi tulevan. Itseään toista parempana pitävä ei tunne sen enempää itseään kuin Armon Herraa Jeesustakaan. Jos kuvittelet olevasi hurskaampi ja taivaskelpoisempi oman elämäsi tähden kuin vaikkapa kaikkein iljettävin pedofiili tai kansanmurhaaja, niin olet langennut pois Jumalan sanan totuudesta.
Sydämesi on silloin täyttänyt lihan mieli. Sydämessäsi ei ole silloin totuutta salatuimpaan asti vaativa Herran Pyhä Henki. Kuka tahansa meistä ihmisistä voi tietyssä tilanteessa, riittävästi ärsytettynä, kiusattuna ja väsytettynä, syyllistyä mihin tahansa kuviteltavissa olevaan hirmutekoon, syntiin, iljettävyyteen, rikokseen ja laittomuuteen. Jokaisen meidän oma lihamme on läpikotaisin mätä ja syntinen.
Joka ainoan ihmisen liha on hamasta äidin kohdussa sikiämisen hetkestä alkaen samaa syntiinlankeemuksen mädättämää ja siten taivaskelvotonta ja Jumalan vanhurskaan tuomion alaista. Siksi päästäksemme taivaaseen meidän on uudestisynnyttävä. Jumala uudestisynnyttää ihmisen oman uudestiluovan sanansa kautta. Jumalan sana kutsuu olemattoman olemaan.
Erityisesti tuo Jumalan uudestisynnyttävä työ tulee näkyviin pyhässä kristillisessä kasteessa. Kasteessa Herra antaa meille sanansa voimalla lahjaksi kaikki se, mitä pelastukseen ja taivaaseen tarvitaan. Tämän armonvälineen kautta saatavaan uuteen elämään emme ole voineet itse mitenkään vaikuttaa. Aloite, vaikutus ja voima tulee meidän ulkopuoleltamme. Kasteessa on kysymys Jumalan armonvalinnasta. Kasteessa Israelin pyhä pyyhkii Jeesuksen tähden pois meidän syntimme. Se, joka alkaa tähän puhtaaseen armoon, Jumalan valintaan, jotakin omaa ja ihmislähtöistä lisätä, on fariseus, joka alkaa pystyttää omaa vanhurskauttaan. "... jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Jeesus lahjoittaa itsensä ja ehdottoman armon ja syntien täyden anteeksiantamuksen niin sanansa kuin apostoliensa keskellä asettamiensa ripin, kasteen ja ehtoollisen kautta. On vain yksi evankeliumi, joka julistetaan, osoitetaan ja lahjoitetaan meille monella eri tavalla.
SAARNA
Edellä (Luuk. 15) Jeesus on kertonut Häntä vastaan nurisseille fariseuksille ja kirjanoppineille vertaukset kadonneesta lampaasta, hukkaan joutuneesta rahasta ja tuhlaajapojasta. Nämä vertaukset korostavat Jumalan pitkämielisyyttä, rakkautta ja etsivää armoa syntistä ja langennutta kohtaan, ja samalla erityisesti tuhlaajapojan veljen mielen nurjuus kuvaa fariseuksien ja kirjanoppineiden sydämen kovuutta.
Vertaus väärän huoneenhaltijan oveluudesta on sen sijaan puhuttu opetuslapsille (j. 1). Myös fariseuksien kerrotaan kuitenkin olleen kuulolla (j. 14). Tämä vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta on myös suoraa saarnaa rahanahneille fariseuksille: 'Jos te kerran uskotte kuolemanjälkeiseen elämään, niin miksi keräätte sitten rikkauksia tänne maanpäälle ettekä taivaaseen?' Vertauksen tähtäyspiste on siinä, että meidän tulisi kiinnittää erityinen huomio ja valmistautua tulevaan kuoleman jälkeiseen elämään.
JAE 1
Ensimmäisessä jakeessa mainitut opetuslapset (kreik. matheetai) voivat tarkoittaa laajempaakin joukkoa kuin vain 'ne kaksitoista' eli apostolit. Esim. Luuk. 6:17:ssa kerrotaan suuresta joukosta opetuslapsia, jotka kokoontuvat kuulemaan Jeesuksen puhetta (ns. Luukkaan evankeliumin kenttäsaarna, jossa on paljon samaa opetusta kuin Matteuksen tallentamassa vuorisaarnassa). Opetuslapsi- eli oppilas-sana (matheetees) johtuu sanasta oppia (manthanoo). Lähetys- ja kastekäskystä (Matt. 28:18-20) tuttu 'tehkää opetuslapsiksi' eli 'opetuslapseuttakaa' (kreik. matheeteuoo) johtuu puolestaan tästä matheetees- eli opetuslapsi-sanasta.
Huoneenhaltija eli taloudenhoitaja (kreik. oikonomos > ekonomi) oli antiikin aikana usein orja, jolle uskottiin isännän omaisuudenhoito. Tässä tehtävässä oli esim. Joosef Egyptissä faaraon hoviherran Potifarin orjana ollessaan (1Moos. 39:4,6). Jeesuksen vertauksen 'talouspäällikkö' (näin kääntää parafraasinen eli toisin sanoin kertova Elävä uutinen -käännös vuodelta 1984) ei kuitenkaan ollut orja, sillä orja ei voinut tehdä isäntäänsä sitovia sopimuksia, kuten tämä tekee (j. 5).
Kannella-sana on käännös kreikankielen diaballoo-verbistä, joka tarkoittaa myös panettelemista ja syyttämistä. Tästä sanasta johtuu myös Perkelettä (Paholaista) eli Saatanaa, Jumalan vastustajaa tarkoittava sana 'diabolos', kirjaimellisesti läpi eli hajalleen tai erilleen heittäjä. Saatana on siis se, joka syyttää ja panettelee sekä puhuu ja ajattelee meistä pahaa. Kristus sen sijaan ajattelee ja puhuu meistä hyvää: niin hyvää, että oli valmis kuolemaan meidän puolestamme ja menemään meidän puolestamme helvetttiin, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja perisimme iankaikkisen elämän. Jumala vihaa kyllä meissä olevaa syntiä, mutta rakastaa meitä itseämme. Samalla tavoin kuin isä tai äiti vihaa lapsessaan olevaa sairautta ja haluaa päästä siitä eroon, mutta rakastaa itse lasta.
Jumala käyttää kuitenkin myös syyttäjän eli Saatanan työtä oman armahdustahtonsa välikappaleena. Herra kyllä sallii tuon taivaasta alas heitetyn langenneen enkelin syyttää vielä täällä maan päällä eläviä Jumalan lapsia. Hyvä Isämme tekee sen siksi, jotta nämä lapset kääntyisivät pelästynein omintunnoin Jeesuksen ristin puoleen, tunnustaisivat oman läpikotaisen syntiturmeluksensa ja koko tekosyntien vuoren, ja ennen kaikkea uskoisivat ristin tuottaman täydellisen sovituksen, anteeksiannon ja armahduksen.
Omaisuuden tuhlaaminen (kreik. diaskorpidzoo) eli hajottaminen, hävittäminen tai levittäminen ei välttämättä ole tässä aktiivista ja tarkoituksellista, vaan voi olla myös passiivista leväperäisyyttä ja lepsuutta - vähän niin kuin meidän aikamme piispojen toiminta. Lopputulos on kuitenkin sama kuin tarkoituksellisessa hävittämisessä: virka otetaan pois.
JAE 2
Tilin tekeminen muistuttaa meitä siitä, että jokaisen meidän on kerran tehtävä tili kaikesta siitä, mitä olemme tehneet, ja erityisesti siitä, mikä olemme jättäneet tekemättä! Syntiä ei ole ainoastaan se, että lankeamme aktiivisesti tekemään jotakin kiellettyä, vaan usein rikomme pahoin Jumalaa ja ihmisiä vastaan siten, että emme hoida meille nimenomaan uskottua tehtävää tai muutoin olemme lepsuja, laiskoja ja velttoja toimissamme. Joskus syynä toimettomuuteen voi olla myös pelkuruus. Mistä lääke? Ei mistään muusta, kuin Jumalan sanasta, joka tarjoaa langenneelle, veltolle ja pelkurille täyttä anteeksiantoa yksin Jeesuksen tähden, yksin armosta ja yksin uskosta.
Tässä Jumalan sanassa on uutta luova voima, joka saattaa meidät lähtemään liikkeelle ja kantamaan Isän tahtomaa hedelmää. Itsestämme ja omasta voimastamme me emme voi mitään pysyväistä, Jumalalle kelpaavaa hyvää tehdä - yksin sanan ja Pyhän Hengen kautta toimiva Jeesus on se, jonka teot kestävät. Kiitosaihe on se, että juuri me, itsessämme vajavaiset ja hauraat saviastiat saamme olla Herran työn välikappaleita ja kanavia.
Tilin tekeminen on kreikankielessä ilmaistu sanoilla 'apodidoomi ton logon' eli sananmukaisesti 'palauta sana'. Se muistuttaa meitä erityisesti siitä, että viimeisellä tuomiolla jokainen sanammekin, minkä olemme huuliltamme päästäneet, tutkitaan. Jokainen sanomamme sanakin palautetaan meille. Jeesus sanoo:
"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. 37. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt. 12:36-37)
"Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10)
JAE 3
Väärän huoneenhaltijan ansioksi on tässä tilanteessa luettava, että hän alkoi miettiä tulevaisuuttaan. Joku muistaa ehkä kertomuksen vanhasta kuninkaasta, joka kertoi narrilleen lähtevänsä pitkälle matkalle. "Oletko valmistautunut matkaasi varten?", kysyi narri. "En ole", vastasi kuningas. "No, sitten sinä olet kaikkein suurin narri, minkä olen koskaan tavannut", sanoi narri. Oletko sinä valmistautunut pitkälle matkalle, josta ei enää koskaan palata? Oletko selvittänyt sen, mitä sinulle sen jälkeen tapahtuu, kun joudut tekemään tiliä elämästäsi?
Taloudenhoitajan suuri ja kohtalokas väärä valinta - eli osoitus ja seuraus sydämen väärästä arvojärjestyksestä - paljastuu sanoista: 'kerjuuta häpeän.' Ensimmäinen toteamus - kaivaa en jaksa - on totta. Kukaan meistä ei jaksa tai pysty omilla voimillaan iankaikkista pelastusta ansaitsemaan. Ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto onkin kerjääminen, armosta pelastuminen.
Mutta väärän huoneenhaltijan syvin ongelma ja perustavin lankeemus paljastuu tässä: se on ylpeys. Hän ei halua suostua totuuden kohtaamiseen omasta elämästään ja todeta: 'Jos en saa toisten osoittamasta armollisuudesta ja hyvyydestä leipääni, niin kuolen nälkään!' Hän ei halunnut osoittautua syntiseksi, joka tarvitsee itsensä ulkopuolelta tulevaa ravintoa, huoltoa ja elämää.
JAE 4
"Minä tiedän, mitä teen" (KR 1938) - "Nytpä tiedän!" (KR 1992). Kysymys on äkillisestä oivalluksesta, älynväläyksestä (kreik. egnoon). "Pannaan pois huoneenhallituksesta" kertoo samasta asiasta kuin mitä tapahtui paratiisissa lankeemuksen jälkeen: Aadam ja Eeva karkotettiin pois omasta kodistaan. Ja tuolla kodittomuuden, kiertolaisuuden ja muukalaisuuden tiellä on koko ihmiskunta sen jälkeen ollut. Mutta me kristityt - Jeesuksen ristiin uskovat ja ylösnousemukseen luottavat sekä Häneen kastetutut - elämme vakaassa toivossa, että kerran pääsemme takaisin kotiin: se on paratiisiin eli taivaaseen.
JAKEET 5-7
Huoneenhaltijan viisaus on tässä samankaltaista kuin paratiisin käärmeen viisaus, viekkaus tai oveluus. Saatana on tunnetusti tuhattaituri. Lainaus Lutherin Ison katekismuksen esipuheesta:
"Mistä saisi tarpeeksi paperia ja aikaa voidakseen kertoa kaiken hyödyn ja hedelmän, minkä Jumalan sana vaikuttaa? Perkelettä on tapana kutsua tuhattaituriksi. Miksi tulisikaan kutsua Jumalan sanaa, joka karkottaa ja tuhoaa tuollaisen tuhattaiturin kaikkine mahtikonsteineen? Vähintäänkin satatuhattaituriksi! Pitäisikö sitten juuri meidän, jotka haluaisimme olla pappeja ja saarnaajia, noin kevytmielisesti halveksia tuollaista valtaa, hyötyä, voimaa ja hedelmää? Siinä tapauksessa meille ei riittäisi rangaistukseksi, että meidät jätettäisiin ilman ruokaa, vaan koirat olisi usutettava hätyyttämään meidät tiehemme ja peräämme olisi heitettävä hevosen sontaa. Jumalan sanaa me tarvitsemme joka päivä, emme ainoastaan niin kuin jokapäiväistä leipää, vaan myös sitä varten, että voisimme vastustaa Perkelettä, tuhattaituria, joka päivittäin herkeämättä meitä ahdistelee ja väijyy."
Taloudenhoitaja toimii kiireesti ja mitä ilmeisemmin myös salassa, jotta hänen toimensa eivät ehtisi tulla julki. Samoin hänen oveluuttaan kuvaa se, että hän käsittelee kutakin velallista eri tavoin: hän tietää pääsevänsä haluttuun lopputulokseen joidenkin kohdalla pienemmälläkin huijauksella. Samalla kiinnijäämisriski pieneni, kun isännän omaisuutta ei tarvinnut tuhlata niin paljon.
Tämä kertoo sielunvihollisen toiminnan tavoista: Tuo vanha kehno tuntee meidät perin pohjin ja osaa asettaa kullekin meistä juuri sen kaltaisia syöttejä, joihin tietää meidän olevan valmis tarttumaan. Tässä kohtaa myös velalliset tulevat kanssarikollisiksi ja syyllisiksi ekonomin vääryyksiin.
Tulisikin aina olla valppaana ja hereillä, kun tarjotaan jotain etua tai voittoa poikkeuksellisen hyvin ehdoin. Ja erityisesti jos on kiire tai toimi täytyy suorittaa ilman päivänvaloa tai julkisuutta. "There is no free lunch", sanoi Nobel-palkinnon voittanut taloustieteilijä Milton Friedman. Joku maksaa aina kaikesta, mitä täällä saamme tai syömme. Usein nopean taloudellisen hyödyn saamisen takana on petos. Saatana käyttää syöttinä ihmisten pohjatonta ahneutta ja halua rikastua.
Taloudenhoitaja oli toiminut virassaan väärin. Nyt hän yrittää korjata tilannetta varastamalla lisää. Tämä on myös tyypillistä Perkeleen toimintaa. Se houkuttaa korjaamaan ja peittelemään väärät valinnat ja lankeemukset tekemällä lisää syntiä.
Esim. kun haureuden tai huoruuden harjoittamisesta on tultu raskaaksi, niin tilannetta yritetään korjata tappamalla tuo lapsi abortin tai ns. katumuspillereiden kanssa. Ensin on rikottu kuudetta käskyä, ja sitten tuota lankeemusta yritetään peitellä rikkomalla viides käsky. Tai tyypillisesti, kun on tehty yleisemminkin jotakin väärää, niin se halutaan peitellä valehtelemalla, vaikenemalla tai syyttämällä asiasta siitä kysyvää itseään tms. Jumalan antama tie langenneelle on kuitenkin synnin tunnustaminen ja hylkääminen Golgatan ristin juurelle.
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (Sananl. 28:13)
Jakeissa kuusi ja seitsemän puhutaan kahdesta eri velasta. Sata astiaa (kreik. batos, hepr. bat, n. 35-40 litraa) tarkoittaa lähes 4 000 litraa oliiviöljyä. Sata tynnyriä (kreik. koros, hepr. kor, n. 350-400 litraa) on sekin valtava määrä, lähes 40 kuutiota, iso rekkakuormallinen viljaa. Näistä veloista saadun 'bonukset', 50 tai 20 prosenttia, olivat tuntuvia alennuksia.
Velkakirjoista (kreik. ta grammata - ne, mitkä ovat kirjoitetut, verbistä 'grafoo' kirjoittaa) käytetään samaa sanaa kuin Pyhästä Raamatusta. Tästä 'grammata' eli kirjoitukset-sanasta Raamattu-sana kieleemme tuleekin. Kun taloudenhoitaja käskee muuttamaan 'grammataa', niin se kertoo syvimmiltään siitä, miten Paholainen haluaa meidän muuttavan Jumalan sanaa.
Sitä tuo käärme, ihmiskunnan vihaaja eli misantrooppi, on alusta asti tehnyt: houkutellut muuttamaan Jumalan sanaa. Kun kirjoitettu Jumalan sana ilmoittaa esimerkiksi, että seurakunnan kaitsijan on oltava yhden vaimon mies tai että miehen kanssa makaavat miehet eivät peri taivasten valtakuntaa tai että puolisonsa muun syyn kuin haureuden tähden hylkäävä ja toisen naiva tekee huorin, niin käärme houkuttelee noita selviä ja kirkkaita sanoja muuttamaan. "Se laki ja sääntö oli voimassa vain silloin Paavalin tai antiikin aikana, mutta mehän sivistyneet ja korkealle ymmärryksessämme kohonneet ihmiset toki tiedämme nyt paremmin, mikä on oikein ja mikä on väärin!"
JAE 8
UT:n syntyajan kreikankielessä ei ollut erikseen isoja ja pieniä kirjaimia, vaan silloin käytettiin yksin suuria kirjaimia eli majuskeleita. Vasta keskiaikaa kohti kuljettaessa alettiin käyttää myös pikkukirjaimia eli minuskeleita. Siksi tässä kohtaa täytyy tehdä tulkinta siitä, onko mainittu 'herra' vertauksen rikas mies vai itse Herra Jeesus.
Perusteltu vastaus tähän on ainakin minun mielestäni se, että kysymyksessä on Herra Jeesus. Eihän se, jonka omaisuutta tässä on vääryydellä hukattu, kehuisi sitä, joka tuon vahingon on tuottanut. Kehua-sana (kreik. epaineoo) tarkoittaa myös kiittämistä ja ylistämistä. 'Hallelujasta' tuttu hepreankielen haalal-sana usein käännetty tällä sanalla Septuagintassa (LXX) eli kreikankielisessä VT:ssa.
Eli mitä Jeesus tässä nyt ylistää? Ekonomin vääryyttäkö? Ei toki! Vaan sitä, että tuo taloudenhoitaja käytti älykkäästi hänen käytössään olleita mahdollisuuksia valmistautuakseen tulevaisuuteen. Tämän vertauksen tähtäyspiste on nimenomaan tulevaisuuteen valmistautuminen eli kuoleman jälkeiseen elämään suuntautuminen, iäisiin majoihin pääseminen.
Muualta Jumalan sanasta me yksiselitteisesti opimme, että vääryys, petos ja varastaminen on aina synti, joka tuottaa tuomion - ei suinkaan kiitoksen! - Herran edessä. Sana taloudenhoitajan vääryydestä (kreik. adikia) eli jumalattomuudesta - sananmukaisesti epävanhurskaudesta - vahvistaa tämän. Tällainen huoneenhaltija ei ole taivaskelpoinen eli vanhurskas.
Jeesus toteaa, että tämän maailman lapset juuri näin vilpillisen ovelasti toisiaan kohtaan menettelevät, mutta valkeuden lapset eivät näin toimi. Viisautta eli älykkyyttä eli oveluutta voi käyttää monella tavalla: totuuteen tai vääryyteen, hyvään tai pahaan, ajalliseen tai iäiseen hyvään. Paratiisin käärmeestä sanotaan, että se oli viisain kaikista (hepr. arum mikol, kreik. fronimootatos pantoon). Herra Jeesus haluaa meidän käyttävän viisautta eli älykkyyttä hyvään:
"Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät (kreik. fronimoi) kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." (Matt. 10:16)
Maailman lapsista käytetty sana (kreik. hoi hyioi tuu aioonos tuutuu) olisi sananmukaisesti käännettynä 'tämän aikakauden pojat'. Synnin ja kuoleman vallassa elävät ja tiedostamattaan tai tietoisesti tämän maailman ruhtinasta eli Perkelettä seuraavat elävät vain tätä nyt näkyvää aikaa varten. Heidän silmissään ei ole ikuisuus ja taivas - tai edes helvetti, johon ovat matkalla. Mutta maailman lasten kaukokatseisuus, aktiivisuus ja suunnitelmallisuus tämän maailmanajan sisäisissä asioissa on esimerkillistä.
JAE 9
Jae yhdeksän alkaa painokkailla Jeesuksen sanoilla: "Ja Minä sanon teille..." Nyt alkaa vertauksen kuulijoihin soveltava osa, johon kaikki edellä kerrottu on tähdännyt. Herra haluaa meidänkin ottavan Hänen sanaansa vastaan. Jeesus puhuu nyt ja tässä myös meille. Hänen tahtonsa on, että Jumalan sana saa muuttaa meidän elämäämme; juuri sinun elämääsi, joka tämän sanan kuulet. Pyhä Henki haluaa vaikuttaa sanan saarnan kautta mielenmuutoksen (kreik. metanoia, parannus eli kääntymys), uuden suunnan löytymisen, kirkkaan maalipisteen ja tavoitteen kuvautumisen silmiemme eteen.
Ihmiskunta harhailee eksyksissä ja vailla päämäärää sinne tänne, mutta Jeesuksen tie on kirkas ja suora, päämäärä on selvä: iankaikkinen elämä taivaassa, jossa ei ole enää mitään syntiä, kuolemaa, tuskaa, ahdistusta tai erottavia väliseiniä.
Meidän koko energiamme ja huomiomme tulisi keskittyä kaukokatseisuuteen eli siihen, mitä vaikutuksia meidän ajallisilla valinnoillamme on taivasnäkökulmasta. Onko Jumala ja Hänen Raamatussa ilmoitettu tahtonsa minulle kaikki kaikessa - jokapäiväinen parannus ja usko Jeesukseen? Haluanko tutkistella Herran lakia päivät ja yöt? (Ps. 1) Haluanko käyttää minulle annettua aikaa, lahjoja ja varoja niin, että se kantaa hedelmää aina taivaaseen asti? Onko minun aarteeni taivaassa vai yritänkö rakentaa turvattua elämää tänne pian tuhoutuvan maailman keskelle?
Väärällä mammonalla eli rikkaudella (kreik. mamoonas, lainasana aramean maamoon-sanasta) ystävien tekeminen jää jossain määrin tulkinnanvaraiseksi. Keitä ovat he, jotka ottavat (kreik. deksoontai) iäisiin majoihin eli telttoihin? Tarkoittaako tämä sitä, että tulee maksaa kymmenyksiä ja tukimaksuja, jotta Kristuksen Kirkon saarnamiehet voisivat julistaa ja hoitaa sakramentteja, eli auttaa ja hoitaa taivastiellä? Vai olisiko sittenkin kysymys Jumalasta ja Hänen enkeleistään, jotka ottavat vastaan iankaikkisuudessa? Ehkäpä Herra onkin tarkoituksellisesti jättänyt tämän asian tällä tavoin avoimeksi, jotta kumpikaan asia ei unohtuisi.
Me tarvitsemme seurakuntaa, sanan opettamista ja Herran käskylle uskollista armovälineiden eli sakramenttien hoitamista sekä kaitsentaa. Ja tämä toiminta edellyttää maallisia varoja ja välineitä, Jeesukseen kastettujen pyhien aktiivista vaivannäköä ja työtä eri seurakunnan toimintojen ja erityisesti jumalanpalveluksen järjestämisessä. Ja toisaalta me annamme kaiken - niin rahan kuin vaivankin - suoraan kiitosuhrina Jumalalle, joka meitä juuri tämän seurakunnan kautta hoitaa ja kohti taivasta kantaa.
JAKEET 10-14
Ihmisen luonne ei paljastu vasta sitten, kun hän saa 'suuria' tehtäviä. Jos sydämen asenne on oikea, niin hän haluaa hoitaa vastuullisesti niin pienet kuin suuretkin asiat.
Mitä tarkoittaa toisen omaisuus ja mitä oma omaisuus? Toisen omaisuus on maallista hyvää, joka kuuluu Jumalalle. Ja oma omaisuus on taivaallista hyvää iankaikkisuudessa, joka siis on tarkoitettu meille! Eli jos emme käytä vastuullisesti ja uskon mukaisesti ajallista elämäämme, niin emme voi odottaa saavamme iankaikkisuudessa taivaallista rikkautta. Se joka tässä ajassa luopuu Herran tahdon tieltä ja käyttää sekä rahojaan että aikaansa turhuuteen, ei kulje Jeesuksen perässä. Jos sydämemme on kiintynyt tähän näkyvään maailmaan ja ajalliseen oman lihamme halujen täyttämiseen, niin emme ole silloin Jumalan palvelijoita.
Sinäkin, hyvä kuulijani, löydät elämääsi Jumalan sanan valossa tutkiessasi sydämestäsi mammonan epäjumalan. Se on luonnostaan meidän jokaisen mielenlaatumme ja valintamme: emme elä uskossa, vaan epäuskossa ja lihan halujen vietävänä. Siksi jokaisen ihmisen - niin uskovan kuin uskosta osattoman - tarvitsee jokaisena päivänä kuulla Herramme sana: 'Tee parannus ja usko evankeliumi!'
Tänään saat jättää koko syntiturmeluksesi Jeesuksen ristille kiinni naulittavaksi ja ottaa Häneltä vastaan täyden anteeksiantamuksen ja armon. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Tänään saat aloittaa puhtaalta pöydältä. Tästä päivästä alkaen saat armahdettuna syntisenä palvella rahoillasi ja koko elämälläsi Elävää Jumalaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Sinut on kastettu Jeesuksen omaksi, ja Hänen sylissään saat tulla kannetuksi taivaaseen asti. Jeesuksen ristinveren tähden saat uskoa kaiken tähän maailmaan ja omaan lihalliseen nautintoosi rakastumisen anteeksiannetuksi. Jeesus vakuuttaa jokaiselle Hänen jalkojensa juureen jäävälle: 'Poikani, tyttäreni, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee.' Aamen.
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kannattaako-eparehellisyys.html
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on kymmenes sunnuntai helluntaista. Pyhän otsikkona on 'Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa'.
Raamatun lukukappaleet kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Jeesukseen uskovan velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, Jumalan sanan totuudesta tinkimättä. Uskovan toimintaa tulee ohjata kaikissa elämänvaiheissa periaate: ole uskollinen myös vähässä.
Tämän sunnuntain psalmissa 119 psalminkirjoittaja pyytää sitä, että oppisi tuntemaan Jumalan käskyt. Samalla psalminkirjoittaja kärsii ja itkee sitä, että Herran lakia ei noudateta. Itketkö sinä sitä, että maassamme vallitsee vääryys? Vaivaako henkeäsi se, että Jumalan laki poljetaan kerta toisensa jälkeen maahan kansamme elämässä? Jumalaa ja Hänen sanaansa ei kunnioiteta sen enempää arkena kuin pyhänä; kansamme enemmistö vähät välittää jokapäiväisestä Raamatun lukemisesta ja sunnuntain jumalanpalveluksesta.
Korviimme kantautuu tuon tuostakin Herran nimen kevytmielistä käyttöä sekä kirosanoja, herjauksia ja rivouksia, jopa julkisten tiedotusvälineiden kautta. Itsekkyys, vastuuttomuus ja toisten ihmisten - jopa omaa lihaa olevien perheenjäsenten - kylmäsydäminen ylikäyminen näkyy esimerkiksi abortteina, haureellisina avosuhteina, huoruutena, peittelemättömänä ahneutena ja valehtelemisena.
Toisten syntejä on aina helppo luetella. Mutta kuinka on sinun itsesi laita? Ja yhtä hyvin minun itseni? Oletko sinä rukoillut Jumalaa psalmin sanoin: 'Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita"?
Jos olet kulkenut Jeesuksen seurassa jo pitemmän ajan, kenties jo vuosikymmeniä, saatat olla langennut julkisynnin lisäksi tai sijasta toisenlaiseen vääryyteen: hengelliseen ylpeyteen. Tämä synnin laji - ylpeys - on julkista syntisuossa rämpimistä paljon petollisempi ja salakavalampi. Ylpeys kadottaa tunnustamattomana ja ilman parannusta aivan yhtä varmasti ja lopullisesti kuin avoin ja julkinen syntielämä, josta ei haluta parannusta tehdä.
Muistamme Herramme opetuksen Luukkaan evankeliumin luvussa 18, jossa kerrotaan kahdesta rukoilemaan menneestä miehestä, fariseuksesta ja publikaanista. Jos olet kuvitellut oman hengellisen elämäsi, kilvoittelusi ja parannuksentekosi, kuulumisesi johonkin tiettyyn tunnustuskuntaan, herätysliikkeeseen tai ryhmään, olevan peruste sille, että pääset taivaaseen, niin tulet kerran raskaasti pettymään.
Et sinä sen enempää kuin minäkään pääse perille kirkkauteen Jeesuksen luokse minkään omassa elämässämme olevan asian tähden. Taivaan portit aukeavat ennemmin syntejään murehtiville huorille ja murhamiehille kuin omasta uskostaan ja pyhästä elämästään ylpeileville ja omaan kilvoitukseensa luottaville.
Jos kuvittelet olevasi lihassasi pyhempi tai parempi kuin joku toinen ihminen, niin et vielä tunne Jumalaa siten kuin Hän haluaa itsensä tunnetuksi tulevan. Itseään toista parempana pitävä ei tunne sen enempää itseään kuin Armon Herraa Jeesustakaan. Jos kuvittelet olevasi hurskaampi ja taivaskelpoisempi oman elämäsi tähden kuin vaikkapa kaikkein iljettävin pedofiili tai kansanmurhaaja, niin olet langennut pois Jumalan sanan totuudesta.
Sydämesi on silloin täyttänyt lihan mieli. Sydämessäsi ei ole silloin totuutta salatuimpaan asti vaativa Herran Pyhä Henki. Kuka tahansa meistä ihmisistä voi tietyssä tilanteessa, riittävästi ärsytettynä, kiusattuna ja väsytettynä, syyllistyä mihin tahansa kuviteltavissa olevaan hirmutekoon, syntiin, iljettävyyteen, rikokseen ja laittomuuteen. Jokaisen meidän oma lihamme on läpikotaisin mätä ja syntinen.
Joka ainoan ihmisen liha on hamasta äidin kohdussa sikiämisen hetkestä alkaen samaa syntiinlankeemuksen mädättämää ja siten taivaskelvotonta ja Jumalan vanhurskaan tuomion alaista. Siksi päästäksemme taivaaseen meidän on uudestisynnyttävä. Jumala uudestisynnyttää ihmisen oman uudestiluovan sanansa kautta. Jumalan sana kutsuu olemattoman olemaan.
Erityisesti tuo Jumalan uudestisynnyttävä työ tulee näkyviin pyhässä kristillisessä kasteessa. Kasteessa Herra antaa meille sanansa voimalla lahjaksi kaikki se, mitä pelastukseen ja taivaaseen tarvitaan. Tämän armonvälineen kautta saatavaan uuteen elämään emme ole voineet itse mitenkään vaikuttaa. Aloite, vaikutus ja voima tulee meidän ulkopuoleltamme. Kasteessa on kysymys Jumalan armonvalinnasta. Kasteessa Israelin pyhä pyyhkii Jeesuksen tähden pois meidän syntimme. Se, joka alkaa tähän puhtaaseen armoon, Jumalan valintaan, jotakin omaa ja ihmislähtöistä lisätä, on fariseus, joka alkaa pystyttää omaa vanhurskauttaan. "... jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Jeesus lahjoittaa itsensä ja ehdottoman armon ja syntien täyden anteeksiantamuksen niin sanansa kuin apostoliensa keskellä asettamiensa ripin, kasteen ja ehtoollisen kautta. On vain yksi evankeliumi, joka julistetaan, osoitetaan ja lahjoitetaan meille monella eri tavalla.
SAARNA
Edellä (Luuk. 15) Jeesus on kertonut Häntä vastaan nurisseille fariseuksille ja kirjanoppineille vertaukset kadonneesta lampaasta, hukkaan joutuneesta rahasta ja tuhlaajapojasta. Nämä vertaukset korostavat Jumalan pitkämielisyyttä, rakkautta ja etsivää armoa syntistä ja langennutta kohtaan, ja samalla erityisesti tuhlaajapojan veljen mielen nurjuus kuvaa fariseuksien ja kirjanoppineiden sydämen kovuutta.
Vertaus väärän huoneenhaltijan oveluudesta on sen sijaan puhuttu opetuslapsille (j. 1). Myös fariseuksien kerrotaan kuitenkin olleen kuulolla (j. 14). Tämä vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta on myös suoraa saarnaa rahanahneille fariseuksille: 'Jos te kerran uskotte kuolemanjälkeiseen elämään, niin miksi keräätte sitten rikkauksia tänne maanpäälle ettekä taivaaseen?' Vertauksen tähtäyspiste on siinä, että meidän tulisi kiinnittää erityinen huomio ja valmistautua tulevaan kuoleman jälkeiseen elämään.
JAE 1
Ensimmäisessä jakeessa mainitut opetuslapset (kreik. matheetai) voivat tarkoittaa laajempaakin joukkoa kuin vain 'ne kaksitoista' eli apostolit. Esim. Luuk. 6:17:ssa kerrotaan suuresta joukosta opetuslapsia, jotka kokoontuvat kuulemaan Jeesuksen puhetta (ns. Luukkaan evankeliumin kenttäsaarna, jossa on paljon samaa opetusta kuin Matteuksen tallentamassa vuorisaarnassa). Opetuslapsi- eli oppilas-sana (matheetees) johtuu sanasta oppia (manthanoo). Lähetys- ja kastekäskystä (Matt. 28:18-20) tuttu 'tehkää opetuslapsiksi' eli 'opetuslapseuttakaa' (kreik. matheeteuoo) johtuu puolestaan tästä matheetees- eli opetuslapsi-sanasta.
Huoneenhaltija eli taloudenhoitaja (kreik. oikonomos > ekonomi) oli antiikin aikana usein orja, jolle uskottiin isännän omaisuudenhoito. Tässä tehtävässä oli esim. Joosef Egyptissä faaraon hoviherran Potifarin orjana ollessaan (1Moos. 39:4,6). Jeesuksen vertauksen 'talouspäällikkö' (näin kääntää parafraasinen eli toisin sanoin kertova Elävä uutinen -käännös vuodelta 1984) ei kuitenkaan ollut orja, sillä orja ei voinut tehdä isäntäänsä sitovia sopimuksia, kuten tämä tekee (j. 5).
Kannella-sana on käännös kreikankielen diaballoo-verbistä, joka tarkoittaa myös panettelemista ja syyttämistä. Tästä sanasta johtuu myös Perkelettä (Paholaista) eli Saatanaa, Jumalan vastustajaa tarkoittava sana 'diabolos', kirjaimellisesti läpi eli hajalleen tai erilleen heittäjä. Saatana on siis se, joka syyttää ja panettelee sekä puhuu ja ajattelee meistä pahaa. Kristus sen sijaan ajattelee ja puhuu meistä hyvää: niin hyvää, että oli valmis kuolemaan meidän puolestamme ja menemään meidän puolestamme helvetttiin, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja perisimme iankaikkisen elämän. Jumala vihaa kyllä meissä olevaa syntiä, mutta rakastaa meitä itseämme. Samalla tavoin kuin isä tai äiti vihaa lapsessaan olevaa sairautta ja haluaa päästä siitä eroon, mutta rakastaa itse lasta.
Jumala käyttää kuitenkin myös syyttäjän eli Saatanan työtä oman armahdustahtonsa välikappaleena. Herra kyllä sallii tuon taivaasta alas heitetyn langenneen enkelin syyttää vielä täällä maan päällä eläviä Jumalan lapsia. Hyvä Isämme tekee sen siksi, jotta nämä lapset kääntyisivät pelästynein omintunnoin Jeesuksen ristin puoleen, tunnustaisivat oman läpikotaisen syntiturmeluksensa ja koko tekosyntien vuoren, ja ennen kaikkea uskoisivat ristin tuottaman täydellisen sovituksen, anteeksiannon ja armahduksen.
Omaisuuden tuhlaaminen (kreik. diaskorpidzoo) eli hajottaminen, hävittäminen tai levittäminen ei välttämättä ole tässä aktiivista ja tarkoituksellista, vaan voi olla myös passiivista leväperäisyyttä ja lepsuutta - vähän niin kuin meidän aikamme piispojen toiminta. Lopputulos on kuitenkin sama kuin tarkoituksellisessa hävittämisessä: virka otetaan pois.
JAE 2
Tilin tekeminen muistuttaa meitä siitä, että jokaisen meidän on kerran tehtävä tili kaikesta siitä, mitä olemme tehneet, ja erityisesti siitä, mikä olemme jättäneet tekemättä! Syntiä ei ole ainoastaan se, että lankeamme aktiivisesti tekemään jotakin kiellettyä, vaan usein rikomme pahoin Jumalaa ja ihmisiä vastaan siten, että emme hoida meille nimenomaan uskottua tehtävää tai muutoin olemme lepsuja, laiskoja ja velttoja toimissamme. Joskus syynä toimettomuuteen voi olla myös pelkuruus. Mistä lääke? Ei mistään muusta, kuin Jumalan sanasta, joka tarjoaa langenneelle, veltolle ja pelkurille täyttä anteeksiantoa yksin Jeesuksen tähden, yksin armosta ja yksin uskosta.
Tässä Jumalan sanassa on uutta luova voima, joka saattaa meidät lähtemään liikkeelle ja kantamaan Isän tahtomaa hedelmää. Itsestämme ja omasta voimastamme me emme voi mitään pysyväistä, Jumalalle kelpaavaa hyvää tehdä - yksin sanan ja Pyhän Hengen kautta toimiva Jeesus on se, jonka teot kestävät. Kiitosaihe on se, että juuri me, itsessämme vajavaiset ja hauraat saviastiat saamme olla Herran työn välikappaleita ja kanavia.
Tilin tekeminen on kreikankielessä ilmaistu sanoilla 'apodidoomi ton logon' eli sananmukaisesti 'palauta sana'. Se muistuttaa meitä erityisesti siitä, että viimeisellä tuomiolla jokainen sanammekin, minkä olemme huuliltamme päästäneet, tutkitaan. Jokainen sanomamme sanakin palautetaan meille. Jeesus sanoo:
"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. 37. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt. 12:36-37)
"Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10)
JAE 3
Väärän huoneenhaltijan ansioksi on tässä tilanteessa luettava, että hän alkoi miettiä tulevaisuuttaan. Joku muistaa ehkä kertomuksen vanhasta kuninkaasta, joka kertoi narrilleen lähtevänsä pitkälle matkalle. "Oletko valmistautunut matkaasi varten?", kysyi narri. "En ole", vastasi kuningas. "No, sitten sinä olet kaikkein suurin narri, minkä olen koskaan tavannut", sanoi narri. Oletko sinä valmistautunut pitkälle matkalle, josta ei enää koskaan palata? Oletko selvittänyt sen, mitä sinulle sen jälkeen tapahtuu, kun joudut tekemään tiliä elämästäsi?
Taloudenhoitajan suuri ja kohtalokas väärä valinta - eli osoitus ja seuraus sydämen väärästä arvojärjestyksestä - paljastuu sanoista: 'kerjuuta häpeän.' Ensimmäinen toteamus - kaivaa en jaksa - on totta. Kukaan meistä ei jaksa tai pysty omilla voimillaan iankaikkista pelastusta ansaitsemaan. Ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto onkin kerjääminen, armosta pelastuminen.
Mutta väärän huoneenhaltijan syvin ongelma ja perustavin lankeemus paljastuu tässä: se on ylpeys. Hän ei halua suostua totuuden kohtaamiseen omasta elämästään ja todeta: 'Jos en saa toisten osoittamasta armollisuudesta ja hyvyydestä leipääni, niin kuolen nälkään!' Hän ei halunnut osoittautua syntiseksi, joka tarvitsee itsensä ulkopuolelta tulevaa ravintoa, huoltoa ja elämää.
JAE 4
"Minä tiedän, mitä teen" (KR 1938) - "Nytpä tiedän!" (KR 1992). Kysymys on äkillisestä oivalluksesta, älynväläyksestä (kreik. egnoon). "Pannaan pois huoneenhallituksesta" kertoo samasta asiasta kuin mitä tapahtui paratiisissa lankeemuksen jälkeen: Aadam ja Eeva karkotettiin pois omasta kodistaan. Ja tuolla kodittomuuden, kiertolaisuuden ja muukalaisuuden tiellä on koko ihmiskunta sen jälkeen ollut. Mutta me kristityt - Jeesuksen ristiin uskovat ja ylösnousemukseen luottavat sekä Häneen kastetutut - elämme vakaassa toivossa, että kerran pääsemme takaisin kotiin: se on paratiisiin eli taivaaseen.
JAKEET 5-7
Huoneenhaltijan viisaus on tässä samankaltaista kuin paratiisin käärmeen viisaus, viekkaus tai oveluus. Saatana on tunnetusti tuhattaituri. Lainaus Lutherin Ison katekismuksen esipuheesta:
"Mistä saisi tarpeeksi paperia ja aikaa voidakseen kertoa kaiken hyödyn ja hedelmän, minkä Jumalan sana vaikuttaa? Perkelettä on tapana kutsua tuhattaituriksi. Miksi tulisikaan kutsua Jumalan sanaa, joka karkottaa ja tuhoaa tuollaisen tuhattaiturin kaikkine mahtikonsteineen? Vähintäänkin satatuhattaituriksi! Pitäisikö sitten juuri meidän, jotka haluaisimme olla pappeja ja saarnaajia, noin kevytmielisesti halveksia tuollaista valtaa, hyötyä, voimaa ja hedelmää? Siinä tapauksessa meille ei riittäisi rangaistukseksi, että meidät jätettäisiin ilman ruokaa, vaan koirat olisi usutettava hätyyttämään meidät tiehemme ja peräämme olisi heitettävä hevosen sontaa. Jumalan sanaa me tarvitsemme joka päivä, emme ainoastaan niin kuin jokapäiväistä leipää, vaan myös sitä varten, että voisimme vastustaa Perkelettä, tuhattaituria, joka päivittäin herkeämättä meitä ahdistelee ja väijyy."
Taloudenhoitaja toimii kiireesti ja mitä ilmeisemmin myös salassa, jotta hänen toimensa eivät ehtisi tulla julki. Samoin hänen oveluuttaan kuvaa se, että hän käsittelee kutakin velallista eri tavoin: hän tietää pääsevänsä haluttuun lopputulokseen joidenkin kohdalla pienemmälläkin huijauksella. Samalla kiinnijäämisriski pieneni, kun isännän omaisuutta ei tarvinnut tuhlata niin paljon.
Tämä kertoo sielunvihollisen toiminnan tavoista: Tuo vanha kehno tuntee meidät perin pohjin ja osaa asettaa kullekin meistä juuri sen kaltaisia syöttejä, joihin tietää meidän olevan valmis tarttumaan. Tässä kohtaa myös velalliset tulevat kanssarikollisiksi ja syyllisiksi ekonomin vääryyksiin.
Tulisikin aina olla valppaana ja hereillä, kun tarjotaan jotain etua tai voittoa poikkeuksellisen hyvin ehdoin. Ja erityisesti jos on kiire tai toimi täytyy suorittaa ilman päivänvaloa tai julkisuutta. "There is no free lunch", sanoi Nobel-palkinnon voittanut taloustieteilijä Milton Friedman. Joku maksaa aina kaikesta, mitä täällä saamme tai syömme. Usein nopean taloudellisen hyödyn saamisen takana on petos. Saatana käyttää syöttinä ihmisten pohjatonta ahneutta ja halua rikastua.
Taloudenhoitaja oli toiminut virassaan väärin. Nyt hän yrittää korjata tilannetta varastamalla lisää. Tämä on myös tyypillistä Perkeleen toimintaa. Se houkuttaa korjaamaan ja peittelemään väärät valinnat ja lankeemukset tekemällä lisää syntiä.
Esim. kun haureuden tai huoruuden harjoittamisesta on tultu raskaaksi, niin tilannetta yritetään korjata tappamalla tuo lapsi abortin tai ns. katumuspillereiden kanssa. Ensin on rikottu kuudetta käskyä, ja sitten tuota lankeemusta yritetään peitellä rikkomalla viides käsky. Tai tyypillisesti, kun on tehty yleisemminkin jotakin väärää, niin se halutaan peitellä valehtelemalla, vaikenemalla tai syyttämällä asiasta siitä kysyvää itseään tms. Jumalan antama tie langenneelle on kuitenkin synnin tunnustaminen ja hylkääminen Golgatan ristin juurelle.
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (Sananl. 28:13)
Jakeissa kuusi ja seitsemän puhutaan kahdesta eri velasta. Sata astiaa (kreik. batos, hepr. bat, n. 35-40 litraa) tarkoittaa lähes 4 000 litraa oliiviöljyä. Sata tynnyriä (kreik. koros, hepr. kor, n. 350-400 litraa) on sekin valtava määrä, lähes 40 kuutiota, iso rekkakuormallinen viljaa. Näistä veloista saadun 'bonukset', 50 tai 20 prosenttia, olivat tuntuvia alennuksia.
Velkakirjoista (kreik. ta grammata - ne, mitkä ovat kirjoitetut, verbistä 'grafoo' kirjoittaa) käytetään samaa sanaa kuin Pyhästä Raamatusta. Tästä 'grammata' eli kirjoitukset-sanasta Raamattu-sana kieleemme tuleekin. Kun taloudenhoitaja käskee muuttamaan 'grammataa', niin se kertoo syvimmiltään siitä, miten Paholainen haluaa meidän muuttavan Jumalan sanaa.
Sitä tuo käärme, ihmiskunnan vihaaja eli misantrooppi, on alusta asti tehnyt: houkutellut muuttamaan Jumalan sanaa. Kun kirjoitettu Jumalan sana ilmoittaa esimerkiksi, että seurakunnan kaitsijan on oltava yhden vaimon mies tai että miehen kanssa makaavat miehet eivät peri taivasten valtakuntaa tai että puolisonsa muun syyn kuin haureuden tähden hylkäävä ja toisen naiva tekee huorin, niin käärme houkuttelee noita selviä ja kirkkaita sanoja muuttamaan. "Se laki ja sääntö oli voimassa vain silloin Paavalin tai antiikin aikana, mutta mehän sivistyneet ja korkealle ymmärryksessämme kohonneet ihmiset toki tiedämme nyt paremmin, mikä on oikein ja mikä on väärin!"
JAE 8
UT:n syntyajan kreikankielessä ei ollut erikseen isoja ja pieniä kirjaimia, vaan silloin käytettiin yksin suuria kirjaimia eli majuskeleita. Vasta keskiaikaa kohti kuljettaessa alettiin käyttää myös pikkukirjaimia eli minuskeleita. Siksi tässä kohtaa täytyy tehdä tulkinta siitä, onko mainittu 'herra' vertauksen rikas mies vai itse Herra Jeesus.
Perusteltu vastaus tähän on ainakin minun mielestäni se, että kysymyksessä on Herra Jeesus. Eihän se, jonka omaisuutta tässä on vääryydellä hukattu, kehuisi sitä, joka tuon vahingon on tuottanut. Kehua-sana (kreik. epaineoo) tarkoittaa myös kiittämistä ja ylistämistä. 'Hallelujasta' tuttu hepreankielen haalal-sana usein käännetty tällä sanalla Septuagintassa (LXX) eli kreikankielisessä VT:ssa.
Eli mitä Jeesus tässä nyt ylistää? Ekonomin vääryyttäkö? Ei toki! Vaan sitä, että tuo taloudenhoitaja käytti älykkäästi hänen käytössään olleita mahdollisuuksia valmistautuakseen tulevaisuuteen. Tämän vertauksen tähtäyspiste on nimenomaan tulevaisuuteen valmistautuminen eli kuoleman jälkeiseen elämään suuntautuminen, iäisiin majoihin pääseminen.
Muualta Jumalan sanasta me yksiselitteisesti opimme, että vääryys, petos ja varastaminen on aina synti, joka tuottaa tuomion - ei suinkaan kiitoksen! - Herran edessä. Sana taloudenhoitajan vääryydestä (kreik. adikia) eli jumalattomuudesta - sananmukaisesti epävanhurskaudesta - vahvistaa tämän. Tällainen huoneenhaltija ei ole taivaskelpoinen eli vanhurskas.
Jeesus toteaa, että tämän maailman lapset juuri näin vilpillisen ovelasti toisiaan kohtaan menettelevät, mutta valkeuden lapset eivät näin toimi. Viisautta eli älykkyyttä eli oveluutta voi käyttää monella tavalla: totuuteen tai vääryyteen, hyvään tai pahaan, ajalliseen tai iäiseen hyvään. Paratiisin käärmeestä sanotaan, että se oli viisain kaikista (hepr. arum mikol, kreik. fronimootatos pantoon). Herra Jeesus haluaa meidän käyttävän viisautta eli älykkyyttä hyvään:
"Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät (kreik. fronimoi) kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." (Matt. 10:16)
Maailman lapsista käytetty sana (kreik. hoi hyioi tuu aioonos tuutuu) olisi sananmukaisesti käännettynä 'tämän aikakauden pojat'. Synnin ja kuoleman vallassa elävät ja tiedostamattaan tai tietoisesti tämän maailman ruhtinasta eli Perkelettä seuraavat elävät vain tätä nyt näkyvää aikaa varten. Heidän silmissään ei ole ikuisuus ja taivas - tai edes helvetti, johon ovat matkalla. Mutta maailman lasten kaukokatseisuus, aktiivisuus ja suunnitelmallisuus tämän maailmanajan sisäisissä asioissa on esimerkillistä.
JAE 9
Jae yhdeksän alkaa painokkailla Jeesuksen sanoilla: "Ja Minä sanon teille..." Nyt alkaa vertauksen kuulijoihin soveltava osa, johon kaikki edellä kerrottu on tähdännyt. Herra haluaa meidänkin ottavan Hänen sanaansa vastaan. Jeesus puhuu nyt ja tässä myös meille. Hänen tahtonsa on, että Jumalan sana saa muuttaa meidän elämäämme; juuri sinun elämääsi, joka tämän sanan kuulet. Pyhä Henki haluaa vaikuttaa sanan saarnan kautta mielenmuutoksen (kreik. metanoia, parannus eli kääntymys), uuden suunnan löytymisen, kirkkaan maalipisteen ja tavoitteen kuvautumisen silmiemme eteen.
Ihmiskunta harhailee eksyksissä ja vailla päämäärää sinne tänne, mutta Jeesuksen tie on kirkas ja suora, päämäärä on selvä: iankaikkinen elämä taivaassa, jossa ei ole enää mitään syntiä, kuolemaa, tuskaa, ahdistusta tai erottavia väliseiniä.
Meidän koko energiamme ja huomiomme tulisi keskittyä kaukokatseisuuteen eli siihen, mitä vaikutuksia meidän ajallisilla valinnoillamme on taivasnäkökulmasta. Onko Jumala ja Hänen Raamatussa ilmoitettu tahtonsa minulle kaikki kaikessa - jokapäiväinen parannus ja usko Jeesukseen? Haluanko tutkistella Herran lakia päivät ja yöt? (Ps. 1) Haluanko käyttää minulle annettua aikaa, lahjoja ja varoja niin, että se kantaa hedelmää aina taivaaseen asti? Onko minun aarteeni taivaassa vai yritänkö rakentaa turvattua elämää tänne pian tuhoutuvan maailman keskelle?
Väärällä mammonalla eli rikkaudella (kreik. mamoonas, lainasana aramean maamoon-sanasta) ystävien tekeminen jää jossain määrin tulkinnanvaraiseksi. Keitä ovat he, jotka ottavat (kreik. deksoontai) iäisiin majoihin eli telttoihin? Tarkoittaako tämä sitä, että tulee maksaa kymmenyksiä ja tukimaksuja, jotta Kristuksen Kirkon saarnamiehet voisivat julistaa ja hoitaa sakramentteja, eli auttaa ja hoitaa taivastiellä? Vai olisiko sittenkin kysymys Jumalasta ja Hänen enkeleistään, jotka ottavat vastaan iankaikkisuudessa? Ehkäpä Herra onkin tarkoituksellisesti jättänyt tämän asian tällä tavoin avoimeksi, jotta kumpikaan asia ei unohtuisi.
Me tarvitsemme seurakuntaa, sanan opettamista ja Herran käskylle uskollista armovälineiden eli sakramenttien hoitamista sekä kaitsentaa. Ja tämä toiminta edellyttää maallisia varoja ja välineitä, Jeesukseen kastettujen pyhien aktiivista vaivannäköä ja työtä eri seurakunnan toimintojen ja erityisesti jumalanpalveluksen järjestämisessä. Ja toisaalta me annamme kaiken - niin rahan kuin vaivankin - suoraan kiitosuhrina Jumalalle, joka meitä juuri tämän seurakunnan kautta hoitaa ja kohti taivasta kantaa.
JAKEET 10-14
Ihmisen luonne ei paljastu vasta sitten, kun hän saa 'suuria' tehtäviä. Jos sydämen asenne on oikea, niin hän haluaa hoitaa vastuullisesti niin pienet kuin suuretkin asiat.
Mitä tarkoittaa toisen omaisuus ja mitä oma omaisuus? Toisen omaisuus on maallista hyvää, joka kuuluu Jumalalle. Ja oma omaisuus on taivaallista hyvää iankaikkisuudessa, joka siis on tarkoitettu meille! Eli jos emme käytä vastuullisesti ja uskon mukaisesti ajallista elämäämme, niin emme voi odottaa saavamme iankaikkisuudessa taivaallista rikkautta. Se joka tässä ajassa luopuu Herran tahdon tieltä ja käyttää sekä rahojaan että aikaansa turhuuteen, ei kulje Jeesuksen perässä. Jos sydämemme on kiintynyt tähän näkyvään maailmaan ja ajalliseen oman lihamme halujen täyttämiseen, niin emme ole silloin Jumalan palvelijoita.
Sinäkin, hyvä kuulijani, löydät elämääsi Jumalan sanan valossa tutkiessasi sydämestäsi mammonan epäjumalan. Se on luonnostaan meidän jokaisen mielenlaatumme ja valintamme: emme elä uskossa, vaan epäuskossa ja lihan halujen vietävänä. Siksi jokaisen ihmisen - niin uskovan kuin uskosta osattoman - tarvitsee jokaisena päivänä kuulla Herramme sana: 'Tee parannus ja usko evankeliumi!'
Tänään saat jättää koko syntiturmeluksesi Jeesuksen ristille kiinni naulittavaksi ja ottaa Häneltä vastaan täyden anteeksiantamuksen ja armon. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Tänään saat aloittaa puhtaalta pöydältä. Tästä päivästä alkaen saat armahdettuna syntisenä palvella rahoillasi ja koko elämälläsi Elävää Jumalaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Sinut on kastettu Jeesuksen omaksi, ja Hänen sylissään saat tulla kannetuksi taivaaseen asti. Jeesuksen ristinveren tähden saat uskoa kaiken tähän maailmaan ja omaan lihalliseen nautintoosi rakastumisen anteeksiannetuksi. Jeesus vakuuttaa jokaiselle Hänen jalkojensa juureen jäävälle: 'Poikani, tyttäreni, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee.' Aamen.