OS Israelin paatumus ja pelastus (Room. 11:17–24, 11 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Etsikkoaikoja-sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-israelin-paatumus-ja-pelastus.html
1. VALITTU KANSA ON HYLÄNNYT JUMALAN
2. LIHAN LAPSET JA LUPAUKSEN LAPSET
3. ONKO JUMALA HYLÄNNYT JUUTALAISET?
4. JUUTALAISTEN PAATUMUS TUOTTI PAKANALÄHETYKSEN
5. VILLI OKSA JALOSSA RUNGOSSA
6. JUUTALAISTEN PARANNUS TUOTTAA HERRAN TAKAISIN MAAN PÄÄLLE
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa! Tänään on yhdestoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Etsikkoaikoja'. Juutalaisen perimätiedon mukaan Jerusalemin toinen temppeli, ns. Serubbaabelin temppeli, Jeesuksen ajan temppeli, jota Herodes Suuri oli korjannut ja laajentanut, tuhottiin juutalaisen kalenterin av-kuun 9. päivänä vuonna 70 jKr. Se osuu meidän kalenterissamme loppukesään, heinä- tai elokuulle. Pyhällä maalla asuville juutalaisilla oli annettu Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana ja sen jälkeen oma etsikkoaikansa. Mutta armon aika oli nyt kulunut monen osalta loppuun.
Jumala antaa kullekin kansalle ja ihmiselle omat määrätyt ajat ja elämänvaiheet, jolloin he joutuvat erityisen tärkeiden ratkaisujen ja valintojen eteen. Herra punnitsee ja koettelee, millaista tekoa itse kukin on. Raamatussa puhutaan etsikkoajasta. Jeesus sanoo Jerusalemin kaupungille:
"... sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; 44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk. 19:43-44)
Sananmukaisesti alkuperäisessä kreikankielessä etsikkoaika-sana (kreik. ho kairos tees episkopees, lat. tempus visitationis) tarkoittaa 'määrättyä tarkastusaikaa', visitaation eli vierailun hetkeä, jolloin selvitetään, ovatko asiat kunnossa vai eivät. Etsikkoaika voitaisiin kääntää myös 'piispantarkastukseksi'. Silloin suuri kaitsija selvittää meidän sydämemme tilan. Tuon tarkastuksen perusteella julkistetaan myöhemmin tarkastuspöytäkirja sekä toteutetaan tuon pöytäkirjan mukaiset sanktiot eli rangaistukset, sikäli kuin tarvetta on.
Jumala teki piispantarkastuksen oman valitun kansansa keskellä Rooman keisari Tiberiuksen 15. hallintovuoden jälkeen. Tarkastus oli perusteellinen ja kesti noin kolme vuotta. Piispa tutustui laajasti pyhäksi pappiskansaksi erottamansa Aabrahamin jälkeläisten jumalanpalvelukseen ja seurakunnan elämään. Tuon tarkastusmatkan perusteella kirjoitettu pöytäkirja on murskaavaa luettavaa:
Israelin kansa oli luopunut Herrastaan, so. oli hylännyt Jumalan sanan, joka Mooseksen ja muiden profeettojen kautta oli valitulle kansalle annettu. Muodollisesti jumalanpalveluksessa toimitettiin säädettyjä uhreja ja luettiin Moosesta sekä profeettoja. Mutta Raamatun sitovuus kansan arkipäivän elämässä oli selitetty pois: Sekä kansa että sen johtajat elivät katumattomin ja kovin sydämin; itsekkyys, ylpeys, ahneus, valhe, haureus ja kaikenlainen synti rehottivat valtoimenaan.
Herra toimittaa tänään piispantarkastusta tässä jumalanpalvelukseen pyhitetyssä huoneessa. Hän tutkii ja koettelee, pysyykö pyhässä kasteessa Aabrahamin sukuun oksastettu ja pyhäksi pappiskansaksi asetettu seurakunta jäsenineen Jumalan sanassa ja pelossa. Onko meillä rakkaus totuuteen? Sallimmeko Jumalan sanan kaksiteräisen miekan vaikuttaa keskellämme elävänä ja voimallisena, lyhentämättömänä ja täytenä? Sallimmeko sen erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, olla sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija (Hebr. 4:12)?
Jesajan kirjan luvusta 55 luemme: "Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan; huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on. 7. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes. 55:6-7)
Jumala varoittaa meitä olemasta niiden jerusalemilaisten kaltaisia, jotka kohtasivat sydämensä kovuuden tähden perikadon vuonna 70 jKr. Apostoli Johannes kirjoittaa Ensimmäisessä kirjeessään:
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja Totuus ei ole meissä. 9. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme Hänet valhettelijaksi, ja Hänen sanansa ei ole meissä."
Tänään on oikea päivä parannuksenteolle ja synnin poislaittamiseen elämässä. Nyt on sinun ja tämän seurakunnan etsikkoaika. Emmehän sitä hylkää? Parannus on sitä, että me turvaamme pelästynein omintunnoin Jeesuksen viattomaan kärsimykseen ja sallimme syntimme tulevan kiinni naulatuksi Golgatan veriseen puuhun. Tänään ovat taivaan portit vielä avoinna sille, joka kääntyy ja uskoo Jeesuksen nimeen sekä sovitusvereen.
SAARNA
1. VALITTU KANSA ON HYLÄNNYT JUMALAN
Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Paavalin Roomalaiskirjeen luvut yhdeksästä yhteentoista kertovat suuresta katastrofista: Jumalan nimiin otetut Aabrahamin jälkeläiset ovat torjuneet Herransa ja Pelastajansa. Valittu kansa on valtaosin paatunut ja joutunut kadotuksen tielle. Israel, joka oli valittu olemaan Herralle pyhä pappiskansa, tuomaan julki kaikkivaltiaan Luojan kunniaa ja ylistystä kaikkien maailman tuhansien kansojen joukossa, onkin paatunut ja hylännyt Messiaansa.
Paavali, joka oli itse ympärileikattu juutalainen, murehti tätä mieletöntä tilannetta niin syvästi, että toivoi Mooseksen tavoin olevansa itse kirottu pois pelastuksesta, jos se vain auttaisi hänen omaa kansaansa takaisin yhteyteen Jumalan kanssa.
"Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - 2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, 4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; 5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, Hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!" (Room. 9:1-5)
Paavali rukoilee Jumalalta armoa omille sukulaisilleen tilanteessa, jossa vain harva juutalainen oli ottanut vastaan todistuksen Jeesuksesta. Apostolien teoissa kuvatun 3 000 hengen helluntaiherätyksen ja parin sen jälkeisen vuoden jälkeen juuri kukaan ympärileikattu ei ollut tullut uskoon. Paavalin toiminnan aikana rajat olivat lähes kokonaan sulkeutuneet juutalaisuuden ja kristinuskon välillä. Aabrahamin lihalliset jälkeläiset torjuivat yhtenä miehenä Jeesuksen. Lopulta he ensimmäisen vuosisadan loppupuolella jopa kirosivat synagogarukouksessaan "notsri-uskovat" eli Nasaretin Jeesukseen Messiaana uskovat.
Tilanne, jossa sukulaiset hylkäävät Jeesuksen, on tuttu meillekin. Joukossamme saattaa Jumalan armosta olla joitakuita, joiden läheiset ovat pyhän kasteensa mukaisessa uskossa. Mutta monen sydäntä kalvaa sama tuska kuin Paavalilla: Minun puolisoni, lapseni, lapsenlapseni, isäni, äitini, veljeni tai sisareni torjuu Jumalan sanan ja Jeesuksen, hylkää kasteensa mukaisen uskonkilvoittelun ja on menossa iankaikkisen vaivan paikkaan - kaukaisemmista sukulaisista, naapureista, työ-, opiskelu- ja harrastustovereista sekä laajemmin koko kansasta puhumattakaan. Herra armahda! Kristus armahda! Herra armahda!
2. LIHAN LAPSET JA LUPAUKSEN LAPSET
Miten tämä on mahdollista? Jumalan oma kansa eli Hänen rakas perheväkensä torjuu Isänsä? Paavali selittää tätä seuraavissa jakeissa:
"Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, 7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; 8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi." (Room. 9:6-8)
Galatalaiskirjeessään Paavali kirjoittaa samasta asiasta, orjattaren lapsesta ja vapaan naisen lapsesta. Omaan laintäyttämiseen turvaavat ja Jeesuksen torjuvat juutalaiset elävät orjuudessa. Kristityistä Paavali kirjoittaa:
"Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. [...] 28. Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli." (Gal. 4:22, 28)
Aabrahamin kahdesta ensimmäisestä lapsesta, Ismaelista ja Iisakista alkaen, on ollut kaksi Aabrahamin jälkeläisten ryhmää: lihan mukaan syntyneet ja lupauksen mukaan syntyneet. Nykyiset juutalaiset ja maallisen Israelin kansalaiset kuuluvat suruksemme vielä suurimmilta osin lihan mukaan syntyneihin - he torjuvat kirotussa epäuskossa Jeesuksessa tarjotun pelastuksen.
Vanhassa liitossa lihaan tehty esinahan ympärileikkaus oli esikuva tulevasta uuden liiton sydämen ympärileikkauksesta. Esinahka tarkoittaa saastaisuutta, syntiä. Sydämen ympärileikkaus tarkoittaa Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta tulevaa uudestisyntymistä sekä sen mukaista jokapäiväistä uskonkilvoittelua. Kilvoittelu on juuri saastaisuuden ja synnin pois laittamista ja katseen kääntämistä Jumalan Sanaan, Jeesukseen. Esinahan ympärileikkaus ei uudestisynnytä. Vain sydämen ympärileikkauksen kautta voi päästä Jeesuksen luokse taivaaseen. Siksi on uudestisynnyttävä vedestä ja Hengestä, niin kuin Jeesus opettaa lihassa ympärileikatulle Nikodeemukselle (Joh. 3).
Lihan ympärileikkaus ei pelkkänä tekona pelasta. Vanhan liiton aikana ympärileikkaukseen kuului Jumalan sanan opetus ja sen mukainen luottamus Herran liittouskollisuuteen eli armolupauksiin. Niin ei myöskään kristillinen kaste pelkkänä tekona pelasta. Jos niin olisi, niin silloin voisimme alkaa kastaa paloletkulla pakanoita, niin kuin Rooman kirkko aikanaan lähetystyössään teki. Ei muuta kuin pakanoiden keskelle iso vesiastia ja ruisku mukana sekä hokemaan kastesanoja!
Ei todellakaan! Oikeaan pelastavaan kasteeseen ja Jeesuksen opetuslapseuteen liittyy erottamattomana osana Jumalan sana: Herramme käsky opettaa pitämään kaikki, mitä Hän on käskenyt meidän pitää. Jumalan sana toimii ennen kastetta herättämällä uskon. Jumalan sanan voimasta kastevesi uudestisynnyttää. Jumalan sana ylläpitää uudestisyntyneen hengellisesti elävänä. Pyhä Henki toimii Jumalan sanan kautta. Jos kaste ja Jumalan sana erotetaan toisistaan, ei ole mitään pelastusta eikä Herran Henkeä.
Aabrahamin lihallisiin lapsiin kuuluvat myös kastetut nimikristityt. He ovat kyllä pyhässä kasteessa uudestisynnytetty. Heidät on oksastettu jaloon öljypuuhun, Jumalan Israeliin. Kasteessa meidät liitetään Aabrahamin perillisten joukkoon. Mutta ainakin meidän maassamme moni näyttää kuitenkin tuosta armoliitosta ja sen mukaisesta Jeesus-uskosta luopuneen.
Jos kastettu ei saa Jumalan sanan opetusta tai torjuu saamansa opetuksen, niin hän kuihtuu ja lopulta palaa hengelliseen kuoleman tilaan. Vailla Jumalan sanan opetusta, seurakuntayhteyttä ja lähellä olevia uskovia esikuvia yhteys Jeesukseen on katkennut. Moni on kuollut hengellisesti jo ennen kuin on tullut ymmärryksessään tietoiseksi omasta kasteestaan ja identiteetistään Jumalan lapsena. Jotkut ovat myöhemmällä iällä luopuneet synnin houkuttelemina ja halunneet palata lihanhimossa Egyptiin.
Oikeita lupauksen lapsia ovat vain ne, jotka pyhän kasteensa mukaisesti uskovat Raamatun Jeesukseen. Elävä Jumalan lapsi tunnustaa Jumalan sanan oikeaksi ja itsensä sen rikkojaksi, katuu pahuuttaan ja epätäydellisyyttään sekä ennen kaikkea uskoo ristin veren kautta tulevan iankaikkisen armahduksen.
3. ONKO JUMALA HYLÄNNYT JUUTALAISET?
Jos kerran lihassa ympärileikatut juutalaiset ovat suurin joukoin ja yksissä tuumin hylänneet Jumalan, niin onko myös Jumala hylännyt juutalaiset? Saman kysymyksen voi esittää myös kastetuista mutta Jeesuksen uskosta osattomiksi tulleista nimikristityistä. Paavali vastaa ympärileikattujen juutalaisten osalta:
"Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. 2. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka Hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: 3. "Herra, he ovat tappaneet Sinun profeettasi ja hajottaneet Sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
4. Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille." 5. Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. 6. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. 7. Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet" (Room. 11:1-7).
Jumala ei ole hylännyt juutalaisia, vaikka suurin osa heistä on kulkenutkin epäuskossa selkänsä Herralle kääntäneinä. Sama koskee muutettavat muuttaen länsimaisia kirkkoja, myös Suomen evankelis-luterilaista kansankirkkoa. Suurin osa juutalaisista on paatunut, mutta pieni jäännös on Jumalan armon valinnan mukaan uskonut evankeliumin Jeesuksesta. Ihmisjärki ei ymmärrä Jumalan valintaa - Herran ajatukset ovat niin korkealla ja kaukana meistä kuin taivas on maasta. Jumalan ajatukset eivät ole langenneen ihmisjärjen mukaisia, eikä Jumala toimi, niin kuin tahtoisimme tai jopa edellyttäisimme Hänen toimivan.
Meidän aikamme tunnussana on tasa-arvo. Meidän mielestämme kaikilla pitäisi olla yhtäläinen eli tasa-arvoinen mahdollisuus pelastukseen. Mutta ainoa tasa-arvo, mikä ihmisillä Jumalan edessä lopulta on, on läpikotainen syntisyys ja omilla valinnoilla ansaittu kadotus.
Tämä koskee myös äidin kohdussa sikiäviä ihmistaimia - hekin ovat Aadamissa valinneet väärin ja ovat siksi syntisiä, so. luonnostaan kadotettuja. Jos toisin olisi, niin yksikään lapsi ei kuolisi, ei olisi keskenmenoja eikä abortin kautta pystyttäisi tappamaan yhtään lasta. Siksi me rukoilemme jo äidin kohdussa kasvavien lasten puolesta, ja ennen kaikkea osoitamme heillekin Jumalan sanan ja armolupaukset.
Miten tärkeää onkaan, että isät ja äidit ovat lapsiensa kanssa kirkossa jo odotusajasta alkaen!Silloin kuin pastori tietää jonkun odottavan äidin olevan vaikkapa ehtoollispöydässä, hän voi perustellusti osoittaa sanansa sekä äidille että lapselle: Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, teidän edestä annettu - Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, teidän edestänne vuodatettu. Vauva saa kuulla Jumalan sanan ja ottaa vastaan armonaterian. Jumala on voimallinen vaikuttamaan uskon ja pelastuksen jo äidin kohdussa kasvavassa. Ihmisen langennutta järkeä ei pelastukseen tarvita; usko on Jumalan teko ja lahja, jonka Hän antaa uudesti luovan sanansa kautta ohitse ja suorastaan vastoin ihmisen omaa järkeilyä, ymmärrystä ja päättelyä.
Kaikki mitä tulee perisyntisyyden päälle, on Jumalan valinnan armoa, ei tasa-arvoa. Se, joka uskoo Jeesukseen, saa täysin rinnoin iloita, kiittää ja ylistää Jumalaa Hänen valinnastaan ja armostaan: Arpa lankesi minulle ihanasta maasta! Ja se, joka ei vielä usko, saa tänäänkin kuulla kirkkaan evankeliumin: Sinunkin syntisi saivat jo rangaistuksensa Golgatan ristillä. Sinäkin saat uskoa syntisi anteeksi täyteen iloon, rauhaan ja vapauteen asti.
Kukaan ei voi käskeä Jumalaa: Sinun on pelastettava minut tai joku toinen ihminen tai ihmisryhmä - Sinun, Jumala, on tehtävä sitä tai tätä! "Oikeut' ei ole mulla etees tulla lasten leipää pyytämään", lauletaan nöyrästi vanhassa virressä. Me voimme vain vedota Jumalan omien sanojen armolupauksiin ja sen mukaisesti pyytää, anoa ja uskoa. Mutta päätös ja toteutus jäävät aina Herran käsiin.
Varma on kuitenkin se lupaus, että joka Jeesuksen nimessä huutaa rikkirevityin sydämin Jumalan puoleen, pelastuu. Joka tuntee oman mahdottomuutensa ja turvaa pelastuksen asiassa yksin Jeesukseen, on saava armosta Jeesukselle kuuluvan palkan: elämän ja autuuden taivaassa. Jumalan on mahdotonta hylätä sitä, joka pitää itseään kelvottomana ja vetoaa Jeesukseen sijaisenaan.
Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tyytyä Jumalan sanaan, joka lupaa pelastuksen jokaiselle Jeesukseen uskovalle. Miksi sitten toinen uskoo ja toinen puolestaan paatuu evankeliumin sanan kuullessaan, on viime kädessä Jumalan salaisuus. On asioita, jotka Luojamme on Raamatussa itsestään ja suunnitelmistaan kertonut. Mutta sitten on asioita, joita Hän ei ole itsestään kertonut, ja ne meidän on ainakin tässä ajassa jätettävä Jumalan salaisuuksiksi. Keihin armon valinta lopulta kohdistuu, on yksi näitä salaisuuksia. Jeesuksessa valittiin kaikki ihmiset - Vapahtajamme kuoli kaikkien edestä - mutta kaikki eivät tuosta sovituksesta hyödy, koska eivät siihen usko. Tämän enempää meille ei ole Raamatussa kerrottu.
4. JUUTALAISTEN PAATUMUS TUOTTI PAKANALÄHETYKSEN
Jumalan käsittämättömässä armotaloudessa juutalaisten paatuminen on kuitenkin koitunut pelastukseksi pakanoille, siis myös meille, jotka täällä 'maan äärissä' eli Finlandissa asumme. Jumala on sallinut juutalaisten paatua, jotta evankeliumi tulisi julistetuksi heidän sijastaan pakanakansoille. Paavali ja Barnabas sanoivat Pisidian Antiokian juutalaisille, jotka kiihkossa väittelivät ja herjasivat Paavalia:
"Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen." (Ap. t. 13:6)
Herra on täyttävä taivaan iankaikkisella ylistyksellä omaa rakasta Ristin Poikaansa kohtaan. Jos yksi kutsuttu ei tahdo Teurastettua Karitsaa - Totuutta ja Rakkautta - ylistää, niin Herra valitsee hänen sijaansa toisen. Kun juutalaiset eivät halunneet kuulla viiltävää totuutta itsestään ja armahtavasta Jumalasta, niin Herra avasi toisten korvat ja sydämet kuulemaan.
Paavali kirjoittaa tästä juutalaisten paatumuksesta: "Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen. 12. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!
13. Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, 14. sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. 15. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" (Room. 11:10-15)
Paavali sanoo haluavansa herättää juutalaisten "kiivauden/kateuden/mustasukkaisuuden" (kreik. paradzeelo'oo tarkoittaa näitä kaikkia, j. 14). Kun evankeliumia Jeesuksesta saarnataan ja uskotaan ympäri maailman, juutalaisille tulee vielä joskus mieleen, että Kristus on itse asiassa juuri heidän Kuninkaansa ja Messiaansa. Toistaiseksi Jumala on nähnyt hyväksi antaa juutalaisten paatua ja pakanoiden ottaa evankeliumi vastaan. Kerran tulee vielä aika - ja se on jo nyt koittamassa - jolloin evankeliumi Jeesuksen rististä kelpaa myös juutalaisille.
Pakanakristityt eivät voi ylpeillä vielä tällä hetkellä uskosta osattomien juutalaisten edessä - kristinusko on vain juutalaisen uskon täyttymys. Ilman juutalaisuutta ja Israelin kansan esi-isiä ja profeettoja ei ole olemassa mitään kristinuskoa. Uusi testamenttikin on tietyllä tavalla vain Vanhan testamentin (suppea) selitysteos eli kommentaari. Kristittyjen on aina muistettava, että Luojamme ja Herramme Jeesus Kristus on nimenomaan Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala (2. Moos. 3:6, Matt. 22:32).
5. VILLI OKSA JALOSSA RUNGOSSA
Kristillisessä kasteessa ihminen uudestisynnytetään valittujen joukkoon, Jumalan oman kansan Israelin jäsenyyteen. Siksi pakanakristitty ei voi omahyväisesti ja ylenkatsoen suhtautua juutalaisiin; pakanakristitty on metsäöljypuun eli villin oliivipuun oksa, joka on liitetty jalon öljypuun runkoon, Jumalan valitseman Aabrahamin jälkeläisten joukkoon.
Oikeasti oksastaminen tapahtuu toisinpäin: villiin runkoon oksastetaan jalo oksa. Tämä villien pakanoiden liittäminen jaloon Israelin runkoon on luonnon vastaista - se on kokonaan alusta loppuun asti Jumalan käsittämätöntä armoa. Luonnollista on se, että jalossa rungossa on jalot oksat. Siispä juutalaisetkin tulevat kerran vielä liitetyiksi omaan runkoonsa eli niiden joukkoon, jotka tunnistavat Jeesuksessa Aabrahamin ja Iisakin ja Israelin Jumalan.
Lopputulos on, että pakanat eivät pelastu ilman juutalaisia tai erossa heistä: Pelastus on tullut meille juuri juutalaisilta. Eivätkä puolestaan juutalaisetkaan pelastu ilman pakanoita tai erossa heistä; he ovat saaneet ja saavat evankeliumin Jeesuksesta pakanakristityiltä. Pakanakristityt ovat säilyttäneet halki vuosisatojen Uuden testamentin kirjoitukset ja pitäneet yllä kristillistä kirkkoa eli Jeesus-uskoa sekä Jumalan vanhurskautta.
Jos kristikunta muistaisi, että juutalaiset ovat Aabrahamin valitsemisen tähden Jumalalle rakkaita; niitä, joille meidän armoihin otettujen pakanoiden tehtävänä on nyt tuoda takaisin aikanaan heiltä saamamme evankeliumi Jeesuksesta, niin ei olisi antisemitismiä ja juutalaisvainoja. Päinvastoin, me saamme siunata Israelia ja rukoilla myös valitun kansan puolesta, että hekin saisivat evankelioimistyön kautta uskon lahjan ja anteeksiannon suurista synneistään - niin kuin me pakanatkin olemme saaneet anteeksi.
Maallinen Israel elää suurimmalta osin vielä nyt syvällä synnissä ja paatumuksessa, mutta Herran Jeesuksen Kristuksen sovitusveri Golgatan ristillä on voimallinen peittämään kaikki synnit. Se riittää niin juutalaisten kuin pakanoiden syntien peittämiseen - myös sinun syntiesi pois pyyhkimiseen.
6. JUUTALAISTEN PARANNUS TUOTTAA HERRAN TAKAISIN MAAN PÄÄLLE
Juutalaisten paatumus vaikutti sen, että pakanat saivat evankeliumin. Mitäpä sitten tulee vaikuttamaan se, kun juutalaiset tulevat Jeesuksen uskoon? Paavali avaa tämän salaisuuden: Juutalaisen kansan lopun ajoilla tapahtuva kääntyminen Jeesuksen puoleen on oleva vielä suuremmaksi siunaukseksi kuin heidän paatumuksensa: Se on oleva elämä kuolleista eli ylösnousemus! Silloin kun Herramme veljet sanovat Jeesukselle: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä", saamme kaikki nähdä kunniassaan takaisin palaavan Jeesuksen.
Jumalan oman valitun rakkaan kansan eli juutalaisten uppiniskaisuus vaikutti jo suuria: Pelastuksen sanoman julistamisen kaikille maailman kansoille. Juutalaisen kansan aikojen lopulla tapahtuva nöyrtyminen Golgatan ristin juurelle ja uskoontulo vaikuttaa vielä enemmän: Se on tuottava iankaikkisen taivaan alkamisen ja kuolleiden ylösnousemuksen. Silloin kun Herramme veljet sanovat Jeesukselle: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä", saamme kaikki nähdä kunniassaan takaisin maan päälle palaavan Vapahtajan.
Jokaisessa ehtoollisliturgiassa, jossa nuo sanat "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä" laulamme, elämme uskossa todeksi tätä Herramme näkemistä. Ehtoollispöydässä saamme nähdä ja maistaa, ja miten Herra on hyvä! Jo tässä ajassa saamme yhtyä taivaan enkelien ja kaikkien pyhien kanssa ylistämään Teurastettua Karitsaa.
Etsikkoaikoja-sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-israelin-paatumus-ja-pelastus.html
1. VALITTU KANSA ON HYLÄNNYT JUMALAN
2. LIHAN LAPSET JA LUPAUKSEN LAPSET
3. ONKO JUMALA HYLÄNNYT JUUTALAISET?
4. JUUTALAISTEN PAATUMUS TUOTTI PAKANALÄHETYKSEN
5. VILLI OKSA JALOSSA RUNGOSSA
6. JUUTALAISTEN PARANNUS TUOTTAA HERRAN TAKAISIN MAAN PÄÄLLE
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa! Tänään on yhdestoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Etsikkoaikoja'. Juutalaisen perimätiedon mukaan Jerusalemin toinen temppeli, ns. Serubbaabelin temppeli, Jeesuksen ajan temppeli, jota Herodes Suuri oli korjannut ja laajentanut, tuhottiin juutalaisen kalenterin av-kuun 9. päivänä vuonna 70 jKr. Se osuu meidän kalenterissamme loppukesään, heinä- tai elokuulle. Pyhällä maalla asuville juutalaisilla oli annettu Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana ja sen jälkeen oma etsikkoaikansa. Mutta armon aika oli nyt kulunut monen osalta loppuun.
Jumala antaa kullekin kansalle ja ihmiselle omat määrätyt ajat ja elämänvaiheet, jolloin he joutuvat erityisen tärkeiden ratkaisujen ja valintojen eteen. Herra punnitsee ja koettelee, millaista tekoa itse kukin on. Raamatussa puhutaan etsikkoajasta. Jeesus sanoo Jerusalemin kaupungille:
"... sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; 44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk. 19:43-44)
Sananmukaisesti alkuperäisessä kreikankielessä etsikkoaika-sana (kreik. ho kairos tees episkopees, lat. tempus visitationis) tarkoittaa 'määrättyä tarkastusaikaa', visitaation eli vierailun hetkeä, jolloin selvitetään, ovatko asiat kunnossa vai eivät. Etsikkoaika voitaisiin kääntää myös 'piispantarkastukseksi'. Silloin suuri kaitsija selvittää meidän sydämemme tilan. Tuon tarkastuksen perusteella julkistetaan myöhemmin tarkastuspöytäkirja sekä toteutetaan tuon pöytäkirjan mukaiset sanktiot eli rangaistukset, sikäli kuin tarvetta on.
Jumala teki piispantarkastuksen oman valitun kansansa keskellä Rooman keisari Tiberiuksen 15. hallintovuoden jälkeen. Tarkastus oli perusteellinen ja kesti noin kolme vuotta. Piispa tutustui laajasti pyhäksi pappiskansaksi erottamansa Aabrahamin jälkeläisten jumalanpalvelukseen ja seurakunnan elämään. Tuon tarkastusmatkan perusteella kirjoitettu pöytäkirja on murskaavaa luettavaa:
Israelin kansa oli luopunut Herrastaan, so. oli hylännyt Jumalan sanan, joka Mooseksen ja muiden profeettojen kautta oli valitulle kansalle annettu. Muodollisesti jumalanpalveluksessa toimitettiin säädettyjä uhreja ja luettiin Moosesta sekä profeettoja. Mutta Raamatun sitovuus kansan arkipäivän elämässä oli selitetty pois: Sekä kansa että sen johtajat elivät katumattomin ja kovin sydämin; itsekkyys, ylpeys, ahneus, valhe, haureus ja kaikenlainen synti rehottivat valtoimenaan.
Herra toimittaa tänään piispantarkastusta tässä jumalanpalvelukseen pyhitetyssä huoneessa. Hän tutkii ja koettelee, pysyykö pyhässä kasteessa Aabrahamin sukuun oksastettu ja pyhäksi pappiskansaksi asetettu seurakunta jäsenineen Jumalan sanassa ja pelossa. Onko meillä rakkaus totuuteen? Sallimmeko Jumalan sanan kaksiteräisen miekan vaikuttaa keskellämme elävänä ja voimallisena, lyhentämättömänä ja täytenä? Sallimmeko sen erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, olla sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija (Hebr. 4:12)?
Jesajan kirjan luvusta 55 luemme: "Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan; huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on. 7. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes. 55:6-7)
Jumala varoittaa meitä olemasta niiden jerusalemilaisten kaltaisia, jotka kohtasivat sydämensä kovuuden tähden perikadon vuonna 70 jKr. Apostoli Johannes kirjoittaa Ensimmäisessä kirjeessään:
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja Totuus ei ole meissä. 9. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme Hänet valhettelijaksi, ja Hänen sanansa ei ole meissä."
Tänään on oikea päivä parannuksenteolle ja synnin poislaittamiseen elämässä. Nyt on sinun ja tämän seurakunnan etsikkoaika. Emmehän sitä hylkää? Parannus on sitä, että me turvaamme pelästynein omintunnoin Jeesuksen viattomaan kärsimykseen ja sallimme syntimme tulevan kiinni naulatuksi Golgatan veriseen puuhun. Tänään ovat taivaan portit vielä avoinna sille, joka kääntyy ja uskoo Jeesuksen nimeen sekä sovitusvereen.
SAARNA
1. VALITTU KANSA ON HYLÄNNYT JUMALAN
Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Paavalin Roomalaiskirjeen luvut yhdeksästä yhteentoista kertovat suuresta katastrofista: Jumalan nimiin otetut Aabrahamin jälkeläiset ovat torjuneet Herransa ja Pelastajansa. Valittu kansa on valtaosin paatunut ja joutunut kadotuksen tielle. Israel, joka oli valittu olemaan Herralle pyhä pappiskansa, tuomaan julki kaikkivaltiaan Luojan kunniaa ja ylistystä kaikkien maailman tuhansien kansojen joukossa, onkin paatunut ja hylännyt Messiaansa.
Paavali, joka oli itse ympärileikattu juutalainen, murehti tätä mieletöntä tilannetta niin syvästi, että toivoi Mooseksen tavoin olevansa itse kirottu pois pelastuksesta, jos se vain auttaisi hänen omaa kansaansa takaisin yhteyteen Jumalan kanssa.
"Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - 2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, 4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; 5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, Hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!" (Room. 9:1-5)
Paavali rukoilee Jumalalta armoa omille sukulaisilleen tilanteessa, jossa vain harva juutalainen oli ottanut vastaan todistuksen Jeesuksesta. Apostolien teoissa kuvatun 3 000 hengen helluntaiherätyksen ja parin sen jälkeisen vuoden jälkeen juuri kukaan ympärileikattu ei ollut tullut uskoon. Paavalin toiminnan aikana rajat olivat lähes kokonaan sulkeutuneet juutalaisuuden ja kristinuskon välillä. Aabrahamin lihalliset jälkeläiset torjuivat yhtenä miehenä Jeesuksen. Lopulta he ensimmäisen vuosisadan loppupuolella jopa kirosivat synagogarukouksessaan "notsri-uskovat" eli Nasaretin Jeesukseen Messiaana uskovat.
Tilanne, jossa sukulaiset hylkäävät Jeesuksen, on tuttu meillekin. Joukossamme saattaa Jumalan armosta olla joitakuita, joiden läheiset ovat pyhän kasteensa mukaisessa uskossa. Mutta monen sydäntä kalvaa sama tuska kuin Paavalilla: Minun puolisoni, lapseni, lapsenlapseni, isäni, äitini, veljeni tai sisareni torjuu Jumalan sanan ja Jeesuksen, hylkää kasteensa mukaisen uskonkilvoittelun ja on menossa iankaikkisen vaivan paikkaan - kaukaisemmista sukulaisista, naapureista, työ-, opiskelu- ja harrastustovereista sekä laajemmin koko kansasta puhumattakaan. Herra armahda! Kristus armahda! Herra armahda!
2. LIHAN LAPSET JA LUPAUKSEN LAPSET
Miten tämä on mahdollista? Jumalan oma kansa eli Hänen rakas perheväkensä torjuu Isänsä? Paavali selittää tätä seuraavissa jakeissa:
"Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, 7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; 8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi." (Room. 9:6-8)
Galatalaiskirjeessään Paavali kirjoittaa samasta asiasta, orjattaren lapsesta ja vapaan naisen lapsesta. Omaan laintäyttämiseen turvaavat ja Jeesuksen torjuvat juutalaiset elävät orjuudessa. Kristityistä Paavali kirjoittaa:
"Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. [...] 28. Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli." (Gal. 4:22, 28)
Aabrahamin kahdesta ensimmäisestä lapsesta, Ismaelista ja Iisakista alkaen, on ollut kaksi Aabrahamin jälkeläisten ryhmää: lihan mukaan syntyneet ja lupauksen mukaan syntyneet. Nykyiset juutalaiset ja maallisen Israelin kansalaiset kuuluvat suruksemme vielä suurimmilta osin lihan mukaan syntyneihin - he torjuvat kirotussa epäuskossa Jeesuksessa tarjotun pelastuksen.
Vanhassa liitossa lihaan tehty esinahan ympärileikkaus oli esikuva tulevasta uuden liiton sydämen ympärileikkauksesta. Esinahka tarkoittaa saastaisuutta, syntiä. Sydämen ympärileikkaus tarkoittaa Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta tulevaa uudestisyntymistä sekä sen mukaista jokapäiväistä uskonkilvoittelua. Kilvoittelu on juuri saastaisuuden ja synnin pois laittamista ja katseen kääntämistä Jumalan Sanaan, Jeesukseen. Esinahan ympärileikkaus ei uudestisynnytä. Vain sydämen ympärileikkauksen kautta voi päästä Jeesuksen luokse taivaaseen. Siksi on uudestisynnyttävä vedestä ja Hengestä, niin kuin Jeesus opettaa lihassa ympärileikatulle Nikodeemukselle (Joh. 3).
Lihan ympärileikkaus ei pelkkänä tekona pelasta. Vanhan liiton aikana ympärileikkaukseen kuului Jumalan sanan opetus ja sen mukainen luottamus Herran liittouskollisuuteen eli armolupauksiin. Niin ei myöskään kristillinen kaste pelkkänä tekona pelasta. Jos niin olisi, niin silloin voisimme alkaa kastaa paloletkulla pakanoita, niin kuin Rooman kirkko aikanaan lähetystyössään teki. Ei muuta kuin pakanoiden keskelle iso vesiastia ja ruisku mukana sekä hokemaan kastesanoja!
Ei todellakaan! Oikeaan pelastavaan kasteeseen ja Jeesuksen opetuslapseuteen liittyy erottamattomana osana Jumalan sana: Herramme käsky opettaa pitämään kaikki, mitä Hän on käskenyt meidän pitää. Jumalan sana toimii ennen kastetta herättämällä uskon. Jumalan sanan voimasta kastevesi uudestisynnyttää. Jumalan sana ylläpitää uudestisyntyneen hengellisesti elävänä. Pyhä Henki toimii Jumalan sanan kautta. Jos kaste ja Jumalan sana erotetaan toisistaan, ei ole mitään pelastusta eikä Herran Henkeä.
Aabrahamin lihallisiin lapsiin kuuluvat myös kastetut nimikristityt. He ovat kyllä pyhässä kasteessa uudestisynnytetty. Heidät on oksastettu jaloon öljypuuhun, Jumalan Israeliin. Kasteessa meidät liitetään Aabrahamin perillisten joukkoon. Mutta ainakin meidän maassamme moni näyttää kuitenkin tuosta armoliitosta ja sen mukaisesta Jeesus-uskosta luopuneen.
Jos kastettu ei saa Jumalan sanan opetusta tai torjuu saamansa opetuksen, niin hän kuihtuu ja lopulta palaa hengelliseen kuoleman tilaan. Vailla Jumalan sanan opetusta, seurakuntayhteyttä ja lähellä olevia uskovia esikuvia yhteys Jeesukseen on katkennut. Moni on kuollut hengellisesti jo ennen kuin on tullut ymmärryksessään tietoiseksi omasta kasteestaan ja identiteetistään Jumalan lapsena. Jotkut ovat myöhemmällä iällä luopuneet synnin houkuttelemina ja halunneet palata lihanhimossa Egyptiin.
Oikeita lupauksen lapsia ovat vain ne, jotka pyhän kasteensa mukaisesti uskovat Raamatun Jeesukseen. Elävä Jumalan lapsi tunnustaa Jumalan sanan oikeaksi ja itsensä sen rikkojaksi, katuu pahuuttaan ja epätäydellisyyttään sekä ennen kaikkea uskoo ristin veren kautta tulevan iankaikkisen armahduksen.
3. ONKO JUMALA HYLÄNNYT JUUTALAISET?
Jos kerran lihassa ympärileikatut juutalaiset ovat suurin joukoin ja yksissä tuumin hylänneet Jumalan, niin onko myös Jumala hylännyt juutalaiset? Saman kysymyksen voi esittää myös kastetuista mutta Jeesuksen uskosta osattomiksi tulleista nimikristityistä. Paavali vastaa ympärileikattujen juutalaisten osalta:
"Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. 2. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka Hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: 3. "Herra, he ovat tappaneet Sinun profeettasi ja hajottaneet Sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
4. Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille." 5. Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. 6. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. 7. Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet" (Room. 11:1-7).
Jumala ei ole hylännyt juutalaisia, vaikka suurin osa heistä on kulkenutkin epäuskossa selkänsä Herralle kääntäneinä. Sama koskee muutettavat muuttaen länsimaisia kirkkoja, myös Suomen evankelis-luterilaista kansankirkkoa. Suurin osa juutalaisista on paatunut, mutta pieni jäännös on Jumalan armon valinnan mukaan uskonut evankeliumin Jeesuksesta. Ihmisjärki ei ymmärrä Jumalan valintaa - Herran ajatukset ovat niin korkealla ja kaukana meistä kuin taivas on maasta. Jumalan ajatukset eivät ole langenneen ihmisjärjen mukaisia, eikä Jumala toimi, niin kuin tahtoisimme tai jopa edellyttäisimme Hänen toimivan.
Meidän aikamme tunnussana on tasa-arvo. Meidän mielestämme kaikilla pitäisi olla yhtäläinen eli tasa-arvoinen mahdollisuus pelastukseen. Mutta ainoa tasa-arvo, mikä ihmisillä Jumalan edessä lopulta on, on läpikotainen syntisyys ja omilla valinnoilla ansaittu kadotus.
Tämä koskee myös äidin kohdussa sikiäviä ihmistaimia - hekin ovat Aadamissa valinneet väärin ja ovat siksi syntisiä, so. luonnostaan kadotettuja. Jos toisin olisi, niin yksikään lapsi ei kuolisi, ei olisi keskenmenoja eikä abortin kautta pystyttäisi tappamaan yhtään lasta. Siksi me rukoilemme jo äidin kohdussa kasvavien lasten puolesta, ja ennen kaikkea osoitamme heillekin Jumalan sanan ja armolupaukset.
Miten tärkeää onkaan, että isät ja äidit ovat lapsiensa kanssa kirkossa jo odotusajasta alkaen!Silloin kuin pastori tietää jonkun odottavan äidin olevan vaikkapa ehtoollispöydässä, hän voi perustellusti osoittaa sanansa sekä äidille että lapselle: Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, teidän edestä annettu - Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, teidän edestänne vuodatettu. Vauva saa kuulla Jumalan sanan ja ottaa vastaan armonaterian. Jumala on voimallinen vaikuttamaan uskon ja pelastuksen jo äidin kohdussa kasvavassa. Ihmisen langennutta järkeä ei pelastukseen tarvita; usko on Jumalan teko ja lahja, jonka Hän antaa uudesti luovan sanansa kautta ohitse ja suorastaan vastoin ihmisen omaa järkeilyä, ymmärrystä ja päättelyä.
Kaikki mitä tulee perisyntisyyden päälle, on Jumalan valinnan armoa, ei tasa-arvoa. Se, joka uskoo Jeesukseen, saa täysin rinnoin iloita, kiittää ja ylistää Jumalaa Hänen valinnastaan ja armostaan: Arpa lankesi minulle ihanasta maasta! Ja se, joka ei vielä usko, saa tänäänkin kuulla kirkkaan evankeliumin: Sinunkin syntisi saivat jo rangaistuksensa Golgatan ristillä. Sinäkin saat uskoa syntisi anteeksi täyteen iloon, rauhaan ja vapauteen asti.
Kukaan ei voi käskeä Jumalaa: Sinun on pelastettava minut tai joku toinen ihminen tai ihmisryhmä - Sinun, Jumala, on tehtävä sitä tai tätä! "Oikeut' ei ole mulla etees tulla lasten leipää pyytämään", lauletaan nöyrästi vanhassa virressä. Me voimme vain vedota Jumalan omien sanojen armolupauksiin ja sen mukaisesti pyytää, anoa ja uskoa. Mutta päätös ja toteutus jäävät aina Herran käsiin.
Varma on kuitenkin se lupaus, että joka Jeesuksen nimessä huutaa rikkirevityin sydämin Jumalan puoleen, pelastuu. Joka tuntee oman mahdottomuutensa ja turvaa pelastuksen asiassa yksin Jeesukseen, on saava armosta Jeesukselle kuuluvan palkan: elämän ja autuuden taivaassa. Jumalan on mahdotonta hylätä sitä, joka pitää itseään kelvottomana ja vetoaa Jeesukseen sijaisenaan.
Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tyytyä Jumalan sanaan, joka lupaa pelastuksen jokaiselle Jeesukseen uskovalle. Miksi sitten toinen uskoo ja toinen puolestaan paatuu evankeliumin sanan kuullessaan, on viime kädessä Jumalan salaisuus. On asioita, jotka Luojamme on Raamatussa itsestään ja suunnitelmistaan kertonut. Mutta sitten on asioita, joita Hän ei ole itsestään kertonut, ja ne meidän on ainakin tässä ajassa jätettävä Jumalan salaisuuksiksi. Keihin armon valinta lopulta kohdistuu, on yksi näitä salaisuuksia. Jeesuksessa valittiin kaikki ihmiset - Vapahtajamme kuoli kaikkien edestä - mutta kaikki eivät tuosta sovituksesta hyödy, koska eivät siihen usko. Tämän enempää meille ei ole Raamatussa kerrottu.
4. JUUTALAISTEN PAATUMUS TUOTTI PAKANALÄHETYKSEN
Jumalan käsittämättömässä armotaloudessa juutalaisten paatuminen on kuitenkin koitunut pelastukseksi pakanoille, siis myös meille, jotka täällä 'maan äärissä' eli Finlandissa asumme. Jumala on sallinut juutalaisten paatua, jotta evankeliumi tulisi julistetuksi heidän sijastaan pakanakansoille. Paavali ja Barnabas sanoivat Pisidian Antiokian juutalaisille, jotka kiihkossa väittelivät ja herjasivat Paavalia:
"Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen." (Ap. t. 13:6)
Herra on täyttävä taivaan iankaikkisella ylistyksellä omaa rakasta Ristin Poikaansa kohtaan. Jos yksi kutsuttu ei tahdo Teurastettua Karitsaa - Totuutta ja Rakkautta - ylistää, niin Herra valitsee hänen sijaansa toisen. Kun juutalaiset eivät halunneet kuulla viiltävää totuutta itsestään ja armahtavasta Jumalasta, niin Herra avasi toisten korvat ja sydämet kuulemaan.
Paavali kirjoittaa tästä juutalaisten paatumuksesta: "Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen. 12. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!
13. Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, 14. sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. 15. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" (Room. 11:10-15)
Paavali sanoo haluavansa herättää juutalaisten "kiivauden/kateuden/mustasukkaisuuden" (kreik. paradzeelo'oo tarkoittaa näitä kaikkia, j. 14). Kun evankeliumia Jeesuksesta saarnataan ja uskotaan ympäri maailman, juutalaisille tulee vielä joskus mieleen, että Kristus on itse asiassa juuri heidän Kuninkaansa ja Messiaansa. Toistaiseksi Jumala on nähnyt hyväksi antaa juutalaisten paatua ja pakanoiden ottaa evankeliumi vastaan. Kerran tulee vielä aika - ja se on jo nyt koittamassa - jolloin evankeliumi Jeesuksen rististä kelpaa myös juutalaisille.
Pakanakristityt eivät voi ylpeillä vielä tällä hetkellä uskosta osattomien juutalaisten edessä - kristinusko on vain juutalaisen uskon täyttymys. Ilman juutalaisuutta ja Israelin kansan esi-isiä ja profeettoja ei ole olemassa mitään kristinuskoa. Uusi testamenttikin on tietyllä tavalla vain Vanhan testamentin (suppea) selitysteos eli kommentaari. Kristittyjen on aina muistettava, että Luojamme ja Herramme Jeesus Kristus on nimenomaan Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala (2. Moos. 3:6, Matt. 22:32).
5. VILLI OKSA JALOSSA RUNGOSSA
Kristillisessä kasteessa ihminen uudestisynnytetään valittujen joukkoon, Jumalan oman kansan Israelin jäsenyyteen. Siksi pakanakristitty ei voi omahyväisesti ja ylenkatsoen suhtautua juutalaisiin; pakanakristitty on metsäöljypuun eli villin oliivipuun oksa, joka on liitetty jalon öljypuun runkoon, Jumalan valitseman Aabrahamin jälkeläisten joukkoon.
Oikeasti oksastaminen tapahtuu toisinpäin: villiin runkoon oksastetaan jalo oksa. Tämä villien pakanoiden liittäminen jaloon Israelin runkoon on luonnon vastaista - se on kokonaan alusta loppuun asti Jumalan käsittämätöntä armoa. Luonnollista on se, että jalossa rungossa on jalot oksat. Siispä juutalaisetkin tulevat kerran vielä liitetyiksi omaan runkoonsa eli niiden joukkoon, jotka tunnistavat Jeesuksessa Aabrahamin ja Iisakin ja Israelin Jumalan.
Lopputulos on, että pakanat eivät pelastu ilman juutalaisia tai erossa heistä: Pelastus on tullut meille juuri juutalaisilta. Eivätkä puolestaan juutalaisetkaan pelastu ilman pakanoita tai erossa heistä; he ovat saaneet ja saavat evankeliumin Jeesuksesta pakanakristityiltä. Pakanakristityt ovat säilyttäneet halki vuosisatojen Uuden testamentin kirjoitukset ja pitäneet yllä kristillistä kirkkoa eli Jeesus-uskoa sekä Jumalan vanhurskautta.
Jos kristikunta muistaisi, että juutalaiset ovat Aabrahamin valitsemisen tähden Jumalalle rakkaita; niitä, joille meidän armoihin otettujen pakanoiden tehtävänä on nyt tuoda takaisin aikanaan heiltä saamamme evankeliumi Jeesuksesta, niin ei olisi antisemitismiä ja juutalaisvainoja. Päinvastoin, me saamme siunata Israelia ja rukoilla myös valitun kansan puolesta, että hekin saisivat evankelioimistyön kautta uskon lahjan ja anteeksiannon suurista synneistään - niin kuin me pakanatkin olemme saaneet anteeksi.
Maallinen Israel elää suurimmalta osin vielä nyt syvällä synnissä ja paatumuksessa, mutta Herran Jeesuksen Kristuksen sovitusveri Golgatan ristillä on voimallinen peittämään kaikki synnit. Se riittää niin juutalaisten kuin pakanoiden syntien peittämiseen - myös sinun syntiesi pois pyyhkimiseen.
6. JUUTALAISTEN PARANNUS TUOTTAA HERRAN TAKAISIN MAAN PÄÄLLE
Juutalaisten paatumus vaikutti sen, että pakanat saivat evankeliumin. Mitäpä sitten tulee vaikuttamaan se, kun juutalaiset tulevat Jeesuksen uskoon? Paavali avaa tämän salaisuuden: Juutalaisen kansan lopun ajoilla tapahtuva kääntyminen Jeesuksen puoleen on oleva vielä suuremmaksi siunaukseksi kuin heidän paatumuksensa: Se on oleva elämä kuolleista eli ylösnousemus! Silloin kun Herramme veljet sanovat Jeesukselle: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä", saamme kaikki nähdä kunniassaan takaisin palaavan Jeesuksen.
Jumalan oman valitun rakkaan kansan eli juutalaisten uppiniskaisuus vaikutti jo suuria: Pelastuksen sanoman julistamisen kaikille maailman kansoille. Juutalaisen kansan aikojen lopulla tapahtuva nöyrtyminen Golgatan ristin juurelle ja uskoontulo vaikuttaa vielä enemmän: Se on tuottava iankaikkisen taivaan alkamisen ja kuolleiden ylösnousemuksen. Silloin kun Herramme veljet sanovat Jeesukselle: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä", saamme kaikki nähdä kunniassaan takaisin maan päälle palaavan Vapahtajan.
Jokaisessa ehtoollisliturgiassa, jossa nuo sanat "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä" laulamme, elämme uskossa todeksi tätä Herramme näkemistä. Ehtoollispöydässä saamme nähdä ja maistaa, ja miten Herra on hyvä! Jo tässä ajassa saamme yhtyä taivaan enkelien ja kaikkien pyhien kanssa ylistämään Teurastettua Karitsaa.