| miten_luen_raamattua_.pdf |
Miten luen Raamattua?
JÄSENNYS:
1. MIKSI RAAMATTUA KANNATTAA LUKEA?
2. ENTÄ KUN EN YMMÄRRÄ TEKSTIÄ? TAI KUN YMMÄRTÄMÄNI SANA AHDISTAA MINUA?
3. MITÄ RAAMATUNKÄÄNNÖSTÄ KANNATTAA KÄYTTÄÄ?
1. MIKSI RAAMATTUA KANNATTAA LUKEA?Jeesus itse on Jumalan Sana (Joh. 1:1-18). Kun haluamme oppia tuntemaan oikean ja alkuperäisen Herran, elävän Vapahtajan, niin muuta tietä ei ole kuin Jumalan kirjoitetun sanan, Pyhän Raamatun lukeminen ja/tai kuuleminen. Vain Jumalan omassa ilmoituksessa voimme kohdata ja oppia tuntemaan Hänet, joka haluaa pelastaa langenneen ja itsessään kuolleen ihmisen.
Monet meistä seuraavat säännöllisesti esim. päivälehteä, televisiota, radiota tai netin uutisia. Avaamme ja tutkimme päivittäin myös ihmisiltä saapuneen postin. Eikö olisi myös aihetta avata ja tutkia Jumalalta saapunut posti, kuunnella Hänen uutisensa? Raamatun äärellä viipyminen kuitenkin hukkuu ja jää helposti monenlaisen touhun ja tohinan alle. Siksi tarvitsemme erityistä kehotusta, rohkaisua ja tukea säännölliseen ja päämäärätietoiseen Raamatun äärellä viipymiseen. Jumala siunatkoon Raamatun tutkimisesi ja antakoon Sinulle uutta iloa, rohkeutta ja uskoa Sanastaan!
2. ENTÄ KUN EN YMMÄRRÄ TEKSTIÄ? TAI KUN YMMÄRTÄMÄNI SANA AHDISTAA MINUA?
Raamatun sisältö on niin valtava, syvä ja moniulotteinen, että edes elinikäisellä täystoimisella lukemisella ja tutkimisella se ei tule ammennettua tyhjiin. Siksi jokainen raamatunlukija joutuu Martti Lutherin tavoin monessa kohtaa "nostamaan hattua ja kulkemaan vaikean kohdan ohi" ilman, että sitä on ymmärtänyt.
Itseasiassa suurin ongelma Raamatussa ei ole suinkaan se, mitä ei ymmärrä. Suurempi "ongelma" on lopulta se, mitä on ymmärtänyt! Jumalan Sanan vähäinenkin ymmärtäminen asettaa ihmisen läpivalaisuun ja alttiiksi muutokselle. Raamatun Sana ei kuitenkaan ole pelkästään parannusta vaativaa lakia, vaan se on myös suloista ja vapauttavaa anteeksisaamisen evankeliumia.
Jumalan Sanan esiinnostama synnintunto, murhe omasta kurjasta elämänvaelluksesta, tuottaa lopulta parannuksen - synnin tunnustamisen, hylkäämisen ja anteeksiannon - kautta uuden elämän (Sananl. 28:13, 2. Kor. 7:10). Siksi voimme kohdata rehellisesti ja avoimesti sanan esiin nostamat kipeätkin asiat ilman hylätyksi tulemisen pelkoa. Viimeinen sana on aina syyllisyyden ja kuoleman kukistaneella Jeesuksella (Job 19:25).
Raamatun opetukset maailmasta, historiasta ja ihmisestä näyttävät joskus olevan jyrkässä ristiriidassa tämän ajan inhimillisen ja tieteelliseksi kutsutun opetuksen kanssa. Kysymyksessä voi olla väärinymmärrys tai virheellinen tulkinta. Olemme voineet ymmärtää Raamatun tekstin yksipuolisesti tai tehdä vääriä johtopäätöksiä tieteen alati muuttuvista tuloksista. Mutta viime kädessä joudumme kuitenkin kohtaamaan perustavan kysymyksen: Kumpaan uskon enemmän? Ihmisen sanaan - mahdollisesti omiin ajatuksiini - vai Jumalan kirjoitettuun sanaan? Rohkaisen sinua luottamaan Raamatun Sanaan. Se kestää silloinkin, kun tämä maa ja taivas katoavat (Matt. 5:18).
3. MITÄ RAAMATUNKÄÄNNÖSTÄ KANNATTAA KÄYTTÄÄ?
Vain harvalla suomalaisella on Raamatun heprean tai kreikan alkeiden taitoa, sujuvasta lukutaidosta puhumattakaan. (Allekirjoittanut järjestää Raamatun alkukielten alkeiskursseja, jonne jokainen Raamatusta kiinnostunut on tervetullut!) Omalle äidinkielellemme käännetty Raamattu on siis kullan arvoinen. Mutta paraskin käännös on aina vajavainen. On mahdotonta kääntää alkutekstin kaikkia ulottuvuuksia toiseen kieleen. Käännös on parhaimmillaankin vain likiarvo, ei koskaan loppuun saakka tarkka ja täsmällinen. Kääntäjän oma teologia ja elämänkokemus tulevat aina mukaan lopputulokseen.
Moni raamatunlukija hämmentyy eri käännöksiä lukiessaan. Mikähän näistä pahimmassa tapauksessa jopa toisilleen vastakkaisista käännöksistä on alkutekstin sanojen ja ilmoituksen mukainen? Itse käytän saarnoissa ja opetuksissa järjestyksessään toista suomalaista Kirkkoraamattua, jonka VT:n teksti on hyväksytty käyttöön vuonna 1933 ja UT:n teksti vuonna 1938. Jos poikkeuksellisesti käytän jotain muuta käännöstä, niin se on aina mainittu. Tämä KR 1933/38 on pääsääntöisesti teologisesti luotettava ja ymmärrettävä.
Erityisesti ensimmäinen suomalainen Kirkkoraamattu eli vanha Biblia (käännös vuodelta 1642, korjattu 1776) on kyllä luotettava ja alkutekstiä uskollisesti seuraava, mutta kaikin kohdin se ei ole ymmärrettävää nykysuomea. Uusin Kirkkoraamattu vuodelta 1992 on puolestaan kieliasultaan moderni ja ymmärrettävä, mutta käännöksenä se on erittäin epätasainen: jotkut kirjat ja kohdat seuraavat tarkasti alkutekstiä (esim. Johanneksen evankeliumi, Heprealaiskirje), mutta toisissa kohdissa on käännöksen sijasta annettu Jeesuksen uskosta osattomien epäuskoisia mielipiteitä (erityisesti monet VT:n avoimesti messiaaniset kohdat, Paavalin kirjeet jne.).
Pyhä Raamattu on syntynyt ja kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta uskonyhteisön sisällä. Pyhää Henkeä avuksi huutaen Raamattuun myös uskotaan - Jeesusta Jumalana tunnustavan uskonyhteisön keskellä. Tässä samassa profeetallisessa ja apostolisessa uskossa sitä on myös uusille kielille käännettävä ja saarnattava. Jos KR 1992:ta käytetään, täytyy siitä saarnaavan ja opettavan kyetä itse tarkastamaan alkutekstistä, onko käännös Jeesusta Herrana ja Jumalan Sanana tunnustavan seurakunnan uskon mukainen.
Olisi kuitenkin hyvä, että seurakunnan keskellä käytettäisiin vain yhtä raamatunkäännöstä, jotta moni oppisi mahdollisimman paljon sanatarkasti ulkoa Jumalan sanaa. Pyhä Henki käyttää, kirkastaa ja tekee eläväksi kuulemiamme ja oppimiamme Raamatun kohtia. Mitä enemmän osaamme Raamattua ulkoa, sitä enemmän myös Totuuden Henki voi meitä rohkaista, lohduttaa ja käyttää.
Myöskään KR 1933/38 ei ole kokonaan virheistä vapaa - kuten ei mikään muukaan käännös. Jotkut ongelmat johtuvat siitä, että vuosikymmenten aikana on löydetty uusia Raamatun käsikirjoituksia, ja myös aiemmin tunnettuja käsikirjoituksia on tutkittu ja vertailtu uudestaan. Pätevin perustein on päädytty pitämään alkuperäisempänä jotain toista lukutapaa. Tämä koskee erityisesti UT:n kreikan alkutekstiä. Esimerkkinä tällaisesta on 1. Kor. 14:38.
Arvioin, että KR 1933/38:ssa olisi varsinaisia käännösvirheitä ehkä suuruusluokkaa sata. KR 1992:n virheitä on varovaisen arvioni mukaan ainakin tuhat. Jotkut KR 1933/38:n virheet on korjattu uudessa kirkkoraamatussa, mutta samalla on tehty siis kymmenkertainen määrä uusia virheitä!
Kuolemattoman sielun iankaikkisen pelastuksen kannalta merkittäviä käännösvirheitä en KR 1933/38:sta ole tähän mennessä löytynyt vielä kuin yhden: Sananl. 8:22. Sananlaskujen luvussa kahdeksan kerrotaan Viisaudesta eli Jumalan toisesta persoonasta, se on Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta. KR 1933 puhuu jakeessa 8:22 harhaoppisesti tästä Viisaudesta luotuna olentona. Se on vakavin mahdollinen virhe. Jos joku ei usko Jeesuksen olevan ikuinen ja luomaton Jumala, niin sellainen ei Raamatun erehtymättömän ilmoituksen mukaan ole Pyhästä Hengestä syntynyt ja pelastuva. Oikea ja paras käännös kyseisestä heprean sanasta (קָ́נָנִי qānā́nī) olisi 'synnytti Minut'. Tämän käännöksen vahvistaa myös 1. Moos. 4:1, jossa Eeva kertoo synnyttäneensä Pojan. Eeva käyttää synnyttämisestä tässä kohtaa samaa verbiä (קָ́נִיתִי qānī́tī) "olen synnyttänyt", "olen saanut".