OS Baabel ja helluntai (Ap. t. 2:1–13, Hel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Helluntaipäivän rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-baabel-ja-helluntai.html
1. JUMALANPALVELUSUUDISTUS
2. TOISTEN SYYTTELEMINEN JA VASTUUN PAKOILU
3. MAAN KIROAMINEN JA KUOLEMANTUOMIO
4. KIELTEN SEKOITUS
5. HELLUNTAIN KIELI-IHME ON BAABELIN VASTAKERTOMUS
6. OIKEAN JUMALANPALVELUKSEN PALAUTTAMINEN
7. RAKKAUSSUHTEEN PALAUTTAMINEN
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Vietämme tänään kirkkovuoden suurta juhlaa, helluntaita, Jeesuksen Kirkon syntymäpäivää. Pyhän Hengen vuodatuksesta alkoi kristillisen seurakunnan elämä, sitä ennen oltiin vielä vanhan liiton armotalouden ajassa. Vasta Jumalan Hengen vuodatuksen jälkeen on voitu toimittaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen uudestisynnyttäviä kristillisiä kasteita, joissa saadaan Pyhän Hengen lahja.Helluntai eli Pyhän Hengen vuodattaminen ja saaminen on Kirkon syntymäpäivä.
Vastaavasti kastepäivä on kristityn syntymäpäivä, Pyhän Hengen saamisen hetki. Ikävä kyllä me jäämme hengellisen uudestisyntymisemme jälkeenkin vielä lihamme eli vanhan ihmisen puolesta tämän synnin maailman orjiksi. Siksi me tarvitsemme jatkuvaa vahvistusta ja hoitoa uudelle hengelliselle ihmiselle, muuten vanha ihminen ja liha alkavat meitä hallita ja johtaa. Sota ja riita vanhan ja uuden ihmisen välillä säilyy hamaan ruumiin kuolemaan asti - sikäli, kuin ihminen uskossa säilyy.
Jos hengellinen sisällissota ihmisestä tässä ajassa lakkaa, on se osoitus siitä, että uusi ihminen on kuihtunut ja kuollut. Jäljelle on jäänyt vain vanha lihallinen langennut synti-ihminen, jonka omaatuntoa Jumalan sanan vastaiset ajatukset, sanat ja teot sekä hyvän tekemättä jättämiset eivät enää kolkuta. Paatunut ihminen ei enää koe olevansa syyllinen ja tuomion ansaitseva Jumalan ja Hänen sanansa edessä.
Luonnostamme olemme jokainen oman turmeltuneen lihamme eli jumalattomuutemme tähden hylättäviä ja synnin vankeja. Mutta juuri tällaisen, itsessään ei mitään olevan, Herra valitsee. Juuri kurjille ja kuolleille Hän antaa sanansa. Tyhjiin astioihin Hän vuodattaa Pyhän Henkensä. Kurjat Hän ottaa armoon ja elämään. Ystäväni, vaivaako sinua tuska tai ahdistus, tyhjyys tai tarkoituksettomuus, lihan himot tai mikä muu tahansa synti? Juuri sinut Herra haluaa tänään kohdata elämää antavalla sateella, virvoittaa sanallaan ja Hengellään.
Sinä, jota omatunto soimaa ja syyttää ajatellessasi Jumalan täydellisyyttä ja pyhyyttä vaativaa lakia, olet nyt oikeassa paikassa. Tämä jumalanpalvelus on järjestetty juuri syntisiä, langenneita, heikkoja ja raskautettuja ihmisiä varten. Herra on tullut etsimään langenneita, jotta voisi lahjoittaa heille armosta uuden elämän ja oman pyhyytensä. Jeesus on tullut parantamaan sairaita, pelastamaan kuoleman kitaan kulkevia. Jumala on lähettänyt ja vuodattanut Henkensä, jotta syntiset kuulisivat ja uskoisivat Golgatan ristillä tapahtuneen täydellisen sovitustyön: Jeesuksen pyhän veren kautta saamme uskoa koko syntiturmeluksemme anteeksi.
Käymme nyt aroin mutta samalla turvallisin mielin tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme salatuimmatkin näkevän Herran edessä. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, jotka alkavat: "Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra."
SAARNA
1. JUMALANPALVELUSUUDISTUS
Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa, luvusta kolme alkaen, kerrotaan laajenevasta lankeemusten ja synnin seurausten sarjasta. Paratiisin alkulankeemusta ja siitä seuraavia synnin ilmenemismuotoja voisi kuvata lammen keskelle heitetyllä isolla kivellä. Keskeltä kuuluu kova molskahdus ja sille kohdalle nousee korkea vesipatsas. Sen jälkeen aallot alkavat vyöryä yhä laajemmalle leviävinä ympyröinä kohti rantoja.
Ensimmäisenä tapahtuu luopumus Jumalan sanasta: ihminen uskoo enemmän käärmeen sanoja kuin Jumalan sanoja. Tässä on kaiken synnin ja pahuuden alku sekä juuri: luopuminen Jumalan sanasta, sen käskyistä ja kielloista. Tässä alkulankeemuksessa katkesi Jumalan ja ihmiskunnan välinen rakkaus- ja luottamussuhde. Tilalle tuli pelko ja häpeä, rangaistus ja kirous.
Ensimmäinen konkreettinen ja ilmitullut synti, joka tästä ihmisen sydämessä tapahtuneesta Jumalan sanasta luopumisesta seurasi, oli väärä jumalanpalvelus (eli epäjumalanpalvelus): naispappeus ja jumalanpalvelusuudistus, jossa muutettiin niin saarnavirka, saarnan sisältö kuin myös sakramentti eli se puu, jonka hedelmää syötiin. Jumala oli asettanut Aadamin Eedeniin paimeneksi, mutta nyt toteutettiin jumalanpalvelusuudistus, jossa saarnavirkaa alkoikin hoitaa Eeva.
Aadamin virkana olisi ollut saarnata seurakunnalle (eli vaimolle) ja jakaa sakramentti. Nyt saarnaajaksi ja sakramentin jakajaksi ryhtyikin Aadamin hiljaisella suostumuksella ja mukautumisella Eeva. Saarnan sisältönä piti olla Jumalan sana eli käsky:
"Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, 17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." (1. Moos. 2:16-17)
Virkauudistuksen myötä saarnan sisällöksi tuli kuitenkin Jumalan sanan sijasta ihmisoppi: "Syö, sinäkin Aadam, tästä hyvän- ja pahantiedon puusta. Tästä puusta on hyvä syödä, se on ihana katsella ja se on suloinen puu antamaan ymmärrystä." Aadamin virkana olisi ollut jakaa elämän puun hedelmää, mutta nyt hedelmän eli sakramentin jakajaksi ja ojentajaksi ryhtyikin Eeva. Samalla vaihdettiin se puu, jonka hedelmää jumalanpalveluksessa sakramenttina nautittiin.
Meidän aikanamme tämä jo paratiisista alkanut jumalanpalvelusuudistus on jälleen päässyt täyteen kukkaansa ja loistoonsa. Naispappi-Eevoista yli 80 prosenttia hylkää avoimen ja selkeän Jumalan sanan ja käskyn, joka kieltää homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan naispapeista vain alle 20 prosenttia pitää homoseksuaalista käyttäytymistä syntinä. Ja myöskään vähintään hiljaisesti naispappeuden hyväksyvien ja siihen mukautuvien miespappien osalta prosentit eivät ole rohkaisevia.
Jumalanpalveluksen muuttaminen oli ensimmäinen näkyvä syntiinlankeemuksen seuraus. Synnistä seuraava syyllisyys ja häpeä tulivat esiin myös omavanhurskauden viikunanlehtiverhon tekemisenä. Alaston totuus oli liian tuskallista nähdä, ja niinpä häpeää alettiin ulkoisesti peitellä. Ihminen myös pelkäsi lankeemuksen jälkeen Luojansa kohtaamista ja lymysi Herran edessä.
2. TOISTEN SYYTTELEMINEN JA VASTUUN PAKOILU
Seuraava vaihe lankeemusten laajenevassa kehässä oli se, kuinka mies raukkamaisesti syytti naista yrittäen vierittää vastuun lankeemuksesta sekä vaimon antaneen Jumalan että myös vaimon itsensä päälle. "Sinun vikasi, Jumala, kun annoit näin huonon vaimon!" "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta", puolusteli mies itseään. (1. Moos. 3:12)
Vaimo puolestaan kieroilee ja vääntelehtii totuuden edessä ja syyttää käärmettä. Tässä on näkyvissä omasta vastuusta pakoilu sekä ihmisten keskinäisen yhteyden, rakkaus- ja luottamussuhteen katkeaminen. Harmonisen ja nautinnollisen yhdessäolon tilalle tulikin syyttelemiset ja omasta vastuusta pakoileminen.
3. MAAN KIROAMINEN JA KUOLEMANTUOMIO
Kolmas lankeemuksen taso näkyy siinä, miten ihminen joutuu syntinsä tähden alituiseen kamppailuun alunperin hyväksi luodun, mutta nyt lankeemuksen tähden kirotun luomakunnan kanssa (1. Moos. 3:17-18). Synnin tähden kirotuksi tullut joutunut maa oli kasvava Aadamille orjantappuraa ja ohdaketta. Myös alun perin iloksi tarkoitettu työ muuttui raskaaksi ja hikiseksi. Eikä tässä kaikki, Aadam hankki tottelemattomuudellaan kuolemantuomion niin itselleen kuin kaikille muillekin sukunsa jäsenille.
Kaikki sairaudet, vammaisuudet, petoeläimet, tuholaiset, luonnonkatastrofit, nälänhädät ja muut onnettomuudet ja tuskat johtuvat alku- eli perisynnistä. Jos minä ja sinä emme olisi Aadamissa langenneet syntiin ja olisi olleet paratiisista asti syntisiä, niin me emme sairastaisi, ja tämä maa olisi meille paratiisi. Ja ennen kaikkea, jos emme olisi syntisiä, niin me emme kuolisi. Huomaa, että tämän kuoleman ja kirouksen sai aikaan nimenomaan Aadamin lankeemus: "... kaikki kuolevat Aadamissa" (1. Kor. 15:22).
Naispappi-Eeva ei ole syyllinen siihen, että meidät on kuolemaan kirottu, vaan lepsu paimen Aadam, joka ei hoitanut virkaansa toimellisesti. Minä en saarnaa ensisijaisesti naispappeja vastaan, vaan Jumalan sanasta luopuvia ja harhaoppeihin mukautuvia piispoja, kirkkoherroja ja miespaimenia vastaan.
Aadamille orjantappuraa kasvava maa on myös kirkas Kristus-profetia: Vanha Aadam on esikuva uudesta Aadamista, Jeesuksesta, jolle tämä maa oli kasvava orjantappuraa. Orjantappura oli juuri se kasvi, josta Vapahtajamme otsalle väännettiin tuskaa tuottava pilkka- ja piikkikruunu.
Tämä saarnaa ihmisjärjelle käsittämätöntä Jumalan rakkautta ja armoa. Sen kirouksen ja rangaistuksen, jonka Aadam sai aikaan tottelemattomuudellaan ja kapinallaan, ottaakin Herra itse kärsittäväkseen. Kukapa tämän ajan tuomari määräisi ensin oikeudenmukaisen, tinkimättömän ja lieventämättömän rangaistuksen - ja sen jälkeen menisi itse rikollisen puolesta vankilaan sekä maksaisi itse umpikierolle pahantekijälle määrätyt vahingonkorvaukset? Eikä ainoastaan menisi vankilaan, vaan ottaisi sijaisena kärsittäväkseen ennen kaikkea oikeudenmukaisesti määrätyn kuolemantuomion?
Sellaista lainsoveltajaa ei tästä ajasta löydy. Jumala kuitenkin näin toimii. Sen rangaistuksen, minkä Hän syntiselle määrää, Hän itse ottaa tuon rakastamansa puolesta kärsittäväkseen. Meillä on ihmeellinen armon Herra. Kiitos ja ylistys kuuluvat yksin Sinulle, ristin Jeesus!
Ihminen karkotetaan paratiisista ja joutuu petojen ja elämää uhkaavien luonnonvoimien armoille. Kainin toteuttama veljesmurha ja Kainin jälkeläisen Lemekin kohtuuton 77-kertainen kosto kertovat korutonta kieltään ihmiskunnan surkeasta tilasta. Jeesuksen kehotus antaa anteeksi 77 kertaa on suoraa vastinetta tähän Lemekin uhkaukseen kostaa 77 kertaa. Jeesus onkin 'Antilemek'! Lemek kostaa 77 kertaa, Jeesus antaa anteeksi 77 kertaa.
Seuraavaksi kerrotaan siitä, miten pahuus levisi suurella voimalla koko ihmiskunnan keskelle, tuhoamaan kaikkea maanpäällistä elämää. Maa tuli täyteen väkivaltaa ja kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä (1. Moos. 6:5-6, 11-12). Tähän Herra lopulta vastaa lähettämällä maan puhtaaksi pesevän vedenpaisumuksen.
4. KIELTEN SEKOITUS
Viimeinen taso lankeemusten laajenevassa kehässä on kertomus Babylonin tornista (1. Moos 11:1-9). Ihmisen rajatonta ylpeyttä ja Jumalan uhmaamista alleviivaava hanke päättyy kielten sekoitukseen. Ihmiset eivät enää ymmärtäneet toistensa puhetta, ja niin laajamittainen yhteistoiminta ja suurhankkeet kävivät mahdottomiksi. Tornilla, joka ulottuisi taivaaseen eli Jumalan asuinpaikkaan asti, haluttiin nimenomaan toteuttaa Käärmeen houkutusta: tietää ja hallita niin kuin Jumala eli olla Jumalan kaltainen (1. Moos. 3:5).
"Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. 2. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. 3. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. 4. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".
5. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. 6. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. 7. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."
8. Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. 9. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan." (1. Moos. 11:1-9)
Professori Jouko Martikainen kirjoittaa Baabelin tornista: "Syntiinlankeemuksessa ihmiskunta menettää kokoavan keskuksen. [Se on paratiisi ja sen keskellä oleva elämän puu. Toimittajan huomautus.] Se on seurausta Jumalasta luopumisesta ja Häntä vastaan asettumisesta. Ryhtyessään rakentamaan Babylonin tornia kansat haluavat luoda uuden keskuksen, nimen, joka korvaisi menetetyn ykseyden. Tornin rakentamiseen sisältyy pyrkimys panna taivas viralta ja asettua itse Jumalan paikalle.
Tästä syystä Jumala laskeutuu maan päälle ja sekoittaa ihmisten kielen. Tämä tarkoittaa sitä, että Hän pakottaa itseriittoisen ja itseään ihailevan valtakeskuksen kohtaamaan ulkopuoleltaan toisia valtakeskuksia. Ne puhuvat erilaista kieltä. Yksikään niistä ei halua luopua tavoitteestaan tulla kaikkea määrääväksi, koko ihmiskuntaa hallitsevaksi mahdiksi. Näin Jumala asettaa rajat langenneiden kansojen pyrkimyksille." (Jouko Martikainen ja Suomen evankelisluterilainen rukousveljestö: Kirkkovuoden kuvat. Kutsu mietiskelyyn ja rukoukseen. SLEY-kirjat 1996, s. 37)
5. HELLUNTAIN KIELI-IHME ON BAABELIN VASTAKERTOMUS
Apostolien teoissa kerrottu helluntain kieli-ihme (Ap. t. 2:1-13) on Baabelin tornin vastakertomus: jokainen kuuli puhuttavan omalla kielellään! Babylonissa kukaan ei ymmärtänyt ketään, nyt puolestaan jokainen ymmärsi! Jumala alkoi helluntaina näkyvällä tavalla kelata lankeemusten sarjaa takaisinpäin. Herra aloitti viimeisestä synnin seurausten tasosta, kansojen välisestä epäluottamuksesta ja ymmärtämättömyydestä erilaista kieltä ja erilaista kulttuuria kohtaan.
Huomattava on myös Apostolien teoissa lueteltujen kansojen ja heimojen järjestys. Luettelo alkaa parttilaisista, meedialaisista ja eelamilaisista sekä Mesopotamiassa asuvista, jotka ovat juuri Baabelin tornin aluetta ja sen kansoja. Sitten luetellaan alueita ja kansoja siinä järjestyksessä, kuin ne tulevat vastaan idästä kohti länttä kuljettaessa.
Tässä näemme samalla sen, miten noin 3000 vuotta aikaisemmin Baabelin kieltensekoituksen jälkeen ihmiskunta hajaantui ja alkoi levitä eri puolille maailmaa.
Jumala murtaa Pyhän Hengen kautta Jeesuksen seurakuntaruumiissa Raamatun alussa kerrottuja lankeemuksen ja synnin kehiä sekä niistä seuraavia rangaistuksia. Helluntai kertoo siitä, miten eri kansat ja kielet voivat Jeesuksessa olla yhtä. Pyhä Henki tekee Sanan kautta kristillisen seurakunnan keskellä kurjuuden murtamistyötä myös kaikilla muilla lankeemuksen tasoilla. Jumalan Sanan ja Hänen Henkensä johdatuksessa perheenjäsenten väliset syytös- ja katkeruussuhteet voivat muuttua anteeksiantamukseksi ja yhteydeksi. Itse ensin Jeesukselta koko elämänsä anteeksisaaneena ei voi olla antamatta toisillekin anteeksi. Vastuutaan pakoileva ja syntejään peittelevä tulee totuuden valoon ja saa Herralta uudelleen alkamisen armon.
6. OIKEAN JUMALANPALVELUKSEN PALAUTTAMINEN
Pyhä Henki johtaa meitä ennen kaikkea palaamaan Jumalan sanan uskomiseen eli Saatanan valheiden hylkäämiseen. Herra vaikuttaa Hengellään, Raamatun sanan kautta, luopumisen väärästä naispappeuskirkon ja omavanhurskauden jumalanpalveluksesta. Siellä missä Herran Henki saa tehdä kokonaisen Jumalan sanan julistamisen kautta uudistavaa ja parannusta vaikuttavaa työtään, halutaan jättäytyä Raamatun ja siinä säädettyjen armonvälineiden varaan.
Oikeassa jumalanpalveluksessa tunnustetaan ihmisen oma lihallinen läpikotainen syntisyys ja pahuus. Ihmiselle ei anneta kunniaa, vaan kaiken hyvän lähteenä kiitetään ja ylistetään Herraa Jeesusta. Hän, Herra, vaikuttaa suvereenisti niin hyvän tahtomisen kuin tekemisenkin. Uskovien hyvät teot ovat siksi, että Jumala, joka ne on alusta loppuun asti vaikuttanut, tulisi niistä kiitetyksi ja ylistetyksi (Matt. 5:16). Pyhä Henki kehottaa luopumaan omavanhurskaasta ylpeilystä ja toisten yläpuolelle asettautumisesta. Pyhä Henki johtaa luopumaan ihmistekoisesta ja -keskeisestä ja siirtymään Kristus- ja Raamattu-keskeisyyteen.
Herran seurakunnassa ja oikeassa jumalanpalveluksessa Vapahtaja itse tekee, toimii, vaikuttaa ja valitsee. Tuon pelastavan työnsä Hän tekee Sanansa ja asettamiensa armonvälineiden sekä niitä hoitamaan asettamansa apostolisen paimenviran kautta. Ihminen on silloin vastaanottavassa, passiivisessa roolissa. Jumala rakastaa, ihminen tulee rakastetuksi. Kristus palvelee, ihminen tulee palvelluksi. Kristus-ylkä opettaa ja palvelee paimenvirkaan kutsutun saarnamiehen kautta, seurakuntamorsian kuuntelee Marian tavoin ja tulee ravituksi ja hoidetuksi myös ehtoollispöydässä. Kristus tekee työn, ihminen saa vailla omaa ansiotaan Jeesuksen ansaitseman palkan ja hedelmän nauttia. Vapahtaja luopuu vapaaehtoisesti omastaan, ihminen saa Häneltä kaiken lahjaksi. Herra kärsii ristillä ihmiselle kuuluvan helvetin, ihminen saa sulasta armosta osakseen puhtaalle Pojalle kuuluvan taivaan ja autuuden.
Suhteessa maailmaan ja toisiin ihmisiin Jeesuksen omaksi uudestisynnytetty toimii sen sijaan aktiivisesti. Uskova tekee työtä, näkee vaivaa, rakastaa, palvelee ja luopuu omastaan toisten tähden. Mutta tämä kaikki on vain seurausta ja kiitosta siitä, että taivaskansalainen on ensin itse saanut kaiken - sekä tässä ajassa että tulevassa elämässä tarvittavan - lahjana. Ihmisen työ, palveleminen ja rakastaminen ei lisää mitään hänen omaan taivasosuuteensa; syntien anteeksiantamus ja ikuinen elämä on kertakaikkisesti saatu ja ansaittu Golgatan ristillä.
7. RAKKAUSSUHTEEN PALAUTTAMINEN
Kaikkein tärkein ja lopullisin Pyhän Hengen työ on alkulankeemuksen ja siitä johtuvan rangaistuksen purkaminen. Pyhän Hengen keskeisin työ on Jumalan ja ihmisen välisen suhteen palauttaminen sen alkuperäiseen paratiisitilaan: luottamus- ja rakkaussuhteeksi Luojan ja Luojan kuvaksi luodun ihmisen välille. Tämän kaiken Jumala tekee Pyhän Henkensä voimalla Sanansa eli Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ilman Pyhää Henkeä, joka Raamatun sanassa vaikuttaa, mikään paha ei voi korjautua hyväksi. Ilman Pyhää Henkeä, joka sanan kirkastaa ja eläväksi tekee, kukaan ei voi uskoa Jeesukseen omana Herranaan ja Jumalanaan. Ilman Totuuden Henkeä kukaan ei voi uskoa syntien sovittajaan, kuoleman voittajaan ja ikuisen elämän lahjoittajaan, Jeesukseen Kristukseen. Hyvä Herramme vakuuttaa tänäänkin sinulle, joka tunnustat syntisi ja pyydät armoa: 'Saat syntisi anteeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee. Aamen.'
Helluntaipäivän rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-baabel-ja-helluntai.html
1. JUMALANPALVELUSUUDISTUS
2. TOISTEN SYYTTELEMINEN JA VASTUUN PAKOILU
3. MAAN KIROAMINEN JA KUOLEMANTUOMIO
4. KIELTEN SEKOITUS
5. HELLUNTAIN KIELI-IHME ON BAABELIN VASTAKERTOMUS
6. OIKEAN JUMALANPALVELUKSEN PALAUTTAMINEN
7. RAKKAUSSUHTEEN PALAUTTAMINEN
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Vietämme tänään kirkkovuoden suurta juhlaa, helluntaita, Jeesuksen Kirkon syntymäpäivää. Pyhän Hengen vuodatuksesta alkoi kristillisen seurakunnan elämä, sitä ennen oltiin vielä vanhan liiton armotalouden ajassa. Vasta Jumalan Hengen vuodatuksen jälkeen on voitu toimittaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen uudestisynnyttäviä kristillisiä kasteita, joissa saadaan Pyhän Hengen lahja.Helluntai eli Pyhän Hengen vuodattaminen ja saaminen on Kirkon syntymäpäivä.
Vastaavasti kastepäivä on kristityn syntymäpäivä, Pyhän Hengen saamisen hetki. Ikävä kyllä me jäämme hengellisen uudestisyntymisemme jälkeenkin vielä lihamme eli vanhan ihmisen puolesta tämän synnin maailman orjiksi. Siksi me tarvitsemme jatkuvaa vahvistusta ja hoitoa uudelle hengelliselle ihmiselle, muuten vanha ihminen ja liha alkavat meitä hallita ja johtaa. Sota ja riita vanhan ja uuden ihmisen välillä säilyy hamaan ruumiin kuolemaan asti - sikäli, kuin ihminen uskossa säilyy.
Jos hengellinen sisällissota ihmisestä tässä ajassa lakkaa, on se osoitus siitä, että uusi ihminen on kuihtunut ja kuollut. Jäljelle on jäänyt vain vanha lihallinen langennut synti-ihminen, jonka omaatuntoa Jumalan sanan vastaiset ajatukset, sanat ja teot sekä hyvän tekemättä jättämiset eivät enää kolkuta. Paatunut ihminen ei enää koe olevansa syyllinen ja tuomion ansaitseva Jumalan ja Hänen sanansa edessä.
Luonnostamme olemme jokainen oman turmeltuneen lihamme eli jumalattomuutemme tähden hylättäviä ja synnin vankeja. Mutta juuri tällaisen, itsessään ei mitään olevan, Herra valitsee. Juuri kurjille ja kuolleille Hän antaa sanansa. Tyhjiin astioihin Hän vuodattaa Pyhän Henkensä. Kurjat Hän ottaa armoon ja elämään. Ystäväni, vaivaako sinua tuska tai ahdistus, tyhjyys tai tarkoituksettomuus, lihan himot tai mikä muu tahansa synti? Juuri sinut Herra haluaa tänään kohdata elämää antavalla sateella, virvoittaa sanallaan ja Hengellään.
Sinä, jota omatunto soimaa ja syyttää ajatellessasi Jumalan täydellisyyttä ja pyhyyttä vaativaa lakia, olet nyt oikeassa paikassa. Tämä jumalanpalvelus on järjestetty juuri syntisiä, langenneita, heikkoja ja raskautettuja ihmisiä varten. Herra on tullut etsimään langenneita, jotta voisi lahjoittaa heille armosta uuden elämän ja oman pyhyytensä. Jeesus on tullut parantamaan sairaita, pelastamaan kuoleman kitaan kulkevia. Jumala on lähettänyt ja vuodattanut Henkensä, jotta syntiset kuulisivat ja uskoisivat Golgatan ristillä tapahtuneen täydellisen sovitustyön: Jeesuksen pyhän veren kautta saamme uskoa koko syntiturmeluksemme anteeksi.
Käymme nyt aroin mutta samalla turvallisin mielin tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme salatuimmatkin näkevän Herran edessä. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, jotka alkavat: "Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra."
SAARNA
1. JUMALANPALVELUSUUDISTUS
Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa, luvusta kolme alkaen, kerrotaan laajenevasta lankeemusten ja synnin seurausten sarjasta. Paratiisin alkulankeemusta ja siitä seuraavia synnin ilmenemismuotoja voisi kuvata lammen keskelle heitetyllä isolla kivellä. Keskeltä kuuluu kova molskahdus ja sille kohdalle nousee korkea vesipatsas. Sen jälkeen aallot alkavat vyöryä yhä laajemmalle leviävinä ympyröinä kohti rantoja.
Ensimmäisenä tapahtuu luopumus Jumalan sanasta: ihminen uskoo enemmän käärmeen sanoja kuin Jumalan sanoja. Tässä on kaiken synnin ja pahuuden alku sekä juuri: luopuminen Jumalan sanasta, sen käskyistä ja kielloista. Tässä alkulankeemuksessa katkesi Jumalan ja ihmiskunnan välinen rakkaus- ja luottamussuhde. Tilalle tuli pelko ja häpeä, rangaistus ja kirous.
Ensimmäinen konkreettinen ja ilmitullut synti, joka tästä ihmisen sydämessä tapahtuneesta Jumalan sanasta luopumisesta seurasi, oli väärä jumalanpalvelus (eli epäjumalanpalvelus): naispappeus ja jumalanpalvelusuudistus, jossa muutettiin niin saarnavirka, saarnan sisältö kuin myös sakramentti eli se puu, jonka hedelmää syötiin. Jumala oli asettanut Aadamin Eedeniin paimeneksi, mutta nyt toteutettiin jumalanpalvelusuudistus, jossa saarnavirkaa alkoikin hoitaa Eeva.
Aadamin virkana olisi ollut saarnata seurakunnalle (eli vaimolle) ja jakaa sakramentti. Nyt saarnaajaksi ja sakramentin jakajaksi ryhtyikin Aadamin hiljaisella suostumuksella ja mukautumisella Eeva. Saarnan sisältönä piti olla Jumalan sana eli käsky:
"Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, 17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." (1. Moos. 2:16-17)
Virkauudistuksen myötä saarnan sisällöksi tuli kuitenkin Jumalan sanan sijasta ihmisoppi: "Syö, sinäkin Aadam, tästä hyvän- ja pahantiedon puusta. Tästä puusta on hyvä syödä, se on ihana katsella ja se on suloinen puu antamaan ymmärrystä." Aadamin virkana olisi ollut jakaa elämän puun hedelmää, mutta nyt hedelmän eli sakramentin jakajaksi ja ojentajaksi ryhtyikin Eeva. Samalla vaihdettiin se puu, jonka hedelmää jumalanpalveluksessa sakramenttina nautittiin.
Meidän aikanamme tämä jo paratiisista alkanut jumalanpalvelusuudistus on jälleen päässyt täyteen kukkaansa ja loistoonsa. Naispappi-Eevoista yli 80 prosenttia hylkää avoimen ja selkeän Jumalan sanan ja käskyn, joka kieltää homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan naispapeista vain alle 20 prosenttia pitää homoseksuaalista käyttäytymistä syntinä. Ja myöskään vähintään hiljaisesti naispappeuden hyväksyvien ja siihen mukautuvien miespappien osalta prosentit eivät ole rohkaisevia.
Jumalanpalveluksen muuttaminen oli ensimmäinen näkyvä syntiinlankeemuksen seuraus. Synnistä seuraava syyllisyys ja häpeä tulivat esiin myös omavanhurskauden viikunanlehtiverhon tekemisenä. Alaston totuus oli liian tuskallista nähdä, ja niinpä häpeää alettiin ulkoisesti peitellä. Ihminen myös pelkäsi lankeemuksen jälkeen Luojansa kohtaamista ja lymysi Herran edessä.
2. TOISTEN SYYTTELEMINEN JA VASTUUN PAKOILU
Seuraava vaihe lankeemusten laajenevassa kehässä oli se, kuinka mies raukkamaisesti syytti naista yrittäen vierittää vastuun lankeemuksesta sekä vaimon antaneen Jumalan että myös vaimon itsensä päälle. "Sinun vikasi, Jumala, kun annoit näin huonon vaimon!" "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta", puolusteli mies itseään. (1. Moos. 3:12)
Vaimo puolestaan kieroilee ja vääntelehtii totuuden edessä ja syyttää käärmettä. Tässä on näkyvissä omasta vastuusta pakoilu sekä ihmisten keskinäisen yhteyden, rakkaus- ja luottamussuhteen katkeaminen. Harmonisen ja nautinnollisen yhdessäolon tilalle tulikin syyttelemiset ja omasta vastuusta pakoileminen.
3. MAAN KIROAMINEN JA KUOLEMANTUOMIO
Kolmas lankeemuksen taso näkyy siinä, miten ihminen joutuu syntinsä tähden alituiseen kamppailuun alunperin hyväksi luodun, mutta nyt lankeemuksen tähden kirotun luomakunnan kanssa (1. Moos. 3:17-18). Synnin tähden kirotuksi tullut joutunut maa oli kasvava Aadamille orjantappuraa ja ohdaketta. Myös alun perin iloksi tarkoitettu työ muuttui raskaaksi ja hikiseksi. Eikä tässä kaikki, Aadam hankki tottelemattomuudellaan kuolemantuomion niin itselleen kuin kaikille muillekin sukunsa jäsenille.
Kaikki sairaudet, vammaisuudet, petoeläimet, tuholaiset, luonnonkatastrofit, nälänhädät ja muut onnettomuudet ja tuskat johtuvat alku- eli perisynnistä. Jos minä ja sinä emme olisi Aadamissa langenneet syntiin ja olisi olleet paratiisista asti syntisiä, niin me emme sairastaisi, ja tämä maa olisi meille paratiisi. Ja ennen kaikkea, jos emme olisi syntisiä, niin me emme kuolisi. Huomaa, että tämän kuoleman ja kirouksen sai aikaan nimenomaan Aadamin lankeemus: "... kaikki kuolevat Aadamissa" (1. Kor. 15:22).
Naispappi-Eeva ei ole syyllinen siihen, että meidät on kuolemaan kirottu, vaan lepsu paimen Aadam, joka ei hoitanut virkaansa toimellisesti. Minä en saarnaa ensisijaisesti naispappeja vastaan, vaan Jumalan sanasta luopuvia ja harhaoppeihin mukautuvia piispoja, kirkkoherroja ja miespaimenia vastaan.
Aadamille orjantappuraa kasvava maa on myös kirkas Kristus-profetia: Vanha Aadam on esikuva uudesta Aadamista, Jeesuksesta, jolle tämä maa oli kasvava orjantappuraa. Orjantappura oli juuri se kasvi, josta Vapahtajamme otsalle väännettiin tuskaa tuottava pilkka- ja piikkikruunu.
Tämä saarnaa ihmisjärjelle käsittämätöntä Jumalan rakkautta ja armoa. Sen kirouksen ja rangaistuksen, jonka Aadam sai aikaan tottelemattomuudellaan ja kapinallaan, ottaakin Herra itse kärsittäväkseen. Kukapa tämän ajan tuomari määräisi ensin oikeudenmukaisen, tinkimättömän ja lieventämättömän rangaistuksen - ja sen jälkeen menisi itse rikollisen puolesta vankilaan sekä maksaisi itse umpikierolle pahantekijälle määrätyt vahingonkorvaukset? Eikä ainoastaan menisi vankilaan, vaan ottaisi sijaisena kärsittäväkseen ennen kaikkea oikeudenmukaisesti määrätyn kuolemantuomion?
Sellaista lainsoveltajaa ei tästä ajasta löydy. Jumala kuitenkin näin toimii. Sen rangaistuksen, minkä Hän syntiselle määrää, Hän itse ottaa tuon rakastamansa puolesta kärsittäväkseen. Meillä on ihmeellinen armon Herra. Kiitos ja ylistys kuuluvat yksin Sinulle, ristin Jeesus!
Ihminen karkotetaan paratiisista ja joutuu petojen ja elämää uhkaavien luonnonvoimien armoille. Kainin toteuttama veljesmurha ja Kainin jälkeläisen Lemekin kohtuuton 77-kertainen kosto kertovat korutonta kieltään ihmiskunnan surkeasta tilasta. Jeesuksen kehotus antaa anteeksi 77 kertaa on suoraa vastinetta tähän Lemekin uhkaukseen kostaa 77 kertaa. Jeesus onkin 'Antilemek'! Lemek kostaa 77 kertaa, Jeesus antaa anteeksi 77 kertaa.
Seuraavaksi kerrotaan siitä, miten pahuus levisi suurella voimalla koko ihmiskunnan keskelle, tuhoamaan kaikkea maanpäällistä elämää. Maa tuli täyteen väkivaltaa ja kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä (1. Moos. 6:5-6, 11-12). Tähän Herra lopulta vastaa lähettämällä maan puhtaaksi pesevän vedenpaisumuksen.
4. KIELTEN SEKOITUS
Viimeinen taso lankeemusten laajenevassa kehässä on kertomus Babylonin tornista (1. Moos 11:1-9). Ihmisen rajatonta ylpeyttä ja Jumalan uhmaamista alleviivaava hanke päättyy kielten sekoitukseen. Ihmiset eivät enää ymmärtäneet toistensa puhetta, ja niin laajamittainen yhteistoiminta ja suurhankkeet kävivät mahdottomiksi. Tornilla, joka ulottuisi taivaaseen eli Jumalan asuinpaikkaan asti, haluttiin nimenomaan toteuttaa Käärmeen houkutusta: tietää ja hallita niin kuin Jumala eli olla Jumalan kaltainen (1. Moos. 3:5).
"Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. 2. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. 3. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. 4. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".
5. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. 6. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. 7. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."
8. Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. 9. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan." (1. Moos. 11:1-9)
Professori Jouko Martikainen kirjoittaa Baabelin tornista: "Syntiinlankeemuksessa ihmiskunta menettää kokoavan keskuksen. [Se on paratiisi ja sen keskellä oleva elämän puu. Toimittajan huomautus.] Se on seurausta Jumalasta luopumisesta ja Häntä vastaan asettumisesta. Ryhtyessään rakentamaan Babylonin tornia kansat haluavat luoda uuden keskuksen, nimen, joka korvaisi menetetyn ykseyden. Tornin rakentamiseen sisältyy pyrkimys panna taivas viralta ja asettua itse Jumalan paikalle.
Tästä syystä Jumala laskeutuu maan päälle ja sekoittaa ihmisten kielen. Tämä tarkoittaa sitä, että Hän pakottaa itseriittoisen ja itseään ihailevan valtakeskuksen kohtaamaan ulkopuoleltaan toisia valtakeskuksia. Ne puhuvat erilaista kieltä. Yksikään niistä ei halua luopua tavoitteestaan tulla kaikkea määrääväksi, koko ihmiskuntaa hallitsevaksi mahdiksi. Näin Jumala asettaa rajat langenneiden kansojen pyrkimyksille." (Jouko Martikainen ja Suomen evankelisluterilainen rukousveljestö: Kirkkovuoden kuvat. Kutsu mietiskelyyn ja rukoukseen. SLEY-kirjat 1996, s. 37)
5. HELLUNTAIN KIELI-IHME ON BAABELIN VASTAKERTOMUS
Apostolien teoissa kerrottu helluntain kieli-ihme (Ap. t. 2:1-13) on Baabelin tornin vastakertomus: jokainen kuuli puhuttavan omalla kielellään! Babylonissa kukaan ei ymmärtänyt ketään, nyt puolestaan jokainen ymmärsi! Jumala alkoi helluntaina näkyvällä tavalla kelata lankeemusten sarjaa takaisinpäin. Herra aloitti viimeisestä synnin seurausten tasosta, kansojen välisestä epäluottamuksesta ja ymmärtämättömyydestä erilaista kieltä ja erilaista kulttuuria kohtaan.
Huomattava on myös Apostolien teoissa lueteltujen kansojen ja heimojen järjestys. Luettelo alkaa parttilaisista, meedialaisista ja eelamilaisista sekä Mesopotamiassa asuvista, jotka ovat juuri Baabelin tornin aluetta ja sen kansoja. Sitten luetellaan alueita ja kansoja siinä järjestyksessä, kuin ne tulevat vastaan idästä kohti länttä kuljettaessa.
Tässä näemme samalla sen, miten noin 3000 vuotta aikaisemmin Baabelin kieltensekoituksen jälkeen ihmiskunta hajaantui ja alkoi levitä eri puolille maailmaa.
Jumala murtaa Pyhän Hengen kautta Jeesuksen seurakuntaruumiissa Raamatun alussa kerrottuja lankeemuksen ja synnin kehiä sekä niistä seuraavia rangaistuksia. Helluntai kertoo siitä, miten eri kansat ja kielet voivat Jeesuksessa olla yhtä. Pyhä Henki tekee Sanan kautta kristillisen seurakunnan keskellä kurjuuden murtamistyötä myös kaikilla muilla lankeemuksen tasoilla. Jumalan Sanan ja Hänen Henkensä johdatuksessa perheenjäsenten väliset syytös- ja katkeruussuhteet voivat muuttua anteeksiantamukseksi ja yhteydeksi. Itse ensin Jeesukselta koko elämänsä anteeksisaaneena ei voi olla antamatta toisillekin anteeksi. Vastuutaan pakoileva ja syntejään peittelevä tulee totuuden valoon ja saa Herralta uudelleen alkamisen armon.
6. OIKEAN JUMALANPALVELUKSEN PALAUTTAMINEN
Pyhä Henki johtaa meitä ennen kaikkea palaamaan Jumalan sanan uskomiseen eli Saatanan valheiden hylkäämiseen. Herra vaikuttaa Hengellään, Raamatun sanan kautta, luopumisen väärästä naispappeuskirkon ja omavanhurskauden jumalanpalveluksesta. Siellä missä Herran Henki saa tehdä kokonaisen Jumalan sanan julistamisen kautta uudistavaa ja parannusta vaikuttavaa työtään, halutaan jättäytyä Raamatun ja siinä säädettyjen armonvälineiden varaan.
Oikeassa jumalanpalveluksessa tunnustetaan ihmisen oma lihallinen läpikotainen syntisyys ja pahuus. Ihmiselle ei anneta kunniaa, vaan kaiken hyvän lähteenä kiitetään ja ylistetään Herraa Jeesusta. Hän, Herra, vaikuttaa suvereenisti niin hyvän tahtomisen kuin tekemisenkin. Uskovien hyvät teot ovat siksi, että Jumala, joka ne on alusta loppuun asti vaikuttanut, tulisi niistä kiitetyksi ja ylistetyksi (Matt. 5:16). Pyhä Henki kehottaa luopumaan omavanhurskaasta ylpeilystä ja toisten yläpuolelle asettautumisesta. Pyhä Henki johtaa luopumaan ihmistekoisesta ja -keskeisestä ja siirtymään Kristus- ja Raamattu-keskeisyyteen.
Herran seurakunnassa ja oikeassa jumalanpalveluksessa Vapahtaja itse tekee, toimii, vaikuttaa ja valitsee. Tuon pelastavan työnsä Hän tekee Sanansa ja asettamiensa armonvälineiden sekä niitä hoitamaan asettamansa apostolisen paimenviran kautta. Ihminen on silloin vastaanottavassa, passiivisessa roolissa. Jumala rakastaa, ihminen tulee rakastetuksi. Kristus palvelee, ihminen tulee palvelluksi. Kristus-ylkä opettaa ja palvelee paimenvirkaan kutsutun saarnamiehen kautta, seurakuntamorsian kuuntelee Marian tavoin ja tulee ravituksi ja hoidetuksi myös ehtoollispöydässä. Kristus tekee työn, ihminen saa vailla omaa ansiotaan Jeesuksen ansaitseman palkan ja hedelmän nauttia. Vapahtaja luopuu vapaaehtoisesti omastaan, ihminen saa Häneltä kaiken lahjaksi. Herra kärsii ristillä ihmiselle kuuluvan helvetin, ihminen saa sulasta armosta osakseen puhtaalle Pojalle kuuluvan taivaan ja autuuden.
Suhteessa maailmaan ja toisiin ihmisiin Jeesuksen omaksi uudestisynnytetty toimii sen sijaan aktiivisesti. Uskova tekee työtä, näkee vaivaa, rakastaa, palvelee ja luopuu omastaan toisten tähden. Mutta tämä kaikki on vain seurausta ja kiitosta siitä, että taivaskansalainen on ensin itse saanut kaiken - sekä tässä ajassa että tulevassa elämässä tarvittavan - lahjana. Ihmisen työ, palveleminen ja rakastaminen ei lisää mitään hänen omaan taivasosuuteensa; syntien anteeksiantamus ja ikuinen elämä on kertakaikkisesti saatu ja ansaittu Golgatan ristillä.
7. RAKKAUSSUHTEEN PALAUTTAMINEN
Kaikkein tärkein ja lopullisin Pyhän Hengen työ on alkulankeemuksen ja siitä johtuvan rangaistuksen purkaminen. Pyhän Hengen keskeisin työ on Jumalan ja ihmisen välisen suhteen palauttaminen sen alkuperäiseen paratiisitilaan: luottamus- ja rakkaussuhteeksi Luojan ja Luojan kuvaksi luodun ihmisen välille. Tämän kaiken Jumala tekee Pyhän Henkensä voimalla Sanansa eli Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ilman Pyhää Henkeä, joka Raamatun sanassa vaikuttaa, mikään paha ei voi korjautua hyväksi. Ilman Pyhää Henkeä, joka sanan kirkastaa ja eläväksi tekee, kukaan ei voi uskoa Jeesukseen omana Herranaan ja Jumalanaan. Ilman Totuuden Henkeä kukaan ei voi uskoa syntien sovittajaan, kuoleman voittajaan ja ikuisen elämän lahjoittajaan, Jeesukseen Kristukseen. Hyvä Herramme vakuuttaa tänäänkin sinulle, joka tunnustat syntisi ja pyydät armoa: 'Saat syntisi anteeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee. Aamen.'