OS Laittomuuden tekijät ja ihmelahjat (Matt. 7:15–23, 9 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Totuus ja harha -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-laittomuuden-tekijat-ja-ihmelahjat.html
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on yhdeksäs sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Totuus ja harha'. Päivän Psalmissa 92 puhutaan kahdenlaisista ihmisistä: On jumalattomia, jotka rehottavat niin kuin ruoho; väärintekijöitä, jotka kukoistavat - mutta jotka kuitenkin tuhoutuvat ja katoavat ikiajoiksi. Ja on hurskaita, jotka on istutettu Herran temppeliin ja viheriöitsevät Jumalan kartanoissa - he ovat voimissaan vielä vanhoinakin ja kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Jumalattomiin vai hurskaisiin? Mitä näet sydämeesi ja elämääsi katsoessasi? Missä asioissa tiedät ajatustesi askaroivan, mitä kuulet huultesi puhuvan ja näet kättesi tekevän?
Emme löydä itsestämme täydellisyyttä, pyhyyttä ja rakkautta. Päinvastoin: meissä asuu epäusko, pelkuruus, itsekkyys, kateus, kovasydämisyys, laiskuus, ahneus, irstaus, haureus ja huoruus.
Syvimmiltään maailmassa on Jumalan edessä vain kaksi ihmistä: vanha langennut Aadam ja uusi täydellinen ihminen, Jeesus Kristus. Luonnostamme me olemme ja elämme kaikki tuossa ensimmäisessä Aadamissa. Synti ja lankeemus asuvat ja pysyvät kiinni lähtemättömästi lihassa eli vanhassa ihmisessä. Ainoa mahdollisuutemme on paeta uuden Aadamin lihan sisään - Hänen haavojensa turviin, jotta meidän syntimme ja turmeluksemme peittyisi. Tuo Uuden Ihmisen nahan sisälle meneminen tapahtuu Jumalan sanan uskomisen ja Pyhän Kasteen kautta. Apostoli Paavali kirjoittaa:
"Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27). Tänäänkin saamme palata tuohon Kristukselta saatuun kasteeseen tunnustamalla oman mahdottomuutemme ja uskomalla Hänen täydellisyyteensä.
Kaiken näkevän ja tietävän Jumalan eteen käydessämme kenelläkään meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa oma läpikotainen jumalattomuutemme ja syntisyytemme sekä siitä seuranneet lankeemukset. Meidän ainoa toivomme on siinä, että Jumala itse julistaa, lukee ja tekee meidät itsessämme jumalattomat Jeesuksen tähden pyhiksi, kätkee meidät Herraamme ristillä iskettyjen haavojen sisään.
SAARNA
PERKELE JÄLJITTELEE JUMALAA
Jeesus sanoo vuorisaarnassaan:
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'." (Matt. 7:22-23)
Samasta asiasta Herra puhuu myös lopunajoista opettaessaan, Matteuksen luvussa 24: "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." Matt. 24:24.
Joskus kristillisen uskon nimissä esitetystä opetuksesta tai karismaattisista ilmiöistä ei ole heti ensisilmäyksellä mahdollista sanoa, ovatko ne peräisin Jumalasta vai langenneesta ihmisestä, joka on liittoutunut syntisen luontonsa kautta pedon kanssa. Perkele joukkoineen osaa kyllä jäljitellä kristillistä julistusta, käyttää Jeesuksen nimeä sekä jäljitellä oikeita Pyhän Hengen vaikuttamia armolahjoja niin taitavasti, että Raamatun sanaan juurtumaton ja kokematon 'vauvakristitty' ei välttämättä ainakaan heti osaa erottaa Jumalan työtä eksytyksestä.
Tunnusteot ja ihmeet, edes Jeesuksen nimeen vetoaminen ja sen käyttäminen, eivät takaa sitä, että niiden käyttäjä olisi itse pelastuvien joukossa. Jos joku kieltää Jumalan lain ja Herran käskyn, ei tee itse parannusta omista synneistään, niin hän jää viimeisellä tuomiolla kadotettujen joukkoon. Eikä siinä yhtään auta, vaikka olisi jopa saarnatyöllä ja karismaattisten lahjojen kautta johtanut ihmisiä Jeesuksen nimen tuntemiseen. Jumalan lain kieltäminen (antinomismi) johtaa kadotukseen yhtä lailla niin kuin evankeliumin kieltäminen eli syntien anteeksisaamisen torjuminen Jeesuksen ristin kautta.
ARMOLAHJAT OVAT KRISTUKSEN SEURAKUNNAN RAKENTAMISEKSI TARKOITETTUJA TYÖKALUJA - EIVÄT YKSITTÄISEN USKOVAN PYHYYDEN MITTAPUITA
Armolahjoista puhuttaessa on tärkeää todeta väärinkäsitysten ja harhaoppien välttämiseksi se, että armolahjat kuuluvat seurakunta- eli kirkko-opin (kreik. ekklesiologia) alueeseen. Joillekin saattaa ihmeenomaisista armolahjoista (profetoiminen, tiedon sanat, sairasten parantaminen, kielillä puhuminen, ihmeteot jne.) puhuttaessa tulla mielleyhtymä 'kunniamerkeistä', joita erityisen hyvät, pyhät, hurskaat, antaumukselliset ja kaikin tavoin Pyhällä Hengellä täytetyt uskovat saavat rinnassaan kantaa.
Joissakin kristillisissä piireissä armolahjojen saamista ja käyttämistä on pidetty merkkinä ja osoituksena Pyhän Hengen työstä ja Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Kristittyjä on jopa saatettu jakaa kahteen ryhmään: Pyhällä Hengellä täyttyneet todelliset uskovat, joilla on näkyviä armolahjoja ja sitten toisaalta 'hengettömät' tavalliset kristityt, joiden koko uskossa oloakin on saatettu kyseenalaistaa. Joskus takavuosina olen saattanut kuulla jopa seuraavanlaisia opetuksia: 'Jos et puhu kielillä, niin mahdatkohan uskossa ollakaan.' Tai jopa: 'Jos olet saanut Pyhän Hengen, niin sitten myös puhut kielillä. Jos et puhu kielillä, niin et ole Pyhää Henkeä saanutkaan.'
Pyhitys ja Pyhällä Hengellä täyttyminen on kuitenkin Martti Lutherin Vähän katekismuksen sanoja siteeratakseni 'yhä syvempää synnin ja armon tuntoa'. Eli se, joka tuntee kaikkien syvimmin oman lihansa eli vanhan ihmisen läpikotaisen syntisyyden ja turmeltuneisuuden - ja samalla asettaa luottamuksensa ja toivonsa vain ja ainoastaan Jeesuksen elämän pyhyyden ja Hänen kärsimyksensä täydellisyyden varaan - on kaikkein lähimpänä Jumalaa. Kirkkaimmin niin omat syntinsä kuin Jeesuksen sovitusveren näkevä ja tunteva on pyhittynein. Pyhä Henki tekee pyhittävää työtään lain ja evankeliumin saarnan ja muiden armonvälineiden eli kasteen, ehtoollisen ja ripin kautta.
Samalla on muistutettava myös siitä, että vanhurskauttaminen (jumalattoman ihmisen hyväksyminen Jumalan lapseksi ja taivaskansalaiseksi yksin Jeesuksen vereen turvaamisen kautta) sekä pyhitys kuuluvat kiinteästi yhteen ja tapahtuvat sillä tavoin samanaikaisesti, että niitä ei voi ajallisesti erottaa toisistaan. Vanhurskauttaminen ja pyhitys kulkevat käsi kädessä ihmisen ruumiin kuolemaan asti: kumpikin tapahtuu ja saa voimansa yksin, vain ja ainoastaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.
Vanhurskautetun eli Jeesuksen tähden pelastuvan itsessään jumalattoman pyhyys on aina vierasta pyhyyttä, joka on loppuun asti Jeesuksen pyhyyttä, ei koskaan ihmisen omaa pyhyyttä.
Ei ole siis niin, että ensin tulee vanhurskautus (uskoontulo) ja sitten pyhitys (lähemmäksi Jumalaa tuleminen ja Pyhän Hengen 'voimakkaampi' työ). Vanhurskauttaminen ja pyhitys pysyvät yhdessä; eilen uskossa olleen on taas tänään tehtävä uudelleen parannus eli 'tultava taas uskoon' (vanhurskauduttava) ja uskovan pyhyyttä ei tänäänkään ole taas missään muussa kuin Jeesuksessa.
Armolahjat eivät sen sijaan kuulu yksittäisen ihmisen pyhityksen alueelle. Armolahjoja tarvitaan sen sijaan seurakuntaruumiin hoitamiseksi ja kasvattamiseksi. Jumala antaa meille käsittämättömän ja selittämättömän valinnan mukaan erilaisia näkyviä - myös ihmeenomaisia - työkaluja seurakunnan rakentamiseksi. Mutta tällaisten lahjojen saajat ja käyttäjät eivät välttämättä ole seurakunnan jäsenistä niitä, jotka olisivat lähimpänä Jumalaa.
Jumalan antamia armolahjoja käyttävä saattaa joskus olla jopa liukumassa kauas pois Jumalan sanasta ja Jumalan tahdon toteuttamisesta omassa elämässään. Tai ihmelahjojen käyttäjän ei ole voinut koskaan uskossa ollakaan. Eli siitä, minkälaisia armolahjoja jollakulla seurakunnan jäsenellä on, ei voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä siitä, miten lähellä hän Jumalaa on. Muille terävästi ja osuvasti Jumalan sanaa saarnaava - tai profetoiva tai sairasten puolesta rukoileva tai mitä muuta tahansa armolahjaa käyttävä - saattaa itse olla sydämessään kova ja paatunut ja elää synnissä ilman parannusta; tai sitten olla lihallisessa lakihenkisyydessä ilman todellista evankeliumin ja armon uskomista ja sisäistämistä.
Vastaavasti sellainen uskova, jolla ei ulospäin näytä olevan juuri mitään seurakuntaa rakentavaa armolahjaa käytössään, voi olla kaikkein lähimpänä Herraa ja olla kaikkein kirkkaimmassa Pyhän Hengen vaikuttamassa synnin ja armon tuntemisessa ja uskossa.
Armolahjat kuuluvat ja ovat tarkoitetut seurakunnalle, ja seurakunnan keskellä tulisi rukoilla, että Herra antaisi omalle maanpäälliselle ruumiilleen ne työkalut, joita se milloinkin tarvitsee. Toki yksittäinen kristitty voi rukoilla armolahjoja itselleenkin - ja niin suorastaan tulee tehdä. Mutta omaksi ilokseen niitä ei silti kukaan saa (ehkäpä kielillä puhumista lukuun ottamatta), vaan armolahjat on tarkoitettu muiden palvelemiseksi ja auttamiseksi.
PYHÄN HENGEN JA PAHAN HENGEN EROTTAMINEN
Lopulta ainoa ja varma mittari Pyhän Hengen ja pahan hengen erottamiseksi toisistaan on puhdas evankeliumi. Puhdas evankeliumi tarkoittaa ensinnäkin sitä, että ihminen itse tunnustaa ja toisillekin opettaa Jeesuksen pelastustyön täydellisyyttä. Tuon täydellisyyden toisessa vaakakupissa ja vastapainona on puolestaan ihmisen oman lihan täydellinen ja loppuun asti säilyvä jumalattomuus ja syntisyys. Joka tunnustaa yksin Jeesuksen uskon kautta tulevan lahjavanhurskauden ja samalla ihmisen oman lihan kuolemaan asti kestävän saastaisuuden, ei joudu eksytetyksi.
Mutta se, jonka usko perustuu silmiin näkyviin ihmetekoihin ja oman elämän pyhitykseen ihmisen järkeen, kykyyn ja hyvyyteen - tai Jumalan sanan hylänneiden kirkolliskokousten ja piispojen päätöksiin - joutuu kerran raskaasti pettymään. Samalla on tietenkin todettava, että ihmisen oman elämän pyhitys, se on jokapäiväinen syntien perkaaminen ja hyvät teot Hengessä, uskossa ja rakkaudessa, kuuluu uskovan elämään. Mutta se on seuraus syntien anteeksisaamisesta ja uskosta, jonka sisältönä on jumalattoman kelpaaminen Jumalalle yksin Kristuksen tähden.
Vaikka et näkisi itsessäsi yhtään hyvää tekoa tai rakkautta, mutta uskot Jeesuksen sinut pelastavan ja olet kasteen kautta Vapahtajaan liitetty, niin olet Pyhän Hengen vaikuttamassa autuaassa uskossa. Ja vaikka näkisit itsessäsi suuren korillisen Hengen hedelmiä, mutta et tunnusta syntejäsi ja turvaa pelastuksen asiassa yksin Jeesuksen täydellisyyteen, niin olet lihan vallassa, et Pyhän Hengen vaikuttamassa Raamatun sanan mukaisessa apostolisessa uskossa. Vaikka joku olisi kuinka hurskaan kuuloinen ja näköinen, mutta ei tunnusta Jumalan kymmenen käskysanan lain velvoittavuutta ja Herran käskyn sitovuutta omassa elämässänsä, niin tällainen on synneissään ja tuomion alla.
Jos joku rakentaa uskonsa, autuutensa ja iankaikkisen pelastuksen sen varaan, että kokee aisteillaan ja tunteillaan Pyhän Hengen täyteyttä ja näkee itsessään uskon hedelmiä, niin hän on suuressa vaarassa joutua pois totuudesta. Pelastava usko on sen tunnustamista, että Jeesus, maan päälle ihmiseksi astunut Jumalan Poika, on minun syntieni tähden kuollut. Ja Herra on noussut kuolleista, jotta minutkin Häneen kasteessa liitettynä kerran iankaikkiseen elämään herätettäisiin.
Jos sinä pyhän kasteesi mukaisesti tämän evankeliumin uskot ja tunnustat, niin Pyhä Henki on sinussa ja kuljet Jeesuksen opetuslapsena kohti taivasta. Vaikka et näkisi itsessäsi yhtään ns. ihmelahjaa: kielillä puhumista, profetoimista, voimallisia tekoja jne., niin Jumalan sanan opettaman pyhän kasteesi mukainen apostolinen usko ja tunnustus vahvistavat sen, että olet Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt Jumalan lapsi.
Jumala haluaa jakaa seurakunnalleen runsaasti myös armolahjoja. Mutta ne ovat työkaluja seurakunnan rakentamiseksi, eivät suinkaan takeita tai osoitusta siitä, että niiden käyttäjät olisivat oikeassa pelastavassa Jeesuksen uskossa. Moni lopulta itsensä kadotuksesta löytävä on opettanut seurakunnan keskellä ja käyttänyt tässä ajassa näkyviä ihmelahjoja Jeesuksen nimessä.
Ja kukaties, heidän toimintansa kautta jotkut ovat voineet tulla herätykseen, onhan Jeesuksen nimessä voima silloinkin, kun sitä vääristä motiiveista käsin julistetaan tai Hänen nimessään ihmeitä tehdään. Mutta itse nämä supersaarnaajat ja Jumalan sanan vääristelijät ovat joutuneet pois Herrasta, koska heidän sydämensä on täyttänyt heidän oma viisautensa, hurskautensa, ylpeytensä ja pyhyytensä. Jumalan ristintietä he eivät tunne. Jos hylätään Jumalan täydellisyyttä vaativa laki, joka ajaa jokaisen ihmisen - myös uskovan - joka päivä parannuksen tekijän paikalle, seurauksena on laittomuus, joka kadottaa.
Herran täydellisyys on siellä, missä julistetaan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan antamien armonvälineiden kautta uskotaan evankeliumi. Tärkein ja perustavin armonväline on Jumalan sana, Pyhä Raamattu. Jumalan sana vaikuttaa erityisesti ripissä eli synnintunnustuksessa ja -päästössä sekä materiaan sitoutuneena kasteessa ja ehtoollisessa. Hyvä uutinen (kreik. euanggélion) on se, että Jumala on Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta loppuun saakka ja täydellisesti valmistanut ihmiselle pelastuksen. Mitään ihmistekoista - omaa kääntymystä tai ratkaisua, käytössä olevia armolahjoja, omia hyviä tekoja, kilvoittelua tai pyhyyttä - ei voi eikä saakaan tuoda perusteeksi ihmisen pääsemiseksi Jumalan suosioon ja taivaaseen.
Ainoa hyvä asia, minkä voi ja saa tuoda Jumalan eteen, on Jeesuksen täydellinen elämä ja täydellinen kärsimys ristillä. Kaikkein kurjin ja syntisin sekä toisaalta elämässään ja opetuksessaan kaikkein hurskain ovat täsmälleen samalla viivalla pelastuksen suhteen: kumpikin pääsee taivaaseen vain ja ainoastaan Jeesuksen veren tähden. Pelastuksen perusteena on alusta loppuun asti yksin Jumalan armo, yksin Herran lahjaksi antama usko ja yksin Kristuksen täydellisyys.
Totuus ja harha -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-laittomuuden-tekijat-ja-ihmelahjat.html
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on yhdeksäs sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Totuus ja harha'. Päivän Psalmissa 92 puhutaan kahdenlaisista ihmisistä: On jumalattomia, jotka rehottavat niin kuin ruoho; väärintekijöitä, jotka kukoistavat - mutta jotka kuitenkin tuhoutuvat ja katoavat ikiajoiksi. Ja on hurskaita, jotka on istutettu Herran temppeliin ja viheriöitsevät Jumalan kartanoissa - he ovat voimissaan vielä vanhoinakin ja kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Jumalattomiin vai hurskaisiin? Mitä näet sydämeesi ja elämääsi katsoessasi? Missä asioissa tiedät ajatustesi askaroivan, mitä kuulet huultesi puhuvan ja näet kättesi tekevän?
Emme löydä itsestämme täydellisyyttä, pyhyyttä ja rakkautta. Päinvastoin: meissä asuu epäusko, pelkuruus, itsekkyys, kateus, kovasydämisyys, laiskuus, ahneus, irstaus, haureus ja huoruus.
Syvimmiltään maailmassa on Jumalan edessä vain kaksi ihmistä: vanha langennut Aadam ja uusi täydellinen ihminen, Jeesus Kristus. Luonnostamme me olemme ja elämme kaikki tuossa ensimmäisessä Aadamissa. Synti ja lankeemus asuvat ja pysyvät kiinni lähtemättömästi lihassa eli vanhassa ihmisessä. Ainoa mahdollisuutemme on paeta uuden Aadamin lihan sisään - Hänen haavojensa turviin, jotta meidän syntimme ja turmeluksemme peittyisi. Tuo Uuden Ihmisen nahan sisälle meneminen tapahtuu Jumalan sanan uskomisen ja Pyhän Kasteen kautta. Apostoli Paavali kirjoittaa:
"Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27). Tänäänkin saamme palata tuohon Kristukselta saatuun kasteeseen tunnustamalla oman mahdottomuutemme ja uskomalla Hänen täydellisyyteensä.
Kaiken näkevän ja tietävän Jumalan eteen käydessämme kenelläkään meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa oma läpikotainen jumalattomuutemme ja syntisyytemme sekä siitä seuranneet lankeemukset. Meidän ainoa toivomme on siinä, että Jumala itse julistaa, lukee ja tekee meidät itsessämme jumalattomat Jeesuksen tähden pyhiksi, kätkee meidät Herraamme ristillä iskettyjen haavojen sisään.
SAARNA
PERKELE JÄLJITTELEE JUMALAA
Jeesus sanoo vuorisaarnassaan:
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'." (Matt. 7:22-23)
Samasta asiasta Herra puhuu myös lopunajoista opettaessaan, Matteuksen luvussa 24: "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." Matt. 24:24.
Joskus kristillisen uskon nimissä esitetystä opetuksesta tai karismaattisista ilmiöistä ei ole heti ensisilmäyksellä mahdollista sanoa, ovatko ne peräisin Jumalasta vai langenneesta ihmisestä, joka on liittoutunut syntisen luontonsa kautta pedon kanssa. Perkele joukkoineen osaa kyllä jäljitellä kristillistä julistusta, käyttää Jeesuksen nimeä sekä jäljitellä oikeita Pyhän Hengen vaikuttamia armolahjoja niin taitavasti, että Raamatun sanaan juurtumaton ja kokematon 'vauvakristitty' ei välttämättä ainakaan heti osaa erottaa Jumalan työtä eksytyksestä.
Tunnusteot ja ihmeet, edes Jeesuksen nimeen vetoaminen ja sen käyttäminen, eivät takaa sitä, että niiden käyttäjä olisi itse pelastuvien joukossa. Jos joku kieltää Jumalan lain ja Herran käskyn, ei tee itse parannusta omista synneistään, niin hän jää viimeisellä tuomiolla kadotettujen joukkoon. Eikä siinä yhtään auta, vaikka olisi jopa saarnatyöllä ja karismaattisten lahjojen kautta johtanut ihmisiä Jeesuksen nimen tuntemiseen. Jumalan lain kieltäminen (antinomismi) johtaa kadotukseen yhtä lailla niin kuin evankeliumin kieltäminen eli syntien anteeksisaamisen torjuminen Jeesuksen ristin kautta.
ARMOLAHJAT OVAT KRISTUKSEN SEURAKUNNAN RAKENTAMISEKSI TARKOITETTUJA TYÖKALUJA - EIVÄT YKSITTÄISEN USKOVAN PYHYYDEN MITTAPUITA
Armolahjoista puhuttaessa on tärkeää todeta väärinkäsitysten ja harhaoppien välttämiseksi se, että armolahjat kuuluvat seurakunta- eli kirkko-opin (kreik. ekklesiologia) alueeseen. Joillekin saattaa ihmeenomaisista armolahjoista (profetoiminen, tiedon sanat, sairasten parantaminen, kielillä puhuminen, ihmeteot jne.) puhuttaessa tulla mielleyhtymä 'kunniamerkeistä', joita erityisen hyvät, pyhät, hurskaat, antaumukselliset ja kaikin tavoin Pyhällä Hengellä täytetyt uskovat saavat rinnassaan kantaa.
Joissakin kristillisissä piireissä armolahjojen saamista ja käyttämistä on pidetty merkkinä ja osoituksena Pyhän Hengen työstä ja Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Kristittyjä on jopa saatettu jakaa kahteen ryhmään: Pyhällä Hengellä täyttyneet todelliset uskovat, joilla on näkyviä armolahjoja ja sitten toisaalta 'hengettömät' tavalliset kristityt, joiden koko uskossa oloakin on saatettu kyseenalaistaa. Joskus takavuosina olen saattanut kuulla jopa seuraavanlaisia opetuksia: 'Jos et puhu kielillä, niin mahdatkohan uskossa ollakaan.' Tai jopa: 'Jos olet saanut Pyhän Hengen, niin sitten myös puhut kielillä. Jos et puhu kielillä, niin et ole Pyhää Henkeä saanutkaan.'
Pyhitys ja Pyhällä Hengellä täyttyminen on kuitenkin Martti Lutherin Vähän katekismuksen sanoja siteeratakseni 'yhä syvempää synnin ja armon tuntoa'. Eli se, joka tuntee kaikkien syvimmin oman lihansa eli vanhan ihmisen läpikotaisen syntisyyden ja turmeltuneisuuden - ja samalla asettaa luottamuksensa ja toivonsa vain ja ainoastaan Jeesuksen elämän pyhyyden ja Hänen kärsimyksensä täydellisyyden varaan - on kaikkein lähimpänä Jumalaa. Kirkkaimmin niin omat syntinsä kuin Jeesuksen sovitusveren näkevä ja tunteva on pyhittynein. Pyhä Henki tekee pyhittävää työtään lain ja evankeliumin saarnan ja muiden armonvälineiden eli kasteen, ehtoollisen ja ripin kautta.
Samalla on muistutettava myös siitä, että vanhurskauttaminen (jumalattoman ihmisen hyväksyminen Jumalan lapseksi ja taivaskansalaiseksi yksin Jeesuksen vereen turvaamisen kautta) sekä pyhitys kuuluvat kiinteästi yhteen ja tapahtuvat sillä tavoin samanaikaisesti, että niitä ei voi ajallisesti erottaa toisistaan. Vanhurskauttaminen ja pyhitys kulkevat käsi kädessä ihmisen ruumiin kuolemaan asti: kumpikin tapahtuu ja saa voimansa yksin, vain ja ainoastaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.
Vanhurskautetun eli Jeesuksen tähden pelastuvan itsessään jumalattoman pyhyys on aina vierasta pyhyyttä, joka on loppuun asti Jeesuksen pyhyyttä, ei koskaan ihmisen omaa pyhyyttä.
Ei ole siis niin, että ensin tulee vanhurskautus (uskoontulo) ja sitten pyhitys (lähemmäksi Jumalaa tuleminen ja Pyhän Hengen 'voimakkaampi' työ). Vanhurskauttaminen ja pyhitys pysyvät yhdessä; eilen uskossa olleen on taas tänään tehtävä uudelleen parannus eli 'tultava taas uskoon' (vanhurskauduttava) ja uskovan pyhyyttä ei tänäänkään ole taas missään muussa kuin Jeesuksessa.
Armolahjat eivät sen sijaan kuulu yksittäisen ihmisen pyhityksen alueelle. Armolahjoja tarvitaan sen sijaan seurakuntaruumiin hoitamiseksi ja kasvattamiseksi. Jumala antaa meille käsittämättömän ja selittämättömän valinnan mukaan erilaisia näkyviä - myös ihmeenomaisia - työkaluja seurakunnan rakentamiseksi. Mutta tällaisten lahjojen saajat ja käyttäjät eivät välttämättä ole seurakunnan jäsenistä niitä, jotka olisivat lähimpänä Jumalaa.
Jumalan antamia armolahjoja käyttävä saattaa joskus olla jopa liukumassa kauas pois Jumalan sanasta ja Jumalan tahdon toteuttamisesta omassa elämässään. Tai ihmelahjojen käyttäjän ei ole voinut koskaan uskossa ollakaan. Eli siitä, minkälaisia armolahjoja jollakulla seurakunnan jäsenellä on, ei voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä siitä, miten lähellä hän Jumalaa on. Muille terävästi ja osuvasti Jumalan sanaa saarnaava - tai profetoiva tai sairasten puolesta rukoileva tai mitä muuta tahansa armolahjaa käyttävä - saattaa itse olla sydämessään kova ja paatunut ja elää synnissä ilman parannusta; tai sitten olla lihallisessa lakihenkisyydessä ilman todellista evankeliumin ja armon uskomista ja sisäistämistä.
Vastaavasti sellainen uskova, jolla ei ulospäin näytä olevan juuri mitään seurakuntaa rakentavaa armolahjaa käytössään, voi olla kaikkein lähimpänä Herraa ja olla kaikkein kirkkaimmassa Pyhän Hengen vaikuttamassa synnin ja armon tuntemisessa ja uskossa.
Armolahjat kuuluvat ja ovat tarkoitetut seurakunnalle, ja seurakunnan keskellä tulisi rukoilla, että Herra antaisi omalle maanpäälliselle ruumiilleen ne työkalut, joita se milloinkin tarvitsee. Toki yksittäinen kristitty voi rukoilla armolahjoja itselleenkin - ja niin suorastaan tulee tehdä. Mutta omaksi ilokseen niitä ei silti kukaan saa (ehkäpä kielillä puhumista lukuun ottamatta), vaan armolahjat on tarkoitettu muiden palvelemiseksi ja auttamiseksi.
PYHÄN HENGEN JA PAHAN HENGEN EROTTAMINEN
Lopulta ainoa ja varma mittari Pyhän Hengen ja pahan hengen erottamiseksi toisistaan on puhdas evankeliumi. Puhdas evankeliumi tarkoittaa ensinnäkin sitä, että ihminen itse tunnustaa ja toisillekin opettaa Jeesuksen pelastustyön täydellisyyttä. Tuon täydellisyyden toisessa vaakakupissa ja vastapainona on puolestaan ihmisen oman lihan täydellinen ja loppuun asti säilyvä jumalattomuus ja syntisyys. Joka tunnustaa yksin Jeesuksen uskon kautta tulevan lahjavanhurskauden ja samalla ihmisen oman lihan kuolemaan asti kestävän saastaisuuden, ei joudu eksytetyksi.
Mutta se, jonka usko perustuu silmiin näkyviin ihmetekoihin ja oman elämän pyhitykseen ihmisen järkeen, kykyyn ja hyvyyteen - tai Jumalan sanan hylänneiden kirkolliskokousten ja piispojen päätöksiin - joutuu kerran raskaasti pettymään. Samalla on tietenkin todettava, että ihmisen oman elämän pyhitys, se on jokapäiväinen syntien perkaaminen ja hyvät teot Hengessä, uskossa ja rakkaudessa, kuuluu uskovan elämään. Mutta se on seuraus syntien anteeksisaamisesta ja uskosta, jonka sisältönä on jumalattoman kelpaaminen Jumalalle yksin Kristuksen tähden.
Vaikka et näkisi itsessäsi yhtään hyvää tekoa tai rakkautta, mutta uskot Jeesuksen sinut pelastavan ja olet kasteen kautta Vapahtajaan liitetty, niin olet Pyhän Hengen vaikuttamassa autuaassa uskossa. Ja vaikka näkisit itsessäsi suuren korillisen Hengen hedelmiä, mutta et tunnusta syntejäsi ja turvaa pelastuksen asiassa yksin Jeesuksen täydellisyyteen, niin olet lihan vallassa, et Pyhän Hengen vaikuttamassa Raamatun sanan mukaisessa apostolisessa uskossa. Vaikka joku olisi kuinka hurskaan kuuloinen ja näköinen, mutta ei tunnusta Jumalan kymmenen käskysanan lain velvoittavuutta ja Herran käskyn sitovuutta omassa elämässänsä, niin tällainen on synneissään ja tuomion alla.
Jos joku rakentaa uskonsa, autuutensa ja iankaikkisen pelastuksen sen varaan, että kokee aisteillaan ja tunteillaan Pyhän Hengen täyteyttä ja näkee itsessään uskon hedelmiä, niin hän on suuressa vaarassa joutua pois totuudesta. Pelastava usko on sen tunnustamista, että Jeesus, maan päälle ihmiseksi astunut Jumalan Poika, on minun syntieni tähden kuollut. Ja Herra on noussut kuolleista, jotta minutkin Häneen kasteessa liitettynä kerran iankaikkiseen elämään herätettäisiin.
Jos sinä pyhän kasteesi mukaisesti tämän evankeliumin uskot ja tunnustat, niin Pyhä Henki on sinussa ja kuljet Jeesuksen opetuslapsena kohti taivasta. Vaikka et näkisi itsessäsi yhtään ns. ihmelahjaa: kielillä puhumista, profetoimista, voimallisia tekoja jne., niin Jumalan sanan opettaman pyhän kasteesi mukainen apostolinen usko ja tunnustus vahvistavat sen, että olet Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt Jumalan lapsi.
Jumala haluaa jakaa seurakunnalleen runsaasti myös armolahjoja. Mutta ne ovat työkaluja seurakunnan rakentamiseksi, eivät suinkaan takeita tai osoitusta siitä, että niiden käyttäjät olisivat oikeassa pelastavassa Jeesuksen uskossa. Moni lopulta itsensä kadotuksesta löytävä on opettanut seurakunnan keskellä ja käyttänyt tässä ajassa näkyviä ihmelahjoja Jeesuksen nimessä.
Ja kukaties, heidän toimintansa kautta jotkut ovat voineet tulla herätykseen, onhan Jeesuksen nimessä voima silloinkin, kun sitä vääristä motiiveista käsin julistetaan tai Hänen nimessään ihmeitä tehdään. Mutta itse nämä supersaarnaajat ja Jumalan sanan vääristelijät ovat joutuneet pois Herrasta, koska heidän sydämensä on täyttänyt heidän oma viisautensa, hurskautensa, ylpeytensä ja pyhyytensä. Jumalan ristintietä he eivät tunne. Jos hylätään Jumalan täydellisyyttä vaativa laki, joka ajaa jokaisen ihmisen - myös uskovan - joka päivä parannuksen tekijän paikalle, seurauksena on laittomuus, joka kadottaa.
Herran täydellisyys on siellä, missä julistetaan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan antamien armonvälineiden kautta uskotaan evankeliumi. Tärkein ja perustavin armonväline on Jumalan sana, Pyhä Raamattu. Jumalan sana vaikuttaa erityisesti ripissä eli synnintunnustuksessa ja -päästössä sekä materiaan sitoutuneena kasteessa ja ehtoollisessa. Hyvä uutinen (kreik. euanggélion) on se, että Jumala on Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta loppuun saakka ja täydellisesti valmistanut ihmiselle pelastuksen. Mitään ihmistekoista - omaa kääntymystä tai ratkaisua, käytössä olevia armolahjoja, omia hyviä tekoja, kilvoittelua tai pyhyyttä - ei voi eikä saakaan tuoda perusteeksi ihmisen pääsemiseksi Jumalan suosioon ja taivaaseen.
Ainoa hyvä asia, minkä voi ja saa tuoda Jumalan eteen, on Jeesuksen täydellinen elämä ja täydellinen kärsimys ristillä. Kaikkein kurjin ja syntisin sekä toisaalta elämässään ja opetuksessaan kaikkein hurskain ovat täsmälleen samalla viivalla pelastuksen suhteen: kumpikin pääsee taivaaseen vain ja ainoastaan Jeesuksen veren tähden. Pelastuksen perusteena on alusta loppuun asti yksin Jumalan armo, yksin Herran lahjaksi antama usko ja yksin Kristuksen täydellisyys.