K4A Kreikan kirjaimet (KREIKKA KIELIOPPI KIRJAIMET JA LUKUMERKIT)
| k4a-kirjaimet.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 22.8.2024).
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4A KIRJAIMET JA LUKUMERKIT https://gen.fi/k4a.html
K4A Kreikan kirjaimet
https://gen.fi/k4a-kirjaimet.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Koinee-kreikan 24 kirjainta
2. Kreikan kirjainten paikka-arvot
3. Huomioita
4. Isot ja pienet kirjaimet
5. Gamma k-äänteiden edellä
6. Lyhyet ja pitkät vokaalit
7. Soinnilliset ja aspiroituneet k-, p- ja t-äänteet
8. Nasaalit eli nenä-äänteet
9. Loppusigma
10. Joota vokaalin edellä lainasanojen alussa
0. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
H4A Kirjainten merkitykset
https://gen.fi/h4a-kirjainten-merkitykset.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
Liljeqvist, Matti: Uuden testamentin sanakirja kreikka–suomi.
Finn Lectura 2007 (MLK)
1. KOINEE-KREIKAN 24 KIRJAINTA
latina heprea
1 Α α 1 ἄλφα alfa a/aa A א
2 Β β 2 βῆτα beeta b B ב
3 Γ γ 3 γάμμα gamma g/ŋ C,G ג
4 Δ δ 4 δέλτα delta d D ד
5 Ε ε 5 ἒ ψιλόν epsiilon e E ה
[6 Ϝ ϝ δίγαμμα digamma w] F ו
7 Ζ ζ 6 ζῆτα dzeeta dz Z ז
8 Η η 7 ἦτα eeta ee H ח
9 Θ θ 8 θῆτα theeta th - ט
10 Ι ι 9 ἰῶτα joota i/ii/j I,J י
20 Κ κ 10 κάππα kappa k K כ
30 Λ λ 11 λάμβδα lambda l L ל
40 Μ μ 12 μῦ myy m M מ
50 Ν ν 13 νῦ nyy n N נ
60 Ξ ξ 14 ξῖ ksii ks X ס
70 Ο ο 15 ὂ μικρόν omiikron o/u O ע
80 Π π 16 πῖ pii p P פ
[90 Ϙ ϙ κόππα koppa k] Q ק (100)
100 Ρ ρ 17 ῥῶ roo r R ר (200)
200 Σ σ 18 σίγμα sigma s S ש (300)
300 Τ τ 19 ταῦ tau t T ת (400)
400 Υ υ 20 ὓ ψιλόν hypsiilon y/yy/u U,V,W,Y ו
500 Φ φ 21 φῖ fii f - פ (?)
600 Χ χ 22 χῖ khii kh - כ (?)
700 Ψ ψ 23 ψῖ psii ps - υ (?) ו (?)
800 Ω ω 24 ὦ μέγα oomega oo - ע
2. KREIKAN KIRJAINTEN PAIKKA-ARVOT
1 Α α ἄλφα
2 Β β βῆτα
3 Γ γ γάμμα
4 Δ δ δέλτα
5 Ε ε ἒ ψιλόν [ῑ]
6 Ζ ζ ζῆτα
7 Η η ἦτα
8 Θ θ θῆτα
9 Ι ι ἰῶτα
10 Κ κ κάππα
11 Λ λ λάμβδα
12 Μ μ μῦ
13 Ν ν νῦ
14 Ξ ξ ξῖ
15 Ο ο ὂ μικρόν [ῑ]
16 Π π πῖ
17 Ρ ρ ῥῶ
18 Σ σ σίγμα
19 Τ τ ταῦ
20 Υ υ ὓ ψιλόν [ῑ]
21 Φ φ φῖ
22 Χ χ χῖ
23 Ψ ψ ψῖ
24 Ω ω ὦ μέγα
3. HUOMIOITA
Epsiilon-, hypsiilon- ja omiikron-kirjainten nimissä on pitkä i-vokaali ja paino ultimalla eli lopputavulla.
Digamma ja koppa eivät olleet enää klassisen kreikan ajoista alkaen käytössä kirjaimina. Lukuina (6 ja 90) niitä on saatettu myöhemminkin käyttää.
Dzeeta ζ ääntyy "ohuena" d- ja soinnillisena s-äänteenä (dz).
Pikkutheetalla (minuskelitheeta) on kaksi muotoa:
θ / ϑ
Samoin pikkukapalla (minuskelikappa) on kaksi muotoa:
κ / ϰ
Sigmalla on kaksi vaihtoehtoista lausumistapaa: lyhyt- ja pitkävokaalinen:
σίγμα sigma tai σῖγμα siigma
• allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään lyhytvokaalista
sigma-muotoa
Kaikki kreikan hypsiilon-alkuiset sanat ääntyvät aspiroituneina eli hy-alkuisina. Myös kirjaimen nimi on "hypsiilon". Matematiikassa ja fysiikassa on kuitenkin vakiintunut yksinkertaistettu ypsilon-nimi. Etymologisesti hypsiilon johtuu seemiläisestä vav-kirjaimesta.
Nykykreikassa osalla kirjaimista on erilainen äännearvo.
Latinalaisen kirjaimiston osittain erilainen aakkosjärjestys johtuu siitä, että aluksi kaikkia etruskien välittämiä kreikan kirjaimia ei otettu käyttöön latinaa kirjoitettaessa. Myöhemmin aakkostoon lisätyt kirjaimet (x, y, z) lisättiin aakkoston loppuun.
4. ISOT JA PIENET KIRJAIMET
Keskiajalle asti (~800 jKr.) käytössä olivat vain isot kirjaimet. Isoja kirjaimia kutsutaan joko nimellä majuskeli tai unsiaali. Teksti kirjoitettiin isoja kirjaimia käytettäessä "yhteen pötköön" (lectio continua, jatkuva lukeminen) eli sanat kirjoitettiin toisiinsa kiinni ilman sanavälejä; vain kappaleet oli erotettu toisistaan.
Keskiajalla kehiteltiin pienet kirjaimet eli minuskelit. Tekstiin lisättiin myös sanavälit, välimerkit, korko-, henkäys- ja muut lukumerkit. Isot kirjaimet jäivät vain lukukappaleiden alkukirjaimiin, suorien lainausten alkuun sekä erisnimiin ja niistä johdettuihin adjektiiveihin (erisnimiadjektiivi, erisnimiadj.).
Canterburyn arkkipiispa Stephen Langton (~1150–1228) jakoi latinalaisen Vulgatan tekstin numeroituihin lukuihin. Tätä lukujakoa alettiin myöhemmin käyttää myös kreikankielisessä UT:ssa. Vuonna 1551 ranskalainen kirjanpainaja Robert Estienne jakoi UT:n luvut jakeisiin.
Jotkut meidän yleisnimiksi mieltämät sanat ovat kreikassa isolla alkukirjaimella kirjoitettavia erisnimiä eli erisnimisubstantiiveja.
Καῖσαρ
kaisar erisnimisubst. mask. (29x) keisari, Caesar
Φαρισαῖος
farisaios erisnimisubst. mask. (98x) fariseus, aram. "erotettu",
Pharisee
Myös erisnimistä johdetut kansallisuussubstantiivit ja -adjektiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
᾿Αλεξανδρεύς
aleksandreus kansallisuussubst. mask. (2x) Aleksandrian
kaupungin asukas, aleksandrialainen (ihminen)
᾿Αλεξανδρῖνος
aleksandriinos kansallisuusadj. (2x) aleksandrialainen (asia)
• ᾿Αλεξάνδρεια
Aleksandreia paik. fem. 0x, LXX 0x Aleksandria
< ᾿Αλέξανδρος
Aleksandros henk. mask. 6x Aleksanteri
"miehen/ihmisen puolustaja"
Ναζαρηνός ὁ
Nadzareenos kansallisuussubst. mask. (6x) Nasaretin
asukas, nasaretilainen (ihminen), Nazarene
• Ναζαρά ἡ
Nadzaraa paik. fem. 2x hepr. נָֽצְרַת Natserat, Nasaret
"vartiopaikka, tarkoin varjeltava juurioksa eli vesa"
5. GAMMA K-ÄÄNTEIDEN EDELLÄ
Gamma äännetään k-äänteiden edellä äng-äänteenä (ŋ velaarinen nasaali).
Kreikan k-äänteet:
γ γάμμα soinnillinen g
κ κάππα soinniton k
ξ ξῖ ks
χ χῖ aspiroitunut eli henkäyksellinen kh
(5)
ἄγγελος
aŋgelos mask. (176x) enkeli, sanansaattaja
ἄγκυρα [ῡ]
aŋkyyra fem. (4x) ankkuri
Σφίγξ
Sfiŋks erisnimisubst. fem. (0x, LXX 0x) sfinksi, ihmispäinen leijona-
tai hirviöpatsas
φάραγξ
faraŋks fem. (1x, Luuk03_05) kuilu, rotko, laakso
ἐλέγχω
eleŋkhoo (17x) saada vakuuttuneeksi, osoittaa syylliseksi, rangaista
6. LYHYET JA PITKÄT VOKAALIT
E- ja o-äänteillä on oma kirjaimensa lyhyelle ja pitkälle vokaalille.
A-, i- ja y-äänteillä on vain yksi merkki, jota käytetään sekä lyhyiden että pitkien vokaalien merkkinä. Joskus näiden vokaalien oikean pituuden saa selville vain laajemmista sanakirjoista.
lyhyt a Α α (ᾰ = a)
pitkä aa Α α (ᾱ = aa)
lyhyt e Ε ε
pitkä ee Η η
lyhyt i Ι ι (ῐ = i)
pitkä ii Ι ι (ῑ = ii)
lyhyt o Ο ο
pitkä oo Ω ω
lyhyt y Υ υ (ῠ = y)
pitkä yy Υ υ (ῡ = yy)
Oppi- ja sanakirjoissa vokaalin pituus voidaan merkitä diakriittisellä merkillä eli tarkkeella.
Pitkän vokaalin merkki on makron-yläviiva:
ᾱ = aa
ῑ = ii
ῡ = yy
Vokaalin lyhyys voidaan taas merkitä breve-yläkaarella:
ᾰ = a
ῐ = i
ῠ = y
7. SOINNILLISET JA ASPIROITUNEET K-, P- JA T-ÄÄNTEET
kitalakiäänteet (velaarit/palataalit): κ γ χ
huuliäänteet (labiaalit): π β φ
hammasäänteet (dentaalit): τ δ θ
κ π τ soinnittomat
γ β δ soinnilliset
χ φ θ aspiroituneet soinnittomat
(henkäykselliset tai henkäytetyt)
Sanan eri taivutusmuodoissa voi vaihdella kirjaimen aspiroitumaton ja aspiroitunut muoto. Soinniton ja soinnillinen muoto voi myös vaihtaa keskenään paikkaa.
Lisäksi huomattakoon, että κ kappa-kirjain voi muuttua ξ ksii-kirjaimeksi.
8. NASAALIT ELI NENÄ-ÄÄNTEET
Nyy-kirjain voi muuttua toiseksi nasaaliksi eli nenä-äänteeksi:
m- tai äng-äänteeksi
(2)
*ἐν-βαίνω > ἐμβαίνω
embainoo (17x) astua sisään
*ἐν-γράφω > ἐγγράφω
eŋgrafoo (3x) kirjoittaa muistiin
μ nasaali eli nenäänne & labiaali eli huuliäänne
ν nasaali eli nenäänne & dentaali eli hammasäänne
ŋ nasaali eli nenäänne & velaari (γ-kirjain k-äänteen edellä)
(velaari ääntyy kielen takaosan sekä kitalaen pehmeän osan [kitapurjeen]
välissä)
9. LOPPUSIGMA
(1)
Minuskelikirjoituksessa käytetään loppusigmaa: -ς.
σεισμός
seismos mask. (14x) maanjäristys, myrsky
vrt. majuskelikirjoitus: ΣΕΙΣΜΟΣ
10. JOOTA VOKAALIN EDELLÄ LAINASANOJEN ALUSSA
Seemiläisten nimien ja seemiläisistä kielistä lainattujen sanojen alussa joota lausutaan vokaalin edellä konsonanttisena j-äänteenä.
(4)
᾿Ιησοῦς
Jeesuus henk. mask.
hepr. יְהוֹשֻׁעַ Jehoshua > יֵשׁוּעַ Jeshua "Jahve on pelastus"
• 1. (916x, Matt01_01) Jeesus
• 2. (1x, Apt07_45) Joosua
᾿Ιωάννης / ᾿Ιωάνης
Jooan(n)ees henk. mask. (135x) Johannes
hepr. יְהוֹחָנָן Jehochanan > יוֹחָנָן Jochanan "Jahve on suonut armosta"
ἰῶτα
joota ntr. (1x, Matt05_18) joota {{ioota}}
hepr. יוֹד jod "käsi" (sormista olkapäähän)
Konsonantin edellä joota lausutaan kuitenkin vokaalina.
᾿Ισραήλ
Israeel henk. mask. & paik. (68x) Israel
hepr. יִשְׂרָאֵל Israel [Jisrael]
• 1. hän taistelee Jumalan kanssa eli Jumalaa vastaan
• 2. Jumala taistelee
{• 3. Jumala hallitsee}
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4A KIRJAIMET JA LUKUMERKIT https://gen.fi/k4a.html
K4A Kreikan kirjaimet
https://gen.fi/k4a-kirjaimet.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Koinee-kreikan 24 kirjainta
2. Kreikan kirjainten paikka-arvot
3. Huomioita
4. Isot ja pienet kirjaimet
5. Gamma k-äänteiden edellä
6. Lyhyet ja pitkät vokaalit
7. Soinnilliset ja aspiroituneet k-, p- ja t-äänteet
8. Nasaalit eli nenä-äänteet
9. Loppusigma
10. Joota vokaalin edellä lainasanojen alussa
0. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
H4A Kirjainten merkitykset
https://gen.fi/h4a-kirjainten-merkitykset.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
Liljeqvist, Matti: Uuden testamentin sanakirja kreikka–suomi.
Finn Lectura 2007 (MLK)
1. KOINEE-KREIKAN 24 KIRJAINTA
latina heprea
1 Α α 1 ἄλφα alfa a/aa A א
2 Β β 2 βῆτα beeta b B ב
3 Γ γ 3 γάμμα gamma g/ŋ C,G ג
4 Δ δ 4 δέλτα delta d D ד
5 Ε ε 5 ἒ ψιλόν epsiilon e E ה
[6 Ϝ ϝ δίγαμμα digamma w] F ו
7 Ζ ζ 6 ζῆτα dzeeta dz Z ז
8 Η η 7 ἦτα eeta ee H ח
9 Θ θ 8 θῆτα theeta th - ט
10 Ι ι 9 ἰῶτα joota i/ii/j I,J י
20 Κ κ 10 κάππα kappa k K כ
30 Λ λ 11 λάμβδα lambda l L ל
40 Μ μ 12 μῦ myy m M מ
50 Ν ν 13 νῦ nyy n N נ
60 Ξ ξ 14 ξῖ ksii ks X ס
70 Ο ο 15 ὂ μικρόν omiikron o/u O ע
80 Π π 16 πῖ pii p P פ
[90 Ϙ ϙ κόππα koppa k] Q ק (100)
100 Ρ ρ 17 ῥῶ roo r R ר (200)
200 Σ σ 18 σίγμα sigma s S ש (300)
300 Τ τ 19 ταῦ tau t T ת (400)
400 Υ υ 20 ὓ ψιλόν hypsiilon y/yy/u U,V,W,Y ו
500 Φ φ 21 φῖ fii f - פ (?)
600 Χ χ 22 χῖ khii kh - כ (?)
700 Ψ ψ 23 ψῖ psii ps - υ (?) ו (?)
800 Ω ω 24 ὦ μέγα oomega oo - ע
2. KREIKAN KIRJAINTEN PAIKKA-ARVOT
1 Α α ἄλφα
2 Β β βῆτα
3 Γ γ γάμμα
4 Δ δ δέλτα
5 Ε ε ἒ ψιλόν [ῑ]
6 Ζ ζ ζῆτα
7 Η η ἦτα
8 Θ θ θῆτα
9 Ι ι ἰῶτα
10 Κ κ κάππα
11 Λ λ λάμβδα
12 Μ μ μῦ
13 Ν ν νῦ
14 Ξ ξ ξῖ
15 Ο ο ὂ μικρόν [ῑ]
16 Π π πῖ
17 Ρ ρ ῥῶ
18 Σ σ σίγμα
19 Τ τ ταῦ
20 Υ υ ὓ ψιλόν [ῑ]
21 Φ φ φῖ
22 Χ χ χῖ
23 Ψ ψ ψῖ
24 Ω ω ὦ μέγα
3. HUOMIOITA
Epsiilon-, hypsiilon- ja omiikron-kirjainten nimissä on pitkä i-vokaali ja paino ultimalla eli lopputavulla.
Digamma ja koppa eivät olleet enää klassisen kreikan ajoista alkaen käytössä kirjaimina. Lukuina (6 ja 90) niitä on saatettu myöhemminkin käyttää.
Dzeeta ζ ääntyy "ohuena" d- ja soinnillisena s-äänteenä (dz).
Pikkutheetalla (minuskelitheeta) on kaksi muotoa:
θ / ϑ
Samoin pikkukapalla (minuskelikappa) on kaksi muotoa:
κ / ϰ
Sigmalla on kaksi vaihtoehtoista lausumistapaa: lyhyt- ja pitkävokaalinen:
σίγμα sigma tai σῖγμα siigma
• allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään lyhytvokaalista
sigma-muotoa
Kaikki kreikan hypsiilon-alkuiset sanat ääntyvät aspiroituneina eli hy-alkuisina. Myös kirjaimen nimi on "hypsiilon". Matematiikassa ja fysiikassa on kuitenkin vakiintunut yksinkertaistettu ypsilon-nimi. Etymologisesti hypsiilon johtuu seemiläisestä vav-kirjaimesta.
Nykykreikassa osalla kirjaimista on erilainen äännearvo.
Latinalaisen kirjaimiston osittain erilainen aakkosjärjestys johtuu siitä, että aluksi kaikkia etruskien välittämiä kreikan kirjaimia ei otettu käyttöön latinaa kirjoitettaessa. Myöhemmin aakkostoon lisätyt kirjaimet (x, y, z) lisättiin aakkoston loppuun.
4. ISOT JA PIENET KIRJAIMET
Keskiajalle asti (~800 jKr.) käytössä olivat vain isot kirjaimet. Isoja kirjaimia kutsutaan joko nimellä majuskeli tai unsiaali. Teksti kirjoitettiin isoja kirjaimia käytettäessä "yhteen pötköön" (lectio continua, jatkuva lukeminen) eli sanat kirjoitettiin toisiinsa kiinni ilman sanavälejä; vain kappaleet oli erotettu toisistaan.
Keskiajalla kehiteltiin pienet kirjaimet eli minuskelit. Tekstiin lisättiin myös sanavälit, välimerkit, korko-, henkäys- ja muut lukumerkit. Isot kirjaimet jäivät vain lukukappaleiden alkukirjaimiin, suorien lainausten alkuun sekä erisnimiin ja niistä johdettuihin adjektiiveihin (erisnimiadjektiivi, erisnimiadj.).
Canterburyn arkkipiispa Stephen Langton (~1150–1228) jakoi latinalaisen Vulgatan tekstin numeroituihin lukuihin. Tätä lukujakoa alettiin myöhemmin käyttää myös kreikankielisessä UT:ssa. Vuonna 1551 ranskalainen kirjanpainaja Robert Estienne jakoi UT:n luvut jakeisiin.
Jotkut meidän yleisnimiksi mieltämät sanat ovat kreikassa isolla alkukirjaimella kirjoitettavia erisnimiä eli erisnimisubstantiiveja.
Καῖσαρ
kaisar erisnimisubst. mask. (29x) keisari, Caesar
Φαρισαῖος
farisaios erisnimisubst. mask. (98x) fariseus, aram. "erotettu",
Pharisee
Myös erisnimistä johdetut kansallisuussubstantiivit ja -adjektiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
᾿Αλεξανδρεύς
aleksandreus kansallisuussubst. mask. (2x) Aleksandrian
kaupungin asukas, aleksandrialainen (ihminen)
᾿Αλεξανδρῖνος
aleksandriinos kansallisuusadj. (2x) aleksandrialainen (asia)
• ᾿Αλεξάνδρεια
Aleksandreia paik. fem. 0x, LXX 0x Aleksandria
< ᾿Αλέξανδρος
Aleksandros henk. mask. 6x Aleksanteri
"miehen/ihmisen puolustaja"
Ναζαρηνός ὁ
Nadzareenos kansallisuussubst. mask. (6x) Nasaretin
asukas, nasaretilainen (ihminen), Nazarene
• Ναζαρά ἡ
Nadzaraa paik. fem. 2x hepr. נָֽצְרַת Natserat, Nasaret
"vartiopaikka, tarkoin varjeltava juurioksa eli vesa"
5. GAMMA K-ÄÄNTEIDEN EDELLÄ
Gamma äännetään k-äänteiden edellä äng-äänteenä (ŋ velaarinen nasaali).
Kreikan k-äänteet:
γ γάμμα soinnillinen g
κ κάππα soinniton k
ξ ξῖ ks
χ χῖ aspiroitunut eli henkäyksellinen kh
(5)
ἄγγελος
aŋgelos mask. (176x) enkeli, sanansaattaja
ἄγκυρα [ῡ]
aŋkyyra fem. (4x) ankkuri
Σφίγξ
Sfiŋks erisnimisubst. fem. (0x, LXX 0x) sfinksi, ihmispäinen leijona-
tai hirviöpatsas
φάραγξ
faraŋks fem. (1x, Luuk03_05) kuilu, rotko, laakso
ἐλέγχω
eleŋkhoo (17x) saada vakuuttuneeksi, osoittaa syylliseksi, rangaista
6. LYHYET JA PITKÄT VOKAALIT
E- ja o-äänteillä on oma kirjaimensa lyhyelle ja pitkälle vokaalille.
A-, i- ja y-äänteillä on vain yksi merkki, jota käytetään sekä lyhyiden että pitkien vokaalien merkkinä. Joskus näiden vokaalien oikean pituuden saa selville vain laajemmista sanakirjoista.
lyhyt a Α α (ᾰ = a)
pitkä aa Α α (ᾱ = aa)
lyhyt e Ε ε
pitkä ee Η η
lyhyt i Ι ι (ῐ = i)
pitkä ii Ι ι (ῑ = ii)
lyhyt o Ο ο
pitkä oo Ω ω
lyhyt y Υ υ (ῠ = y)
pitkä yy Υ υ (ῡ = yy)
Oppi- ja sanakirjoissa vokaalin pituus voidaan merkitä diakriittisellä merkillä eli tarkkeella.
Pitkän vokaalin merkki on makron-yläviiva:
ᾱ = aa
ῑ = ii
ῡ = yy
Vokaalin lyhyys voidaan taas merkitä breve-yläkaarella:
ᾰ = a
ῐ = i
ῠ = y
7. SOINNILLISET JA ASPIROITUNEET K-, P- JA T-ÄÄNTEET
kitalakiäänteet (velaarit/palataalit): κ γ χ
huuliäänteet (labiaalit): π β φ
hammasäänteet (dentaalit): τ δ θ
κ π τ soinnittomat
γ β δ soinnilliset
χ φ θ aspiroituneet soinnittomat
(henkäykselliset tai henkäytetyt)
Sanan eri taivutusmuodoissa voi vaihdella kirjaimen aspiroitumaton ja aspiroitunut muoto. Soinniton ja soinnillinen muoto voi myös vaihtaa keskenään paikkaa.
Lisäksi huomattakoon, että κ kappa-kirjain voi muuttua ξ ksii-kirjaimeksi.
8. NASAALIT ELI NENÄ-ÄÄNTEET
Nyy-kirjain voi muuttua toiseksi nasaaliksi eli nenä-äänteeksi:
m- tai äng-äänteeksi
(2)
*ἐν-βαίνω > ἐμβαίνω
embainoo (17x) astua sisään
*ἐν-γράφω > ἐγγράφω
eŋgrafoo (3x) kirjoittaa muistiin
μ nasaali eli nenäänne & labiaali eli huuliäänne
ν nasaali eli nenäänne & dentaali eli hammasäänne
ŋ nasaali eli nenäänne & velaari (γ-kirjain k-äänteen edellä)
(velaari ääntyy kielen takaosan sekä kitalaen pehmeän osan [kitapurjeen]
välissä)
9. LOPPUSIGMA
(1)
Minuskelikirjoituksessa käytetään loppusigmaa: -ς.
σεισμός
seismos mask. (14x) maanjäristys, myrsky
vrt. majuskelikirjoitus: ΣΕΙΣΜΟΣ
10. JOOTA VOKAALIN EDELLÄ LAINASANOJEN ALUSSA
Seemiläisten nimien ja seemiläisistä kielistä lainattujen sanojen alussa joota lausutaan vokaalin edellä konsonanttisena j-äänteenä.
(4)
᾿Ιησοῦς
Jeesuus henk. mask.
hepr. יְהוֹשֻׁעַ Jehoshua > יֵשׁוּעַ Jeshua "Jahve on pelastus"
• 1. (916x, Matt01_01) Jeesus
• 2. (1x, Apt07_45) Joosua
᾿Ιωάννης / ᾿Ιωάνης
Jooan(n)ees henk. mask. (135x) Johannes
hepr. יְהוֹחָנָן Jehochanan > יוֹחָנָן Jochanan "Jahve on suonut armosta"
ἰῶτα
joota ntr. (1x, Matt05_18) joota {{ioota}}
hepr. יוֹד jod "käsi" (sormista olkapäähän)
Konsonantin edellä joota lausutaan kuitenkin vokaalina.
᾿Ισραήλ
Israeel henk. mask. & paik. (68x) Israel
hepr. יִשְׂרָאֵל Israel [Jisrael]
• 1. hän taistelee Jumalan kanssa eli Jumalaa vastaan
• 2. Jumala taistelee
{• 3. Jumala hallitsee}