OK Kolmas käsky (OPETUKSET, KATEKISMUS, KYMMENEN KÄSKYÄ)
| ok-29-35.pdf |
Avaa tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto.
O OPETUKSET, https://www.gen.fi/o.html
OK KATEKISMUS, https://www.gen.fi/ok.html
OK KYMMENEN KÄSKYÄ, https://www.gen.fi/ok-7-97.html
OK Kolmas käsky
https://www.gen.fi/ok-29-35.html
SISÄLLYSLUETTELO
Tallenteet
29. Miten kuuluu kolmas käsky?
30. Mitä se tarkoittaa?
31. Tarkoittaako tämä käsky sitä, että meidän on vietettävä sapattia,
juhlia tai muita pyhäpäiviä, kuten Jumalan kansa Vanhassa testamentissa?
32. Miksi sitten pidämme sunnuntaita pyhäpäivänä ja vietämme muita juhlia?
33. Mitä kolmannessa käskyssä siis kielletään?
34. Miten tämä halveksiminen tapahtuu?
35. Mihin kolmas käsky meitä velvoittaa?
TALLENTEET
Katekismusvartti 18, Toinen ja Kolmas käsky 28–30, 14.1.2018 (0.17)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/p7gb52prh30v/
Youtube-video: https://youtu.be/ueje6xx00vQ
Tekstitiedostot: https://www.gen.fi/ok-17-28.html
https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 19, Kolmas käsky 31, 21.1.2018 (0.19)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/p56gw85dwfuz/
Youtube-video: https://youtu.be/2WYph3EOGT8
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 20, Kolmas käsky 31, 28.1.2018 (0.16)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pf9p1dkun3pf/
Youtube-video: https://youtu.be/dhuX5xs4VOo
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 21, Kolmas käsky 31, 4.2.2018 (0.19)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pbrgsemlciu9/
Youtube-video: https://youtu.be/_qtmowl4mGo
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 22, Kolmas käsky 32, 11.2.2018 (0.20)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pbqik6l9ml9q/
Youtube-video: https://youtu.be/bAT2OfsT57Y
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 23, Kolmas käsky 33–34, 18.2.2018 (0.23)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/p9u6ubhhnm1u/
Youtube-video: https://youtu.be/PWpmclPI_K8
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 24, Kolmas käsky 35, 11.3.2018 (0.20)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pkexs75d6kbp/
Youtube-video: https://youtu.be/Dy59skbhubA
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
29. MITEN KUULUU KOLMAS KÄSKY?
Muista pyhittää lepopäivä.
30. MITÄ SE TARKOITTAA?
Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.
8 Muista pyhittää lepopäivä. (2. Moos. 20:8)
On kyse lepopäivästä ja pyhäpäivästä. Paino on kuitenkin pyhittämisessä eikä lepäämisessä. Käsketäänhän meitä juuri pyhittämään lepopäivä.
31. TARKOITTAAKO TÄMÄ KÄSKY SITÄ, ETTÄ MEIDÄN ON VIETETTÄVÄ SAPATTIA, JUHLIA TAI MUITA PYHÄPÄIVIÄ, KUTEN JUMALAN KANSA VANHASSA TESTAMENTISSA?
Ei, sillä Uudessa testamentissa Jumala itse on lakkauttanut kaiken tämän.
48) 8 Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra. (Matt. 12:8)
49) 16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17 jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (Kol. 2:16, 17)
Juutalaisia varten Jumala oli Vanhassa testamentissa asettanut viikon seitsemännen päivän eli lauantain sapatiksi, jolloin kaikki työ oli kiellettyä.
8 Muista pyhittää lepopäivä.
9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi.
10 Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä mitään askaretta toimita: älä sinä tai sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi, ei myöskään muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on. Mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2. Moos. 20:8–11)
Jo Vanhan liiton aikana sapattina oli kuitenkin lupa tehdä rakkauden ja pakottavan tarpeen vaatimia tekoja.
10 Katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät [Jeesukselta] sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?", voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan.
11 Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?
12 Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sen tähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matt. 12:10–12)
Sapatin rikkojia rangaistiin kuolemalla.
12 Herra puhui Moosekselle sanoen:
13 "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun Sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
14 Siis pitäkää Sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla. Sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa.
15 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on Sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä Sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.
16 Pitäkööt israelilaiset Sapatin, niin että he viettävät Sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." (2. Moos. 31:12–16)
32 Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä.
33 Niin ne, jotka hänet tapasivat puita kokoamasta, toivat hänet Mooseksen ja Aaronin ja koko seurakunnan eteen.
34 He panivat hänet vankeuteen, koska ei ollut vielä määrätty, mitä hänelle oli tehtävä.
35 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella."
36 Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niin kuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. (4. Moos. 15:32–36)
Sapatti (isolla alkukirjaimella) tarkoittaa esikuvallisesti Jeesusta ja erityisesti hänen kuolemaansa (seitsemäs päivä haudassa). Jeesus oli pitkäperjantain jälkeisen sapatin haudassa. Joka pitää halpana Herran Jeesuksen kuolemaa syntien sovittamiseksi, ei voi jäädä eloon pyhän Jumalan edessä.
Se, joka alkaa itse tehdä työtä Jumalan edessä ansioita saadakseen (omavanhurskaus ja ylpeys), hylkää Jumalan antaman yhden ja ainoan pelastustien; se on uskon synnit sovittaneeseen ja kuoleman voittaneeseen Vapahtajaan.
Vertaa sapatinrikkojan kuolemanrangaistusta kertomukseen häävieraasta, joka ei ollut puettu hääpukuun. Häävaatteet ovat Jeesuksen viaton vanhurskaus ja puhdas pyhyys, johon meidät on jo kasteessa puettu. Tuon saman itsemme ulkopuolelta tulevan täydellisyyden ja kauneuden saamme joka päivä uudelleen omaksemme uskoa.
Sinäkin, hyvä kuulijani ja lukijani, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen Kristuksen viattoman elämän ja loppuun asti kuuliaisen kärsimyksen tähden.
10 Palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12 Hän sanoi hänelle: "Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?" Mutta hän jäi sanattomaksi.
13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: "Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." (Matt. 22:10–14)
Seitsemännen päivän asettaminen sapatiksi johtui siitä, että Jumala lepäsi silloin. Lauantailepo tarkoittaa siis Jeesuksen lepäämistä haudassa raskaan perjantairistin jälkeen. Se, joka tähän Jeesuksen sovitustyöhön perustaa uskonsa ja elämänsä, on siunattu.
2 Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3 Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt. (1. Moos. 2:2–3)
Sapatin oikea viettäminen ei kuitenkaan tarkoittanut vain lepäämistä, sillä Jumala pyhitti ja asetti sen erilleen pyhää käyttöä varten. Pyhä käyttö tarkoittaa Jumalan sanan harjoittamista ja Herran hyvien lahjojen vastaanottamista Kristuksen asettamien armonvälineiden (rippi, ehtoollinen) kautta.
Vanhan liiton kansan tuli silloin "pyhittäytyä" ja "pitää sapatti pyhänä". Tämä tapahtui uhraamalla ilmestysmajassa ja sittemmin temppelissä. Vanhan liiton uhrien toimittaminen tarkoittaa esikuvallisesti Kristuksen veriuhria Golgatalla ja Uuden liiton ehtoollista, jossa saamme vastaanottaa Vapahtajan, syödä ja juoda hänet sakramentillisesti sekä yhdistyä hänen kanssaan yhdeksi lihaksi.
9 Sapatinpäivänä uhraa kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja kaksi kymmenesosaa lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, ruokauhriksi, sekä siihen kuuluva juomauhri.
10 Tämä on Sapatin polttouhri, joka uhrattakoon kunakin Sapattina jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin ohella. (4. Moos. 28:9–10)
Huomaa miten Vanhan liiton sapatinpäivän temppeliuhrissa yhdistyvät veriuhri (Karitsa), jauhot (Elämän Leipä / ehtoollisleipä), öljy (Pyhä Henki), ruoka (aterialiitto, hepr. brit) ja juomauhri, joka oli viiniä (Kristuksen veri / ehtoollisviini).
Sapatin viettämiseen liittyi temppeliuhrin lisäksi myös seurakunnan kokoontuminen, "pyhä kokous".
3 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on Sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran Sapatti, missä asuttekin. (3. Moos. 23:3)
Sapattina kokoonnuttiin oppimaan ja tutkimaan Jumalan sanaa ja hänen tekojaan.
16 [Jeesus] saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan. (Luuk. 4:16)
4 Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:5).
Jottei kukaan aineellisen hyödyn tavoittelemisen takia työskentelisi itse tai pitäisi työntekijöitä työssä ja näin estäisi itseään tai muita "pyhittäytymästä" Jumala määräsi juutalaisille, ettei tiettynä päivänä saanut tehdä työtä. Sapatin lisäksi Jumala määräsi kuukausittaiset (uudenkuun juhla) sekä vuotuiset juhlat (pääsiäisen ja happamattoman leivän kaksoisjuhla, helluntai, lehtimajanjuhla ja suuri sovituspäivä eli Jom Kipur).
11 Kuukausienne ensimmäisenä päivänä tuokaa polttouhriksi Herralle kaksi sonnivasikkaa, pässi (eli jäärä) ja seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa. (4. Moos. 28:11)
14 Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni.
15 Pidä happamattoman leivän juhla: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, niin kuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana abib-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä; mutta tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen.
16 Vietä leikkuujuhla, kun leikkaat uutiset viljastasi, jonka olet kylvänyt vainioon, ja korjuujuhla vuoden lopussa, kun korjaat satosi vainiolta.
17 Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, Herran, kasvojen eteen. (2. Moos. 23:14–17)
29 Tämä olkoon teille ikuinen säädös: Seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.
30 Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä.
31 Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös. (3. Moos. 16:29–31)
Kaikkia näitä juhlia vietettäessä "pyhittäminen" eli Jumalan sanan kuuleminen ja sen mukaisesti elämän ojentaminen oli varsinainen pääasia ja velvollisuus. Mikäli se puuttui, juhlat olivat kauhistus Herralle.
10 Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi meidän Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa.
11 Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt pässipolttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty.
12 Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista?
13 Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta.
14 Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.
15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmieni edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. (Jes. 1:10–18).
Jesajan parannussaarnassa Sodoma ja Gomorra tarkoittavat Jumalan valittua kansaa, joka oli hylännyt Herransa.
Ajankohtia ja työntekoa koskevat säädökset olivat avuksi annettuja lisämääräyksiä, joita israelilaisten oli määrä noudattaa sukupolvesta sukupolveen.
Sapatti oli Jumalan antama merkki liitosta, jonka hän oli solminut valitun kansan kanssa.
12 Herra puhui Moosekselle sanoen:
13 "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun Sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
14 Siis pitäkää Sapatti, sillä se on teille pyhä. – –
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä. (2. Moos. 31:12–14, 17)
Myös ympärileikkaus oli Jumalan liiton merkki. Alun perin paimentolaiskulttuurissa ympärileikkaus olikin nimenomaan avioliiton solmimisen merkki.
9 Jumala sanoi Abrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.
10 Tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.
11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.
12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.
13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.
14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni." (1. Moos. 17:9–14)
Ympärileikkaus on profeetallinen esikuva Golgatalla tapahtuvan Sulhasen verenvuodatuksesta eli "ympärileikkauksesta".
Vanhan liiton merkit ja lait (sapatti, juhlat, ympärileikkaus, uhrit, ruokasäädökset jne.) lakkasivat olemasta hengellisesti merkityksellisiä Uuden liiton koittaessa. Kun Vanha liitto loppui Kristuksen tullessa maailmaan, nämä merkit menettivät hengellisen merkityksensä. Vanhan liiton merkkien ja lakien kautta ei enää pääse Kristuksen tultua Jumalan yhteyteen. Sitä varten Kristus on säätänyt armovälineensä: Sanan saarnan, kasteen, ripin ja ehtoollisen sekä asettanut apostolisen paimenviran näitä seurakunnan keskellä hoitamaan.
6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan usko, joka vaikuttaa rakkauden kautta. (Gal. 5:6)
"Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra" (Matt. 12:8) osoittaa, että Kristuksella on oikeus ja valta lakkauttaa sapatti. Tarkkaan ottaen Kristus itse täytti sapattilain omalla haudassa olemisellaan.
Kolossalaiskirjeen toinen luku vahvistaa sen, että Uudessa testamentissa sapatti oli vain esikuvaa Kristuksesta. Vapahtajan tultua itse sapatti ei enää ole voimassa.
16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. – –
20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22 – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? (Kol. 2:16–17, 20–22)
Niin kauan kuin "syömistä, juomista, juhlia, uuttakuuta ja sapattia" koskevat lait olivat voimassa, henkilö oli niiden alainen ja tuomittiin sen mukaan, miten hän piti nämä lait. Oli synti rikkoa niitä vastaan.
Koska Uudessa liitossa emme enää saa antaa kenenkään tuomita itseämme näistä asioista, nämä lait eivät voi olla enää meitä sitovia. Koska Jumala itse sanoo: "Älköön kukaan teitä tuomitko – – ", niin juuri hän itse on kumonnut sapattia koskevat lait. Ne olivat vain varjoja tulevasta, ja varjo menettää merkityksensä, kun se, joka varjon piirtää, ilmestyy näkyviin. Niinpä nämä juhlapäivät ovat menettäneet merkityksensä Kristuksen saapumisessa.
9 Nyt sitä vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. (Gal. 4:9–10)
32. MIKSI SITTEN PIDÄMME SUNNUNTAITA PYHÄPÄIVÄNÄ JA VIETÄMME MUITA JUHLIA?
Emme pidä pyhäpäiviä jumalallisen käskyn takia, vaan jotta meillä olisi aika ja mahdollisuus julkisen jumalanpalvelukseen viettoon.
50) 25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana. (Hepr. 10:25)
51) 42 He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Ap. t. 2:42)
Jotkut opettavat yhä vielä, että meidän on jumalallisen säädöksen mukaan pidettävä kiinni viikon seitsemännen päivän pyhittämisestä (seitsemännen päivän adventistit). Toiset taas sanovat, että meidän on vähintäänkin pyhitettävä jokin tietty päivä viikosta ja että kaikki Vanhan testamentin sapattisäädökset koskevat nyt sunnuntaipäivää.
Asia on kuitenkin niin, ettei Jumala eivätkä apostolit ole säätäneet sunnuntaita eivätkä mitään muutakaan viikonpäivää lepo- tai jumalanpalveluspäiväksi.
5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden. Joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. (Room. 14:5–6)
9 Nyt sitä vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. (Gal. 4:9–11)
27 Hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten." (Mark. 2:27)
Omasta vapaasta valinnastaan ensimmäiset kristityt kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä jumalanpalvelukseen.
7 Kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. (Ap. t. 20:7)
1 Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille.
2 Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor. 16:1–2)
25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana. (Hepr. 10:25)
42 He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Ap. t. 2:42)
Ensimmäiset kristityt kokoontuivat muinakin päivinä, mutta erityisesti sunnuntaina Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi. Siitä muodostui kristikunnalle pysyvä käytäntö.
Uudessa testamentissa ei ole kuitenkaan mitään Jumalan lakia, jossa säädettäisiin jumalanpalvelusajat tai kiellettäisiin työnteko tiettyinä päivinä. Painopiste ei ole "päivässä" tai "lepäämisessä" vaan "pyhittämisessä". Yksinkertaisimmassa muodossaan kolmas käsky kuuluu nyt: "Muista pyhittää." Tämä tapahtuu Jumalan sanalla ja rukouksella.
4 Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:5)
Jokainen päivä tai hetki, jolloin rukoilemme tai luemme, kuulemme tai pohdiskelemme Jumalan sanaa, on sapatinpäivä ja sapattihetki. Jotta meillä olisi aika ja mahdollisuus tällaiseen "pyhittämiseen", meidän todellakin täytyy määrätä tietty aika ja päivä jumalanpalvelukseen. Tällöin emme myöskään voi tehdä työtä.
Sunnuntain lisäksi vietämme monia vuotuisia juhlia, joista merkittävimmät ovat joulu, pääsiäinen ja helluntai. Kirkkovuosi jakaantuu neljään pääosaan: ns. juhlakauteen, johon kuuluvat joulu- pääsiäis- ja helluntaiaika sekä ns. juhlaton eli arkiaika, joka on kolminaisuudenpäivän jälkeinen jakso. Suomen ev.lut. kirkossa on siirrytty vuonna 2000 uuteen järjestykseen, jossa ns. juhlattoman kauden sunnuntait on laskettu helluntaista käsin.
Jouluaika ja samalla kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Siihen kuuluvat joulunpyhät ja se kestää loppiaisen jälkeisiin sunnuntaihin asti.
Pääsiäisaika alkaa yhdeksännestä sunnuntaista ennen pääsiäistä. Päivää kutsutaan nimellä septuagesimasunnuntai (lat. seitsemäskymmenes). Septuagesima on tekninen termi, tarkkaan ottaen päiviä pääsiäiseen on enää jäljellä vain 63 (9 x 7). Nimi johtuu laskiaissunnuntain nimestä quinquagesima (viideskymmenes, seitsemän viikkoa eli 49 päivää pääsiäiseen, 7 x 7). Edellisen sunnuntain nimeksi on annettu täysin kymmenin ylimalkaisesti nimi "sexagesima (seksagesima)" (60.) ja sitä edelliselle septuagesima (70.).
Pääsiäisaika sisältää paastonajan, joka alkaa tuhkakeskiviikkona, sekä kärsimysviikon, johon kuuluvat kiirastorstai ja pitkäperjantai. Kirkkovuoden suurin juhla on pääsiäissunnuntai, Kristuksen ylösnousemuksen päivä.
Helluntaiaika alkaa neljännestä pääsiäisen jälkeisestä sunnuntaista ja sisältää helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän sekä helluntaipäivän.
Kolminaisuudenpäivästä alkaa kirkkovuoden viimeinen jakso, joka kestää aina tuomiosunnuntaihin saakka. Sen aikana vietetään mm. uskonpuhdistuksen muistopäivää, Lutherin 31.10.1517 Wittenbergin linnankirkon oveen naulaamien 95 teesin muistoksi. Muita juhlapyhiä ovat esim. juhannus, pyhäinmiestenpäivä ja mikkelinpäivä.
33. MITÄ KOLMANNESSA KÄSKYSSÄ SIIS KIELLETÄÄN?
Kolmannessa käskyssä kielletään Jumalan sanan ja sen saarnan halveksiminen.
34. MITEN TÄMÄ HALVEKSIMINEN TAPAHTUU?
Halveksimme Jumalan sanaa ja sen saarnaa siten, että osallistumme jumalanpalvelukseen tai kirjoitetun Jumalan sanan tutkisteluun ja sakramentteihin vain huolimattomasti ja välinpitämättömästi tai emme ollenkaan.
52) Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta. (Joh. 8:47)
53) Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt. (Luuk. 10:16)
54) 6 Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hylännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unohtanut Jumalasi lain, unohdan myös minä sinun lapsesi. (Hoos. 4:6)
Me halveksimme Jumalan sanaa, kun
– 1. kuuntelemme ja käytämme sitä välipitämättömästi, nimittäin vain satunnaisesti eikä säännöllisesti
– 2. kuuntelemme ja käytämme sitä huolimattomasti, siis ottamatta sitä sydämestä vastaan, pelkkänä "muistamattomana kuulijana"
22 Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan:
24 Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen hän oli.
25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. (Jaak. 1:22–25)
– 3. emme käytä tai ota ollenkaan vastaan Jumalan sanaa
47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta. (Joh. 8:47)
16 Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt. (Luuk. 10:16)
30 Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan tarkoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta. (Luuk. 7:30)
– 4. kun käytämme Jumalan sanaa kevytmielisesti, niin että emme käytä sitä annettuun tarkoitukseen, vaan pilkkaavassa tarkoituksessa kuten leikinlaskussa
– 5. typerästi kuten vapaamuuraririiteissä
– 6. löytääksemme siitä virheitä tai väittääksemme sitä vastaan
– 7. kun emme elä Jumalan sanan mukaan.
22 Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva." (1. Sam. 15:22)
Jumala rankaisee niitä, jotka halveksivat Hänen sanaansa.
6 Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hylännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unohtanut Jumalasi lain, unohdan myös minä sinun lapsesi. (Hoos. 4:6)
35. MIHIN KOLMAS KÄSKY MEITÄ VELVOITTAA?
Siihen, että me pidämme Jumalan sanan ja sen saarnan pyhänä sekä mielellämme kuuntelemme ja opimme sitä.
55) 2 Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. (Jes. 66:2)
56) 17 Astu varoen, kun menet Jumalan huoneeseen. On parempi tulla kuulemaan kuin antaa tyhmien tavoin teurasuhri, sillä tietämättään he pahaa tekevät. (Saarn. 4:17)
57) 6 Minä – – astun kulkueessa sinun Alttarisi ympäri, Herra,
7 antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun Ihmeitäsi.
8 Herra, minä rakastan sinun Huonettasi, sinun Asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun Kirkkautesi asuu. (Ps. 26:6–8)
58) 13 Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana. (1. Tess. 2:13)
59) 16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. (Kol. 3:16)
60) 28 Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat. (Luuk. 11:28)
61) 6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon opettajalleen kaikkea hyvää. (Gal. 6:6)
Raamatunkertomus:
Hanna ja Samuel (1. Sam. 1–3)
Jeesus 12-vuotiaana Jerusalemin temppelissä:
46 Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
47 Kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
48 Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät. Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua."
49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla niissä, mitkä minun Isäni ovat?" (Luuk. 2:46–49)
Naisprofeetta Hanna:
36 Oli naisprofeetta, Hanna, Penuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut vanhaksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
37 ja oli nyt ollut leskenä kahdeksankymmenen neljän vuoden ajan. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
38 Juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. (Luuk. 2:36–38)
Jeesuksen äiti:
19 Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. (Luuk. 2:19)
51 [Jeesus] lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. (Luuk. 2:51)
Maria, Martan sisar:
39 [Martalla] oli sisar, Maria-niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. (Luuk. 10:39)
Lepopäivä pyhitetään harjoittamalla Jumalan sanaa – ei pelkästään lepäämällä arjen töistä, lehteä lukemalla, autoajelulla ja rentoutumalla harrastuksissa.
4 Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:5)
Me pidämme Jumalan sanan pyhänä, kun todella tunnustamme sen olevan Jumalan sanaa ja sen tähden sitä suuresti arvostamme ja meillä "on arka tunto" sen äärellä.
13 Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana. (1. Tess. 2:13)
2 Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. (Jes. 66:2)
Meidän tulee iloiten kuunnella sitä kirkossa ja kätkeä kuulemamme sydämeemme, muuten meidän kirkossa käyntimme on "tyhmän uhri".
17 Astu varoen, kun menet Jumalan huoneeseen. On parempi tulla kuulemaan kuin antaa tyhmien tavoin teurasuhri, sillä tietämättään he pahaa tekevät. (Saarn. 4:17)
Kun rakastamme Jumalan huonetta ja Hänen sanaansa, kirkossa käyminen ei ole raatamista ja raskas velvollisuus, vaan ilo ja onni.
6 Minä – – astun kulkueessa sinun Alttarisi ympäri, Herra,
7 antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun Ihmeitäsi.
8 Herra, minä rakastan sinun Huonettasi, sinun Asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun Kirkkautesi asuu. (Ps. 26:6–8)
1 Matkalaulu. Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran Huoneeseen." (Ps. 122:1)
Meidän tulisi opiskella Raamattua kotona, lukea sitä säännöllisesti perheen omassa jumalanpalveluksessa.
16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. (Kol. 3:16)
Meidän tulee pitää kiinni sanasta ja elää sen mukaan.
28 Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat. (Luuk. 11:28)
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:21)
Meidän tulee tukea Jumalan sanan saarnaa.
6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon opettajalleen kaikkea hyvää. (Gal. 6:6)
13 Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin?
14 Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajien tulee saada evankeliumista elatuksensa. (1. Kor. 9:13–14)
Vain kristittyjen on määrä tukea saarnaviran hoitoa ja lähetystyötä. Se ei ole valtion tai ei-kristittyjen tehtävä. Meidän ei pitäisi kerätä avustusta kirkon ulkopuolisilta kirkkomme tarpeisiin, vaan Kristuksen omien tulisi tukea Kristuksen työtä.
O OPETUKSET, https://www.gen.fi/o.html
OK KATEKISMUS, https://www.gen.fi/ok.html
OK KYMMENEN KÄSKYÄ, https://www.gen.fi/ok-7-97.html
OK Kolmas käsky
https://www.gen.fi/ok-29-35.html
SISÄLLYSLUETTELO
Tallenteet
29. Miten kuuluu kolmas käsky?
30. Mitä se tarkoittaa?
31. Tarkoittaako tämä käsky sitä, että meidän on vietettävä sapattia,
juhlia tai muita pyhäpäiviä, kuten Jumalan kansa Vanhassa testamentissa?
32. Miksi sitten pidämme sunnuntaita pyhäpäivänä ja vietämme muita juhlia?
33. Mitä kolmannessa käskyssä siis kielletään?
34. Miten tämä halveksiminen tapahtuu?
35. Mihin kolmas käsky meitä velvoittaa?
TALLENTEET
Katekismusvartti 18, Toinen ja Kolmas käsky 28–30, 14.1.2018 (0.17)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/p7gb52prh30v/
Youtube-video: https://youtu.be/ueje6xx00vQ
Tekstitiedostot: https://www.gen.fi/ok-17-28.html
https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 19, Kolmas käsky 31, 21.1.2018 (0.19)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/p56gw85dwfuz/
Youtube-video: https://youtu.be/2WYph3EOGT8
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 20, Kolmas käsky 31, 28.1.2018 (0.16)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pf9p1dkun3pf/
Youtube-video: https://youtu.be/dhuX5xs4VOo
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 21, Kolmas käsky 31, 4.2.2018 (0.19)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pbrgsemlciu9/
Youtube-video: https://youtu.be/_qtmowl4mGo
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 22, Kolmas käsky 32, 11.2.2018 (0.20)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pbqik6l9ml9q/
Youtube-video: https://youtu.be/bAT2OfsT57Y
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 23, Kolmas käsky 33–34, 18.2.2018 (0.23)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/p9u6ubhhnm1u/
Youtube-video: https://youtu.be/PWpmclPI_K8
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
Katekismusvartti 24, Kolmas käsky 35, 11.3.2018 (0.20)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pkexs75d6kbp/
Youtube-video: https://youtu.be/Dy59skbhubA
Tekstitiedosto: https://www.gen.fi/ok-29-35.html
29. MITEN KUULUU KOLMAS KÄSKY?
Muista pyhittää lepopäivä.
30. MITÄ SE TARKOITTAA?
Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.
8 Muista pyhittää lepopäivä. (2. Moos. 20:8)
On kyse lepopäivästä ja pyhäpäivästä. Paino on kuitenkin pyhittämisessä eikä lepäämisessä. Käsketäänhän meitä juuri pyhittämään lepopäivä.
31. TARKOITTAAKO TÄMÄ KÄSKY SITÄ, ETTÄ MEIDÄN ON VIETETTÄVÄ SAPATTIA, JUHLIA TAI MUITA PYHÄPÄIVIÄ, KUTEN JUMALAN KANSA VANHASSA TESTAMENTISSA?
Ei, sillä Uudessa testamentissa Jumala itse on lakkauttanut kaiken tämän.
48) 8 Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra. (Matt. 12:8)
49) 16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17 jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (Kol. 2:16, 17)
Juutalaisia varten Jumala oli Vanhassa testamentissa asettanut viikon seitsemännen päivän eli lauantain sapatiksi, jolloin kaikki työ oli kiellettyä.
8 Muista pyhittää lepopäivä.
9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi.
10 Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä mitään askaretta toimita: älä sinä tai sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi, ei myöskään muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on. Mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2. Moos. 20:8–11)
Jo Vanhan liiton aikana sapattina oli kuitenkin lupa tehdä rakkauden ja pakottavan tarpeen vaatimia tekoja.
10 Katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät [Jeesukselta] sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?", voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan.
11 Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?
12 Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sen tähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matt. 12:10–12)
Sapatin rikkojia rangaistiin kuolemalla.
12 Herra puhui Moosekselle sanoen:
13 "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun Sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
14 Siis pitäkää Sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla. Sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa.
15 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on Sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä Sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.
16 Pitäkööt israelilaiset Sapatin, niin että he viettävät Sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." (2. Moos. 31:12–16)
32 Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä.
33 Niin ne, jotka hänet tapasivat puita kokoamasta, toivat hänet Mooseksen ja Aaronin ja koko seurakunnan eteen.
34 He panivat hänet vankeuteen, koska ei ollut vielä määrätty, mitä hänelle oli tehtävä.
35 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella."
36 Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niin kuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. (4. Moos. 15:32–36)
Sapatti (isolla alkukirjaimella) tarkoittaa esikuvallisesti Jeesusta ja erityisesti hänen kuolemaansa (seitsemäs päivä haudassa). Jeesus oli pitkäperjantain jälkeisen sapatin haudassa. Joka pitää halpana Herran Jeesuksen kuolemaa syntien sovittamiseksi, ei voi jäädä eloon pyhän Jumalan edessä.
Se, joka alkaa itse tehdä työtä Jumalan edessä ansioita saadakseen (omavanhurskaus ja ylpeys), hylkää Jumalan antaman yhden ja ainoan pelastustien; se on uskon synnit sovittaneeseen ja kuoleman voittaneeseen Vapahtajaan.
Vertaa sapatinrikkojan kuolemanrangaistusta kertomukseen häävieraasta, joka ei ollut puettu hääpukuun. Häävaatteet ovat Jeesuksen viaton vanhurskaus ja puhdas pyhyys, johon meidät on jo kasteessa puettu. Tuon saman itsemme ulkopuolelta tulevan täydellisyyden ja kauneuden saamme joka päivä uudelleen omaksemme uskoa.
Sinäkin, hyvä kuulijani ja lukijani, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen Kristuksen viattoman elämän ja loppuun asti kuuliaisen kärsimyksen tähden.
10 Palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12 Hän sanoi hänelle: "Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?" Mutta hän jäi sanattomaksi.
13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: "Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." (Matt. 22:10–14)
Seitsemännen päivän asettaminen sapatiksi johtui siitä, että Jumala lepäsi silloin. Lauantailepo tarkoittaa siis Jeesuksen lepäämistä haudassa raskaan perjantairistin jälkeen. Se, joka tähän Jeesuksen sovitustyöhön perustaa uskonsa ja elämänsä, on siunattu.
2 Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3 Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt. (1. Moos. 2:2–3)
Sapatin oikea viettäminen ei kuitenkaan tarkoittanut vain lepäämistä, sillä Jumala pyhitti ja asetti sen erilleen pyhää käyttöä varten. Pyhä käyttö tarkoittaa Jumalan sanan harjoittamista ja Herran hyvien lahjojen vastaanottamista Kristuksen asettamien armonvälineiden (rippi, ehtoollinen) kautta.
Vanhan liiton kansan tuli silloin "pyhittäytyä" ja "pitää sapatti pyhänä". Tämä tapahtui uhraamalla ilmestysmajassa ja sittemmin temppelissä. Vanhan liiton uhrien toimittaminen tarkoittaa esikuvallisesti Kristuksen veriuhria Golgatalla ja Uuden liiton ehtoollista, jossa saamme vastaanottaa Vapahtajan, syödä ja juoda hänet sakramentillisesti sekä yhdistyä hänen kanssaan yhdeksi lihaksi.
9 Sapatinpäivänä uhraa kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ja kaksi kymmenesosaa lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, ruokauhriksi, sekä siihen kuuluva juomauhri.
10 Tämä on Sapatin polttouhri, joka uhrattakoon kunakin Sapattina jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin ohella. (4. Moos. 28:9–10)
Huomaa miten Vanhan liiton sapatinpäivän temppeliuhrissa yhdistyvät veriuhri (Karitsa), jauhot (Elämän Leipä / ehtoollisleipä), öljy (Pyhä Henki), ruoka (aterialiitto, hepr. brit) ja juomauhri, joka oli viiniä (Kristuksen veri / ehtoollisviini).
Sapatin viettämiseen liittyi temppeliuhrin lisäksi myös seurakunnan kokoontuminen, "pyhä kokous".
3 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on Sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran Sapatti, missä asuttekin. (3. Moos. 23:3)
Sapattina kokoonnuttiin oppimaan ja tutkimaan Jumalan sanaa ja hänen tekojaan.
16 [Jeesus] saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan. (Luuk. 4:16)
4 Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:5).
Jottei kukaan aineellisen hyödyn tavoittelemisen takia työskentelisi itse tai pitäisi työntekijöitä työssä ja näin estäisi itseään tai muita "pyhittäytymästä" Jumala määräsi juutalaisille, ettei tiettynä päivänä saanut tehdä työtä. Sapatin lisäksi Jumala määräsi kuukausittaiset (uudenkuun juhla) sekä vuotuiset juhlat (pääsiäisen ja happamattoman leivän kaksoisjuhla, helluntai, lehtimajanjuhla ja suuri sovituspäivä eli Jom Kipur).
11 Kuukausienne ensimmäisenä päivänä tuokaa polttouhriksi Herralle kaksi sonnivasikkaa, pässi (eli jäärä) ja seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa. (4. Moos. 28:11)
14 Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni.
15 Pidä happamattoman leivän juhla: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, niin kuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana abib-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä; mutta tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen.
16 Vietä leikkuujuhla, kun leikkaat uutiset viljastasi, jonka olet kylvänyt vainioon, ja korjuujuhla vuoden lopussa, kun korjaat satosi vainiolta.
17 Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, Herran, kasvojen eteen. (2. Moos. 23:14–17)
29 Tämä olkoon teille ikuinen säädös: Seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.
30 Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä.
31 Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös. (3. Moos. 16:29–31)
Kaikkia näitä juhlia vietettäessä "pyhittäminen" eli Jumalan sanan kuuleminen ja sen mukaisesti elämän ojentaminen oli varsinainen pääasia ja velvollisuus. Mikäli se puuttui, juhlat olivat kauhistus Herralle.
10 Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi meidän Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa.
11 Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt pässipolttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty.
12 Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista?
13 Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta.
14 Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.
15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmieni edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. (Jes. 1:10–18).
Jesajan parannussaarnassa Sodoma ja Gomorra tarkoittavat Jumalan valittua kansaa, joka oli hylännyt Herransa.
Ajankohtia ja työntekoa koskevat säädökset olivat avuksi annettuja lisämääräyksiä, joita israelilaisten oli määrä noudattaa sukupolvesta sukupolveen.
Sapatti oli Jumalan antama merkki liitosta, jonka hän oli solminut valitun kansan kanssa.
12 Herra puhui Moosekselle sanoen:
13 "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun Sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
14 Siis pitäkää Sapatti, sillä se on teille pyhä. – –
17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä. (2. Moos. 31:12–14, 17)
Myös ympärileikkaus oli Jumalan liiton merkki. Alun perin paimentolaiskulttuurissa ympärileikkaus olikin nimenomaan avioliiton solmimisen merkki.
9 Jumala sanoi Abrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.
10 Tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.
11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.
12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.
13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.
14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni." (1. Moos. 17:9–14)
Ympärileikkaus on profeetallinen esikuva Golgatalla tapahtuvan Sulhasen verenvuodatuksesta eli "ympärileikkauksesta".
Vanhan liiton merkit ja lait (sapatti, juhlat, ympärileikkaus, uhrit, ruokasäädökset jne.) lakkasivat olemasta hengellisesti merkityksellisiä Uuden liiton koittaessa. Kun Vanha liitto loppui Kristuksen tullessa maailmaan, nämä merkit menettivät hengellisen merkityksensä. Vanhan liiton merkkien ja lakien kautta ei enää pääse Kristuksen tultua Jumalan yhteyteen. Sitä varten Kristus on säätänyt armovälineensä: Sanan saarnan, kasteen, ripin ja ehtoollisen sekä asettanut apostolisen paimenviran näitä seurakunnan keskellä hoitamaan.
6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan usko, joka vaikuttaa rakkauden kautta. (Gal. 5:6)
"Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra" (Matt. 12:8) osoittaa, että Kristuksella on oikeus ja valta lakkauttaa sapatti. Tarkkaan ottaen Kristus itse täytti sapattilain omalla haudassa olemisellaan.
Kolossalaiskirjeen toinen luku vahvistaa sen, että Uudessa testamentissa sapatti oli vain esikuvaa Kristuksesta. Vapahtajan tultua itse sapatti ei enää ole voimassa.
16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. – –
20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22 – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? (Kol. 2:16–17, 20–22)
Niin kauan kuin "syömistä, juomista, juhlia, uuttakuuta ja sapattia" koskevat lait olivat voimassa, henkilö oli niiden alainen ja tuomittiin sen mukaan, miten hän piti nämä lait. Oli synti rikkoa niitä vastaan.
Koska Uudessa liitossa emme enää saa antaa kenenkään tuomita itseämme näistä asioista, nämä lait eivät voi olla enää meitä sitovia. Koska Jumala itse sanoo: "Älköön kukaan teitä tuomitko – – ", niin juuri hän itse on kumonnut sapattia koskevat lait. Ne olivat vain varjoja tulevasta, ja varjo menettää merkityksensä, kun se, joka varjon piirtää, ilmestyy näkyviin. Niinpä nämä juhlapäivät ovat menettäneet merkityksensä Kristuksen saapumisessa.
9 Nyt sitä vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. (Gal. 4:9–10)
32. MIKSI SITTEN PIDÄMME SUNNUNTAITA PYHÄPÄIVÄNÄ JA VIETÄMME MUITA JUHLIA?
Emme pidä pyhäpäiviä jumalallisen käskyn takia, vaan jotta meillä olisi aika ja mahdollisuus julkisen jumalanpalvelukseen viettoon.
50) 25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana. (Hepr. 10:25)
51) 42 He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Ap. t. 2:42)
Jotkut opettavat yhä vielä, että meidän on jumalallisen säädöksen mukaan pidettävä kiinni viikon seitsemännen päivän pyhittämisestä (seitsemännen päivän adventistit). Toiset taas sanovat, että meidän on vähintäänkin pyhitettävä jokin tietty päivä viikosta ja että kaikki Vanhan testamentin sapattisäädökset koskevat nyt sunnuntaipäivää.
Asia on kuitenkin niin, ettei Jumala eivätkä apostolit ole säätäneet sunnuntaita eivätkä mitään muutakaan viikonpäivää lepo- tai jumalanpalveluspäiväksi.
5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden. Joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. (Room. 14:5–6)
9 Nyt sitä vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. (Gal. 4:9–11)
27 Hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten." (Mark. 2:27)
Omasta vapaasta valinnastaan ensimmäiset kristityt kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä jumalanpalvelukseen.
7 Kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. (Ap. t. 20:7)
1 Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille.
2 Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor. 16:1–2)
25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana. (Hepr. 10:25)
42 He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Ap. t. 2:42)
Ensimmäiset kristityt kokoontuivat muinakin päivinä, mutta erityisesti sunnuntaina Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi. Siitä muodostui kristikunnalle pysyvä käytäntö.
Uudessa testamentissa ei ole kuitenkaan mitään Jumalan lakia, jossa säädettäisiin jumalanpalvelusajat tai kiellettäisiin työnteko tiettyinä päivinä. Painopiste ei ole "päivässä" tai "lepäämisessä" vaan "pyhittämisessä". Yksinkertaisimmassa muodossaan kolmas käsky kuuluu nyt: "Muista pyhittää." Tämä tapahtuu Jumalan sanalla ja rukouksella.
4 Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:5)
Jokainen päivä tai hetki, jolloin rukoilemme tai luemme, kuulemme tai pohdiskelemme Jumalan sanaa, on sapatinpäivä ja sapattihetki. Jotta meillä olisi aika ja mahdollisuus tällaiseen "pyhittämiseen", meidän todellakin täytyy määrätä tietty aika ja päivä jumalanpalvelukseen. Tällöin emme myöskään voi tehdä työtä.
Sunnuntain lisäksi vietämme monia vuotuisia juhlia, joista merkittävimmät ovat joulu, pääsiäinen ja helluntai. Kirkkovuosi jakaantuu neljään pääosaan: ns. juhlakauteen, johon kuuluvat joulu- pääsiäis- ja helluntaiaika sekä ns. juhlaton eli arkiaika, joka on kolminaisuudenpäivän jälkeinen jakso. Suomen ev.lut. kirkossa on siirrytty vuonna 2000 uuteen järjestykseen, jossa ns. juhlattoman kauden sunnuntait on laskettu helluntaista käsin.
Jouluaika ja samalla kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Siihen kuuluvat joulunpyhät ja se kestää loppiaisen jälkeisiin sunnuntaihin asti.
Pääsiäisaika alkaa yhdeksännestä sunnuntaista ennen pääsiäistä. Päivää kutsutaan nimellä septuagesimasunnuntai (lat. seitsemäskymmenes). Septuagesima on tekninen termi, tarkkaan ottaen päiviä pääsiäiseen on enää jäljellä vain 63 (9 x 7). Nimi johtuu laskiaissunnuntain nimestä quinquagesima (viideskymmenes, seitsemän viikkoa eli 49 päivää pääsiäiseen, 7 x 7). Edellisen sunnuntain nimeksi on annettu täysin kymmenin ylimalkaisesti nimi "sexagesima (seksagesima)" (60.) ja sitä edelliselle septuagesima (70.).
Pääsiäisaika sisältää paastonajan, joka alkaa tuhkakeskiviikkona, sekä kärsimysviikon, johon kuuluvat kiirastorstai ja pitkäperjantai. Kirkkovuoden suurin juhla on pääsiäissunnuntai, Kristuksen ylösnousemuksen päivä.
Helluntaiaika alkaa neljännestä pääsiäisen jälkeisestä sunnuntaista ja sisältää helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän sekä helluntaipäivän.
Kolminaisuudenpäivästä alkaa kirkkovuoden viimeinen jakso, joka kestää aina tuomiosunnuntaihin saakka. Sen aikana vietetään mm. uskonpuhdistuksen muistopäivää, Lutherin 31.10.1517 Wittenbergin linnankirkon oveen naulaamien 95 teesin muistoksi. Muita juhlapyhiä ovat esim. juhannus, pyhäinmiestenpäivä ja mikkelinpäivä.
33. MITÄ KOLMANNESSA KÄSKYSSÄ SIIS KIELLETÄÄN?
Kolmannessa käskyssä kielletään Jumalan sanan ja sen saarnan halveksiminen.
34. MITEN TÄMÄ HALVEKSIMINEN TAPAHTUU?
Halveksimme Jumalan sanaa ja sen saarnaa siten, että osallistumme jumalanpalvelukseen tai kirjoitetun Jumalan sanan tutkisteluun ja sakramentteihin vain huolimattomasti ja välinpitämättömästi tai emme ollenkaan.
52) Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta. (Joh. 8:47)
53) Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt. (Luuk. 10:16)
54) 6 Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hylännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unohtanut Jumalasi lain, unohdan myös minä sinun lapsesi. (Hoos. 4:6)
Me halveksimme Jumalan sanaa, kun
– 1. kuuntelemme ja käytämme sitä välipitämättömästi, nimittäin vain satunnaisesti eikä säännöllisesti
– 2. kuuntelemme ja käytämme sitä huolimattomasti, siis ottamatta sitä sydämestä vastaan, pelkkänä "muistamattomana kuulijana"
22 Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan:
24 Hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen hän oli.
25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. (Jaak. 1:22–25)
– 3. emme käytä tai ota ollenkaan vastaan Jumalan sanaa
47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta. (Joh. 8:47)
16 Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt. (Luuk. 10:16)
30 Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan tarkoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta. (Luuk. 7:30)
– 4. kun käytämme Jumalan sanaa kevytmielisesti, niin että emme käytä sitä annettuun tarkoitukseen, vaan pilkkaavassa tarkoituksessa kuten leikinlaskussa
– 5. typerästi kuten vapaamuuraririiteissä
– 6. löytääksemme siitä virheitä tai väittääksemme sitä vastaan
– 7. kun emme elä Jumalan sanan mukaan.
22 Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva." (1. Sam. 15:22)
Jumala rankaisee niitä, jotka halveksivat Hänen sanaansa.
6 Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hylännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unohtanut Jumalasi lain, unohdan myös minä sinun lapsesi. (Hoos. 4:6)
35. MIHIN KOLMAS KÄSKY MEITÄ VELVOITTAA?
Siihen, että me pidämme Jumalan sanan ja sen saarnan pyhänä sekä mielellämme kuuntelemme ja opimme sitä.
55) 2 Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. (Jes. 66:2)
56) 17 Astu varoen, kun menet Jumalan huoneeseen. On parempi tulla kuulemaan kuin antaa tyhmien tavoin teurasuhri, sillä tietämättään he pahaa tekevät. (Saarn. 4:17)
57) 6 Minä – – astun kulkueessa sinun Alttarisi ympäri, Herra,
7 antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun Ihmeitäsi.
8 Herra, minä rakastan sinun Huonettasi, sinun Asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun Kirkkautesi asuu. (Ps. 26:6–8)
58) 13 Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana. (1. Tess. 2:13)
59) 16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. (Kol. 3:16)
60) 28 Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat. (Luuk. 11:28)
61) 6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon opettajalleen kaikkea hyvää. (Gal. 6:6)
Raamatunkertomus:
Hanna ja Samuel (1. Sam. 1–3)
Jeesus 12-vuotiaana Jerusalemin temppelissä:
46 Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
47 Kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
48 Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät. Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua."
49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla niissä, mitkä minun Isäni ovat?" (Luuk. 2:46–49)
Naisprofeetta Hanna:
36 Oli naisprofeetta, Hanna, Penuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut vanhaksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
37 ja oli nyt ollut leskenä kahdeksankymmenen neljän vuoden ajan. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
38 Juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. (Luuk. 2:36–38)
Jeesuksen äiti:
19 Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. (Luuk. 2:19)
51 [Jeesus] lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. (Luuk. 2:51)
Maria, Martan sisar:
39 [Martalla] oli sisar, Maria-niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. (Luuk. 10:39)
Lepopäivä pyhitetään harjoittamalla Jumalan sanaa – ei pelkästään lepäämällä arjen töistä, lehteä lukemalla, autoajelulla ja rentoutumalla harrastuksissa.
4 Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:5)
Me pidämme Jumalan sanan pyhänä, kun todella tunnustamme sen olevan Jumalan sanaa ja sen tähden sitä suuresti arvostamme ja meillä "on arka tunto" sen äärellä.
13 Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana. (1. Tess. 2:13)
2 Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. (Jes. 66:2)
Meidän tulee iloiten kuunnella sitä kirkossa ja kätkeä kuulemamme sydämeemme, muuten meidän kirkossa käyntimme on "tyhmän uhri".
17 Astu varoen, kun menet Jumalan huoneeseen. On parempi tulla kuulemaan kuin antaa tyhmien tavoin teurasuhri, sillä tietämättään he pahaa tekevät. (Saarn. 4:17)
Kun rakastamme Jumalan huonetta ja Hänen sanaansa, kirkossa käyminen ei ole raatamista ja raskas velvollisuus, vaan ilo ja onni.
6 Minä – – astun kulkueessa sinun Alttarisi ympäri, Herra,
7 antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun Ihmeitäsi.
8 Herra, minä rakastan sinun Huonettasi, sinun Asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun Kirkkautesi asuu. (Ps. 26:6–8)
1 Matkalaulu. Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran Huoneeseen." (Ps. 122:1)
Meidän tulisi opiskella Raamattua kotona, lukea sitä säännöllisesti perheen omassa jumalanpalveluksessa.
16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. (Kol. 3:16)
Meidän tulee pitää kiinni sanasta ja elää sen mukaan.
28 Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat. (Luuk. 11:28)
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:21)
Meidän tulee tukea Jumalan sanan saarnaa.
6 Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon opettajalleen kaikkea hyvää. (Gal. 6:6)
13 Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin?
14 Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajien tulee saada evankeliumista elatuksensa. (1. Kor. 9:13–14)
Vain kristittyjen on määrä tukea saarnaviran hoitoa ja lähetystyötä. Se ei ole valtion tai ei-kristittyjen tehtävä. Meidän ei pitäisi kerätä avustusta kirkon ulkopuolisilta kirkkomme tarpeisiin, vaan Kristuksen omien tulisi tukea Kristuksen työtä.