OS Älä pelkää, sinä valittu Israel! (Jes. 44:1–5, 6 sp) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Pyhän Hengen odotus -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-ala-pelkaa-sina-valittu-israel.html
1. ’MUTTA NYT’ - RANGAISTUS JA EVANKELIUMI
2. KRISTUS-SAARNA
3. PETTURISTA JUMALAN TAISTELIJAKSI
4. ÄLÄ PELKÄÄ, SILLÄ MINÄ OLEN VALINNUT SINUT
5. ÄLÄ PELKÄÄ, MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on tänään kuudes sunnuntai pääsiäisestä. Päivän aiheena on Pyhän Hengen odotus. Helluntaihin on aikaa viikko. Muistamme nyt sitä kymmenen päivän jaksoa, jolloin Herramme Jeesus Kristus oli helatorstaina astunut ylös taivaaseen, mutta Herran lupaamaa Pyhää Henkeä ei vielä ollut vuodatettu kaiken lihan päälle.
Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa kerrotaan Herran yhdestätoista apostolista sekä Jeesusta seuranneista naisista, Jeesuksen äidistä Mariasta ja Jeesuksen veljistä, jotka näinä päivinä pysyivät kaikki yksimielisesti rukouksessa. Voisiko meistä antaa tämän todistuksen: He pysyivät yksimielisesti rukouksessa? Yksimielisyys tarkoittaa yhteen ja samaan Raamatun Jeesukseen sitoutumista ja keskinäistä tukea sekä rakkautta.
Usein olemme kaukana tuosta apostolisesta yhteydestä. Hajanaista ja kovin ulkokultaista on tunnustautumisemme apostoliseen uskoon ja Raamatun Herraan Jeesukseen. Näivettynyttä ja yksinäistä on rukouselämämme. Me tarvitsemme parannusta. Me tarvitsemme itsemme ulkopuolelta tulevaa uutta elämää. Me tarvitsemme Pyhän Hengen virvoitusta rukoukseemme ja yhteyteemme. Me tarvitsemme synnin pois laittamista elämästämme - synnin, joka estää todellista elämää, yhteyttä ja rakkautta.
Herra kutsuu meitä nyt jättämään kaikki pahat ajatuksemme, sanamme ja tekomme Jeesuksen veriseen ristiin kiinni naulattavaksi. Sinne Golgatalle saamme jättää katkeruuden ja pelkuruuden, omavanhurskauden ja ylpeyden, ahneuden ja irstauden, valheen ja vihan, kateuden ja himon. Tunnustamme syntimme pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Teemme sen jumalanpalvelusohjelman viimeisen synnintunnustuksen sanoin. Synnintunnustus alkaa: 'Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.'
SAARNA
1. ’MUTTA NYT’ - RANGAISTUS JA EVANKELIUMI
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
”Mutta nyt kuule, Jaakob, Minun palvelijani, ja Israel, jonka Minä olen valinnut. 2. Näin sanoo Herra, sinun Tekijäsi [KR 1933: Luojasi], joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut. 3. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, 4. niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. 5. Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.” (Jes. 44:1-5)
Ensimmäiset sanat ’mutta nyt’ ovat tärkeät. Edellä on luvun 43 lopussa kerrottu Jaakobista, joka ei ole Herraa kutsunut eli kääntynyt sydämen rukouksessa Jumalan puoleen. Israel ei ole itseänsä Herran tähden vaivannut. Israel on sen sijaan vaivannut Herraa synneillään, rasittanut Häntä pahoilla töillään. Tässä tilanteessa Herra kehottaa: Käykäämme oikeutta keskenämme, jotta kävisi selville, kuka on oikeassa. Jumala toteaa yksinkertaisesti Israelille: Jo esi-isäsi tekivät syntiä ja puolusmiehesi eli johtajasi luopuivat Minusta. Niinpä Herra on jättänyt pyhät ruhtinaat häväistäväksi, Jaakobin tuhon omaksi ja Israelin alttiiksi pilkalle.
Mutta nämä kovatkaan rangaistukset eivät saaneet kansaa parannukseen. Assyrialaiset valloittivat, tuhosivat ja veivät pakkosiirtolaisuuteen pohjoisen Israelin ja sen pääkaupungin Samarian 700-luvun lopussa eKr. Assyrialaiset myös tuhosivat eteläisen Juudan kaupungit, ainoastaan Jerusalemin kaupunki jäi Herran antaman ihmeen kautta valloittamatta (Jes. 1, 2.Kun. 19). Jumalan hehkuva viha ja ankara sota polttivat Jumalan valittua kansaa, mutta se ei silloinkaan kääntynyt sydämessään Herran puoleen; ei tehnyt parannusta, luopunut synneistään ja epäjumalistaan, uskonut Herraan eli turvannut Hänen sanaansa ja lupauksiinsa.
’Mutta nyt’ -sanat julistavat kuitenkin riemullisen ja käänteen tekevän evankeliumin: Herra itse kääntää kansansa kohtalon, julistaa sille ehdotonta ja kaiken kattavaa rakkautta ja hellää hoitoa. Jumala lupaa vuodattaa vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Herra vuodattaa Henkensä Israelin siemenen päälle ja siunauksen Israelin vesojen päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partailla. Sen parannuksen, mitä ankarinkaan rangaistus ei saanut aikaan, Herra vaikuttaa kaiken alttiiksi antavalla lunastustyöllään ja Henkensä vuodattamisella.
Jesaja profetoi tässä tulevasta Pyhän Hengen vuodattamisesta kaiken lihan päälle, helluntaista. Mutta niin tämä kuin kaikki muukin Pyhässä Raamatussa saarnaa syvimmiltään Kristusta, Herraa Jeesusta. Herran palvelija Jaakob, valittu Israel, on tässä esikuva ja typos eli malli Vapahtajastamme. Siksi on luovuttamattoman tärkeää myös kääntää tämä sanatarkasti, kuten jokainen muukin Raamatun kohta. Muutoin tärkein asia, Herramme Jeesus, jää helposti pimentoon.
2. KRISTUS-SAARNA
Ensimmäinen jae ”Mutta nyt kuule, Jaakob, Minun palvelijani, ja Israel, jonka Minä olen valinnut” on kohtuullisen hyvin ja sanatarkasti samanlainen kuin heprealainen alkuteksti. Kristukseen tässä viittaa moni asia. Otamme ensiksi esiin ’Minun palvelijani’. Jeesus on Herran palvelija. Hänen viattomasta sijaiskärsimyksestään, syyttömästä tuomiostaan ja sovituksen tuottavasta kuolemastaan me saamme lukea Jesajan kirjan luvussa 53.
Myös Israel-nimi on Kristus-saarnaa. Israel tarkoittaa sananmukaisesti joko ’Jumala taistelee’ tai ’Hän kamppailee Jumalan kanssa' eli 'Hän taistelee Jumalaa vastaan’. Israel-nimi saarnaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, jossa Jumala, Herra Jeesus Kristus, kävi kovan ja verisen taistelun syntiä, kuolemaa ja Perkelettä vastaan - ja voitti! Jumala oli Kristuksessa ja sovitti itsensä langenneen ihmiskunnan kanssa. Samalla synniksi ja käärmeeksi tehty Jeesus oli ristillä ihmisluontonsa puolesta sotatilassa pyhän ja kiivaan Jumalan kanssa.
Ensimmäisen jakeen loppu kuuluisi heprealaista ilmaisua mukaillen: ”Israel, jossa on minun valintani.” Jumalan valinta tulee näkyviin Israelissa, se on siis Jeesuksessa. Herrassa Jeesuksessa meidät on valittu pelastumaan. Vain ja ainoastaan Hänessä, ei missään muussa nimessä.
Toisen jakeen alussa onkin sitten jo paha käännösvirhe. Heprealaisessa tekstissä sanotaan: ”Näin sanoo Herra, sinun Tekijäsi ja Muovaajasi kohdusta (alkaen), joka sinua auttaa.” Kaksi viimeisintä suomalaista kirkkoraamattua lähtee seikkailemaan omille teilleen puhuessaan tässä kohtaa alkutekstin vastaisesti tekemisen sijasta luomisesta. Vanha Biblia kääntää paremmin: ”joka sinun tehnyt ja valmistanut on”. Tosin tuo valmistaa sana ei ole paras mahdollinen. Kyseessä on muovaaminen, erityisesti saven kappaleen muotoileminen.
Kristus ei ole luotu tyhjästä, vaan tuo Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhan Ruhtinas on ottanut ’saven muodon’ tullessaan ihmiseksi maan päälle. Tässä näkyy, että Kristuksen jumalihmisyys alkoi nimenomaan Marian kohdussa sikiämisestä. Aivan niin kuin ihmisenkin elämä alkaa jo äidin kohdussa, ei vasta synnyttämisestä.
”… joka sinua auttaa” -viittaa syvimmiltään ylösnousemuksen pääsiäiseen, jossa tuli näkyville se, että Herramme ei kärsinyt, tullut hylätyksi ja helvettiin heitetyksi omien syntiensä tähden, vaan itsessään synnittömänä sijaiskärsijänä. Siksi kaiken maksettuaan ja täytettyään Hän sai itse lopulta avun. Kun ääretön ja ikuinen Jumala kärsii äärellisen ajan, niin se vastaa äärellisen ihmisen ikuista kärsimystä. Siksi Herramme ei jäänyt pimeyteen, rangaistukseen ja tuskaan, vaan sai kärsimyksensä jälkeen nähdä valon ja elämän. Sellainen ihminen sen sijaan, joka ei ole saanut syntejään Jumalan edessä anteeksi uskon kautta Jeesukseen, joutuu iankaikkiseen pimeyteen, rangaistukseen ja tuskaan.
Kristus on tuo Israelin Siemen, hepr. zéra, jonka päälle Herra vuodattaa Henkensä. Näkyvällä tavalla tämä tuli näkyville silloin, kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen: Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen hahmossa. Toki Herramme oli ollut Pyhän Hengen täyttämä jo hamasta Marian kohtuun sikiämisensä hetkestä. Mutta tässä kastetapahtumassa Pyhä Henki laskeutui myös ihmisten silmiin näkyvällä tavalla Messiaan päälle.
Huomaamme, että Jumalan sanassa on monta tasoa ja syvyyttä. Tärkein, syvin ja perustavin niistä on Kristus. Jos näemme ja uskomme Jeesus-saarnan Raamattua ja erityisesti Vanhaa testamenttia tutkiessamme, niin silloin olemme päässeet kuulemaan Isän Jumalan sydämen lyöntejä, keskelle ilmoituksen ja pelastuksen polttopistettä.
”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä.” (Joh. 20:31)
Kun etsimme ja löydämme Raamatun jakeista meitä langenneita rakastavan, meidän syntiemme tähden ristiinnaulitun ja meidän itsessämme kuolevaisten iankaikkisen pelastuksen tähden haudasta nousseen Jeesuksen Kristuksen, silloin olemme lukeneet ja uskoneet Jumalan sanaa Pyhän Hengen johdossa.
3. PETTURISTA JUMALAN TAISTELIJAKSI
Tutkimme nyt hetken tämän Jesajan kirjan luvun 44 historiallista taustaa. Tämä Jesajan evankeliumi alkaa sen kertaamisella, miten Jaakob, uudelta nimeltään Israel, oli saanut syntynsä. Jaakob-nimi tarkoittaa ’petturi’. Sellainen tuo Iisakin nuorempi poika totisesti oli. Jaakob petti veljensä Esaun ja isänsä Iisakin, huijasi heiltä äitinsä Rebekan avustuksella esikoisoikeuden ja isän siunauksen. Seurauksena tästä Jaakob joutui pakenemaan veljensä Esaun vihaa. Jaakob joutui 20 vuodeksi pois isänsä kodista Mesopotamiaan palvelemaan enoaan Laabania.
Palatessaan tältä matkaltaan lopulta takaisin kotiinsa Jaakob tietää kohtaavansa veljensä Esaun, jonka hän kuuli jo tulevan 400 miehen kanssa häntä vastaan. Kohtaamista edeltävänä yönä Jaakob joutuu Jabbokin joen varrella yksin yöpyessään painimaan, ankarasti taistelemaan, erään miehen kanssa, joka osoittautuu itse Herraksi. Koko yön kestävä taistelu päättyy lopulta siihen, että Herra muuttaa Jaakobin, petturin, nimen Israeliksi, Jumalan taistelijaksi.
Herra kutsuu Jaakobia palvelijakseen ja Israelia siksi, jossa Hänen valintansa tulee näkyville. Israel on valittu olemaan Jumalan pyhänä pappiskansana. Israelin sanotaan olevan Herran valmistama eli muovaama hamasta äidin kohdusta. Alkukielessä käytetty muovata-sana (hepr. jatsár) tarkoittaa savenvalajan työtä, saviastian muokkaamista. Kysymys on herkästä ja läheisestä, huolellisella kätten kosketuksella valmistamisesta ja muotoilemisesta. Israel on rakkaudella ja vaivalla muokattu, petturista kasvatettu. Jaakob on vieroitettu monin kärsimyksin ja lyönnein ylpeydestä, itseriittoisuudesta, oman voiton pyynnistä ja valheesta.
Luonnostamme me olemme jokainen Jaakobeja, pettureita, joista Herra kuitenkin koettelemusten koulussa kasvattaa ja kutsuu Jumalan taisteluriveihin kuuluvaksi. Niin kuin Jaakobkin Jumalan kanssa kamppailtuaan tuli heikoksi ja ontuvaksi, niin myös me emme enää ole entisellämme Herran kohdattuamme. Oma suuruus ja kuviteltu itseriittoisuus riisutaan meiltä pois, ja meistä tulee toisen armon varassa olevia. Se, joka kuvitteli olevansa terve, ei Herran kanssa painittuaan voi enää tehdä muuta kuin huutaa syntisairauteensa apuun parantajaa ja lääkäriä.
4. ÄLÄ PELKÄÄ, SILLÄ MINÄ OLEN VALINNUT SINUT
”Älä pelkää”, sanoo Herra. 366 kertaa Jumala Raamatun sanan kautta rohkaisee vapisevia ja arkoja näillä sanoilla. Vuoden jokaiselle päivälle, vieläpä karkausvuoden kaikille päiville, riittää Herran sana: Älä pelkää! Älkää pelätkö! Kun saamme kuulla, nähdä ja kokea monenlaista ahdistavaa ja lihalle epämieluista; elannon, tulevaisuuden ja koko elämän epävarmaksi ja uhatuksi tekevää, kansamme ja kansankirkkomme yhä syvemmälle syntiin vajoamista, niin me saamme joka ainoa päivä muistaa tämän Jumalan turvallisen sanan: Älä pelkää!
Ja mikä on syy ja peruste siihen, että meidän ei tarvitse pelätä? Edellinen luku 43 alkoi sanoin lähes samoin sanoin: ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut.” Lunastaminen, hepr. ga'ál, tarkoittaa alun perin sitä, että suvun ulkopuolelle menetetty perintömaa ostetaan takaisin sukuun. Laajemmassa merkityksessä se on kaiken aikaisemmin omistetun, mutta myöhemmin menetetyn, takaisin hankkimista. Jumala valitsi aikanaan Israelin itselleen, kutsui muiden kansojen ja heimojen keskeltä Aabrahamin jälkeläiset omaisuuskansakseen. Liiton kansa kuitenkin luopui elävästä Herrasta, lähti epäuskon haureudessa seuraamaan muita herroja ja jumalia.
Tämän luopumuksen ja lankeemuksen keskelle Jumala tuo lunastuksen sanoman: ”Minä olen ostanut sinut, Israel, takaisin itselleni. Minä olen maksanut sen velan, minkä sinä olit tuhlaajapoikana saanut aikaiseksi; Minä olen ottanut omakseni ja vastattavakseni sinun hoitamattomat, ulosotossa olevat laskusi; Minä olen sinun puolestasi kärsinyt velkavankeuden.” Lunastaminen tarkoittaa sitä, että Lunastaja ottaa omiin nimiinsä avuttoman ja korviaan myöten veloissa olevan ja konkurssiin joutuneen; Lunastaja antaa uuden elämän mahdollisuuden sille, joka on itse kaiken tuhlannut ja menettänyt.
5. ÄLÄ PELKÄÄ, MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT
Niin kuin tässä luvussa 44 kuin myös edellä luvussa 43 on kerrottu erityisesti nimeltä kutsumisesta: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut.” Tässä kerrotaan Jumalan hellästä ja intiimistä rakkaudesta ja huolenpidosta. Israelista käytetään erityistä hellittelynimeä Jesurun, hepr. Jeshurún), joka esiintyy tämän kohdan lisäksi vain Viidennen Mooseksen kirjan luvuissa 32 ja 33. Tässä on erityisen hellittelynimen lisäksi myös sanaleikki: Jaakob-nimi tarkoittaa petturia, Jesurun puolestaan suoraa ja vilpitöntä. Hepreankielen sana jashár tarkoittaa juuri tätä: suoraa, oikeaa ja oikeamielistä.
Kysymys on nyt nimenomaan etu- eli kutsumanimen - tässä suorastaan vielä lempi- eli hellittelynimen - käyttämisestä. Jos sanon jollekulle vaikkapa ”Herra tai rouva se ja se, voisitteko tehdä sitä ja sitä”, niin se olisi kovin etäistä ja muodollista. Mutta jos sanon: ”Mikko, auttaisitko minua”, niin asiasta tulee heti henkilökohtaisempi ja läheisempi. Tai jos käytän rakkaasta perheenjäsenestä tai ystävästä vielä hellittelynimeä, niin kysymys on rakkauden, välittämisen ja läheisen yhteenkuuluvuuden osoituksesta.
Tässä on valinnassa ja nimeltä kutsumisessa on viittaus myös Jumalan armonvälineiden käyttämiseen. Vanhan liiton aikana annettiin poikalapsille nimi heidän ympärileikkauspäivänään, joka tapahtui vauvan ollessa viikon ikäinen. Uuden liiton aikana on aivan oikein usein yhdistetty nimi ja kaste toisiinsa: Pyhässä Kasteessa meidät nimeltä kutsutaan ja liitetään Jumalan valitun kansan jäsenyyteen, meidän nimemme kirjoitetaan taivaan elämän kirjaan. Jumala tuntee kastetun nimeltä.
On ikävä kyllä olemassa myös väärää nimen ja kasteen yhdistämistä toisiinsa. Vanhemmat antavat ja julkistavat lapselleen antamansa nimen omalla ajallaan, eikä kaste ole varsinaisesti mikään nimenantamis- tai nimenjulkistamisjuhla. Kaste on Perkeleen lapsena syntyneen ihmisen uudesti synnyttämistä ja siirtämistä pimeyden valtakunnasta Jumalan lapseuteen. Jumalan sanan kuuleva lapsi tulee Jeesuksen uskoon ja pelastuksen osallisuuteen. Herra Jeesus uudestisynnyttää hengellisesti kuolleena syntyneen ihmisen Pyhän sanansa ja asettamansa kasteen kautta.
Moni suomalainen näyttää kyllä luopuneen tästä kasteensa mukaisesta uskosta Jeesukseen; kastetun nimi on tullut poispyyhityksi taivaan elämän kirjasta epäuskon tähden; se on Jumalan sanan harjoittamisen puutteen ja katumattoman syntielämän vuoksi. Mutta tänään kutsutaan kaikkia langenneita ja uskosta osattomiksi tulleita palaamaan takaisin kasteen armoon, jossa saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi yksin Jeesuksen tähden. Tänään kutsutaan jokaista luopunutta parannukseen, jossa saa jättää Jeesuksen ristin juurelle kaiken synnin, joka kietoo ja ahdistaa.
”Minä olen valinnut sinut”, sanoo Herra valmistamastaan, lunastamastaan ja kutsumastaan. Voiko tämän suurempaa kunniaa ja iloa kukaan enää maan päällä koskaan omistaa? Jumala puhuttelee meitä omiksi valituikseen, aivan kuten sulhanen tai morsian, mies tai vaimo voi puhutella rakasta kihlattuaan tai puolisoaan omakseen. Ja kun muistamme, minkälaisia me olemme, ja millainen on puolestaan Herra, niin tuon sanan kuullessamme me voimme hypätä riemusta kattoon!
Jesajan kirjan luvusta 4, jae 1: ”Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: ’Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme.’” Tällaisessa tilanteessa me luonnostamme jokainen olemme. Meidän syntimme ovat häpeällisiä. Eikö poskiamme ala kuumottaa, kun ajattelemme ja muistelemme kaikkea elämämme lankeemusta ja syntiä?
Epäuskoa kaikkine sen hedelmineen: ylpeyttä ja valehtelua, haureutta ja huoruutta, irstautta ja saastaisuutta, ylensyömistä ja juoppoutta, viattoman veren vuodattamista, sydämen kovuutta ja pelkuruutta, ahneutta ja katkeruutta, kovia sanoja ja väärää himoa? Tätä kaikkea on jokaisen meidän elämässämme ollut; kenellä julkisesti ja kenellä salaisesti ja piilotettuna. Mutta yhtä kaikki: Lihamme on ollut syntinen hamasta sikiämisestämme asti, syntinen se on tänään, ja syntisenä se pysyy hamaan kuolemanhetkeen. Eikö meidän häpeämme poistaminen ole elämämme asia numero yksi? Ja tällaisen Herra valitsee, suostuu ottamaan omiin nimiinsä, antamaan rakastetun morsiamen aseman ja nimen. Halleluja!
Mikään uhri ei ollut liian kallis Herralle, jotta Hän saattoi lunastaa sinut vapaaksi synnin orjuudesta, voisi vapauttaa sinut Saatanan seuraamisesta koituvasta päättymättömästä tuskasta helvetissä. Herra antoi oman ainoan, rakkaan ja kalliin esikoispoikansa lunnasmaksuksi sinusta. Sinulle, joka kauhistut sydämesi saastaisuutta ja pelkäät kuoleman kuilua sekä kadotuksen kauhuja, sanoo Herra Jeesus tänään: ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” Sinä, Herran seurakunta, saat kantaa kunnianimenäsi sanaa ’Israel’.
Pyhän Hengen odotus -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-ala-pelkaa-sina-valittu-israel.html
1. ’MUTTA NYT’ - RANGAISTUS JA EVANKELIUMI
2. KRISTUS-SAARNA
3. PETTURISTA JUMALAN TAISTELIJAKSI
4. ÄLÄ PELKÄÄ, SILLÄ MINÄ OLEN VALINNUT SINUT
5. ÄLÄ PELKÄÄ, MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on tänään kuudes sunnuntai pääsiäisestä. Päivän aiheena on Pyhän Hengen odotus. Helluntaihin on aikaa viikko. Muistamme nyt sitä kymmenen päivän jaksoa, jolloin Herramme Jeesus Kristus oli helatorstaina astunut ylös taivaaseen, mutta Herran lupaamaa Pyhää Henkeä ei vielä ollut vuodatettu kaiken lihan päälle.
Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa kerrotaan Herran yhdestätoista apostolista sekä Jeesusta seuranneista naisista, Jeesuksen äidistä Mariasta ja Jeesuksen veljistä, jotka näinä päivinä pysyivät kaikki yksimielisesti rukouksessa. Voisiko meistä antaa tämän todistuksen: He pysyivät yksimielisesti rukouksessa? Yksimielisyys tarkoittaa yhteen ja samaan Raamatun Jeesukseen sitoutumista ja keskinäistä tukea sekä rakkautta.
Usein olemme kaukana tuosta apostolisesta yhteydestä. Hajanaista ja kovin ulkokultaista on tunnustautumisemme apostoliseen uskoon ja Raamatun Herraan Jeesukseen. Näivettynyttä ja yksinäistä on rukouselämämme. Me tarvitsemme parannusta. Me tarvitsemme itsemme ulkopuolelta tulevaa uutta elämää. Me tarvitsemme Pyhän Hengen virvoitusta rukoukseemme ja yhteyteemme. Me tarvitsemme synnin pois laittamista elämästämme - synnin, joka estää todellista elämää, yhteyttä ja rakkautta.
Herra kutsuu meitä nyt jättämään kaikki pahat ajatuksemme, sanamme ja tekomme Jeesuksen veriseen ristiin kiinni naulattavaksi. Sinne Golgatalle saamme jättää katkeruuden ja pelkuruuden, omavanhurskauden ja ylpeyden, ahneuden ja irstauden, valheen ja vihan, kateuden ja himon. Tunnustamme syntimme pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Teemme sen jumalanpalvelusohjelman viimeisen synnintunnustuksen sanoin. Synnintunnustus alkaa: 'Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.'
SAARNA
1. ’MUTTA NYT’ - RANGAISTUS JA EVANKELIUMI
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
”Mutta nyt kuule, Jaakob, Minun palvelijani, ja Israel, jonka Minä olen valinnut. 2. Näin sanoo Herra, sinun Tekijäsi [KR 1933: Luojasi], joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut. 3. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, 4. niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. 5. Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.” (Jes. 44:1-5)
Ensimmäiset sanat ’mutta nyt’ ovat tärkeät. Edellä on luvun 43 lopussa kerrottu Jaakobista, joka ei ole Herraa kutsunut eli kääntynyt sydämen rukouksessa Jumalan puoleen. Israel ei ole itseänsä Herran tähden vaivannut. Israel on sen sijaan vaivannut Herraa synneillään, rasittanut Häntä pahoilla töillään. Tässä tilanteessa Herra kehottaa: Käykäämme oikeutta keskenämme, jotta kävisi selville, kuka on oikeassa. Jumala toteaa yksinkertaisesti Israelille: Jo esi-isäsi tekivät syntiä ja puolusmiehesi eli johtajasi luopuivat Minusta. Niinpä Herra on jättänyt pyhät ruhtinaat häväistäväksi, Jaakobin tuhon omaksi ja Israelin alttiiksi pilkalle.
Mutta nämä kovatkaan rangaistukset eivät saaneet kansaa parannukseen. Assyrialaiset valloittivat, tuhosivat ja veivät pakkosiirtolaisuuteen pohjoisen Israelin ja sen pääkaupungin Samarian 700-luvun lopussa eKr. Assyrialaiset myös tuhosivat eteläisen Juudan kaupungit, ainoastaan Jerusalemin kaupunki jäi Herran antaman ihmeen kautta valloittamatta (Jes. 1, 2.Kun. 19). Jumalan hehkuva viha ja ankara sota polttivat Jumalan valittua kansaa, mutta se ei silloinkaan kääntynyt sydämessään Herran puoleen; ei tehnyt parannusta, luopunut synneistään ja epäjumalistaan, uskonut Herraan eli turvannut Hänen sanaansa ja lupauksiinsa.
’Mutta nyt’ -sanat julistavat kuitenkin riemullisen ja käänteen tekevän evankeliumin: Herra itse kääntää kansansa kohtalon, julistaa sille ehdotonta ja kaiken kattavaa rakkautta ja hellää hoitoa. Jumala lupaa vuodattaa vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Herra vuodattaa Henkensä Israelin siemenen päälle ja siunauksen Israelin vesojen päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partailla. Sen parannuksen, mitä ankarinkaan rangaistus ei saanut aikaan, Herra vaikuttaa kaiken alttiiksi antavalla lunastustyöllään ja Henkensä vuodattamisella.
Jesaja profetoi tässä tulevasta Pyhän Hengen vuodattamisesta kaiken lihan päälle, helluntaista. Mutta niin tämä kuin kaikki muukin Pyhässä Raamatussa saarnaa syvimmiltään Kristusta, Herraa Jeesusta. Herran palvelija Jaakob, valittu Israel, on tässä esikuva ja typos eli malli Vapahtajastamme. Siksi on luovuttamattoman tärkeää myös kääntää tämä sanatarkasti, kuten jokainen muukin Raamatun kohta. Muutoin tärkein asia, Herramme Jeesus, jää helposti pimentoon.
2. KRISTUS-SAARNA
Ensimmäinen jae ”Mutta nyt kuule, Jaakob, Minun palvelijani, ja Israel, jonka Minä olen valinnut” on kohtuullisen hyvin ja sanatarkasti samanlainen kuin heprealainen alkuteksti. Kristukseen tässä viittaa moni asia. Otamme ensiksi esiin ’Minun palvelijani’. Jeesus on Herran palvelija. Hänen viattomasta sijaiskärsimyksestään, syyttömästä tuomiostaan ja sovituksen tuottavasta kuolemastaan me saamme lukea Jesajan kirjan luvussa 53.
Myös Israel-nimi on Kristus-saarnaa. Israel tarkoittaa sananmukaisesti joko ’Jumala taistelee’ tai ’Hän kamppailee Jumalan kanssa' eli 'Hän taistelee Jumalaa vastaan’. Israel-nimi saarnaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, jossa Jumala, Herra Jeesus Kristus, kävi kovan ja verisen taistelun syntiä, kuolemaa ja Perkelettä vastaan - ja voitti! Jumala oli Kristuksessa ja sovitti itsensä langenneen ihmiskunnan kanssa. Samalla synniksi ja käärmeeksi tehty Jeesus oli ristillä ihmisluontonsa puolesta sotatilassa pyhän ja kiivaan Jumalan kanssa.
Ensimmäisen jakeen loppu kuuluisi heprealaista ilmaisua mukaillen: ”Israel, jossa on minun valintani.” Jumalan valinta tulee näkyviin Israelissa, se on siis Jeesuksessa. Herrassa Jeesuksessa meidät on valittu pelastumaan. Vain ja ainoastaan Hänessä, ei missään muussa nimessä.
Toisen jakeen alussa onkin sitten jo paha käännösvirhe. Heprealaisessa tekstissä sanotaan: ”Näin sanoo Herra, sinun Tekijäsi ja Muovaajasi kohdusta (alkaen), joka sinua auttaa.” Kaksi viimeisintä suomalaista kirkkoraamattua lähtee seikkailemaan omille teilleen puhuessaan tässä kohtaa alkutekstin vastaisesti tekemisen sijasta luomisesta. Vanha Biblia kääntää paremmin: ”joka sinun tehnyt ja valmistanut on”. Tosin tuo valmistaa sana ei ole paras mahdollinen. Kyseessä on muovaaminen, erityisesti saven kappaleen muotoileminen.
Kristus ei ole luotu tyhjästä, vaan tuo Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhan Ruhtinas on ottanut ’saven muodon’ tullessaan ihmiseksi maan päälle. Tässä näkyy, että Kristuksen jumalihmisyys alkoi nimenomaan Marian kohdussa sikiämisestä. Aivan niin kuin ihmisenkin elämä alkaa jo äidin kohdussa, ei vasta synnyttämisestä.
”… joka sinua auttaa” -viittaa syvimmiltään ylösnousemuksen pääsiäiseen, jossa tuli näkyville se, että Herramme ei kärsinyt, tullut hylätyksi ja helvettiin heitetyksi omien syntiensä tähden, vaan itsessään synnittömänä sijaiskärsijänä. Siksi kaiken maksettuaan ja täytettyään Hän sai itse lopulta avun. Kun ääretön ja ikuinen Jumala kärsii äärellisen ajan, niin se vastaa äärellisen ihmisen ikuista kärsimystä. Siksi Herramme ei jäänyt pimeyteen, rangaistukseen ja tuskaan, vaan sai kärsimyksensä jälkeen nähdä valon ja elämän. Sellainen ihminen sen sijaan, joka ei ole saanut syntejään Jumalan edessä anteeksi uskon kautta Jeesukseen, joutuu iankaikkiseen pimeyteen, rangaistukseen ja tuskaan.
Kristus on tuo Israelin Siemen, hepr. zéra, jonka päälle Herra vuodattaa Henkensä. Näkyvällä tavalla tämä tuli näkyville silloin, kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen: Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen hahmossa. Toki Herramme oli ollut Pyhän Hengen täyttämä jo hamasta Marian kohtuun sikiämisensä hetkestä. Mutta tässä kastetapahtumassa Pyhä Henki laskeutui myös ihmisten silmiin näkyvällä tavalla Messiaan päälle.
Huomaamme, että Jumalan sanassa on monta tasoa ja syvyyttä. Tärkein, syvin ja perustavin niistä on Kristus. Jos näemme ja uskomme Jeesus-saarnan Raamattua ja erityisesti Vanhaa testamenttia tutkiessamme, niin silloin olemme päässeet kuulemaan Isän Jumalan sydämen lyöntejä, keskelle ilmoituksen ja pelastuksen polttopistettä.
”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä.” (Joh. 20:31)
Kun etsimme ja löydämme Raamatun jakeista meitä langenneita rakastavan, meidän syntiemme tähden ristiinnaulitun ja meidän itsessämme kuolevaisten iankaikkisen pelastuksen tähden haudasta nousseen Jeesuksen Kristuksen, silloin olemme lukeneet ja uskoneet Jumalan sanaa Pyhän Hengen johdossa.
3. PETTURISTA JUMALAN TAISTELIJAKSI
Tutkimme nyt hetken tämän Jesajan kirjan luvun 44 historiallista taustaa. Tämä Jesajan evankeliumi alkaa sen kertaamisella, miten Jaakob, uudelta nimeltään Israel, oli saanut syntynsä. Jaakob-nimi tarkoittaa ’petturi’. Sellainen tuo Iisakin nuorempi poika totisesti oli. Jaakob petti veljensä Esaun ja isänsä Iisakin, huijasi heiltä äitinsä Rebekan avustuksella esikoisoikeuden ja isän siunauksen. Seurauksena tästä Jaakob joutui pakenemaan veljensä Esaun vihaa. Jaakob joutui 20 vuodeksi pois isänsä kodista Mesopotamiaan palvelemaan enoaan Laabania.
Palatessaan tältä matkaltaan lopulta takaisin kotiinsa Jaakob tietää kohtaavansa veljensä Esaun, jonka hän kuuli jo tulevan 400 miehen kanssa häntä vastaan. Kohtaamista edeltävänä yönä Jaakob joutuu Jabbokin joen varrella yksin yöpyessään painimaan, ankarasti taistelemaan, erään miehen kanssa, joka osoittautuu itse Herraksi. Koko yön kestävä taistelu päättyy lopulta siihen, että Herra muuttaa Jaakobin, petturin, nimen Israeliksi, Jumalan taistelijaksi.
Herra kutsuu Jaakobia palvelijakseen ja Israelia siksi, jossa Hänen valintansa tulee näkyville. Israel on valittu olemaan Jumalan pyhänä pappiskansana. Israelin sanotaan olevan Herran valmistama eli muovaama hamasta äidin kohdusta. Alkukielessä käytetty muovata-sana (hepr. jatsár) tarkoittaa savenvalajan työtä, saviastian muokkaamista. Kysymys on herkästä ja läheisestä, huolellisella kätten kosketuksella valmistamisesta ja muotoilemisesta. Israel on rakkaudella ja vaivalla muokattu, petturista kasvatettu. Jaakob on vieroitettu monin kärsimyksin ja lyönnein ylpeydestä, itseriittoisuudesta, oman voiton pyynnistä ja valheesta.
Luonnostamme me olemme jokainen Jaakobeja, pettureita, joista Herra kuitenkin koettelemusten koulussa kasvattaa ja kutsuu Jumalan taisteluriveihin kuuluvaksi. Niin kuin Jaakobkin Jumalan kanssa kamppailtuaan tuli heikoksi ja ontuvaksi, niin myös me emme enää ole entisellämme Herran kohdattuamme. Oma suuruus ja kuviteltu itseriittoisuus riisutaan meiltä pois, ja meistä tulee toisen armon varassa olevia. Se, joka kuvitteli olevansa terve, ei Herran kanssa painittuaan voi enää tehdä muuta kuin huutaa syntisairauteensa apuun parantajaa ja lääkäriä.
4. ÄLÄ PELKÄÄ, SILLÄ MINÄ OLEN VALINNUT SINUT
”Älä pelkää”, sanoo Herra. 366 kertaa Jumala Raamatun sanan kautta rohkaisee vapisevia ja arkoja näillä sanoilla. Vuoden jokaiselle päivälle, vieläpä karkausvuoden kaikille päiville, riittää Herran sana: Älä pelkää! Älkää pelätkö! Kun saamme kuulla, nähdä ja kokea monenlaista ahdistavaa ja lihalle epämieluista; elannon, tulevaisuuden ja koko elämän epävarmaksi ja uhatuksi tekevää, kansamme ja kansankirkkomme yhä syvemmälle syntiin vajoamista, niin me saamme joka ainoa päivä muistaa tämän Jumalan turvallisen sanan: Älä pelkää!
Ja mikä on syy ja peruste siihen, että meidän ei tarvitse pelätä? Edellinen luku 43 alkoi sanoin lähes samoin sanoin: ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut.” Lunastaminen, hepr. ga'ál, tarkoittaa alun perin sitä, että suvun ulkopuolelle menetetty perintömaa ostetaan takaisin sukuun. Laajemmassa merkityksessä se on kaiken aikaisemmin omistetun, mutta myöhemmin menetetyn, takaisin hankkimista. Jumala valitsi aikanaan Israelin itselleen, kutsui muiden kansojen ja heimojen keskeltä Aabrahamin jälkeläiset omaisuuskansakseen. Liiton kansa kuitenkin luopui elävästä Herrasta, lähti epäuskon haureudessa seuraamaan muita herroja ja jumalia.
Tämän luopumuksen ja lankeemuksen keskelle Jumala tuo lunastuksen sanoman: ”Minä olen ostanut sinut, Israel, takaisin itselleni. Minä olen maksanut sen velan, minkä sinä olit tuhlaajapoikana saanut aikaiseksi; Minä olen ottanut omakseni ja vastattavakseni sinun hoitamattomat, ulosotossa olevat laskusi; Minä olen sinun puolestasi kärsinyt velkavankeuden.” Lunastaminen tarkoittaa sitä, että Lunastaja ottaa omiin nimiinsä avuttoman ja korviaan myöten veloissa olevan ja konkurssiin joutuneen; Lunastaja antaa uuden elämän mahdollisuuden sille, joka on itse kaiken tuhlannut ja menettänyt.
5. ÄLÄ PELKÄÄ, MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT
Niin kuin tässä luvussa 44 kuin myös edellä luvussa 43 on kerrottu erityisesti nimeltä kutsumisesta: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut.” Tässä kerrotaan Jumalan hellästä ja intiimistä rakkaudesta ja huolenpidosta. Israelista käytetään erityistä hellittelynimeä Jesurun, hepr. Jeshurún), joka esiintyy tämän kohdan lisäksi vain Viidennen Mooseksen kirjan luvuissa 32 ja 33. Tässä on erityisen hellittelynimen lisäksi myös sanaleikki: Jaakob-nimi tarkoittaa petturia, Jesurun puolestaan suoraa ja vilpitöntä. Hepreankielen sana jashár tarkoittaa juuri tätä: suoraa, oikeaa ja oikeamielistä.
Kysymys on nyt nimenomaan etu- eli kutsumanimen - tässä suorastaan vielä lempi- eli hellittelynimen - käyttämisestä. Jos sanon jollekulle vaikkapa ”Herra tai rouva se ja se, voisitteko tehdä sitä ja sitä”, niin se olisi kovin etäistä ja muodollista. Mutta jos sanon: ”Mikko, auttaisitko minua”, niin asiasta tulee heti henkilökohtaisempi ja läheisempi. Tai jos käytän rakkaasta perheenjäsenestä tai ystävästä vielä hellittelynimeä, niin kysymys on rakkauden, välittämisen ja läheisen yhteenkuuluvuuden osoituksesta.
Tässä on valinnassa ja nimeltä kutsumisessa on viittaus myös Jumalan armonvälineiden käyttämiseen. Vanhan liiton aikana annettiin poikalapsille nimi heidän ympärileikkauspäivänään, joka tapahtui vauvan ollessa viikon ikäinen. Uuden liiton aikana on aivan oikein usein yhdistetty nimi ja kaste toisiinsa: Pyhässä Kasteessa meidät nimeltä kutsutaan ja liitetään Jumalan valitun kansan jäsenyyteen, meidän nimemme kirjoitetaan taivaan elämän kirjaan. Jumala tuntee kastetun nimeltä.
On ikävä kyllä olemassa myös väärää nimen ja kasteen yhdistämistä toisiinsa. Vanhemmat antavat ja julkistavat lapselleen antamansa nimen omalla ajallaan, eikä kaste ole varsinaisesti mikään nimenantamis- tai nimenjulkistamisjuhla. Kaste on Perkeleen lapsena syntyneen ihmisen uudesti synnyttämistä ja siirtämistä pimeyden valtakunnasta Jumalan lapseuteen. Jumalan sanan kuuleva lapsi tulee Jeesuksen uskoon ja pelastuksen osallisuuteen. Herra Jeesus uudestisynnyttää hengellisesti kuolleena syntyneen ihmisen Pyhän sanansa ja asettamansa kasteen kautta.
Moni suomalainen näyttää kyllä luopuneen tästä kasteensa mukaisesta uskosta Jeesukseen; kastetun nimi on tullut poispyyhityksi taivaan elämän kirjasta epäuskon tähden; se on Jumalan sanan harjoittamisen puutteen ja katumattoman syntielämän vuoksi. Mutta tänään kutsutaan kaikkia langenneita ja uskosta osattomiksi tulleita palaamaan takaisin kasteen armoon, jossa saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi yksin Jeesuksen tähden. Tänään kutsutaan jokaista luopunutta parannukseen, jossa saa jättää Jeesuksen ristin juurelle kaiken synnin, joka kietoo ja ahdistaa.
”Minä olen valinnut sinut”, sanoo Herra valmistamastaan, lunastamastaan ja kutsumastaan. Voiko tämän suurempaa kunniaa ja iloa kukaan enää maan päällä koskaan omistaa? Jumala puhuttelee meitä omiksi valituikseen, aivan kuten sulhanen tai morsian, mies tai vaimo voi puhutella rakasta kihlattuaan tai puolisoaan omakseen. Ja kun muistamme, minkälaisia me olemme, ja millainen on puolestaan Herra, niin tuon sanan kuullessamme me voimme hypätä riemusta kattoon!
Jesajan kirjan luvusta 4, jae 1: ”Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: ’Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme.’” Tällaisessa tilanteessa me luonnostamme jokainen olemme. Meidän syntimme ovat häpeällisiä. Eikö poskiamme ala kuumottaa, kun ajattelemme ja muistelemme kaikkea elämämme lankeemusta ja syntiä?
Epäuskoa kaikkine sen hedelmineen: ylpeyttä ja valehtelua, haureutta ja huoruutta, irstautta ja saastaisuutta, ylensyömistä ja juoppoutta, viattoman veren vuodattamista, sydämen kovuutta ja pelkuruutta, ahneutta ja katkeruutta, kovia sanoja ja väärää himoa? Tätä kaikkea on jokaisen meidän elämässämme ollut; kenellä julkisesti ja kenellä salaisesti ja piilotettuna. Mutta yhtä kaikki: Lihamme on ollut syntinen hamasta sikiämisestämme asti, syntinen se on tänään, ja syntisenä se pysyy hamaan kuolemanhetkeen. Eikö meidän häpeämme poistaminen ole elämämme asia numero yksi? Ja tällaisen Herra valitsee, suostuu ottamaan omiin nimiinsä, antamaan rakastetun morsiamen aseman ja nimen. Halleluja!
Mikään uhri ei ollut liian kallis Herralle, jotta Hän saattoi lunastaa sinut vapaaksi synnin orjuudesta, voisi vapauttaa sinut Saatanan seuraamisesta koituvasta päättymättömästä tuskasta helvetissä. Herra antoi oman ainoan, rakkaan ja kalliin esikoispoikansa lunnasmaksuksi sinusta. Sinulle, joka kauhistut sydämesi saastaisuutta ja pelkäät kuoleman kuilua sekä kadotuksen kauhuja, sanoo Herra Jeesus tänään: ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” Sinä, Herran seurakunta, saat kantaa kunnianimenäsi sanaa ’Israel’.