L Yleiset lyhenteet (INFO LYHENTEET)
| info-l-yleiset.pdf |
Avaa tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 31.1.2025s).
INFO https://gen.fi/info.html
L LYHENTEET https://gen.fi/info-l.html
L Yleiset lyhenteet
https://gen.fi/info-l-yleiset.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Lyhenteitä
3. Muita merkkejä
0. DOKUMENTTEJA
INFO Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
Academy of the Hebrew Language (Heprean kieliakatemia) (AHL)
https://hebrew-academy.org.il/
Heikel, I.: Latinalais-suomalainen sanakirja. Otava 1935
Kivimäki, A.: Summa summarum. Latinankielisiä termejä. Karisto 1999
Liddell & Scott: A Greek–English Lexicon. Clarendon Press 1940
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3atext%3a1999.04.0057
Liddell & Scott: An Intermediate Greek–English Lexicon. Clarendon Press 1889
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3atext%3a1999.04.0058
Milon Even-Shoshan. Vol. 1–6. Hamilon Hechadash 2003 (EShM)
Pitkäranta, R.: Suomi–latina–suomi-sanakirja. 6. painos. Gaudeamus 2018
Seppälä, Seppo: Heprea–suomi-sanakirja. Suomen Karmel-yhdistys 1981 (SSH)
Streng, A.: Latinalais-suomalainen sanakirja.
Suomalaisen kirjallisuuden seura 1933
Turtia, K.: Sivistyssanat. Otava 2001
1. JOHDANTO
Tähän luonnosomaiseen dokumenttiin on koottu allekirjoittaneen dokumenteissa käytettyjä lyhenteitä. Katso tarvittaessa myös seuraavat:
L Alkutekstien ja suomalaisten raamatunkäännösten lyhenteet
https://gen.fi/info-l-suomalaiset-raamatunkaannokset.html
L Kirkkovuoden pyhäpäivien lyhenteet
https://gen.fi/info-l-kirkkovuosi.html
L Raamatun kirjojen ja Apostolisten isien lyhenteet
https://gen.fi/info-l-raamattu.html
H4B Heprean paino- ja muut lukumerkit
https://gen.fi/h4b-paino-ja-muut-merkit.html
H4N Heprean nominityypit, johd.
https://gen.fi/h4n-nominityypit-johd.html
Latinan sanoissa paino on yleensä kolmanneksi viimeisellä tavulla (antepenultima). Jos toiseksi viimeinen tavu (penultima) on kuitenkin pitkä, niin silloin se on painollinen.
Englanninkieliset sanat on kirjoitettu punaisella, latinankieliset violetilla.
2. LYHENTEITÄ
A akkusatiivi, kohdanto (accusare /ūsā/ syyttää), objektin sijamuoto
abs. absoluuttimuoto, itsenäinen, irrallinen heprean ja Raamatun aramean
nominien perusmuoto (absolvere "irrottaa, päästää, vapauttaa",
absolutus /lū/ loppuun saatettu, täydellinen, ehdoton)
abstraktisubst. abstraktisubstantiivi, ajatuksellinen, käsitteellinen,
epähavainnollinen sana, konkreettisen vastakohta (abstractus)
acc. c. inf. accusativus cum infinitivo /akkūsātīvus kum īnfīnītīvō/
akkusatiivi infinitiivin kanssa -rakenne kreikan kieliopissa
adj. adjektiivi, laatusana, nomineihin kuuluva sanaluokka (adicere, heittää
kohti, lisätä, liittää, adiectus, adiectivus /tī/ liitetty)
shem toar "muodon/ominaisuuden nimi" ת׳
שֵׁם־תֹּ֫אַר שם תואר
adv. adverbi, seikkasana, yksi partikkeliryhmä (adverbium "sanan luona")
toar hapoal "verbin muoto/ominaisuus" ת״הפ
תֹּאַר־הַפֹּ֫עַל תואר הפועל
adverbiaaliprep. adverbiaaliprepositio; kreikan kielen adverbi,
jota voidaan käyttää genetiivin kanssa myös prepositiona
(LA § 162–164)
AHL The Academy of the Hebrew Language, Heprean kieliakatemia
הָאָקָדֶ֫מְיָה לַלָּשׁוֹן הָעִבְרִית
האקדמיה ללשון העברית
aines. ainesana; ainetta nimittävä substantiivi, josta ei käytetä
monikkoa tai monikkoa käytetään vain rajoitetussa merkityksessä,
esim. vesi, ilma, rauta, mass noun, material word
שֵׁם־עֶ֫צֶם בִּלְתִּי סָפִיר שם עצם בלתי ספיר
ajall. ajallisesti, jonakin aikana tapahtuva tai aikaan/ajankohtaan liittyvä
akkad. akkadi, akkadin kieli; kuollut itäseemiläinen kieli,
joka jakautuu eteläiseen babylonian ja pohjoiseen assyrian murteisiin
akt. aktiivi, aktiivinen, verbin pääluokka
(genus aktivum /āktī/ toimiva pääluokka)
pa'il "tekevä, valmistava"
פָּעִיל פעיל
akron. akronyymi, kirjainsana; lyhennesana tai lyhennenimi,
joka on muodostettu sanojen alkukirjaimista tai tavuista
AmE American English
aor. aoristi, kreikan kielen aikamuoto (tempus) ja aspekti
(kreik. ἀ-ὁρίζω a-horidzoo "ei-rajoittaa",
so. aoristia voidaan tietyissä muodoissa käyttää ilmaisemaan
sekä mennyttä, nykyistä että tulevaa tekemistä)
Ap. is. Apostoliset isät, ensimmäisellä ja toisella kristillisellä vuosisadalla
syntyneitä varhaisen kristikunnan kirjoituksia
arab. arabian kieli, kuuluu seemiläisiin kieliin
aravit
עֲרָבִית ערבית
aram. aramean kieli, kuuluu seemiläisiin kieliin
aramit
אֲרָמִית ארמית
arkik. arkikielessä, arkikielinen
arm. armeijaan tai armeijapalvelukseen kuuluva
art. artikkeli, nominaalisten sanojen määräisyyttä ilmaiseva sana tai liite
(articulus "pikku jäsen, nivel")
ashk. ashkenasijuutalaisuus (rinn. aškenasi), ashkenasiääntämys
ASRS Saarisalo, Aapeli: Raamatun sanakirja. Uudistettu painos.
Data Universum 2006
ass. assyrian kieli, seemiläisiin kieliin kuuluvan akkadin kielen pohjoinen
muoto, n. 2000–600 eKr.
attr. attribuutti, lisämäärite, yksi lauseenjäsenistä
(attribuere "määrätä, liittää, pass. liittyä, kuulua johonkin"
attributum /bū/ liittyvä, johonkin kuuluva)
aug. augmentti, lisäys, kreikan verbien menneen ajan indikatiiveihin
liittyvä etuliite (augescere /gē/ kasvaa, lisääntyä, augmentum)
BA Biblical Aramaic, Tanachin eli VT:n aramea
aramit tanachit
אֲרָמִית תָּנָ״כִית ארמית תנכ״ית
bab. babylonian kieli, seemiläisiin kieliin kuuluva akkadin kielen eteläinen
muoto, ~2000 eKr. – ajanlaskun alku
BAL Biblical Aramaic Loanword, Raamatun arameaan
muusta kielestä lainattu sana
BARH Biblical Aramaic. A Reader & Handbook.
Hendrickson Publishers 2016
BBA Van Pelt, M. V.: Basics of Biblical Aramaic. Zondervan 2011
BDB The Brown–Driver–Briggs Hebrew and English Lexicon.
Hendrickson Publishers [1906] 2014
BH Biblical Hebrew, Tanachin eli VT:n heprea
ivrit tanachit
עִבְרִית תָּנָ״כִית עברית תנכ״ית
BHK Biblia Hebraica Kittel
BHL Biblical Hebrew Loanword,
Raamatun hepreaan muusta kielestä lainattu sana
BHS Biblia Hebraica Stuttgartensia
BrE British English
BSI Bible Society in Israel
https://haktuvim.co.il/en/about/
BSIANT The New Covenant Aramaic Peshitta Text with Hebrew Translation.
The Bible Society in Israel 2005
BSINT Bible Society in Israel New Testament, moderni nykyheprealainen
UT:n käännös 1976/2011
https://haktuvim.co.il/en/about/
BT Blomqvist & Toivanen: Johdatus Uuden testamentin kreikkaan.
Gaudeamus 1975
c. common gender, maskuliinin ja feminiinin yhteinen muoto
zachar unkeva זו״נ
זָכָר וּנְקֵבָה זכר ונקבה
CA Confessio Augustana, Augsburgin tunnustus,
Luterilaisten tunnustuskirjojen päätunnustus vuodelta 1530
https://fi.wikipedia.org/wiki/Augsburgin_tunnustus
HNB Hayim Nahman Bialik (1873–1934) Israelin kansallisrunoilija
https://en.wikipedia.org/wiki/Hayim_Nahman_Bialik
coll. collection, kokoelma useista eri albumeista
CPA Christian Palestinian Aramaic, Palestiinan kristillinen aramea
D datiivi, annanto, kreikan nominien sijamuoto, vastaa usein suomen
allatiivia (pojalle) (dare "antaa" > dativus /ī/ annettu)
deminut. deminutiivi, diminutiivi, pienuutta tai hellittelyä osoittava muoto,
deminuere /dē/ vähentää, pienentää, supistaa
demonstr. demonstratiivinen, osoittava
dem.pron. demonstratiivipronomini, osoittava asemosana
denom. denominatiivinen, nominista johdettu verbi
depon. deponenttiverbi, kreikan verbi, josta ei käytetä aktiivimuotoja
du. duaali, kaksikko
du. mask. zachar zugi ז״ז
זָכָר זוּגִי זכר זוגי
du. fem. nekeva zugit נ״ז
נְקֵבָה זוּגִית נקבה זוגית
dyn. dynaaminen, voimakas, intensiivinen
EBJ Eliezer ben Jehuda (1858–1922) nykyheprean isä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eliezer_Ben-Jehuda
אֱלִיעֶ֫זֶר בֶּן־יְהוּדָה עליעזר בן יהודה
ed. edition; edited, painos; toimittanut
egypt. muinainen hieroglyfimerkeillä kirjoitettu egyptin kieli,
josta on myöhemmin kehittynyt koptin kieli,
sukua seemiläisille kielille
emf. emfaattinen, painollinen, painokas, korostettu
(kreik. ἐμφαίνω emfainoo "näkyä, tulla näkyväksi")
energ. suff. energinen suffiksi, klassisen heprean imperfektiin liittyvä pitempi
objektisuffiksi
epäm. epämääräinen muoto
epäsäänn. epäsäännöllinen, tavallisia sääntöjä noudattamaton
erisn. erisnimi, propri (proprius "oma, jollekin yksin kuuluva")
shem etsem perati שע״פ
שֵׁם־עֶ֫צֶם פְּרָטִי שם עצם פרטי
erisnimiadj. erisnimiadjektiivi, erisnimestä johdettu adjektiivi,
esim. juutalainen (tapa jne.), suomalainen (kirja, sauna jne.)
erisnimiadv. erisnimiadverbi, erisnimestä johdettu adverbi,
esim. juutalaisittain, kreikaksi
erisnimisubst. erisnimisubstantiivi, erisnimenä käytetty yleisnimi
esim. Jumala, Vapahtaja
erit. erityisesti, erityinen
es. esittää; on esittänyt (musiikkikappaleen)
EShK Even-Shoshan, A.: Konkordantsia Chadasha.
Hamilon Hechadash 2000
EShM Milon Even-Shoshan. Vol. 1–6. Hamilon Hechadash 2003
estet. estetiikka, estetiikassa; esteettinen,
kauneusarvot, taiteellisten ja muiden kauneusarvojen tutkimus;
taiteellisiin ja kauneusarvoihin liittyvä
et al. • 1. et alii "ja muut henkilöt"
• 2. et alia "ja muut asiat"
• 3. et alibi "ja muut kohdat"
et-obj. heprean et-prepositio objektin merkkinä
אֶת את
etym. etymologia, sananselitys, sanan alkuperä, historia ja johto
fem. feminiini
nekeva נ׳
נְקֵבָה נקבה
FN Foreign Name "vierasnimi", heprean kirjaimistolla kirjoitettu
muunkielinen erisnimi (nykyheprea)
foin. foinikian kieli; heprean läheinen sukulaiskieli, käytetty ~100 eKr. asti
fut. futuuri, verbin aikaluokka (tempus), joka ilmoittaa tulevaa tekemistä
tai tapahtumista
atid "valmiina oleva (joka tulee tapahtumaan)"
עָתִיד עתיד
FW Foreign Word "vierassana", heprean kirjaimistolla
kirjoitettu muunkielinen sana, jossa paino ei siirry taivutettaessa
päätteelle
G genetiivi, omanto, nominien omistamista ilmaiseva sijamuoto
gem. geminatus /ā/ kaksinkertainen, kahdennettu
GKC Gesenius, Wilhelm: Gesenius' Hebrew Grammar. Ed. by Kautzsch
and Cowley. 2nd Ed. [Clarendon 1910] Adansonia Press 2019
haf. haf'el
Raamatun aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista aikaansaavaa (kausatiivista) toimintaa; yksi
vaikuttamisvartaloista
הַפְעֵל הפעל
HALOT The Hebrew and Aramaic Lexicon of the Old Testament. Brill 2001
harv. harvoin
hellen. hellenistinen, Aleksanteri Suuren (356–323 eKr.) jälkeiseen
kreikankieliseen kulttuuripiiriin kuuluva
henk. henkilönnimi; erisnimi, jolla henkilöä kutsutaan; ihmisen etu-, suku-
tai lempinimi
shem perati ש״פ
שֵׁם פְּרָטִי שם פרטי
hepr. heprean kieli, kuuluu seemiläisiin kieliin
ivrit
עִבְרִית עברית
hier. hieroglyfi, muinaisegyptiläinen kuvakirjoitusmerkki
hif. hif'il, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista aikaansaavaa (kausatiivista) toimintaa,
yksi vaikuttamisvartaloista
הִפְעִיל הפעיל
Hirsch Etymological Dictionary of Biblical Hebrew by Rabbi Samson Rafael
Hirsch. Ed. Matityahu Clark. Feldheim 1999
https://books.google.ca/books?id=eVAAfn6Itb4C&printsec=frontcover&hl=fi%23v=onepage&q&f=false
hitp. • 1. hitpael; heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee voimakasta (intensiivistä) itseensä (refleksiivistä)
tai toinen toiseensa kohdistuvaa (resiprookkista) tekemistä;
yksi tehostusvartaloista
הִתְפַּעֵל התפעל
• 2. hitpa'al; aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee voimakasta (intensiivistä) itseensä kohdistuvaa
(refleksiivistä) tekemistä; yksi tehostusvartaloista
הִתְפַּעַל התפעל
hlö henkilö; yksityinen ihminen, persoona
HSF Hassidic Song Festival, Israelissa vuosina 1969–1992 järjestetty
uskonnollisten laulujen kilpailu
Festival haZemer haChasidi
פֶסְטִיבַל־הַזֶּ֫מֶר הַחֲסִידִי פסטיבל הזמר החסידי
huf. huf'al, hof'al; heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee passiivista aikaansaavan (kausatiivisen) tekemisen
kohteena olemista; yksi vaikuttamisvartaloista
הֻפְעַל הופעל
הָפְעַל הופעל
HVC Hebrew Verbs and Conjugations. Prolog 2009
HVT Tarmon & Uval: Heprean verbitaulukot. 4. painos.
Karmel-yhdistys 1998
identtinen j. identtinen juuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri,
jossa on samat juurikirjaimet mutta eri järjestyksessä
i.e. id est "se on, se tarkoittaa, toisin sanoen", that is to say "it is"
PIE Proto-Indo-European language, oletettu teoreettinen
indoeurooppalainen kantakieli
IHT Aejmelaeus, A. et al.: Ihan täyttä hepreaa. Raamatun heprean
oppikirja. Kirjapaja 2015
imperat. imperatiivi, käskytapa, verbin tapaluokka (modus)
impf. imperfekti, verbin menneen ajan aikaluokka (tempus)
ind. indikatiivi, tositapa, verbin tapaluokka (modus)
indef.pron. indefiniittipronomini, epämääräinen asemosana
inf. infinitiivi, verbin nominaalimuoto
instr.pref. instrumentaaliprefiksi, välinettä ilmaiseva etuliite
interj. interjektio, huudahdussana, yksi partikkeleiden sanaryhmistä
interrog. interrogatiivi, kysymyssana (interrogare /ā/ kysellä)
milat she'ela מ״ש
מִלַּת־שְׁאֵלָה מילת שאלה
interrog.pron. interrogatiivipronomini, kysyvä asemosana
inton. intonaatio, kysymyssanattoman kysymyslauseen viimeisen tavun
lausuminen korkeammalla sävelellä
intr. intransitiiviverbi, verbi, joka ei voi saada objektia
(intransitivus /trānsitī/ < etuliite in- "ei, epä-, ilman, -ton",
prep. trans /ā/ ylitse, yli, läpi, poikki, toisella puolella, toisella
puolella, takana, toiseksi muuttuva, toisenlainen, -i- "mennä",
adj. pääte -ivus /ī/)
poal omed "seisova verbi" פ״ע
פֹּ֫עַל עוֹמֵד פועל עומד
IRS Iso Raamatun sanahakemisto 1–2. Aika Oy 1997
IRTI Iso Raamatun tietosanakirja. Vol. 1–3. Raamatun tietokirja 1972–1975
isr. israelilainen
j. • 1. jae
• 2. juuri, kolmikirjaiminen heprean tai aramean sanajuuri
JBA Jewish Babylonian Aramaic, Babylonian juutalaisaramea
jidd. jiddishin kieli "juutalaissaksa"
jne. ja niin edelleen, and other similar things, and so forth, et cetera /kē/
johd. johdanto
Jones Jones, A.: [Proper Names of the Old Testament Scriptures 1856]
Jones' Dictionary of Old Testament Proper Names.
Kregel Publications 1990
JPA Jewish Palestinian Aramaic, Palestiinan juutalaisaramea
juss. jussiivi, heprean käskyjä ja kieltoja ilmaiseva tapaluokka (modus)
juuriaor. juuriaoristi; kreikan verbitaivutuksen muoto,
jossa verbivartalo päättyy vokaaliin
juut. juutalaisuus, juutalaisuudessa
K ketiv, ktiv (aram. kirjoitettu), Tanachin eli Heprealaisen VT:n
kirjoitettu muoto
קְתִיב קתיב
kahd. kahdennus, heprean ja aramean konsonantin kahdentaminen
vokaalin jälkeisellä dagesh-pisteellä
kaksisuk. kaksisukuinen substantiivi,
voi esiintyä sekä maskuliinini että feminiininä
kaksivart. kaksivartaloinen; sana, jolla on kaksi eri taivutusvartaloa
kansallisuusadj. kansallisuusadjektiivi, erisnimiadjektiivi;
henkilön- tai paikannimestä johdettu adjektiivi;
ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan henkilö
tai asia kuuluu tai missä henkilö asuu
tai mistä henkilö tai asia on kotoisin
kansallisuussubst. kansallisuussubstantiivi; henkilön- tai paikannimestä johdettu
nimitys; ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan
henkilö kuuluu tai missä hän asuu tai mistä hän on kotoisin
kardin. kardinaalilukusana, peruslukusana
kausat. kausatiivinen, aikaan saattava, vaikuttava tai teettävä verbien
taivutusluokka (konjugaatio)
KH Kiilunen & Hakola: Alfasta alkuun. Johdatus Uuden testamentin
kreikkaan. Finn Lectura 2010
KHAT Konkordanz zum Hebräischen Alten Testament. von Gerhard
Lisowsky. Dritte Auflage. Deutsche Bibelgesellschaft 1993
kieliop. kielioppi
dikduk
דִּקְדּוּק דקדוק
kirjak. kirjakieli, kirjakielessä
KJV King James Version, Kuningas Jaakon Raamattu
klass. klassinen, esim. klassinen kreikka
Klein Klein, Ernest: A Comprehensive Etymological Dictionary
of the Hebrew Language for Readers of English.
Macmillan Publishing Company 1987
https://www.sefaria.org/Klein_Dictionary?lang=bi
kohort. kohortatiivi, heprean ensimmäisen persoonan käskyjä ja kieltoja
ilmaiseva tapaluokka (modus)
kompar. komparatiivi, adjektiivin vertailun voittoaste
(modus comparativus /rātī/)
konj. • 1. konjunktio, sidesana (coniungere "yhdistää, liittää toisiinsa",
coniunctio /jūnktiō/)
milat chibur "liittämisen sana" מ״ח
מִלַּת־חִבּוּר מילת חיבור
milat kesher "sillan sana"
מִלַּת־קֶ֫שֶׁר מילת קשר
milat ichui "yhdistämissana"
מִלַּת־אִחוּי מילת איחוי
2. konjunktiivi, ajattelutapa, kreikan verbien tapaluokka (modus)
kons. konsekutiivinen, jatkava
kop. kopula, yhdistäjä
kopt. koptin kieli, koptin kielessä, muinaisesta egyptin kielestä kehittynyt
kieli, sukua seemiläisille kielille
kreik. kreikan kieli, kreikaksi
krist. kristillinen, kristitty
ks. katso
kuv. kuvaannollisesti, kuvallisesti, vertauskuvallisesti, symbolisesti,
kirjaimellisesta merkityksestä poikkeavalla tavalla
kval. kvalitatiivinen (myöhäislat. qualitativus /kvālitātī/)
laatua koskeva, laadullinen
käskym. käskymuoto (imperatiivi, jussiivi, kohortatiivi)
kysymyspart. kysymyspartikkeli, heprean הֲ ha-kysymyspartikkeli,
vastaa suomen ko/kö-päätettä
LA Aejmelaeus, L.: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008
lad. ladino, juutalaisespanja, kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin
laitosn. laitosnimi, laitoksen tai instituution erisnimi,
esim. Posti, Kansaneläkelaitos, Eduskunta, Israelin puolustusvoimat
lar. laryngaali, kurkkuäänne, guttural
lat. latinan kieli, latina, latinaksi
latv. latvian kieli, latvia
laus. lausutaan, lausuttaessa
LG Lyytikäinen & Gamzu: Opi hepreaa. Nykyheprean oppikirja.
Aurinko Kustannus 2017/2020
lokat. lokatiivi, suuntaa tai paikkaa osoittava muoto
LXX Septuaginta, kreikankielinen Tanachin eli VT:n käännös n. 200 eKr.
lyh. lyhenne, lyhentymä
lyhennes. lyhennesana; yleensä akronyyminen lyhenne, joka lausutaan sanana,
esim. suom. "KELA/Kela" (Kansaneläkelaitos),
hepr. "Tanach" (Heprealainen Vanha testamentti)
maant. maantiede, maantieteellinen, maantieteessä
MAH Milon Ariel Hamakif (heprea–heprea-sanakirja). Korim 2007
mask. maskuliini
zachar ז׳
זָכָר זכר
matem. matematiikka, matematiikassa
med. • 1. mediumi, kreikan verbien pääluokka (genus)
• 2. medius, keskimmäinen (eli toinen juurikirjain)
med./pass. mediumin ja passiivin yhteinen muoto
mess. messiaaninen
metat. metateesi, kirjainten paikkojen vaihtuminen,
konsonantin siirtyminen taaksepäin
MH Medieval Hebrew, keskiajan heprea, ~500–1880 jKr.
MHL Medieval Hebrew Loanword,
keskiajan hepreaan muusta kielestä lainattu sana
mon. monikko
mon. mask. zachar rabim ז״ר
זָכָר רַבִּים זכר רבים
mon. fem. nekeva rabot נ״ר
נְקֵבָה רַבּוֹת נקבה רבות
Mozeson Mozeson, I. E.: The Word. The Dictionary that Reveals the Hebrew
Source of English. Shapolsky Publishers 1989
MT masoreettinen teksti; heprealaisen VT:n vokalisoitu tekstimuoto
~800 jKr.
mus. musiikki, musiikissa
myöh. myöhäisempi, myöhemmin
määr. määräinen muoto
N nominatiivi, nimentö; nominien perus- ja sanakirjamuoto, jota
käytetään subjektina ja predikatiivina
nasal. nasalisaatio, vokaalin tai konsonantin muuttuminen
nenä-äänteeksi eli nasaaliksi
neg. negaatio, kieltosana; negatiivinen, kielteinen, kieltävä
NES Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja.
Sanoma Pro 2004
NH New Hebrew, nykyheprea, ~1880–
NHL New Hebrew Loanword, nykyhepreaan muusta kielestä lainattu sana,
joka painotetaan heprealaisten sanojen tapaan
nif. nif'al, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee passiivista tekemisen kohteena olemista tai
itseensä kohdistuvaa (refleksiivistä) toimintaa
נִפְעַל נפעל
nitp. nitpael, nykyheprean alkuvaiheissa käytetty arameasta generoinut
hitpaelia vastaava heprean verbikonjugaatio
ntr. neutri, suvuton sana
num. numeraali, lukusana, nomineihin kuuluva sanaluokka (numerus, luku)
shem mispar "luvun nimi" ש״מ
שֵׁם־מִסְפָּר שם מספר
nun parag. nun paragogicum /ō/, klassisen heprean imperfektimuotoon liittyvä
liittyvä nun-pääte
nykykreik. nykykreikka, nykykreikan, nykykreikaksi
obj. objekti, kohde; lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen
obj.suff. objektisuffiksi, transitiiviseen verbiin liittyvä objektin ilmaiseva
persoonaliite
objekt. objektiivinen
omistuspart. omistuspartikkeli
שֶׁל של
onomatop. onomatopoeettinen, ääntä jäljittelevä "nimellä runoileva"
opt. optatiivi, toivomustapa, kreikan verbien toivomusta tai odotusta
ilmaiseva tapaluokka (modus)
ordin. ordinaalilukusana, järjestyslukusana
P pausamuoto; heprean ja aramean sanojen pitkä, erityisen painollinen
ja/tai kunnioittava muoto
p. painos
pa. • 1. pa'al (kal, qal); heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista tekemistä; perusvartalo
פָּעַל פעל
קַל קל
• 2. pael; Raamatun aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista voimakasta (intensiivistä) tekemistä;
yksi tehostusvartaloista
פַּעֵל פעל
paik. paikannimi, maantieteellinen erisnimi
paikall. paikallisesti, jotakin paikkaa tarkoittaen tai siihen liittyen
painoll. painollinen muoto
part. partikkeli, apusana, yksi sanaluokista (particula, osanen)
partis. partisiippi, laatutapa, yksi verbin tapaluokista (modus) (participium
"osaa ottava" < pars "osa", capere "ottaa (kiinni), tarttua, valita")
pass. passiivi, verbin pääluokka (genus), joka ilmaisee tekemisen
kohteena olemista
PBH Post Biblical Hebrew, Raamatun jälkeinen antiikin ajan heprea,
Talmudin (Mishnan) heprea, ~200 eKr. – 500 jKr.
PBHL Post Biblical Hebrew (Loanword), Raamatun jälkeisen antiikin ajan
hepreaan muusta kielestä lainattu sana
pe. peal, Raamatun aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista toimintaa; perusvartalo
פְּעַל פעל
perf. perfekti, verbin aikaluokka (tempus), joka ilmoittaa, että jotakin on
tapahtunut
avar MH yli mennyt
עָבָר עבר
pers. • 1. persoona
• 2. persian kieli, farsi, persialainen
pers.pron. persoonapronomini, henkilöasemosana
Pesh. Peshitta, syyriankielinen Raamattu
PHE protohelleeni, kantahelleeni, kreikan ja sen läheisten sukulaiskielien
varhainen oletettu kantamuoto
pi. pi'el, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio), joka ilmaisee
aktiivista voimakasta (intensiivistä) toimintaa; yksi tehostusvartaloista
פִּעֵל פיעל
pikkuserkkuj. pikkuserkkujuuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri,
jossa ei ole yhtään yhteistä juurikirjainta,
mutta kaikki kolme kuuluvat samoihin äänneluokkiin
pilp. pilpel, heprean pi'el-konjugaation muoto eräillä heikoilla vartaloilla
pluskv. pluskvamperfekti (plus quam perfectum "enemmän kuin täydellinen");
verbin aikamuoto, joka ilmoittaa, että jotakin oli tapahtunut,
ennen kuin jotakin muuta tapahtui
po. pitäisi olla
pos. positiivi, adjektiivin tai adverbin perusaste
(positivus /tī/ pohjaksi asetettu)
poss.pron. possessiivipronomini, omistusasemosana
kinui kinjan
כִּנּוּי־קִנְיָן כינוי קניין
poss.suff. possessiivisuffiksi, omistusliite
postp. postpositio, jälkisana; yksi partikkeliryhmä
propr. red. propretonic reduction, heprean tavuopissa painollista tavua edeltävän
pitkävokaalisen tavun lyheneminen katkovokaaliksi painon siirtyessä
eteenpäin, ns. kolmas lopusta lyhenee -sääntö
pred. predikaatti, lauseenjäsen, joka ilmaisee subjektin eli tekijän toimintaa,
tilaa tai ominaisuutta (praedicatum /kā/ julkikuulutettu
< praedicare /kā/ kuuluttaa julki)
prees. preesens, verbin aikaluokka, joka ilmoittaa päättymätöntä tekemistä
nykyajassa (tempus praesens [sē] läsnä oleva aikamuoto)
hove PBH "oleva"
הוֹוֶה הווה
pref. prefiksi, etuliite
תְּחִלִּית תחילית
prep. prepositio, etusana; yksi partikkeliryhmä
milat jachas "suhteen sana" מ״י
מִלַּת־יַ֫חַס מילת יחס
prim. primus /ī/ ensimmäinen
pron. pronomini, asemosana; nomineihin kuuluva sanaluokka
pronominaaliadj. pronominaaliadjektiivi, pronominina käytettävä adjektiivi,
pronominaali
pronominaaliadv. pronominaaliadverbi, pronominina käytettävä adverbi,
pronominaali
pronominaalisubst. pronominaalisubstantiivi, pronominina käytettävä substantiivi,
pronominaali
protohell. protohelleeninen tai kantahelleeninen kielimuoto
psyk. psykologia, psykologiassa
pu. pual, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee passiivista voimakkaan (intensiivisen) tekemisen
kohteena olemista; yksi tehostusvartaloista
פֻּעַל פואל
puhek. puhekieli, puhekielessä, arkikieli
puhuttelun. puhuttelunimi; lempi-, hellittely- tai hyväilynimi
pulp. pulpal, heprean pual-konjugaation muoto eräillä heikoilla vartaloilla
puoliprep. puoliprepositio, heprean ja aramean prepositioilmaisu,
jossa on yhdistyneenä prepositio ja nomini
Q qere (aram. luettu), Tanachin eli Heprealaisen VT:n luettu muoto
קְרֵא קרא
raam. raamatullisessa yhteydessä
refl.pron. refleksiivipronomini, itsekohtainen asemosana
rel.adj. relatiiviadjektiivi; adjektiivi, joka viittaa johonkin lauseen toiseen
sanaan tai koko lauseeseen
rel.part. relatiivipartikkeli, takakohtainen apusana,
adverbiaalisesti käytetty relatiivipronomini tai sen johdos
rel.pron. relatiivipronomini, takakohtainen asemosana
relat. relatiivinen, suhteellinen; kieliopissa takakohtainen
≠ absoluuttinen, ehdoton, rajoittamaton, riippumaton, itsenäinen
resipr. resiprookkinen, vastavuoroinen, molemminpuolinen
resipr.pron. resiprookkipronomini, vastavuoroinen asemosana
rinn. rinnakkainen muoto, rinnakkaiskohta tai -kohdat
roman. romanian kieli, romaniaksi
roomal. roomalainen, Rooman valtiossa käytetty
Rosenthal Rosenthal, Fr.: A Grammar of Biblical Aramaic.
Seventh, expanded ed.. Harrassowitz Verlag 2006
run. runollinen, runollisesti
SA Samaritan Aramaic, samarialainen aramea
saam. saamen kieli, saameksi
sairausnom. sairausnomini, heprean sairautta ilmaiseva nominityyppi (mishkal)
סַסֶּ֫סֶת סססת
san. sanue, alkuperältään yhteen kuuluvien sanojen ryhmä, sanapesye
sanskr. sanskrit, sanskritin kieli (muinaisintia), sanskritin kielessä;
indoeurooppalaisten kielten indoiranilaiseen ryhmään kuuluva
muinainen kieli
SBLGNT Greek New Testament. Society of Biblical Literature 2010
http://sblgnt.com/
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
segol. segolaatti; heprean tai aramean sana, jolla on yksikön suffikoitavassa
muodossa (st. suff.) yksitavuinen taivutusvartalo
segolaattimon. segolaattimonikko; heprean sana, jolla on segolaattityyppinen
monikkomuoto, esim. מְלָכִים tai מְלָכוֹת
semit. semitismi, seemiläisestä kielestä (erit. heprea, aramea)
tai juutalaisesta kulttuurista peräisin oleva
serkkuj. serkkujuuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri,
jossa on yksi yhteinen juurikirjain
ja kaksi muuta kuuluvat samoihin äänneluokkiin
sijaispid. sijaispidennys: heprean lyhytvokaalisen umpitavun muuttuminen
pitkävokaaliseksi avotavuksi tai male-vokaalin muuttuminen pelkäksi
vokaalimerkiksi
Sir. Sirakin kirja, yksi VT:n apokryfikirjoista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirakin_kirja
sisarj. sisarjuuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri, jossa on kaksi yhteistä
juurikirjainta ja kolmas kuuluu samaan äänneluokkaan
skand. skandinaavinen
Sokoloff M. Sokoloff:
A Dictionary of Jewish Palestinian Aramaic of the Byzantine
Period. 3rd edition. Bar-Ilan University Press 2017
A Dictionary on Jewish Babylonian Aramaic of the Talmudic and
Geonic Periods. Bar-Ilan University Press 2002
sot. sotaan tai sotilaspalvelukseen kuuluva
sov. laulun tai musiikkikappaleen sovittaja
SSS Seppälä, S.: Suomi–heprea-sanakirja. Suomen Karmel-yhdistys 1989
SSH Seppälä, S.: Heprea–suomi-sanakirja. Suomen Karmel-yhdistys 1981
statiiviv. statiiviverbi (stativus /ī/ seisova); verbi, jonka toiminta ei näy
liikkeenä, toimintana tai muutoksena, esim. ajatella, elää, kuulla,
nähdä, olla, oppia
subj. subjekti; lauseenjäsen, joka ilmaisee tekijän; lauseen tärkein sana;
se, mistä jotain kerrotaan
subjekt. subjektiivinen; subjektiin liittyvä, subjektin omistama
subst. substantiivi, nimisana, nomineihin kuuluva sanaluokka
substantiv. substantivoitu; substantiivi, joka on muodostettu verbistä
sukun. sukunimi
sum. sumeri, sumerin kieli, sumerin kielessä, sumerinkielinen
sup. supistuma, supistunut muoto
sup.fut. supistumafutuuri, eräiden kreikan verbien taivutusmuoto
superl. superlatiivi, adjektiivin vertailun yliaste
st. abs. status absolutus /lū/, absolute state, irrotettu tai vapautettu asema,
heprean ja aramean nominien itsenäinen ja riippumaton muoto,
heprean ja Raamatun aramean sanakirjoissa käytettävä nominien
perusmuoto
st. constr. status constructus, construct state, rakenneasema, heprean ja aramean
nominien genetiivirakenteessa käytettävä sanan omistettava muoto
nismach "tukeutuva"
נִסְמָךְ נסמך
st. det. status determinatus /ā/, determined state, määrätty asema,
aramean nominien määräinen muoto, juutalaisaramean ja syyrian
kielen nominien sanakirjamuoto
st. suff. status suffixus, status pronominalis /ā/, nominien taivutusvartalo,
jota käytetään persoonasuffiksien kanssa
syyr. syyrian kieli, yksi itäaramealaisista kielistä, Peshittan kieli
taiv. taivutus, taivutusmuodot, taivutusmuotoja
Tanach Heprealainen Vanha testamentti (akronyymisesti muodostettu
lyhennesana: Tora, Nevi'im, Ktuvim "Toora, Profeetat,
Kirjoitukset"). Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa Tanachilla
tarkoitetaan masoreettista tekstiä (MT, BHS).
תָּנָ״ךְ תנ״ך
תּוֹרָה ,נְבִיאִים ,כְּתוּבִים תורה ,נביאין, כתובים
tekijänn. tekijännimi, nomen /ō/ opificis; substantiivijohdos,
joka tarkoittaa kantasanansa ilmaiseman toiminnan suorittajaa,
voi olla myös ammattinimi
tekemispaikkanom. tekemispaikkanomini; heprean tekemispaikkaa ilmaiseva
nominityyppi (mishkal)
teosn. teosnimi; kirjan, elokuvan, taideteoksen jne.
isolla alkukirjaimella kirjoitettava erisnimi
tert. tertius "kolmas"
tif. tif'el, heprean tav-nominista muodostettu denominatiivinen aktiivinen
intensiivinen verbivartalo
(vastaa merkitykseltään ja rakenteeltaan pi'el-konjugaatiota)
תִּפְעֵל תפעל
TR Textus Receptus "vastaanotettu teksti",
Erasmus Rotterdamilaisen vuonna 1516 julkaisemaan
ensimmäiseen painettuun kreikankieliseen Uuteen testamenttiin
perustuva tekstimuoto
trans. transitiiviverbi; verbi, joka voi saada objektin
(transitivus /ānsitī/ < prep. trans /ā/ ylitse, yli, läpi, poikki,
toisella puolella, toiselle puolelle, takana, toiseksi muuttuva,
toisenlainen, verbi -i- mennä, adj. pääte -ivus /ī/)
poal jotse "ulostuleva verbi" פ״י
פֹּ֫עַל יוֹצֵא פועל יוצא
tšek. tšekki, tšekin kieli
tuf. tuf'al, heprean tav-nominista muodostettu denominatiivinen
intensiivinen passiivinen verbivartalo (vastaa pualia)
תֻּפְעַל תופעל
TWOT Theological Wordbook of the Old Testament.
Ed. Harris, Archer & Waltke. Moody Publishers 1980
tx: tekstimuoto, käsiteltävässä tekstissä esiintyvä muoto
ug. ugarit, ugaritin kieli; kuuluu luoteisseemiläisiin kieliin
urh. urheilu, urheilussa
usk. uskonto, uskonnossa
UT Uusi testamentti
HaBrit haChadasha "Uusi liitto"
הַבְּרִית הַחֲדָשָׁה הברית החדשה
uud. uudistanut, esim. virsikirjan virren sanoituksen
v. • 1. verbi, teonsana
• 2. vuosi
V vokatiivi, puhuttelusija, yksi kreikan substantiivien sijamuodoista
vahv. vahvistava, korostava
vaihtoeht. vaihtoehtoinen
vanh. vanhentunut, vanhahtavassa tyylissä
var. tekstivariantti, vaihtoehtoinen lukutapa yhdessä tai useammassa UT:n
kreikankielisessä käsikirjoituksessa
vart. vartalo, vartaloinen
verbaalisubst. verbaalisubstantiivi, teonnimi, verbistä johdettu tekemistä tarkoittava
substantiivi, action noun
shem pe'ula "tekemisen nimi"
שֵׁם־פְּעֻלָּה שם פעולה
VISK Iso suomen kielioppi, verkkoversio
https://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
vrt. vertaa
vs. versus "vastaan", käsiteltävän asian osapuolet
vsk. vuosikerta; kirkkovuoden Raamatun lukukappaleiden
kolme vuosikertaa
VT Vanha testamentti
Vulg. Vulgata, kirkkoisä Hieronymuksen (~347–420) vuonna 405
kääntämä latinankielinen Raamattu
Wharton Wharton, E. R.: Etyma Graeca. An Etymological Lexicon
of Classical Greek. [Percival and co. 1890] HardPress 2018
yhdysv. yhdysverbi; verbi, jossa on etuliitteenä joku toinen sana
yks. yksikkö
yl. yleensä
ylät. ylätyylinen, korkeatyylinen, juhlalliseen tai vastaavaan kielenkäyttöön
soveltuva ilmaisu tai käyttötapa
3. MUITA MERKKEJÄ
x̄ makron eli pituusmerkki: vaakaviiva latinalaisen vokaalin päällä
(ā, ē, ī jne.) on foneettinen lausumisohje, joka tarkoittaa pitkää
vokaalia: aa, ee, ii jne. (kreik. μακρός makros "suuri")
x̆ breve eli lyhyysmerkki: yläkaari latinalaisen vokaalin päällä
(ă, ĕ, ĭ jne.) on foneettinen lausumisohje, joka tarkoittaa lyhyttä
vokaalia: a, e, i jne. (brevis "lyhyt")
= yhtäsuuruusmerkki: synonyymi eli samaa (tai lähes samaa) merkitsevä
sana (kreik. σύν syn "kanssa, luona, yhdessä", ὄνομα onoma "nimi")
≈ aaltoyhtäsuuruusmerkki: lähes samaa tarkoittava sana tai ilmaisu
≠ erisuuruusmerkki: antonyymi, vastakohtaa tarkoittava sana tai ilmaisu
* asteriski eli tähtimerkki: ilmaisee sanan alkuun merkittynä teknisen tai
teoreettisen muodon, jota ei ole olemassa
~ aaltoviiva eli tilde: noin
(1x) Sulkeisiin merkitty x-kirjaimen edellä oleva luku kertoo sanan
esiintymismäärän alkukielisessä Raamatussa eli Tanachissa
(heprean- ja arameankielinen VT) tai kreikankielisessä UT:ssa.
Lukua mahdollisesti seuraava raamatunkohta on sanan
ensimmäinen esiintymä.
(/) Sulkeissa olevat vinoviivalla erotetut luvut
• heprean sanojen yhteydessä ensin verbin ja sitten juuren kaikki
esiintymät Tanachissa
• kreikan verbien yhteydessä ensin verbin itsenäinen esiintymismäärä
UT:ssa ja sitten esiintymismäärä mukaan lukien yhdysverbit
[] hakasulkeet: pelkästään klassinen, raamatullinen tai ylätyylisen
kirjakielen muoto
{} aaltosulkeet: pelkästään nykyhepreassa käytetty muoto
{{}} kaksoisaaltosulkeet: virheellinen tai nykykielessä vanhentunut muoto
INFO https://gen.fi/info.html
L LYHENTEET https://gen.fi/info-l.html
L Yleiset lyhenteet
https://gen.fi/info-l-yleiset.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Lyhenteitä
3. Muita merkkejä
0. DOKUMENTTEJA
INFO Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
Academy of the Hebrew Language (Heprean kieliakatemia) (AHL)
https://hebrew-academy.org.il/
Heikel, I.: Latinalais-suomalainen sanakirja. Otava 1935
Kivimäki, A.: Summa summarum. Latinankielisiä termejä. Karisto 1999
Liddell & Scott: A Greek–English Lexicon. Clarendon Press 1940
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3atext%3a1999.04.0057
Liddell & Scott: An Intermediate Greek–English Lexicon. Clarendon Press 1889
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3atext%3a1999.04.0058
Milon Even-Shoshan. Vol. 1–6. Hamilon Hechadash 2003 (EShM)
Pitkäranta, R.: Suomi–latina–suomi-sanakirja. 6. painos. Gaudeamus 2018
Seppälä, Seppo: Heprea–suomi-sanakirja. Suomen Karmel-yhdistys 1981 (SSH)
Streng, A.: Latinalais-suomalainen sanakirja.
Suomalaisen kirjallisuuden seura 1933
Turtia, K.: Sivistyssanat. Otava 2001
1. JOHDANTO
Tähän luonnosomaiseen dokumenttiin on koottu allekirjoittaneen dokumenteissa käytettyjä lyhenteitä. Katso tarvittaessa myös seuraavat:
L Alkutekstien ja suomalaisten raamatunkäännösten lyhenteet
https://gen.fi/info-l-suomalaiset-raamatunkaannokset.html
L Kirkkovuoden pyhäpäivien lyhenteet
https://gen.fi/info-l-kirkkovuosi.html
L Raamatun kirjojen ja Apostolisten isien lyhenteet
https://gen.fi/info-l-raamattu.html
H4B Heprean paino- ja muut lukumerkit
https://gen.fi/h4b-paino-ja-muut-merkit.html
H4N Heprean nominityypit, johd.
https://gen.fi/h4n-nominityypit-johd.html
Latinan sanoissa paino on yleensä kolmanneksi viimeisellä tavulla (antepenultima). Jos toiseksi viimeinen tavu (penultima) on kuitenkin pitkä, niin silloin se on painollinen.
Englanninkieliset sanat on kirjoitettu punaisella, latinankieliset violetilla.
2. LYHENTEITÄ
A akkusatiivi, kohdanto (accusare /ūsā/ syyttää), objektin sijamuoto
abs. absoluuttimuoto, itsenäinen, irrallinen heprean ja Raamatun aramean
nominien perusmuoto (absolvere "irrottaa, päästää, vapauttaa",
absolutus /lū/ loppuun saatettu, täydellinen, ehdoton)
abstraktisubst. abstraktisubstantiivi, ajatuksellinen, käsitteellinen,
epähavainnollinen sana, konkreettisen vastakohta (abstractus)
acc. c. inf. accusativus cum infinitivo /akkūsātīvus kum īnfīnītīvō/
akkusatiivi infinitiivin kanssa -rakenne kreikan kieliopissa
adj. adjektiivi, laatusana, nomineihin kuuluva sanaluokka (adicere, heittää
kohti, lisätä, liittää, adiectus, adiectivus /tī/ liitetty)
shem toar "muodon/ominaisuuden nimi" ת׳
שֵׁם־תֹּ֫אַר שם תואר
adv. adverbi, seikkasana, yksi partikkeliryhmä (adverbium "sanan luona")
toar hapoal "verbin muoto/ominaisuus" ת״הפ
תֹּאַר־הַפֹּ֫עַל תואר הפועל
adverbiaaliprep. adverbiaaliprepositio; kreikan kielen adverbi,
jota voidaan käyttää genetiivin kanssa myös prepositiona
(LA § 162–164)
AHL The Academy of the Hebrew Language, Heprean kieliakatemia
הָאָקָדֶ֫מְיָה לַלָּשׁוֹן הָעִבְרִית
האקדמיה ללשון העברית
aines. ainesana; ainetta nimittävä substantiivi, josta ei käytetä
monikkoa tai monikkoa käytetään vain rajoitetussa merkityksessä,
esim. vesi, ilma, rauta, mass noun, material word
שֵׁם־עֶ֫צֶם בִּלְתִּי סָפִיר שם עצם בלתי ספיר
ajall. ajallisesti, jonakin aikana tapahtuva tai aikaan/ajankohtaan liittyvä
akkad. akkadi, akkadin kieli; kuollut itäseemiläinen kieli,
joka jakautuu eteläiseen babylonian ja pohjoiseen assyrian murteisiin
akt. aktiivi, aktiivinen, verbin pääluokka
(genus aktivum /āktī/ toimiva pääluokka)
pa'il "tekevä, valmistava"
פָּעִיל פעיל
akron. akronyymi, kirjainsana; lyhennesana tai lyhennenimi,
joka on muodostettu sanojen alkukirjaimista tai tavuista
AmE American English
aor. aoristi, kreikan kielen aikamuoto (tempus) ja aspekti
(kreik. ἀ-ὁρίζω a-horidzoo "ei-rajoittaa",
so. aoristia voidaan tietyissä muodoissa käyttää ilmaisemaan
sekä mennyttä, nykyistä että tulevaa tekemistä)
Ap. is. Apostoliset isät, ensimmäisellä ja toisella kristillisellä vuosisadalla
syntyneitä varhaisen kristikunnan kirjoituksia
arab. arabian kieli, kuuluu seemiläisiin kieliin
aravit
עֲרָבִית ערבית
aram. aramean kieli, kuuluu seemiläisiin kieliin
aramit
אֲרָמִית ארמית
arkik. arkikielessä, arkikielinen
arm. armeijaan tai armeijapalvelukseen kuuluva
art. artikkeli, nominaalisten sanojen määräisyyttä ilmaiseva sana tai liite
(articulus "pikku jäsen, nivel")
ashk. ashkenasijuutalaisuus (rinn. aškenasi), ashkenasiääntämys
ASRS Saarisalo, Aapeli: Raamatun sanakirja. Uudistettu painos.
Data Universum 2006
ass. assyrian kieli, seemiläisiin kieliin kuuluvan akkadin kielen pohjoinen
muoto, n. 2000–600 eKr.
attr. attribuutti, lisämäärite, yksi lauseenjäsenistä
(attribuere "määrätä, liittää, pass. liittyä, kuulua johonkin"
attributum /bū/ liittyvä, johonkin kuuluva)
aug. augmentti, lisäys, kreikan verbien menneen ajan indikatiiveihin
liittyvä etuliite (augescere /gē/ kasvaa, lisääntyä, augmentum)
BA Biblical Aramaic, Tanachin eli VT:n aramea
aramit tanachit
אֲרָמִית תָּנָ״כִית ארמית תנכ״ית
bab. babylonian kieli, seemiläisiin kieliin kuuluva akkadin kielen eteläinen
muoto, ~2000 eKr. – ajanlaskun alku
BAL Biblical Aramaic Loanword, Raamatun arameaan
muusta kielestä lainattu sana
BARH Biblical Aramaic. A Reader & Handbook.
Hendrickson Publishers 2016
BBA Van Pelt, M. V.: Basics of Biblical Aramaic. Zondervan 2011
BDB The Brown–Driver–Briggs Hebrew and English Lexicon.
Hendrickson Publishers [1906] 2014
BH Biblical Hebrew, Tanachin eli VT:n heprea
ivrit tanachit
עִבְרִית תָּנָ״כִית עברית תנכ״ית
BHK Biblia Hebraica Kittel
BHL Biblical Hebrew Loanword,
Raamatun hepreaan muusta kielestä lainattu sana
BHS Biblia Hebraica Stuttgartensia
BrE British English
BSI Bible Society in Israel
https://haktuvim.co.il/en/about/
BSIANT The New Covenant Aramaic Peshitta Text with Hebrew Translation.
The Bible Society in Israel 2005
BSINT Bible Society in Israel New Testament, moderni nykyheprealainen
UT:n käännös 1976/2011
https://haktuvim.co.il/en/about/
BT Blomqvist & Toivanen: Johdatus Uuden testamentin kreikkaan.
Gaudeamus 1975
c. common gender, maskuliinin ja feminiinin yhteinen muoto
zachar unkeva זו״נ
זָכָר וּנְקֵבָה זכר ונקבה
CA Confessio Augustana, Augsburgin tunnustus,
Luterilaisten tunnustuskirjojen päätunnustus vuodelta 1530
https://fi.wikipedia.org/wiki/Augsburgin_tunnustus
HNB Hayim Nahman Bialik (1873–1934) Israelin kansallisrunoilija
https://en.wikipedia.org/wiki/Hayim_Nahman_Bialik
coll. collection, kokoelma useista eri albumeista
CPA Christian Palestinian Aramaic, Palestiinan kristillinen aramea
D datiivi, annanto, kreikan nominien sijamuoto, vastaa usein suomen
allatiivia (pojalle) (dare "antaa" > dativus /ī/ annettu)
deminut. deminutiivi, diminutiivi, pienuutta tai hellittelyä osoittava muoto,
deminuere /dē/ vähentää, pienentää, supistaa
demonstr. demonstratiivinen, osoittava
dem.pron. demonstratiivipronomini, osoittava asemosana
denom. denominatiivinen, nominista johdettu verbi
depon. deponenttiverbi, kreikan verbi, josta ei käytetä aktiivimuotoja
du. duaali, kaksikko
du. mask. zachar zugi ז״ז
זָכָר זוּגִי זכר זוגי
du. fem. nekeva zugit נ״ז
נְקֵבָה זוּגִית נקבה זוגית
dyn. dynaaminen, voimakas, intensiivinen
EBJ Eliezer ben Jehuda (1858–1922) nykyheprean isä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eliezer_Ben-Jehuda
אֱלִיעֶ֫זֶר בֶּן־יְהוּדָה עליעזר בן יהודה
ed. edition; edited, painos; toimittanut
egypt. muinainen hieroglyfimerkeillä kirjoitettu egyptin kieli,
josta on myöhemmin kehittynyt koptin kieli,
sukua seemiläisille kielille
emf. emfaattinen, painollinen, painokas, korostettu
(kreik. ἐμφαίνω emfainoo "näkyä, tulla näkyväksi")
energ. suff. energinen suffiksi, klassisen heprean imperfektiin liittyvä pitempi
objektisuffiksi
epäm. epämääräinen muoto
epäsäänn. epäsäännöllinen, tavallisia sääntöjä noudattamaton
erisn. erisnimi, propri (proprius "oma, jollekin yksin kuuluva")
shem etsem perati שע״פ
שֵׁם־עֶ֫צֶם פְּרָטִי שם עצם פרטי
erisnimiadj. erisnimiadjektiivi, erisnimestä johdettu adjektiivi,
esim. juutalainen (tapa jne.), suomalainen (kirja, sauna jne.)
erisnimiadv. erisnimiadverbi, erisnimestä johdettu adverbi,
esim. juutalaisittain, kreikaksi
erisnimisubst. erisnimisubstantiivi, erisnimenä käytetty yleisnimi
esim. Jumala, Vapahtaja
erit. erityisesti, erityinen
es. esittää; on esittänyt (musiikkikappaleen)
EShK Even-Shoshan, A.: Konkordantsia Chadasha.
Hamilon Hechadash 2000
EShM Milon Even-Shoshan. Vol. 1–6. Hamilon Hechadash 2003
estet. estetiikka, estetiikassa; esteettinen,
kauneusarvot, taiteellisten ja muiden kauneusarvojen tutkimus;
taiteellisiin ja kauneusarvoihin liittyvä
et al. • 1. et alii "ja muut henkilöt"
• 2. et alia "ja muut asiat"
• 3. et alibi "ja muut kohdat"
et-obj. heprean et-prepositio objektin merkkinä
אֶת את
etym. etymologia, sananselitys, sanan alkuperä, historia ja johto
fem. feminiini
nekeva נ׳
נְקֵבָה נקבה
FN Foreign Name "vierasnimi", heprean kirjaimistolla kirjoitettu
muunkielinen erisnimi (nykyheprea)
foin. foinikian kieli; heprean läheinen sukulaiskieli, käytetty ~100 eKr. asti
fut. futuuri, verbin aikaluokka (tempus), joka ilmoittaa tulevaa tekemistä
tai tapahtumista
atid "valmiina oleva (joka tulee tapahtumaan)"
עָתִיד עתיד
FW Foreign Word "vierassana", heprean kirjaimistolla
kirjoitettu muunkielinen sana, jossa paino ei siirry taivutettaessa
päätteelle
G genetiivi, omanto, nominien omistamista ilmaiseva sijamuoto
gem. geminatus /ā/ kaksinkertainen, kahdennettu
GKC Gesenius, Wilhelm: Gesenius' Hebrew Grammar. Ed. by Kautzsch
and Cowley. 2nd Ed. [Clarendon 1910] Adansonia Press 2019
haf. haf'el
Raamatun aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista aikaansaavaa (kausatiivista) toimintaa; yksi
vaikuttamisvartaloista
הַפְעֵל הפעל
HALOT The Hebrew and Aramaic Lexicon of the Old Testament. Brill 2001
harv. harvoin
hellen. hellenistinen, Aleksanteri Suuren (356–323 eKr.) jälkeiseen
kreikankieliseen kulttuuripiiriin kuuluva
henk. henkilönnimi; erisnimi, jolla henkilöä kutsutaan; ihmisen etu-, suku-
tai lempinimi
shem perati ש״פ
שֵׁם פְּרָטִי שם פרטי
hepr. heprean kieli, kuuluu seemiläisiin kieliin
ivrit
עִבְרִית עברית
hier. hieroglyfi, muinaisegyptiläinen kuvakirjoitusmerkki
hif. hif'il, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista aikaansaavaa (kausatiivista) toimintaa,
yksi vaikuttamisvartaloista
הִפְעִיל הפעיל
Hirsch Etymological Dictionary of Biblical Hebrew by Rabbi Samson Rafael
Hirsch. Ed. Matityahu Clark. Feldheim 1999
https://books.google.ca/books?id=eVAAfn6Itb4C&printsec=frontcover&hl=fi%23v=onepage&q&f=false
hitp. • 1. hitpael; heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee voimakasta (intensiivistä) itseensä (refleksiivistä)
tai toinen toiseensa kohdistuvaa (resiprookkista) tekemistä;
yksi tehostusvartaloista
הִתְפַּעֵל התפעל
• 2. hitpa'al; aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee voimakasta (intensiivistä) itseensä kohdistuvaa
(refleksiivistä) tekemistä; yksi tehostusvartaloista
הִתְפַּעַל התפעל
hlö henkilö; yksityinen ihminen, persoona
HSF Hassidic Song Festival, Israelissa vuosina 1969–1992 järjestetty
uskonnollisten laulujen kilpailu
Festival haZemer haChasidi
פֶסְטִיבַל־הַזֶּ֫מֶר הַחֲסִידִי פסטיבל הזמר החסידי
huf. huf'al, hof'al; heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee passiivista aikaansaavan (kausatiivisen) tekemisen
kohteena olemista; yksi vaikuttamisvartaloista
הֻפְעַל הופעל
הָפְעַל הופעל
HVC Hebrew Verbs and Conjugations. Prolog 2009
HVT Tarmon & Uval: Heprean verbitaulukot. 4. painos.
Karmel-yhdistys 1998
identtinen j. identtinen juuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri,
jossa on samat juurikirjaimet mutta eri järjestyksessä
i.e. id est "se on, se tarkoittaa, toisin sanoen", that is to say "it is"
PIE Proto-Indo-European language, oletettu teoreettinen
indoeurooppalainen kantakieli
IHT Aejmelaeus, A. et al.: Ihan täyttä hepreaa. Raamatun heprean
oppikirja. Kirjapaja 2015
imperat. imperatiivi, käskytapa, verbin tapaluokka (modus)
impf. imperfekti, verbin menneen ajan aikaluokka (tempus)
ind. indikatiivi, tositapa, verbin tapaluokka (modus)
indef.pron. indefiniittipronomini, epämääräinen asemosana
inf. infinitiivi, verbin nominaalimuoto
instr.pref. instrumentaaliprefiksi, välinettä ilmaiseva etuliite
interj. interjektio, huudahdussana, yksi partikkeleiden sanaryhmistä
interrog. interrogatiivi, kysymyssana (interrogare /ā/ kysellä)
milat she'ela מ״ש
מִלַּת־שְׁאֵלָה מילת שאלה
interrog.pron. interrogatiivipronomini, kysyvä asemosana
inton. intonaatio, kysymyssanattoman kysymyslauseen viimeisen tavun
lausuminen korkeammalla sävelellä
intr. intransitiiviverbi, verbi, joka ei voi saada objektia
(intransitivus /trānsitī/ < etuliite in- "ei, epä-, ilman, -ton",
prep. trans /ā/ ylitse, yli, läpi, poikki, toisella puolella, toisella
puolella, takana, toiseksi muuttuva, toisenlainen, -i- "mennä",
adj. pääte -ivus /ī/)
poal omed "seisova verbi" פ״ע
פֹּ֫עַל עוֹמֵד פועל עומד
IRS Iso Raamatun sanahakemisto 1–2. Aika Oy 1997
IRTI Iso Raamatun tietosanakirja. Vol. 1–3. Raamatun tietokirja 1972–1975
isr. israelilainen
j. • 1. jae
• 2. juuri, kolmikirjaiminen heprean tai aramean sanajuuri
JBA Jewish Babylonian Aramaic, Babylonian juutalaisaramea
jidd. jiddishin kieli "juutalaissaksa"
jne. ja niin edelleen, and other similar things, and so forth, et cetera /kē/
johd. johdanto
Jones Jones, A.: [Proper Names of the Old Testament Scriptures 1856]
Jones' Dictionary of Old Testament Proper Names.
Kregel Publications 1990
JPA Jewish Palestinian Aramaic, Palestiinan juutalaisaramea
juss. jussiivi, heprean käskyjä ja kieltoja ilmaiseva tapaluokka (modus)
juuriaor. juuriaoristi; kreikan verbitaivutuksen muoto,
jossa verbivartalo päättyy vokaaliin
juut. juutalaisuus, juutalaisuudessa
K ketiv, ktiv (aram. kirjoitettu), Tanachin eli Heprealaisen VT:n
kirjoitettu muoto
קְתִיב קתיב
kahd. kahdennus, heprean ja aramean konsonantin kahdentaminen
vokaalin jälkeisellä dagesh-pisteellä
kaksisuk. kaksisukuinen substantiivi,
voi esiintyä sekä maskuliinini että feminiininä
kaksivart. kaksivartaloinen; sana, jolla on kaksi eri taivutusvartaloa
kansallisuusadj. kansallisuusadjektiivi, erisnimiadjektiivi;
henkilön- tai paikannimestä johdettu adjektiivi;
ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan henkilö
tai asia kuuluu tai missä henkilö asuu
tai mistä henkilö tai asia on kotoisin
kansallisuussubst. kansallisuussubstantiivi; henkilön- tai paikannimestä johdettu
nimitys; ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan
henkilö kuuluu tai missä hän asuu tai mistä hän on kotoisin
kardin. kardinaalilukusana, peruslukusana
kausat. kausatiivinen, aikaan saattava, vaikuttava tai teettävä verbien
taivutusluokka (konjugaatio)
KH Kiilunen & Hakola: Alfasta alkuun. Johdatus Uuden testamentin
kreikkaan. Finn Lectura 2010
KHAT Konkordanz zum Hebräischen Alten Testament. von Gerhard
Lisowsky. Dritte Auflage. Deutsche Bibelgesellschaft 1993
kieliop. kielioppi
dikduk
דִּקְדּוּק דקדוק
kirjak. kirjakieli, kirjakielessä
KJV King James Version, Kuningas Jaakon Raamattu
klass. klassinen, esim. klassinen kreikka
Klein Klein, Ernest: A Comprehensive Etymological Dictionary
of the Hebrew Language for Readers of English.
Macmillan Publishing Company 1987
https://www.sefaria.org/Klein_Dictionary?lang=bi
kohort. kohortatiivi, heprean ensimmäisen persoonan käskyjä ja kieltoja
ilmaiseva tapaluokka (modus)
kompar. komparatiivi, adjektiivin vertailun voittoaste
(modus comparativus /rātī/)
konj. • 1. konjunktio, sidesana (coniungere "yhdistää, liittää toisiinsa",
coniunctio /jūnktiō/)
milat chibur "liittämisen sana" מ״ח
מִלַּת־חִבּוּר מילת חיבור
milat kesher "sillan sana"
מִלַּת־קֶ֫שֶׁר מילת קשר
milat ichui "yhdistämissana"
מִלַּת־אִחוּי מילת איחוי
2. konjunktiivi, ajattelutapa, kreikan verbien tapaluokka (modus)
kons. konsekutiivinen, jatkava
kop. kopula, yhdistäjä
kopt. koptin kieli, koptin kielessä, muinaisesta egyptin kielestä kehittynyt
kieli, sukua seemiläisille kielille
kreik. kreikan kieli, kreikaksi
krist. kristillinen, kristitty
ks. katso
kuv. kuvaannollisesti, kuvallisesti, vertauskuvallisesti, symbolisesti,
kirjaimellisesta merkityksestä poikkeavalla tavalla
kval. kvalitatiivinen (myöhäislat. qualitativus /kvālitātī/)
laatua koskeva, laadullinen
käskym. käskymuoto (imperatiivi, jussiivi, kohortatiivi)
kysymyspart. kysymyspartikkeli, heprean הֲ ha-kysymyspartikkeli,
vastaa suomen ko/kö-päätettä
LA Aejmelaeus, L.: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008
lad. ladino, juutalaisespanja, kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin
laitosn. laitosnimi, laitoksen tai instituution erisnimi,
esim. Posti, Kansaneläkelaitos, Eduskunta, Israelin puolustusvoimat
lar. laryngaali, kurkkuäänne, guttural
lat. latinan kieli, latina, latinaksi
latv. latvian kieli, latvia
laus. lausutaan, lausuttaessa
LG Lyytikäinen & Gamzu: Opi hepreaa. Nykyheprean oppikirja.
Aurinko Kustannus 2017/2020
lokat. lokatiivi, suuntaa tai paikkaa osoittava muoto
LXX Septuaginta, kreikankielinen Tanachin eli VT:n käännös n. 200 eKr.
lyh. lyhenne, lyhentymä
lyhennes. lyhennesana; yleensä akronyyminen lyhenne, joka lausutaan sanana,
esim. suom. "KELA/Kela" (Kansaneläkelaitos),
hepr. "Tanach" (Heprealainen Vanha testamentti)
maant. maantiede, maantieteellinen, maantieteessä
MAH Milon Ariel Hamakif (heprea–heprea-sanakirja). Korim 2007
mask. maskuliini
zachar ז׳
זָכָר זכר
matem. matematiikka, matematiikassa
med. • 1. mediumi, kreikan verbien pääluokka (genus)
• 2. medius, keskimmäinen (eli toinen juurikirjain)
med./pass. mediumin ja passiivin yhteinen muoto
mess. messiaaninen
metat. metateesi, kirjainten paikkojen vaihtuminen,
konsonantin siirtyminen taaksepäin
MH Medieval Hebrew, keskiajan heprea, ~500–1880 jKr.
MHL Medieval Hebrew Loanword,
keskiajan hepreaan muusta kielestä lainattu sana
mon. monikko
mon. mask. zachar rabim ז״ר
זָכָר רַבִּים זכר רבים
mon. fem. nekeva rabot נ״ר
נְקֵבָה רַבּוֹת נקבה רבות
Mozeson Mozeson, I. E.: The Word. The Dictionary that Reveals the Hebrew
Source of English. Shapolsky Publishers 1989
MT masoreettinen teksti; heprealaisen VT:n vokalisoitu tekstimuoto
~800 jKr.
mus. musiikki, musiikissa
myöh. myöhäisempi, myöhemmin
määr. määräinen muoto
N nominatiivi, nimentö; nominien perus- ja sanakirjamuoto, jota
käytetään subjektina ja predikatiivina
nasal. nasalisaatio, vokaalin tai konsonantin muuttuminen
nenä-äänteeksi eli nasaaliksi
neg. negaatio, kieltosana; negatiivinen, kielteinen, kieltävä
NES Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja.
Sanoma Pro 2004
NH New Hebrew, nykyheprea, ~1880–
NHL New Hebrew Loanword, nykyhepreaan muusta kielestä lainattu sana,
joka painotetaan heprealaisten sanojen tapaan
nif. nif'al, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee passiivista tekemisen kohteena olemista tai
itseensä kohdistuvaa (refleksiivistä) toimintaa
נִפְעַל נפעל
nitp. nitpael, nykyheprean alkuvaiheissa käytetty arameasta generoinut
hitpaelia vastaava heprean verbikonjugaatio
ntr. neutri, suvuton sana
num. numeraali, lukusana, nomineihin kuuluva sanaluokka (numerus, luku)
shem mispar "luvun nimi" ש״מ
שֵׁם־מִסְפָּר שם מספר
nun parag. nun paragogicum /ō/, klassisen heprean imperfektimuotoon liittyvä
liittyvä nun-pääte
nykykreik. nykykreikka, nykykreikan, nykykreikaksi
obj. objekti, kohde; lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen
obj.suff. objektisuffiksi, transitiiviseen verbiin liittyvä objektin ilmaiseva
persoonaliite
objekt. objektiivinen
omistuspart. omistuspartikkeli
שֶׁל של
onomatop. onomatopoeettinen, ääntä jäljittelevä "nimellä runoileva"
opt. optatiivi, toivomustapa, kreikan verbien toivomusta tai odotusta
ilmaiseva tapaluokka (modus)
ordin. ordinaalilukusana, järjestyslukusana
P pausamuoto; heprean ja aramean sanojen pitkä, erityisen painollinen
ja/tai kunnioittava muoto
p. painos
pa. • 1. pa'al (kal, qal); heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista tekemistä; perusvartalo
פָּעַל פעל
קַל קל
• 2. pael; Raamatun aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista voimakasta (intensiivistä) tekemistä;
yksi tehostusvartaloista
פַּעֵל פעל
paik. paikannimi, maantieteellinen erisnimi
paikall. paikallisesti, jotakin paikkaa tarkoittaen tai siihen liittyen
painoll. painollinen muoto
part. partikkeli, apusana, yksi sanaluokista (particula, osanen)
partis. partisiippi, laatutapa, yksi verbin tapaluokista (modus) (participium
"osaa ottava" < pars "osa", capere "ottaa (kiinni), tarttua, valita")
pass. passiivi, verbin pääluokka (genus), joka ilmaisee tekemisen
kohteena olemista
PBH Post Biblical Hebrew, Raamatun jälkeinen antiikin ajan heprea,
Talmudin (Mishnan) heprea, ~200 eKr. – 500 jKr.
PBHL Post Biblical Hebrew (Loanword), Raamatun jälkeisen antiikin ajan
hepreaan muusta kielestä lainattu sana
pe. peal, Raamatun aramean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee aktiivista toimintaa; perusvartalo
פְּעַל פעל
perf. perfekti, verbin aikaluokka (tempus), joka ilmoittaa, että jotakin on
tapahtunut
avar MH yli mennyt
עָבָר עבר
pers. • 1. persoona
• 2. persian kieli, farsi, persialainen
pers.pron. persoonapronomini, henkilöasemosana
Pesh. Peshitta, syyriankielinen Raamattu
PHE protohelleeni, kantahelleeni, kreikan ja sen läheisten sukulaiskielien
varhainen oletettu kantamuoto
pi. pi'el, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio), joka ilmaisee
aktiivista voimakasta (intensiivistä) toimintaa; yksi tehostusvartaloista
פִּעֵל פיעל
pikkuserkkuj. pikkuserkkujuuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri,
jossa ei ole yhtään yhteistä juurikirjainta,
mutta kaikki kolme kuuluvat samoihin äänneluokkiin
pilp. pilpel, heprean pi'el-konjugaation muoto eräillä heikoilla vartaloilla
pluskv. pluskvamperfekti (plus quam perfectum "enemmän kuin täydellinen");
verbin aikamuoto, joka ilmoittaa, että jotakin oli tapahtunut,
ennen kuin jotakin muuta tapahtui
po. pitäisi olla
pos. positiivi, adjektiivin tai adverbin perusaste
(positivus /tī/ pohjaksi asetettu)
poss.pron. possessiivipronomini, omistusasemosana
kinui kinjan
כִּנּוּי־קִנְיָן כינוי קניין
poss.suff. possessiivisuffiksi, omistusliite
postp. postpositio, jälkisana; yksi partikkeliryhmä
propr. red. propretonic reduction, heprean tavuopissa painollista tavua edeltävän
pitkävokaalisen tavun lyheneminen katkovokaaliksi painon siirtyessä
eteenpäin, ns. kolmas lopusta lyhenee -sääntö
pred. predikaatti, lauseenjäsen, joka ilmaisee subjektin eli tekijän toimintaa,
tilaa tai ominaisuutta (praedicatum /kā/ julkikuulutettu
< praedicare /kā/ kuuluttaa julki)
prees. preesens, verbin aikaluokka, joka ilmoittaa päättymätöntä tekemistä
nykyajassa (tempus praesens [sē] läsnä oleva aikamuoto)
hove PBH "oleva"
הוֹוֶה הווה
pref. prefiksi, etuliite
תְּחִלִּית תחילית
prep. prepositio, etusana; yksi partikkeliryhmä
milat jachas "suhteen sana" מ״י
מִלַּת־יַ֫חַס מילת יחס
prim. primus /ī/ ensimmäinen
pron. pronomini, asemosana; nomineihin kuuluva sanaluokka
pronominaaliadj. pronominaaliadjektiivi, pronominina käytettävä adjektiivi,
pronominaali
pronominaaliadv. pronominaaliadverbi, pronominina käytettävä adverbi,
pronominaali
pronominaalisubst. pronominaalisubstantiivi, pronominina käytettävä substantiivi,
pronominaali
protohell. protohelleeninen tai kantahelleeninen kielimuoto
psyk. psykologia, psykologiassa
pu. pual, heprean verbien taivutusluokka (konjugaatio),
joka ilmaisee passiivista voimakkaan (intensiivisen) tekemisen
kohteena olemista; yksi tehostusvartaloista
פֻּעַל פואל
puhek. puhekieli, puhekielessä, arkikieli
puhuttelun. puhuttelunimi; lempi-, hellittely- tai hyväilynimi
pulp. pulpal, heprean pual-konjugaation muoto eräillä heikoilla vartaloilla
puoliprep. puoliprepositio, heprean ja aramean prepositioilmaisu,
jossa on yhdistyneenä prepositio ja nomini
Q qere (aram. luettu), Tanachin eli Heprealaisen VT:n luettu muoto
קְרֵא קרא
raam. raamatullisessa yhteydessä
refl.pron. refleksiivipronomini, itsekohtainen asemosana
rel.adj. relatiiviadjektiivi; adjektiivi, joka viittaa johonkin lauseen toiseen
sanaan tai koko lauseeseen
rel.part. relatiivipartikkeli, takakohtainen apusana,
adverbiaalisesti käytetty relatiivipronomini tai sen johdos
rel.pron. relatiivipronomini, takakohtainen asemosana
relat. relatiivinen, suhteellinen; kieliopissa takakohtainen
≠ absoluuttinen, ehdoton, rajoittamaton, riippumaton, itsenäinen
resipr. resiprookkinen, vastavuoroinen, molemminpuolinen
resipr.pron. resiprookkipronomini, vastavuoroinen asemosana
rinn. rinnakkainen muoto, rinnakkaiskohta tai -kohdat
roman. romanian kieli, romaniaksi
roomal. roomalainen, Rooman valtiossa käytetty
Rosenthal Rosenthal, Fr.: A Grammar of Biblical Aramaic.
Seventh, expanded ed.. Harrassowitz Verlag 2006
run. runollinen, runollisesti
SA Samaritan Aramaic, samarialainen aramea
saam. saamen kieli, saameksi
sairausnom. sairausnomini, heprean sairautta ilmaiseva nominityyppi (mishkal)
סַסֶּ֫סֶת סססת
san. sanue, alkuperältään yhteen kuuluvien sanojen ryhmä, sanapesye
sanskr. sanskrit, sanskritin kieli (muinaisintia), sanskritin kielessä;
indoeurooppalaisten kielten indoiranilaiseen ryhmään kuuluva
muinainen kieli
SBLGNT Greek New Testament. Society of Biblical Literature 2010
http://sblgnt.com/
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
segol. segolaatti; heprean tai aramean sana, jolla on yksikön suffikoitavassa
muodossa (st. suff.) yksitavuinen taivutusvartalo
segolaattimon. segolaattimonikko; heprean sana, jolla on segolaattityyppinen
monikkomuoto, esim. מְלָכִים tai מְלָכוֹת
semit. semitismi, seemiläisestä kielestä (erit. heprea, aramea)
tai juutalaisesta kulttuurista peräisin oleva
serkkuj. serkkujuuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri,
jossa on yksi yhteinen juurikirjain
ja kaksi muuta kuuluvat samoihin äänneluokkiin
sijaispid. sijaispidennys: heprean lyhytvokaalisen umpitavun muuttuminen
pitkävokaaliseksi avotavuksi tai male-vokaalin muuttuminen pelkäksi
vokaalimerkiksi
Sir. Sirakin kirja, yksi VT:n apokryfikirjoista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirakin_kirja
sisarj. sisarjuuri; heprean kolmikirjaiminen sanajuuri, jossa on kaksi yhteistä
juurikirjainta ja kolmas kuuluu samaan äänneluokkaan
skand. skandinaavinen
Sokoloff M. Sokoloff:
A Dictionary of Jewish Palestinian Aramaic of the Byzantine
Period. 3rd edition. Bar-Ilan University Press 2017
A Dictionary on Jewish Babylonian Aramaic of the Talmudic and
Geonic Periods. Bar-Ilan University Press 2002
sot. sotaan tai sotilaspalvelukseen kuuluva
sov. laulun tai musiikkikappaleen sovittaja
SSS Seppälä, S.: Suomi–heprea-sanakirja. Suomen Karmel-yhdistys 1989
SSH Seppälä, S.: Heprea–suomi-sanakirja. Suomen Karmel-yhdistys 1981
statiiviv. statiiviverbi (stativus /ī/ seisova); verbi, jonka toiminta ei näy
liikkeenä, toimintana tai muutoksena, esim. ajatella, elää, kuulla,
nähdä, olla, oppia
subj. subjekti; lauseenjäsen, joka ilmaisee tekijän; lauseen tärkein sana;
se, mistä jotain kerrotaan
subjekt. subjektiivinen; subjektiin liittyvä, subjektin omistama
subst. substantiivi, nimisana, nomineihin kuuluva sanaluokka
substantiv. substantivoitu; substantiivi, joka on muodostettu verbistä
sukun. sukunimi
sum. sumeri, sumerin kieli, sumerin kielessä, sumerinkielinen
sup. supistuma, supistunut muoto
sup.fut. supistumafutuuri, eräiden kreikan verbien taivutusmuoto
superl. superlatiivi, adjektiivin vertailun yliaste
st. abs. status absolutus /lū/, absolute state, irrotettu tai vapautettu asema,
heprean ja aramean nominien itsenäinen ja riippumaton muoto,
heprean ja Raamatun aramean sanakirjoissa käytettävä nominien
perusmuoto
st. constr. status constructus, construct state, rakenneasema, heprean ja aramean
nominien genetiivirakenteessa käytettävä sanan omistettava muoto
nismach "tukeutuva"
נִסְמָךְ נסמך
st. det. status determinatus /ā/, determined state, määrätty asema,
aramean nominien määräinen muoto, juutalaisaramean ja syyrian
kielen nominien sanakirjamuoto
st. suff. status suffixus, status pronominalis /ā/, nominien taivutusvartalo,
jota käytetään persoonasuffiksien kanssa
syyr. syyrian kieli, yksi itäaramealaisista kielistä, Peshittan kieli
taiv. taivutus, taivutusmuodot, taivutusmuotoja
Tanach Heprealainen Vanha testamentti (akronyymisesti muodostettu
lyhennesana: Tora, Nevi'im, Ktuvim "Toora, Profeetat,
Kirjoitukset"). Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa Tanachilla
tarkoitetaan masoreettista tekstiä (MT, BHS).
תָּנָ״ךְ תנ״ך
תּוֹרָה ,נְבִיאִים ,כְּתוּבִים תורה ,נביאין, כתובים
tekijänn. tekijännimi, nomen /ō/ opificis; substantiivijohdos,
joka tarkoittaa kantasanansa ilmaiseman toiminnan suorittajaa,
voi olla myös ammattinimi
tekemispaikkanom. tekemispaikkanomini; heprean tekemispaikkaa ilmaiseva
nominityyppi (mishkal)
teosn. teosnimi; kirjan, elokuvan, taideteoksen jne.
isolla alkukirjaimella kirjoitettava erisnimi
tert. tertius "kolmas"
tif. tif'el, heprean tav-nominista muodostettu denominatiivinen aktiivinen
intensiivinen verbivartalo
(vastaa merkitykseltään ja rakenteeltaan pi'el-konjugaatiota)
תִּפְעֵל תפעל
TR Textus Receptus "vastaanotettu teksti",
Erasmus Rotterdamilaisen vuonna 1516 julkaisemaan
ensimmäiseen painettuun kreikankieliseen Uuteen testamenttiin
perustuva tekstimuoto
trans. transitiiviverbi; verbi, joka voi saada objektin
(transitivus /ānsitī/ < prep. trans /ā/ ylitse, yli, läpi, poikki,
toisella puolella, toiselle puolelle, takana, toiseksi muuttuva,
toisenlainen, verbi -i- mennä, adj. pääte -ivus /ī/)
poal jotse "ulostuleva verbi" פ״י
פֹּ֫עַל יוֹצֵא פועל יוצא
tšek. tšekki, tšekin kieli
tuf. tuf'al, heprean tav-nominista muodostettu denominatiivinen
intensiivinen passiivinen verbivartalo (vastaa pualia)
תֻּפְעַל תופעל
TWOT Theological Wordbook of the Old Testament.
Ed. Harris, Archer & Waltke. Moody Publishers 1980
tx: tekstimuoto, käsiteltävässä tekstissä esiintyvä muoto
ug. ugarit, ugaritin kieli; kuuluu luoteisseemiläisiin kieliin
urh. urheilu, urheilussa
usk. uskonto, uskonnossa
UT Uusi testamentti
HaBrit haChadasha "Uusi liitto"
הַבְּרִית הַחֲדָשָׁה הברית החדשה
uud. uudistanut, esim. virsikirjan virren sanoituksen
v. • 1. verbi, teonsana
• 2. vuosi
V vokatiivi, puhuttelusija, yksi kreikan substantiivien sijamuodoista
vahv. vahvistava, korostava
vaihtoeht. vaihtoehtoinen
vanh. vanhentunut, vanhahtavassa tyylissä
var. tekstivariantti, vaihtoehtoinen lukutapa yhdessä tai useammassa UT:n
kreikankielisessä käsikirjoituksessa
vart. vartalo, vartaloinen
verbaalisubst. verbaalisubstantiivi, teonnimi, verbistä johdettu tekemistä tarkoittava
substantiivi, action noun
shem pe'ula "tekemisen nimi"
שֵׁם־פְּעֻלָּה שם פעולה
VISK Iso suomen kielioppi, verkkoversio
https://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
vrt. vertaa
vs. versus "vastaan", käsiteltävän asian osapuolet
vsk. vuosikerta; kirkkovuoden Raamatun lukukappaleiden
kolme vuosikertaa
VT Vanha testamentti
Vulg. Vulgata, kirkkoisä Hieronymuksen (~347–420) vuonna 405
kääntämä latinankielinen Raamattu
Wharton Wharton, E. R.: Etyma Graeca. An Etymological Lexicon
of Classical Greek. [Percival and co. 1890] HardPress 2018
yhdysv. yhdysverbi; verbi, jossa on etuliitteenä joku toinen sana
yks. yksikkö
yl. yleensä
ylät. ylätyylinen, korkeatyylinen, juhlalliseen tai vastaavaan kielenkäyttöön
soveltuva ilmaisu tai käyttötapa
3. MUITA MERKKEJÄ
x̄ makron eli pituusmerkki: vaakaviiva latinalaisen vokaalin päällä
(ā, ē, ī jne.) on foneettinen lausumisohje, joka tarkoittaa pitkää
vokaalia: aa, ee, ii jne. (kreik. μακρός makros "suuri")
x̆ breve eli lyhyysmerkki: yläkaari latinalaisen vokaalin päällä
(ă, ĕ, ĭ jne.) on foneettinen lausumisohje, joka tarkoittaa lyhyttä
vokaalia: a, e, i jne. (brevis "lyhyt")
= yhtäsuuruusmerkki: synonyymi eli samaa (tai lähes samaa) merkitsevä
sana (kreik. σύν syn "kanssa, luona, yhdessä", ὄνομα onoma "nimi")
≈ aaltoyhtäsuuruusmerkki: lähes samaa tarkoittava sana tai ilmaisu
≠ erisuuruusmerkki: antonyymi, vastakohtaa tarkoittava sana tai ilmaisu
* asteriski eli tähtimerkki: ilmaisee sanan alkuun merkittynä teknisen tai
teoreettisen muodon, jota ei ole olemassa
~ aaltoviiva eli tilde: noin
(1x) Sulkeisiin merkitty x-kirjaimen edellä oleva luku kertoo sanan
esiintymismäärän alkukielisessä Raamatussa eli Tanachissa
(heprean- ja arameankielinen VT) tai kreikankielisessä UT:ssa.
Lukua mahdollisesti seuraava raamatunkohta on sanan
ensimmäinen esiintymä.
(/) Sulkeissa olevat vinoviivalla erotetut luvut
• heprean sanojen yhteydessä ensin verbin ja sitten juuren kaikki
esiintymät Tanachissa
• kreikan verbien yhteydessä ensin verbin itsenäinen esiintymismäärä
UT:ssa ja sitten esiintymismäärä mukaan lukien yhdysverbit
[] hakasulkeet: pelkästään klassinen, raamatullinen tai ylätyylisen
kirjakielen muoto
{} aaltosulkeet: pelkästään nykyhepreassa käytetty muoto
{{}} kaksoisaaltosulkeet: virheellinen tai nykykielessä vanhentunut muoto