OS Herra on armollinen ja siirtää tuhoa (Jes. 38:16–20, 15 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Kiitollisuus -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-herra-on-armollinen-ja-siirtaa-tuhoa.html
Miksi kaikki tuhon profetiat eivät heti toteudu, ja maailmanloppukaan ei ole vielä tullut?
1. HISKIA SAA LISÄAIKAA
2. TOTEUTUMATTOMAT PROFETIAT SUOMEN TUHOSTA
3. HURSKAAN HISKIANKIN OLI LOPULTA KUOLTAVA
4. NIINIVE JA TYYROS
5. JERUSALEM
6. MAAILMANLOPPU
RIPPIPUHE
Hyvä Jeesukseen uskova ja kastettu seurakunta. Tänään on viidestoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Kiitollisuus'. Evankeliumitekstinä kuulemme kymmenestä spitaalisesta miehestä, jotka kaikki Jeesus parantaa. Kuitenkin vain yksi näistä kymmenestä tulee Jeesuksen luokse kiittämään Parantajaansa.
Tuo suhde, yksi kymmenestä lahjan saaneesta palaa Jeesuksen luokse kiittämään, ei ole välttämättä kaukana meidän päivistämme. Jokainen meistä on saanut osakseen niin paljon hyvyyttä Jumalalta ja runsaat Herralta Jeesukselta tulleet lahjat. Koko elämämme; terveytemme, voimamme, lahjamme, perheemme, työmme, kotimme, ystävämme, sukulaisemme ja maamme vapaus - ne ovat kaikki puhdasta lahjaa meidän Herraltamme ja Vapahtajaltamme Jeesukselta.
Varhaisista kirkkoisistä asti on opetettu, että spitaali tarkoittaa hengellisesti syntiä, erityisesti perisyntiä. Spitaali oli parantumaton sairaus, niin kuin on myös meidän lihamme syntisyys parantumaton. Kun Herra Jeesus parantaa spitaalista, niin se tarkoittaa synnin syyllisyyden ja kadottavuuden pois ottamista tässä ajassa ja kokonaan uutta synnistä vapaata ihmistä iankaikkisuudessa. Kaikkein tärkein ja suurin kiitoksemme aihe on se, että Vapahtajamme parantaa meidät seurakunnan keskellä sanan ja armonvälineiden kautta synnin sairaudesta antamalla meille uuden hengellisen elämän. Hän vie meidät taivaaseen, itse ensin meidät puhdistettuaan.
Kuinka on sinun laitasi? Oletko muistanut tästä kaikesta Herraa ehyin sydämin kiittää ja ylistää? Oletko antanut jokapäiväisen kiitoksen ja kunnian Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu? Ovatko päiväsi ja työsi kaikki olleet kiitosuhria Golgatan täytetystä työstä?
"Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia." (Saarn. 7:30)
Herra on antanut lahjaksi kaiken, mitä tarvitaan niin ajassa kuin iankaikkisuudessakin. Me ihmiset vain kerta toisensa jälkeen, vieläpä uuden hengellisen elämän saatuammekin, vaivumme vanhan lihan ja kiittämättömyyden valtaan.
Saamme nyt käydä totuudenmukaisesti tunnustamaan koko syntiturmeluksemme, myös kiittämättömyyden, kaiken näkevän ja tietävän Jumalan edessä.
SAARNA
1. HISKIA SAA LISÄAIKAA
Jesajan kirjan luvussa 38 on kuningas Hiskian kiitosrukous Jumalalle siitä, että hän sai palata kuoleman kuilun ääreltä elämään. Hiskialle annettiin 15 vuotta lisää elinaikaa. Hiskian nimi, hepr. Chiskijahu, tarkoittaa suomeksi: "minun voimani on Herra". Kunpa tämän jokainen muistaisimme: ei ihmisen voima mitään auta, ei ainakaan kuoleman edessä. Yksin Herra Jeesus voi kuolemasta ja kadotuksen kauhuista pelastaa.
Eteläisen Juudan valtakunnan kahdestoista kuningas ja kolmastoista hallitsija Hiskia (kuninkaana 715-687 eKr., kuningas Aahasin poika) oli sairastunut ja kuolemaisillaan. Elettiin vuotta 702 eKr. Tähän tilanteeseen profeetta Jesaja toi hänelle sanan: "Näin sanoo Herra: 'Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane.'" (Jes. 38:1) Tämän kovan sanan kuultuaan Hiskia rukoili Herraa katkerasti itkien. Silloin profeetta Jesaja sai uuden sanan Herralta: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, Minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta." (Jes. 38:1-4)
Hiskia sai tämän lisäksi vielä lupauksen, että Jerusalem pelastuu Assyrian kuninkaan käsistä, ja näiden lupausten toteutumisen todisteeksi Herra lupasi antaa aurinkokellon varjon palata takaisin kymmenen astetta. Ja tämä ihme myös tapahtui. Tämän jälkeen Hiskia kirjoitti kiitoslaulun, joka on myös yksi kiitollisuus-sunnuntain (15 shel) VT:n profetioista (Jes. 38:16-20).
2. TOTEUTUMATTOMAT PROFETIAT SUOMEN TUHOSTA
Muistatko Salon kaupungin lähellä olevan Muurlan seurakunnan kirkkoherra Oiva Sallin keväällä 1993 saaman profetian? Sen mukaan Venäjän asevoimien piti kymmenen kuukauden sisällä tulla ja valloittaa länsirajaan asti koko Suomen alue, jollei Suomen kansa ja sen johtajat tee parannusta? Kirkkoherra Salli levitti 18.5.1993 päivätyssä monisteessa tuota profetiaa Muurlan kirkkoherranviraston leimoilla varustettuna ympäri maata, ja häntä haastateltiin mm. televisiossa.
Tuomiokapituli nuhteli kirkkoherraa varomattomasta toiminnasta. Itse epäilin aikanaan voimakkaasti profetian aitoutta. Ja kun määrätty päivä koitti, eikä tuhoa tullut, niin ajattelin kyseessä olleen väärän profetian. Myös tämä ennustettu Venäjän armeijan invaasion päivä seuraavana keväänä (7.3.1994?) ylitti uutiskynnyksen; jotkut ruokottomat pitivät edellisenä päivänä riehakkaita "viimeisen päivän juhlia", joista sitten niistäkin valtakunnallisissa uutisissa raportoitiin.
Kirkkoherra Sallin toiminta jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni. Entä jos tuo sana: 'Ellette tee parannusta niin tuhoudutte!' oli sittenkin Herralta? Jotkut saattavat myös muistaa muutaman vuosikymmenen takaa Kemin kirkkoherra Olavi Kourin levittämät profetiat siitä, että Kemin kaupunki pommitetaan tiettynä päivänä maan tasalle. Niinhän ei käynyt, ja siksi tätäkin on pidetty vääränä profetiana. Aivan samoin kuin aikanaan 1960-luvun alussa ns. Oulun profetioita, jotka Laila Heinonen toi esiin.
3. HURSKAAN HISKIANKIN OLI LOPULTA KUOLTAVA
Mutta Raamatun näkökulmasta asia ei ole aivan näin yksinkertainen, että toteutumattoman tuhon profetia olisi automaattisesti väärä. Hiskian kiitosrukous hänen pelastuttuaan jo Jumalan antamasta kuolemantuomiosta liittyy juuri täyttymättömään tuhon ennustukseen. Hiskia oli hurskas kuningas.
"(Hiskia) teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. 4. Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan. 5. Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. 6. Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudatti Hänen käskyjänsä, jotka Herra oli antanut Moosekselle." (2Kun. 18:3-6)
Jatkossa kerrotaan miten Assyrian kuningas Sanherib hyökkäsi Hiskian johtamaa Juudaa vastaan ja valloitti kaikki muut Juudan kaupungit ja alueet paitsi Jerusalemin kaupungin. Ylivoimaisen vihollisen piirittäessä Jerusalemia ja varmalta näyttävän tuhon edessä Hiskia rukoilee Herraa, jotta tämä armahtaisi ja pelastaisi Jerusalemin. Näin tapahtuukin: Herran enkeli löi yöllä kuoliaaksi assyrialaisia sotilaita 185 000 miestä. Tähän murskaavaan miestappioon päättyi Israelin Jumalaa pilkanneen Sanheribin sotaretki. Herran enkelin surmatyön silminnähtävä välineenä on saattanut olla ruttotauti (2Sam. 24:15-17).
Mutta hurskainkaan täällä maan päällä ei ole niin hurskas, etteikö hänenkin pitäisi kuolla syntiensä tähden. Hiskiankin sydän oli epäuskoinen ja syntinen. Hänen hetkellinen suuri uskonvarmuus vaaran hetkellä vaihtui myöhemmin ylpeilyyn omasta varallisuudesta sekä itsekkääseen oman edun laskelmointiin (Jes. 39:1-8).
Profeetta Jesajan kautta tullut tieto pian lähestyvästä kuolemasta sai Hiskian hädissään rukoilemaan. - Tällaisia Hiskian kaltaisia me kaikki ihmiset olemme, myös ihmisten silmissä uskovaisimmat. Peloissamme, hädän ja kuoleman uhatessa me kaikkein intensiivisimmin ja vakavimmin käännymme Herran puoleen. Mutta hyvä, että edes silloin. Hiskia saa vastauksen rukouksiin ja viisitoista vuotta lisää elinpäiviä.
Kuolemansairauden paraneminen ja viisitoista vuotta lisää maanpäällistä elämää on iso asia. Mutta lopulta Hiskiankin oli kuitenkin kuoltava. Aivan samoin kuin Jeesuksen kuolleista herättämien ihmisten, Jairoksen tyttären, Nainin kaupungin leskivaimon pojan ja Lasaruksen, piti myöhemmin kuitenkin kuolla.
Lopulta tärkeää ei olekaan se, minkä ikäisinä me kuolemme ja mitä olemme täällä maan päällä ehtineet tehdä ja aikaansaada. Tärkeää on ainoastaan se, missä me kuoleman jälkeen vietämme ikuisuutemme. Jos taivas avautuu ja pääsemme kotiin, niin mikään maanpäällinen ahdistus, tuska, pettymys tai lankeemus ei ole sen rinnalla yhtään mitään. Ja toisaalta, jos olemme vailla uskoa Jeesukseen ja joudumme itse kärsimään vajavaisen elämämme seuraukset ikuisuudessa, niin pitkäkään ja nautintoja ja menestystä täynnä oleva maanpäällinen elämä ei siellä pahassa paikassa lohduta. Tärkeitä asioita on vain yksi ainoa: usko Jeesukseen ja siitä seuraava iankaikkinen pelastus.
4. NIINIVE JA TYYROS
Ihmisen kuolemattoman sielun iankaikkinen pelastus on Jumalalle asia numero yksi - ja kakkonen on niin kaukana, että sitä ei kannata edes samassa puheessa mainita. Raamatussa on useita kertoja esillä tilanne, jossa Herra uhkaa syntistä kuolemalla ja tuholla. Tuho ei kuitenkaan ole Jumalan itsetarkoitus, vaan kääntyminen ja parannuksenteko: Herra ei halua jumalattoman kuolemaa, vaan sitä että hän kääntyy ja pelastuu (Hes. 33:11). Siksi on mahdollista, että synnintekijöille Jumalan sanan mukaisesti julistettu kuolema ja tuho siirtyvät. Esimerkeiksi Hiskian paranemisen lisäksi tästä jo julistetun tuhon viivyttämisestä otan seuraavat: Niiniven, Tyyroksen ja Jerusalemin kaupungit sekä maailmanlopun.
Profeetta Joona julisti Jumalan määräämänä tuhon Niiniven kaupungille (Joona 3:4-10). Tuhon piti tulla 40 päivän kuluttua. Niiniven kaupungin asukkaat tekivät kuitenkin parannusta synneistään, ja tuho siirtyi. Joona oli Israelin kuninkaan Jerobeam II:n aikalainen (787-747 eKr.), eli vaikutti 700-luvun eKr. puolivälin tietämillä. Niinive tuhoutui vasta noin 150 vuotta myöhemmin vuonna 612 eKr. babylonialaisten valloittaessa sen.
Profeetta Hesekiel julisti, että Babylonian kuningas Nebukadnessar (605-560 eKr.)
tuhoaisi Tyyroksen kaupungin (Hes. 26:7-14). Nebukadnessar tätä yrittikin, mutta ei onnistunut valloittamaan tätä saarelle rakennuttua vahvaa kauppakaupunkia. Vasta 250 vuotta myöhemmin Aleksanteri Suuri (334-323 eKr.) valloitti kaupungin tuhoten sen Hesekielin ennustuksen mukaisesti. - Herra antoi tyyroslaisille vielä lisäaikaa parannukseen.
5. JERUSALEM
Profeetta Daniel ennustaa Messiaan tulon ja Jerusalemin hävityksen (Dan. 9:20-27). Jerusalemin jäljellä oleva aika, 70 vuosiviikkoa eli 70 x 7 = 490 vuotta, alkaa käskystä rakentaa Jerusalemin jälleen. Tuollainen jälleenrakentamiskäsky annettiin kolmeen kertaan. Yhden näistä käskykirjeistä antoi Persian kuningas Artakserkses vuonna 457 eKr. Messiaan tuloon kerrotaan olevan aikaa 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta (7 vuosiviikkoa eli 49 vuotta ja 62 vuosiviikkoa eli 434 vuotta). Tuo ajankohta täyttyy vuonna 27 jKr., vuotta nollahan ei kalenterissa ole. Silloin todella tuli Messias: Nasaretin Jeesus kastettiin ja Herramme aloitti julkisen toimintansa.
Danielin ennustuksen mukaan viimeisen vuosiviikon puolivälissä lakkautetaan teuras- ja ruokauhri. Se osuu vuoteen 30 tai 31. Silloin Herramme Jeesus kuolee ja temppelin eläinuhrit menettävät voimansa. Juutalaisten rabbiinisten lähteiden mukaan 40 vuotta ennen temppelin hävittämistä (70 jKr.) eli juuri vuonna 30 temppelin veriuhrit menettivät voimansa. Siihen asti temppelin kaikkein pyhimmän ja pyhän erottava raskas kuultokudoksinen väliverho eli esirippu oli aina välkehtinyt aamu- ja iltauhrien aikaan.
Me ymmärrämme kyseessä olleen Pyhän Hengen, joka näin hyväksyi Jeesuksen tulevasta ristinuhrista voimansa saavat eläinuhrit sovitukseksi ihmisten synneistä. Jeesuksen kuoleman jälkeen eläinuhrit eivät enää kelvanneet Jumalalle, koska niiden varsinainen täyttymys, itse Jumalan Karitsa, oli jo uhrina annettu. Siksi Pyhä Henki ei enää ollut läsnä Jerusalemin temppelissä eläinuhreja uhrattaessa, ja väliverho ei enää välkehtinyt. Rabbiiniset lähteet kertovat myös samassa yhteydessä kaikkein pyhimpää suojanneen verhon avautuneen itsestään. Tämän esiripun repeämisen me voimme lukea myös UT:sta (Matt. 27:51).
Jerusalemin ajan piti Danielin profetian mukaan päättyä eli tuhon piti tulla tämän viimeisen, 70. vuosiviikon loputtua eli vuonna 34 jKr. Tuona vuonna ei kuitenkaan tapahtunut mitään erityistä, jollei nyt Stefanoksen kivittämistä siksi lasketa. Jerusalem ja juutalainen kansa saivat vielä lähes 40 vuotta lisäaikaa parannuksen tekoon ja pelastuksen vastaanottamiseen uskon kautta Jeesukseen. Jerusalem tuhottiin vuonna 70 jKr.
6. MAAILMANLOPPU
Myös Jeesus, joka tietenkin itse Jumalan Sanana ja täydellisenä synnittömänä ihmisenä osasi Raamatun (VT:n) ulkoa kertakuulemalta tai -lukemalta, julisti Danielin kirjan ennustusten mukaisesti sekä Jerusalemin, juutalaisen kansan kuin koko maailman pikaista tuhoutumista: "Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti Minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee." (Matt. 10:23)
Esimerkiksi Jerusalemin hävityksen ajankohta, vuosi 70 jKr., näyttäisi käyvän hyvin siksi ajankohdaksi, jolloin Jeesus julisti maailmanlopun ja Hänen oman takaisintulonsa tapahtuvan:
"Sillä joka häpeää Minua ja Minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.» Ja Hän sanoi heille: »Totisesti Minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa»." (Mark. 8:38 - 9:1)
Samoin Matteuksen evankeliumiin talletettu Jeesuksen sana: "Totisesti Minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat." (Matt. 24:34) Vuoteen 70 mennessä suurin osa Jeesuksen kuulijoista olisi jo kuollut, mutta muutamia olisi vielä elossa, eli sukupolvi ei olisi vielä kokonaan kadonnut.
Paavalikin odotti näiden ennustusten mukaisesti Herran pikaista paluuta:
"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." (1Tess. 4:15-17)
Näin hän kirjoitti mahdollisesti vanhimmassa UT:ssa olevassa kirjeessä, noin kaksikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Myöhemmin apostoli kuitenkin huomasi, että oma kuolema saattaa sittenkin olla lähempänä kuin Herran paluu:
"Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. 7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. 8. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka Hänen ilmestymistään rakastavat." (2Tim. 4:6-8)
Jeesuksen takaisintulon selvä siirtyminen ja viipyminen oli todellinen ongelma alkukirkossa. Ratkaisu löytyi kuitenkin lopulta Pyhän Hengen johtamana siitä, että ihmisiä rakastava ja armahtamishaluinen Herra ei tahdo kenenkään hukkuvan.
"Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan 4. ja sanovat: »Missä on lupaus Hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.» 5. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta 6. ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. 7. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. 8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että »yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä». 9. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." (2Piet. 3:3-9)
Jerusalemin hävitys on esikuva eli typos maailmanlopusta. Jumala siirsi Danielin kautta ilmoittamaansa Jerusalemin tuhon ajankohtaa lähes neljäkymmentä vuotta. Maailmanloppu ja Herramme paluu on antanut odottaa itseään, nyt jo lähes pari tuhatta vuotta. Mutta kerran se tulee, niin kuin tuli lopulta kuolema Hiskialle ja tuho niin Niinivelle, Tyyrokselle kuin Jerusalemillekin. Herra tahtoo, että tämä tuhon lykkäämisen aika olisi armon aikaa mahdollisimman monelle.
Sinullekin, joka lankeemuksiasi kauhistut ja tunnustat olevasi syntinen, julistetaan tänään taivaaseen asti voimassa oleva anteeksiantamus Jeesuksen täydellisen ristinuhrin tähden. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi ilman mitään omaa ansiotasi. Tämän uskoessasi pääset perille taivaaseen. Jeesukseen kastettuna ja Hänet ehtoollispöydässä syövänä ja juovana olet perivä iankaikkisen elämän.
Jeesus otti sinun puolestasi vastaan Jumalan vanhurskaan vihan, joka kohdistuu sinuun huonoon elämääsi. Herra tahtoo, että kerrot ja myös autat muita kertomaan tätä ihmeellistä ja ihanaa pelastussanomaa kaikille. Nyt on vielä armonaika, mutta tämä mahdollisuus parannukseen ei kestä ikuisesti. Herramme Jeesus palaa takaisin, ja sen jälkeen ei kukaan voi enää parannusta tehdä.
Kiitollisuus -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-herra-on-armollinen-ja-siirtaa-tuhoa.html
Miksi kaikki tuhon profetiat eivät heti toteudu, ja maailmanloppukaan ei ole vielä tullut?
1. HISKIA SAA LISÄAIKAA
2. TOTEUTUMATTOMAT PROFETIAT SUOMEN TUHOSTA
3. HURSKAAN HISKIANKIN OLI LOPULTA KUOLTAVA
4. NIINIVE JA TYYROS
5. JERUSALEM
6. MAAILMANLOPPU
RIPPIPUHE
Hyvä Jeesukseen uskova ja kastettu seurakunta. Tänään on viidestoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Kiitollisuus'. Evankeliumitekstinä kuulemme kymmenestä spitaalisesta miehestä, jotka kaikki Jeesus parantaa. Kuitenkin vain yksi näistä kymmenestä tulee Jeesuksen luokse kiittämään Parantajaansa.
Tuo suhde, yksi kymmenestä lahjan saaneesta palaa Jeesuksen luokse kiittämään, ei ole välttämättä kaukana meidän päivistämme. Jokainen meistä on saanut osakseen niin paljon hyvyyttä Jumalalta ja runsaat Herralta Jeesukselta tulleet lahjat. Koko elämämme; terveytemme, voimamme, lahjamme, perheemme, työmme, kotimme, ystävämme, sukulaisemme ja maamme vapaus - ne ovat kaikki puhdasta lahjaa meidän Herraltamme ja Vapahtajaltamme Jeesukselta.
Varhaisista kirkkoisistä asti on opetettu, että spitaali tarkoittaa hengellisesti syntiä, erityisesti perisyntiä. Spitaali oli parantumaton sairaus, niin kuin on myös meidän lihamme syntisyys parantumaton. Kun Herra Jeesus parantaa spitaalista, niin se tarkoittaa synnin syyllisyyden ja kadottavuuden pois ottamista tässä ajassa ja kokonaan uutta synnistä vapaata ihmistä iankaikkisuudessa. Kaikkein tärkein ja suurin kiitoksemme aihe on se, että Vapahtajamme parantaa meidät seurakunnan keskellä sanan ja armonvälineiden kautta synnin sairaudesta antamalla meille uuden hengellisen elämän. Hän vie meidät taivaaseen, itse ensin meidät puhdistettuaan.
Kuinka on sinun laitasi? Oletko muistanut tästä kaikesta Herraa ehyin sydämin kiittää ja ylistää? Oletko antanut jokapäiväisen kiitoksen ja kunnian Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu? Ovatko päiväsi ja työsi kaikki olleet kiitosuhria Golgatan täytetystä työstä?
"Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia." (Saarn. 7:30)
Herra on antanut lahjaksi kaiken, mitä tarvitaan niin ajassa kuin iankaikkisuudessakin. Me ihmiset vain kerta toisensa jälkeen, vieläpä uuden hengellisen elämän saatuammekin, vaivumme vanhan lihan ja kiittämättömyyden valtaan.
Saamme nyt käydä totuudenmukaisesti tunnustamaan koko syntiturmeluksemme, myös kiittämättömyyden, kaiken näkevän ja tietävän Jumalan edessä.
SAARNA
1. HISKIA SAA LISÄAIKAA
Jesajan kirjan luvussa 38 on kuningas Hiskian kiitosrukous Jumalalle siitä, että hän sai palata kuoleman kuilun ääreltä elämään. Hiskialle annettiin 15 vuotta lisää elinaikaa. Hiskian nimi, hepr. Chiskijahu, tarkoittaa suomeksi: "minun voimani on Herra". Kunpa tämän jokainen muistaisimme: ei ihmisen voima mitään auta, ei ainakaan kuoleman edessä. Yksin Herra Jeesus voi kuolemasta ja kadotuksen kauhuista pelastaa.
Eteläisen Juudan valtakunnan kahdestoista kuningas ja kolmastoista hallitsija Hiskia (kuninkaana 715-687 eKr., kuningas Aahasin poika) oli sairastunut ja kuolemaisillaan. Elettiin vuotta 702 eKr. Tähän tilanteeseen profeetta Jesaja toi hänelle sanan: "Näin sanoo Herra: 'Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane.'" (Jes. 38:1) Tämän kovan sanan kuultuaan Hiskia rukoili Herraa katkerasti itkien. Silloin profeetta Jesaja sai uuden sanan Herralta: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, Minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta." (Jes. 38:1-4)
Hiskia sai tämän lisäksi vielä lupauksen, että Jerusalem pelastuu Assyrian kuninkaan käsistä, ja näiden lupausten toteutumisen todisteeksi Herra lupasi antaa aurinkokellon varjon palata takaisin kymmenen astetta. Ja tämä ihme myös tapahtui. Tämän jälkeen Hiskia kirjoitti kiitoslaulun, joka on myös yksi kiitollisuus-sunnuntain (15 shel) VT:n profetioista (Jes. 38:16-20).
2. TOTEUTUMATTOMAT PROFETIAT SUOMEN TUHOSTA
Muistatko Salon kaupungin lähellä olevan Muurlan seurakunnan kirkkoherra Oiva Sallin keväällä 1993 saaman profetian? Sen mukaan Venäjän asevoimien piti kymmenen kuukauden sisällä tulla ja valloittaa länsirajaan asti koko Suomen alue, jollei Suomen kansa ja sen johtajat tee parannusta? Kirkkoherra Salli levitti 18.5.1993 päivätyssä monisteessa tuota profetiaa Muurlan kirkkoherranviraston leimoilla varustettuna ympäri maata, ja häntä haastateltiin mm. televisiossa.
Tuomiokapituli nuhteli kirkkoherraa varomattomasta toiminnasta. Itse epäilin aikanaan voimakkaasti profetian aitoutta. Ja kun määrätty päivä koitti, eikä tuhoa tullut, niin ajattelin kyseessä olleen väärän profetian. Myös tämä ennustettu Venäjän armeijan invaasion päivä seuraavana keväänä (7.3.1994?) ylitti uutiskynnyksen; jotkut ruokottomat pitivät edellisenä päivänä riehakkaita "viimeisen päivän juhlia", joista sitten niistäkin valtakunnallisissa uutisissa raportoitiin.
Kirkkoherra Sallin toiminta jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni. Entä jos tuo sana: 'Ellette tee parannusta niin tuhoudutte!' oli sittenkin Herralta? Jotkut saattavat myös muistaa muutaman vuosikymmenen takaa Kemin kirkkoherra Olavi Kourin levittämät profetiat siitä, että Kemin kaupunki pommitetaan tiettynä päivänä maan tasalle. Niinhän ei käynyt, ja siksi tätäkin on pidetty vääränä profetiana. Aivan samoin kuin aikanaan 1960-luvun alussa ns. Oulun profetioita, jotka Laila Heinonen toi esiin.
3. HURSKAAN HISKIANKIN OLI LOPULTA KUOLTAVA
Mutta Raamatun näkökulmasta asia ei ole aivan näin yksinkertainen, että toteutumattoman tuhon profetia olisi automaattisesti väärä. Hiskian kiitosrukous hänen pelastuttuaan jo Jumalan antamasta kuolemantuomiosta liittyy juuri täyttymättömään tuhon ennustukseen. Hiskia oli hurskas kuningas.
"(Hiskia) teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. 4. Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan. 5. Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. 6. Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudatti Hänen käskyjänsä, jotka Herra oli antanut Moosekselle." (2Kun. 18:3-6)
Jatkossa kerrotaan miten Assyrian kuningas Sanherib hyökkäsi Hiskian johtamaa Juudaa vastaan ja valloitti kaikki muut Juudan kaupungit ja alueet paitsi Jerusalemin kaupungin. Ylivoimaisen vihollisen piirittäessä Jerusalemia ja varmalta näyttävän tuhon edessä Hiskia rukoilee Herraa, jotta tämä armahtaisi ja pelastaisi Jerusalemin. Näin tapahtuukin: Herran enkeli löi yöllä kuoliaaksi assyrialaisia sotilaita 185 000 miestä. Tähän murskaavaan miestappioon päättyi Israelin Jumalaa pilkanneen Sanheribin sotaretki. Herran enkelin surmatyön silminnähtävä välineenä on saattanut olla ruttotauti (2Sam. 24:15-17).
Mutta hurskainkaan täällä maan päällä ei ole niin hurskas, etteikö hänenkin pitäisi kuolla syntiensä tähden. Hiskiankin sydän oli epäuskoinen ja syntinen. Hänen hetkellinen suuri uskonvarmuus vaaran hetkellä vaihtui myöhemmin ylpeilyyn omasta varallisuudesta sekä itsekkääseen oman edun laskelmointiin (Jes. 39:1-8).
Profeetta Jesajan kautta tullut tieto pian lähestyvästä kuolemasta sai Hiskian hädissään rukoilemaan. - Tällaisia Hiskian kaltaisia me kaikki ihmiset olemme, myös ihmisten silmissä uskovaisimmat. Peloissamme, hädän ja kuoleman uhatessa me kaikkein intensiivisimmin ja vakavimmin käännymme Herran puoleen. Mutta hyvä, että edes silloin. Hiskia saa vastauksen rukouksiin ja viisitoista vuotta lisää elinpäiviä.
Kuolemansairauden paraneminen ja viisitoista vuotta lisää maanpäällistä elämää on iso asia. Mutta lopulta Hiskiankin oli kuitenkin kuoltava. Aivan samoin kuin Jeesuksen kuolleista herättämien ihmisten, Jairoksen tyttären, Nainin kaupungin leskivaimon pojan ja Lasaruksen, piti myöhemmin kuitenkin kuolla.
Lopulta tärkeää ei olekaan se, minkä ikäisinä me kuolemme ja mitä olemme täällä maan päällä ehtineet tehdä ja aikaansaada. Tärkeää on ainoastaan se, missä me kuoleman jälkeen vietämme ikuisuutemme. Jos taivas avautuu ja pääsemme kotiin, niin mikään maanpäällinen ahdistus, tuska, pettymys tai lankeemus ei ole sen rinnalla yhtään mitään. Ja toisaalta, jos olemme vailla uskoa Jeesukseen ja joudumme itse kärsimään vajavaisen elämämme seuraukset ikuisuudessa, niin pitkäkään ja nautintoja ja menestystä täynnä oleva maanpäällinen elämä ei siellä pahassa paikassa lohduta. Tärkeitä asioita on vain yksi ainoa: usko Jeesukseen ja siitä seuraava iankaikkinen pelastus.
4. NIINIVE JA TYYROS
Ihmisen kuolemattoman sielun iankaikkinen pelastus on Jumalalle asia numero yksi - ja kakkonen on niin kaukana, että sitä ei kannata edes samassa puheessa mainita. Raamatussa on useita kertoja esillä tilanne, jossa Herra uhkaa syntistä kuolemalla ja tuholla. Tuho ei kuitenkaan ole Jumalan itsetarkoitus, vaan kääntyminen ja parannuksenteko: Herra ei halua jumalattoman kuolemaa, vaan sitä että hän kääntyy ja pelastuu (Hes. 33:11). Siksi on mahdollista, että synnintekijöille Jumalan sanan mukaisesti julistettu kuolema ja tuho siirtyvät. Esimerkeiksi Hiskian paranemisen lisäksi tästä jo julistetun tuhon viivyttämisestä otan seuraavat: Niiniven, Tyyroksen ja Jerusalemin kaupungit sekä maailmanlopun.
Profeetta Joona julisti Jumalan määräämänä tuhon Niiniven kaupungille (Joona 3:4-10). Tuhon piti tulla 40 päivän kuluttua. Niiniven kaupungin asukkaat tekivät kuitenkin parannusta synneistään, ja tuho siirtyi. Joona oli Israelin kuninkaan Jerobeam II:n aikalainen (787-747 eKr.), eli vaikutti 700-luvun eKr. puolivälin tietämillä. Niinive tuhoutui vasta noin 150 vuotta myöhemmin vuonna 612 eKr. babylonialaisten valloittaessa sen.
Profeetta Hesekiel julisti, että Babylonian kuningas Nebukadnessar (605-560 eKr.)
tuhoaisi Tyyroksen kaupungin (Hes. 26:7-14). Nebukadnessar tätä yrittikin, mutta ei onnistunut valloittamaan tätä saarelle rakennuttua vahvaa kauppakaupunkia. Vasta 250 vuotta myöhemmin Aleksanteri Suuri (334-323 eKr.) valloitti kaupungin tuhoten sen Hesekielin ennustuksen mukaisesti. - Herra antoi tyyroslaisille vielä lisäaikaa parannukseen.
5. JERUSALEM
Profeetta Daniel ennustaa Messiaan tulon ja Jerusalemin hävityksen (Dan. 9:20-27). Jerusalemin jäljellä oleva aika, 70 vuosiviikkoa eli 70 x 7 = 490 vuotta, alkaa käskystä rakentaa Jerusalemin jälleen. Tuollainen jälleenrakentamiskäsky annettiin kolmeen kertaan. Yhden näistä käskykirjeistä antoi Persian kuningas Artakserkses vuonna 457 eKr. Messiaan tuloon kerrotaan olevan aikaa 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta (7 vuosiviikkoa eli 49 vuotta ja 62 vuosiviikkoa eli 434 vuotta). Tuo ajankohta täyttyy vuonna 27 jKr., vuotta nollahan ei kalenterissa ole. Silloin todella tuli Messias: Nasaretin Jeesus kastettiin ja Herramme aloitti julkisen toimintansa.
Danielin ennustuksen mukaan viimeisen vuosiviikon puolivälissä lakkautetaan teuras- ja ruokauhri. Se osuu vuoteen 30 tai 31. Silloin Herramme Jeesus kuolee ja temppelin eläinuhrit menettävät voimansa. Juutalaisten rabbiinisten lähteiden mukaan 40 vuotta ennen temppelin hävittämistä (70 jKr.) eli juuri vuonna 30 temppelin veriuhrit menettivät voimansa. Siihen asti temppelin kaikkein pyhimmän ja pyhän erottava raskas kuultokudoksinen väliverho eli esirippu oli aina välkehtinyt aamu- ja iltauhrien aikaan.
Me ymmärrämme kyseessä olleen Pyhän Hengen, joka näin hyväksyi Jeesuksen tulevasta ristinuhrista voimansa saavat eläinuhrit sovitukseksi ihmisten synneistä. Jeesuksen kuoleman jälkeen eläinuhrit eivät enää kelvanneet Jumalalle, koska niiden varsinainen täyttymys, itse Jumalan Karitsa, oli jo uhrina annettu. Siksi Pyhä Henki ei enää ollut läsnä Jerusalemin temppelissä eläinuhreja uhrattaessa, ja väliverho ei enää välkehtinyt. Rabbiiniset lähteet kertovat myös samassa yhteydessä kaikkein pyhimpää suojanneen verhon avautuneen itsestään. Tämän esiripun repeämisen me voimme lukea myös UT:sta (Matt. 27:51).
Jerusalemin ajan piti Danielin profetian mukaan päättyä eli tuhon piti tulla tämän viimeisen, 70. vuosiviikon loputtua eli vuonna 34 jKr. Tuona vuonna ei kuitenkaan tapahtunut mitään erityistä, jollei nyt Stefanoksen kivittämistä siksi lasketa. Jerusalem ja juutalainen kansa saivat vielä lähes 40 vuotta lisäaikaa parannuksen tekoon ja pelastuksen vastaanottamiseen uskon kautta Jeesukseen. Jerusalem tuhottiin vuonna 70 jKr.
6. MAAILMANLOPPU
Myös Jeesus, joka tietenkin itse Jumalan Sanana ja täydellisenä synnittömänä ihmisenä osasi Raamatun (VT:n) ulkoa kertakuulemalta tai -lukemalta, julisti Danielin kirjan ennustusten mukaisesti sekä Jerusalemin, juutalaisen kansan kuin koko maailman pikaista tuhoutumista: "Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti Minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee." (Matt. 10:23)
Esimerkiksi Jerusalemin hävityksen ajankohta, vuosi 70 jKr., näyttäisi käyvän hyvin siksi ajankohdaksi, jolloin Jeesus julisti maailmanlopun ja Hänen oman takaisintulonsa tapahtuvan:
"Sillä joka häpeää Minua ja Minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.» Ja Hän sanoi heille: »Totisesti Minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa»." (Mark. 8:38 - 9:1)
Samoin Matteuksen evankeliumiin talletettu Jeesuksen sana: "Totisesti Minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat." (Matt. 24:34) Vuoteen 70 mennessä suurin osa Jeesuksen kuulijoista olisi jo kuollut, mutta muutamia olisi vielä elossa, eli sukupolvi ei olisi vielä kokonaan kadonnut.
Paavalikin odotti näiden ennustusten mukaisesti Herran pikaista paluuta:
"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." (1Tess. 4:15-17)
Näin hän kirjoitti mahdollisesti vanhimmassa UT:ssa olevassa kirjeessä, noin kaksikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Myöhemmin apostoli kuitenkin huomasi, että oma kuolema saattaa sittenkin olla lähempänä kuin Herran paluu:
"Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. 7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. 8. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka Hänen ilmestymistään rakastavat." (2Tim. 4:6-8)
Jeesuksen takaisintulon selvä siirtyminen ja viipyminen oli todellinen ongelma alkukirkossa. Ratkaisu löytyi kuitenkin lopulta Pyhän Hengen johtamana siitä, että ihmisiä rakastava ja armahtamishaluinen Herra ei tahdo kenenkään hukkuvan.
"Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan 4. ja sanovat: »Missä on lupaus Hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.» 5. Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta 6. ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. 7. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. 8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että »yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä». 9. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." (2Piet. 3:3-9)
Jerusalemin hävitys on esikuva eli typos maailmanlopusta. Jumala siirsi Danielin kautta ilmoittamaansa Jerusalemin tuhon ajankohtaa lähes neljäkymmentä vuotta. Maailmanloppu ja Herramme paluu on antanut odottaa itseään, nyt jo lähes pari tuhatta vuotta. Mutta kerran se tulee, niin kuin tuli lopulta kuolema Hiskialle ja tuho niin Niinivelle, Tyyrokselle kuin Jerusalemillekin. Herra tahtoo, että tämä tuhon lykkäämisen aika olisi armon aikaa mahdollisimman monelle.
Sinullekin, joka lankeemuksiasi kauhistut ja tunnustat olevasi syntinen, julistetaan tänään taivaaseen asti voimassa oleva anteeksiantamus Jeesuksen täydellisen ristinuhrin tähden. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi ilman mitään omaa ansiotasi. Tämän uskoessasi pääset perille taivaaseen. Jeesukseen kastettuna ja Hänet ehtoollispöydässä syövänä ja juovana olet perivä iankaikkisen elämän.
Jeesus otti sinun puolestasi vastaan Jumalan vanhurskaan vihan, joka kohdistuu sinuun huonoon elämääsi. Herra tahtoo, että kerrot ja myös autat muita kertomaan tätä ihmeellistä ja ihanaa pelastussanomaa kaikille. Nyt on vielä armonaika, mutta tämä mahdollisuus parannukseen ei kestä ikuisesti. Herramme Jeesus palaa takaisin, ja sen jälkeen ei kukaan voi enää parannusta tehdä.