OS Kuninkaan Pojan häät (Matt. 22:1–14, 21 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Jeesuksen lähettiläät -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kuninkaan-pojan-haat.html
1. MIES JA NAINEN OVAT ESIKUVA KRISTUKSESTA JA SEURAKUNNASTA
2. ELINIKÄINEN AVIOLIITTO
3. MIES ON ASETETTU SAARNAVIRAN HOITAJAKSI
4. MORSIAN RAKENNETAAN SULHASEN KYLJESTÄ
5. VERIYLKÄ
6. HOMOSUHTEIDEN KAUHISTUS
7. HÄÄPUKU
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on 21. helluntain jälkeinen sunnuntai, jonka otsikkona on ’Jeesuksen lähettiläät’. Vanhan kirkkokäsikirjan mukainen otsikko on tälle sunnuntaille ’Vastuumme’. Jumalan sana osoittaa yksinkertaisesti ja selvästi, että me ihmiset olemme vastuullisia omasta elämästämme, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme, sanoistamme ja ajatuksistamme Jumalan edessä. Miten sinä olet tuota vastuutasi Jumalan edessä kantanut?
Oletko rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi? Oletko sinä kerännyt aarteen taivaaseen jättämällä koko elämäsi Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen varaan? Laskelmoimatta Jeesuksen seuraamisesta koituvia kustannuksia täällä langenneen ja Jumalalle vihamielisen maailman keskellä? Onko sydämesi sitoutunut palvelemiseen, hädänalaisten ja tukea tarvitsevien auttamiseen? Onko suurin halusi ja toiveesi olla rukouksin, kätten töin, rahavaroin ja suun sanoin olla viemässä Jeesuksen evankeliumia, muuttumatonta lakia ja ristin veren kautta tulevaa syntien anteeksiantamusta muillekin ihmisille?
Vai oletko käyttänyt aikasi, ajatuksesi, rahasi ja energiasi varmistaaksesi itsellesi täällä maan päällä mahdollisimman mukavat ja turvalliset oltavat? Onko katseesi kääntynyt omaan elämääsi, omiin murheisiisi, sairauksiisi ja puutteeseesi? Onko Jumala ja Hänen ikuinen sanansa jäänyt lapsipuolen asemaan mielessäsi, puheissasi ja teoissasi? Onko sydämesi täynnä tätä maailmaa, sen pahuuden voivottelua ja sen hyvyyden ja nautintojen haluamista?
Rehellisesti noihin kysymyksiin vastatessani joudun parannuksen tekijän paikalle. En ole toiminut vastuullisesti, vaan sydämeni on kiintynyt tähän maailmaan - milloin enemmän, milloin vähemmän. Minkälaisen vastauksen sinä voit antaa näihin kysymyksiin? Huomaatko joutuvasi samalle syntisäkkien katumuspenkille kuin minäkin?
Jos joku kieltää syntinsä, niin hän jää Jumalan tuomion alle. Mutta jos sinun sydämessäsi on synnintunto, niin ole autuas eli ikionnellinen. Se, joka tuntee syntinsä, saa myös kaiken näkevän ja tietävän Jumalan edessä tunnustaa rikkomuksensa ja ennen kaikkea turvata Jeesuksen sijaiskärsimykseen. Jeesus lupaa: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37.
Käymme nyt Pyhän Jumalan eteen, Jeesuksen ristille naulittujen jalkojen juureen, ja tunnustamme totuudenmukaisesti elämämme vajavaisuuden ja syntisyyden. Synnintunnustus alkaa sanoin: 'Minä vaivainen syntinen ihminen'.
SAARNA
1. MIES JA NAINEN OVAT ESIKUVA KRISTUKSESTA JA SEURAKUNNASTA
Hääjuhla on yksi maanpäällisen elämän merkittävimpiä kohokohtia - tai ainakin on aiempina aikoina ollut. Nykyinen länsieurooppalainen haureuden ja huoruuden aika irto- ja avosuhteineen, avioeroineen ja uudelleen avioitumisineen on haalistanut ja latistanut tätä niin suurta, odotusta ja jännitystä täynnä olevaa sulhasen ja morsiamen elinikäisen yhteenliittymisen juhlaa. Mutta nyt emme ajattele avioliiton solmimista sen nykyisessä uuspakanallisessa merkityksessä, vaan käännämme katseemme häiden taivaalliseen merkitykseen.
Taivasten valtakunnan hääjuhla on sulhasen ja morsiamen, Jeesuksen ja seurakunnan, ikuisen yhteenliittymisen, yhdeksi lihaksi tulemisen juhla. Jo Raamatun alussa tämä yhtä lihaa oleminen tulee vahvasti esiin. Raamattu opettaa alkulehdiltään alkaen aina Ilmestyskirjan loppuun asti yksiselitteistä teemaa: miehen ja naisen välinen suhde on esikuva, malli, eli kreikaksi typos, Kristuksen ja seurakunnan väliselle suhteelle. Juuri siksi Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, että tuo kahden erilaisen sukupuolen välinen suhde heijastelisi ja toimisi jokaiselle kouriintuntuvana ja tuttuna esikuvana näkymättömän Jumalan ja Hänen oman kansansa välisestä suhteesta.
Toki näitä esikuvia on muitakin: esimerkiksi isän tai äidin suhde lapseensa, isännän suhde palvelijaansa, kuninkaan alamaiseensa tai opettajan oppilaaseensa. Vanhempi-lapsi -suhteen ohella miehen ja naisen välinen suhde on kuitenkin näistä suhteista kaikkein vahvimpia ja syvimpiä. Jos muutamme Raamatun opettamaa miehen ja naisen asemaa ja tehtävää, niin vääristämme samalla kaikkein perustavinta asiaa: Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta.
2. ELINIKÄINEN AVIOLIITTO
Meidän uuspakanallisena aikanamme tätä Jumalan luomaa ja asettamaa mies-nais -suhdetta on murrettu ainakin kolmesta eri suunnasta. Ensimmäinen on elinikäisen avioliiton hylkääminen, toinen naispappeuden toteuttaminen ja kolmas homosuhteiden hyväksyminen.
Ensimmäinen murtosuunta on miehen ja naisen välisen sukupuolielämän irrottaminen ja erottaminen elinikäisestä avioliitosta. Avioliiton rajat rikkova ja ohittava miehen ja naisen välinen sukupuolielämä on esikuva ja rinnakkainen asia aikamme suurelle luopumukselle Jumalasta. Kaikki pääsevät taivaaseen -oppi on hengellistä haureutta. Saat uskoa ja palvoa mitä tahansa, saat liittyä ja kiinnittää sydämesi mihin tahansa epäjumalaan, ja silti olet muka menossa taivaaseen Jeesuksen luokse. Kun jumalallisia ja taivaallisia asioita ei saarnata ja opeteta Jumalan asettaman ja antaman ilmoituksen, opin ja järjestyksen mukaan, niin seurauksena on porttokirkko. Tätä hengellistä uskottomuutta ei voi erottaa avioliittoon liittyvästä uskottomuudesta; ne kulkevat erottamatta käsi kädessä.
3. MIES ON ASETETTU SAARNAVIRAN HOITAJAKSI
Toinen uuspakanallinen murtosuunta liittyy Jumalan asettamaan saarnavirkaan. Kun Herra yksiselitteisesti kieltää naista saarnaamasta seurakunnan jumalanpalveluksessa, ja kun seurakunnan kaitsijan toimi on omistettu yksin miehelle, niin tässä ei ole kysymyksessä mikään omituinen kummallisuus tai poikkeama verrattuna muuhun Raamatun opetukseen. Päinvastoin, miehen ensisijainen vastuu perheen ja seurakunnan hyvinvoinnista - tai toisesta suunnasta katsottuna naisen asettuminen miehen opetus- ja paimenvallan alle - on suorassa linjassa koko raamatullisen ihmiskäsityksen ja Jumala-ilmoituksen kanssa.
1. Kor. 14:35:n mukaan naisen on häpeällistä puhua seurakunnassa. Kreikankielessä on käytetty sanaa aiskhron, joka tarkoittaa vahingollista, rumaa, likaista, sopimatonta ja häpeällistä. Tekstiyhteydessä puhutaan seurakunnan jumalanpalveluksesta. Ja puhuminen tarkoittaa tässä nimenomaan opettamista eli saarnaamista. Saarnatapa oli antiikin aikana keskusteleva, ja usein myös kysymysten muodossa etenevä. Jos nainen olisi voinut esittää saarnan aikana kysymyksiä, olisi hänestä tullut helposti tilanteen hallitsija ja tosiasiallisesti seurakunnan opettaja, mikä nimenomaan kielletään.
Kun ymmärrämme miehen olemuksellisesti edustavan Kristusta ja naisen seurakuntaa, niin ei ole mitenkään omituista omistaa opetus- ja auktoriteettiasema vain ja ainoastaan Kristusta edustavalle miehelle. Seurakunta ei opeta Kristusta, vaan Kristus seurakuntaa. Seurakunta ei hallitse ja ole auktoriteettina Kristukselle, vaan Kristus hallitsee seurakuntaa ja on sen auktoriteetti. Siksi naisen on sopimatonta, rumaa, vahingollista ja häpeällistä astua seurakunnassa saarnaajan paikalle, seurakunnan johtajan auktoriteettiasemasta puhumattakaan.
Hengellisesti ajatellen naisen tehtävä on kyllä kadehdittava; hän saa istua Herran jalkojen juuressa kuuntelemassa (Luuk. 10:38-42). Miehen tehtävänä sen sijaan on palvella ja luopua itsestään sekä omista tarpeistaan perhettään ja seurakuntaa hoitaessaan.
Ef. 5:25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta.
Paavali jatkaa Efesolaiskirjeessään:
'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' 32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. 33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
Avain miehen ja naisen välisen (luomis)suhteen syvälliseksi ymmärtämiseksi on annettu jakeessa 32: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Salaisuushan tämä monille yhä on, kuten Paavali sen sanookin. Mutta Raamatun alkulehdiltä asti (1. Moos. 2:18-25) jatkuu aina Ilmestyskirjan loppuun asti (Ilm. 22:17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!") selvä punainen lanka miehen ja naisen välisestä suhteesta Kristuksen ja seurakunnan välisen suhteen esikuvana eli typoksena.
4. MORSIAN RAKENNETAAN SULHASEN KYLJESTÄ
Paavali siis opettaa:
"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:31-32)
Kun tutkimme Vanhasta testamentista tämän yhden lihan teologian juuria, tulemme keskelle Golgatan ristiä ja syntien sovittamista.
1. Moos. 2:21-22 ”Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo."
Tässä on esikuva Golgatan tapahtumista. Jeesus vaivutetaan kuoleman uneen ristillä ja Hänen kyljestään, siitä valuvasta vedestä ja verestä (Joh. 19:34), rakennetaan Pojalle morsian eli seurakunta. Vesi tarkoittaa niin puhdistavaa Jumalan sanaa kuin kastevettä; veri puhdistavaa ja sovittavaa uhriverta sekä ehtoollista. Pyhä Henki synnyttää tästä Herrastamme otetusta 'kylkiluusta’ eli verestä ja vedestä morsiamen. Jumala rakentaa kasteen ja ehtoollisen kautta Jeesuksen maanpäällisen ruumiin, seurakunnan. Jeesus ihastelee tätä omaa kansaansa sanoin:
"Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani!" (KR 1992 1. Moos. 2:23)
Alkukielessä hepreassa tässä on ilmaisu: zot hapá'am, joka tarkoittaa sananmukaisesti: Tämäpä isku eli varsinainen pläjäys!
Kun katsot itseäsi peilistä - joko tavallisesta tai sitten hengellisestä Jumalan pyhästä täydellisyyden lain peilistä - näet kaikenlaista ei-toivottua. Missä kohtaa on ryppyjä, missä ylimääräistä selluliittia, missä kohtaa kurvit väärässä paikassa ja vartalon kaaret vääränsuuntaiset. Mutta kun katsot itseäsi Kristus-peilistä, näet täydellisen, ihanan ja haluttavan taivaskansalaisen. Aadam ihastui ikihyviksi nähdessään edessään luomakunnan kauneimman olennon; hän näki ensi kertaa elämässään naisen. Ja millaisen naisen! Hän näki vastaluodun Eevan; täydellisen, virheettömän, ihanan, kauniin ja haluttavan naisen ilman rihman kiertämääkään!
Tuo Aadamin kokemus puhuu syvimmältään Kristuksesta ja siitä, miten Hän näkee seurakuntansa ja sen jäsenet. Kun Jeesus näkee sinut seurakuntansa jäsenenä, Hänen kyljestään vuotaneen veren ja veden kautta synnytetyn ja luodun kristityn, Hän kokee ja ajattelee juuri tuota, mitä Aadam koki Eevan nähdessään. Kun Sinut on kastettu vedellä Jeesukseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä ja kun syöt Hänen tosi ruumiinsa ja juot Hänen tosi verensä ehtoollispöydässä, olet otettu ja rakennettu Herran kyljestä. Herra haluaa olla ja elää sinun kanssasi ikuisesti taivaassa aivan kuin Aadam halusi olla yhtä lihaa vaimonsa Eevan kanssa.
Myös sana siitä, että nainen tehtiin miehelle sopivaksi avuksi, viittaa syvimmältään seurakunnan tehtävään: Kirkko on sopiva apu Herralle, josta Hän iloitsee ja jonka kautta Hän voi viedä pelastavan evankeliumin yli koko maan piirin.
5. VERIYLKÄ
Seuraava, todennäköisesti harvemmin käsitelty kohta, kertoo myös samasta asiasta, avioliiton taivaallisesta esikuvallisuudesta.
2. Moos. 4:24-26 Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen (Mooseksen) kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: 'Sinä olet minun veriylkäni'. Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: 'Veriylkä ympärileikkauksen kautta.'
Ympärileikkaus liittyi paimentolaiskulttuurissa alun perin avioliiton solmimiseen. Hääjuhlaa valmisteltaessa morsiamen isä eli appi ympärileikkasi sulhasen esinahan, jotta sulhanen voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. (Hepreaksi appi on 'hoten' eli ympärileikkaaja ja sulhanen on 'hatan', joka tarkoittaa siis ympärileikattavaa.) Näin avioliiton solmimisesta jäi pysyvä ja elinikäinen merkki sulhasen lihaan. Tällä toimella sulhasen ja morsiamen suvut liittyivät yhteen - sulhanen ja morsian olivat tämän jälkeen samaa perhettä eli yhtä lihaa.
Kun Jumala antoi Aabrahamille ympärileikkauksen liiton merkiksi, niin siinä siirrettiin tämä jo aiemmin tunnettu avioliiton merkki Jumalan ja valitun kansan välisen liiton merkiksi. Sippora tuntee tämän ympärileikkauksen vanhan käyttötavan ja liittyy omalla toiminnallaan tähän traditioon. Salatusti Sippora vetoaa Jumalan vihan edessä Kristuksen ristiin: Poika ympärileikattiin Golgatalla, jotta tämä sulhanen voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. Pitkäperjantaina valmisteltiin Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella taivaallista hääjuhlaa, jossa sulhasen veri vuosi rakkaudesta ja halusta morsianta kohtaan.
6. HOMOSUHTEIDEN KAUHISTUS
Sitten siitä kolmannesta uuspakanallisesta miehen ja naisen välisen jumalallisen suhteen murtamissuunnasta, homoseksuaalisten suhteiden hyväksymisestä. Hengellisesti homoseksuaalisuudessa on kysymys ihmisen itseriittoisuudesta, omavanhurskaudesta, halusta olla itse jumala. Omasta sukupuolesta haetaan seksuaalista tyydytystä ja nautintoa, vaikka Jumala on tarkoittanut tämän nautinnon ja yhteyden vain eri sukupuolta olevien välille.
Homoseksuaalisissa suhteissa ihminen ryhtyy itse itselleen jumalaksi, toteuttaa juuri sitä, mihin Saatana käärmeen hahmossa paratiisissa ihmistä houkutteli. Ihminen on luotu ja tarkoitettu elämään uskon ja kuuliaisuuden suhteessa Herraansa, rakkaussuhteessa Jumalan kanssa. Homoseksuaalisuudessa on sen sijaan kysymys pelkästä itsensä kaltaisten ihmisten jumaloimisesta ja palvomisesta; nautinnon, ilon ja yhteyden etsimisestä samanlaisesta kuin itse. Luojamme on kuitenkin asettanut ihmisen löytämään nautintonsa, ilonsa ja onnensa aivan muualta kuin itsensä kaltaisesta ihmisestä - autuus on iankaikkisessa Jumalassa, Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
7. HÄÄPUKU
Olemme nyt pitkään viipyneet miehen ja naisen välisessä suhteessa. Mutta aihe on äärimmäisen ajankohtainen ja elintärkeä kristillisen uskon kannalta, kuten olemme huomanneet. Lopuksi otan kuitenkin esiin - jos mahdollista - vieläkin keskeisemmän ja tärkeämmän asian, hääpuvun. Ilman hengellistä hääpukua me tulemme heitetyksi ulos taivaan hääjuhlasta; käsistä ja jaloista sidottuina ulos pimeyteen, missä on jäljellä vain katkera itku ja tuskainen hammasten kiristely.
Mitä Pyhä Raamattu tarkoittaa hääpuvulla? Annamme uskonpuhdistajamme Martti Lutherin vastata tähän kysymykseen. Edellä Lutherus on kertonut valheveljistä ja harhaoppisista, joiden synnit ovat joko jo nyt ilmeiset tai sitten vasta jälkeenpäin esille tulevat.
Tämän pohjalta saattaa hyvin käsittää, mitä tässä merkitsee se, että mies on vailla hääpukua. Hän on vailla sitä uutta kaunistusta, jossa me olemme Jumalalle otollisia, ja se on usko Kristukseen, ja samalla myöskin vailla oikeita, hyviä tekoja. Hän jää omaan lihallisen käsityksensä, epäuskonsa ja suruttomuutensa vanhoihin repaleisiin ja ryysyihin, vaille parannusta ja kurjuutensa tuntemista. Hän ei sydämestään lohduttaudu Kristuksen armolla eikä sen voimalla elämäänsä paranna; hän ei evankeliumista etsi mitään muuta kuin sitä, mikä lihaa miellyttää.
Häävaatteet tarkoittavat uuden sydämen valoa, jonka Yljän ja Hänen häittensä suuren armon tunteminen sydämessä vaikuttaa: sydän riippuu kokonaan Kristuksessa ja tämän uskalluksen ja ilon läpitunkemana se myöskin halulla ja rakkaudella elää ja toimii niin, että tietää Häntä miellyttävänsä, aivan kuin morsian tekee yljälleen.
Tätä pyhä Paavali sanoo Herran, Kristuksen, päällepukemiseksi Galatalaiskirjeen 3. luvussa (j. 27) ja Roomalaiskirjeen 13. luvussa (j. 14) - ja ’pukeutumiseksi, että meitä ei enää havaittaisi alastomiksi’ (2Kor. 5:3). Tämä tapahtuu ensi sijaisesti uskon kautta: usko uudistetaan ja puhdistuu; siitä sitten, mikäli usko on oikea, käyvät esiin hedelmät, niiksi osoittautuen. Ellei taas uskoa ole, ei myöskään ole käsillä Pyhää Henkeä eikä sellaisia hedelmiä, jotka ovat Jumalalle otollisia. Se, näet, joka ei tunne Kristusta, ja jonka sydämessä ei Kristusta ole, pitää Jumalan sanankin vähässä arvossa eikä aio elää sen mukaisesti. Hän pysyy ylpeänä, pöyhkeänä ja omapäisenä, ei hän palvele Kristusta eikä lähimmäistään, vaikkakin hän ulkonaisesti on palvelevinaan, eksyttävällä muodolla pettäen. (Kirkkopostilla, osa 3, s. 578)
Laki tuomitsee meidät jokaisen kadotukseen. Olemme tehneet huorin ja harjoittaneet haureutta vähintäänkin sydämessämme. Emme ole suostuneet miehinä rakastamaan vaimojamme ja vaimoina kunnioittamaan miehiämme. Ja kenenkään seksuaalisuuskaan ei täällä perisynnin turmelemassa lihassa ole ollut ainakaan ajatusten tasolla puhdasta. Me tarvitsemme yhtälailla jokainen Jeesukselta tulevaa lahjavanhurskautta; puhtaan valkeaa ja rypytöntä hääpukua, joka meidän syntiryysyjemme päälle puetaan.
Kun pian käymme ehtoollispöytään, saat tulla sielläkin omistamaan itsellesi täydellisen anteeksiantamuksen kaikille synneillesi Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. Tule taivaan juhla-aterialle; häihin, jotka alkavat jo täällä ajassa ja jatkuvat kerran kirkkaudessa, ikuisesti.
Jeesuksen lähettiläät -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kuninkaan-pojan-haat.html
1. MIES JA NAINEN OVAT ESIKUVA KRISTUKSESTA JA SEURAKUNNASTA
2. ELINIKÄINEN AVIOLIITTO
3. MIES ON ASETETTU SAARNAVIRAN HOITAJAKSI
4. MORSIAN RAKENNETAAN SULHASEN KYLJESTÄ
5. VERIYLKÄ
6. HOMOSUHTEIDEN KAUHISTUS
7. HÄÄPUKU
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on 21. helluntain jälkeinen sunnuntai, jonka otsikkona on ’Jeesuksen lähettiläät’. Vanhan kirkkokäsikirjan mukainen otsikko on tälle sunnuntaille ’Vastuumme’. Jumalan sana osoittaa yksinkertaisesti ja selvästi, että me ihmiset olemme vastuullisia omasta elämästämme, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme, sanoistamme ja ajatuksistamme Jumalan edessä. Miten sinä olet tuota vastuutasi Jumalan edessä kantanut?
Oletko rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi? Oletko sinä kerännyt aarteen taivaaseen jättämällä koko elämäsi Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen varaan? Laskelmoimatta Jeesuksen seuraamisesta koituvia kustannuksia täällä langenneen ja Jumalalle vihamielisen maailman keskellä? Onko sydämesi sitoutunut palvelemiseen, hädänalaisten ja tukea tarvitsevien auttamiseen? Onko suurin halusi ja toiveesi olla rukouksin, kätten töin, rahavaroin ja suun sanoin olla viemässä Jeesuksen evankeliumia, muuttumatonta lakia ja ristin veren kautta tulevaa syntien anteeksiantamusta muillekin ihmisille?
Vai oletko käyttänyt aikasi, ajatuksesi, rahasi ja energiasi varmistaaksesi itsellesi täällä maan päällä mahdollisimman mukavat ja turvalliset oltavat? Onko katseesi kääntynyt omaan elämääsi, omiin murheisiisi, sairauksiisi ja puutteeseesi? Onko Jumala ja Hänen ikuinen sanansa jäänyt lapsipuolen asemaan mielessäsi, puheissasi ja teoissasi? Onko sydämesi täynnä tätä maailmaa, sen pahuuden voivottelua ja sen hyvyyden ja nautintojen haluamista?
Rehellisesti noihin kysymyksiin vastatessani joudun parannuksen tekijän paikalle. En ole toiminut vastuullisesti, vaan sydämeni on kiintynyt tähän maailmaan - milloin enemmän, milloin vähemmän. Minkälaisen vastauksen sinä voit antaa näihin kysymyksiin? Huomaatko joutuvasi samalle syntisäkkien katumuspenkille kuin minäkin?
Jos joku kieltää syntinsä, niin hän jää Jumalan tuomion alle. Mutta jos sinun sydämessäsi on synnintunto, niin ole autuas eli ikionnellinen. Se, joka tuntee syntinsä, saa myös kaiken näkevän ja tietävän Jumalan edessä tunnustaa rikkomuksensa ja ennen kaikkea turvata Jeesuksen sijaiskärsimykseen. Jeesus lupaa: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37.
Käymme nyt Pyhän Jumalan eteen, Jeesuksen ristille naulittujen jalkojen juureen, ja tunnustamme totuudenmukaisesti elämämme vajavaisuuden ja syntisyyden. Synnintunnustus alkaa sanoin: 'Minä vaivainen syntinen ihminen'.
SAARNA
1. MIES JA NAINEN OVAT ESIKUVA KRISTUKSESTA JA SEURAKUNNASTA
Hääjuhla on yksi maanpäällisen elämän merkittävimpiä kohokohtia - tai ainakin on aiempina aikoina ollut. Nykyinen länsieurooppalainen haureuden ja huoruuden aika irto- ja avosuhteineen, avioeroineen ja uudelleen avioitumisineen on haalistanut ja latistanut tätä niin suurta, odotusta ja jännitystä täynnä olevaa sulhasen ja morsiamen elinikäisen yhteenliittymisen juhlaa. Mutta nyt emme ajattele avioliiton solmimista sen nykyisessä uuspakanallisessa merkityksessä, vaan käännämme katseemme häiden taivaalliseen merkitykseen.
Taivasten valtakunnan hääjuhla on sulhasen ja morsiamen, Jeesuksen ja seurakunnan, ikuisen yhteenliittymisen, yhdeksi lihaksi tulemisen juhla. Jo Raamatun alussa tämä yhtä lihaa oleminen tulee vahvasti esiin. Raamattu opettaa alkulehdiltään alkaen aina Ilmestyskirjan loppuun asti yksiselitteistä teemaa: miehen ja naisen välinen suhde on esikuva, malli, eli kreikaksi typos, Kristuksen ja seurakunnan väliselle suhteelle. Juuri siksi Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, että tuo kahden erilaisen sukupuolen välinen suhde heijastelisi ja toimisi jokaiselle kouriintuntuvana ja tuttuna esikuvana näkymättömän Jumalan ja Hänen oman kansansa välisestä suhteesta.
Toki näitä esikuvia on muitakin: esimerkiksi isän tai äidin suhde lapseensa, isännän suhde palvelijaansa, kuninkaan alamaiseensa tai opettajan oppilaaseensa. Vanhempi-lapsi -suhteen ohella miehen ja naisen välinen suhde on kuitenkin näistä suhteista kaikkein vahvimpia ja syvimpiä. Jos muutamme Raamatun opettamaa miehen ja naisen asemaa ja tehtävää, niin vääristämme samalla kaikkein perustavinta asiaa: Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta.
2. ELINIKÄINEN AVIOLIITTO
Meidän uuspakanallisena aikanamme tätä Jumalan luomaa ja asettamaa mies-nais -suhdetta on murrettu ainakin kolmesta eri suunnasta. Ensimmäinen on elinikäisen avioliiton hylkääminen, toinen naispappeuden toteuttaminen ja kolmas homosuhteiden hyväksyminen.
Ensimmäinen murtosuunta on miehen ja naisen välisen sukupuolielämän irrottaminen ja erottaminen elinikäisestä avioliitosta. Avioliiton rajat rikkova ja ohittava miehen ja naisen välinen sukupuolielämä on esikuva ja rinnakkainen asia aikamme suurelle luopumukselle Jumalasta. Kaikki pääsevät taivaaseen -oppi on hengellistä haureutta. Saat uskoa ja palvoa mitä tahansa, saat liittyä ja kiinnittää sydämesi mihin tahansa epäjumalaan, ja silti olet muka menossa taivaaseen Jeesuksen luokse. Kun jumalallisia ja taivaallisia asioita ei saarnata ja opeteta Jumalan asettaman ja antaman ilmoituksen, opin ja järjestyksen mukaan, niin seurauksena on porttokirkko. Tätä hengellistä uskottomuutta ei voi erottaa avioliittoon liittyvästä uskottomuudesta; ne kulkevat erottamatta käsi kädessä.
3. MIES ON ASETETTU SAARNAVIRAN HOITAJAKSI
Toinen uuspakanallinen murtosuunta liittyy Jumalan asettamaan saarnavirkaan. Kun Herra yksiselitteisesti kieltää naista saarnaamasta seurakunnan jumalanpalveluksessa, ja kun seurakunnan kaitsijan toimi on omistettu yksin miehelle, niin tässä ei ole kysymyksessä mikään omituinen kummallisuus tai poikkeama verrattuna muuhun Raamatun opetukseen. Päinvastoin, miehen ensisijainen vastuu perheen ja seurakunnan hyvinvoinnista - tai toisesta suunnasta katsottuna naisen asettuminen miehen opetus- ja paimenvallan alle - on suorassa linjassa koko raamatullisen ihmiskäsityksen ja Jumala-ilmoituksen kanssa.
1. Kor. 14:35:n mukaan naisen on häpeällistä puhua seurakunnassa. Kreikankielessä on käytetty sanaa aiskhron, joka tarkoittaa vahingollista, rumaa, likaista, sopimatonta ja häpeällistä. Tekstiyhteydessä puhutaan seurakunnan jumalanpalveluksesta. Ja puhuminen tarkoittaa tässä nimenomaan opettamista eli saarnaamista. Saarnatapa oli antiikin aikana keskusteleva, ja usein myös kysymysten muodossa etenevä. Jos nainen olisi voinut esittää saarnan aikana kysymyksiä, olisi hänestä tullut helposti tilanteen hallitsija ja tosiasiallisesti seurakunnan opettaja, mikä nimenomaan kielletään.
Kun ymmärrämme miehen olemuksellisesti edustavan Kristusta ja naisen seurakuntaa, niin ei ole mitenkään omituista omistaa opetus- ja auktoriteettiasema vain ja ainoastaan Kristusta edustavalle miehelle. Seurakunta ei opeta Kristusta, vaan Kristus seurakuntaa. Seurakunta ei hallitse ja ole auktoriteettina Kristukselle, vaan Kristus hallitsee seurakuntaa ja on sen auktoriteetti. Siksi naisen on sopimatonta, rumaa, vahingollista ja häpeällistä astua seurakunnassa saarnaajan paikalle, seurakunnan johtajan auktoriteettiasemasta puhumattakaan.
Hengellisesti ajatellen naisen tehtävä on kyllä kadehdittava; hän saa istua Herran jalkojen juuressa kuuntelemassa (Luuk. 10:38-42). Miehen tehtävänä sen sijaan on palvella ja luopua itsestään sekä omista tarpeistaan perhettään ja seurakuntaa hoitaessaan.
Ef. 5:25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta.
Paavali jatkaa Efesolaiskirjeessään:
'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' 32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. 33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
Avain miehen ja naisen välisen (luomis)suhteen syvälliseksi ymmärtämiseksi on annettu jakeessa 32: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Salaisuushan tämä monille yhä on, kuten Paavali sen sanookin. Mutta Raamatun alkulehdiltä asti (1. Moos. 2:18-25) jatkuu aina Ilmestyskirjan loppuun asti (Ilm. 22:17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!") selvä punainen lanka miehen ja naisen välisestä suhteesta Kristuksen ja seurakunnan välisen suhteen esikuvana eli typoksena.
4. MORSIAN RAKENNETAAN SULHASEN KYLJESTÄ
Paavali siis opettaa:
"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:31-32)
Kun tutkimme Vanhasta testamentista tämän yhden lihan teologian juuria, tulemme keskelle Golgatan ristiä ja syntien sovittamista.
1. Moos. 2:21-22 ”Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo."
Tässä on esikuva Golgatan tapahtumista. Jeesus vaivutetaan kuoleman uneen ristillä ja Hänen kyljestään, siitä valuvasta vedestä ja verestä (Joh. 19:34), rakennetaan Pojalle morsian eli seurakunta. Vesi tarkoittaa niin puhdistavaa Jumalan sanaa kuin kastevettä; veri puhdistavaa ja sovittavaa uhriverta sekä ehtoollista. Pyhä Henki synnyttää tästä Herrastamme otetusta 'kylkiluusta’ eli verestä ja vedestä morsiamen. Jumala rakentaa kasteen ja ehtoollisen kautta Jeesuksen maanpäällisen ruumiin, seurakunnan. Jeesus ihastelee tätä omaa kansaansa sanoin:
"Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani!" (KR 1992 1. Moos. 2:23)
Alkukielessä hepreassa tässä on ilmaisu: zot hapá'am, joka tarkoittaa sananmukaisesti: Tämäpä isku eli varsinainen pläjäys!
Kun katsot itseäsi peilistä - joko tavallisesta tai sitten hengellisestä Jumalan pyhästä täydellisyyden lain peilistä - näet kaikenlaista ei-toivottua. Missä kohtaa on ryppyjä, missä ylimääräistä selluliittia, missä kohtaa kurvit väärässä paikassa ja vartalon kaaret vääränsuuntaiset. Mutta kun katsot itseäsi Kristus-peilistä, näet täydellisen, ihanan ja haluttavan taivaskansalaisen. Aadam ihastui ikihyviksi nähdessään edessään luomakunnan kauneimman olennon; hän näki ensi kertaa elämässään naisen. Ja millaisen naisen! Hän näki vastaluodun Eevan; täydellisen, virheettömän, ihanan, kauniin ja haluttavan naisen ilman rihman kiertämääkään!
Tuo Aadamin kokemus puhuu syvimmältään Kristuksesta ja siitä, miten Hän näkee seurakuntansa ja sen jäsenet. Kun Jeesus näkee sinut seurakuntansa jäsenenä, Hänen kyljestään vuotaneen veren ja veden kautta synnytetyn ja luodun kristityn, Hän kokee ja ajattelee juuri tuota, mitä Aadam koki Eevan nähdessään. Kun Sinut on kastettu vedellä Jeesukseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä ja kun syöt Hänen tosi ruumiinsa ja juot Hänen tosi verensä ehtoollispöydässä, olet otettu ja rakennettu Herran kyljestä. Herra haluaa olla ja elää sinun kanssasi ikuisesti taivaassa aivan kuin Aadam halusi olla yhtä lihaa vaimonsa Eevan kanssa.
Myös sana siitä, että nainen tehtiin miehelle sopivaksi avuksi, viittaa syvimmältään seurakunnan tehtävään: Kirkko on sopiva apu Herralle, josta Hän iloitsee ja jonka kautta Hän voi viedä pelastavan evankeliumin yli koko maan piirin.
5. VERIYLKÄ
Seuraava, todennäköisesti harvemmin käsitelty kohta, kertoo myös samasta asiasta, avioliiton taivaallisesta esikuvallisuudesta.
2. Moos. 4:24-26 Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen (Mooseksen) kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: 'Sinä olet minun veriylkäni'. Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: 'Veriylkä ympärileikkauksen kautta.'
Ympärileikkaus liittyi paimentolaiskulttuurissa alun perin avioliiton solmimiseen. Hääjuhlaa valmisteltaessa morsiamen isä eli appi ympärileikkasi sulhasen esinahan, jotta sulhanen voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. (Hepreaksi appi on 'hoten' eli ympärileikkaaja ja sulhanen on 'hatan', joka tarkoittaa siis ympärileikattavaa.) Näin avioliiton solmimisesta jäi pysyvä ja elinikäinen merkki sulhasen lihaan. Tällä toimella sulhasen ja morsiamen suvut liittyivät yhteen - sulhanen ja morsian olivat tämän jälkeen samaa perhettä eli yhtä lihaa.
Kun Jumala antoi Aabrahamille ympärileikkauksen liiton merkiksi, niin siinä siirrettiin tämä jo aiemmin tunnettu avioliiton merkki Jumalan ja valitun kansan välisen liiton merkiksi. Sippora tuntee tämän ympärileikkauksen vanhan käyttötavan ja liittyy omalla toiminnallaan tähän traditioon. Salatusti Sippora vetoaa Jumalan vihan edessä Kristuksen ristiin: Poika ympärileikattiin Golgatalla, jotta tämä sulhanen voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. Pitkäperjantaina valmisteltiin Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella taivaallista hääjuhlaa, jossa sulhasen veri vuosi rakkaudesta ja halusta morsianta kohtaan.
6. HOMOSUHTEIDEN KAUHISTUS
Sitten siitä kolmannesta uuspakanallisesta miehen ja naisen välisen jumalallisen suhteen murtamissuunnasta, homoseksuaalisten suhteiden hyväksymisestä. Hengellisesti homoseksuaalisuudessa on kysymys ihmisen itseriittoisuudesta, omavanhurskaudesta, halusta olla itse jumala. Omasta sukupuolesta haetaan seksuaalista tyydytystä ja nautintoa, vaikka Jumala on tarkoittanut tämän nautinnon ja yhteyden vain eri sukupuolta olevien välille.
Homoseksuaalisissa suhteissa ihminen ryhtyy itse itselleen jumalaksi, toteuttaa juuri sitä, mihin Saatana käärmeen hahmossa paratiisissa ihmistä houkutteli. Ihminen on luotu ja tarkoitettu elämään uskon ja kuuliaisuuden suhteessa Herraansa, rakkaussuhteessa Jumalan kanssa. Homoseksuaalisuudessa on sen sijaan kysymys pelkästä itsensä kaltaisten ihmisten jumaloimisesta ja palvomisesta; nautinnon, ilon ja yhteyden etsimisestä samanlaisesta kuin itse. Luojamme on kuitenkin asettanut ihmisen löytämään nautintonsa, ilonsa ja onnensa aivan muualta kuin itsensä kaltaisesta ihmisestä - autuus on iankaikkisessa Jumalassa, Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
7. HÄÄPUKU
Olemme nyt pitkään viipyneet miehen ja naisen välisessä suhteessa. Mutta aihe on äärimmäisen ajankohtainen ja elintärkeä kristillisen uskon kannalta, kuten olemme huomanneet. Lopuksi otan kuitenkin esiin - jos mahdollista - vieläkin keskeisemmän ja tärkeämmän asian, hääpuvun. Ilman hengellistä hääpukua me tulemme heitetyksi ulos taivaan hääjuhlasta; käsistä ja jaloista sidottuina ulos pimeyteen, missä on jäljellä vain katkera itku ja tuskainen hammasten kiristely.
Mitä Pyhä Raamattu tarkoittaa hääpuvulla? Annamme uskonpuhdistajamme Martti Lutherin vastata tähän kysymykseen. Edellä Lutherus on kertonut valheveljistä ja harhaoppisista, joiden synnit ovat joko jo nyt ilmeiset tai sitten vasta jälkeenpäin esille tulevat.
Tämän pohjalta saattaa hyvin käsittää, mitä tässä merkitsee se, että mies on vailla hääpukua. Hän on vailla sitä uutta kaunistusta, jossa me olemme Jumalalle otollisia, ja se on usko Kristukseen, ja samalla myöskin vailla oikeita, hyviä tekoja. Hän jää omaan lihallisen käsityksensä, epäuskonsa ja suruttomuutensa vanhoihin repaleisiin ja ryysyihin, vaille parannusta ja kurjuutensa tuntemista. Hän ei sydämestään lohduttaudu Kristuksen armolla eikä sen voimalla elämäänsä paranna; hän ei evankeliumista etsi mitään muuta kuin sitä, mikä lihaa miellyttää.
Häävaatteet tarkoittavat uuden sydämen valoa, jonka Yljän ja Hänen häittensä suuren armon tunteminen sydämessä vaikuttaa: sydän riippuu kokonaan Kristuksessa ja tämän uskalluksen ja ilon läpitunkemana se myöskin halulla ja rakkaudella elää ja toimii niin, että tietää Häntä miellyttävänsä, aivan kuin morsian tekee yljälleen.
Tätä pyhä Paavali sanoo Herran, Kristuksen, päällepukemiseksi Galatalaiskirjeen 3. luvussa (j. 27) ja Roomalaiskirjeen 13. luvussa (j. 14) - ja ’pukeutumiseksi, että meitä ei enää havaittaisi alastomiksi’ (2Kor. 5:3). Tämä tapahtuu ensi sijaisesti uskon kautta: usko uudistetaan ja puhdistuu; siitä sitten, mikäli usko on oikea, käyvät esiin hedelmät, niiksi osoittautuen. Ellei taas uskoa ole, ei myöskään ole käsillä Pyhää Henkeä eikä sellaisia hedelmiä, jotka ovat Jumalalle otollisia. Se, näet, joka ei tunne Kristusta, ja jonka sydämessä ei Kristusta ole, pitää Jumalan sanankin vähässä arvossa eikä aio elää sen mukaisesti. Hän pysyy ylpeänä, pöyhkeänä ja omapäisenä, ei hän palvele Kristusta eikä lähimmäistään, vaikkakin hän ulkonaisesti on palvelevinaan, eksyttävällä muodolla pettäen. (Kirkkopostilla, osa 3, s. 578)
Laki tuomitsee meidät jokaisen kadotukseen. Olemme tehneet huorin ja harjoittaneet haureutta vähintäänkin sydämessämme. Emme ole suostuneet miehinä rakastamaan vaimojamme ja vaimoina kunnioittamaan miehiämme. Ja kenenkään seksuaalisuuskaan ei täällä perisynnin turmelemassa lihassa ole ollut ainakaan ajatusten tasolla puhdasta. Me tarvitsemme yhtälailla jokainen Jeesukselta tulevaa lahjavanhurskautta; puhtaan valkeaa ja rypytöntä hääpukua, joka meidän syntiryysyjemme päälle puetaan.
Kun pian käymme ehtoollispöytään, saat tulla sielläkin omistamaan itsellesi täydellisen anteeksiantamuksen kaikille synneillesi Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. Tule taivaan juhla-aterialle; häihin, jotka alkavat jo täällä ajassa ja jatkuvat kerran kirkkaudessa, ikuisesti.