OS Egyptin Joosef armahtaa veljensä (1. Moos. 50:15–21, 23 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Antakaa toisillenne anteeksi -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-egyptin-joosef-armahtaa-veljensa.html
1. KOLMITAHOINEN KERTOMUS
2. MURHAAVA SISARUSKATEUS
3. JOOSEF KOROTETAAN VALTIAAKSI
4. JOOSEFIN SUURI LAUPEUS
5. JUMALAA PELKÄÄVÄINEN JA ARMAHDETTU EI HALUA KOSTAA
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on kahdeskymmeneskolmas (23.) sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on: Antakaa toisillenne anteeksi.
Päivän Psalmi on katkelma Psalmista 119, joka on Raamatun pisin luku. Se on ns. alfabeettinen eli aakkosellinen psalmi, jossa heprealaisen aakkosjärjestyksen mukaisesti kullakin kirjaimella alkaa aina 8 jaetta. Kun hepreassa on 22 kirjainta eli konsonanttia, niin kertolaskusta 22x8 saamme lopputulokseksi 176, Psalmin 119 jakeiden määrän. Luen aluksi tuon Psalmin avausjakeet:
"Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! 2. Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä, 3. jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat Hänen teillään! 4. Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin." Ja vielä jakeesta kahdeksan: "Minä noudatan Sinun käskyjäsi". (Ps. 119:1-4, 8)
Voitko sinä lausua psalminkirjoittajan tavoin kaiken näkevän ja tietävän Jumalan edessä: 'Minä noudatan Sinun käskyjäsi'? Syvimmiltään tässä puhuu täydellinen ihminen, Herra Jeesus Kristus, joka yksin voi nuo sanat lausua Jumalan edessä: 'Minä noudatan Sinun käskyjäsi.' Jos sinä olet rehellinen ja annat Jumalan käskyjen vaatimuksen kaikella kirkkaudellaan valaista elämäsi ja sydämesi, niin joudut minun kanssani syntisten ja langenneiden penkille.
Läpivalaiseva Jumalan sanan totuus ja kirkkaus osoittaa jokaisen syntiseksi ja parannuksentekijän paikalle kuuluvaksi. Kuka meistä on ollut kateellinen tai katkera, kuka penseä rakastamaan ja hidas palvelemaan, kuka ahne ja varas, kuka pelkuri, kuka ylpeä, kuka valehtelija, kuka haureellinen ja huorintekijä - vähintäänkin sydämensä ajatuksissa. Yksikään meistä ei selviä puhtain paperein. Käymme siksi yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme sanoin, jotka alkavat "Syvyydestä minä huudan Sinua".
SAARNA
1. KOLMITAHOINEN KERTOMUS
Tämän sunnuntain Vanhan testamentin lukukappale kertoo patriarkka Joosefista, Jaakobin ja Raakelin pojasta, joka päätyi lopulta Egyptin maan hallitusmieheksi. Kertomus Joosefista on yksi koko Raamatun laajimpia ja rikkaimpia kuvauksia yhden ihmisen elämänvaiheista. Joosefin kertomus käsittää luvut 1. Moos. 37-50. Lisäksi Psalmi 105 kertoo tiivistäen Joosefin historian (Ps. 105:16-23). Myös UT:n puolella on talletettuna diakoni Stefanuksen Suuren neuvoston edessä pitämästä puolustuspuheesta lyhyt kertaus Joosefin historiasta (Ap. t. 7:9-16).
Joosefin hepreankielinen nimi tarkoittaa 'lisäävä' eli 'hän, joka lisää'. Nimi viittasi alun perin siihen, että Joosefin äiti Raakel uskoi pitkän lapsettomuuden ajan jälkeen saamansa esikoisensa lisäksi saavansa vielä lisää lapsia. Raakel uskoi Herran tekevän hänen sukunsa laajaksi. Tämä usko Israelin Jumalan hyvyyteen ei ollut turha, niin kuin myöhemmistä valitun kansan vaiheista näemme. Nimenomaan Joosefin jälkeläiset, Efraimin ja Manassen, olivat kaikkein keskeisimmässä asemassa jakautuneen valtakunnan aikana maan pohjoisessa osassa eli Israelissa.
Kertomus Joosefista avautuu moneen eri suuntaan. Ensinnäkin se on osa Herran Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen antaman lupauksen toteutumista: "Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi." (1. Moos. 12:2) Myös Joosefin kautta tapahtunut Aabrahamin suvun siirtyminen Egyptiin ja siitä seuraava orjuuden aika oli jo etukäteen ilmoitettu Aabrahamille. Herra sanoi hänelle: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta." (1. Moos. 15:13)
Toiseksi Joosef on yksi VT:n vahvimmista Messiaan, se on Jeesuksen, esikuvista (typoksista). Joosefin historiassa on kohta kohdan jälkeen salatulla tavalla nähtävissä ilmoitus Kristuksen elämästä - lähes kaikkine sen vaiheineen. Erityisesti se kertoo rististä ja ylösnousemuksesta sekä juutalaisten aikojen lopulla tapahtuvasta kääntymisestä Hänen puoleensa, jonka Israelin kansa oli kerran hylännyt.
Kolmanneksi kertomus Joosefista on hänen mitä erilaisimpine elämänvaiheineen erinomaisen antoisa tutkittavaksi perhesuhteiden ja ihmisten sielunelämän näkökulmasta - uskon, että meidän itse kunkin perhe-elämä ja ihmissuhteet ovat monelta osin luettavissa ja nähtävissä Joosefin ja hänen perheensä elämässä.
2. MURHAAVA SISARUSKATEUS
Joosefin lapsuutta ja nuoruutta värittivät traagiset tapahtumat. Joosefin äiti Raakel kuoli synnytettyään toisen lapsensa Benjaminin, ja siten Joosef jäi jo pienenä lapsena orvoksi äidistään. Isä Jaakob antoi tämän suosikkivaimonsa Raakelin lapsille Joosefille ja Benjaminille, ja erityisesti Joosefille, huomiota ja rakkautta enemmän kuin muille kymmenelle pojalle yhteensä. Luen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta luvusta 37.
"Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan. 3. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan. 4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti. 5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. 6. Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni." 8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden." (1. Moos. 37:2-8)
Tässä on kuvaus myös siitä, miten Isä Jumala - jota Jaakob esikuvallisesti edustaa - rakastaa Poikaansa Jeesusta, jota Joosef edustaa. Perehdymme tähän jumalalliseen esikuvallisuuteen jäljempänä, mutta sitä ennen muutama sana ihmissuhteista. Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar ja Sebulon, siinä kymmenen veljestä, joiden sydämessä oli tyhjyyttään ammottava isän rakkauden paikka. Voi hyvin olla, että tunnistat itsesi tai jonkun muun perheenjäsenesi tästä sisaruskateuden tilanteesta: Joku kadehtii toista hänen saamastaan hyvästä osasta. Eikä ainoastaan kadehdi, vaan myös vihaa, pahimmassa tapauksessa suorastaan murhanhimoisesti vihaa sitä, joka näyttää saaneen elämässä ja perheessä vihreämmän oksan kuin se kuivalta tuntuva oksa, millä itse istuu.
Joosefin veljien kohdalla tuo kateus johti murhan suunnitteluun. Veljet huomasivat mahdollisuuden hyvityksen ja koston hankkimiseen tilanteessa, jossa isä Jaakob lähetti Joosefin paimenessa olevien veljiensä luo.
"Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, 13. sanoi Israel Joosefille: 'Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen.' Hän vastasi: 'Tässä olen'. 14. Ja hän sanoi hänelle: 'Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle.'" (1. Moos. 37:12-14)
Tässäkin kohtaa - kuten syvimmiltään kaikissa muissakin Vanhan testamentin sanoissa - on profeetallisesti kerrottu myös Kristuksesta. Tässä kuvataan Isä Jumalan ja Poika Jeesuksen välistä taivaallista keskustelua. Isä on huolissaan luomastaan maailmasta: "Poika, Minä tahdon lähettää Sinut alas maailmaan katsomaan miten veljesi ja karja - se on ihmiset ja luomakunta - voivat. Tule sitten takaisin luokseni." Tähän Poika kuuliaisesti vastaa: "Tässä olen." Taivaan Poika kyllä tarkoin tietää, mitä tuo tarkastusmatkalle lähteminen tulee Hänelle maksamaan, vaikka Joosef ei varmaan omaa kohtaloaan ja matkansa vuosikymmenisyyttä arvannutkaan.
Joosef löytää veljensä Dootanista. "Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista. 18. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet. 19. He sanoivat toisillensa: 'Katso, tuolla tulee se unennäkijä! 20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.'" (1. Moos. 37:17-20)
Veljien kateus ja viha Joosefia kohtaan sai vallan pimeyden hetkenä, kun isä Jaakobin valvova silmä ei ollut näkemässä. Tämä kertoo esikuvallisesti juutalaisten johtomiesten kateudesta ja murhanhimosta sekä Jumalan että kansansuosiossa olevaa Jeesusta kohtaan. Kun pimeys kiirastorstai-iltana koitti, kiirehtivät he vangitsemaan Jeesusta. Ja ristillä olevalle Jeesukselle ilkuttiin: Anna nyt sanojesi ja näkyjesi käydä toteen! Dootan tarkoittaa Golgataa, jossa kateellisten juutalaisten veljien viha ja murha rakastettua Poikaa kohtaan pannaan toteen. Joosef heitetään kivestä hakattuun kaivoon kuolemaan - Jeesus naulataan ristille kuolemaan ja sen jälkeen kivestä hakattuun hautaan makaamaan.
3. JOOSEF KOROTETAAN VALTIAAKSI
Ennakkosuunnitelmista poiketen Joosef nostetaankin elävänä ylös kallioon hakatusta, haudaksi tarkoitetusta luolasta - Jeesus nousee elävänä ylös kalliohaudasta. Egyptin faarao korottaa Joosefin tämän jälkeen koko Egyptin valtakunnan hallitsijaksi - Isä Jumala antaa Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Joosef saa veljiensä hylkäämänä Egyptissä vaimokseen pakananaisen, Oonin eli Heliopoliksen kaupungin papin Poti-Feran tyttären Aasenatin (1. Moos. 41:39-45). Tuokin tapahtuma on esikuva Jeesuksesta, joka saa oman kansansa hylkäämänä morsiamekseen pakanakansoista koostuvan seurakunnan.
Joosefin sanat hänen toisensa poikansa Efraimin syntyessä "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa" (1. Moos. 41:52) ovat kirkkaita Kristuksen sanoja. Jeesus on saanut suuren perheen maassa, jossa Hän joutui paljon kärsimään Golgatan ristillä. Faarao käskee alamaisiaan: "Menkää Joosefin luo ja tehkää, mitä hän käskee teidän tehdä" (1. Moos. 41:55). Tässä on suoraan taivaasta kuultujen Isän Jumalan sanojen kaiku: "Tämä on minun rakas Poikani. Kuulkaa Häntä!"
Korotetusta Joosefista kerrotaan, että hänen luokseen tultiin muistakin maista ostamaan viljaa, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä (1. Moos. 41:57). Syvimmältään tuokin kertoo siitä, että Jeesuksen luo tullaan synninhädässä kaikista maista ostamaan elämän leipää, syömään ikuisen elämän taivaallista leipää, alttarin mannaa. Ja mikä on meidän tuosta taivaan leivästä antamamme maksu? Mitä me käytämme vaihdon välikappaleena, rahana, tässä kaupassa? Maksuksi tuosta ehtoollisessa syömästämme elämän puun hedelmästä meidän täytyy antaa Jeesukselle kaikki syntimme, pahuutemme ja lankeemuksemme; kaikki se, mitä häpeämme ja peittelemme ja jota ajatellessa poskiamme alkaa kuumottaa.
Joosefin veljetkin tulevat lopulta nälissään etsimään elämän leipää aikoinaan hylkäämänsä Joosefin luota (1. Moos. 42). Tämä kertoo esikuvallisesti siitä, miten juutalaiset kääntyvät lopulta monien ahdistusten ja pitkällisen hengellisen nälän jälkeen katsomaan ja seuraamaan Häntä, Nasaretin Jeesusta, jonka ovat kerran hylänneet ja lävistäneet.
Kun me pakanakansat saamme ympäri maailman seurata päivittäin tiedotusvälineistä Israelin politiikkaa ja tuon alueen sotia ja levottomuuksia, niin kyse on Raamatun ennustusten täyttymisestä. Nyt kerrotaan ja kuvataan vielä tätä nälän ja koettelemusten aikaa, mutta eräänä päivänä tullaan kertomaan vielä siitäkin, miten veljet palaavat Joosefin luo eli juutalaiset kääntyvät etsimään vapahdusta oman veljensä Jeesuksen ristin juurelta. Rauhaa eivät israelilaiset tule saamaan ennen eikä muuten kuin uskomalla Jeesukseen. Tuon hetken koittaessa Herran Jeesuksen paluu maanpäälle, koko Jumalan perheväen siirtyminen asumaan runsauden maahan taivaaseen - ja samalla koko näkyvän maailmanajan loppu - on jo aivan ovella.
Joosefin aikaisen maailmanlaajuisen nälänhädän aikana kerrotaan siitä, miten Joosef piti Egyptin hallitsijana huolen oman perheensä elatuksesta. Tämä kertoo siitä, miten Jeesus pitää huolen omiensa tarpeista. Vaikka ympärillä ja koko maailmassa kärsittäisiin hengellistä nälkää, turvattomuutta, tarkoituksettomuutta ja pelkoa, niin Jeesuksen perheväkeen kuuluvalla on aina auki pulppuava kaivo ja ehtymätön elämän lähde.
Se lähde on Jumalan sana, joka vuodattaa janoavalle uskoa, toivoa, rohkeutta ja rakkautta; se on kastevesi, joka kantaa tästä myrskyisästä ja pian tuhoutuvasta maailmasta uuteen taivaan maailmaan; se on ehtoollinen, joka tarjoaa täyttä varmuutta syntien anteeksiantamuksesta ja esimakua suuresta ehtoollisesta ja riemujuhlasta taivaassa.
Joosef ostaa katovuosien jatkuessa lopulta suuria viljavarastoja vastaan kaikki egyptiläiset, eli ihmiset itsensäkin, faaraon orjiksi (1. Moos. 47:21). Jeesus ostaa omalla verellään kaikki kansat Jumalan palvelijoiksi.
4. JOOSEFIN SUURI LAUPEUS
Sen jälkeen, kun Jaakobin suku oli siirtynyt asumaan Egyptin Goosenin maakuntaan (1. Moos. 45:10), ja Jaakob oli kuollut, heräsi Joosefin aikanaan Egyptin orjuuteen myyneissä veljissä pelko. Jospa Joosef oli pidättäytynyt kostosta vain isä Jaakobin tähden! Jospa Joosef olikin tuottanut veljet lähelle itseään Egyptiin vain siinä tarkoituksessa, että voisi aikanaan isän kuoleman jälkeen runsain mitoin maksaa takaisin ja kostaa veljien sydämettömyyden Dootanissa 39 vuotta aiemmin!
Joosef vastaa kuitenkin veljiensä pelonsekaisiin armonanomuksiin sanoilla:
"Mutta Joosef vastasi heille: 'Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? 20. Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. 21. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne.' Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä." (1. Moos. 50:19-21)
Viimeisen lauseen voisi kääntää suoraan hepreasta myös sanoin: "Ja hän lohdutti heitä ja puhui heidän sydämilleen. Tuo sydämille puhuminen on heprealainen ilmaisu rakkaudellisesta, rauhoittavasta, lempeästä ja ystävällisestä puheesta.
Tämäkin sana on suoraan Kristukseen viittaava. Me ihmiset hankitsimme Jeesukselle pahaa: Me tuomitsimme Hänet ristille omilla synneillämme. Mutta Jumala sen salli, jotta tuo sama risti pitäisi hengissä paljon kansaa; pitäisi hengissä jokaisen tuohon ristiin katsovan ja sen Herraan uskovan. Meidän, syntiä tehneiden ja Jumalaa vastaan rikkoneiden veljien ja sisarten, ei tarvitse pelätä, koska Jeesus itse pitää meistä ja meidän lapsistamme huolta. Jeesus itse meitä lohduttaa ja puhuu meidän sydämillemme rakkautta, rauhaa, lempeyttä ja ystävyyttä.
5. JUMALAA PELKÄÄVÄINEN JA ARMAHDETTU EI HALUA KOSTAA
Joosef kieltäytyy Jumalaksi ryhtymisestä eli kostamisesta. Jumala on pidättänyt ihmiseltä oikeuden henkilökohtaisesti koettujen vääryyksien omakätiseen kostamiseen. Mooseksen laissa sanotaan: "Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan". (3. Moos. 19:18) Oikeus kostamiseen on vain Jumalalla, joka käyttää tässä ajassa koston eli hyvityksen välineenä esivaltaa.
Hengellisen koston osalta Herra käyttää rippiä eli synnintunnustusta ja -päästöä: Armonjulistus siirtää Jumalan oikeudenmukaisen vihan ja koston Jeesuksen kärsittäväksi; pois sen syntisen päältä, joka turvaa Jeesuksen rakkaaseen nimeen. Jos joku ei tässä ajassa tunnusta syntejään ja rikoksiaan sekä ennen kaikkea usko Jeesukseen niiden anteeksisaamiseksi, niin tällainen joutuu kerran iankaikkisuudessa itse rangaistuksensa kärsimään.
Jobin kirjassa sanotaan: "Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. 11. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan. 12. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta." (Job 34:10-12)
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 12: Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, Minä olen maksava, sanoo Herra". (Room. 12:19)
Se, joka alkaa käyttää oman käden oikeutta ja maksaa takaisin lähimmäisilleen heidän pahat ja loukkaavat tekonsa, astuu Jumalan varpaille. Tämä koskee yhtä lailla myös sitä, joka sydämessään kantaa kaunaa ja katkeruutta toista ihmistä kohtaan, kuin sitäkin, joka sanoillaan tai teoillaan alkaa kostaa. Jumala ei ole antanut ihmiselle oikeutta maksaa pottuja pottuina. Yksin Jumala itse on riittävän viisas ja asiat kaikin puolin oikein ymmärtävä, että Hän voi antaa oikean tuomion ja rangaistuksen. Siksi kenenkään ihmisen tehtävänä ei ole lausua kadotustuomiota.
Toki maallisen esivallan on hoidettava valtakunnan lain - ja hengellisen esivallan Raamatun ja sitä oikein opettavan tunnustuksen - mukaisesti tuomiovaltaa. Mutta yksityisesti ja henkilökohtaisesti kukaan ei saa nousta tuomariksi ja kostajaksi.
Joosefilla oli vara antaa veljiensä häntä kohtaan osoittama viha ja pahuus anteeksi. Joosef oli saanut Jumalalta monin verroin enemmän hyvää, kuin mitä veljet olivat tehneet hänelle pahaa. Sinullakin on vara antaa veljillesi ja sisarillesi anteeksi heidän osoittama pahuutensa, koska saat ottaa Jumalalta monin verroin enemmän vastaan hyvyyttä, rakkautta ja lempeyttä. Saat jättää koston Golgatan ristin miehen hoidettavaksi. Sinne saat jättää niin sinun omien syntiesi ansaitseman koston kuin myös sen koston, jota sydämesi huutaa sinua vastaan rikkoneita kohtaan.
Rukoilemme: Herra Jumala, laupias Isämme ja Luojamme. Sinä olet lähettänyt ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen maailmaan toteuttamaan ja kärsimään kaiken oikeudenmukaisen koston kaikista ihmisten synneistä. Suo meidän nähdä ja tuntea syntimme, katua niitä, tunnustaa ne ja pyytää niitä anteeksi niin Sinulta kuin niiltä lähimmäisiltämme, joita vastaan olemme rikkoneet. Auta meitä myös antamaan jokaiselle meitä vastaan rikkoneelle anteeksi Sinun meitä kohtaan osoittamasi hyvyyden tähden. Jeesuksen, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. Aamen.
Antakaa toisillenne anteeksi -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-egyptin-joosef-armahtaa-veljensa.html
1. KOLMITAHOINEN KERTOMUS
2. MURHAAVA SISARUSKATEUS
3. JOOSEF KOROTETAAN VALTIAAKSI
4. JOOSEFIN SUURI LAUPEUS
5. JUMALAA PELKÄÄVÄINEN JA ARMAHDETTU EI HALUA KOSTAA
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on kahdeskymmeneskolmas (23.) sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on: Antakaa toisillenne anteeksi.
Päivän Psalmi on katkelma Psalmista 119, joka on Raamatun pisin luku. Se on ns. alfabeettinen eli aakkosellinen psalmi, jossa heprealaisen aakkosjärjestyksen mukaisesti kullakin kirjaimella alkaa aina 8 jaetta. Kun hepreassa on 22 kirjainta eli konsonanttia, niin kertolaskusta 22x8 saamme lopputulokseksi 176, Psalmin 119 jakeiden määrän. Luen aluksi tuon Psalmin avausjakeet:
"Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! 2. Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä, 3. jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat Hänen teillään! 4. Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin." Ja vielä jakeesta kahdeksan: "Minä noudatan Sinun käskyjäsi". (Ps. 119:1-4, 8)
Voitko sinä lausua psalminkirjoittajan tavoin kaiken näkevän ja tietävän Jumalan edessä: 'Minä noudatan Sinun käskyjäsi'? Syvimmiltään tässä puhuu täydellinen ihminen, Herra Jeesus Kristus, joka yksin voi nuo sanat lausua Jumalan edessä: 'Minä noudatan Sinun käskyjäsi.' Jos sinä olet rehellinen ja annat Jumalan käskyjen vaatimuksen kaikella kirkkaudellaan valaista elämäsi ja sydämesi, niin joudut minun kanssani syntisten ja langenneiden penkille.
Läpivalaiseva Jumalan sanan totuus ja kirkkaus osoittaa jokaisen syntiseksi ja parannuksentekijän paikalle kuuluvaksi. Kuka meistä on ollut kateellinen tai katkera, kuka penseä rakastamaan ja hidas palvelemaan, kuka ahne ja varas, kuka pelkuri, kuka ylpeä, kuka valehtelija, kuka haureellinen ja huorintekijä - vähintäänkin sydämensä ajatuksissa. Yksikään meistä ei selviä puhtain paperein. Käymme siksi yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme sanoin, jotka alkavat "Syvyydestä minä huudan Sinua".
SAARNA
1. KOLMITAHOINEN KERTOMUS
Tämän sunnuntain Vanhan testamentin lukukappale kertoo patriarkka Joosefista, Jaakobin ja Raakelin pojasta, joka päätyi lopulta Egyptin maan hallitusmieheksi. Kertomus Joosefista on yksi koko Raamatun laajimpia ja rikkaimpia kuvauksia yhden ihmisen elämänvaiheista. Joosefin kertomus käsittää luvut 1. Moos. 37-50. Lisäksi Psalmi 105 kertoo tiivistäen Joosefin historian (Ps. 105:16-23). Myös UT:n puolella on talletettuna diakoni Stefanuksen Suuren neuvoston edessä pitämästä puolustuspuheesta lyhyt kertaus Joosefin historiasta (Ap. t. 7:9-16).
Joosefin hepreankielinen nimi tarkoittaa 'lisäävä' eli 'hän, joka lisää'. Nimi viittasi alun perin siihen, että Joosefin äiti Raakel uskoi pitkän lapsettomuuden ajan jälkeen saamansa esikoisensa lisäksi saavansa vielä lisää lapsia. Raakel uskoi Herran tekevän hänen sukunsa laajaksi. Tämä usko Israelin Jumalan hyvyyteen ei ollut turha, niin kuin myöhemmistä valitun kansan vaiheista näemme. Nimenomaan Joosefin jälkeläiset, Efraimin ja Manassen, olivat kaikkein keskeisimmässä asemassa jakautuneen valtakunnan aikana maan pohjoisessa osassa eli Israelissa.
Kertomus Joosefista avautuu moneen eri suuntaan. Ensinnäkin se on osa Herran Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen antaman lupauksen toteutumista: "Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi." (1. Moos. 12:2) Myös Joosefin kautta tapahtunut Aabrahamin suvun siirtyminen Egyptiin ja siitä seuraava orjuuden aika oli jo etukäteen ilmoitettu Aabrahamille. Herra sanoi hänelle: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta." (1. Moos. 15:13)
Toiseksi Joosef on yksi VT:n vahvimmista Messiaan, se on Jeesuksen, esikuvista (typoksista). Joosefin historiassa on kohta kohdan jälkeen salatulla tavalla nähtävissä ilmoitus Kristuksen elämästä - lähes kaikkine sen vaiheineen. Erityisesti se kertoo rististä ja ylösnousemuksesta sekä juutalaisten aikojen lopulla tapahtuvasta kääntymisestä Hänen puoleensa, jonka Israelin kansa oli kerran hylännyt.
Kolmanneksi kertomus Joosefista on hänen mitä erilaisimpine elämänvaiheineen erinomaisen antoisa tutkittavaksi perhesuhteiden ja ihmisten sielunelämän näkökulmasta - uskon, että meidän itse kunkin perhe-elämä ja ihmissuhteet ovat monelta osin luettavissa ja nähtävissä Joosefin ja hänen perheensä elämässä.
2. MURHAAVA SISARUSKATEUS
Joosefin lapsuutta ja nuoruutta värittivät traagiset tapahtumat. Joosefin äiti Raakel kuoli synnytettyään toisen lapsensa Benjaminin, ja siten Joosef jäi jo pienenä lapsena orvoksi äidistään. Isä Jaakob antoi tämän suosikkivaimonsa Raakelin lapsille Joosefille ja Benjaminille, ja erityisesti Joosefille, huomiota ja rakkautta enemmän kuin muille kymmenelle pojalle yhteensä. Luen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta luvusta 37.
"Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan. 3. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan. 4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti. 5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. 6. Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni." 8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden." (1. Moos. 37:2-8)
Tässä on kuvaus myös siitä, miten Isä Jumala - jota Jaakob esikuvallisesti edustaa - rakastaa Poikaansa Jeesusta, jota Joosef edustaa. Perehdymme tähän jumalalliseen esikuvallisuuteen jäljempänä, mutta sitä ennen muutama sana ihmissuhteista. Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar ja Sebulon, siinä kymmenen veljestä, joiden sydämessä oli tyhjyyttään ammottava isän rakkauden paikka. Voi hyvin olla, että tunnistat itsesi tai jonkun muun perheenjäsenesi tästä sisaruskateuden tilanteesta: Joku kadehtii toista hänen saamastaan hyvästä osasta. Eikä ainoastaan kadehdi, vaan myös vihaa, pahimmassa tapauksessa suorastaan murhanhimoisesti vihaa sitä, joka näyttää saaneen elämässä ja perheessä vihreämmän oksan kuin se kuivalta tuntuva oksa, millä itse istuu.
Joosefin veljien kohdalla tuo kateus johti murhan suunnitteluun. Veljet huomasivat mahdollisuuden hyvityksen ja koston hankkimiseen tilanteessa, jossa isä Jaakob lähetti Joosefin paimenessa olevien veljiensä luo.
"Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, 13. sanoi Israel Joosefille: 'Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen.' Hän vastasi: 'Tässä olen'. 14. Ja hän sanoi hänelle: 'Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle.'" (1. Moos. 37:12-14)
Tässäkin kohtaa - kuten syvimmiltään kaikissa muissakin Vanhan testamentin sanoissa - on profeetallisesti kerrottu myös Kristuksesta. Tässä kuvataan Isä Jumalan ja Poika Jeesuksen välistä taivaallista keskustelua. Isä on huolissaan luomastaan maailmasta: "Poika, Minä tahdon lähettää Sinut alas maailmaan katsomaan miten veljesi ja karja - se on ihmiset ja luomakunta - voivat. Tule sitten takaisin luokseni." Tähän Poika kuuliaisesti vastaa: "Tässä olen." Taivaan Poika kyllä tarkoin tietää, mitä tuo tarkastusmatkalle lähteminen tulee Hänelle maksamaan, vaikka Joosef ei varmaan omaa kohtaloaan ja matkansa vuosikymmenisyyttä arvannutkaan.
Joosef löytää veljensä Dootanista. "Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista. 18. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet. 19. He sanoivat toisillensa: 'Katso, tuolla tulee se unennäkijä! 20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.'" (1. Moos. 37:17-20)
Veljien kateus ja viha Joosefia kohtaan sai vallan pimeyden hetkenä, kun isä Jaakobin valvova silmä ei ollut näkemässä. Tämä kertoo esikuvallisesti juutalaisten johtomiesten kateudesta ja murhanhimosta sekä Jumalan että kansansuosiossa olevaa Jeesusta kohtaan. Kun pimeys kiirastorstai-iltana koitti, kiirehtivät he vangitsemaan Jeesusta. Ja ristillä olevalle Jeesukselle ilkuttiin: Anna nyt sanojesi ja näkyjesi käydä toteen! Dootan tarkoittaa Golgataa, jossa kateellisten juutalaisten veljien viha ja murha rakastettua Poikaa kohtaan pannaan toteen. Joosef heitetään kivestä hakattuun kaivoon kuolemaan - Jeesus naulataan ristille kuolemaan ja sen jälkeen kivestä hakattuun hautaan makaamaan.
3. JOOSEF KOROTETAAN VALTIAAKSI
Ennakkosuunnitelmista poiketen Joosef nostetaankin elävänä ylös kallioon hakatusta, haudaksi tarkoitetusta luolasta - Jeesus nousee elävänä ylös kalliohaudasta. Egyptin faarao korottaa Joosefin tämän jälkeen koko Egyptin valtakunnan hallitsijaksi - Isä Jumala antaa Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Joosef saa veljiensä hylkäämänä Egyptissä vaimokseen pakananaisen, Oonin eli Heliopoliksen kaupungin papin Poti-Feran tyttären Aasenatin (1. Moos. 41:39-45). Tuokin tapahtuma on esikuva Jeesuksesta, joka saa oman kansansa hylkäämänä morsiamekseen pakanakansoista koostuvan seurakunnan.
Joosefin sanat hänen toisensa poikansa Efraimin syntyessä "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa" (1. Moos. 41:52) ovat kirkkaita Kristuksen sanoja. Jeesus on saanut suuren perheen maassa, jossa Hän joutui paljon kärsimään Golgatan ristillä. Faarao käskee alamaisiaan: "Menkää Joosefin luo ja tehkää, mitä hän käskee teidän tehdä" (1. Moos. 41:55). Tässä on suoraan taivaasta kuultujen Isän Jumalan sanojen kaiku: "Tämä on minun rakas Poikani. Kuulkaa Häntä!"
Korotetusta Joosefista kerrotaan, että hänen luokseen tultiin muistakin maista ostamaan viljaa, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä (1. Moos. 41:57). Syvimmältään tuokin kertoo siitä, että Jeesuksen luo tullaan synninhädässä kaikista maista ostamaan elämän leipää, syömään ikuisen elämän taivaallista leipää, alttarin mannaa. Ja mikä on meidän tuosta taivaan leivästä antamamme maksu? Mitä me käytämme vaihdon välikappaleena, rahana, tässä kaupassa? Maksuksi tuosta ehtoollisessa syömästämme elämän puun hedelmästä meidän täytyy antaa Jeesukselle kaikki syntimme, pahuutemme ja lankeemuksemme; kaikki se, mitä häpeämme ja peittelemme ja jota ajatellessa poskiamme alkaa kuumottaa.
Joosefin veljetkin tulevat lopulta nälissään etsimään elämän leipää aikoinaan hylkäämänsä Joosefin luota (1. Moos. 42). Tämä kertoo esikuvallisesti siitä, miten juutalaiset kääntyvät lopulta monien ahdistusten ja pitkällisen hengellisen nälän jälkeen katsomaan ja seuraamaan Häntä, Nasaretin Jeesusta, jonka ovat kerran hylänneet ja lävistäneet.
Kun me pakanakansat saamme ympäri maailman seurata päivittäin tiedotusvälineistä Israelin politiikkaa ja tuon alueen sotia ja levottomuuksia, niin kyse on Raamatun ennustusten täyttymisestä. Nyt kerrotaan ja kuvataan vielä tätä nälän ja koettelemusten aikaa, mutta eräänä päivänä tullaan kertomaan vielä siitäkin, miten veljet palaavat Joosefin luo eli juutalaiset kääntyvät etsimään vapahdusta oman veljensä Jeesuksen ristin juurelta. Rauhaa eivät israelilaiset tule saamaan ennen eikä muuten kuin uskomalla Jeesukseen. Tuon hetken koittaessa Herran Jeesuksen paluu maanpäälle, koko Jumalan perheväen siirtyminen asumaan runsauden maahan taivaaseen - ja samalla koko näkyvän maailmanajan loppu - on jo aivan ovella.
Joosefin aikaisen maailmanlaajuisen nälänhädän aikana kerrotaan siitä, miten Joosef piti Egyptin hallitsijana huolen oman perheensä elatuksesta. Tämä kertoo siitä, miten Jeesus pitää huolen omiensa tarpeista. Vaikka ympärillä ja koko maailmassa kärsittäisiin hengellistä nälkää, turvattomuutta, tarkoituksettomuutta ja pelkoa, niin Jeesuksen perheväkeen kuuluvalla on aina auki pulppuava kaivo ja ehtymätön elämän lähde.
Se lähde on Jumalan sana, joka vuodattaa janoavalle uskoa, toivoa, rohkeutta ja rakkautta; se on kastevesi, joka kantaa tästä myrskyisästä ja pian tuhoutuvasta maailmasta uuteen taivaan maailmaan; se on ehtoollinen, joka tarjoaa täyttä varmuutta syntien anteeksiantamuksesta ja esimakua suuresta ehtoollisesta ja riemujuhlasta taivaassa.
Joosef ostaa katovuosien jatkuessa lopulta suuria viljavarastoja vastaan kaikki egyptiläiset, eli ihmiset itsensäkin, faaraon orjiksi (1. Moos. 47:21). Jeesus ostaa omalla verellään kaikki kansat Jumalan palvelijoiksi.
4. JOOSEFIN SUURI LAUPEUS
Sen jälkeen, kun Jaakobin suku oli siirtynyt asumaan Egyptin Goosenin maakuntaan (1. Moos. 45:10), ja Jaakob oli kuollut, heräsi Joosefin aikanaan Egyptin orjuuteen myyneissä veljissä pelko. Jospa Joosef oli pidättäytynyt kostosta vain isä Jaakobin tähden! Jospa Joosef olikin tuottanut veljet lähelle itseään Egyptiin vain siinä tarkoituksessa, että voisi aikanaan isän kuoleman jälkeen runsain mitoin maksaa takaisin ja kostaa veljien sydämettömyyden Dootanissa 39 vuotta aiemmin!
Joosef vastaa kuitenkin veljiensä pelonsekaisiin armonanomuksiin sanoilla:
"Mutta Joosef vastasi heille: 'Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? 20. Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. 21. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne.' Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä." (1. Moos. 50:19-21)
Viimeisen lauseen voisi kääntää suoraan hepreasta myös sanoin: "Ja hän lohdutti heitä ja puhui heidän sydämilleen. Tuo sydämille puhuminen on heprealainen ilmaisu rakkaudellisesta, rauhoittavasta, lempeästä ja ystävällisestä puheesta.
Tämäkin sana on suoraan Kristukseen viittaava. Me ihmiset hankitsimme Jeesukselle pahaa: Me tuomitsimme Hänet ristille omilla synneillämme. Mutta Jumala sen salli, jotta tuo sama risti pitäisi hengissä paljon kansaa; pitäisi hengissä jokaisen tuohon ristiin katsovan ja sen Herraan uskovan. Meidän, syntiä tehneiden ja Jumalaa vastaan rikkoneiden veljien ja sisarten, ei tarvitse pelätä, koska Jeesus itse pitää meistä ja meidän lapsistamme huolta. Jeesus itse meitä lohduttaa ja puhuu meidän sydämillemme rakkautta, rauhaa, lempeyttä ja ystävyyttä.
5. JUMALAA PELKÄÄVÄINEN JA ARMAHDETTU EI HALUA KOSTAA
Joosef kieltäytyy Jumalaksi ryhtymisestä eli kostamisesta. Jumala on pidättänyt ihmiseltä oikeuden henkilökohtaisesti koettujen vääryyksien omakätiseen kostamiseen. Mooseksen laissa sanotaan: "Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan". (3. Moos. 19:18) Oikeus kostamiseen on vain Jumalalla, joka käyttää tässä ajassa koston eli hyvityksen välineenä esivaltaa.
Hengellisen koston osalta Herra käyttää rippiä eli synnintunnustusta ja -päästöä: Armonjulistus siirtää Jumalan oikeudenmukaisen vihan ja koston Jeesuksen kärsittäväksi; pois sen syntisen päältä, joka turvaa Jeesuksen rakkaaseen nimeen. Jos joku ei tässä ajassa tunnusta syntejään ja rikoksiaan sekä ennen kaikkea usko Jeesukseen niiden anteeksisaamiseksi, niin tällainen joutuu kerran iankaikkisuudessa itse rangaistuksensa kärsimään.
Jobin kirjassa sanotaan: "Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. 11. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan. 12. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta." (Job 34:10-12)
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 12: Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, Minä olen maksava, sanoo Herra". (Room. 12:19)
Se, joka alkaa käyttää oman käden oikeutta ja maksaa takaisin lähimmäisilleen heidän pahat ja loukkaavat tekonsa, astuu Jumalan varpaille. Tämä koskee yhtä lailla myös sitä, joka sydämessään kantaa kaunaa ja katkeruutta toista ihmistä kohtaan, kuin sitäkin, joka sanoillaan tai teoillaan alkaa kostaa. Jumala ei ole antanut ihmiselle oikeutta maksaa pottuja pottuina. Yksin Jumala itse on riittävän viisas ja asiat kaikin puolin oikein ymmärtävä, että Hän voi antaa oikean tuomion ja rangaistuksen. Siksi kenenkään ihmisen tehtävänä ei ole lausua kadotustuomiota.
Toki maallisen esivallan on hoidettava valtakunnan lain - ja hengellisen esivallan Raamatun ja sitä oikein opettavan tunnustuksen - mukaisesti tuomiovaltaa. Mutta yksityisesti ja henkilökohtaisesti kukaan ei saa nousta tuomariksi ja kostajaksi.
Joosefilla oli vara antaa veljiensä häntä kohtaan osoittama viha ja pahuus anteeksi. Joosef oli saanut Jumalalta monin verroin enemmän hyvää, kuin mitä veljet olivat tehneet hänelle pahaa. Sinullakin on vara antaa veljillesi ja sisarillesi anteeksi heidän osoittama pahuutensa, koska saat ottaa Jumalalta monin verroin enemmän vastaan hyvyyttä, rakkautta ja lempeyttä. Saat jättää koston Golgatan ristin miehen hoidettavaksi. Sinne saat jättää niin sinun omien syntiesi ansaitseman koston kuin myös sen koston, jota sydämesi huutaa sinua vastaan rikkoneita kohtaan.
Rukoilemme: Herra Jumala, laupias Isämme ja Luojamme. Sinä olet lähettänyt ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen maailmaan toteuttamaan ja kärsimään kaiken oikeudenmukaisen koston kaikista ihmisten synneistä. Suo meidän nähdä ja tuntea syntimme, katua niitä, tunnustaa ne ja pyytää niitä anteeksi niin Sinulta kuin niiltä lähimmäisiltämme, joita vastaan olemme rikkoneet. Auta meitä myös antamaan jokaiselle meitä vastaan rikkoneelle anteeksi Sinun meitä kohtaan osoittamasi hyvyyden tähden. Jeesuksen, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. Aamen.