OR Avioliitto (1. Moos. 2:24) (OPETUKSET RAAMATTUTUNNIT)

or-avioliitto.pdf
File Size:	391 kb
File Type:	pdf

Download File

Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 22.6.2026).

O OPETUKSET https://gen.fi/o.html
OR RAAMATTUTUNNIT https://gen.fi/or.html
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
    https://gen.fi/or-avioliitto.html

SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)

0. Tallenteet ja dokumentit
1. Esipuhe
2. Jumalan asettama esikuva
3. Avioliitto turvapaikkana ja kasvattajana
4. Avioliitto ei ole tarkoitettu kaikille
5. Avioliitossa syntyy yksi liha
6. Sukupuolielämä kihlausaikana?
7. Sukupuolielämä ilman yhdyntää?
8. Avioliitto jatkuu myös erotilanteessa
9. Kristus-keskeinen avioliittokäsitys
10. Milloin jumala sallii avioeron?
11. Uudelleen avioituminen?
12. Uusioavioliitot ja sekavat perhesuhteet
13. Avioituminen uskosta osattoman tai eriuskoisen kanssa?
14. Kaitsija: nuhteeton yhden vaimon mies
15. Yhteenveto

0. TALLENTEET JA DOKUMENTIT

Muu raamattutunti 1, Avioliitto 1/6, 25.5.2017 (0.20)
AC-tallenne (0.19–0.39) https://gen.adobeconnect.com/plag7ehnjq6m/
Youtube https://youtu.be/rNm_5pft5rI
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Muu raamattutunti 2, Avioliitto 2/6, 28.5.2017 (0.49)
AC-tallenne https://gen.adobeconnect.com/pq9jzkzjymn9/
Youtube https://youtu.be/LfuQYnZrkBE
Tekstitiedostot https://www.gen.fi/h6h-mieheksi-ja-naiseksi.html
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Muu raamattutunti 3, Avioliitto 3/6, 6.8.2017 (0.45)
AC-tallenne https://gen.adobeconnect.com/pl8m8pgkecm7/
Youtube https://youtu.be/A9bPBA0fPfo
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Muu raamattutunti 4, Avioliitto 4/6, 13.8.2017 (0.48)
AC-tallenne https://gen.adobeconnect.com/pt3tmxtf8qjr/
Youtube https://youtu.be/r13P-u-oy_4
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Muu raamattutunti 5, Avioliitto 5/6, 21.8.2017 (0.33)
AC-tallenne https://gen.adobeconnect.com/pzl7sbqa74aa/
Youtube https://youtu.be/rPM17Droit4
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Muu raamattutunti 6, Avioliitto 6/6, 3.9.2017 (0.23)
AC-tallenne https://gen.adobeconnect.com/p6qyi5p1htv8/
Youtube https://youtu.be/tMznbyf1XyU
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Mies ja nainen 1, Avioliitto 1/, 26.4.2026 (0.44)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pqbi1yujm5oq/
Youtube https://youtu.be/vl-7xoPQ250
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Mies ja nainen 2, Avioliitto 2/, 24.5.2026 (0.56)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pc1du55sws3w/
Youtube https://youtu.be/K9MEkBxTQRg
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

Mies ja nainen 3, Avioliitto 3/, 21.6.2026 (0.46)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pa5dga62nw4z/
Youtube https://youtu.be/mbQe7W87MQ
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
     https://gen.fi/or-avioliitto.html

OR Abortti on murhaajan työtä (Ps. 139:13–19)
    https://gen.fi/or-abortti-on-murhaajan-tyota.html
OR Mies ja nainen, Kristus ja seurakunta (Ef. 5:21–33)
    https://gen.fi/or-mies-ja-nainen-kristus-ja-seurakunta.html
OR Paimenvirka (Ef. 4:11)
    https://gen.fi/or-paimenvirka.html
OR Veriylkä (2. Moos. 4:24–26)
    https://gen.fi/or-veriylka.html
H6A Mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27)
     https://gen.fi/h6a-mieheksi-ja-naiseksi.html

1. ESIPUHE

Avioliitosta ja laajemminkin seksuaalisuudesta puhuttaessa on ensimmäiseksi sanottava ehdottoman tärkeän asia: Evankeliumi eli syntien anteeksianto rakkaan Vapahtajamme ristinveren kautta koskee myös kaikkia kuudenteen käskyyn ja seksuaalisuuteen liittyviä syntejä. Sukupuolisuuden alueella tehdyt synnit ovat usein niitä, joita me eniten häpeämme ja kadumme. Jumalan sana opettaa:

1. Kor. 6:18
18 Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on kehon ulkopuolella. Mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa kehoaan vastaan. (1Kor06_18)

Aluksi on syytä määritellä käsitteet "huoruus" eli "aviorikos" (hepr. na'af-juuri, kreik. moikheiaa)" ja "haureus" (hepr. zana-juuri, kreik. porneiaa). Huoruus on aviouskollisuuden hylkäämistä, avioliittolupauksen rikkomista ja puolison pettämistä. Huorinteko tarkoittaa erityisesti aviopuolison hylkäämistä ja toisen naimista. Avioituminen tilanteessa, jossa oma (tai uuden kumppanin) entinen puoliso on elossa, on huorinteko. Ainoa tilanne, jossa voi aviorikosta tekemättä avioitua uudelleen ennen alkuperäisen puolison kuolemaa, on tilanne, jossa puoliso on hylätty haureuden tähden (Matt19_09).

Myös avioliiton aikana tapahtuvaa syrjähyppyä kutsutaan huorinteoksi eli aviorikokseksi. Jeesus laajentaa huorinteon käsittämään myös sydämessä tapahtuvan uskottomuuden eli jonkun muun kuin oman aviopuolison himoitsemista. (Matt05_28)

Haureus (porneiaa) tarkoittaa laajemmin kaikkea yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi tarkoitetun avioliiton ulkopuolella toteutettavaa sukupuolielämää, esim. esiaviollisia sukupuolisuhteita. Myös insesti eli lähisukulaisten väliset sukupuolisuhteet kuuluvat tämän porneiaa-käsitteen alle, samoin kuin homoseksuaalisuuden harjoittaminen tai muu luonnottomuus, esimerkiksi eläimiin sekaantuminen.

Huorinteko on väistämättä aina myös haureutta, joka on käsitteenä siis laajempi kuin huorinteko, joka tarkoittaa jo solmitun avioliiton rikkomista. Avioliiton ulkopuolinen sukupuolielämä on aina haureutta. Jos kumppaneista jompikumpi – tai molemmat – on naimisissa jonkun muun kanssa, niin silloin se on myös huorinteko.

Huoruus eli aviorikos on Raamatussa kuolemanrangaistuksen alainen synti.

3. Moos. 20:10
10 Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä aviorikoksen tehnyt mies että nainen, rangaistakoon kuolemalla. (3Moos20_10)

5. Moos. 22:22–24
22 Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista. (5Moos22_22)
23 Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, (5Moos22_23)
24 viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä morsiamelle. Poista paha keskuudestasi. (5Moos22_24)

Jos puolisosi on (todistettavasti) harjoittanut avioliiton aikana haureutta tai tehnyt jopa julkisesti huorin avioitumalla jonkun toisen kanssa pettäen ja rikkoen avioliittolupauksensa, niin teknisesti ottaen sinä olet jäänyt leskeksi. Jumalan ehdoton laki tuomitsee avioliiton rikkojan kuolemanrangaistukseen, se on esikuvallisesti kadotukseen. Jeesus kärsi tämän langenneelle kuuluvan kuolemanrangaistuksen ja kadotustuomion Golgatan ristillä. Se on meidän ainoa mahdollisuutemme pelastua. Yksin Kristuksessa on meidän toivomme.

Kukaan meistä ei voi kehuskella noudattaneensa täydellisesti yhtään käskyä, ei myöskään "Älä tee huorin" -käskyä, joka kieltää myös haureuden. Jos joku ei Jumalan armosta ja varjeluksesta olisi ulkoisesti nähtävällä tavalla haureuteen tai avoimeen aviorikokseen langennut, niin perisyntisen ihmisen sydämessä ja silmissä asuu kuitenkin saastaisuus ja himo, irstaus ja haureus, uskottomuus ja huoruus. Yhdenkään langenneessa lihassa elävän ihmisen seksuaalisuus ei ole sataprosenttisen puhdasta, kuten ei mikään muukaan meidän vanhassa lihassamme oleva ja sen kautta kulkeva.

Matt. 5:28
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä,
on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. (Matt05_28)

Siksi tätä niin monelle meistä häpeäntunnetta ja syyllisyyttä herättävää aihetta käsitellessämme lähdemme liikkeelle armosta: Sinäkin saat uskoa koko syntielämäsi, lankeemuksesi, haureutesi, avionrikkomisesi eli huoruutesi, saastaisuutesi, irstautesi ja luonnottomuutesi anteeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden. Sellaista syntiä ei maailmassa olekaan, jota Vapahtajamme ei jo olisi Golgatan ristillä sovittanut. Siksi sinäkin saat jättää häpeäsi ja syyllisyytesi hänen kannettavakseen. Jeesus on jo kärsinyt koko rangaistuksen sinun sijastasi ja kantanut kaiken häpeän sinun puolestasi.

2. JUMALAN ASETTAMA ESIKUVA

Raamatun alussa, sen toisessa luvussa, Luojamme asettaa maanpäällisen elämän kenties tärkeimmän instituution eli tapajärjestelmän: miehen ja naisen välisen elinikäisen avioliiton ja siihen kuuluvan yhden lihan.

1. Moos. 2:18, 24
18 Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva." (1Moos02_18)
24 "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi." (1Moos02_24)

Avioliitto ei ole vain ajalliseen elämään ja luotuisuuteen kuuluva asia. Miehen ja naisen välinen aviosuhde, yksi liha, on mitä syvimmillä tavalla esikuva eli typos 'malli, esimerkki, hahmo, kuva' Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta.

Ef. 5:31–32
31 "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (Ef05_31)
32 Tämä salaisuus on suuri: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef05_32)

Avioliitto saarnaa meille Kristusta, evankeliumia. Siksi kaikki kristillinen avioliitto-opetus ja avioliittoa käsittelevät raamatunkohdat tulee viime kädessä tulkita Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta käsin. Jos lähestymme avioliittoa ihmiskeskeisesti, niin silloin emme näe kuin vain kapean kaistan siitä, mitä kaikkea Jumala haluaa meille asettamansa avioliiton kautta Vapahtajastamme opettaa.

Avioliiton Kristus-saarnasta voi tässä mainita esimerkiksi Eevan luomisen Aadamin kyljestä: se on esikuva seurakuntamorsiamen luomisesta Jeesuksen kyljestä valuvasta verestä ja vedestä.

Joh. 19:33–34
33 Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi,
eivät he rikkoneet hänen luitaan, (Joh19_33)
34 vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä,
ja heti vuoti siitä verta ja vettä. (Joh19_34)

Samoin esimerkiksi veriylkä eli verisulhanen on esikuva Golgatan ristillä verensä vuodattavasta sulhasesta.

2. Moos. 4:24–26
24 Matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi [Mooseksen] kimppuun ja tahtoi surmata hänet. (2Moos04_24)
25 Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun verisulhaseni." (2Moos04_25)
26 Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Verisulhanen ympärileikkauksen kautta." (2Moos04_26)

OR Veriylkä (2. Moos. 4:24–26)
    https://gen.fi/or-veriylka.html

Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa rinnastetaan vahvoin sanoin miehen ja vaimon välinen suhde Kristuksen ja seurakunnan väliseen suhteeseen.

Ef. 5:21–33 Vaimot ja aviomiehet (KR 1992 muokattu)
21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman kehonsa, pelastaja.
24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
27 voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.
28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa kehoaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29 Eihän kukaan vihaa omaa kehoaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
30 omaa kehoaan, jonka jäseniä me olemme.
31 "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33 Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, jotta vaimo (peläten) kunnioittaisi miestään. (Ef05_33)

OR Mies ja nainen, Kristus ja seurakunta (Ef. 5:21–33)
  https://gen.fi/or-mies-ja-nainen-kristus-ja-seurakunta.html

[1. Kor. 11:3–16
3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
4 Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä.
5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
6 Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
7 Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8 Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;
9 eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
10 Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.
11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.
13 Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämättömänä?
14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi;
15 ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.
16 Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla.]

Kol. 3:18–19
18 Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niin kuin sopii Herrassa. (Kol03_18)
19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. (Kol03_19)

1. Piet. 3:1–8
1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,
2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;
6 niin oli Saara kuuliainen Abrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne pelästyttää.
7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niin kuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.
8 Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.

Ilm. 19:7
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.

Ilm. 22:17
17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Joka opettaa väärin avioliitosta, opettaa samalla väärin myös Kristuksesta. Lopulta perimmäinen syy siihen, miksi Jumala loi ihmisyyteen kaksi eri sukupuolta, johtuu Kristus-saarnasta. Luojamme halusi tällä tavalla luoda suhteen, joka kuvastaa Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta. Kaksi eri sukupuolta on olemassa siksi, että oppisimme niiden kautta lisää Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan ihmistä kohtaan.

Suvunjatkumisen Jumala olisi voinut toki hoitaa muullakin tavalla kuin kahden eri sukupuolen kautta, esimerkiksi partenogeneesin eli ilman urosta tapahtuvan sikiämisen kautta tai kaksineuvoisuuden eli samassa yksilössä olevan kummankin sukupuolen kautta. Muusta luomakunnasta tällaiset lisääntymisen tavat tunnetaan.

Tähän Jumala-suhteeseen ja Jeesuksen tuntemiseen liittyvän esikuvallisuuden tähden miehen ja naisen välinen aviosuhde on erityisasemassa ja korkeasti pyhä monien muiden asioiden joukossa. Samoin sukupuolisuuden väärinkäyttäminen koskee erityisellä tavalla ihmisen fyysistä kehoa, joka tehty Pyhän Hengen temppeliksi ja Jumalan kirkastamisesta varten.

1. Kor. 6:13–20
13 Mutta keho ei ole haureutta varten vaan Herraa varten,
ja Herra kehoa varten.
14 Jumala, joka herätti kuolleista Herran,
on herättävä meidätkin voimallansa.
15 Ettekö tiedä, että teidän kehonne ovat Kristuksen jäseniä?
Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!
16 Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi kehoksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (1Kor06_16)
17 Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

18 Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee,
on kehon ulkopuolella. Mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa kehoaan vastaan. (1Kor06_18)
19 Vai ettekö tiedä, että teidän kehonne on Pyhän Hengen temppeli,
joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta,
ja ettette ole itsenne omat?
20 Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala kehossanne.

3. AVIOLIITTO TURVAPAIKKANA JA KASVATTAJANA

Avioliitolla on myös ajalliseen yhteiskunnalliseen ja oikeudelliseen elämään liittyvä ulottuvuus. Avioliitto on tarkoitettu paikaksi, jossa mies ja nainen voivat turvallisesti, vailla hylätyksi tulemisen pelkoa tulla rakastetuksi, antautua toiselle ja itse palvella toista. Syvä seksuaalinen tyydytys edellyttää sitä, että ei tarvitse pelätä toisen jättävän, pelätä sukupuolitauteja tai raskaaksi tulemista. Avioliitto on tarkoitettu myös erityisesti lasten turvaksi, jos Herra niitä kenelle suo. Syvimmältään lapsen koti on isän ja äidin välinen suhde. Jos se on toimiva, turvallinen ja pysyvä, ei kodin seinillä tai varustelutasolla ole lopulta suurta merkitystä.

Avioliitossa ihmisen luontainen syntisyys eli esimerkiksi ylpeys, itsekkyys ja laiskuus eivät voi vapaasti toteutua. Avioliitto on Kristus-esikuvallisuuden eli evankeliumin lisäksi myös syntiinlangenneelle tarvittava laki: se on syntisen lihan tarvitsema kahle ja vankila, joka oikealla tavalla estää ihmistä toteuttamasta itseään. Oman lihansa mukaan elävä ylpeä ihminen joutuu kadotukseen, syntejään katuva ja Kristuksen tahtoon taipuva saa nähdä Jumalan.

1. Kor. 7:1–6
1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä. (1Kor07_01)
2 Mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella aviomiehensä. (1Kor07_02)
3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan,
samoin vaimo miestänsä kohtaan. (1Kor07_03)
4 Vaimon keho ei ole hänen omassa vaan hänen miehensä vallassa.
Samoin ei miehenkään keho ole hänen omassa vaan vaimon vallassa. (1Kor07_04)
5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden. (1Kor07_05)
6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä. (1Kor07_06)

Kun kaksi ihmistä asuu pysyvästi saman katon alla, niin varmasti kenellekään ei jää epäselväksi, että jokainen on syntinen: ylpeä, itsekäs, särmikäs ja keskeneräinen. Viimeistään puolisosi sen sinulle tavalla tai toisella kertoo. Myös juuri siksi Jumala on asettanut ja antanut avioliiton ja perheen, että sen keskellä hioudutaan: Joudutaan tekemään työtä silloinkin kun ei huvittaisi, kantamaan vastuuta, luopumaan omista pyyteistä ja suostumaan sekä toisten heikkouksiin että vikoihin. Perheen keskellä joutuu pyytämään ja antamaan anteeksi, nöyrtymään.

Sananl. 27:17
17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo. (Sananl27_17)

4. AVIOLIITTO EI OLE TARKOITETTU KAIKILLE

Jumala ei ole tarkoittanut kaikkia ihmisiä avioliittoon ja sukupuolielämään.

Matt. 19:9–12
9 "Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hylätyn, se tekee huorin." (Matt19_09)
10 Opetuslapset sanoivat [Jeesukselle]: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida." (Matt19_10)
11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. (Matt19_11)
12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon." (Matt19_12)

Mainokset, viihdeteollisuus, ns. kulttuuri ja monien pukeutuminenkin pursuavat seksuaalisia ärsykkeitä ja jopa suoraa pornografiaa. Maailma huutaa: "Et voi olla onnellinen ja tyytyväinen, jos et välittömästi täytä lihan himojasi!"

On hyvä muistaa, että sukupuolielämä ja lihallisten himojen täyttäminen ei ole ihmisen elämän tärkein asia eikä syvimmältään hänen onnensa ja tyytyväisyytensä perustus. Ei sydämessä olevaa levottomuutta, tyhjyyttä tai yksinäisyyttä saa pois seksuaalisia tarpeita ja lihan himoa tyydyttämällä, vaikka saatana niin korvaan kuiskuttaa tai suorastaan huutaa.

Vuoden 1948 Kristinoppi, kohta 1
Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sen tähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

Vanhan liiton aikana oli velvollisuus solmia avioliitto siinä toivossa ja tarkoituksessa, että siitä syntyisi myös lapsia. Naimattomuus oli häpeä ja lapsettomuus suuri onnettomuus.

Jes. 4:1
1 Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, ja he sanovat:
– Me syömme kyllä omaa leipäämme ja pukeudumme omiin vaatteisiimme, kunhan vain saamme käyttää sinun nimeäsi ja pääsemme (naimattomuuden) häpeästä. (Jes04_01)

Uuden liiton aikana naimattomuus voi olla suorastaan armolahja, jonka Jumala on antanut, jotta ihminen voisi palvella Kristuksen seurakuntaa ja lähimmäisiään omista perhevelvollisuuksistaan vapaana tai ainakin huomattavasti kevennettynä. Koskeehan meitä jokaista käsky kunnioittaa (eli palvella ja hoivata erityisesti ikääntynyttä ja sairasta) isää ja äitiä. Pyhä apostoli Paavali, joka oli todennäköisesti leski, kirjoittaa:

1. Kor. 7:7
7 Soisin kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. (1Kor07_07)

5. AVIOLIITOSSA SYNTYY YKSI LIHA

2. Kor. 11:2
2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella. Minähän olen kihlannut 1 teidät Miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. (2Kor11_02)

• alav. 1: Kihlaus tarkoittaa tässä hengellistä avioliittoon vihkimistä
eli pyhää kastetta, jossa ihminen liitetään Jeesuksen Kristuksen kehon eli vanhalla kielellä ruumiin jäseneksi.

Avioliitossa syntyy miehen ja naisen välille yksi liha.

1. Moos. 2:24
24 Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1Moos02_24)

Kun on tapahtunut sekä oikeudellisesti pätevä avioliittoon vihkiminen (miehen luopuminen omista vanhemmistaan) että sukupuoliyhdyntä (liittyminen vaimoon), niin siinä syntynyttä yhtä lihaa ja yhteyttä ihminen ei saa missään tilanteessa eikä minkään syyn perusteella enää rikkoa.

Matt. 19:6
6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt19_06)

Huomattava on myös, että jos tapahtuu vain pelkkä avioliittoon vihkiminen ilman sukupuoliyhdyntää, niin silloin ei synny avioliittoa.

Yhtä lihaa olevan aviopuolison hylkäämisen ja jonkun toisen kanssa avioitumisen syyksi ei kelpaa puolison henkinen tai fyysinen sairaus/vamma, puolison tuleminen avioliiton aikana kyvyttömäksi avioelämään, lapsettomuus, väkivaltaisuus, alkoholismi, narkomania, eriuskoisuus, uskosta osattomuus tms.

Asumusero on elämän ja terveyden suojelemiseksi kuitenkin joskus pakko toteuttaa. Herra on tarkoittanut avioliitossa syntyneen yhden lihan päättyväksi vasta kuolemassa – myös siinä tilanteessa, kun puolisot asuvat erillään.

Room. 7:1–3
1 Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? (Room07_01)
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä.
Mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista (Room07_02).
3 Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle. Mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. (Room07_03)

1. Kor. 7:10–16
10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään. (1Kor07_10)
11 Mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimattomana tai sopikoon miehensä kanssa, eikä mies saa hylätä vaimoansa. (1Kor07_11)
12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hylätkö. (1Kor07_12)
13 Samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hylätkö miestänsä. (1Kor07_13)

14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta – muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä 1. (1Kor07_14)
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut 2, sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. (1Kor07_15)
16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi? (1Kor07_16)

• alav. 1: Jos vähintään toinen vanhemmista on kristitty eli kastettu
Jeesukseen uskova, niin silloin perheen lapset voidaan kastaa pyhiksi Jumalan valtakunnan kansalaisiksi ja taivaan perillisiksi.

• alav. 2: Orjuuttaminen, sananmukaisesti 'palvelijan paikalle
asetettuna oleminen' (kreik. δεδούλωται deduulootai) tarkoittaa tässä sitä ahdistusta ja tuskaa, mitä yhteisen ikeen kantaminen uskosta osattoman kanssa tuottaa. Uskovan elämä yhdessä uskosta osattoman puolison kansa on jatkuvaa hengellistä sotaa kodin seinien sisällä.

14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä epäuskoisten kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä? (2Kor06_14)

1. Kor. 7:39
39 Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa 1. (1Kor07_39)

• alav. 1: Tässäkin apostoli alleviivaa sitä, että uskosta osattoman
tai eriuskoisen kanssa ei pidä mennä naimisiin.

Mal. 2:14–16 (VT 1933 muokattu)
14 Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. (Mal02_14)
15 Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskin Hengestä. "Mutta kuinkas se yksi?" Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. – Pitäkää siis huolta hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle. (Mal02_15)
16 Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis pitäkää huolta hengestänne älkääkä olko uskottomat. (Mal02_16)

Uusimmassa kirkkoraamatussa käännetään tämä alkutekstiltään vaikean kohdan loppu seuraavasti:

Mal. 2:15–16 (KR 1992)
15 – – Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan!
16 Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!

Aviouskollisuuden hylkäävät saavat Herran edessä saman kadotustuomion kuin esimerkiksi epäjumalanpalvelijat, homoseksuaalisuutta harjoittavat ja pilkkaajat.

1. Kor. 6:9–11
9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei miehen maattavaksi suostuvat miehet, ei mieheen yhtyvät miehet, (1Kor06_09)
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. (1Kor06_10)
11 Tuommoisia te olitte, jotkut teistä. Mutta te olette vastaanottaneet pesun, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. (1Kor06_11)

Kukaan meistä ei voi ylpeillä ja kehuskella omalla täydellisellä ja puhtaalla laintäyttämisellään myöskään kuudennen käsky kohdalla. Osoittaudumme lopulta jokainen huorintekijöiksi ja haureellisiksi kaiken näkevän ja tietävän Herran edessä.

Matt. 5:27–28
27 Te olette kuulleet sanotuksi: "Älä tee huorin." (Matt05_27)
28 Mutta minä sanon teille: Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. (Matt05_28)

Sille, joka jää synteineen Jeesuksen eteen, on tarjolla ihana anteeksiantamuksen ja tuomiosta vapautumisen sana.

Luuk. 5:20
20 Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut. (Luuk05_20)

Joh. 8:11
11 En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä tästedes enää elä/pysy synnissä. (Joh08_11)

Jeesus otti itse ristillä kantaakseen meille huorintekijöille ja haureellisille kuuluvan ikuisen helvetin tuomion. Tämä koskee yhtälailla niin lihassaan kuin sydämessään langenneita.

6. SUKUPUOLIELÄMÄ KIHLAUSAIKANA?

Kaikki avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet – myös esiaviolliset – ovat Jumalan silmissä kauhistus. Avioliitosta erotettu sukupuolielämä on kuolemanrangaistuksen alaista eli kadotukseen vievää haureutta.

5. Moos. 22:13–14, 20–24
13 Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen mutta sitten hylkii häntä (5Moos22_13)
14 ja esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja saattaa hänet pahaan maineeseen ja sanoo: "Minä otin tämän naisen vaimokseni. Mutta kun ryhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä" (5Moos22_14)

20 Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, (5Moos22_20)
21 silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa, harjoittaen haureutta isänsä kodissa. Poista paha keskuudestasi. (5Moos22_21)

22 Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista. (5Moos22_22)
23 Jos joku neitsyt on kihloissa miehen kanssa ja toinen tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, (5Moos22_23)
24 niin viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä morsiamelle. Poista paha keskuudestasi. (5Moos22_24)

Jeesus kärsi meidän puolestamme meille kaikille oikeudenmukaisesti kuuluvan kuolemantuomion Golgatan ristillä. Siksi meidän tehtävämme ei Uudessa liitossa ole enää kenellekään kuolemantuomiota langettaa.

Jumalan asettama avioliitto ei synny pelkällä yhdynnällä ilman avioliittoon vihkimistä. Sellainen on harjoittajansa kadotukseen vievää haureutta, jollei Herra suo parannuksen armoa.

Jotkut opettavat ja myös ojentavat omaa sukupuolikäyttäytymistään siten, että asettavat sovitun avioliittoaikeen eli kihlauksen rajaksi, jonka jälkeen sukupuolinen kanssakäyminen olisi Jumalan ja ihmisten edessä sopivaa ja sallittua. Näin ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Kihlaus on Suomen nykyisessä lainsäädännössä käytännössä tuntematon ja säätelemätön asia. Kihlajaislahja eli sen mahdollinen palauttaminen lienee ainoa tilanne, missä kihlauksella on juridista merkitystä.

Kihlaus ei ole enää sitova. Kihlauksen voi Suomessa nykyisin purkaa ilman mitään erityistä syytä. Vanhan liiton aikana oli toisin. Kihlaus oli silloin sitova ja julkinen avioliittosopimus, jota ei saanut purkaa. Jos kihlattu makasi jonkun kolmannen kanssa, oli tilanne sama kuin jos olisi maannut avioliiton aikana vieraan kanssa. Kummassakin tilanteessa oli kysymys kuolemanrangaistuksen alaisesta synnistä.

Jos Vanhan liiton kihlausta verrataan meidän aikaamme, niin Raamatun kihlaus vastaa meillä virallista ja julkista avioliittoon vihkimistä. Sen jälkeen seuraa sitten yhdeksi lihaksi tuleminen aviovuoteessa. Meillä tämä väliaika vihkimisen ja hääyön välillä on usein vain alle vuorokausi.

Vanhan liiton aikana tämä odotusaika, se on kihlauksen eli sitovan avioliittosopimuksen ja yhdeksi lihaksi tulemisen eli hääyön välinen aika, oli merkittävästi pitempi, jopa vuosia. Tämä odotusaika on annettu esikuvaksi Kristuksen morsiamelle eli seurakunnalle, jonka tehtävänä on uskollisesti ja puhtaana odottaa Sulhastaan ja hääyötä, se on taivaallista hääjuhlaa.

Jos meidän aikanamme tulee kihlausaikana siihen tulokseen, että ei sittenkään halua avioitua kihlattunsa kanssa, niin kihlauksen voi syntiä tekemättä purkaa. Ja sen jälkeen voi kihlautua jonkun toisen kanssa. Ihminen voi olla elämänsä aikana kihloissa useamman ihmisen kanssa. Avioliittoaie eli (juridisesti sitomaton) kihlaus ei missään tapauksessa ole Jumalan asettama raja sukupuolielämälle. Raja kulkee yksiselitteisesti ja poikkeuksetta virallisessa ja julkisessa avioliittoon vihkimisessä.

7. SUKUPUOLIELÄMÄ ILMAN YHDYNTÄÄ?

Sukupuolinen halu ja vietti on yksi ihmisen voimakkaimmista käyttäytymisen säätelijöistä, vähintäänkin joissakin elämänvaiheissa. Jokainen Raamattunsa lukenut tietää, että sukupuoliyhdyntä avioliiton ulkopuolella on syntiä. Mutta kun lihan halu sukupuoliseen kanssakäymiseen ja nautintoon tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta vastustaa! Eikö sitä voisi avioliiton ulkopuolella nauttia sukupuolisuudesta edes niin, että tehtäisiin kaikkea muuta mutta ei yhdyttäisi?

On ymmärrettävää, että seurustelun edetessä ja sitoutumisasteen kasvaessa tullaan yhä läheisemmäksi toisilleen. Mutta missä kulkee raja? Saako suudella suulle? Ja jos saa, niin kuinka pitkään? Saako halata ja hyväillä? Entä kuinka paljon on oltava vaatteita päällä halatessa ja hyväiltäessä? Ja mitä kehonosia saa kosketella? Saako tehdä muuta kuin pitää kädestä kiinni?

Rajanveto näissä kysymyksissä on useimmiten veteen piirretty viiva. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei sopivan ja sopimattoman käytöksen välillä olisi raja. On olemassa lihallista (se on itsekästä, itsekeskeistä, hetkellistä tunne- ja nautintokeskeistä) ns. rakkautta, ja on olemassa oikeaa, kestävää ja Jumalan sanan mukaista rakkautta.

Selvää on, että avoimeen sukupuoliseen kiihottumiseen ja jopa mahdolliseen orgasmiin tähtäävä hyväily ja yhdessäolo kuuluvat avioliittoon, eivät vielä seurustelu- tai kihlausaikaan.

Vaikka kuinka olisi omasta mielestään varma, että seurustelu tai kihlaus johtaa huomenna tai jonakin muuna tulevana päivänä avioliittoon, niin se ei kuitenkaan ole totta. Huomista ei tiedä varmasti kuin yksin Jumala. Joka laskee ihmisen suunnitelmien mukaiset huomisen tapahtumat varmoiksi, osoittaa ylpeyttä suhteessa Jumalaan. Herra yksin hallitsee ja johtaa tulevaisuuden. Ja ylpeyttä Jumala vihaa.

Kihlausaikana – sitä edeltävästä seurustelusta puhumattakaan – tulee käyttäytyä niin, että ei tarvitse itseään hävetä ja mitään kenellekään selitellä, jos seurustelu tai kihlaus ei jostain syystä lopulta johda avioliittoon.

Suuri määrä kristittyjenkin kihlauksia on päättynyt muulla tavalla kuin avioliittoon vihkimisellä. Ihastumisen tai rakastumisen huumassa olisi niin houkuttelevaa antaa lihan, so. omien seksuaalisten halujensa ja tunteittensa vain viedä. Mutta lihan tie vie kadotukseen. Anna siis Jumalalle ja hänen Sanalleen kunnia: Pidättäydy sukupuolisesta kanssakäymisestä siihen asti, kunnes avioliitto on solmittu. "Ei ennen papin aamenta."

Room. 13:11–14
11 Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta: sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. (Room13_11)
12 Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. (Room13_12)
13 Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, (Room13_13)
14 vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät. (Room13_14)

Gal. 5:16–17
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. (Gal05_16)
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. (Gal05_17)

Gal. 5:24
24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. (Gal05_24)

Ef. 4:17–22
17 Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niin kuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.
20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niin kuin totuus on Jeesuksessa:
22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
23 ja uudistua mielenne hengeltä
24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

1. Piet. 2:11
11 Rakkaani, niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, (1Piet02_11)

1. Joh. 2:16
16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. (1Joh02_16)

Aikamme ei suosi pidättyvyyttä, pikemmin päinvastoin. Kristityn tehtävänä on tässäkin kohtaa kulkea vastavirtaan. Käyttäytymis- ja seurustelutapojen mallia ei voi ottaa Jumalan sanan hylänneiltä maailman lapsilta. Lankeamisalttiita ja suureksi häpeäksemme myös langenneita me uskovat olemme usein tässäkin. Mikä avuksi? Menneiden lankeemusten kohdalla apu on rippi eli synnintunnustus ja Vapahtajan päästösana, jonka hän asettamansa paimenviran kautta julistaa.

Kiusausten kohdatessa apu on pakeneminen Jumalan sanan suojaan. Herramme sanoo: "Mene, äläkä enää pysy/elä synnissä." Hyvä Vapahtajamme tässä meitä heikkoja auttakoon. Ja muista, että Pyhää Herraa et pysty huijaamaan ja etsimään hänen sanastaan porsaanreikiä. Jumala näkee sydämen pohjaan asti. Ei Kaikkivaltias ole mikään leikkinalle, jota voi omien mielihalujensa ja himojensa mukaan pompottaa.

Jumala on kiivas Herra, jonka tuomio alkaa hänen omasta huoneestaan, se on seurakunnasta.

Hepr. 13:4
4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamattomana; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. (Hepr13_04)

1. Piet. 4:17–18
17 Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? (1Piet04_17)
18 Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen? (1Piet04_18)

VAPAHTAJAN SRK. TÄHÄN 21.6.2026

8. AVIOLIITTO JATKUU MYÖS EROTILANTEESSA

Ihmisten läpikotainen pahuus voi päästä valtaan. Aviopuolisojen välit rikkoontuvat ja tiet erkanevat. Kummallakaan osapuolella ei ole kuitenkaan oikeutta rikkoa yhtä lihaa eli naida jotakuta kolmatta.

Tämä Jumalan asettama velvollisuus ja käsky yhden lihan kunnioittamiseen koskee yhtä lailla niin hylkääjää kuin hylättyä: kummallakaan ei ole oikeutta yhtyä kehenkään kolmanteen. Jos välejä ei saada korjatuksi, niin silloin kummankin on elettävä yksin. Sillä, onko tuomioistuin tuominnut avioeroon tai onko kysymyksessä asumusero, ei ole Jumalan edessä merkitystä.

Mark. 10:2–12
2 Fariseuksia tuli [Jeesuksen] luokse, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hylätä vaimonsa. (Mark10_02)
3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?" (Mark10_03)
4 He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." (Mark10_04)
5 Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen. (Mark10_05)
6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. (Mark10_06)
7 Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. (Mark10_07)
8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. (Mark10_08)
9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Mark10_09)

10 Heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa. (Mark10_10)
11 Hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. (Mark10_11)
12 Jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin." (Mark10_12)

Matt. 5:31–32
31 On sanottu: "Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan." (Matt05_31)
32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hylätyn, tekee huorin. (Matt05_32)

Matt. 19:9
9 Mutta minä sanon teille: Joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin. Ja joka nai hylätyn, se tekee huorin. (Matt19_09)

Luuk. 16:17–18
17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää. (Luuk16_17)
18 Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin.
Ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin. (Luuk16_18)

9. KRISTUS-KESKEINEN AVIOLIITTOKÄSITYS

Joistakin avioliittoa ja erityisesti avioeroa sekä uudelleen avioitumista koskevista raamatunkohdista on kristikunnan keskellä huomattavasti toisistaan poikkeavia tulkintoja. Muistan omastakin elämänhistoriastani vaiheen 1980-luvun lopulta: opetin silloin, että uudelleen avioituminen eron jälkeen ei ollut Jumalan sallima edes siinä tilanteessa, että puoliso oli tehnyt huorin.

Aika pian jouduin kuitenkin tekemään parannusta eli toteamaan, että olin opettanut väärin. Avioliiton side voi Jumalan silmissä katketa ja tosiasiassa katkeaakin silloin, jos puoliso harjoittaa haureutta (kreik. porneiaa). Haureus on siis yläkäsite, jonka alakohtia ovat
• huorinteko eli aviorikos (kreik. moikheiaa)
• muu yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton rajan rikkova
seksuaalielämä, esim. insesti, homoseksuaalisuus ja eläimiin
sekaantuminen

Ihmiskeskeisessä avioliittokäsityksessä katsotaan sitä, miltä avioero näyttää ihmisen maallisesta ja ajallisesta näkökulmasta: Kuka on syyllinen ja kuka syytön? Kenellä on oikeus avioitua uudelleen ja kenellä ei?

Kristus-keskeisessä avioliittokäsityksessä taas lähdetään liikkeelle siitä, että avioliitto kuvaa Jeesus-sulhasen ja seurakuntamorsiamen suhdetta. Siinä ei tutkitakaan ensisijaisesti ihmisten välisiä suhteita vaan Jumalan suhdetta ihmiseen.

Ef. 5:31–32
31 "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (Ef05_31)
32 Tämä salaisuus on suuri: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef05_32)

Kristus-keskeisessä avioliittokäsityksessä ei lähdetäkään liikkeelle ihmisten välisistä ajallisista suhteista vaan iankaikkisesta taivaallisesta evankeliumista: Vapahtajamme "nostaa" (hepr. נשׂא nasa) rakastamansa ihmisen aviosäätyyn, liittää hänet itseensä sanansa ja Henkensä voimalla. Erityisellä tavalla tämä yhdeksi lihaksi tuleminen tulee esiin pyhässä kasteessa ja alttarin sakramentissa, joissa meidät liitetään näkyvällä tavalla Herramme kehoon eli vanhalla kielellä ruumiiseen.

Avioliittoa tuleekin tutkia Kristus-saarnasta käsin. Meidän tulee ensin kysyä, millainen on Herramme ja hänen morsiamensa eli seurakunnan välinen suhde. Miehen ja naisen välinen suhde heijastelee Herramme ja hänen morsiamensa välistä suhdetta. Vanhan liiton profeetat käyttävätkin usein avioliittoon ja seksuaalisuuteen liittyviä käsitteitä kuvatessaan Jumalan ja hänen kansansa välistä suhdetta. Ensin ja alussa on Kristus ja seurakunta, sitten vasta sen jälkeen toisena maallinen avioliitto, joka tuo iankaikkista evankeliumia omalla tavallaan esiin.

Jeesus nostaa syntiinlangenneen ja kadotetun ihmisen oman ristinverensä synnit sovittavalla voimalla julistetun sanan ja armonvälineiden (kaste, rippi, ehtoollinen) kautta jumalalliseen aviosäätyyn eli taivaskansalaiseksi ja iankaikkisen elämän perilliseksi. Tämä Vapahtajamme pelastustyö on tarkoitettu ja säädetty lopulliseksi eli kestämään aina kuolemaan, so. tämän maailmanajan loppuun asti. Se, kuka Jeesukseen kastettuna tunnustaa ja uskoo syntinsä anteeksi, on varmasti pelastuva kadotukselta ja pääsevä uuteen paratiisiin.

Avioliiton elinikäisyys kuvaa tätä: se on pysyvä ja kestävä. Avioliiton rikkomattomuus ja sitovuus saarnaavat meille Vapahtajaamme, joka pysyy uskollisesti evankeliumin liitossa – silloinkin, kun me lankeamme eli olemme uskottomia.

2. Tim. 2:13
13 jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. (2Tim02_13)

Lähtökohta on se, että Jeesus odottaa uskollisesti hänen omakseen kastetun paluuta lankeemuksen tilasta takaisin kotiin, syömään ja juomaan yhdessä eli olemaan yhtä lihaa ehtoollispöydässä. Avioliittoon sovellettuna tämä tarkoittaa, että hukassa ja karussa olevaa puolisoa odotetaan uskollisena pysyen – rukoillaan, että hän tekisi parannuksen ja palaisi takaisin kotiin. Koska Jeesuskaan ei hylkää häneen omakseen kastettua, niin Jumalan lapsi ei voi hylätä yhtä lihaa olevaa puolisoaan, sulkea häneltä mahdollisuutta palata takaisin kotiin.

Tämä on avioliiton teologinen perusta: avioliitto on elinikäinen ja loppuun asti sitova. Mitä sitten tarkoittaa, että Jeesus mainitsee Matteuksen evankeliumissa (Matt. 19:9) kuitenkin haureuden (kreik. porneiaa) avioeron hyväksyttävänä perusteena?

Matt. 19:9
9 "Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hylätyn, se tekee huorin." (Matt19_09)

Pyhän Hengen pilkka

Raamatun mukaan on olemassa tilanne, jossa portti pelastukseen on suljettu. Sitä kutsutaan Pyhän Hengen pilkaksi. Käsite on niin raskas ja ahdistava, että ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen aikanaan menneinä vuosikymmeninä paimenvirkaan hoitaessani sen sielunhoidossa kohdannut. Tässä on lyhyt mutta lohduttava, rohkaiseva ja vapauttava sana sille, joka pelkää pilkanneensa armon Henkeä ja joutuneensa pelastuksen ulkopuolelle:

"Niin kauan kuin murehdit sitä, että olet mahdollisesti pilkannut Pyhää Henkeä, olet elossa. Et sinä ole Pyhää Henkeä pilkannut. Jos olisit, niin et sitä murehtisi. Kauhistumisesi – että pelkäät Jumalan vanhurskasta tuomiota – nimenomaan osoittaa, että olet hänen armonsa ja rakkautensa kohteena. Jos olisit Pyhää Henkeä pilkannut ja tullut Jumalan hylkäämäksi, niin sinulla ei olisi siitä mitään tunnontuskia. Olisit silloin lopullisesti hengellisesti kuollut, omatuntosi olisi poltinraudalla merkitty eli tunnottomaksi tehty.

Mutta Herra ei halua jättää sinua pelon alle, vaan nostaa sieltä Jumalan lapsen rauhaan ja iloon. Tässä ajassa rauha ja ilo ovat parhaimmillaankin vajavaisia, mutta niiden täyttymystä kohti Vapahtajamme meitä kuljettaa. Ristin veri sovitti ja maksoi kaikki Sinun syntisi ja lankeemuksesi. Jeesus otti Golgatalla päälleen kaikki sinun väärät ajatuksesi, pilkkaamisesi ja lankeemuksesi, koko syntisen olemuksesi ansaitseman kadotustuomion. Uskothan sen, ystäväni!

Jeesuksen Kristuksen rakkaassa nimessä ja kalliissa sovitusveressä saat uskoa syntisi anteeksi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."

1. Joh. 5:16–17 (Synti, joka on kuolemaksi)
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. (1Joh05_16)
17 Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan. (1Joh05_17)

Synti, joka on kuolemaksi, tarkoittaa tässä Pyhän Hengen pilkkaa. Sitä ei saa anteeksi. Ja miksi ei saa anteeksi? Siksi, että sillä, joka on lopullisesti paaduttanut sydämensä Jumalan sanalta eli lailta ja evankeliumilta, ei ole enää mitään mahdollisuutta päästä Jumalan valtakuntaan. Pelastukseen tullaan Jumalan sanan kautta, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi. Jos joku ei huoli Jumalan sanasta, ei hänellä ole enää jäljellä mitään tietä pelastukseen. Pyhä Henki ei enää vaikuta parannusta ja uskoa, jos sana on tietoisesti ja lopullisesti torjuttu pois.

Itse olen vain harvoin törmännyt ihmisiin, joiden kohdalla on noussut vahva epäilys siitä, ovatko nämä lopullisesti paaduttaneet itsensä Jumalan sanalta. Mutta sellaisia ihmisiä kyllä on.

Koko syntielämän karhea ja kauhea kirjo on itsessään aina saatavissa anteeksi: Se joka Jumalan sanan edessä joutuu huonolle omalletunnolle, saa aina myös uskoa tuon Sanan lupauksen mukaisesti Jeesuksen veressä syntinsä anteeksi. Mutta se, jolle Sana ei aiheuta huonoa omaatuntoa, ei myöskään syntejään anteeksi pyydä eikä niitä anteeksi saa.

Jos ei ole varma siitä, että toinen on lopullisesti paatunut, niin silloin saa rukoilla. Mutta jos tuo rukouksen kohde on niin läpikotaisin paatunut, että rukouksesta tulee valtava ahdistus, niin silloin ei tarvitse enää sen ihmisen puolesta rukoilla. Mutta tässäkään tilanteessa me emme lausu kadotustuomiota, vaan jätämme tuomiovallan hänelle, joka kaiken näkee ja tietää. Jos Herra haluaa, niin hän herättää tarvittaessa jonkun muun rukoilemaan tuonkin kovan kivisydämen puolesta.

10. MILLOIN JUMALA SALLII AVIOERON?

Aviorikoksista on tullut maan tapa, muusta haureudesta puhumattakaan. Elinikäiseksi tarkoitettu avioliitto on valitettavan usein vain hetken kestävä avioliito. Yhden lihan rikkoja toimii kuitenkin aina vastoin Jumalan Sanaa ja Pyhää Henkeä sekä halveksii Jeesuksen kalliilla maahan asti vuotaneella verellä hankkimaa sovitusta ja pelastusta. Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat Yksimielisyyden ohjeen tiivistelmässä:

"Me hylkäämme ja torjumme myös sen opetuksen, että uskoa ja uskovassa asuvaa Pyhää Henkeä ei voi menettää, vaikka tekeekin syntiä ehdoin tahdoin. Pyhät valitut muka säilyttävät Pyhän Hengen, vaikka lankeavat aviorikokseen ja johonkin muuhun syntiin ja jatkavat sen harjoittamista." (TK 1990 s. 438)

Syntinsä tunnustanut ja armoa pyytänyt voi ja saa palata synninpäästön kautta Jumalan ja seurakunnan yhteyteen.

On kuitenkin olemassa tilanne, jossa Jumalan sallii avioeron: jos puoliso harjoittaa haureutta (kreik. porneiaa, Matt05_32, Matt19_09). Syy tähän on ymmärrettävä: sukupuoliyhteydessä syntyy yksi liha – näin jopa maksullisessa prostituutiossa.

1. Kor. 6:16
16 Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi kehoksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (1Kor06_16)

Jos puoliso harjoittaa sukupuolielämää jonkun kolmannen kanssa, niin silloin alkuperäinen yksi liha väistämättä rikkoutuu. Jumalan sanan kielto olla erottamatta yhtä lihaa on annettu juuri sen tähden, että ihminen langenneena voi tuon yhteyden rikkoa.

Sanassahan ei lue: "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ihminen ei voi erottaa" – vaan: "sitä ihminen älköön erottako." (Matt19_06) Mieletöntähän olisi kieltää se, mitä ei ole mahdollista tehdä. Siksi on Jumalan sanan mukaisesti todettava, että yhdeksi lihaksi jonkun muun kanssa liittynyt ei enää ole oma aviopuoliso.

Omana mielipiteenäni sanon tähän tarkennuksena, että avioliittoa ei pidä kuitenkaan lopullisesti todeta päättyneeksi, jos on jäljellä vielä mahdollisuus, että alkuperäinen liitto voidaan palauttaa.

1. Piet. 4:8
8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden". (1Piet04_08)

Kol. 3:13
13 Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. (Kol03_13)

Profeetta Hoosean kirja kertoo myös väkevän todistuksen siitä, kuinka Herra itse ottaa langenneen – porton – luokseen ja sallii hänen palata jälleen rakastetun puolison asemaan. Portto-sana tulee suomen kieleen ruotsista (portkona), ja se tarkoittaa sananmukaisesti "satamaprostituoitu".

Toinen Raamatun tunnustama avioerotilanne on se, kun uskosta osaton puoliso ei enää suostu asumaan uskovan kanssa.

1. Kor. 7:15
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. (1Kor07_15)

Jos uskosta osaton puoliso haluaa jättää Jeesukseen uskovan aviopuolisonsa, niin uskovan ei tarvitse yrittää väkisin pitää avioliittoa koossa. Tällöin uskova saa hyväksyä avioerotilanteen ja jatkaa elämäänsä yksin hyvällä omallatunnolla. Uskosta osattoman kanssa saman katon alla eläminen on jatkuvaa hengellistä sotaa. Avioero vapauttaa uskovan tältä kuluttavalta ja pahimmillaan helvetin esiasteelta tuntuvalta kotisodalta.

Yksi liha ei pelkän erossa olemisen tähden mihinkään katoa. Avioliitto katkeaa Jumalan edessä vain puolison kuolemaan tai siihen, että jompikumpi puolisoista harjoittaa haureutta. Puolison epäusko ja erossa oleminen ei Jumalan edessä katkaise avioliittoa.

11. UUDELLEEN AVIOITUMINEN?

Onko Jumalan edessä luvallista avioitua uudelleen, jos entinen puoliso on vielä elossa? Vanhan liiton aikana tunnettiin avioero ja uudelleen avioituminen. Vanhassa testamentissa ei ole olemassa sellaista avioeron muotoa, johon ei sisältyisi oikeutta uudelleen avioitumiseen. Talmudin (juutalainen lain selitys ja muun perimätiedon kokoelma) mukaan miehen vaimolleen antama erokirja ei ollut edes pätevä, jos se sisälsi rajoituksia vaimon uudelleen avioitumiseen.

Vanhan liiton aikainen avioeron jälkeinen uudelleen avioitumisen käytäntö on luettavissa esimerkiksi seuraavista raamatunkohdista:

3. Moos. 21:7
7 Pappi ei saa ottaa vaimokseen porttoa eikä neitsyytensä menettänyttä naista, ei myöskään miehensä hylkäämää naista, sillä papin on oltava Jumalalle pyhitetty. (3Moos21_07)

Hes. 44:22
22 Leskeä ja hylättyä älkööt ottako vaimokseen, vaan ottakoot neitsyen Israelin heimon jälkeläisistä tai lesken, joka on leskenä papin jälkeen. (Hes44_22)

Pappi ei saanut avioitua miehensä hylkäämän naisen kanssa. Muiden valitun kansan jäsenten keskuudessa se kuitenkin oli käytännössä mahdollista.

5. Moos. 22:19, 29: Tietyssä tilanteessa miehellä ei ollut oikeutta hylätä koko elinaikanaan vaimoaan. Muissa tilanteissa mieheltä tätä eron oikeutta ei ollut poistettu.

Keskeinen Vanhan liiton avioeron kohta on seuraava:

1 Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sen tähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,
2 ja jos nainen sitten, lähdettyään hänen talostaan, menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi,
3 ja tämä toinenkin mies hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee,
4 älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sitten kuin tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi. (5. Moos. 24:1–4)

Fariseukset kysyivät tähän raamatunkohtaan liittyen kiusaten Jeesukselta:

3 – – Onko miehen lupa hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa? (Matt. 19:3)

Kysymyksen taustalla on tämä Viidennen Mooseksen kirjan kuvaama käytäntö, jonka mukaan mies saattoi hylätä vaimonsa havaittuaan tässä "jotakin häpeällistä" (hepr. ervat davar). Tämän eron jälkeen myös avioiduttiin uudelleen.

Juutalaiset kirjanoppineet kiistelivät siitä, mitä tuo "ervat davar" eli sanamukaisesti "asian häpeä" tarkoittaa. Jotkut rabbit olivat sitä mieltä, että esimerkiksi pelkästään vaimon huono ruoanlaittotaito tai kadonnut ulkoinen kauneus täytti tämän perusteen ja antoi siten miehelle oikeuden etsiä itselleen uusi ja miellyttävämpi puoliso.

Heprean kielessä tuo kiistelty ilmaus tarkoittaa perusmerkityksessään häpyyn (eli sukupuolielimiin tai sukupuoliyhteyteen) liittyvää asiaa (1. Moos. 9:22, 2. Moos. 20:26, 3. Moos. 18:6 et al.). Jotkut kirjanoppineet opettivatkin, että vain aviollinen uskottomuus oli riittävä peruste avioeroon.

Aviollisesta uskottomuudesta oli kuitenkin säädetty kuolemanrangaistus.

22 Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista. (5. Moos. 22:22, samoin 3. Moos. 20:10)

3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5 Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" (Joh. 8:3–5)

Avioeron sallivan kohdan (5. Moos. 24:1–4) merkitys onkin siksi oltava laajempi kuin pelkkä aviorikos. Olisihan mieletöntä, että samasta rikoksesta voitaisiin toisen lainkohdan perusteella langettaa kuolemantuomio ja toisen kohdalla tuomita (vain) avioeroon. Jeesuskin tulkitsee kohdan tarkoittavan laajemmin häpeällisyyttä: Mooses antoi luvan hylätä myös muusta syystä kuin aviorikoksen tähden (Matt. 19:8).

Vastatessaan fariseuksille Jeesus rajoittaa avioeroperusteen kuitenkin vain yhteen syyhyn: haureuteen (kreik. porneiaa). Samalla Jeesus palaa tuon avioeron mahdollistavan perusteen (5. Moos. 24:1) yksinkertaiseen sanalliseen perusmerkitykseen ilman mitään laajennuksia.

Vanhan testamentin maailmassa elävien keskellä annettu lupa avioeroon tarkoitti yksiselitteisesti samalla myös mahdollisuutta uudelleen avioitumiseen. Jeesus antaa luvan avioeron hakemiseen – tai sen hyväksymiseen, jos puoliso sen on jo hakenut – ja uudelleen avioitumiseen siinä tilanteessa, että puoliso on harjoittanut haureutta.

Luterilaisten tunnustuskirjojen esiintuoma ns. syyttömän osapuolen mahdollisuus uudelleen avioitumiseen on tulkittava edellä kerrottua raamatullista taustaa vasten.

"Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syytöntä osapuolta menemästä uuteen avioliittoon." (Paavin valta ja johtoasema, kohta 7. TK 1990 s. 294)

Raamatun yksiselitteisesti opettamaa elinikäistä yhtä lihaa ei saa tämän itsessään ympäripyöreän "syytön osapuoli" -käsitteen kautta rikkoa. Tarkkaan ottaen syyttömiä osapuolia ei ihmisten keskellä edes ole.

Raamatullisessa viitekehyksessä tämä "avioeroon syyttömyys" tarkoittaa sitä, että jos puoliso on liittynyt yhdeksi lihaksi jonkun muun kanssa, niin hän ei enää ole aviopuoliso ja yhtä lihaa alkuperäisen puolisonsa kanssa.

Pysyvä yksi liha jonkun muun kanssa tulee erityisesti näkyviin tilanteessa, jossa puoliso huorintehden avioituu uudelleen tai saattaa haureellisesti lapsen maailmaan jonkun muun kanssa. Aiemmassa maallisessa lainsäädännössä myös sukupuolitautia voitiin käyttää todisteena puolison harjoittamasta haureudesta.

Tällaisessa tilanteessa yksin jääneellä ja "avioeroon syyttömällä" ei enää ole puolisoa. Tämä on luettavissa myös Jeesuksen sanoista "joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden". Eihän Herra voisi missään tilanteessa antaa lupaa hylätä sitä, jonka kanssa ollaan yhtä lihaa. Herra vihaa hylkäämistä (Mal. 2:16). Sellainen hylätään, joka on jo liittynyt yhdeksi lihaksi jonkun kolmannen kanssa. Vanhurskas aviopuolison hylkääminen on vain juridinen vahvistus sille, että puoliso on jo liittynyt yhdeksi lihaksi jonkun muun kanssa.

Uudelleen avioituminen on kuitenkin vain erikoistapaus perussäännöstä, jonka perusteella pysytään uskollisena puolisolle niin kauan, kunnes kuolema erottaa. Tätä poikkeussääntöä uudelleen avioitumisesta tulee soveltaa aina varovasti. Epävarmoissa tapauksissa perussääntö on voimassa: Vain lesket voivat avioitua uudelleen.

Huorintekoa ei voi perustella sillä, että ei tunne jaksavansa elää yksin ja selibaatissa. "… parempi naida kuin palaa" on osoitettu naimattomille ja leskille (1. Kor. 7:8–9) – ei niille, joilla on olemassa vihitty puoliso.

Jumala voi yksin elämisen tilanteen halutessaan muuttaa. Hän voi antaa eroon lähteneelle puolisolle parannuksen armon ja sallia hänen palaavan takaisin – tai Jumala voi sallia avioliiton päättyvän (se on kuolemaan tai haureuteen), jonka jälkeen leskeksi jääneellä tai "syyttömällä osapuolella" on halutessaan oikeus avioitua jonkun uskovan kanssa (1. Kor. 7:19).

Jos Jumala ei tätä tee, niin silloin se on merkki siitä, että Herra haluaa kasvattaa yksin jäänyttä juuri tällaisessa usein inhimillisesti raskaassa yksin elämisen tilanteessa.

Entä jos oma puoliso elää uudelleen avioitumatta jonkun muun kanssa haureudessa eli avosuhteessa tai muissa avioliiton ulkopuolisissa sukupuolisuhteissa? Missä vaiheessa tällainen tilanne on katsottava pysyväksi sitoutumiseksi ja liittymiseksi yhdeksi lihaksi jonkun kolmannen kanssa? Jo yksi syrjähyppy eli uskottomuus katkaisee alkuperäisen yhden lihan. Kuinka kauan on mielekästä odottaa toisen mahdollista parannusta ja paluuta oikean puolison luokse?

Itse antaisin sielunhoidollisena ohjeena vastaukseksi esimerkiksi seuraavan Jeesuksen kertomuksen:

6 [Jeesus] puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
7 Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
8 Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
9 Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'" (Luuk. 13:6–9)

Yhteenveto: Avioituminen avioeron jälkeen ei ole huorinteko, jos

• palaa avioliittoon oman puolisonsa kanssa

• avioituu erossa olleen puolison kuoleman jälkeen

• avioituu sen jälkeen, kun puoliso on (oikeudellisesti todistettavassa) haureudessa tai huoruudessa liittynyt yhdeksi lihaksi jonkun kolmannen kanssa

Avioliitto ei pääty tuomioistuimen antamaan avioerotuomioon. Jumalan edessä puolisot ovat velvollisia olemaan uskollisia toisilleen myös silloin, kun he ovat erossa. Jumalan asettama avioliitto päättyy vain kuolemaan tai haureuteen.

12. UUSIOAVIOLIITOT JA SEKAVAT PERHESUHTEET

Moni maassamme solmittu uusioavioliitto on ollut aviorikos – ja moni pastori on huoruuden jopa Jumalan nimissä siunannut! Miten tällaisen tilanteen jälkeen pitäisi toimia? Jos Jumala on armossaan suonut huorintehneelle – tai Jumalan edessä vielä raskaampaan syntiin syyllistyneelle eli huoruuden siunanneelle paimenelle – synnintunnon?

13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa. (Sananl. 28:13–14)

Menneet synnit, myös törkeät huorinteot tai sellaisten siunaamiset, saa pyytää anteeksi ja uskoa niiden täyteen sovitukseen Golgatan ristillä. Oikeaan synnintunnustukseen, katumukseen ja parannukseen liittyy myös halu luopua ja irtisanoutua siitä, mikä on vihoittanut pyhää Jumalaa ja murehduttanut Pyhää Henkeä.

Toiseksi kehotan kaikkia pysymään uskollisena siinä avioliitossa, mihin nyt on vihitty, siitäkin huolimatta, että avioituminen olisi ollut huorinteko.

Tämä nykyisen avioliiton kunnioittaminen ei kuitenkaan koske sukurutsaisia liittoja (lähisukulaisen kanssa avioituneet) tai muuten luonnottomia suhteita tai liittoja, esimerkiksi homosuhdetta (3. Moos. 18:22, Room. 1:26–27, 1. Kor. 6:9). Tällaiset suhteet ja liitot on purettava aina ja kaikissa tapauksissa.

Etukäteen ei kukaan voi laittaa toivoaan jälkeenpäin saatavaan anteeksiantamukseen ja ajatella vaikkapa huoruudessa avioitumisen yhteydessä, että saahan sen sitten jälkeenpäin anteeksi.

7 Jumala ei salli itseänsä pilkata. (Gal. 6:7)

26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."
31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. (Hepr. 10:26–31)

Entä haureellisissa avosuhteissa (ns. avoliitto yms.) elävät? Joka tapauksessa on pyrittävä toimimaan niin, että tällainen haureuden harjoitus loppuu. Perussääntö on, että jos ei ole mahdollista mennä naimisiin, niin sitten on erottava. Jos avosuhteessa elävällä on vihitty puoliso odottamassa, niin lopetettakoon haureellinen suhde ja alkuperäinen liitto palautettakoon.

Entä jos toinen ei suostu menemään naimisiin, ja hänen kanssaan on kuitenkin myös yhteisiä lapsia? Monissa muissakin vaikeissa tilanteissa saamme huutaa Herran puoleen, pyytää armahdusta ja johdatusta. Joissain tilanteissa on käytännössä vain tehtävä sellainen ratkaisu, joka rikkoo vähiten. Lasten etu ja oikeus omiin vanhempiin on erityisesti otettava huomioon.

13. AVIOITUMINEN USKOSTA OSATTOMAN TAI ERIUSKOISEN KANSSA?

14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16 Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." (2. Kor. 6:14–16)

Uskova, joka tietoisesti avioituu sellaisen kanssa, johon ei ole uskonyhteyttä, rikkoo Jumalan sanan ohjetta ja opetusta vastaan. Jos yhteinen Jeesuksen usko, tunnustus, seurakunta ja ehtoollispöytä puuttuvat, on erityisen suuri vaara siihen, että myös oma usko alkaa näivettyä ja kuoleutua. "Kyllä kaksi lihaa yhden hengen voittaa", totesi eräs saarnamies.

Onneksi ja Herran armosta aina niin ei kuitenkaan tapahdu: On olemassa uskovia, jotka ovat vuosikymmeniä säilyneet elävässä Jeesuksen uskossa, vaikka puoliso olisi ollut tuosta uskosta osaton.

35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? (Room. 8:35)

Mutta silti, jos uskova tieten tahtoen antautuu ja hakeutuu sellaiseen suhteeseen ja avioliittoon, jossa puolison kanssa ei ole yhteistä uskoa ja tunnustusta, niin seuraukset ovat yleensä huonot, jopa helvetilliset. (Käytän tässä tätä sanaa sen nimenomaisessa merkityksessä.)

Pelkästään se, että haluaa lihassa jotakin ihmistä niin paljon, että pitää henkeä toissijaisena, on parannuksenteon paikka. Se kertoo ja osoittaa, että Jumala ja hänen sanansa eivät ole tärkeimmällä paikalla. Vaikka taustalla olisi ajatus, että minä oman uskoni, elämäni ja rukousteni kautta muutan tuon toisen ja saatan hänetkin oikeaan, elävään ja pelastavan Jeesuksen uskoon, niin ikävä kyllä niin ei läheskään aina tapahdu.

16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi? (1. Kor. 7:16)

Toisinpäin tapahtuu sen sijaan merkittävästi useammin: Uskosta osaton alkaa muuttaa uskovaa, joka väljähtyy uskossaan.

Myös koko avioliiton perusta on väärä, jos on toive siitä, että puoliso avioliiton aikana muuttuu. Kun avioliiton solmii, niin se tulee tehdä sillä mielellä, että otan tuon ihmisen puolisokseni sellaisena kuin hän nyt on, enkä edellytä hänen muuttuvan. Toki viimeistään ikääntymisen myötä ihminen muuttuu: persoonan särmäkohdat tulevat useimmiten aina vain terävämmin esille. Mutta sitähän ei kukaan toivo, päinvastoin.

14. KAITSIJA: NUHTEETON YHDEN VAIMON MIES

Viime vuosikymmenet on taisteltu siitä, voiko nainen toimia seurakunnan kaitsijana. Tämä koko ns. naispappeus- eli virkakysymys on kuitenkin yksiselitteisesti ja suorasanaisesti ratkaistu esimerkiksi seuraavissa kohdissa:

1 Varma on tämä sana: Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies.
(1. Tim. 3:1–2).

5 – – asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
6 jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies. (Tit. 1:5–6).

Siitä, onko joku henkilö mies vai nainen, on biologisesti epäselvyyttä vain äärimmäisen harvojen kohdalla. Lähes aina syntymän jälkeen annettu henkilötunnus ilmaisee sen, kumpaa sukupuolta ihminen on. Edellä olleissa raamatunkohdissa määrätään yksiselitteisesti, että kaitsijan on oltava mies.

Jos joku julkista saarnavirkaa hoitava kuitenkin sanoo, että hänen tai hänen edustamansa kirkon paimenvirka ei ole näissä mainittu apostolinen kaitsijan virka, niin kiertäkää tällaiset opettajat kaukaa! Jos joku julkisesti opettava ja sakramentteja hoitava ei hoida tehtäväänsä Pyhän Raamatun opettamana ja Jumalan Sanan asettamana, niin kavahtakaa!

Jos pastori ei tunnustaudu siihen kaitsijan palveluvirkaan, johon julkisesti erotetaan Jumalan sanan palvelijaksi ja jota sitovat UT:ssa kaitsijasta annetut ohjeet, niin varoitan vakavasti tällaisesta opettajasta. Yksin Raamattuun talletettu apostolinen usko – joka pitää sisällään myös apostolisen järjestyksen – on pelastavaa, sen ohi mentäessä ei taivaspaikasta ole enää mitään varmuutta.

Mutta mitä tarkoittaa nimenomaan "nuhteeton yhden vaimon" mies? Varmasti ainakin sitä, että ei ole moniavioinen. Esimerkiksi Afrikassa lähetystilanteessa on kastettu perheitä, jossa miehellä on ollut useita vaimoja. Tällaista miestä ei kuitenkaan voi asettaa seurakunnan vanhimmaksi. Moniavioisuus on tulossa myös meidän keskellemme, joten tuo Jumalan sana voi saada täällä Euroopassakin vielä uutta terävyyttä.

Nuhteeton yhden vaimon mies tarkoittaa varmasti myös sitä, että oikea paimen haluaa sitoutua oikein opettamisen lisäksi myös omassa elämässään raamatulliseen avioliittoon ja seksuaalisuuden harjoittamiseen. Missään tapauksessa sellainen, joka julkisesti harjoittaa haureutta tai tekee huorin – julkista parannusta tekemättä – ei voi olla Jumalan kansan johtaja tai sellaiseksi tulla.

1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina.
5 Sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7 Hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan. (1. Tim. 3:1–7)

Paimenet ovat osallisia samasta syntisestä luonnosta ja lihasta kuin lampaatkin. Siksi on erityisen tarpeellista, että seurakunta muistaa esirukouksin opettajaansa ja haluaa tukea kaitsijaa sekä hänen avioliittoaan ja perhettään.

Langenneeseen kaitsijaan voisi soveltaa vanhaa kristillistä viisautta: Sitten kun langenneen (tässä siis paimenen) parannus on tullut vähintään yhtä laajalti tunnetuksi kuin hänen lankeemuksensa, niin silloin hän voi jälleen astua seurakunnan eteen.

15. YHTEENVETO

Kaikki mitä Raamatussa puhutaan miehestä ja naisesta sekä avioliitosta, on esikuvaa ja saarnaa Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta.

Paavali käyttää puolison kuolemaa esikuvana sille, miten kuolema katkaisee avioliittoon sitovan lain – Kristus-yljän kuolema katkaisee lain orjuuden alla olemisen:

1 Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3 Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. (Room. 7:1–4)

Huoruudessa vieraaseen yhtyminen eli uskottomuus on myös esikuva: Kristuksen omaksi tullut hylkää myöhemmin Vapahtajansa ja hänestä tulee "uskoton": Mooseksen lain kielto olla ottamatta takaisin toisaalle avioitunutta on vakava varoitus siitä, että Pyhää Henkeä ei pidä pilkata. Mooseksen laissa häpeällisen asian tähden hylätty aviovaimo tarkoittaa esikuvallisesti sitä, joka tulee Jumalan hylkäämäksi oman katumattoman syntielämänsä tähden.

1 Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sen tähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,
2 ja jos nainen sitten, lähdettyään hänen talostaan, menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi,
3 ja myös tämä toinen mies hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee,
4 älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sitten kuin tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä. Älä saata syynalaiseksi maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi. (5. Moos. 24:1–4)

4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. (Hepr. 6:4–6)

26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! (Hepr. 10:26–29)

Avioliitto ei pääty tuomioistuimen antamaan avioerotuomioon. Jumalan edessä puolisot ovat velvollisia olemaan uskollisia toisilleen myös silloin, kun he ovat erossa. Jumalan asettama avioliitto päättyy vain kuolemaan tai haureuteen (huorintekoon).