S Sanaluokat (INFO SUOMEN KIELIOPPI)
| info-s-sanaluokat.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 16.7.2024)
INFO https://gen.fi/info.html
S SUOMEN KIELIOPPI https://gen.fi/info-s.html
S Sanaluokat (sanaoppi)
https://gen.fi/info-s-sanaluokat.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
00. Dokumentteja
0. Sanaluokkien johdanto
1. Substantiivit eli nimisanat
2. Adjektiivit eli laatusanat
2.0 Adjektiivien johdanto
2.1 Vertailuasteet
2.2 Taipumattomat adjektiivit
2.3 Adjektiivien substantiivinen käyttö
2.4 Pronominikantaiset adjektiivit eli proadjektiivit
3. Pronominit eli asemosanat
3.0 Pronominien johdanto
3.1 Persoonapronominit eli tekijäasemot tai henkilöasemot
3.2 Demonstratiivipronominit eli osoitusasemot
3.3 Relatiivipronominit eli takakohtaiset asemot
3.3.0 Relatiivipronominien johdanto
3.3.1 Joka vai mikä?
3.3.2 Korrelaatti eli vaste
3.4 Interrogatiivipronominit eli kysymysasemot
3.4.0 Interrogatiivien eli kysymyssanojen johdanto
3.4.1 Varsinaiset interrogatiivipronominit
3.4.2 Adverbiaaliset kysymyssanat
3.5 Indefiniittipronominit eli epämääräiset asemot
3.6 Refleksiivipronominit eli itsekohtaiset asemot
3.7 Resiprookkipronominit eli keskinäisasemot
3.8 Possessiivipronominit eli omistusasemot
3.9 Kvanttoripronominit eli joukon suuruutta ilmaisevat pronominit
4. Numeraalit eli lukusanat
4.0 Numeraalien johdanto
4.1 Perusluvut eli kardinaalit
4.2 Järjestysluvut eli ordinaalit
5. Verbit eli teonsanat
5.0 Verbien johdanto
5.1 Transitiiviverbit: voivat saada suoran objektin
5.2 Intransitiiviverbit: eivät voi saada suoraa objektia
5.3 Finiittiset eli persoonamuotoiset verbinmuodot
5.4 Infiniittiset eli persoonattomat verbinmuodot
5.5 Myönteiset ja kielteiset verbinmuodot
5.6 Statiiviverbit: toiminta ei näy liikkeenä tai muutoksena
5.7 Intensiiviset eli vahvistavat verbinmuodot
5.8 Kausatiiviset eli aikaansaavat tai teettävät verbinmuodot
6. Partikkelit eli apusanat
6.0 Partikkelien johdanto
6.1 Adverbit eli seikkasanat
6.2 Prepositiot eli etusanat
6.3 Postpositiot eli jälkisanat
6.4 Konjunktiot eli sidesanat
6.4.0 Konjunktioiden johdanto
6.4.1 Rinnastuskonjunktiot
6.4.2 Alistuskonjunktiot
6.5 Interjektiot eli huudahdussanat
6.6 Negaatiot eli kieltosanat
6.7 Liitepartikkelit
00. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
S Suomen kielen lyhyt kielioppi
https://gen.fi/info-s-suomen-kielioppi.html
S Sanaoppi: sanaluokat sekä nominien ja verbien taivutus
https://gen.fi/info-s-sanaoppi.html
Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. 3. uud. laitos. Gummerus 1991
Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Kielitoimiston ohjepankki
https://kielitoimistonohjepankki.fi/
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Korpela, Jukka K.: Nykyajan kielenopas
https://jkorpela.fi/kielenopas/index.html
Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/
Wiktionary
https://www.wiktionary.org/
https://en.wiktionary.org/wiki/
0. SANALUOKKIEN JOHDANTO
Sanaluokkia on yhteensä kuusi: substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit, verbit ja partikkelit.
Substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja ja numeraaleja kutsutaan yhteisnimellä nominit. Nominit taipuvat luvussa (yksikkö, monikko) ja sijoissa (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, essiivi, partitiivi jne.).
• 1. substantiivi (subst.): kirja, kirjan, kirjaa, kirjat, kirjojen, kirjoja jne.
• 2. adjektiivi (adj.): pyhä, pyhän, pyhää, pyhät, pyhien, pyhiä jne.
• 3. pronomini (pron.): se, sen, sitä, ne, niiden, niitä jne.
• 4. numeraali (num.): yksi, yhden, yhtä, yhdet, yksien, yksiä jne.
Verbit eli teonsanat ilmaisevat tekemistä.
Partikkelit (part.) eli apusanat ovat yleensä taipumattomia tai lähinnä vain paikallissijoissa taipuvia adverbejä tai pikkusanoja.
1. SUBSTANTIIVIT ELI NIMISANAT
S Substantiivit eli nimisanat (sanaoppi, sanaluokat)
https://gen.fi/info-s-substantiivit.html
2 ADJEKTIIVIT ELI LAATUSANAT
2.0 ADJEKTIIVIEN JOHDANTO
adiectivum /adjektīvum/ lisämäärite, laatusana, adjektive
Adjektiivi ilmaisee laatua tai ominaisuutta. Adjektiivi vastaa kysymykseen "millainen?". Sitä voidaan käyttää:
• attribuuttina eli määritteenä tai ominaisuutena: pyhä Jumala
• predikatiivina: Jeesus on armollinen.
Useimmat adjektiivit taipuvat vertailuasteissa:
• pyhä, pyhempi, pyhin
• hyvä, parempi, paras
Lisäksi on olemassa kokonaan taipumattomia adjektiiveja:
• ensi, pikku
2.1 VERTAILUASTEET
Adjektiivia tai adverbiä voidaan myös verrata eli komparoida. Vertailuasteita on kolme:
• positiivi eli perusaste (modus positivus /tī/):
adj. kaunis, hyvä, adv. illalla, kauniisti
• komparatiivi eli voittoaste (modus comparativus /komparātīvus/):
adj. kauniimpi, parempi, adv. illemmalla, kauniimmin
• superlatiivi eli yliaste (modus superlativus /ātī/):
adj. kaunein, paras
Joistakin adjektiiveista ei kuitenkaan käytetä vertailuasteita:
• ainoa, ainut, sellainen
Verbien partisiipit taipuvat adjektiivien tavoin:
• akt. partis.
□ laulava, laulavampi, laulavin
□ laulanut, laulaneempi, laulanein
• pass. partis.
□ laulettava, laulettavampi, laulettavin
□ laulettu, lauletumpi, lauletuin
Numeraaleihin kuuluva järjestysluku ensimmäinen voi olla myös adjektiivi, joka taipuu vertailuasteissa: ensimmäisempi, ensimmäisin.
2.2 TAIPUMATTOMAT ADJEKTIIVIT
Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=610
Asia ei ole "eri"
https://kielikello.fi/asia-ei-ole-eri/
Jotkut adjektiivit ovat nomineille poikkeuksellisesti kokonaan taipumattomia: ne eivät taivu sijamuodoissa eikä niitä voi komparoida eli vertailla. Taipumattomat adjektiivit muodostavat pääsanansa kanssa kiinteän yhdyssanamaisen sanaliiton.
Taipumattomia adjektiiveja ovat esimerkiksi seuraavat:
• aika, aimo, ainoa, ainut, aito 1, ehta, ensi, eri, eto, ihme, ilmi, joka 2, kelpo,
koko, kunnon, melko, pikku, tosi, viime
• alav. 1: Aito voi olla taipumaton inen-loppuisen substantiivin ja
adjektiivin määritteenä:
□ Moni tunnistaa aito suomalaisen ulkomailla.
□ Aito ystävällisestä käyttäytymisestä seuraa yleensä iloa.
• alav. 2: Joka voidaan määritellä myös taipumattomaksi
indefiniittipronominiksi, jokainen-sanan lyhentyneeksi muodoksi. Joka voi olla myös relatiivipronomini: Jumala, joka rakastaa meitä, antaa Jeesuksen tähden synnit anteeksi niitä katuville.
Puhekielen taipumattomia adjektiiveja ovat esim. eka, toka ja vika.
Useimmat taipumattomat adjektiivit esiintyvät oikeakielisesti käytettynä vain substantiivin etumääritteinä eli adjektiiviattribuutteina. Taipumatonta adjektiivia ei siis pitäisi käyttää predikatiivina.
• Tämä on eri henkilö kuin se ensimmäisenä mainittu. (adj.attr.)
□ *Tämä henkilö on eri kuin se ensimmäisenä mainittu.
(virheellinen käyttö predikatiivina)
Osa taipumattomista adjektiiveista voi esiintyä myös taipuvina:
• Hän esitti aito afrikkalaista musiikkia.
~ Hän esitti aitoa afrikkalaista musiikkia. Hän esitti afrikkalaista musiikkia, joka oli aitoa.
• Morsian sai kelpo aviomiehen. ~ Morsian sai kelvon aviomiehen.
• tosi kristityn ajankäyttö pyhäpäivänä
□ Tämä asia on tosi. Nämä asiat ovat tosia.
Joskus taipumaton adjektiivi voidaan kirjoittaa yhteen pääsanansa kanssa eli muodostaa sitä yhdyssanana ilman, että merkitys muuttuu, esim.
• ilmi riita ~ ilmiriita
Yleensä yhdyssanan merkitys on kuitenkin erilainen kuin erikseen kirjoitettujen sanojen, esim.
• aikamies, ihmemies, kokopuku, pikkusisko, tosiasia
Jotkut taipumattomat adjektiivit voivat toimia myös adverbina, esim.
• ilmi liekissä (~ilmiliekissä), ilmi tappelua (~ ilmitappelua)
– taipumaton adjektiivi, adj.attr.
□ Asia tuli viimeinkin ilmi. – adverbiaalina toimiva adverbi
Oman erikoisryhmänsä muodostavat eräiden jatkumoiden päätepistettä tai -pisteitä ilmaisevat ns. polaariadjektiivit, esimerkiksi tyhjä, täysi, ehyt, valmis, sokea, suora, loputon. Näitä käytettäessä on muistettava, että positiiviaste on jo sellaisenaan ääripiste, pooli, jota ei voi ylittää (tai alittaa). Ei siis ole raittiimpaa kuin raitis (ei edes raivoraitis!), ei rehellisempää kuin rehellinen eikä terveempää kuin terve.
Vertailtaessa on usein luontevampaa käyttää jotakin lähimerkityksistä ei-polaarista adjektiivia, esimerkiksi halvin (ei *ilmaisin) tarjous, vähäpukeisin (ei: *alastomin) näyttelijä, huonokuuloisempi (ei: *kuurompi) mies.
2.3 ADJEKTIIVIEN SUBSTANTIIVINEN KÄYTTÖ
§ 629 "Sellainen, tällainen, jollainen" substantiiveina (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=629
Adjektiiveja voidaan käyttää myös substantiivisesti eli ilman pääsanaa, esim.
• Pyhät perivät taivaanmaan.
• Jumalattomat eivät kestä viimeisellä tuomiolla.
• Ahkerille annetaan tunnustusta.
Myös proadjektiiveja voidaan käyttää substantiivisesti. Proadjektiivi on pronominikantainen lainen-/läinen- tai moinen-/möinen-loppuinen adjektiivi, joka ei kuvaa ominaisuutta vaan viittaa yhteydestä ilmenevään ominaisuuteen.
Esimerkkejä proadjektiivien substantiivisesti käytöstä:
• Tuollaiseen en usko.
• Miten sellainen voi ketään auttaa?
• Armo kuuluu sellaisellekin, joka ei pääse synneistään eroon.
• Tilanteesta riippuen pallo on jalka‑, tennis- tai golf-sellainen.
• Uusi sarja oli ensimmäinen perhesellainen.
• Ei semmoinen pitkän päälle kannata.
• Semmoista sattuu.
• Tämmöinen vaikuttaa kauan.
• Tällaista tällä kertaa.
2.4 PRONOMINIKANTAISET ADJEKTIIVIT ELI PROADJEKTIIVIT
§ 610 Proadjektiivit ja taipumattomat adjektiivit: sellainen, viime (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=610
§ 629 "Sellainen, tällainen, jollainen" substantiiveina (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=629
§ 715 Pro-sanat: myös nomineja, adjektiiveja ja adverbeja (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=715
Pronominikantaiset adjektiivit eli proadjektiivit (esim. sellainen, muunlainen, jollainen) viittaavat johonkin tekstissä tai keskustelussa mainittuun taikka tilanteessa havaittavaan. Proadjektiivit eivät varsinaisesti kuvaa ominaisuutta vaan viittaavat yhteydestä ilmenevään ominaisuuteen.
Proadjektiiveja ovat seuraavat:
• 1. demonstratiivipronominikantaiset:
• sellainen, semmoinen, tällainen, tämmöinen, tuollainen,
tuommoinen
• 2. indefiniittipronominikantaiset 1:
• kaikenlainen, eräänlainen, jonkinlainen, kunkinlainen, monenlainen,
minkäänlainen, yhdenlainen; erilainen 2, muunlainen, samanlainen, toisenlainen
• alav. 1: Iso suomen kielioppi käyttää indefiniittipronomineista
nimitystä kvanttoripronomini eli pronomini, joka kvantifioi eli ilmaisee jotakin puheena olevan joukon suuruudesta.
• alav. 2: erilainen-sanan kantana oleva "eri" on taipumaton adjektiivi,
ei pronomini
• 3. relatiivi- ja interrogatiivipronominikantaiset:
• jollainen, jommoinen, millainen, mimmoinen, minkälainen
• 4. proadverbikantaiset 1 temporaaliset eli aikaan viittaavat:
• silloinen, tuolloinen, kulloinenkin, taannoinen
• alav. 1: Proadverbi on pronominikantainen adverbi, joka voi olla
merkitykseltään lokatiivinen (esim. minne, jonne), temporaalinen (esim. jolloin, milloin), kausaalinen (miksi, siksi) tai tapaa ilmaiseva (siten).
• 5. proadverbikantaiset lokatiiviset eli paikkaan viittaavat:
• sikäläinen, täkäläinen (vrt. adverbit siellä, täällä)
Proadjektiivit eivät myöskään ole asteikollisia eli niitä ei voi komparoida eli vertailla eikä niihin liity intensiteettimääritettä:
*tällaisempi, *muunlaisin, *varsin jonkinlainen
Vertailuadjektiivit "samanlainen, erilainen" eroavat muista pronominikantaisista adjektiiveista siinä, että on mahdollista puhua kaltaisuuden asteista ja käyttää astemääritteitä. Ne voivat myös komparoitua.
• hyvin samanlainen
• varsin erilainen
• Kahta keskenään erilaisempaa taloa tuskin voisi olla.
3 PRONOMINIT ELI ASEMOSANAT
3.0 PRONOMINIEN JOHDANTO
Pronomineja eli asemosanoja käytetään substantiivin tai adjektiivin sijasta eli asemasta. Pronominilla viitataan usein johonkin, mikä on edellä mainittu. Sanaa, asiaa tai koko lausetta, johon se viittaa, kutsutaan pronominin korrelaatiksi. Suomen kielessä pronominia taivutetaan luvussa ja sijamuodossa. Monissa muissa kielissä pronominia voidaan muiden nominien tavoin taivuttaa myös suvun eli genuksen mukaan.
Pronominit voidaan jakaa kahdeksaan ryhmään:
• 1. persoonapronominit eli tekijäasemot tai henkilöasemot
• 2. demonstratiivipronominit eli osoitusasemot
• 3. relatiivipronominit eli takakohtaiset asemot
• 4. interrogatiivipronominit eli kysymysasemot
• 5. indefiniittipronominit eli epämääräiset asemot
• 6. refleksiivipronominit eli itsekohtaiset asemot
• 7. resiprookkipronominit eli keskinäisasemot
• 8. possessiivipronominit eli omistusasemot
Indefiniittipronominien sijasta voidaan puhua myös kvanttoripronomineista (VISK), jotka kvalifioivat eli ilmaisevat jotain puheena olevan joukon suuruudesta. Esimerkiksi:
• "kaikki" lapset ilmaisee lapsien koko joukkoa
• "molemmat" lapset ilmaisee kumpaakin kahden joukosta
• "moni" lapsi ilmaisee suurta osaa lapsien joukkoon
3.1 PERSOONAPRONOMINIT ELI TEKIJÄASEMOT TAI HENKILÖASEMOT
Persoonapronominit eli tekijäasemot tai henkilöasemot ovat pronomineja,
jotka viittaavat johonkin henkilöön tai ryhmään henkilöitä. Persoonapronomineja käytetään sellaisista, joilla on kuolematon sielu eli jotka ovat ikuisuusolentoja: elävä kolmiyhteinen Jumala, enkelit ja Jumalan Kuvassa eli Jeesuksessa luodut ihmiset.
Nykyisin persoonapronomineja on alettu käyttää myös lemmikkieläimistä, mutta allekirjoittaneen esittämään määritelmään (kuolematon sielu) tämä ei sovi.
• minä, sinä, hän, me, te, he
3.2 DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT ELI OSOITUSASEMOT
Demonstratiivipronominit eli osoituspronominit tai osoitusasemot viittaavat esineeseen tai asiaan.
• tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
Tämä ja nämä viittaavat puhujan ulottuvilla olevaan kohteeseen, tuo ja nuo olemassa mutta ei ulottuvilla olevaan kohteeseen, sekä se ja ne kohteeseen, joka ei ole läsnä tai vain kuulijan huomattavissa.
Demonstratiivipronominit taipuvat kaikissa sijoissa pääsanansa mukaan. Niitä on mahdollista käyttää joko yksin tai substantiivin määritteenä adjektiiviattribuutteina.
Monien kielten artikkelit ovat kehittyneet demonstratiivipronomineista.
3.3 RELATIIVIPRONOMINIT ELI TAKAKOHTAISET ASEMOT
3.3.0 RELATIIVIPRONOMINIEN JOHDANTO
Relatiivipronominit eli takakohtaiset asemosanat aloittavat relatiivilauseen. Suomen kielessä on kolme relatiivipronominia:
• joka, kuka, mikä
Relatiivipronominina käytetyn kuka-sanan korrelaattina eli vasteena on persoona, so. Jumala, enkeli tai ihminen:
• Jeesus on ainoa Herra, kuka on meidän puolestamme käynyt helvetin
tuskiin.
• Tunnemme myös nimeltä arkkienkeli Mikaelin, kenen johdolla Herralle
uskollisena pysyneet enkelijoukot sotivat taivaassa lohikäärmettä ja sen joukkoja vastaan.
• En tiedä ketään toista kristittyä, keneen tämä määritelmä paremmin
sopisi.
3.3.1 JOKA VAI MIKÄ?
Joka voi viitata ihmiseen tai asiaan:
• Pietari, joka kielsi hiilivalkealla Jeesuksen, sai syntinsä anteeksi.
• Pyhitetty leipä ja viini, jotka alttarin sakramentissa nautitaan,
ovat Kristuksen tosi ruumis ja pyhä veri.
Jos korrelaattina on koko lause, niin silloin käytetään relatiivipronominina mikä-sanaa:
• Jeesus opetti eri tavalla kuin juutalaiset kirjanoppineet,
mikä herätti kuulijoissa hämmästystä.
• Apostolit eivät enää helluntain Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen
pelänneet, mikä näkyi rohkeutena saarnata.
• Jerusalemissa satoi vielä helmikuun lopulla lunta,
mikä on hyvin poikkeuksellista.
Muita tilanteita, joissa voidaan käyttää mikä-relatiivipronominia:
§ 736 Korrelaatin yksilöinti ja muita vaihtelun tekijöitä (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=736
3.3.2 KORRELAATTI ELI VASTE
3.4 INTERROGATIIVIPRONOMINIT ELI KYSYMYSASEMOT
3.4.0 INTERROGATIIVIEN ELI KYSYMYSSANOJEN JOHDANTO
kysyvät asemosanat
interrog.pron.: kuka, ken, mikä, kumpi, kumpainen
3.4.1 VARSINAISET INTERROGATIIVIPRONOMINIT
3.4.2 ADVERBIAALISET KYSYMYSSANAT
3.5 INDEFINIITTIPRONOMINIT ELI EPÄMÄÄRÄISET ASEMOT
indefiniittipronominit eli epämääräiset asemosanat:
ainoa, eräs, harva, itse (esim. itse kukin), joka (merkityksessä jokainen), jokainen, jokin, joku, jompikumpi, kaikki, kenkään, kukaan, kukin, kumpainenkaan, kumpainenkin, kumpikaan, kumpikin, mikä (esim. mikä tahansa), mikin, mikään, molemmat, moni, muu, muuan, muutama, sama, samainen, toinen (merkityksessä muu), usea
VISK käyttää indefiniittipronomineista nimitystä kvanttoripronomini.
3.6 REFLEKSIIVIPRONOMINIT ELI ITSEKOHTAISET ASEMOT
refleksiivipronomini eli itsekohtainen asemosana:
• itse (itseni, itsesi jne.)
3.7 RESIPROOKKIPRONOMINIT ELI KESKINÄISASEMOT
resiprookkipronomini eli vastavuoroinen asemosana:
• toinen (toinen toistaan)
3.8 POSSESSIIVIPRONOMINIT ELI OMISTUSASEMOT
Suomen kielessä ei ole varsinaisia possessiivipronomineja (poss.pron.) eli omistusasemosanoja. Suomessa käytetään persoonapronominien genetiivimuotoja: minun, sinun, hänen jne.
3.9 KVANTTORIPRONOMINIT ELI JOUKON SUURUUTTA
ILMAISEVAT PRONOMINIT
Kvanttoripronomini
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttoripronomini
Mitä kvanttoripronominit ovat?
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=740
Kvanttoripronominit on rinnakkainen termi indefiniittipronomineille. Ne kvantifioivat eli ilmaisevat jotakin tarkoitetun joukon suuruudesta suhteessa ilmauksen potentiaaliseen viittausalaan. Esimerkiksi ilmaus kaikki puut tarkoittaa puheena olevaa puujoukkoa kokonaisuudessaan, muutama puu yhtä suurempaa mutta ei kovin suurta puumäärää ja moni puu suhteellisen suurta osaa puista.
Useimmat kvanttoripronominit ovat samalla indefiniittisiä, eivät kuitenkaan "kaikki"-merkityksiset eli universaaliset kvanttoripronominit.
Esimerkiksi "kaikki lapset" ilmaisee koko puheena olevaa lapsien joukkoa, "molemmat lapset" kumpaakin kahden joukosta ja "moni lapsi" suurta osaa lapsista.
Kvanttoripronominit jakautuvat seuraaviin ryhmiin:
• indefiniittiset (eräs, jokin, joku, jompikumpi, muu, toinen, yksi)
• universaaliset (kaikki, jokainen, kukin, kumpikin, molemmat)
• kieltohakuiset (kukaan, mikään, kumpikaan)
• samantekevyyttä ilmaisevat (kuka tahansa, mikä vain, kumpi hyvänsä)
• suhteellista tai summittaista lukumäärää ilmaisevat
(muutama, harva, jokunen, moni, monta, usea)
Osa viimeksi mainituista lukumäärän kvanttoripronomineista on epätyypillisiä pronomineja sikäli, että ne komparoituvat ja saavat adjektiiveille tyypillisiä määritteitä: yhä useammat, aika moni.
4 NUMERAALIT ELI LUKUSANAT
4.0 NUMERAALIEN JOHDANTO
perusluvut eli kardinaalilukusanat: yksi
järjestysluvut eli ordinaalilukusanat: kolmas
4.1 PERUSLUVUT ELI KARDINAALIT
4.2 JÄRJESTYSLUVUT ELI ORDINAALIT
5 VERBIT ELI TEONSANAT
5.0 VERBIEN JOHDANTO
5.1 TRANSITIIVIVERBIT: VOIVAT SAADA SUORAN OBJEKTIN
5.2 INTRANSITIIVIVERBIT: EIVÄT VOI SAADA SUORAA OBJEKTIA
intransitiiviverbi
• verbi, joka ei voi saada objektia, esim.
olla, tulla, tapahtua, tulla, täyttyä
5.3 FINIITTISET ELI PERSOONAMUOTOISET VERBINMUODOT
5.4 INFINIITTISET ELI PERSOONATTOMAT VERBINMUODOT
5.5 MYÖNTEISET JA KIELTEISET VERBINMUODOT
5.6 STATIIVIVERBIT: TOIMINTA EI NÄY LIIKKEENÄ TAI MUUTOKSENA
5.7 INTENSIIVISET ELI VAHVISTAVAT VERBINMUODOT
5.8 KAUSATIIVISET ELI AIKAANSAAVAT/TEETTÄVÄT VERBINMUODOT
6 PARTIKKELIT ELI APUSANAT
6.0 PARTIKKELIEN JOHDANTO
Partikkelit eli apusanat voidaan jakaa seitsemään ryhmään:
• 1. adverbit eli seikkasanat
• 2. prepositiot eli etusanat
• 3. postpositiot eli jälkisanat
• 4. konjunktiot eli sidesanat
• 5. interjektiot eli huudahdussanat
• 6. negaatiot eli kieltosanat
• 7. liitepartikkelit
6.1 ADVERBIT ELI SEIKKASANAT
adverbium (ad luo, verbum sana), adverb, seikkasana
Adverbi ilmaisee
• aikaa: eilen, tänään, iankaikkisesti
• paikkaa: siellä, täällä
• tapaa: hyvin, huonosti
• muuta seikkaa
Adverbiaalisiin kysymyssanoihin eli interrogatiiveihin (interrog.) kuuluvat esim. seuraavat: kuinka, miksi, milloin, miten
• mikä- ja kuka-sanat taivutusmuotoineen kuuluvat suomen kielessä interrogatiivipronomineihin.
6.2 PREPOSITIOT ELI ETUSANAT
Prepositiot eli etusanat:
ennen iltaa, ilman pelkoa
6.3 POSTPOSITIOT ELI JÄLKISANAT
Postpositiot eli jälkisanat:
illan jälkeen, ystävien keskellä
6.4 KONJUNKTIOT ELI SIDESANAT
6.4.0 KONJUNKTIOIDEN JOHDANTO
Konjunktiot eli sidesanat
6.4.1 RINNASTUSKONJUNKTIOT
6.4.2 ALISTUSKONJUNKTIOT
6.5 INTERJEKTIOT ELI HUUDAHDUSSANAT
6.6 NEGAATIOT ELI KIELTOSANAT
• ei, älä
6.7 LIITEPARTIKKELIT
Varsinaisia liitepartikkeleita ovat:
• -han/-hän
• -kaan/-kään
• -ko/-kö (kysymyspartikkeli)
• -kin
• -pa/-pä
• -s
• -kä (liitekonjunktio)
Lisäksi possessiivisuffiksit eli omistusliitteet voidaan lukea liitepartikkeleihin. Toinen vaihtoehto on määritellä ne taivutuspäätteiksi.
INFO https://gen.fi/info.html
S SUOMEN KIELIOPPI https://gen.fi/info-s.html
S Sanaluokat (sanaoppi)
https://gen.fi/info-s-sanaluokat.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
00. Dokumentteja
0. Sanaluokkien johdanto
1. Substantiivit eli nimisanat
2. Adjektiivit eli laatusanat
2.0 Adjektiivien johdanto
2.1 Vertailuasteet
2.2 Taipumattomat adjektiivit
2.3 Adjektiivien substantiivinen käyttö
2.4 Pronominikantaiset adjektiivit eli proadjektiivit
3. Pronominit eli asemosanat
3.0 Pronominien johdanto
3.1 Persoonapronominit eli tekijäasemot tai henkilöasemot
3.2 Demonstratiivipronominit eli osoitusasemot
3.3 Relatiivipronominit eli takakohtaiset asemot
3.3.0 Relatiivipronominien johdanto
3.3.1 Joka vai mikä?
3.3.2 Korrelaatti eli vaste
3.4 Interrogatiivipronominit eli kysymysasemot
3.4.0 Interrogatiivien eli kysymyssanojen johdanto
3.4.1 Varsinaiset interrogatiivipronominit
3.4.2 Adverbiaaliset kysymyssanat
3.5 Indefiniittipronominit eli epämääräiset asemot
3.6 Refleksiivipronominit eli itsekohtaiset asemot
3.7 Resiprookkipronominit eli keskinäisasemot
3.8 Possessiivipronominit eli omistusasemot
3.9 Kvanttoripronominit eli joukon suuruutta ilmaisevat pronominit
4. Numeraalit eli lukusanat
4.0 Numeraalien johdanto
4.1 Perusluvut eli kardinaalit
4.2 Järjestysluvut eli ordinaalit
5. Verbit eli teonsanat
5.0 Verbien johdanto
5.1 Transitiiviverbit: voivat saada suoran objektin
5.2 Intransitiiviverbit: eivät voi saada suoraa objektia
5.3 Finiittiset eli persoonamuotoiset verbinmuodot
5.4 Infiniittiset eli persoonattomat verbinmuodot
5.5 Myönteiset ja kielteiset verbinmuodot
5.6 Statiiviverbit: toiminta ei näy liikkeenä tai muutoksena
5.7 Intensiiviset eli vahvistavat verbinmuodot
5.8 Kausatiiviset eli aikaansaavat tai teettävät verbinmuodot
6. Partikkelit eli apusanat
6.0 Partikkelien johdanto
6.1 Adverbit eli seikkasanat
6.2 Prepositiot eli etusanat
6.3 Postpositiot eli jälkisanat
6.4 Konjunktiot eli sidesanat
6.4.0 Konjunktioiden johdanto
6.4.1 Rinnastuskonjunktiot
6.4.2 Alistuskonjunktiot
6.5 Interjektiot eli huudahdussanat
6.6 Negaatiot eli kieltosanat
6.7 Liitepartikkelit
00. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
S Suomen kielen lyhyt kielioppi
https://gen.fi/info-s-suomen-kielioppi.html
S Sanaoppi: sanaluokat sekä nominien ja verbien taivutus
https://gen.fi/info-s-sanaoppi.html
Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. 3. uud. laitos. Gummerus 1991
Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Kielitoimiston ohjepankki
https://kielitoimistonohjepankki.fi/
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Korpela, Jukka K.: Nykyajan kielenopas
https://jkorpela.fi/kielenopas/index.html
Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/
Wiktionary
https://www.wiktionary.org/
https://en.wiktionary.org/wiki/
0. SANALUOKKIEN JOHDANTO
Sanaluokkia on yhteensä kuusi: substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit, verbit ja partikkelit.
Substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja ja numeraaleja kutsutaan yhteisnimellä nominit. Nominit taipuvat luvussa (yksikkö, monikko) ja sijoissa (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, essiivi, partitiivi jne.).
• 1. substantiivi (subst.): kirja, kirjan, kirjaa, kirjat, kirjojen, kirjoja jne.
• 2. adjektiivi (adj.): pyhä, pyhän, pyhää, pyhät, pyhien, pyhiä jne.
• 3. pronomini (pron.): se, sen, sitä, ne, niiden, niitä jne.
• 4. numeraali (num.): yksi, yhden, yhtä, yhdet, yksien, yksiä jne.
Verbit eli teonsanat ilmaisevat tekemistä.
Partikkelit (part.) eli apusanat ovat yleensä taipumattomia tai lähinnä vain paikallissijoissa taipuvia adverbejä tai pikkusanoja.
1. SUBSTANTIIVIT ELI NIMISANAT
S Substantiivit eli nimisanat (sanaoppi, sanaluokat)
https://gen.fi/info-s-substantiivit.html
2 ADJEKTIIVIT ELI LAATUSANAT
2.0 ADJEKTIIVIEN JOHDANTO
adiectivum /adjektīvum/ lisämäärite, laatusana, adjektive
Adjektiivi ilmaisee laatua tai ominaisuutta. Adjektiivi vastaa kysymykseen "millainen?". Sitä voidaan käyttää:
• attribuuttina eli määritteenä tai ominaisuutena: pyhä Jumala
• predikatiivina: Jeesus on armollinen.
Useimmat adjektiivit taipuvat vertailuasteissa:
• pyhä, pyhempi, pyhin
• hyvä, parempi, paras
Lisäksi on olemassa kokonaan taipumattomia adjektiiveja:
• ensi, pikku
2.1 VERTAILUASTEET
Adjektiivia tai adverbiä voidaan myös verrata eli komparoida. Vertailuasteita on kolme:
• positiivi eli perusaste (modus positivus /tī/):
adj. kaunis, hyvä, adv. illalla, kauniisti
• komparatiivi eli voittoaste (modus comparativus /komparātīvus/):
adj. kauniimpi, parempi, adv. illemmalla, kauniimmin
• superlatiivi eli yliaste (modus superlativus /ātī/):
adj. kaunein, paras
Joistakin adjektiiveista ei kuitenkaan käytetä vertailuasteita:
• ainoa, ainut, sellainen
Verbien partisiipit taipuvat adjektiivien tavoin:
• akt. partis.
□ laulava, laulavampi, laulavin
□ laulanut, laulaneempi, laulanein
• pass. partis.
□ laulettava, laulettavampi, laulettavin
□ laulettu, lauletumpi, lauletuin
Numeraaleihin kuuluva järjestysluku ensimmäinen voi olla myös adjektiivi, joka taipuu vertailuasteissa: ensimmäisempi, ensimmäisin.
2.2 TAIPUMATTOMAT ADJEKTIIVIT
Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=610
Asia ei ole "eri"
https://kielikello.fi/asia-ei-ole-eri/
Jotkut adjektiivit ovat nomineille poikkeuksellisesti kokonaan taipumattomia: ne eivät taivu sijamuodoissa eikä niitä voi komparoida eli vertailla. Taipumattomat adjektiivit muodostavat pääsanansa kanssa kiinteän yhdyssanamaisen sanaliiton.
Taipumattomia adjektiiveja ovat esimerkiksi seuraavat:
• aika, aimo, ainoa, ainut, aito 1, ehta, ensi, eri, eto, ihme, ilmi, joka 2, kelpo,
koko, kunnon, melko, pikku, tosi, viime
• alav. 1: Aito voi olla taipumaton inen-loppuisen substantiivin ja
adjektiivin määritteenä:
□ Moni tunnistaa aito suomalaisen ulkomailla.
□ Aito ystävällisestä käyttäytymisestä seuraa yleensä iloa.
• alav. 2: Joka voidaan määritellä myös taipumattomaksi
indefiniittipronominiksi, jokainen-sanan lyhentyneeksi muodoksi. Joka voi olla myös relatiivipronomini: Jumala, joka rakastaa meitä, antaa Jeesuksen tähden synnit anteeksi niitä katuville.
Puhekielen taipumattomia adjektiiveja ovat esim. eka, toka ja vika.
Useimmat taipumattomat adjektiivit esiintyvät oikeakielisesti käytettynä vain substantiivin etumääritteinä eli adjektiiviattribuutteina. Taipumatonta adjektiivia ei siis pitäisi käyttää predikatiivina.
• Tämä on eri henkilö kuin se ensimmäisenä mainittu. (adj.attr.)
□ *Tämä henkilö on eri kuin se ensimmäisenä mainittu.
(virheellinen käyttö predikatiivina)
Osa taipumattomista adjektiiveista voi esiintyä myös taipuvina:
• Hän esitti aito afrikkalaista musiikkia.
~ Hän esitti aitoa afrikkalaista musiikkia. Hän esitti afrikkalaista musiikkia, joka oli aitoa.
• Morsian sai kelpo aviomiehen. ~ Morsian sai kelvon aviomiehen.
• tosi kristityn ajankäyttö pyhäpäivänä
□ Tämä asia on tosi. Nämä asiat ovat tosia.
Joskus taipumaton adjektiivi voidaan kirjoittaa yhteen pääsanansa kanssa eli muodostaa sitä yhdyssanana ilman, että merkitys muuttuu, esim.
• ilmi riita ~ ilmiriita
Yleensä yhdyssanan merkitys on kuitenkin erilainen kuin erikseen kirjoitettujen sanojen, esim.
• aikamies, ihmemies, kokopuku, pikkusisko, tosiasia
Jotkut taipumattomat adjektiivit voivat toimia myös adverbina, esim.
• ilmi liekissä (~ilmiliekissä), ilmi tappelua (~ ilmitappelua)
– taipumaton adjektiivi, adj.attr.
□ Asia tuli viimeinkin ilmi. – adverbiaalina toimiva adverbi
Oman erikoisryhmänsä muodostavat eräiden jatkumoiden päätepistettä tai -pisteitä ilmaisevat ns. polaariadjektiivit, esimerkiksi tyhjä, täysi, ehyt, valmis, sokea, suora, loputon. Näitä käytettäessä on muistettava, että positiiviaste on jo sellaisenaan ääripiste, pooli, jota ei voi ylittää (tai alittaa). Ei siis ole raittiimpaa kuin raitis (ei edes raivoraitis!), ei rehellisempää kuin rehellinen eikä terveempää kuin terve.
Vertailtaessa on usein luontevampaa käyttää jotakin lähimerkityksistä ei-polaarista adjektiivia, esimerkiksi halvin (ei *ilmaisin) tarjous, vähäpukeisin (ei: *alastomin) näyttelijä, huonokuuloisempi (ei: *kuurompi) mies.
2.3 ADJEKTIIVIEN SUBSTANTIIVINEN KÄYTTÖ
§ 629 "Sellainen, tällainen, jollainen" substantiiveina (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=629
Adjektiiveja voidaan käyttää myös substantiivisesti eli ilman pääsanaa, esim.
• Pyhät perivät taivaanmaan.
• Jumalattomat eivät kestä viimeisellä tuomiolla.
• Ahkerille annetaan tunnustusta.
Myös proadjektiiveja voidaan käyttää substantiivisesti. Proadjektiivi on pronominikantainen lainen-/läinen- tai moinen-/möinen-loppuinen adjektiivi, joka ei kuvaa ominaisuutta vaan viittaa yhteydestä ilmenevään ominaisuuteen.
Esimerkkejä proadjektiivien substantiivisesti käytöstä:
• Tuollaiseen en usko.
• Miten sellainen voi ketään auttaa?
• Armo kuuluu sellaisellekin, joka ei pääse synneistään eroon.
• Tilanteesta riippuen pallo on jalka‑, tennis- tai golf-sellainen.
• Uusi sarja oli ensimmäinen perhesellainen.
• Ei semmoinen pitkän päälle kannata.
• Semmoista sattuu.
• Tämmöinen vaikuttaa kauan.
• Tällaista tällä kertaa.
2.4 PRONOMINIKANTAISET ADJEKTIIVIT ELI PROADJEKTIIVIT
§ 610 Proadjektiivit ja taipumattomat adjektiivit: sellainen, viime (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=610
§ 629 "Sellainen, tällainen, jollainen" substantiiveina (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=629
§ 715 Pro-sanat: myös nomineja, adjektiiveja ja adverbeja (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=715
Pronominikantaiset adjektiivit eli proadjektiivit (esim. sellainen, muunlainen, jollainen) viittaavat johonkin tekstissä tai keskustelussa mainittuun taikka tilanteessa havaittavaan. Proadjektiivit eivät varsinaisesti kuvaa ominaisuutta vaan viittaavat yhteydestä ilmenevään ominaisuuteen.
Proadjektiiveja ovat seuraavat:
• 1. demonstratiivipronominikantaiset:
• sellainen, semmoinen, tällainen, tämmöinen, tuollainen,
tuommoinen
• 2. indefiniittipronominikantaiset 1:
• kaikenlainen, eräänlainen, jonkinlainen, kunkinlainen, monenlainen,
minkäänlainen, yhdenlainen; erilainen 2, muunlainen, samanlainen, toisenlainen
• alav. 1: Iso suomen kielioppi käyttää indefiniittipronomineista
nimitystä kvanttoripronomini eli pronomini, joka kvantifioi eli ilmaisee jotakin puheena olevan joukon suuruudesta.
• alav. 2: erilainen-sanan kantana oleva "eri" on taipumaton adjektiivi,
ei pronomini
• 3. relatiivi- ja interrogatiivipronominikantaiset:
• jollainen, jommoinen, millainen, mimmoinen, minkälainen
• 4. proadverbikantaiset 1 temporaaliset eli aikaan viittaavat:
• silloinen, tuolloinen, kulloinenkin, taannoinen
• alav. 1: Proadverbi on pronominikantainen adverbi, joka voi olla
merkitykseltään lokatiivinen (esim. minne, jonne), temporaalinen (esim. jolloin, milloin), kausaalinen (miksi, siksi) tai tapaa ilmaiseva (siten).
• 5. proadverbikantaiset lokatiiviset eli paikkaan viittaavat:
• sikäläinen, täkäläinen (vrt. adverbit siellä, täällä)
Proadjektiivit eivät myöskään ole asteikollisia eli niitä ei voi komparoida eli vertailla eikä niihin liity intensiteettimääritettä:
*tällaisempi, *muunlaisin, *varsin jonkinlainen
Vertailuadjektiivit "samanlainen, erilainen" eroavat muista pronominikantaisista adjektiiveista siinä, että on mahdollista puhua kaltaisuuden asteista ja käyttää astemääritteitä. Ne voivat myös komparoitua.
• hyvin samanlainen
• varsin erilainen
• Kahta keskenään erilaisempaa taloa tuskin voisi olla.
3 PRONOMINIT ELI ASEMOSANAT
3.0 PRONOMINIEN JOHDANTO
Pronomineja eli asemosanoja käytetään substantiivin tai adjektiivin sijasta eli asemasta. Pronominilla viitataan usein johonkin, mikä on edellä mainittu. Sanaa, asiaa tai koko lausetta, johon se viittaa, kutsutaan pronominin korrelaatiksi. Suomen kielessä pronominia taivutetaan luvussa ja sijamuodossa. Monissa muissa kielissä pronominia voidaan muiden nominien tavoin taivuttaa myös suvun eli genuksen mukaan.
Pronominit voidaan jakaa kahdeksaan ryhmään:
• 1. persoonapronominit eli tekijäasemot tai henkilöasemot
• 2. demonstratiivipronominit eli osoitusasemot
• 3. relatiivipronominit eli takakohtaiset asemot
• 4. interrogatiivipronominit eli kysymysasemot
• 5. indefiniittipronominit eli epämääräiset asemot
• 6. refleksiivipronominit eli itsekohtaiset asemot
• 7. resiprookkipronominit eli keskinäisasemot
• 8. possessiivipronominit eli omistusasemot
Indefiniittipronominien sijasta voidaan puhua myös kvanttoripronomineista (VISK), jotka kvalifioivat eli ilmaisevat jotain puheena olevan joukon suuruudesta. Esimerkiksi:
• "kaikki" lapset ilmaisee lapsien koko joukkoa
• "molemmat" lapset ilmaisee kumpaakin kahden joukosta
• "moni" lapsi ilmaisee suurta osaa lapsien joukkoon
3.1 PERSOONAPRONOMINIT ELI TEKIJÄASEMOT TAI HENKILÖASEMOT
Persoonapronominit eli tekijäasemot tai henkilöasemot ovat pronomineja,
jotka viittaavat johonkin henkilöön tai ryhmään henkilöitä. Persoonapronomineja käytetään sellaisista, joilla on kuolematon sielu eli jotka ovat ikuisuusolentoja: elävä kolmiyhteinen Jumala, enkelit ja Jumalan Kuvassa eli Jeesuksessa luodut ihmiset.
Nykyisin persoonapronomineja on alettu käyttää myös lemmikkieläimistä, mutta allekirjoittaneen esittämään määritelmään (kuolematon sielu) tämä ei sovi.
• minä, sinä, hän, me, te, he
3.2 DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT ELI OSOITUSASEMOT
Demonstratiivipronominit eli osoituspronominit tai osoitusasemot viittaavat esineeseen tai asiaan.
• tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
Tämä ja nämä viittaavat puhujan ulottuvilla olevaan kohteeseen, tuo ja nuo olemassa mutta ei ulottuvilla olevaan kohteeseen, sekä se ja ne kohteeseen, joka ei ole läsnä tai vain kuulijan huomattavissa.
Demonstratiivipronominit taipuvat kaikissa sijoissa pääsanansa mukaan. Niitä on mahdollista käyttää joko yksin tai substantiivin määritteenä adjektiiviattribuutteina.
Monien kielten artikkelit ovat kehittyneet demonstratiivipronomineista.
3.3 RELATIIVIPRONOMINIT ELI TAKAKOHTAISET ASEMOT
3.3.0 RELATIIVIPRONOMINIEN JOHDANTO
Relatiivipronominit eli takakohtaiset asemosanat aloittavat relatiivilauseen. Suomen kielessä on kolme relatiivipronominia:
• joka, kuka, mikä
Relatiivipronominina käytetyn kuka-sanan korrelaattina eli vasteena on persoona, so. Jumala, enkeli tai ihminen:
• Jeesus on ainoa Herra, kuka on meidän puolestamme käynyt helvetin
tuskiin.
• Tunnemme myös nimeltä arkkienkeli Mikaelin, kenen johdolla Herralle
uskollisena pysyneet enkelijoukot sotivat taivaassa lohikäärmettä ja sen joukkoja vastaan.
• En tiedä ketään toista kristittyä, keneen tämä määritelmä paremmin
sopisi.
3.3.1 JOKA VAI MIKÄ?
Joka voi viitata ihmiseen tai asiaan:
• Pietari, joka kielsi hiilivalkealla Jeesuksen, sai syntinsä anteeksi.
• Pyhitetty leipä ja viini, jotka alttarin sakramentissa nautitaan,
ovat Kristuksen tosi ruumis ja pyhä veri.
Jos korrelaattina on koko lause, niin silloin käytetään relatiivipronominina mikä-sanaa:
• Jeesus opetti eri tavalla kuin juutalaiset kirjanoppineet,
mikä herätti kuulijoissa hämmästystä.
• Apostolit eivät enää helluntain Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen
pelänneet, mikä näkyi rohkeutena saarnata.
• Jerusalemissa satoi vielä helmikuun lopulla lunta,
mikä on hyvin poikkeuksellista.
Muita tilanteita, joissa voidaan käyttää mikä-relatiivipronominia:
§ 736 Korrelaatin yksilöinti ja muita vaihtelun tekijöitä (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=736
3.3.2 KORRELAATTI ELI VASTE
3.4 INTERROGATIIVIPRONOMINIT ELI KYSYMYSASEMOT
3.4.0 INTERROGATIIVIEN ELI KYSYMYSSANOJEN JOHDANTO
kysyvät asemosanat
interrog.pron.: kuka, ken, mikä, kumpi, kumpainen
3.4.1 VARSINAISET INTERROGATIIVIPRONOMINIT
3.4.2 ADVERBIAALISET KYSYMYSSANAT
3.5 INDEFINIITTIPRONOMINIT ELI EPÄMÄÄRÄISET ASEMOT
indefiniittipronominit eli epämääräiset asemosanat:
ainoa, eräs, harva, itse (esim. itse kukin), joka (merkityksessä jokainen), jokainen, jokin, joku, jompikumpi, kaikki, kenkään, kukaan, kukin, kumpainenkaan, kumpainenkin, kumpikaan, kumpikin, mikä (esim. mikä tahansa), mikin, mikään, molemmat, moni, muu, muuan, muutama, sama, samainen, toinen (merkityksessä muu), usea
VISK käyttää indefiniittipronomineista nimitystä kvanttoripronomini.
3.6 REFLEKSIIVIPRONOMINIT ELI ITSEKOHTAISET ASEMOT
refleksiivipronomini eli itsekohtainen asemosana:
• itse (itseni, itsesi jne.)
3.7 RESIPROOKKIPRONOMINIT ELI KESKINÄISASEMOT
resiprookkipronomini eli vastavuoroinen asemosana:
• toinen (toinen toistaan)
3.8 POSSESSIIVIPRONOMINIT ELI OMISTUSASEMOT
Suomen kielessä ei ole varsinaisia possessiivipronomineja (poss.pron.) eli omistusasemosanoja. Suomessa käytetään persoonapronominien genetiivimuotoja: minun, sinun, hänen jne.
3.9 KVANTTORIPRONOMINIT ELI JOUKON SUURUUTTA
ILMAISEVAT PRONOMINIT
Kvanttoripronomini
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttoripronomini
Mitä kvanttoripronominit ovat?
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=740
Kvanttoripronominit on rinnakkainen termi indefiniittipronomineille. Ne kvantifioivat eli ilmaisevat jotakin tarkoitetun joukon suuruudesta suhteessa ilmauksen potentiaaliseen viittausalaan. Esimerkiksi ilmaus kaikki puut tarkoittaa puheena olevaa puujoukkoa kokonaisuudessaan, muutama puu yhtä suurempaa mutta ei kovin suurta puumäärää ja moni puu suhteellisen suurta osaa puista.
Useimmat kvanttoripronominit ovat samalla indefiniittisiä, eivät kuitenkaan "kaikki"-merkityksiset eli universaaliset kvanttoripronominit.
Esimerkiksi "kaikki lapset" ilmaisee koko puheena olevaa lapsien joukkoa, "molemmat lapset" kumpaakin kahden joukosta ja "moni lapsi" suurta osaa lapsista.
Kvanttoripronominit jakautuvat seuraaviin ryhmiin:
• indefiniittiset (eräs, jokin, joku, jompikumpi, muu, toinen, yksi)
• universaaliset (kaikki, jokainen, kukin, kumpikin, molemmat)
• kieltohakuiset (kukaan, mikään, kumpikaan)
• samantekevyyttä ilmaisevat (kuka tahansa, mikä vain, kumpi hyvänsä)
• suhteellista tai summittaista lukumäärää ilmaisevat
(muutama, harva, jokunen, moni, monta, usea)
Osa viimeksi mainituista lukumäärän kvanttoripronomineista on epätyypillisiä pronomineja sikäli, että ne komparoituvat ja saavat adjektiiveille tyypillisiä määritteitä: yhä useammat, aika moni.
4 NUMERAALIT ELI LUKUSANAT
4.0 NUMERAALIEN JOHDANTO
perusluvut eli kardinaalilukusanat: yksi
järjestysluvut eli ordinaalilukusanat: kolmas
4.1 PERUSLUVUT ELI KARDINAALIT
4.2 JÄRJESTYSLUVUT ELI ORDINAALIT
5 VERBIT ELI TEONSANAT
5.0 VERBIEN JOHDANTO
5.1 TRANSITIIVIVERBIT: VOIVAT SAADA SUORAN OBJEKTIN
5.2 INTRANSITIIVIVERBIT: EIVÄT VOI SAADA SUORAA OBJEKTIA
intransitiiviverbi
• verbi, joka ei voi saada objektia, esim.
olla, tulla, tapahtua, tulla, täyttyä
5.3 FINIITTISET ELI PERSOONAMUOTOISET VERBINMUODOT
5.4 INFINIITTISET ELI PERSOONATTOMAT VERBINMUODOT
5.5 MYÖNTEISET JA KIELTEISET VERBINMUODOT
5.6 STATIIVIVERBIT: TOIMINTA EI NÄY LIIKKEENÄ TAI MUUTOKSENA
5.7 INTENSIIVISET ELI VAHVISTAVAT VERBINMUODOT
5.8 KAUSATIIVISET ELI AIKAANSAAVAT/TEETTÄVÄT VERBINMUODOT
6 PARTIKKELIT ELI APUSANAT
6.0 PARTIKKELIEN JOHDANTO
Partikkelit eli apusanat voidaan jakaa seitsemään ryhmään:
• 1. adverbit eli seikkasanat
• 2. prepositiot eli etusanat
• 3. postpositiot eli jälkisanat
• 4. konjunktiot eli sidesanat
• 5. interjektiot eli huudahdussanat
• 6. negaatiot eli kieltosanat
• 7. liitepartikkelit
6.1 ADVERBIT ELI SEIKKASANAT
adverbium (ad luo, verbum sana), adverb, seikkasana
Adverbi ilmaisee
• aikaa: eilen, tänään, iankaikkisesti
• paikkaa: siellä, täällä
• tapaa: hyvin, huonosti
• muuta seikkaa
Adverbiaalisiin kysymyssanoihin eli interrogatiiveihin (interrog.) kuuluvat esim. seuraavat: kuinka, miksi, milloin, miten
• mikä- ja kuka-sanat taivutusmuotoineen kuuluvat suomen kielessä interrogatiivipronomineihin.
6.2 PREPOSITIOT ELI ETUSANAT
Prepositiot eli etusanat:
ennen iltaa, ilman pelkoa
6.3 POSTPOSITIOT ELI JÄLKISANAT
Postpositiot eli jälkisanat:
illan jälkeen, ystävien keskellä
6.4 KONJUNKTIOT ELI SIDESANAT
6.4.0 KONJUNKTIOIDEN JOHDANTO
Konjunktiot eli sidesanat
6.4.1 RINNASTUSKONJUNKTIOT
6.4.2 ALISTUSKONJUNKTIOT
6.5 INTERJEKTIOT ELI HUUDAHDUSSANAT
6.6 NEGAATIOT ELI KIELTOSANAT
• ei, älä
6.7 LIITEPARTIKKELIT
Varsinaisia liitepartikkeleita ovat:
• -han/-hän
• -kaan/-kään
• -ko/-kö (kysymyspartikkeli)
• -kin
• -pa/-pä
• -s
• -kä (liitekonjunktio)
Lisäksi possessiivisuffiksit eli omistusliitteet voidaan lukea liitepartikkeleihin. Toinen vaihtoehto on määritellä ne taivutuspäätteiksi.