OS Eunukki (Ap. t. 8:26–40, 1 slop) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Kasteen lahja -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-eunukki.html
1. KUOHITTUJEN HISTORIA
2. PÄÄSEVÄTKÖ KUOHITUT HERRAN KANSAAN?
3. VANHAN LIITON LAIT TÄYTTYVÄT JEESUKSESSA
4. VAMMAINEN KELPAA JEESUKSESSA
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta. Sunnuntain aihe on 'Kasteen lahja' tai vanhan käsikirjan mukaan 'Kasteen armo'. Herramme asettamassa kasteessa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen perisyntinen ihminen pestään Jeesuksen veren, Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimalla puhtaaksi synnin syyllisyydestä. Kasteessa ihminen näkyvällä, aistittavalla ja todistettavalla tavalla siirretään pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Kasteen kautta Jumala adoptoi eli ottaa omaksi lapsekseen sen, joka on lihansa puolesta syntynyt langenneen Aadamin sukuun.
Kastettu on uudestisynnytetty Jeesuksen omaksi. Kastettu on erotettu tämän synneissään karkeloivan ja lihan vallassa elävän kansan keskeltä Jumalan palvelijaksi, Herran omaisuuskansan ja pyhän papiston jäseneksi. Kastettu saa aina ja kaikissa tilanteissa luottaa Jumalan muuttumattomiin armolupauksiin Jeesuksessa; se on turvallisin mielin tunnustaa syntinsä ja lankeemuksensa sekä ennen kaikkea uskoa koko turmeltuneisuutensa anteeksi Golgatalla maahan asti vuodatetun Jumalan Pojan veren tähden.
Kansamme keskellä on kuitenkin vuosi vuodelta noussut yhä vahvemmin esiin opetusta ja toimintatapoja, jotka tosiasiassa turhentavat ja tyhjentävät Jumalan sanan opetuksen kasteesta. Armosta on tullut halpaa ja lahja heitetään arvottomana jätekeräykseen. Avoimesti julkisynneissä elävät kastetut kristillisen seurakunnan jäsenet tuottavat pilkkaa ja häpeää Herralle Jeesukselle Kristukselle, jonka nimiin heidät on otettu. Jumalan sanan ja seurakuntayhteyden laiminlyönti, ruokoton kielenkäyttö, vanhusten ja sairaiden hylkääminen laitoksiin, välinpitämättömyys yhteiskunnan laeista, abortit ja avioliiton halveksiminen ovat arkipäivää suurelle osalle kristikansaa.
Tällainenko jäisi pyhältä Jumalalta rankaisematta? Näin elävätkö muka iankaikkisen elämän perisivät? Ja mikä kauheinta, me emme voi erottaa ja työntää tätä jumalattomuutta, luopumusta ja kapinaa itsemme ulkopuolelle, koskemaan vain joitakuita toisia. Tuo synnin saasta on ja pysyy tiukasti kiinni myös omassa sydämessämme. Ja pahasta sydämestämme nousevat enemmän tai vähemmän julkisesti esiin myös pahat ajatukset, loukkaavat ja valheelliset sanat sekä Jumalan sanan vastaiset teot.
Tänäänkin me tarvitsemme puhdistusta; täydellisyyttä vaativa laki ajaa meidät syntisen paikalle armoa anomaan. Tarvitsemme kipeästi paluuta kasteveden kautta tulevaan puhtaaksi pesemiseen. Ei kukaan meistä voi tuoda menneen viikon elämää Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja todeta: "Tässä on hyvin, hurskaasti ja täydellisesti eletyt päivät. Edes ajatuksissani ei ole ollut mitään epäpyhää, väärää tai irstasta."
Ei todellakaan. Takana on syntisestä luonnosta seurannut lankeemusten sarja, joka tuottaa kadotuksen. Ainoa mahdollisuutemme on pyytää anteeksiantamusta ja luottaa siihen, että Jumala itse täyttää täydellisen Poikansa kautta meidän puolestamme lain. Tänään on oikea aika palata kasteen armoliittoon, jonka Herra on tehnyt kanssamme omasta vapaasta tahdostaan, silkasta ja puhtaasta armosta ja rakkaudesta.
Käykäämme kaikki yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa ’Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi'.
SAARNA
1. KUOHITTUJEN HISTORIA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Filippus, yksi seitsemästä alkuseurakunnan diakonista, sai Herralta tehtävän julistaa evankeliumia Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla olleelle matkamiehelle. Tuo matkamies ei ollut kuka tahansa, vaan Etiopian kuningattaren hoviherra, josta sanotaan, että hän oli 'mahtava mies, koko kuningattaren aarteiston hoitaja'. Kreikankielinen termi tuolle hoviherralle on 'eunukhos' eli sananmukaisesti 'eunukki'.
Eunukki eli kuohilas tai kastraatti on mies, joka on tehty lisääntymiskyvyttömäksi, avioliittoon kelpaamattomaksi. Miehen kivekset, tai mahdollisesti koko sukuelimet, oli poistettu, usein jo pienenä lapsena. Eunukki ei voinut perustaa perhettä, mennä naimisiin tai ainakaan saada lapsia. Jeesuskin mainitsee tällaiset: "… on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi." (Matt. 19:12)
Lapsena kuohitut eunukit eivät kokeneet murrosikää ja miehistymistä, vaan jäivät kirkasäänisiksi sekä ulkomuodoltaan pehmeiksi ja naismaisiksi. Usein myös seksuaalivietti oli heillä vähäisempi mieshormonin vähäisyyden takia. Monissa kulttuureissa eunukit olivat uskonnon merkkihenkilöitä. Antiikin aikana hallitsijat ottivat usein nimenomaan eunukkeja hovinsa korkeiksi virkamiehiksi, sotilasjohtajiksi ja haaremin vartijoiksi. Koska eunukki ei saanut lapsia, hän ei voinut perustaa perhedynastiaa eli pitkäaikaista sukupolvesta toiseen valtaa käyttävää sukua. Täten hän oli pienempi uhka paraikaa hallitsevalle kuninkaalle ja hänen suvulleen. Myös Etiopian kuningattarella eli kandakella, kuten hänen nimikkeensä kuului, oli hovissaan tällainen eunukki.
2. PÄÄSEVÄTKÖ KUOHITUT HERRAN KANSAAN?
Etiopiassa tunnettiin Israelin Jumala. Olivatko kyseessä jo tuhat vuotta aiemmin Jerusalemissa kuningas Salomon luona käyneen Saban kuningattaren jälkeläiset, joille oli opetettu Israelin uskoa? Vai oliko Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala tullut tunnetuksi ja palvotuksi Etiopiassa muulla tavoin, sitä me emme varmuudella tiedä. Joka tapauksessa tuo hoviherra, eunukki, oli halunnut lähteä Jerusalemiin rukoilemaan. Ja tuolla matkalla hän sai kohdata elävän Luojan, uudestisyntyä pyhän kasteen kautta Jumalan lapseksi.
Mooseksen kirjoissa oli kuitenkin ehdottomasti kielletty tällaisen kuohitun miehen liittyminen Herran seurakuntaan: "Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan." (5. Moos. 23:1)
Samoin myös aaronilaisten pappien kohdalla oli erityinen kielto koskien tätä asiaa: "Puhu Aaronille ja sano: jos jossakin sinun jälkeläisistäsi, tulevissa sukupolvissa, on joku vamma, älköön hän lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää. 18. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, 19. jalkansa tai kätensä taittanut, 20. kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu." (3. Moos. 21:17-20)
Nyt kuitenkin saamme Apostolien teoista lukea siitä, miten Herra itse enkelinsä kautta lähettää Filippuksen saarnaamaan evankeliumia nimenomaan tällaiselle kastraation kokeneelle. Eikä ainoastaan saarnaamaan, vaan myös pyhän kasteen kautta liittämään tuon eunukin osaksi Herran seurakuntaa. Eikö tässä ole ristiriita? Emmekö juuri edellä lukeneet Mooseksen laista, että tällaista kuohilasta ei saa ottaa Herran kansan jäseneksi? Eikö laki nimenomaisesti kieltänyt sen, että eunukki olisi uhrannut Jumalalle?
Palataan hetkeksi historiassa taaksepäin. Jo yli seitsemänsataa vuotta ennen Filippuksen ja eunukin kohtaamista profeetta Jesaja saa Pyhän Hengen johtamana kirjoittaa:
"Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu". 4. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, 5. heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä." (Jes. 56:3-5)
3. VANHAN LIITON LAIT TÄYTTYVÄT JEESUKSESSA
Tuo Jesajan mainitsema sapatin pitäminen tarkoittaa Jumalan sanan kunnioittamista. Uuden liiton kirjoituksista me yksiselitteisesti tiedämme, että sapattisäännöt samoin kuin koko muukin Vanhan liiton jumalanpalvelus oli vain esikuvaa, tulevaisen varjoa, profeetallista sanaa tulevasta Messiaasta, Kristuksesta Jeesuksesta. Hänessä, Vapahtajassamme, ovat jo täyttyneet kaikki lain vaatimukset, myös sapatti- ja juhlasäädökset, uhrit, pappeus ja jumalanpalvelusmenot.
Jumala mielistyy siihen, joka turvaa ja vetoaa Jeesuksen täytettyyn työhön. Jos joku yrittää palvella Jumalaa noudattamalla sapattisääntöjä tai muita Vanhan liiton jumalanpalvelusmenoja, ei tällainen saa Herran mielisuosiota. Päinvastoin, kyseessä on omavanhurskaus ja ihmisvalintainen uskonto, joka ei anna kunniaa Jeesukselle, jolle se yksin kuuluu. Tällaisen omatekoisen jumalapalveluksen Herra heittää saastaisena pois kasvojensa edestä.
Jesajan kirjan profetoima kuohilaitten eli eunukkien ottaminen Uuden liiton seurakunnan jäseniksi saa tässä kandaken hoviherran tapauksessa ensimmäisen täyttymyksensä. Jeesus Kristus täytti omassa lihassaan, elämässään ja kuolemassaan, kaikki lain vaatimat ja Jumalan edessä tarvittavat asiat. Hänen kauttansa myös ne, jotka itsessään ja lihassaan ovat kelvottomia, liitetään Jumalan omien joukkoon.
4. VAMMAINEN KELPAA JEESUKSESSA
Mitä opimme tästä eunukista? Olinpa minä, olitpa sinä tai olipa sitten kuka tahansa miten vammainen, sairas ja kelvoton hyvänsä, niin Jeesukseen kastettuina, Hänen kauttansa Jumalaa lähestyvinä, me saamme osaksemme Isän rakkauden ja mielisuosion - iankaikkisen elämän, terveyden ja täydellisyyden. Ja mitään muuta kuin tätä Jeesus-tietä meille ei ole annettu: ei ihmisten silmissä terveille eikä sairaille tai vammaisille.
Olivatpa meidän vammamme, vikamme, sairautemme ja puutteemme synnynnäisiä, toisten tekemiä tai itse aikaansaatuja, niin yhtäkaikki ne on Jeesuksessa parannettu ja korjattu. Olivatpa meidän kipumme ja sairautemme sitten sielunelämässä tai ruumiissa, seksuaalisuuden tai ihmissuhteiden alueella, näkyivätpä ne ulospäin vai tuntuivatko sisälläpäin, tulimmepa sitten pilkatuiksi tai hyljeksityiksi, niin Vapahtajamme täydellisyyteen ne kaikki kätketään ja peitetään. Vaikka olisit avioonkelpaamaton ja lapseton, niin Jeesuksessa täyttyvät sinunkin kohdalla nämä Jumalan sanan lupaukset: "… Minä annan [heille] huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä."
Hetken me vielä tässä ajassa joudumme vammojemme ja niin monien synnin seurausten tähden kärsimään. Mutta pian, aivan pian tulee Hän, joka meidät niistä lopullisesti ja kouriintuntuvasti vapauttaa. Jo nyt, tänään, me saamme uskossa sen elää todeksi: Saamme epäilyksettä luottaa meidät puhdistaneeseen kasteeseen, jossa saimme osaksemme syntien täyden ja ehdottoman anteeksiantamuksen Jeesuksen pyhässä sovintoveressä. Saamme kuulla synnintunnustuksemme päälle paimenen päästösanat, jotka ovat voimassa taivaaseen asti. Saamme syödä ja juoda Kristuksen tosi ruumiin ja pyhän veren; maistaa, haistaa ja tuntea, miten Herra on hyvä ja armahtaa kurjan. Tämä on varmasti totta. Aamen.
Kasteen lahja -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-eunukki.html
1. KUOHITTUJEN HISTORIA
2. PÄÄSEVÄTKÖ KUOHITUT HERRAN KANSAAN?
3. VANHAN LIITON LAIT TÄYTTYVÄT JEESUKSESSA
4. VAMMAINEN KELPAA JEESUKSESSA
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta. Sunnuntain aihe on 'Kasteen lahja' tai vanhan käsikirjan mukaan 'Kasteen armo'. Herramme asettamassa kasteessa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen perisyntinen ihminen pestään Jeesuksen veren, Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimalla puhtaaksi synnin syyllisyydestä. Kasteessa ihminen näkyvällä, aistittavalla ja todistettavalla tavalla siirretään pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Kasteen kautta Jumala adoptoi eli ottaa omaksi lapsekseen sen, joka on lihansa puolesta syntynyt langenneen Aadamin sukuun.
Kastettu on uudestisynnytetty Jeesuksen omaksi. Kastettu on erotettu tämän synneissään karkeloivan ja lihan vallassa elävän kansan keskeltä Jumalan palvelijaksi, Herran omaisuuskansan ja pyhän papiston jäseneksi. Kastettu saa aina ja kaikissa tilanteissa luottaa Jumalan muuttumattomiin armolupauksiin Jeesuksessa; se on turvallisin mielin tunnustaa syntinsä ja lankeemuksensa sekä ennen kaikkea uskoa koko turmeltuneisuutensa anteeksi Golgatalla maahan asti vuodatetun Jumalan Pojan veren tähden.
Kansamme keskellä on kuitenkin vuosi vuodelta noussut yhä vahvemmin esiin opetusta ja toimintatapoja, jotka tosiasiassa turhentavat ja tyhjentävät Jumalan sanan opetuksen kasteesta. Armosta on tullut halpaa ja lahja heitetään arvottomana jätekeräykseen. Avoimesti julkisynneissä elävät kastetut kristillisen seurakunnan jäsenet tuottavat pilkkaa ja häpeää Herralle Jeesukselle Kristukselle, jonka nimiin heidät on otettu. Jumalan sanan ja seurakuntayhteyden laiminlyönti, ruokoton kielenkäyttö, vanhusten ja sairaiden hylkääminen laitoksiin, välinpitämättömyys yhteiskunnan laeista, abortit ja avioliiton halveksiminen ovat arkipäivää suurelle osalle kristikansaa.
Tällainenko jäisi pyhältä Jumalalta rankaisematta? Näin elävätkö muka iankaikkisen elämän perisivät? Ja mikä kauheinta, me emme voi erottaa ja työntää tätä jumalattomuutta, luopumusta ja kapinaa itsemme ulkopuolelle, koskemaan vain joitakuita toisia. Tuo synnin saasta on ja pysyy tiukasti kiinni myös omassa sydämessämme. Ja pahasta sydämestämme nousevat enemmän tai vähemmän julkisesti esiin myös pahat ajatukset, loukkaavat ja valheelliset sanat sekä Jumalan sanan vastaiset teot.
Tänäänkin me tarvitsemme puhdistusta; täydellisyyttä vaativa laki ajaa meidät syntisen paikalle armoa anomaan. Tarvitsemme kipeästi paluuta kasteveden kautta tulevaan puhtaaksi pesemiseen. Ei kukaan meistä voi tuoda menneen viikon elämää Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja todeta: "Tässä on hyvin, hurskaasti ja täydellisesti eletyt päivät. Edes ajatuksissani ei ole ollut mitään epäpyhää, väärää tai irstasta."
Ei todellakaan. Takana on syntisestä luonnosta seurannut lankeemusten sarja, joka tuottaa kadotuksen. Ainoa mahdollisuutemme on pyytää anteeksiantamusta ja luottaa siihen, että Jumala itse täyttää täydellisen Poikansa kautta meidän puolestamme lain. Tänään on oikea aika palata kasteen armoliittoon, jonka Herra on tehnyt kanssamme omasta vapaasta tahdostaan, silkasta ja puhtaasta armosta ja rakkaudesta.
Käykäämme kaikki yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa ’Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi'.
SAARNA
1. KUOHITTUJEN HISTORIA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Filippus, yksi seitsemästä alkuseurakunnan diakonista, sai Herralta tehtävän julistaa evankeliumia Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla olleelle matkamiehelle. Tuo matkamies ei ollut kuka tahansa, vaan Etiopian kuningattaren hoviherra, josta sanotaan, että hän oli 'mahtava mies, koko kuningattaren aarteiston hoitaja'. Kreikankielinen termi tuolle hoviherralle on 'eunukhos' eli sananmukaisesti 'eunukki'.
Eunukki eli kuohilas tai kastraatti on mies, joka on tehty lisääntymiskyvyttömäksi, avioliittoon kelpaamattomaksi. Miehen kivekset, tai mahdollisesti koko sukuelimet, oli poistettu, usein jo pienenä lapsena. Eunukki ei voinut perustaa perhettä, mennä naimisiin tai ainakaan saada lapsia. Jeesuskin mainitsee tällaiset: "… on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi." (Matt. 19:12)
Lapsena kuohitut eunukit eivät kokeneet murrosikää ja miehistymistä, vaan jäivät kirkasäänisiksi sekä ulkomuodoltaan pehmeiksi ja naismaisiksi. Usein myös seksuaalivietti oli heillä vähäisempi mieshormonin vähäisyyden takia. Monissa kulttuureissa eunukit olivat uskonnon merkkihenkilöitä. Antiikin aikana hallitsijat ottivat usein nimenomaan eunukkeja hovinsa korkeiksi virkamiehiksi, sotilasjohtajiksi ja haaremin vartijoiksi. Koska eunukki ei saanut lapsia, hän ei voinut perustaa perhedynastiaa eli pitkäaikaista sukupolvesta toiseen valtaa käyttävää sukua. Täten hän oli pienempi uhka paraikaa hallitsevalle kuninkaalle ja hänen suvulleen. Myös Etiopian kuningattarella eli kandakella, kuten hänen nimikkeensä kuului, oli hovissaan tällainen eunukki.
2. PÄÄSEVÄTKÖ KUOHITUT HERRAN KANSAAN?
Etiopiassa tunnettiin Israelin Jumala. Olivatko kyseessä jo tuhat vuotta aiemmin Jerusalemissa kuningas Salomon luona käyneen Saban kuningattaren jälkeläiset, joille oli opetettu Israelin uskoa? Vai oliko Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala tullut tunnetuksi ja palvotuksi Etiopiassa muulla tavoin, sitä me emme varmuudella tiedä. Joka tapauksessa tuo hoviherra, eunukki, oli halunnut lähteä Jerusalemiin rukoilemaan. Ja tuolla matkalla hän sai kohdata elävän Luojan, uudestisyntyä pyhän kasteen kautta Jumalan lapseksi.
Mooseksen kirjoissa oli kuitenkin ehdottomasti kielletty tällaisen kuohitun miehen liittyminen Herran seurakuntaan: "Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan." (5. Moos. 23:1)
Samoin myös aaronilaisten pappien kohdalla oli erityinen kielto koskien tätä asiaa: "Puhu Aaronille ja sano: jos jossakin sinun jälkeläisistäsi, tulevissa sukupolvissa, on joku vamma, älköön hän lähestykö uhraamaan Jumalansa leipää. 18. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, 19. jalkansa tai kätensä taittanut, 20. kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu." (3. Moos. 21:17-20)
Nyt kuitenkin saamme Apostolien teoista lukea siitä, miten Herra itse enkelinsä kautta lähettää Filippuksen saarnaamaan evankeliumia nimenomaan tällaiselle kastraation kokeneelle. Eikä ainoastaan saarnaamaan, vaan myös pyhän kasteen kautta liittämään tuon eunukin osaksi Herran seurakuntaa. Eikö tässä ole ristiriita? Emmekö juuri edellä lukeneet Mooseksen laista, että tällaista kuohilasta ei saa ottaa Herran kansan jäseneksi? Eikö laki nimenomaisesti kieltänyt sen, että eunukki olisi uhrannut Jumalalle?
Palataan hetkeksi historiassa taaksepäin. Jo yli seitsemänsataa vuotta ennen Filippuksen ja eunukin kohtaamista profeetta Jesaja saa Pyhän Hengen johtamana kirjoittaa:
"Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu". 4. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, 5. heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä." (Jes. 56:3-5)
3. VANHAN LIITON LAIT TÄYTTYVÄT JEESUKSESSA
Tuo Jesajan mainitsema sapatin pitäminen tarkoittaa Jumalan sanan kunnioittamista. Uuden liiton kirjoituksista me yksiselitteisesti tiedämme, että sapattisäännöt samoin kuin koko muukin Vanhan liiton jumalanpalvelus oli vain esikuvaa, tulevaisen varjoa, profeetallista sanaa tulevasta Messiaasta, Kristuksesta Jeesuksesta. Hänessä, Vapahtajassamme, ovat jo täyttyneet kaikki lain vaatimukset, myös sapatti- ja juhlasäädökset, uhrit, pappeus ja jumalanpalvelusmenot.
Jumala mielistyy siihen, joka turvaa ja vetoaa Jeesuksen täytettyyn työhön. Jos joku yrittää palvella Jumalaa noudattamalla sapattisääntöjä tai muita Vanhan liiton jumalanpalvelusmenoja, ei tällainen saa Herran mielisuosiota. Päinvastoin, kyseessä on omavanhurskaus ja ihmisvalintainen uskonto, joka ei anna kunniaa Jeesukselle, jolle se yksin kuuluu. Tällaisen omatekoisen jumalapalveluksen Herra heittää saastaisena pois kasvojensa edestä.
Jesajan kirjan profetoima kuohilaitten eli eunukkien ottaminen Uuden liiton seurakunnan jäseniksi saa tässä kandaken hoviherran tapauksessa ensimmäisen täyttymyksensä. Jeesus Kristus täytti omassa lihassaan, elämässään ja kuolemassaan, kaikki lain vaatimat ja Jumalan edessä tarvittavat asiat. Hänen kauttansa myös ne, jotka itsessään ja lihassaan ovat kelvottomia, liitetään Jumalan omien joukkoon.
4. VAMMAINEN KELPAA JEESUKSESSA
Mitä opimme tästä eunukista? Olinpa minä, olitpa sinä tai olipa sitten kuka tahansa miten vammainen, sairas ja kelvoton hyvänsä, niin Jeesukseen kastettuina, Hänen kauttansa Jumalaa lähestyvinä, me saamme osaksemme Isän rakkauden ja mielisuosion - iankaikkisen elämän, terveyden ja täydellisyyden. Ja mitään muuta kuin tätä Jeesus-tietä meille ei ole annettu: ei ihmisten silmissä terveille eikä sairaille tai vammaisille.
Olivatpa meidän vammamme, vikamme, sairautemme ja puutteemme synnynnäisiä, toisten tekemiä tai itse aikaansaatuja, niin yhtäkaikki ne on Jeesuksessa parannettu ja korjattu. Olivatpa meidän kipumme ja sairautemme sitten sielunelämässä tai ruumiissa, seksuaalisuuden tai ihmissuhteiden alueella, näkyivätpä ne ulospäin vai tuntuivatko sisälläpäin, tulimmepa sitten pilkatuiksi tai hyljeksityiksi, niin Vapahtajamme täydellisyyteen ne kaikki kätketään ja peitetään. Vaikka olisit avioonkelpaamaton ja lapseton, niin Jeesuksessa täyttyvät sinunkin kohdalla nämä Jumalan sanan lupaukset: "… Minä annan [heille] huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä."
Hetken me vielä tässä ajassa joudumme vammojemme ja niin monien synnin seurausten tähden kärsimään. Mutta pian, aivan pian tulee Hän, joka meidät niistä lopullisesti ja kouriintuntuvasti vapauttaa. Jo nyt, tänään, me saamme uskossa sen elää todeksi: Saamme epäilyksettä luottaa meidät puhdistaneeseen kasteeseen, jossa saimme osaksemme syntien täyden ja ehdottoman anteeksiantamuksen Jeesuksen pyhässä sovintoveressä. Saamme kuulla synnintunnustuksemme päälle paimenen päästösanat, jotka ovat voimassa taivaaseen asti. Saamme syödä ja juoda Kristuksen tosi ruumiin ja pyhän veren; maistaa, haistaa ja tuntea, miten Herra on hyvä ja armahtaa kurjan. Tämä on varmasti totta. Aamen.