H1 130 Keajal ta'arog (Ps. 42:2 & Elisheva Shomron) Niin kuin peura kaipaa (HEPREA LAULUT)
| h1-130.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 28.2.2020).
1 HEPREA LAULUT https://gen.fi/h1.html
H1 LAULUT 126–150 https://gen.fi/h1-126-150.html
H1 130 Keajal ta'arog (Ps. 42:2 & Elisheva Shomron) Niin kuin peura kaipaa
https://gen.fi/h1-130.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Keajal ta'arog
2. Jae Tanachista (Ps. 42:2)
3. Lukukappaleet Pyhästä Raamatusta
0. DOKUMENTIT
H1A Shomron, Elisheva & Yuval
https://gen.fi/h1a-shomron.html
1. KEAJAL TA'AROG
Ps. 42:2 & Elisheva Shomron 1986
כְּאַיָּל תַּעֲרֹג עַל אֲפִיקֵי־מַ֫יִם,
כֵּן נַפְשִׁי תַּעֲרֹג אֵלֶ֫יךָ, אֲדֹנָי.
כאייל תערוג על אפיקי מים,
כן נפשי תערוג אליך, אדני.
Keajal ta'arog al afikei maim,
ken nafshi ta'arog eleicha, Adonai.
Niin kuin peura kaipaa vesipuroja,
niin minä kaipaan Sinun luoksesi, Herra.
2. RAAMATUNKOHTA TANACHISTA (Ps. 42:2)
3. LUKUKAPPALEET PYHÄSTÄ RAAMATUSTA
Ps. 42:1–6 (H1 130A)
1 Veisuunjohtajalle; korahilaisten mietevirsi.
2 Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3 Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan Kasvojen eteen?
4 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
5 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6 Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
Ps. 37:30–40 (H1 130B)
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
Ps. 41:1–7 (H1 130C)
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
2 Autuas se, joka vaivaista holhoaa! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.
3 Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.
4 Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.
5 Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".
6 Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"
7 Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.
Ps. 41:8–14 (H1 130D)
8 Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankkivat minulle pahaa:
9 "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".
10 Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.
11 Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan.
12 Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.
13 Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.
14 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.
Ps. 43 (H1 130E)
1 Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavalista ja vääristä ihmisistä.
2 Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?
3 Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,
4 että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.
5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
Ps. 44:1–9 (H1 130F)
1 Veisuunjohtajalle; korahilaisten mietevirsi.
2 Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
3 Sinä karkotit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
4 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
5 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
6 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
7 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
8 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
9 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.
Ps. 44:10–19 (H1 130G)
10 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
11 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
12 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
13 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
14 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
15 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
16 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
17 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
18 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
19 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
1 HEPREA LAULUT https://gen.fi/h1.html
H1 LAULUT 126–150 https://gen.fi/h1-126-150.html
https://gen.fi/h1-130.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Keajal ta'arog
2. Jae Tanachista (Ps. 42:2)
3. Lukukappaleet Pyhästä Raamatusta
0. DOKUMENTIT
H1A Shomron, Elisheva & Yuval
https://gen.fi/h1a-shomron.html
1. KEAJAL TA'AROG
Ps. 42:2 & Elisheva Shomron 1986
כְּאַיָּל תַּעֲרֹג עַל אֲפִיקֵי־מַ֫יִם,
כֵּן נַפְשִׁי תַּעֲרֹג אֵלֶ֫יךָ, אֲדֹנָי.
כאייל תערוג על אפיקי מים,
כן נפשי תערוג אליך, אדני.
Keajal ta'arog al afikei maim,
ken nafshi ta'arog eleicha, Adonai.
Niin kuin peura kaipaa vesipuroja,
niin minä kaipaan Sinun luoksesi, Herra.
2. RAAMATUNKOHTA TANACHISTA (Ps. 42:2)
3. LUKUKAPPALEET PYHÄSTÄ RAAMATUSTA
Ps. 42:1–6 (H1 130A)
1 Veisuunjohtajalle; korahilaisten mietevirsi.
2 Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3 Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan Kasvojen eteen?
4 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
5 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6 Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
Ps. 37:30–40 (H1 130B)
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
Ps. 41:1–7 (H1 130C)
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
2 Autuas se, joka vaivaista holhoaa! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.
3 Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.
4 Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.
5 Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".
6 Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"
7 Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.
Ps. 41:8–14 (H1 130D)
8 Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankkivat minulle pahaa:
9 "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".
10 Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.
11 Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan.
12 Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.
13 Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.
14 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.
Ps. 43 (H1 130E)
1 Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavalista ja vääristä ihmisistä.
2 Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?
3 Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,
4 että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.
5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
Ps. 44:1–9 (H1 130F)
1 Veisuunjohtajalle; korahilaisten mietevirsi.
2 Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
3 Sinä karkotit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
4 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
5 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
6 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
7 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
8 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
9 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.
Ps. 44:10–19 (H1 130G)
10 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
11 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
12 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
13 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
14 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
15 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
16 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
17 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
18 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
19 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.