| jeesus-portti.pdf |
Jeesus-portti (Joh. 10)
Taivaaseen on vain yksi tie ja ovi eli portti. Se kulkee Jeesuksen kautta. Sillä, joka hylkää tämän tien, ei ole pelastusta. Pyhä Kaste on portin sakramentti. Joka pysyy kasteensa mukaisessa uskossa, pelastuu. Kastettu, joka ei usko, joutuu kadotukseen.
Raamatunkäännös: KR 1933/38
JÄSENNYS:
TAIVAASEEN ON VAIN YKSI OVI
PORTIN SAKRAMENTTI
USKON TUNNUSTAMINEN SYDÄMELLÄ JA SUULLA
JUMALAN SANAAN SIDOTTU OMATUNTO
PYHÄN HENGEN ASUMINEN USKOVASSA
KIRKON PYHÄ RISTI
ULOS JA SISÄÄN KÄYMINEN SEKÄ LAITUMEN LÖYTÄMINEN
Raamatunkohdat:
Joh. 10:9-10, 2Kor. 13:5, Mark.. 16:16, Ilm. 3:5, Ilm. 3:1, Gal. 3:27, Room. 6:3-6, 1Piet. 3:21-22, Ef. 4:5-6, Room. 10:10, 1Kor. 6:9-11, Matt. 10:17-33,
TAIVAASEEN ON VAIN YKSI OVI
Jeesus sanoo: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. 10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh. 10:9-10
Taivaaseen on vain yksi tie ja ovi eli portti. Se kulkee Jeesuksen kautta. Sillä, joka hylkää tämän tien, ei ole pelastusta. Esimerkiksi jehovantodistajien, mormonien, islamin, hinduismin, buddhismin tai ateismin oppien kannattajat eivät tunnusta Jeesusta ja Hänen sovintovertaan taivastieksi. He hylkäävät itse Jumalan heille valmistaman ja tarjoaman pelastuksen.
Nämä edellä mainitut eivät ole niitä, jotka ikuisen elämän perivät. Ketkä tuosta pelastuksen portista sisään käyvät? Itsestään selvyys se ei ole kenellekään. Paavali kehottaakin meitä koettelemaan itseämme: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta." (2Kor. 13:5) Mistä tietää olevansa uskossa, käyneensä sisälle taivaan valtakuntaan Jeesus-portista?
PORTIN SAKRAMENTTI
Pelastuvan kristityn, Jeesus-ovesta eli -portista sisälle käyneen kaikkein selvin ulkonaisin merkki on pyhä kaste. Kastetta sanotaankin aivan oikein portin sakramentiksi. Kaste liittää ihmisen pelastuvien joukkoon. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark.. 16:16)
Pelastukseen vaaditaan usko ja kaste. Kaste vaikuttaa uudestisyntymisen. Kun ihminen fyysisesti, ruumiillisesti syntyy, niin hänet tuon lihallisen syntymisensä perusteella otetaan ja merkitään tietyn kunnan asukkaaksi ja Suomen kansalaiseksi. Syntyneen nimi merkitään väestörekisteriin.
Kasteessa tapahtuu hengellinen syntymä eli uudestisyntyminen. Kasteessa kastettava otetaan tietyn seurakunnan jäseneksi ja samalla taivaan valtakunnan kansalaiseksi. Kastettavan nimi kirjoitetaan täällä maan päällä seurakunnan kastekirjaan ja taivaassa elämän kirjaan.
Kastetun nimi pysyy niin seurakunnan kastekirjassa kuin taivaan elämän kirjassa lähtemättömästi. Vai pysyykö?Johanneksi piti kirjoittaa Sardeen seurakunnan enkelille eli paimenelle: "Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä." (Ilm. 3:5) Jeesus puhuu tässä itse elämän kirjaan merkityistä kastetuista, joiden nimi voidaan epäuskon tähden pyyhkiä pois pelastuvien joukosta.
Jos kastettu hylkää Jeesuksen, Jumalan Sanan eli Pyhän Raamatun profeetallisen ja apostolisen uskon, niin hänet viimeisellä tuomiolla luetaan kuolleiden joukkoon. "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut." (Ilm. 3:1) Näin sanoo Jeesus Sardeen seurakunnalle. Nuo sanat ovat varoittava esimerkki myös meille. "Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Ilman uskoa kaste ei pelasta. Uskosta osattoman nimi pyyhitään lopulta pois taivaan elämän kirjasta.
Kasteessa ihmisen perisynti, koko vajavaisuus ja syyllisyys peitetään Jeesuksen täydellisyyden suojaan. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27) Kun Jumala katsoo kasteensa mukaisesti Jeesukseen uskovaa ihmistä, niin Hän näkee vain Jeesuksen täydellisyyden. Ihmisen vajavuus peitetään kasteessa Jeesuksen täydellisyyden alle.
Kaste on kertakaikkinen ja ainutkertainen tapahtuma, Jumalan pelastustyön todeksi tuleminen juuri minun tai sinun kohdalla. Kaste tuntuu ja näkyy; siitä voi saada jopa virallisen, mustaa valkoisella olevan todistuksen. Kasteella on myös merkitys ja tarkoitus elämämme jokaiseen päivään.
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut. 4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. 5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, 6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi." (Room. 6:3-6)
Kasteessa luovutaan saastaisesta elämästä. Vanhassa luterilaisessa kastekaavassa kysyttiin kastettavalta tai lapsen kyseessä ollen hänen vanhemmiltaan ja kummeiltaan: "Luovutko Perkeleestä, kaikista hänen teoistaan, kaikesta hänen petoksestaan?" Nuo sanat olisivat syytä olla yhä edelleen kastekaavassamme, kuten ne monien muiden kirkkojen kastekaavoissa yhä ovatkin. Kasteessa siirrytään Perkeleen vallan alaisuudesta Jumalan vallan alaisuuteen. Kasteen merkitys ja vaikutus eivät ole ihmisen kilvoittelun ja tekojen varassa. Kaste on kuin laivaa kannattava vesi. Ei laivan tarvitse tehdä työtä pysyäkseen pinnalla. Jokainen, joka tuossa kasteen laivassa pysyy, pelastuu hukuttavalta tuhotulvalta.
Pietarin ensimmäisessä kirjeessä puhutaan juuri tästä kasteen vanhatestamentillisesta esikuvasta. Siellä kerrotaan Nooan perhekunnan pelastumista veden varassa kelluvassa arkissa. "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta." (1Piet. 3:21-22)
Kasteen kautta omistamme hyvän omantunnon Jumalan edessä. Vaikka Perkele, oma mieli tai toiset ihmiset syyttäisivät minua tai sinua kuinka kiivaasti tahansa synneistämme, laiminlyönneistämme ja lankeemuksistamme, niin meillä on oikeus vedota kasteemme kautta Jeesukseen.
Kaste liittää ihmisen pelastukseen, jonka Jumala valmisti jo edeltä käsin Golgatan ristillä. Vaikka ihminen kieltäisi kasteensa, niin kaste ei siitä kuitenkaan häviä tai menetä voimaansa. Siihen voi palata, ja tuleekin palata joka päivä, kuolinhetkeen asti. Kastetta ei tarvitse tai saakaan uusia, vaikka tuhlaajapojan tai -tytön matka olisi kestänyt kuinka kauan tahansa, vaikkapa vuosikymmeniä. Kaste on kertakaikkinen, mutta sen armoon palaaminen jokapäiväistä. "... yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; 6. yksi Jumala..." (Ef. 4:5-6) Pyhä kaste on Jeesus-portista sisälle kulkevan ensimmäinen tuntomerkki.
USKON TUNNUSTAMINEN SYDÄMELLÄ JA SUULLA
Toinen Jeesus-portista sisälle pelastukseen käyvän tuntomerkki on apostoliseen uskoon yhtyminen niin suulla kuin sydämellä. "... sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10)
Pyhän Raamatun profeetallisten ja apostolisten kirjoitusten uskonoppi on ilmaistu tiivistetysti kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa (apostolinen, Nikean ja Athanasioksen). Samoin myös Luterilaiset Tunnustuskirjat opettavat ja selittävät Raamattua oikein. Jos joku kieltää Raamatussa annetun Jumalan erehtymättömän ja muuttumattoman ilmoituksen, niin hän itse erottautuu omalla suullaan Jumalan sanaan sidotusta Kristuksen Kirkosta. Jumalan sanan kieltäjä ei halua kulkea Raamatun opettamasta Jeesus-portista pelastukseen. Monet niistä, jotka eivät usko Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun opettavan täydellisesti ja virheettömästi taivastietä, eivät myöskään usko Jeesuksen olevan täydellinen ja tosi Jumala: "Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä." (Nikean uskontunnustus)
Sydämen uskon voi nähdä yksin Jumala. Mutta ihmisen omat puheet on otettava vakavasti. Jos joku puheissaan tai kirjoituksissaan kieltää Jumalan Sanan, se on Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Raamatun, niin hänen oma tunnustuksensa tekee hänestä kelvottoman pelastukseen ja seurakunnan ehtoollispöytään.
JUMALAN SANAAN SIDOTTU OMATUNTO
Kolmas uskovan eli Jeesus-portista taivaaseen käyvän tuntomerkki on se, että hänen omatuntonsa on sidottu Jumalan sanaan eli Raamattuun. Se tarkoittaa sitä, omatunto kolkuttaa Raamatun lakeja rikkoessa. Tiivistetysti Jumalan laki on esitetty kymmenessä käskyssä. Uskova ei halua kieltää lankeemuksiaan, vaan tahtoo tehdä niistä parannusta. Siksi hän tulee kirkkoon tunnustamaan rikkomuksensa Jumalan edessä. Tähän kuuluu myös se, että hän haluaa pyytää anteeksi niiden ihmisten edessä, joita vastaan on rikkonut. Jeesus-portista kulkevan omantunnon tärkein tuntomerkki on se, että hän uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi Golgatan ristinveren tähden.
Syntien anteeksiannon uskominen on se kaikkein tärkein asia. Moni ihminen tuntee syyllisyyttä ja tuon syyllisyyden jopa tunnustaa. Mutta se ei auta ihmistä yhtään lähemmäksi Jumalaa ja pelastukseen, jollei hän usko Jeesuksen sovittaneen tätä syyllisyyttä. Juudas Iskariotkin tunsi syyllisyyttä, mutta ei pelkkä synnintunto häntä pelastanut. Usko synnit anteeksiantavaan Herraan tuo elämän ja autuuden. Sallimmeko Raamatun sanan sitoa meidän omattuntomme ja osoittaa meidät velvollisiksi tekemään parannusta?
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 11. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1Kor. 6:9-11)
Se, joka tunnustaa tuon kaiken edellä luetellun synniksi, josta on tehtävä parannusta, saa uskoa myös evankeliumin. Pyhityksen pesu eli pyhä kaste, jossa synnin syyllisyys pyyhitään pois Jeesuksen veren tähden pois, on tuo ilosanoma. Jumalan voimallinen ja uutta luova sana, joka vaikuttaa niin kuultuna kuin kasteessa veteen yhdistettynä, julistaa meidät Jumalan edessä vanhurskaiksi taivaskansalaisiksi. Jeesus on tullut juuri tällaisia itsessään syntisiä, langenneita ja heikkoja varten. Jeesus eli täydellisen elämän meidän puolestamme juuri siksi, koska meistä kenestäkään ei siihen ollut. Ja Jeesus otti ristillään päällensä kokonaan ja täydellisesti juuri meille kuuluvan tuomion, vihan, rangaistuksen ja helvetin. Hän kuoli, jotta me saisimme anteeksi. Ja Herra nousi kuolleista, jotta meidänkin hautamme kerran tyhjenisivät.
PYHÄN HENGEN ASUMINEN USKOVASSA
Neljäs asia, josta tunnistaa Jeesus-portista sisälle käyvän, on Pyhän Hengen asuminen hänessä. Pyhä Henki sitoo uskovan omantunnon ilmoitettuun Jumalan Sanaan, Jeesukseen, se tarkoittaa kokonaan Jeesusta saarnaavaan Raamattuun. Pyhä Henki vaikuttaa parannuksen ja syntien anteeksisaamisen uskomisen. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen ja saa aikaan uskon, rakkauden, kiitoksen ja ylistyksen Jeesusta kohtaan.
Tämä ei tarkoita sitä, että uskova kokisi olevan täydellinen, vaan päinvastoin. Mitä lähempänä ja täydemmin Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vallassa ihminen on, sitä enemmän hän tuntee oman kurjuutensa - mutta Jeesuksen ihanuus ylittää tuon kaiken synnin ja heikkouden. Armon uskominen omalle kohdalle saa armahdetun syntisen huutamaan ja kiittämään: Ylistys Herralle! Halleluja! Ihmisen pyhittyminen, Jumalaa yhä lähempänä oleminen, näyttää myös aina selvemmin meissä olevat puutteet. Mitä kirkkaampi valo, sitä selvemmin viat ja tahrat näkyvät.
KIRKON PYHÄ RISTI
Viimeisenä Jeesus-portista sisälle käyvän tuntomerkkinä mainitsen maailman vainon, vastustuksen ja pilkan. Sitä voi kutsua myös kirkon pyhäksi ristiksi. Jeesusta tuntemattomat ihmiset voivat olla sydämeltään niin pimentyneitä, että he eivät ainoastaan itse ole epäuskoisia, vaan aiheuttavat tuskaa ja pahaa oloa niille, jotka uskovat Jeesukseen.
"Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat, 18. ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoile. 19. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. 20. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä. 21. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. 22. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 23. Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.
24. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. 25. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! 26. Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. 27. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. 28. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. 29. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. 30. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut
31. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. 32. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. 33. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10:17-33)
ULOS JA SISÄÄN KÄYMINEN SEKÄ LAITUMEN LÖYTÄMINEN
Palaan lopuksi Jeesuksen antamaan lupaukseen: Se, joka käy Jeesus-portin läpi Jumalan valtakuntaan "on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." (Joh. 10:9)
Jeesus-portin kautta sisään tulleelle luvataan vapaus tulla ja mennä sekä se, että hän löytää laitumen. Tuo vapaus tulemiseen ja menemiseen voi tarkoittaa montakin asiaa.
Otan tässä esiin vain yhden. Uskova ihminen elää kahdessa maailmassa yhtä aikaa. Ensinnäkin hän on taivaan kansalainen odottamassa kotiin pääsyä. Toisaalta hän kuitenkin elää tässä langenneessa ja pian hukkuvassa maailmassa. Tästä jännitteestä kahden eri maailman välillä syntyy maanpäällisen elämän tarkoitus: Meidän tehtävämme on tuoda vajavaisen maailman keskelle viesti täydellisestä maailmasta, taivaasta. Voimme olla tuossa sanansaattajan eli enkelin tehtävässä monin eri tavoin: sanoin, sävelin, kätten töin, rukouksin ja rahoin, esimerkkejä mainitakseni. Me käymme sisään seurakuntaan ja lähdemme sen keskeltä ulos maailmaan. Itse ravituksi tulleina, laitumen löytäneinä, haluamme kutsua maailman keskeltä ihmisiä hengellisen ruokapöydän ääreen, kuulemaan Jumalan sanaa, uskomaan ja pelastumaan.
Jumalan sanaa levittäessämme emme ole liikkeellä omalla kustannuksellamme: toinen ruokkii meidät. Meitä ravitaan laitumella, jossa Herra itse antaa sanansa sekä ruumiinsa ja verensä ruoaksemme. Ja vaikka Perkele yrittää riistää meidät pois oikean ylipaimenemme Jeesuksen käsistä, niin tuolla varkaalla, tappajalla ja tuhoajalla ei ole meihin mitään osaa eikä arpaa: Me pysymme Herramme laitumella, Hänen äänensä kuuluvilla.
Rukoilemme: Ylistän Sinua, Hyvä Paimen ja lammasten portti, huolenpidosta ja uhrautuvasta rakkaudestasi minua kohtaan. Pidä minut aina laumassasi. Aamen.
Raamatunkäännös: KR 1933/38
JÄSENNYS:
TAIVAASEEN ON VAIN YKSI OVI
PORTIN SAKRAMENTTI
USKON TUNNUSTAMINEN SYDÄMELLÄ JA SUULLA
JUMALAN SANAAN SIDOTTU OMATUNTO
PYHÄN HENGEN ASUMINEN USKOVASSA
KIRKON PYHÄ RISTI
ULOS JA SISÄÄN KÄYMINEN SEKÄ LAITUMEN LÖYTÄMINEN
Raamatunkohdat:
Joh. 10:9-10, 2Kor. 13:5, Mark.. 16:16, Ilm. 3:5, Ilm. 3:1, Gal. 3:27, Room. 6:3-6, 1Piet. 3:21-22, Ef. 4:5-6, Room. 10:10, 1Kor. 6:9-11, Matt. 10:17-33,
TAIVAASEEN ON VAIN YKSI OVI
Jeesus sanoo: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. 10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh. 10:9-10
Taivaaseen on vain yksi tie ja ovi eli portti. Se kulkee Jeesuksen kautta. Sillä, joka hylkää tämän tien, ei ole pelastusta. Esimerkiksi jehovantodistajien, mormonien, islamin, hinduismin, buddhismin tai ateismin oppien kannattajat eivät tunnusta Jeesusta ja Hänen sovintovertaan taivastieksi. He hylkäävät itse Jumalan heille valmistaman ja tarjoaman pelastuksen.
Nämä edellä mainitut eivät ole niitä, jotka ikuisen elämän perivät. Ketkä tuosta pelastuksen portista sisään käyvät? Itsestään selvyys se ei ole kenellekään. Paavali kehottaakin meitä koettelemaan itseämme: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta." (2Kor. 13:5) Mistä tietää olevansa uskossa, käyneensä sisälle taivaan valtakuntaan Jeesus-portista?
PORTIN SAKRAMENTTI
Pelastuvan kristityn, Jeesus-ovesta eli -portista sisälle käyneen kaikkein selvin ulkonaisin merkki on pyhä kaste. Kastetta sanotaankin aivan oikein portin sakramentiksi. Kaste liittää ihmisen pelastuvien joukkoon. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark.. 16:16)
Pelastukseen vaaditaan usko ja kaste. Kaste vaikuttaa uudestisyntymisen. Kun ihminen fyysisesti, ruumiillisesti syntyy, niin hänet tuon lihallisen syntymisensä perusteella otetaan ja merkitään tietyn kunnan asukkaaksi ja Suomen kansalaiseksi. Syntyneen nimi merkitään väestörekisteriin.
Kasteessa tapahtuu hengellinen syntymä eli uudestisyntyminen. Kasteessa kastettava otetaan tietyn seurakunnan jäseneksi ja samalla taivaan valtakunnan kansalaiseksi. Kastettavan nimi kirjoitetaan täällä maan päällä seurakunnan kastekirjaan ja taivaassa elämän kirjaan.
Kastetun nimi pysyy niin seurakunnan kastekirjassa kuin taivaan elämän kirjassa lähtemättömästi. Vai pysyykö?Johanneksi piti kirjoittaa Sardeen seurakunnan enkelille eli paimenelle: "Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä." (Ilm. 3:5) Jeesus puhuu tässä itse elämän kirjaan merkityistä kastetuista, joiden nimi voidaan epäuskon tähden pyyhkiä pois pelastuvien joukosta.
Jos kastettu hylkää Jeesuksen, Jumalan Sanan eli Pyhän Raamatun profeetallisen ja apostolisen uskon, niin hänet viimeisellä tuomiolla luetaan kuolleiden joukkoon. "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut." (Ilm. 3:1) Näin sanoo Jeesus Sardeen seurakunnalle. Nuo sanat ovat varoittava esimerkki myös meille. "Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Ilman uskoa kaste ei pelasta. Uskosta osattoman nimi pyyhitään lopulta pois taivaan elämän kirjasta.
Kasteessa ihmisen perisynti, koko vajavaisuus ja syyllisyys peitetään Jeesuksen täydellisyyden suojaan. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27) Kun Jumala katsoo kasteensa mukaisesti Jeesukseen uskovaa ihmistä, niin Hän näkee vain Jeesuksen täydellisyyden. Ihmisen vajavuus peitetään kasteessa Jeesuksen täydellisyyden alle.
Kaste on kertakaikkinen ja ainutkertainen tapahtuma, Jumalan pelastustyön todeksi tuleminen juuri minun tai sinun kohdalla. Kaste tuntuu ja näkyy; siitä voi saada jopa virallisen, mustaa valkoisella olevan todistuksen. Kasteella on myös merkitys ja tarkoitus elämämme jokaiseen päivään.
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut. 4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. 5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, 6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi." (Room. 6:3-6)
Kasteessa luovutaan saastaisesta elämästä. Vanhassa luterilaisessa kastekaavassa kysyttiin kastettavalta tai lapsen kyseessä ollen hänen vanhemmiltaan ja kummeiltaan: "Luovutko Perkeleestä, kaikista hänen teoistaan, kaikesta hänen petoksestaan?" Nuo sanat olisivat syytä olla yhä edelleen kastekaavassamme, kuten ne monien muiden kirkkojen kastekaavoissa yhä ovatkin. Kasteessa siirrytään Perkeleen vallan alaisuudesta Jumalan vallan alaisuuteen. Kasteen merkitys ja vaikutus eivät ole ihmisen kilvoittelun ja tekojen varassa. Kaste on kuin laivaa kannattava vesi. Ei laivan tarvitse tehdä työtä pysyäkseen pinnalla. Jokainen, joka tuossa kasteen laivassa pysyy, pelastuu hukuttavalta tuhotulvalta.
Pietarin ensimmäisessä kirjeessä puhutaan juuri tästä kasteen vanhatestamentillisesta esikuvasta. Siellä kerrotaan Nooan perhekunnan pelastumista veden varassa kelluvassa arkissa. "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta." (1Piet. 3:21-22)
Kasteen kautta omistamme hyvän omantunnon Jumalan edessä. Vaikka Perkele, oma mieli tai toiset ihmiset syyttäisivät minua tai sinua kuinka kiivaasti tahansa synneistämme, laiminlyönneistämme ja lankeemuksistamme, niin meillä on oikeus vedota kasteemme kautta Jeesukseen.
Kaste liittää ihmisen pelastukseen, jonka Jumala valmisti jo edeltä käsin Golgatan ristillä. Vaikka ihminen kieltäisi kasteensa, niin kaste ei siitä kuitenkaan häviä tai menetä voimaansa. Siihen voi palata, ja tuleekin palata joka päivä, kuolinhetkeen asti. Kastetta ei tarvitse tai saakaan uusia, vaikka tuhlaajapojan tai -tytön matka olisi kestänyt kuinka kauan tahansa, vaikkapa vuosikymmeniä. Kaste on kertakaikkinen, mutta sen armoon palaaminen jokapäiväistä. "... yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; 6. yksi Jumala..." (Ef. 4:5-6) Pyhä kaste on Jeesus-portista sisälle kulkevan ensimmäinen tuntomerkki.
USKON TUNNUSTAMINEN SYDÄMELLÄ JA SUULLA
Toinen Jeesus-portista sisälle pelastukseen käyvän tuntomerkki on apostoliseen uskoon yhtyminen niin suulla kuin sydämellä. "... sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10)
Pyhän Raamatun profeetallisten ja apostolisten kirjoitusten uskonoppi on ilmaistu tiivistetysti kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa (apostolinen, Nikean ja Athanasioksen). Samoin myös Luterilaiset Tunnustuskirjat opettavat ja selittävät Raamattua oikein. Jos joku kieltää Raamatussa annetun Jumalan erehtymättömän ja muuttumattoman ilmoituksen, niin hän itse erottautuu omalla suullaan Jumalan sanaan sidotusta Kristuksen Kirkosta. Jumalan sanan kieltäjä ei halua kulkea Raamatun opettamasta Jeesus-portista pelastukseen. Monet niistä, jotka eivät usko Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun opettavan täydellisesti ja virheettömästi taivastietä, eivät myöskään usko Jeesuksen olevan täydellinen ja tosi Jumala: "Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä." (Nikean uskontunnustus)
Sydämen uskon voi nähdä yksin Jumala. Mutta ihmisen omat puheet on otettava vakavasti. Jos joku puheissaan tai kirjoituksissaan kieltää Jumalan Sanan, se on Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Raamatun, niin hänen oma tunnustuksensa tekee hänestä kelvottoman pelastukseen ja seurakunnan ehtoollispöytään.
JUMALAN SANAAN SIDOTTU OMATUNTO
Kolmas uskovan eli Jeesus-portista taivaaseen käyvän tuntomerkki on se, että hänen omatuntonsa on sidottu Jumalan sanaan eli Raamattuun. Se tarkoittaa sitä, omatunto kolkuttaa Raamatun lakeja rikkoessa. Tiivistetysti Jumalan laki on esitetty kymmenessä käskyssä. Uskova ei halua kieltää lankeemuksiaan, vaan tahtoo tehdä niistä parannusta. Siksi hän tulee kirkkoon tunnustamaan rikkomuksensa Jumalan edessä. Tähän kuuluu myös se, että hän haluaa pyytää anteeksi niiden ihmisten edessä, joita vastaan on rikkonut. Jeesus-portista kulkevan omantunnon tärkein tuntomerkki on se, että hän uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi Golgatan ristinveren tähden.
Syntien anteeksiannon uskominen on se kaikkein tärkein asia. Moni ihminen tuntee syyllisyyttä ja tuon syyllisyyden jopa tunnustaa. Mutta se ei auta ihmistä yhtään lähemmäksi Jumalaa ja pelastukseen, jollei hän usko Jeesuksen sovittaneen tätä syyllisyyttä. Juudas Iskariotkin tunsi syyllisyyttä, mutta ei pelkkä synnintunto häntä pelastanut. Usko synnit anteeksiantavaan Herraan tuo elämän ja autuuden. Sallimmeko Raamatun sanan sitoa meidän omattuntomme ja osoittaa meidät velvollisiksi tekemään parannusta?
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 11. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1Kor. 6:9-11)
Se, joka tunnustaa tuon kaiken edellä luetellun synniksi, josta on tehtävä parannusta, saa uskoa myös evankeliumin. Pyhityksen pesu eli pyhä kaste, jossa synnin syyllisyys pyyhitään pois Jeesuksen veren tähden pois, on tuo ilosanoma. Jumalan voimallinen ja uutta luova sana, joka vaikuttaa niin kuultuna kuin kasteessa veteen yhdistettynä, julistaa meidät Jumalan edessä vanhurskaiksi taivaskansalaisiksi. Jeesus on tullut juuri tällaisia itsessään syntisiä, langenneita ja heikkoja varten. Jeesus eli täydellisen elämän meidän puolestamme juuri siksi, koska meistä kenestäkään ei siihen ollut. Ja Jeesus otti ristillään päällensä kokonaan ja täydellisesti juuri meille kuuluvan tuomion, vihan, rangaistuksen ja helvetin. Hän kuoli, jotta me saisimme anteeksi. Ja Herra nousi kuolleista, jotta meidänkin hautamme kerran tyhjenisivät.
PYHÄN HENGEN ASUMINEN USKOVASSA
Neljäs asia, josta tunnistaa Jeesus-portista sisälle käyvän, on Pyhän Hengen asuminen hänessä. Pyhä Henki sitoo uskovan omantunnon ilmoitettuun Jumalan Sanaan, Jeesukseen, se tarkoittaa kokonaan Jeesusta saarnaavaan Raamattuun. Pyhä Henki vaikuttaa parannuksen ja syntien anteeksisaamisen uskomisen. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen ja saa aikaan uskon, rakkauden, kiitoksen ja ylistyksen Jeesusta kohtaan.
Tämä ei tarkoita sitä, että uskova kokisi olevan täydellinen, vaan päinvastoin. Mitä lähempänä ja täydemmin Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vallassa ihminen on, sitä enemmän hän tuntee oman kurjuutensa - mutta Jeesuksen ihanuus ylittää tuon kaiken synnin ja heikkouden. Armon uskominen omalle kohdalle saa armahdetun syntisen huutamaan ja kiittämään: Ylistys Herralle! Halleluja! Ihmisen pyhittyminen, Jumalaa yhä lähempänä oleminen, näyttää myös aina selvemmin meissä olevat puutteet. Mitä kirkkaampi valo, sitä selvemmin viat ja tahrat näkyvät.
KIRKON PYHÄ RISTI
Viimeisenä Jeesus-portista sisälle käyvän tuntomerkkinä mainitsen maailman vainon, vastustuksen ja pilkan. Sitä voi kutsua myös kirkon pyhäksi ristiksi. Jeesusta tuntemattomat ihmiset voivat olla sydämeltään niin pimentyneitä, että he eivät ainoastaan itse ole epäuskoisia, vaan aiheuttavat tuskaa ja pahaa oloa niille, jotka uskovat Jeesukseen.
"Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat, 18. ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoile. 19. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. 20. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä. 21. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. 22. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 23. Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.
24. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. 25. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! 26. Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. 27. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. 28. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. 29. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. 30. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut
31. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. 32. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. 33. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10:17-33)
ULOS JA SISÄÄN KÄYMINEN SEKÄ LAITUMEN LÖYTÄMINEN
Palaan lopuksi Jeesuksen antamaan lupaukseen: Se, joka käy Jeesus-portin läpi Jumalan valtakuntaan "on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." (Joh. 10:9)
Jeesus-portin kautta sisään tulleelle luvataan vapaus tulla ja mennä sekä se, että hän löytää laitumen. Tuo vapaus tulemiseen ja menemiseen voi tarkoittaa montakin asiaa.
Otan tässä esiin vain yhden. Uskova ihminen elää kahdessa maailmassa yhtä aikaa. Ensinnäkin hän on taivaan kansalainen odottamassa kotiin pääsyä. Toisaalta hän kuitenkin elää tässä langenneessa ja pian hukkuvassa maailmassa. Tästä jännitteestä kahden eri maailman välillä syntyy maanpäällisen elämän tarkoitus: Meidän tehtävämme on tuoda vajavaisen maailman keskelle viesti täydellisestä maailmasta, taivaasta. Voimme olla tuossa sanansaattajan eli enkelin tehtävässä monin eri tavoin: sanoin, sävelin, kätten töin, rukouksin ja rahoin, esimerkkejä mainitakseni. Me käymme sisään seurakuntaan ja lähdemme sen keskeltä ulos maailmaan. Itse ravituksi tulleina, laitumen löytäneinä, haluamme kutsua maailman keskeltä ihmisiä hengellisen ruokapöydän ääreen, kuulemaan Jumalan sanaa, uskomaan ja pelastumaan.
Jumalan sanaa levittäessämme emme ole liikkeellä omalla kustannuksellamme: toinen ruokkii meidät. Meitä ravitaan laitumella, jossa Herra itse antaa sanansa sekä ruumiinsa ja verensä ruoaksemme. Ja vaikka Perkele yrittää riistää meidät pois oikean ylipaimenemme Jeesuksen käsistä, niin tuolla varkaalla, tappajalla ja tuhoajalla ei ole meihin mitään osaa eikä arpaa: Me pysymme Herramme laitumella, Hänen äänensä kuuluvilla.
Rukoilemme: Ylistän Sinua, Hyvä Paimen ja lammasten portti, huolenpidosta ja uhrautuvasta rakkaudestasi minua kohtaan. Pidä minut aina laumassasi. Aamen.