J Kiitoskirje (JULIAN MUISTOSIVUT)
| j-kiitoskirje.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 17.10.2020).
J JULIAN MUISTOSIVUT https://gen.fi/j.html
J Kiitoskirje
https://gen.fi/j-kiitoskirje.html
JÄSENNYS
1. Kiitos osanotosta
2. Muistosivut
3. Hautaan siunaaminen
4. Muistotilaisuus
5. Lehtijuttu
6. Isän ajatuksia
7. Suruajan tapahtumia
8. Kiitos Julian auttajille
9. Kiitos Jeesukselle
1. KIITOS OSANOTOSTA
Sydämellinen kiitos osanotosta, myötäelämisestä, taloudellisesta tuesta Julian muistotilille, käytännön avusta, vierailuista kodissamme, kukkalähetyksistä, lohduttavista sanoista, jakamistanne rohkaisevista Jumalan sanan kohdista, siunauksen toivotuksista ja ennen kaikkea esirukouksista. Peräti viisisataa sukulaista, ystävää, naapuria, työtoveria ja Julian koulun väkeen kuuluvaa on esittänyt osanottonsa. Muistaneiden joukossa on myös useita seurakuntia ja muita yhteisöjä.
Kiitos myös teille, jotka tulitte Julian kuoleman jälkeen kotiimme niin virkanne puolesta kuin myös kriisiryhmälle.
2. MUISTOSIVUT
Julian muistosivut on avattu osoitteeseen
https://gen.fi/j.html
Sivuja päivitetään vähitellen. Sinne on tulossa myös valokuvia ja muuta aineistoa.
3. HAUTAAN SIUNAAMINEN
J Siunaustilaisuus (1.49.51)
https://gen.fi/j-siunaustilaisuus.html
Siunasin rakkaan tyttäreni Tornion vanhassa puukirkossa (Seminaarinkatu 2) lauantaina 26.10.2019 klo 15 haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua. Sääennusteen mukaan päivästä piti tulla sateinen, mutta saimme kuitenkin saattaa Julian hautaan ilman kastumista.
Lämmin kiitos teille 140:lle, jotka olitte Juliaa hänen viimeisellä matkallaan saattamassa. Osa teistä oli tullut kaukaa aina Hausjärveä, Lohjaa, Helsinkiä, Lappeenrantaa, Ylöjärveä, Savonlinnaa, Kuopiota, Iisalmea ja Kajaania myöten.
Julian oman perheväen ohella mukana oli 10 sukulaista, joiden lisäksi saattoväki koostui ystävistä, naapureista ja työtovereista. Moni muukin olisi paikalle halunnut tulla, mutta oli estynyt aikataulujen, pitkän matkan ja hankalien kulkuyhteyksien takia.
Hautausjumalanpalveluksen päätteeksi piispa Matti Väisänen lausui seurakunnalle Herran siunauksen. Kanttorina toimi Jaakko Lounila Oulusta ja viulistina Mikko Sorri Kemistä. Suntiona oli Tornion ev.lut. seurakunnan seurakuntamestari Anne Hallikainen ja avustavana suntiona Marko Jokinen Rovaniemeltä.
Serkkuni Paula Kuopiosta sekä Tiinan serkku Sirpa Raussi Helsingistä ja toisen serkun vaimo Tarja Matikainen Savonlinnasta jakoivat kirkon ovella virsikirjoja ja siunaustilaisuuden ohjelmia. Valokuvauksesta vastasi Markku Palovaara Rovaniemeltä ja äänityksestä Mirko Brummer Lohjalta.
Julian arkkua olivat kantamassa Julian isoveljet, eno Pasi Matikainen ja Tiinan serkku Hannu Matikainen, kumpikin Savonlinnasta, serkkuni Paulan mies Juha Kuopiosta sekä tukiyhdistykseni Genesis ry:n puheenjohtaja, pastori Ilkka Pöyry Muhokselta.
Haudalla Julian arkkua maahan kätkettäessä lauloimme virren 377 Sun haltuus rakas Isäni. Julian hautapaikka on 75 metriä kirkosta pohjoiseen, kirkon keskivaiheilta alkavan käytävän oikealla puolella suuren kuusen kohdalla. Peitimme haudan itse. Hautakivi hankitaan ensi kesänä, jHs. Nyt haudalla on valkoinen risti, jossa lukee:
Julia Margareta Muukkonen
s. 12.8.2004, k. 9.10.2019
Julian kuolinajaksi merkityn päivämäärän luvuista muodostuu palindromi, eli sen voi lukea sekä etu- että takaperin. Siitä se on helppo muistaa.
Eräs rakas ystäväni sanoi minulle Julian synnyttyä, että nyt meidän perheemme elämässä alkoi juliaaninen aika (vrt. gregoriaaninen ajanlasku). Kun heitin ensimmäiset mullat jo hautaan lasketun Julian arkun päälle, niin viimeiset sanani hänelle olivat: "Jää hyvästi, rakas Julia! Nähdään Jeesuksen luona taivaassa." Tähän päättyi meidän juliaaninen aikamme, ja uusi ajanlasku alkoi. Tapahtuman varmennukseksi seuraavana yönä (27.10.2019) siirrettiin kelloja.
4. MUISTOTILAISUUS
J Muistotilaisuus (2.28.54)
https://gen.fi/j-muistotilaisuus.html
Julian muistotilaisuus pidettiin Suensaaren seurakuntatalolla kirkon vieressä. Salissa oli esillä Julian kuvaamataidonopettajan Heli Vähän kokoama postuumi taidenäyttely Julian teoksista sekä isoveljien tekemä diaesitys. Pitopalvelun emännän laskujen mukaan muistotilaisuudessa oli allekirjoittaneen lisäksi tasan 100 osallistujaa.
J Taidenäyttely
https://gen.fi/j-taidenayttely.html
Aterian jälkeen esiintyi lasten Jippii-kuoro Henriikka Mäkelän johdolla. Julia lauloi alakoulun viimeisten luokkien aikana kyseisessä kuorossa.
Puheenvuoroja juhlassa käyttivät minun lisäkseni Heli Vähä, Julian alakoulun opettaja Päivi Pohjola, Lähetyshiippakunnan piispa Matti Väisänen sekä pastorit Antti Leinonen Rovaniemeltä ja Jyrki Anttinen Pellosta, isoveli Joel, perheystävä Heikki Juntunen Iisalmesta sekä serkkuni Paula miehensä Juhan kanssa.
Kanttorina toimi Jaakko Lounila, ja Paavo Lounila (11 v.) soitti trumpettia. Kakkukahvien jälkeen luin Julian Pasi-enon vaimon Sari Matikaisen kirjoittaman koskettavan kirjoituksen "Aikansa kaikella".
Lauloimme virsikirjasta Julian lempivirsiä:
15 Tiellä ken vaeltaa
501 Kuule, Isä taivaan
499 Jumalan kämmenellä
Viisikielinen-laulukirjasta lauloimme:
296 Evankeliumi (Julian lempilaulu)
231 Viimeinen sana
56 Sanan anna koskettaa
32 Voi hänen rakkauttaan
178 Soi virteni kiitosta Herran
Lisäksi lauloimme:
Sydämestäni (Kaskinen, Simojoki)
Kun kodin kauniin taivaisen (Luterilaisia virsiä 895)
Tilaisuuden viimeinen laulu oli VK 552 Mua siipeis suojaan kätke (vanhalla sävelmällä, esim. VK 186). Luin lopuksi Herran siunauksen hepreaksi. Julian rakas kummisetä Jorma Latvala Torniosta oli laittanut Julian arkkuun hopeisen riipuksen, jossa kyseinen hepreankielinen Herran siunaus on kaiverrettuna.
5. LEHTIJUTTU
Ilta-Sanomat julkaisi Julian kuolemaan liittyen jutun:
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006270207.html
6. ISÄN AJATUKSIA
Julian tuntien ja itsemurhatutkimukset huomioon ottaen ajattelen, että teini-ikäinen tyttäreni ei ymmärtänyt tekonsa vakavuutta ja lopullisuutta. Ei hän halunnut rakkaistaan luopua. Tytöllä oli niin paha olo ja masennus, että hän mitä ilmeisimmin vain halusi vapaaksi ylitse käyvästä ahdistuksestaan. Puolitoista viikkoa nukkumattomia öitä oli vielä pahentanut asiaa.
Jos Julian teko olisi epäonnistunut, hän olisi varmasti sitä itkien anteeksi pyytänyt. Tekotapa huomioon ottaen pidän jopa todennäköisenä, että hän toivoi vähintään alitajuisesti sen epäonnistuvan. Mutta Jumala salli sen onnistuvan: Julian aika täällä maan päällä oli tullut täyteen. "Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi!" (Job 1:21)
Mutta ikävä ja kaipaus on valtava. Lohdutuksena on, että taivaassa Jeesuksen luona Julia taas tavataan – jos vain itsekin pysyn pyhän kasteen armossa loppuun asti. Rakkaasta Juliasta täytyi luopua ajaksi, että hänet saisi pitää iäksi (Filem. 15).
Pyydän erityisesti rukoilemaan Julian äidin sekä veljien puolesta. Myös Julian lähimmät ystävät ja koulutoverit tarvitsevat paljon esirukousta.
7. SURUAJAN TAPAHTUMIA
Kerron seuraavassa tapahtumia Julian poislähdön jälkeen. Vaikka ne voisivat olla pelkkiä merkityksettöminä sattumia, niin minua ne ovat kuitenkin rohkaisseet ja ilahduttaneet.
– 1. (17.10.2019) Olin sopinut Julian kuoleman jälkeen tapaamisen hänen terapeuttinsa kanssa. Juuri ennen kuin saavuin hänen luokseen, oli avoimesta parvekeovesta lentänyt sisään pikkulintu ja saman tien ulos. Leikittelimme ajatuksella, että taivaasta lähetettiin taivaan linnun myötä terveisiä.
– 2. (18.10.2019) Haimme Joelin ja Jorma-kummin kanssa Julian arkussa Kemin sairaalan kappelilta Tornioon ruumishuoneelle. Juuri sillä hetkellä, kun häntä katsottiin viimeistä kertaa, kultainen aurinko tuli hetkeksi esiin. Muuten päivä oli pilvinen, sateinen ja harmaa. Minua tuo Herran aurinko lämmitti ja lohdutti.
– 3. (20.10.2019) Olin aloittamassa poikien kanssa sunnuntaina terapiaistuntoa psykiatrian poliklinikalla. Ennen kuin ehdimme mitään sanoa, lintu alkoi koputtaa äänekkäästi ikkunaan. Kun keskustelu alkoi, koputus loppui.
– 4. (22.10.2019) Noin minuutti ennen kuin Julian koulun rehtori ja vararehtori tulivat tuomaan koulun osanottoa ja Julian muistokirjaa, johon sadat oppilaat olivat jättäneet terveisensä, huomasin kuistillamme linnun. En tiedä, mistä se ylipäätään oli sinne päässyt. Avaamastani ovesta se kuitenkin pian ulos lensi. Vuonna 2013 rakennetulla uudella kuistillamme ei muistaakseni ole aiemmin lintuja käynyt, eikä siellä missään linnun mentävää aukkoa pitäisi edes olla.
– 5. (23.10.2019) Kaksi Julian läheisintä torniolaista ystävää oli tulossa käymään meille: kuistilla oli jälleen lintu. Sen jälkeen lintuja ei ole siellä enää näkynyt.
– 6. (10.11.2019) Isänpäivänä kuukausi Julian kuoleman jälkeen kuulin olohuoneessa ollessani keittiöstä erikoista rapinaa. Keittiöön mentyäni huomasin ikkunan takana linnun. Siinä se alkoi paikalle tultuani kävellä rauhallisesti pitkin ikkunapeltiä, pitkän matkan aivan päästä päähän, aivan kuin kunnianosoituksena. Sitten se lensi pois. Surun, kaipauksen ja isänä epäonnistumisen tunteen täyttämä isänpäiväni muuttui iloisemmaksi. – Jumala sen tietää, miten paljon Juliaa rakastin ja hänestä iloitsin. Ja kertokoon Jeesus sen myös luonaan olevalle tytölle itselleenkin.
– 7. (28.12.2019) Kävin tapani mukaan päiväkävelyllä Julian haudalla. Tarkoitukseni oli laittaa hautalyhtyyn uusi kynttilä, mutta sepä ei kovassa tuulessa jaksanut palaa. Kynttilän sydän oli liian lyhyt ja hento. Kynttilän pikainen sammuminen masensi lisää jo muutenkin maassa olevaa mieltäni. Jouluna läheisen puuttuminen tuntuu kaikkein kipeimmin.
Muistin silloin Jumalan sanan kohdan, joka ensimmäisenä Isä meidän -rukouksen jälkeen tuli mieleeni Julian kuoleman jälkeen: "Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta." (Jes. 42:3) Rukoilin siinä haudalla sammuneen kynttilän äärellä Herraa Jeesusta: "Anna tämän kynttilän palaa! Anna sen palavan liekin vahvistaa, että Julian lyhyeksi ja hennoksi käynyt uskonsydän sittenkin paloi ja että hän elää nyt ilosta liekehtien täyttä elämää Sinun luonasi taivaassa."
Yritin sytyttää kynttilää uudelleen, mutta jo lähes näkymättömiin palanut sydän ei ottanut tulta. Harmistuneena ja pettyneenä tiputin sormiani polttavan palaneen tulitikun kynttilän päälle. Kuinka ollakaan, tikun hiiltynyt puuaines alkoi toimia kynttilän uutena sydämenä: kynttilä syttyi! Laitoin kynttilän päälle vielä toisen ja kolmannenkin tikun. Kynttilä alkoi liekehtiä. Pian alkuperäisen sydämen kohdalla oli niin syvä steariinikuoppa, että kynttilän omakin sydän syttyi tikkujen avustamana kirkkaasti palamaan.
Oma uskonsydämemme on liian heikko ja hento yksin palamaan maailman myrskytuulien keskellä. Niin oli Juliankin sydän. Mutta kun sen rinnalle tulee puu, Golgatan ristinpuu, niin se sytyttää kuihtuvan ja jo sammuneeltakin näyttävän uuteen liekkiin ja elämään.
En olisi halunnut lähteä siitä hautalyhdyn ääreltä mihinkään. Halusin vain katsella kynttilän elävää ja kirkasta liekehdintää, jota navakka tuuli ruokki. Mutta vähitellen alkoi tulla kylmä. Oli pakko lähteä kävelemään kotiin. Mutta ilo kosketti sydäntäni: Julia on taivaassa Vapahtajan luona ja voi hyvin!
– 8. (12.4.2020) On ensimmäinen tyttäreni poislähdön jälkeinen pääsiäispäivä. Kun avaan auki kalenterin, niin sydämeni sykähtää: Tämän kuolemasta saadun voiton ja riemullisen ylösnousemuksen päivän kohdalla lukee kaikissa Suomen kalentereissa ensimmäisenä Julian nimi. Kiitos, Herra! Tarkkaan olet kaiken paikallensa asetellut!
– 9. (9.10.2020) Julian kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä menin aamulla ulos hakemaan lehteä postilaatikosta. Kaksi pikkulintua lensi iloisesti minun lähelleni aivan kuin tervehtimään. Ilo valtasi hetkeksi sydämeni – terveisiä taivaasta!
Myöhemmin päivälevolla ollessani heräsi kuitenkin mieleeni epäilys, että ehkä nuo linnut olivat sittenkin vain merkityksetön sattuma, vaikka eivät aiemmin tuolla tavalla olleet lähelleni lentäneetkään. Juuri silloin tätä ajatellessani lensi lintu makuuhuoneeni ikkunalaudalle ja alkoi voimakkaasti naputtaa lasia. "Hyvä on, Herra, uskon: ei ollut sattuma!"
8. KIITOS JULIAN AUTTAJILLE
Haluan kiittää myös teitä, jotka opettajien lisäksi olitte työnne kautta auttamassa Juliaa hänen sairautensa loppuaikoina. Koin, että te – Aliisa, Kari, Kersti, Maarit, Mari, Pirkko, Päivi, Riikka, Sirkku, Soili ja Tarja – sydämestänne tuitte Juliaa.
9. KIITOS JEESUKSELLE
Tutussa lastenvirressä lauletaan: "Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu." (VK 490:4)
Toivomme ja uskomme mukaan Jeesus otti Julian luokseen kirkkauteen: Herramme ei muserra murtunutta ruokoa eikä sammuta lampun hiipuvaa liekkiä (Jes. 42:3). Se tarkoittaa, että Julian luomistarkoitus täyttyi. Hänen elämänsä ei jäänyt kesken tai joutunut hukkaan vaan saavutti päämääränsä: tyttäreni on ikuisessa ilossa ja elää täyttä elämää, jossa myös hänen luovuutensa kukoistaa.
Tuo uusi elämä on verrattomasti parempaa ja ihanampaa kuin täällä alhaalla murheen laaksoissa. Jos Julialta kysyttäisiin, haluaisiko hän tulla takaisin maan päälle, niin tuskinpa vain. Vapahtajamme luona elämä on alkuperäistä paratiisielämää, jota me kaikki kaipaamme. Kiitos ja ylistys sinulle, Jeesus! Sinä avasit meille syntiinlangenneille tien ikuiseen elämään verisen ristisi ja riemullisen ylösnousemuksesi kautta.
J JULIAN MUISTOSIVUT https://gen.fi/j.html
J Kiitoskirje
https://gen.fi/j-kiitoskirje.html
JÄSENNYS
1. Kiitos osanotosta
2. Muistosivut
3. Hautaan siunaaminen
4. Muistotilaisuus
5. Lehtijuttu
6. Isän ajatuksia
7. Suruajan tapahtumia
8. Kiitos Julian auttajille
9. Kiitos Jeesukselle
1. KIITOS OSANOTOSTA
Sydämellinen kiitos osanotosta, myötäelämisestä, taloudellisesta tuesta Julian muistotilille, käytännön avusta, vierailuista kodissamme, kukkalähetyksistä, lohduttavista sanoista, jakamistanne rohkaisevista Jumalan sanan kohdista, siunauksen toivotuksista ja ennen kaikkea esirukouksista. Peräti viisisataa sukulaista, ystävää, naapuria, työtoveria ja Julian koulun väkeen kuuluvaa on esittänyt osanottonsa. Muistaneiden joukossa on myös useita seurakuntia ja muita yhteisöjä.
Kiitos myös teille, jotka tulitte Julian kuoleman jälkeen kotiimme niin virkanne puolesta kuin myös kriisiryhmälle.
2. MUISTOSIVUT
Julian muistosivut on avattu osoitteeseen
https://gen.fi/j.html
Sivuja päivitetään vähitellen. Sinne on tulossa myös valokuvia ja muuta aineistoa.
3. HAUTAAN SIUNAAMINEN
J Siunaustilaisuus (1.49.51)
https://gen.fi/j-siunaustilaisuus.html
Siunasin rakkaan tyttäreni Tornion vanhassa puukirkossa (Seminaarinkatu 2) lauantaina 26.10.2019 klo 15 haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua. Sääennusteen mukaan päivästä piti tulla sateinen, mutta saimme kuitenkin saattaa Julian hautaan ilman kastumista.
Lämmin kiitos teille 140:lle, jotka olitte Juliaa hänen viimeisellä matkallaan saattamassa. Osa teistä oli tullut kaukaa aina Hausjärveä, Lohjaa, Helsinkiä, Lappeenrantaa, Ylöjärveä, Savonlinnaa, Kuopiota, Iisalmea ja Kajaania myöten.
Julian oman perheväen ohella mukana oli 10 sukulaista, joiden lisäksi saattoväki koostui ystävistä, naapureista ja työtovereista. Moni muukin olisi paikalle halunnut tulla, mutta oli estynyt aikataulujen, pitkän matkan ja hankalien kulkuyhteyksien takia.
Hautausjumalanpalveluksen päätteeksi piispa Matti Väisänen lausui seurakunnalle Herran siunauksen. Kanttorina toimi Jaakko Lounila Oulusta ja viulistina Mikko Sorri Kemistä. Suntiona oli Tornion ev.lut. seurakunnan seurakuntamestari Anne Hallikainen ja avustavana suntiona Marko Jokinen Rovaniemeltä.
Serkkuni Paula Kuopiosta sekä Tiinan serkku Sirpa Raussi Helsingistä ja toisen serkun vaimo Tarja Matikainen Savonlinnasta jakoivat kirkon ovella virsikirjoja ja siunaustilaisuuden ohjelmia. Valokuvauksesta vastasi Markku Palovaara Rovaniemeltä ja äänityksestä Mirko Brummer Lohjalta.
Julian arkkua olivat kantamassa Julian isoveljet, eno Pasi Matikainen ja Tiinan serkku Hannu Matikainen, kumpikin Savonlinnasta, serkkuni Paulan mies Juha Kuopiosta sekä tukiyhdistykseni Genesis ry:n puheenjohtaja, pastori Ilkka Pöyry Muhokselta.
Haudalla Julian arkkua maahan kätkettäessä lauloimme virren 377 Sun haltuus rakas Isäni. Julian hautapaikka on 75 metriä kirkosta pohjoiseen, kirkon keskivaiheilta alkavan käytävän oikealla puolella suuren kuusen kohdalla. Peitimme haudan itse. Hautakivi hankitaan ensi kesänä, jHs. Nyt haudalla on valkoinen risti, jossa lukee:
Julia Margareta Muukkonen
s. 12.8.2004, k. 9.10.2019
Julian kuolinajaksi merkityn päivämäärän luvuista muodostuu palindromi, eli sen voi lukea sekä etu- että takaperin. Siitä se on helppo muistaa.
Eräs rakas ystäväni sanoi minulle Julian synnyttyä, että nyt meidän perheemme elämässä alkoi juliaaninen aika (vrt. gregoriaaninen ajanlasku). Kun heitin ensimmäiset mullat jo hautaan lasketun Julian arkun päälle, niin viimeiset sanani hänelle olivat: "Jää hyvästi, rakas Julia! Nähdään Jeesuksen luona taivaassa." Tähän päättyi meidän juliaaninen aikamme, ja uusi ajanlasku alkoi. Tapahtuman varmennukseksi seuraavana yönä (27.10.2019) siirrettiin kelloja.
4. MUISTOTILAISUUS
J Muistotilaisuus (2.28.54)
https://gen.fi/j-muistotilaisuus.html
Julian muistotilaisuus pidettiin Suensaaren seurakuntatalolla kirkon vieressä. Salissa oli esillä Julian kuvaamataidonopettajan Heli Vähän kokoama postuumi taidenäyttely Julian teoksista sekä isoveljien tekemä diaesitys. Pitopalvelun emännän laskujen mukaan muistotilaisuudessa oli allekirjoittaneen lisäksi tasan 100 osallistujaa.
J Taidenäyttely
https://gen.fi/j-taidenayttely.html
Aterian jälkeen esiintyi lasten Jippii-kuoro Henriikka Mäkelän johdolla. Julia lauloi alakoulun viimeisten luokkien aikana kyseisessä kuorossa.
Puheenvuoroja juhlassa käyttivät minun lisäkseni Heli Vähä, Julian alakoulun opettaja Päivi Pohjola, Lähetyshiippakunnan piispa Matti Väisänen sekä pastorit Antti Leinonen Rovaniemeltä ja Jyrki Anttinen Pellosta, isoveli Joel, perheystävä Heikki Juntunen Iisalmesta sekä serkkuni Paula miehensä Juhan kanssa.
Kanttorina toimi Jaakko Lounila, ja Paavo Lounila (11 v.) soitti trumpettia. Kakkukahvien jälkeen luin Julian Pasi-enon vaimon Sari Matikaisen kirjoittaman koskettavan kirjoituksen "Aikansa kaikella".
Lauloimme virsikirjasta Julian lempivirsiä:
15 Tiellä ken vaeltaa
501 Kuule, Isä taivaan
499 Jumalan kämmenellä
Viisikielinen-laulukirjasta lauloimme:
296 Evankeliumi (Julian lempilaulu)
231 Viimeinen sana
56 Sanan anna koskettaa
32 Voi hänen rakkauttaan
178 Soi virteni kiitosta Herran
Lisäksi lauloimme:
Sydämestäni (Kaskinen, Simojoki)
Kun kodin kauniin taivaisen (Luterilaisia virsiä 895)
Tilaisuuden viimeinen laulu oli VK 552 Mua siipeis suojaan kätke (vanhalla sävelmällä, esim. VK 186). Luin lopuksi Herran siunauksen hepreaksi. Julian rakas kummisetä Jorma Latvala Torniosta oli laittanut Julian arkkuun hopeisen riipuksen, jossa kyseinen hepreankielinen Herran siunaus on kaiverrettuna.
5. LEHTIJUTTU
Ilta-Sanomat julkaisi Julian kuolemaan liittyen jutun:
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006270207.html
6. ISÄN AJATUKSIA
Julian tuntien ja itsemurhatutkimukset huomioon ottaen ajattelen, että teini-ikäinen tyttäreni ei ymmärtänyt tekonsa vakavuutta ja lopullisuutta. Ei hän halunnut rakkaistaan luopua. Tytöllä oli niin paha olo ja masennus, että hän mitä ilmeisimmin vain halusi vapaaksi ylitse käyvästä ahdistuksestaan. Puolitoista viikkoa nukkumattomia öitä oli vielä pahentanut asiaa.
Jos Julian teko olisi epäonnistunut, hän olisi varmasti sitä itkien anteeksi pyytänyt. Tekotapa huomioon ottaen pidän jopa todennäköisenä, että hän toivoi vähintään alitajuisesti sen epäonnistuvan. Mutta Jumala salli sen onnistuvan: Julian aika täällä maan päällä oli tullut täyteen. "Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi!" (Job 1:21)
Mutta ikävä ja kaipaus on valtava. Lohdutuksena on, että taivaassa Jeesuksen luona Julia taas tavataan – jos vain itsekin pysyn pyhän kasteen armossa loppuun asti. Rakkaasta Juliasta täytyi luopua ajaksi, että hänet saisi pitää iäksi (Filem. 15).
Pyydän erityisesti rukoilemaan Julian äidin sekä veljien puolesta. Myös Julian lähimmät ystävät ja koulutoverit tarvitsevat paljon esirukousta.
7. SURUAJAN TAPAHTUMIA
Kerron seuraavassa tapahtumia Julian poislähdön jälkeen. Vaikka ne voisivat olla pelkkiä merkityksettöminä sattumia, niin minua ne ovat kuitenkin rohkaisseet ja ilahduttaneet.
– 1. (17.10.2019) Olin sopinut Julian kuoleman jälkeen tapaamisen hänen terapeuttinsa kanssa. Juuri ennen kuin saavuin hänen luokseen, oli avoimesta parvekeovesta lentänyt sisään pikkulintu ja saman tien ulos. Leikittelimme ajatuksella, että taivaasta lähetettiin taivaan linnun myötä terveisiä.
– 2. (18.10.2019) Haimme Joelin ja Jorma-kummin kanssa Julian arkussa Kemin sairaalan kappelilta Tornioon ruumishuoneelle. Juuri sillä hetkellä, kun häntä katsottiin viimeistä kertaa, kultainen aurinko tuli hetkeksi esiin. Muuten päivä oli pilvinen, sateinen ja harmaa. Minua tuo Herran aurinko lämmitti ja lohdutti.
– 3. (20.10.2019) Olin aloittamassa poikien kanssa sunnuntaina terapiaistuntoa psykiatrian poliklinikalla. Ennen kuin ehdimme mitään sanoa, lintu alkoi koputtaa äänekkäästi ikkunaan. Kun keskustelu alkoi, koputus loppui.
– 4. (22.10.2019) Noin minuutti ennen kuin Julian koulun rehtori ja vararehtori tulivat tuomaan koulun osanottoa ja Julian muistokirjaa, johon sadat oppilaat olivat jättäneet terveisensä, huomasin kuistillamme linnun. En tiedä, mistä se ylipäätään oli sinne päässyt. Avaamastani ovesta se kuitenkin pian ulos lensi. Vuonna 2013 rakennetulla uudella kuistillamme ei muistaakseni ole aiemmin lintuja käynyt, eikä siellä missään linnun mentävää aukkoa pitäisi edes olla.
– 5. (23.10.2019) Kaksi Julian läheisintä torniolaista ystävää oli tulossa käymään meille: kuistilla oli jälleen lintu. Sen jälkeen lintuja ei ole siellä enää näkynyt.
– 6. (10.11.2019) Isänpäivänä kuukausi Julian kuoleman jälkeen kuulin olohuoneessa ollessani keittiöstä erikoista rapinaa. Keittiöön mentyäni huomasin ikkunan takana linnun. Siinä se alkoi paikalle tultuani kävellä rauhallisesti pitkin ikkunapeltiä, pitkän matkan aivan päästä päähän, aivan kuin kunnianosoituksena. Sitten se lensi pois. Surun, kaipauksen ja isänä epäonnistumisen tunteen täyttämä isänpäiväni muuttui iloisemmaksi. – Jumala sen tietää, miten paljon Juliaa rakastin ja hänestä iloitsin. Ja kertokoon Jeesus sen myös luonaan olevalle tytölle itselleenkin.
– 7. (28.12.2019) Kävin tapani mukaan päiväkävelyllä Julian haudalla. Tarkoitukseni oli laittaa hautalyhtyyn uusi kynttilä, mutta sepä ei kovassa tuulessa jaksanut palaa. Kynttilän sydän oli liian lyhyt ja hento. Kynttilän pikainen sammuminen masensi lisää jo muutenkin maassa olevaa mieltäni. Jouluna läheisen puuttuminen tuntuu kaikkein kipeimmin.
Muistin silloin Jumalan sanan kohdan, joka ensimmäisenä Isä meidän -rukouksen jälkeen tuli mieleeni Julian kuoleman jälkeen: "Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta." (Jes. 42:3) Rukoilin siinä haudalla sammuneen kynttilän äärellä Herraa Jeesusta: "Anna tämän kynttilän palaa! Anna sen palavan liekin vahvistaa, että Julian lyhyeksi ja hennoksi käynyt uskonsydän sittenkin paloi ja että hän elää nyt ilosta liekehtien täyttä elämää Sinun luonasi taivaassa."
Yritin sytyttää kynttilää uudelleen, mutta jo lähes näkymättömiin palanut sydän ei ottanut tulta. Harmistuneena ja pettyneenä tiputin sormiani polttavan palaneen tulitikun kynttilän päälle. Kuinka ollakaan, tikun hiiltynyt puuaines alkoi toimia kynttilän uutena sydämenä: kynttilä syttyi! Laitoin kynttilän päälle vielä toisen ja kolmannenkin tikun. Kynttilä alkoi liekehtiä. Pian alkuperäisen sydämen kohdalla oli niin syvä steariinikuoppa, että kynttilän omakin sydän syttyi tikkujen avustamana kirkkaasti palamaan.
Oma uskonsydämemme on liian heikko ja hento yksin palamaan maailman myrskytuulien keskellä. Niin oli Juliankin sydän. Mutta kun sen rinnalle tulee puu, Golgatan ristinpuu, niin se sytyttää kuihtuvan ja jo sammuneeltakin näyttävän uuteen liekkiin ja elämään.
En olisi halunnut lähteä siitä hautalyhdyn ääreltä mihinkään. Halusin vain katsella kynttilän elävää ja kirkasta liekehdintää, jota navakka tuuli ruokki. Mutta vähitellen alkoi tulla kylmä. Oli pakko lähteä kävelemään kotiin. Mutta ilo kosketti sydäntäni: Julia on taivaassa Vapahtajan luona ja voi hyvin!
– 8. (12.4.2020) On ensimmäinen tyttäreni poislähdön jälkeinen pääsiäispäivä. Kun avaan auki kalenterin, niin sydämeni sykähtää: Tämän kuolemasta saadun voiton ja riemullisen ylösnousemuksen päivän kohdalla lukee kaikissa Suomen kalentereissa ensimmäisenä Julian nimi. Kiitos, Herra! Tarkkaan olet kaiken paikallensa asetellut!
– 9. (9.10.2020) Julian kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä menin aamulla ulos hakemaan lehteä postilaatikosta. Kaksi pikkulintua lensi iloisesti minun lähelleni aivan kuin tervehtimään. Ilo valtasi hetkeksi sydämeni – terveisiä taivaasta!
Myöhemmin päivälevolla ollessani heräsi kuitenkin mieleeni epäilys, että ehkä nuo linnut olivat sittenkin vain merkityksetön sattuma, vaikka eivät aiemmin tuolla tavalla olleet lähelleni lentäneetkään. Juuri silloin tätä ajatellessani lensi lintu makuuhuoneeni ikkunalaudalle ja alkoi voimakkaasti naputtaa lasia. "Hyvä on, Herra, uskon: ei ollut sattuma!"
8. KIITOS JULIAN AUTTAJILLE
Haluan kiittää myös teitä, jotka opettajien lisäksi olitte työnne kautta auttamassa Juliaa hänen sairautensa loppuaikoina. Koin, että te – Aliisa, Kari, Kersti, Maarit, Mari, Pirkko, Päivi, Riikka, Sirkku, Soili ja Tarja – sydämestänne tuitte Juliaa.
9. KIITOS JEESUKSELLE
Tutussa lastenvirressä lauletaan: "Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu." (VK 490:4)
Toivomme ja uskomme mukaan Jeesus otti Julian luokseen kirkkauteen: Herramme ei muserra murtunutta ruokoa eikä sammuta lampun hiipuvaa liekkiä (Jes. 42:3). Se tarkoittaa, että Julian luomistarkoitus täyttyi. Hänen elämänsä ei jäänyt kesken tai joutunut hukkaan vaan saavutti päämääränsä: tyttäreni on ikuisessa ilossa ja elää täyttä elämää, jossa myös hänen luovuutensa kukoistaa.
Tuo uusi elämä on verrattomasti parempaa ja ihanampaa kuin täällä alhaalla murheen laaksoissa. Jos Julialta kysyttäisiin, haluaisiko hän tulla takaisin maan päälle, niin tuskinpa vain. Vapahtajamme luona elämä on alkuperäistä paratiisielämää, jota me kaikki kaipaamme. Kiitos ja ylistys sinulle, Jeesus! Sinä avasit meille syntiinlangenneille tien ikuiseen elämään verisen ristisi ja riemullisen ylösnousemuksesi kautta.