J Kastepuhe 2.10.2004 (JULIAN MUISTOSIVUT)
| j-kastepuhe.pdf |
Avaa tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 27.10.2019).
J JULIAN MUISTOSIVUT, https://gen.fi/j.html
J Kastepuhe 2.10.2004
https://gen.fi/j-kastepuhe.html
JÄSENNYS
1. Julia annetaan kasteessa Jeesuksen syliin
2. Syntinen tarvitsee uudestisyntymisen
3. Usko on lahja ja uusi elämä, jonka Jumala voi antaa myös ihmistaimelle
4. Hengellinen elämä tarvitsee ravintoa ja hoitoa
5. Kaste velvoittaa vanhemmat ja seurakunnan opettamaan ja rukoilemaan
1. JULIA ANNETAAN KASTEESSA JEESUKSEN SYLIIN
Hyvä Julia-vauva, perheenjäsenet, isovanhemmat Martti ja Sointu, kummit Kati ja Timo, Samuel-serkku sekä Jorma-kummi. Tänään jos koskaan on aihetta juhlaan, kiitokseen ja iloon. Saamme kaikki yhdessä olla kantamassa tätä pientä Juliaa Jeesuksen syliin.
Tuomme lapsen tänään hänen luokseen, joka on elävä Herra, ihminen ja Jumala samassa persoonassa. Kannamme lapsen Jeesuksen luo, jotta hän koskettaisi ja siunaisi tätä vielä niin hentoa ja kokonaan toisten huolenpidon ja hoidon varassa olevaa vauvaamme. Annamme Julian Jeesukselle, jotta hän antaisi Julialle Pyhän Hengen, synnyttäisi hänet Jumalan lapseksi, joka armosta perii taivaan valtakunnan.
Helluntain ihme, Pyhän Hengen vuodattaminen syntisen ihmisen päälle, toistuu jokaisessa kristillisessä kasteessa. Vaikka vauva on silmissämme suloinen ja ihana, niin oman fyysisen syntymänsä perusteella hän kuuluu kuitenkin langenneeseen ihmiskuntaan, syntiinlankeemuksessa hengellisesti kuolleiden Aadamin ja Eevan perillisiin.
2. SYNTINEN TARVITSEE UUDESTISYNTYMISEN
Sitä, että ihminen syntyy maailmaan pahana ja epätäydellisenä, ei tarvinne kenellekään erityisemmin perustella. Riittänee, kun katsoo omaan, läheistensä ja muiden tämän maailman ihmisten elämään. Täydellisyydestä ei tässä maailmassa kannata edes haaveilla, toteuttamisesta puhumattakaan. Ihminen on syntinen jo äidin kohdussa siitessään
Psalmista 51 voimme lukea kuningas Daavidin tunnustuksen: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun." Jos niin ei olisi, niin lapset eivät kuolisi. Vain syntiset kuolevat, synnittömät elävät ikuisesti.
Kristillinen kaste on hengellisen syntymän hetki. Kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen. Kasteessa ihminen pestään puhtaaksi ihmissilmälle ja ymmärrykselle salatulla tavalla Jumalan edessä. Kun Herra katsoo Jeesukseen uskovaa ja Häneen kastettua ihmistä, niin Hän ei näe ihmisen syntiä ja saastaisuutta, pahaa sydäntä ja vaillinaista elämää, vaan Hän näkee täydellisen, lankeamattoman, puhtaaseen valkeaan vaatteeseen puetun Jumalan kuvan, joka on kelvollinen tulemaan ikuiseen elämään taivaaseen. Julian ylle puettava valkea kastepuku kuvaa juuri tuota Jeesuksen kautta tulevaa puhtautta.
Kasteessa Jumala lahjoittaa tänään Julialle kaiken sen, mitä hänen ikuiseen autuuteensa tarvitaan: uudestisyntymisen, Pyhän Hengen, uskon, Jumalan lapseuden, armon ja syntien anteeksiantamuksen. Julia on vielä niin pieni ja avuton, että hän ei torju noita ihania Herran lahjoja luotaan. Siksi Jeesus sanookin, että vain lasten kaltaiset voivat päästä taivaaseen.
3. USKO ON LAHJA JA UUSI ELÄMÄ, JONKA JUMALA VOI ANTAA MYÖS IHMISTAIMELLE
Joku voi ehkä ihmetellä ja epäillä, että miten se pieni vastasyntynyt sylivauva nyt voisi Jeesukseen uskoa. Mutta Jeesukseen uskominen ei ole ihmisen oma valinta, eikä ihmisen järjestä ja ymmärryksestä ole mitään apua uskon syntymiselle – päinvastoin. Jeesus voi kaikkivaltiudessaan kohdata vielä äitinsä kohdussa olevan vauvan, kuten muistamme Herran äidin Marian ja Johannes Kastajan äidin Elisabetin tapaamisesta kummankin ollessa vielä raskaana.
Jumala synnyttää sanallaan uskon. Ihminen on uskon syntymisessä vain vastaanottavassa asemassa. Jumala voi vaikuttaa sanallaan ja sakramentillaan uskon myös vastasyntyneessä lapsessa. Sanoohan Jeesus tarkoittaen pieniä, vielä äitinsä rintaa imeviä lapsia, että "jos joku viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, niin parempi olisi hänelle tulla heitetyksi myllynkivi kaulassa meren pohjaan".
Kaste kohdistaa Jeesuksen pelastuksen juuri ja nimenomaan tiettyyn nimeltä tunnettavaan henkilöön. Siksi kasteesta puhutaan myös nimen antamisen juhlana. Jumala tuntee Hänen omakseen kastetut nimeltä, niin kuin isä tai äiti tuntee jokaisen oman lapsensa nimeltä. Sinutkin Herra tuntee kasteesi perusteella nimeltä.
4. HENGELLINEN ELÄMÄ TARVITSEE RAVINTOA JA HOITOA
Julia-vauvan kaste haastaa meidät jokaisen pohtimaan kastettamme. Olemmeko eläneet kasteemme mukaisesti? Onko uskonyhteys Jeesukseen säilynyt ikävuosien karttuessa? Vai onko joillekin muillekin kuin minulle itselleni aikanaan käynyt niin, että oman ymmärryksen kasvaessa olemme kristillisen kasvatuksen ja seurakuntayhteyden puutteessa hengellisesti kuihtuneet ja kuolleet?
Lapsi ei fyysisesti elä ilman ravintoa ja hoitoa. Myöskään hänen kasteessa uudestisyntynyt henkensä elä ilman hengellistä ravintoa ja hoitoa. Jumalan sanan kuuleminen, seurakunnassa ja ehtoollisella käyminen, syntien tunnustaminen ja anteeksiannon sanan kuuleminen ovat hengellistä ravintoa ja hoitoa.
5. KASTE VELVOITTAA VANHEMMAT JA SEURAKUNNAN OPETTAMAAN JA RUKOILEMAAN
Julia-vauva liitetään pian kasteessa Jumalan lapsien joukkoon. Erityisesti meille vanhemmille ja kummeille se tarkoittaa myös vakavaa ja vastuullista tehtävää: opettaa yhdessä seurakunnan kanssa häntä pitämään kaiken sen, mitä Jeesus on sanassaan meidän käskenyt pitää. Oman esimerkin voima on vähintään yhtä vahva, jollei vahvempikin, kuin sanojen ja opetusten.
Ovatko meille itsellemme säännöllinen hengellisen ravinnon nauttiminen, seurakuntayhteys ja ehtoollispöytä, syntien tunnustaminen ja parannuksenteko, tärkeitä, luovuttamattomia ja rakkaita asioita elämässämme? Jos ovat, niin sellaisiksi ne helpommin tulevat myös Julian elämässä. Meitä jokaista tämä hetki haastaa myös esirukoukseen: Anna, Herra Jeesus, Julian pysyä koko elinaikansa kasteen armossa Jeesukseen uskovana ja päästä kerran perille taivaaseen. Aamen.
J JULIAN MUISTOSIVUT, https://gen.fi/j.html
J Kastepuhe 2.10.2004
https://gen.fi/j-kastepuhe.html
JÄSENNYS
1. Julia annetaan kasteessa Jeesuksen syliin
2. Syntinen tarvitsee uudestisyntymisen
3. Usko on lahja ja uusi elämä, jonka Jumala voi antaa myös ihmistaimelle
4. Hengellinen elämä tarvitsee ravintoa ja hoitoa
5. Kaste velvoittaa vanhemmat ja seurakunnan opettamaan ja rukoilemaan
1. JULIA ANNETAAN KASTEESSA JEESUKSEN SYLIIN
Hyvä Julia-vauva, perheenjäsenet, isovanhemmat Martti ja Sointu, kummit Kati ja Timo, Samuel-serkku sekä Jorma-kummi. Tänään jos koskaan on aihetta juhlaan, kiitokseen ja iloon. Saamme kaikki yhdessä olla kantamassa tätä pientä Juliaa Jeesuksen syliin.
Tuomme lapsen tänään hänen luokseen, joka on elävä Herra, ihminen ja Jumala samassa persoonassa. Kannamme lapsen Jeesuksen luo, jotta hän koskettaisi ja siunaisi tätä vielä niin hentoa ja kokonaan toisten huolenpidon ja hoidon varassa olevaa vauvaamme. Annamme Julian Jeesukselle, jotta hän antaisi Julialle Pyhän Hengen, synnyttäisi hänet Jumalan lapseksi, joka armosta perii taivaan valtakunnan.
Helluntain ihme, Pyhän Hengen vuodattaminen syntisen ihmisen päälle, toistuu jokaisessa kristillisessä kasteessa. Vaikka vauva on silmissämme suloinen ja ihana, niin oman fyysisen syntymänsä perusteella hän kuuluu kuitenkin langenneeseen ihmiskuntaan, syntiinlankeemuksessa hengellisesti kuolleiden Aadamin ja Eevan perillisiin.
2. SYNTINEN TARVITSEE UUDESTISYNTYMISEN
Sitä, että ihminen syntyy maailmaan pahana ja epätäydellisenä, ei tarvinne kenellekään erityisemmin perustella. Riittänee, kun katsoo omaan, läheistensä ja muiden tämän maailman ihmisten elämään. Täydellisyydestä ei tässä maailmassa kannata edes haaveilla, toteuttamisesta puhumattakaan. Ihminen on syntinen jo äidin kohdussa siitessään
Psalmista 51 voimme lukea kuningas Daavidin tunnustuksen: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun." Jos niin ei olisi, niin lapset eivät kuolisi. Vain syntiset kuolevat, synnittömät elävät ikuisesti.
Kristillinen kaste on hengellisen syntymän hetki. Kasteessa tapahtuu uudestisyntyminen. Kasteessa ihminen pestään puhtaaksi ihmissilmälle ja ymmärrykselle salatulla tavalla Jumalan edessä. Kun Herra katsoo Jeesukseen uskovaa ja Häneen kastettua ihmistä, niin Hän ei näe ihmisen syntiä ja saastaisuutta, pahaa sydäntä ja vaillinaista elämää, vaan Hän näkee täydellisen, lankeamattoman, puhtaaseen valkeaan vaatteeseen puetun Jumalan kuvan, joka on kelvollinen tulemaan ikuiseen elämään taivaaseen. Julian ylle puettava valkea kastepuku kuvaa juuri tuota Jeesuksen kautta tulevaa puhtautta.
Kasteessa Jumala lahjoittaa tänään Julialle kaiken sen, mitä hänen ikuiseen autuuteensa tarvitaan: uudestisyntymisen, Pyhän Hengen, uskon, Jumalan lapseuden, armon ja syntien anteeksiantamuksen. Julia on vielä niin pieni ja avuton, että hän ei torju noita ihania Herran lahjoja luotaan. Siksi Jeesus sanookin, että vain lasten kaltaiset voivat päästä taivaaseen.
3. USKO ON LAHJA JA UUSI ELÄMÄ, JONKA JUMALA VOI ANTAA MYÖS IHMISTAIMELLE
Joku voi ehkä ihmetellä ja epäillä, että miten se pieni vastasyntynyt sylivauva nyt voisi Jeesukseen uskoa. Mutta Jeesukseen uskominen ei ole ihmisen oma valinta, eikä ihmisen järjestä ja ymmärryksestä ole mitään apua uskon syntymiselle – päinvastoin. Jeesus voi kaikkivaltiudessaan kohdata vielä äitinsä kohdussa olevan vauvan, kuten muistamme Herran äidin Marian ja Johannes Kastajan äidin Elisabetin tapaamisesta kummankin ollessa vielä raskaana.
Jumala synnyttää sanallaan uskon. Ihminen on uskon syntymisessä vain vastaanottavassa asemassa. Jumala voi vaikuttaa sanallaan ja sakramentillaan uskon myös vastasyntyneessä lapsessa. Sanoohan Jeesus tarkoittaen pieniä, vielä äitinsä rintaa imeviä lapsia, että "jos joku viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, niin parempi olisi hänelle tulla heitetyksi myllynkivi kaulassa meren pohjaan".
Kaste kohdistaa Jeesuksen pelastuksen juuri ja nimenomaan tiettyyn nimeltä tunnettavaan henkilöön. Siksi kasteesta puhutaan myös nimen antamisen juhlana. Jumala tuntee Hänen omakseen kastetut nimeltä, niin kuin isä tai äiti tuntee jokaisen oman lapsensa nimeltä. Sinutkin Herra tuntee kasteesi perusteella nimeltä.
4. HENGELLINEN ELÄMÄ TARVITSEE RAVINTOA JA HOITOA
Julia-vauvan kaste haastaa meidät jokaisen pohtimaan kastettamme. Olemmeko eläneet kasteemme mukaisesti? Onko uskonyhteys Jeesukseen säilynyt ikävuosien karttuessa? Vai onko joillekin muillekin kuin minulle itselleni aikanaan käynyt niin, että oman ymmärryksen kasvaessa olemme kristillisen kasvatuksen ja seurakuntayhteyden puutteessa hengellisesti kuihtuneet ja kuolleet?
Lapsi ei fyysisesti elä ilman ravintoa ja hoitoa. Myöskään hänen kasteessa uudestisyntynyt henkensä elä ilman hengellistä ravintoa ja hoitoa. Jumalan sanan kuuleminen, seurakunnassa ja ehtoollisella käyminen, syntien tunnustaminen ja anteeksiannon sanan kuuleminen ovat hengellistä ravintoa ja hoitoa.
5. KASTE VELVOITTAA VANHEMMAT JA SEURAKUNNAN OPETTAMAAN JA RUKOILEMAAN
Julia-vauva liitetään pian kasteessa Jumalan lapsien joukkoon. Erityisesti meille vanhemmille ja kummeille se tarkoittaa myös vakavaa ja vastuullista tehtävää: opettaa yhdessä seurakunnan kanssa häntä pitämään kaiken sen, mitä Jeesus on sanassaan meidän käskenyt pitää. Oman esimerkin voima on vähintään yhtä vahva, jollei vahvempikin, kuin sanojen ja opetusten.
Ovatko meille itsellemme säännöllinen hengellisen ravinnon nauttiminen, seurakuntayhteys ja ehtoollispöytä, syntien tunnustaminen ja parannuksenteko, tärkeitä, luovuttamattomia ja rakkaita asioita elämässämme? Jos ovat, niin sellaisiksi ne helpommin tulevat myös Julian elämässä. Meitä jokaista tämä hetki haastaa myös esirukoukseen: Anna, Herra Jeesus, Julian pysyä koko elinaikansa kasteen armossa Jeesukseen uskovana ja päästä kerran perille taivaaseen. Aamen.