K4C 1. dekl. feminiinit (KREIKKA KIELIOPPI SUBSTANTIIVIT)
| k4c-1-dekl-fem.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 3.10.2023).
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4C SUBSTANTIIVIT https://gen.fi/k4c.html
K4C Ensimmäisen deklinaation feminiinit
https://gen.fi/k4c-1-dekl-fem.html
SISÄLLYSLUETTELO
00. Dokumentteja
0. Ensimmäisen deklinaation feminiinien neljä taivutusryhmää
1. I ryhmä (eir-aa)
2. II ryhmä (psyykhee)
3. III ryhmä (ei-a)
4. IV ryhmä (thalassa)
5. Huomioita ensimmäisen deklinaation feminiineistä
00. DOKUMENTTEJA
K Kreikka (sivukartta)
https://gen.fi/k.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Analytical Lexicon of New Testament Greek. Revised and Updated.
Hendrickson 2012
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
s. 37–38 [39–40]
Greek–English Lexicon of the Septuagint. 3rd Ed.
Deutsche Bibelgesellschaft 2015
Liljeqvist, Matti: Uuden testamentin sanakirja kreikka–suomi.
Finn Lectura 2007 (MLK)
0. ENSIMMÄISEN DEKLINAATION FEMINIINIEN NELJÄ
TAIVUTUSRYHMÄÄ
Ensimmäisen deklinaation mukaan taipuvat feminiinit jaetaan neljään taivutusryhmään perus- eli sanakirjamuodon (yksikön nominatiivi) päätteen ja sitä edeltävän sanavartalon viimeisen kirjaimen mukaan. Monikossa kaikki ryhmät taipuvat pääsääntöisesti samalla tavalla.
Perusmuodon (yks. nom.) päätteet:
a) pitkä a -ᾱ -aa (eir–aa)
b) pitkä e -η -ee (psyykhee)
c) lyhyt a -ᾰ -a (ei–a ja thalassa)
Painosäännöt:
Ryhmissä 1 ja 2 (päätteenä yksikön kaikissa taivutusmuodoissa pitkä a tai pitkä e) paino säilyy sillä tavulla, millä se on perusmuodossa.
Ryhmissä 3 ja 4 (päätteenä lyhyt a) paino on niin kaukana lopusta kuin mahdollista. Painon paikka voi painosääntöjen vuoksi siirtyä.
Kaikilla ensimmäisen deklinaation substantiiveilla (sekä fem. että mask.) on monikon genetiivissä painomerkkinä kuitenkin aina sirkumfleksi lopputavulla eli ultimalla.
Feminiinien lisäksi ensimmäiseen deklinaatioon kuuluu myös aas- ja ees-päätteisiä maskuliineja.
K4C 1. dekl. maskuliinit
https://gen.fi/k4c-1-dekl-mask.html
1. I RYHMÄ (eir-aa)
• sanavartalon viimeisenä kirjaimena ennen taivutuspäätettä ε, ι tai ρ
• yksikön kaikissa muodoissa kaikissa pitkä ᾱ
• paino säilyy samalla tavulla kuin sanakirjamuodossa
eli viimeisellä tai toiseksi viimeisellä tavulla
(paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi)
• yksikön genetiivissä ja monikon akkusatiivissa sama pääte -ας,
artikkeli kuitenkin erilainen, ultimapainotteisilla myös eri painomerkki
ἡμέρα heemeraa fem. päivä
γενεά geneaa fem. sukupolvi, sukukunta, ihmiskunta
2. dekl. mask.
N ἡ ἡμέρ-ᾱ päivä γενε-ά [ᾱ] -ος
G τῆς ἡμέρ-ᾱς päivän γενε-ᾶς -ου
D τῇ ἡμέρ-ᾳ päivälle γενε-ᾷ -ῳ
A τὴν ἡμέρ-ᾱν päivä, -ä, -n γενε-άν [ᾱ] -ον
N αἱ ἡμέρ-αι päivät γενε-αί -οι
G τῶν ἡμερ-ῶν päivien γενε-ῶν -ων
D ταῖς ἡμέρ-αις päiville γενε-αῖς -οις
A τὰς ἡμέρ-ᾱς päiviä, päivät γενε-άς [ᾱ] -ους
2. II RYHMÄ (psyykhee)
• sanavartalon viimeisenä kirjaimena joku muu kirjain kuin ε, ι tai ρ
• yksikön kaikissa muodoissa (pitkä) η
• paino säilyy samalla tavulla kuin sanakirjamuodossa
eli viimeisellä tai toiseksi viimeisellä tavulla
(paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi)
ψυχή fem. sielu, persoona (ruumis, sielu, henki); elävä olento, ihminen
LXX elämä, elämänvoima, elävä olento
K6 ψυχή psyykhee fem. (103x) sielu (sana)
https://gen.fi/k6-23-psyykhee-sielu.html
εἰρήνη fem. rauha
N ἡ ψῡχ-ή sielu εἰρήν-η
G τῆς ψῡχ-ῆς sielun εἰρήν-ης
D τῇ ψῡχ-ῇ sielulle εἰρήν-ῃ
A τὴν ψῡχ-ήν sielu, sielua, sielun εἰρήν-ην
N αἱ ψῡχ-αί sielut εἰρῆν-αι
G τῶν ψῡχ-ῶν sielujen εἰρην-ῶν
D ταῖς ψῡχ-αῖς sieluille εἰρήν-αις
A τὰς ψῡχ-άς [ᾱ] sieluja, sielut εἰρήν-ᾱς
• samoin taipuu esim. ζωή fem. elämä, Elämä (Joh14_06)
3. III RYHMÄ (ei-a)
• sanavartalon viimeisenä kirjaimena ε tai ι
• yksikön nominatiivissa ja akkusatiivissa lyhyt ᾰ
• yksikön genetiivissä ja datiivissa pitkä ᾱ
• paino niin kaukana lopusta kuin mahdollista
(paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi)
• yksikön genetiivillä ja monikon akkusatiivilla sama pääte -ας,
artikkeli kuitenkin erilainen
ἀσθένεια fem. heikkous, sairaus, "voimattomuus"
[pref. neg. ἀ, σθένος voima]
N ἡ ἀσθένει-ᾰ
G τῆς ἀσθενεί-ᾱς
D τῇ ἀσθενεί-ᾳ
A τὴν ἀσθένει-ᾰν
N αἱ ἀσθένει-αι
G τῶν ἀσθενει-ῶν
D ταῖς ἀσθενεί-αις
A τὰς ἀσθενεί-ᾱς
• samoin taipuu esim.
ἀλήθεια -ας fem. totuus, Totuus (Joh14_06)
ἀπώλεια -ας fem. (18x) tuhlaaminen, haaskaus, perikato, kadotus
[ἀπόλλυμι / ἀπολλύω 91x tuhota, surmata, hävittää, kadottaa,
hukuttaa, menettää]
μαθήτρια -ας fem. (1x, Apt09_36) naispuolinen oppilas, opetuslapsi
[μαθητής 261x opetuslapsi < μανθάνω 25x oppia]
4.4 IV RYHMÄ (thalassa)
• sanavartalon viimeisen kirjaimena joku muu kuin ε tai ι
• yksikön nominatiivissa ja akkusatiivissa lyhyt ᾰ
• yksikön genetiivissä ja datiivissa (pitkä) η
• paino niin kaukana lopusta kuin mahdollista,
paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi
θάλασσα fem. meri, järvi
N ἡ θάλασσ-ᾰ meri, järvi
G τῆς θαλάσσ-ης
D τῇ θαλάσσ-ῃ
A τὴν θάλασσ-ᾰν järvi, järveä, järven
N αἱ θάλασσ-αι
G τῶν θαλασσ-ῶν
D ταῖς θαλάσσ-αις
A τὰς θαλάσσ-ᾱς
• samoin taipuvat esim.
γλῶσσα -ης fem. (50x, Mark07_33) kieli (elin ja puhe),
kielilläpuhuminen
μάχαιρα -ης fem. (29x, Matt10_34) miekka
• seuraavilla on epäsäännöllinen taivutus:
Γόμορρα -ων / -ας paik. ntr. mon. / fem. yks. (4x, Matt10_15) Gomorra
• feminiinimuodolla poikkeuksellinen taivutus
1. dekl. 3. ει–α-ryhmän mukaan
Γομόρρων ntr. mon. G – Matt10_15
Γόμορρα fem. yks. N – Room09_29, Juud07
Γομόρρας fem. yks. G – 2Piet02_06
πεῖρα -ας fem. (2x, Hepr11_29, Hepr11_36 [LXX 6x]) yrittäminen,
yritys, kokemus
[> πειράζω 38x yrittää, koetella, kiusata]
• LXX:ssa poikkeuksellinen taivutus 1. dekl. kolmannen
ει–α-ryhmän mukaan
• 1. yrittäminen, yritys, πεῖραν λαμβάνω: yrittää – Hepr11_29
• 2. kokemus, πεῖραν λαμβάνω:
saada kokemus, kokea – Hepr11_36
στεῖρα -ας adj. fem. (5x, Luuk01_07) hedelmätön,
kykenemätön synnyttämään
• poikkeuksellinen taivutus 1. dekl. 3. ει–α-ryhmän mukaan
στείρᾳ fem. yks. D – Luuk01_36
5. HUOMIOITA ENSIMMÄISEN DEKLINAATION FEMINIINEISTÄ
• monikossa kaikkien ryhmien taivutuspäätteet ovat samanlaiset
• genetiivi- ja datiivimuotojen päätteenä on kaikissa ryhmissä pitkä vokaali
• ultimapainotteisissa sanoissa on nominatiivissa ja akkusatiivissa akuutti
(tai tekstin sisällä vaihtoehtoisesti gravis)
• ultimapainotteisten sanojen genetiivi- ja datiivimuodoissa on sirkumfleksi
• substantiiveilla monikon genetiivissä on aina sirkumfleksinen
ῶν-pääte
• monikon nominatiivin αι-pääte luetaan tavuopin kannalta lyhyeksi:
III- ja IV-ryhmien monikon nominatiivissa paino on siksi kolmanneksi viimeisellä tavulla (sikäli jos sanassa on kolme tavua)
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4C SUBSTANTIIVIT https://gen.fi/k4c.html
K4C Ensimmäisen deklinaation feminiinit
https://gen.fi/k4c-1-dekl-fem.html
SISÄLLYSLUETTELO
00. Dokumentteja
0. Ensimmäisen deklinaation feminiinien neljä taivutusryhmää
1. I ryhmä (eir-aa)
2. II ryhmä (psyykhee)
3. III ryhmä (ei-a)
4. IV ryhmä (thalassa)
5. Huomioita ensimmäisen deklinaation feminiineistä
00. DOKUMENTTEJA
K Kreikka (sivukartta)
https://gen.fi/k.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Analytical Lexicon of New Testament Greek. Revised and Updated.
Hendrickson 2012
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
s. 37–38 [39–40]
Greek–English Lexicon of the Septuagint. 3rd Ed.
Deutsche Bibelgesellschaft 2015
Liljeqvist, Matti: Uuden testamentin sanakirja kreikka–suomi.
Finn Lectura 2007 (MLK)
0. ENSIMMÄISEN DEKLINAATION FEMINIINIEN NELJÄ
TAIVUTUSRYHMÄÄ
Ensimmäisen deklinaation mukaan taipuvat feminiinit jaetaan neljään taivutusryhmään perus- eli sanakirjamuodon (yksikön nominatiivi) päätteen ja sitä edeltävän sanavartalon viimeisen kirjaimen mukaan. Monikossa kaikki ryhmät taipuvat pääsääntöisesti samalla tavalla.
Perusmuodon (yks. nom.) päätteet:
a) pitkä a -ᾱ -aa (eir–aa)
b) pitkä e -η -ee (psyykhee)
c) lyhyt a -ᾰ -a (ei–a ja thalassa)
Painosäännöt:
Ryhmissä 1 ja 2 (päätteenä yksikön kaikissa taivutusmuodoissa pitkä a tai pitkä e) paino säilyy sillä tavulla, millä se on perusmuodossa.
Ryhmissä 3 ja 4 (päätteenä lyhyt a) paino on niin kaukana lopusta kuin mahdollista. Painon paikka voi painosääntöjen vuoksi siirtyä.
Kaikilla ensimmäisen deklinaation substantiiveilla (sekä fem. että mask.) on monikon genetiivissä painomerkkinä kuitenkin aina sirkumfleksi lopputavulla eli ultimalla.
Feminiinien lisäksi ensimmäiseen deklinaatioon kuuluu myös aas- ja ees-päätteisiä maskuliineja.
K4C 1. dekl. maskuliinit
https://gen.fi/k4c-1-dekl-mask.html
1. I RYHMÄ (eir-aa)
• sanavartalon viimeisenä kirjaimena ennen taivutuspäätettä ε, ι tai ρ
• yksikön kaikissa muodoissa kaikissa pitkä ᾱ
• paino säilyy samalla tavulla kuin sanakirjamuodossa
eli viimeisellä tai toiseksi viimeisellä tavulla
(paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi)
• yksikön genetiivissä ja monikon akkusatiivissa sama pääte -ας,
artikkeli kuitenkin erilainen, ultimapainotteisilla myös eri painomerkki
ἡμέρα heemeraa fem. päivä
γενεά geneaa fem. sukupolvi, sukukunta, ihmiskunta
2. dekl. mask.
N ἡ ἡμέρ-ᾱ päivä γενε-ά [ᾱ] -ος
G τῆς ἡμέρ-ᾱς päivän γενε-ᾶς -ου
D τῇ ἡμέρ-ᾳ päivälle γενε-ᾷ -ῳ
A τὴν ἡμέρ-ᾱν päivä, -ä, -n γενε-άν [ᾱ] -ον
N αἱ ἡμέρ-αι päivät γενε-αί -οι
G τῶν ἡμερ-ῶν päivien γενε-ῶν -ων
D ταῖς ἡμέρ-αις päiville γενε-αῖς -οις
A τὰς ἡμέρ-ᾱς päiviä, päivät γενε-άς [ᾱ] -ους
2. II RYHMÄ (psyykhee)
• sanavartalon viimeisenä kirjaimena joku muu kirjain kuin ε, ι tai ρ
• yksikön kaikissa muodoissa (pitkä) η
• paino säilyy samalla tavulla kuin sanakirjamuodossa
eli viimeisellä tai toiseksi viimeisellä tavulla
(paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi)
ψυχή fem. sielu, persoona (ruumis, sielu, henki); elävä olento, ihminen
LXX elämä, elämänvoima, elävä olento
K6 ψυχή psyykhee fem. (103x) sielu (sana)
https://gen.fi/k6-23-psyykhee-sielu.html
εἰρήνη fem. rauha
N ἡ ψῡχ-ή sielu εἰρήν-η
G τῆς ψῡχ-ῆς sielun εἰρήν-ης
D τῇ ψῡχ-ῇ sielulle εἰρήν-ῃ
A τὴν ψῡχ-ήν sielu, sielua, sielun εἰρήν-ην
N αἱ ψῡχ-αί sielut εἰρῆν-αι
G τῶν ψῡχ-ῶν sielujen εἰρην-ῶν
D ταῖς ψῡχ-αῖς sieluille εἰρήν-αις
A τὰς ψῡχ-άς [ᾱ] sieluja, sielut εἰρήν-ᾱς
• samoin taipuu esim. ζωή fem. elämä, Elämä (Joh14_06)
3. III RYHMÄ (ei-a)
• sanavartalon viimeisenä kirjaimena ε tai ι
• yksikön nominatiivissa ja akkusatiivissa lyhyt ᾰ
• yksikön genetiivissä ja datiivissa pitkä ᾱ
• paino niin kaukana lopusta kuin mahdollista
(paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi)
• yksikön genetiivillä ja monikon akkusatiivilla sama pääte -ας,
artikkeli kuitenkin erilainen
ἀσθένεια fem. heikkous, sairaus, "voimattomuus"
[pref. neg. ἀ, σθένος voima]
N ἡ ἀσθένει-ᾰ
G τῆς ἀσθενεί-ᾱς
D τῇ ἀσθενεί-ᾳ
A τὴν ἀσθένει-ᾰν
N αἱ ἀσθένει-αι
G τῶν ἀσθενει-ῶν
D ταῖς ἀσθενεί-αις
A τὰς ἀσθενεί-ᾱς
• samoin taipuu esim.
ἀλήθεια -ας fem. totuus, Totuus (Joh14_06)
ἀπώλεια -ας fem. (18x) tuhlaaminen, haaskaus, perikato, kadotus
[ἀπόλλυμι / ἀπολλύω 91x tuhota, surmata, hävittää, kadottaa,
hukuttaa, menettää]
μαθήτρια -ας fem. (1x, Apt09_36) naispuolinen oppilas, opetuslapsi
[μαθητής 261x opetuslapsi < μανθάνω 25x oppia]
4.4 IV RYHMÄ (thalassa)
• sanavartalon viimeisen kirjaimena joku muu kuin ε tai ι
• yksikön nominatiivissa ja akkusatiivissa lyhyt ᾰ
• yksikön genetiivissä ja datiivissa (pitkä) η
• paino niin kaukana lopusta kuin mahdollista,
paitsi monikon genetiivissä ultimalla sirkumfleksi
θάλασσα fem. meri, järvi
N ἡ θάλασσ-ᾰ meri, järvi
G τῆς θαλάσσ-ης
D τῇ θαλάσσ-ῃ
A τὴν θάλασσ-ᾰν järvi, järveä, järven
N αἱ θάλασσ-αι
G τῶν θαλασσ-ῶν
D ταῖς θαλάσσ-αις
A τὰς θαλάσσ-ᾱς
• samoin taipuvat esim.
γλῶσσα -ης fem. (50x, Mark07_33) kieli (elin ja puhe),
kielilläpuhuminen
μάχαιρα -ης fem. (29x, Matt10_34) miekka
• seuraavilla on epäsäännöllinen taivutus:
Γόμορρα -ων / -ας paik. ntr. mon. / fem. yks. (4x, Matt10_15) Gomorra
• feminiinimuodolla poikkeuksellinen taivutus
1. dekl. 3. ει–α-ryhmän mukaan
Γομόρρων ntr. mon. G – Matt10_15
Γόμορρα fem. yks. N – Room09_29, Juud07
Γομόρρας fem. yks. G – 2Piet02_06
πεῖρα -ας fem. (2x, Hepr11_29, Hepr11_36 [LXX 6x]) yrittäminen,
yritys, kokemus
[> πειράζω 38x yrittää, koetella, kiusata]
• LXX:ssa poikkeuksellinen taivutus 1. dekl. kolmannen
ει–α-ryhmän mukaan
• 1. yrittäminen, yritys, πεῖραν λαμβάνω: yrittää – Hepr11_29
• 2. kokemus, πεῖραν λαμβάνω:
saada kokemus, kokea – Hepr11_36
στεῖρα -ας adj. fem. (5x, Luuk01_07) hedelmätön,
kykenemätön synnyttämään
• poikkeuksellinen taivutus 1. dekl. 3. ει–α-ryhmän mukaan
στείρᾳ fem. yks. D – Luuk01_36
5. HUOMIOITA ENSIMMÄISEN DEKLINAATION FEMINIINEISTÄ
• monikossa kaikkien ryhmien taivutuspäätteet ovat samanlaiset
• genetiivi- ja datiivimuotojen päätteenä on kaikissa ryhmissä pitkä vokaali
• ultimapainotteisissa sanoissa on nominatiivissa ja akkusatiivissa akuutti
(tai tekstin sisällä vaihtoehtoisesti gravis)
• ultimapainotteisten sanojen genetiivi- ja datiivimuodoissa on sirkumfleksi
• substantiiveilla monikon genetiivissä on aina sirkumfleksinen
ῶν-pääte
• monikon nominatiivin αι-pääte luetaan tavuopin kannalta lyhyeksi:
III- ja IV-ryhmien monikon nominatiivissa paino on siksi kolmanneksi viimeisellä tavulla (sikäli jos sanassa on kolme tavua)