OS Kunnian Kuninkaan alennustie (Joh. 12:12–24, Pal) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Palmusunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kunnian-kuninkaan-alennustie.html
1. MATKALLA JERUSALEMIIN
2. VIIMEINEN VIIKKO JERUSALEMISSA
3. JOHTOMIEHET HYLKÄÄVÄT JEESUKSEN
4. JUUDAKSEN PETOS
5. EHTOOLLISEN ASETTAMINEN
RIPPIPUHE
Herrassa Jeesuksessa rakkaat kristityt! Tänään on palmusunnuntai. Olemme nyt aloittamassa viimeistä paastoviikkoa, syvän paaston aikaa, joka päättyy ristin pääsiäiseen, pitkäperjantaihin, ja sitä seuraavaan hiljaiseen lauantaihin, joka on Herramme haudassa olemisen muistopäivä. Nyt alkavasta Herramme kärsimysviikosta käytetään myös nimityksiä piinaviikko tai hiljainen viikko.
Ihmisen rajallinen järki ei voi käsittää sitä rakkauden määrää, jota Herramme Jeesus osoitti meitä kohtaan lähtiessään vapaaehtoisesti ratsastamaan aasilla kohti Jerusalemia - kohti Jerusalemia, suuren Kuninkaan kaupunkia, joka tappaa profeetat ja kivittää ne, jotka sen tykö ovat lähetetyt.
Muistan joskus kuulleeni tyttölapsista, joille kerrottiin Jeesuksen vangitsemisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tapahtumaa kauhistellessaan alakouluikäiset tytöt totesivat jotenkin tähän tapaan: ”Jos me olis oltu sillon paikalla, niin me oltais huudettu niin kovaa, että niiden olis ollu pakko päästää Jeesus vapaaksi!” Moni meistäkin saattaa ajatella jotenkin samaan tapaan: ”Jos olisin ollut silloin Jerusalemissa, niin ainakaan minä en olisi Jeesusta ristiinnaulinnut.”
Mutta kuinka asia lopulta on? Mikä vei Herramme ristille ja aiheutti viiltävän kivun, vertavuotavat haavat ja lopulta kuolemaan johtavat tuskat? Kuka aiheutti sen, että Jeesus hylättiin ja heitettiin syvimpään helvettiin?
Olivatko omaa valtaansa ja asemaansa rakastaneet juutalaiset papit, kansan johtomiehet tai kirjanoppineet syypäät Jeesuksen kuolemaan? Aiheutuiko Jeesuksen ristinkuolema siitä, että fariseukset eivät halunneet luopua rakkaudesta omaan hurskauteensa? Vai oliko vika kansassa, joka halusi verta kentälle? Tai roomalaisissa vallanpitäjissä, maaherrassa ja sotilaissa, jotka ristiinnaulitsemisen lopulta määräsivät ja toteuttivat?
Oikea vastaus on, että minä ja sinä ajoimme synneillämme Jeesuksen ristille. Jos me emme olisi tehneet syntiä, niin Jeesuksen ei olisi tarvinnut kuolla. Jos me olisimme olleet kuuliaisia ja nöyriä, hurskaita ja pyhiä, rakkaudellisia ja totuudellisia, niin Herramme ei olisi tarvinnut kulkenut Via Dolorosaa eli Kärsimysten tietä. Turhaan ja väärin meidän on syyttää juutalaisia tai roomalaisia. Todellinen syyllinen olen minä ja olet sinä.
Käykäämme nyt totuudenmukaisesti tunnustamaan syntimme. Käytämme synnintunnustusta, joka alkaa sanoin: ”Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus”.
SAARNA
1. MATKALLA JERUSALEMIIN
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Juutalaisten pääsiäinen, Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhla oli alkamassa. Jeesus oli liittynyt Jordanin laaksosta kohti Jerusalemia nousevien pyhiinvaeltajien joukkoon. Galileasta kohti Jerusalemia kulkevat juutalaiset eivät käyttäneet suoraa reittiä Samarian halki, vaan kiersivät tämän halveksitun ja harhaoppisen sekakansan alueen kulkemalla Jordanin itäpuolitse Perean alueen läpi. Jordanin yli tultiin lähellä Jerikoa ja sieltä alkoi matka maan alimmista paikoista - lähes 400 metriä merenpinnan alapuolelta - noin kilometrin korkeuteen Juudan ja Benjaminin alueen rajalla olevaan vuorikaupunkiin, Jerusalemiin.
Liittyminen tähän pyhiinvaeltajien joukkoon toi Jeesukselle suuren julkisuuden. Nyt kaikki tietävät, että tämä varteenotettava messiaskandidaatti, Nasaretin saarnamies ja profeetta, oli tulossa suureen juhlaan. Monet odottivat Hänen julistautuvan kuninkaaksi ja laittavan Jumalan valitun kansan asiat järjestykseen. Jospa Jeesus nyt perustaisi sen valtakuntansa, josta Hän niin usein oli puhunut! Toiveet olivat korkealla. Roomalaiset valloittajat sallivat kansalle kohtuullisen vapauden, mutta itsenäisyydestä ei ollut puhettakaan. Puhdistaisiko Jeesus kaimansa Joosuan tavoin maan pakanoista? Perustaisiko Hän profeettojen lupaamaan uudistuneen Israelin? Tekisikö Jeesus Daavidin tavoin Jerusalemista jälleen suvereenin pääkaupungin?
Lisää vettä huhumyllyyn kaatoi se, että matkallaan Jeesus paransi Jerikon lähellä sokean Bartimeuksen. Messiaaninen aika oli koittanut: sokeat saavat näkönsä! Jeesus hillitsi kansanjoukkojen pinnallisten ja pikaisten toiveiden täyttymystä kertomalla vertauksen palvelijoille uskotuista leivisköistä eli talenteista. Vertauksessa palvelijoiden hoitoon uskottujen varojen tilityksiä pyydettiin vasta "pitkän ajan kuluttua" (Matt. 25:19). Ja kuninkuuskin piti käydä sitä ennen vahvistamassa kaukaisessa maassa. Jeesus kysyikin hurmoksellisen vallankumouksen sijasta pitkäjänteistä uskollisuutta.
Matka Jerikosta Jerusalemiin kestää jalkaisin 6-7 tuntia. Jeesus pysähtyy kuitenkin reilua kahta kilometriä ennen temppelikaupunkia tien varressa Öljymäen itäpuolella sijaitsevaan Betanian pikkukaupunkiin eli kylään. Nykyisin tuota paikkaa kutsutaan Lasaruksen muistoksi nimellä el-Azarije. Kuolleista herätetty Lasarus ja hänen siskonsa Martta ja Maria majoittavat erityisen mieluisan ja halutun vieraan. Kylässä järjestetään Mestarin ja Hänen opetuslapsiensa kunniaksi juhla-ateria. Aterialla oltaessa Maria voitelee Jeesuksen kallisarvoisella alabasteripullossa säilytettävällä nardusvoiteella. Kallisarvoisen nardusöljyn tuoksu kuului kuninkaan juhlapöytään. Voidepullon hinta, yli 300 denaaria, vastaa työmiehen vuosipalkkaa. Naista nuhdellaan haaskauksesta, mutta Jeesus kertoo kyseessä olevan jo Hänen ruumiinsa voitelu hautaamista varten.
2. VIIMEINEN VIIKKO JERUSALEMISSA
Viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina, Jeesus lähtee viimeisen parin kilometrin matkalle kohti kaupunkien kaupunkia. Matkalla ennen Beetfagen kylää Jeesus lähettää kaksi opetuslastaan hakemaan aasia ratsuksi. Kulkueen ehdittyä Öljymäen länsirinteelle kaupungin ja sen temppelin tullessa näkyviin Jeesus puhkeaa itkuun: tuo Herran omaksi asuinsijakseen ottama ihana kaupunki tullaan synnin ja paatumuksen tähden täydellisesti tuhoamaan! Kansanjoukot kuitenkin huutavat Jeesusta kuninkaaksi: Tässä on mies, joka herättää kuolleetkin! Israelin messias, voideltu kuningas!
Jeesus saapuu juhlakulkueessa Jerusalemiin Öljymäen puoleisesta Kuninkaan portista. Kaupungissa herää suuri mielenkiinto. Kenestä täällä näin hälistään? Galileasta tulleet ja muut Jeesuksen tuntevat kertovat kyselijöille suuresta profeetasta ja ihmeidentekijästä. Jeesus itse menee temppeliin, jossa Hän ajaa Salomon pylväskäytävästä ulos kaikki uhrieläinten myyjät sekä rahanvaihtajat. Kyseessä oli uskonnon kaupallistamista vastaan taistelemisen lisäksi profeetallinen teko: Tässä on yksi Jumalan valitsema, täydellisen sovituksen tuottava uhrikaritsa - muita uhreja ei enää tulla tarvitsemaan.
Jeesus parantaa messiaanisen ajan alkamisen merkiksi pyhäkössä myös sokeita ja rampoja. Yöpymään Jeesus palaa iltaisin takaisin Betaniaan. Matkallaan hän kiroaa pelkkiä lehtiä kasvavan viikunapuun, joka kuvaa hedelmätöntä tyhjää uskonnollisuutta ja ulkokultaisia muotomenoja harjoittavaa Israelia. Jeesus opettaa joka päivä pyhäkössä. Monia keskusteluja käydään myös ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. He mm. tiedustelevat Jeesuksen messiaanisten tekojen valtuutuksia sekä yrittävät saada Hänet sanoissaan ansaan.
3. JOHTOMIEHET HYLKÄÄVÄT JEESUKSEN
Kansan uskonnolliset johtomiehet - temppelipalvelusta hoitavat papit, opetustyöstä vastaavat kirjanoppineet ja elämänvaelluksessaan lakia tiukasti täyttävät fariseukset - eivät voineet sulattaa Jeesuksen käytöstä, toimintaa ja opetusta.
"Tämä mies ei voi olla Jumalasta! Eikä Galileasta voi tulla mitään hyvää. Epäilyttävää joukkoa koko omalaatuista murretta puhuva galilealainen kansa. Liekö heidän oppinsakaan puhdas? Jeesus ei kuulu syntyperältään ja asemaltaan sen enempää meihin pappeihin kuin temppelipalvelijoihin, leeviläisiinkään. Mikä tuo siis luulee olevansa, kun tulee riehumaan temppeliin ja häiritsemään selvää Mooseksen lakia täyttävää uhrikulttiin liittyvää toimintaa?"
"Jeesus ei ole saanut rabbin koulutusta. Miten tuollainen puuseppä muka voisi ymmärtää paremmin Kirjoituksia kuin me, jotka olemme koko ikämme niitä ammatiksemme tutkineet? Sitten se julkeaa vielä väittää, että me eksymme, koska emme tunne kirjoituksia! Riivattu koko mies!"
Jeesus ei edes noudattanut tiukan lainmukaisen maallikkohurskausliikkeen, fariseusten eri eristäytyjien, elämäntapaa. Rikkoipa jatkuvasti jopa kaikkein pyhintä ja keskeisintä, isien perinnäissäännöillä ympäröityä ja suojeltua sapattilakia. Jeesus arvosteli koko ajan purevasti ja viiltävästi juuri näitä, jotka ottivat Mooseksen lain vakavasti ja pyrkivät sitä kaikin keinoin täyttämään. Herjasipa heitä jopa kyykäärmeen eli Saatanan sikiöiksi.
Lisäksi Jeesus oli poliittisesti epäilyttävä. Hän kutsui itseään Israelin kuninkaaksi - tai ainakin kannattajat niin sanoivat. Roomalaiset vallanpitäjät saattoivat tulkita tällaisen toiminnan helposti vallankumoukselliseksi. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voisi olla roomalaisten toimittama laajamittainen vallan uusjako, jossa nyt verrattain itsenäisessä ja myös hyvässä taloudellisessa asemassa olevat juutalaiset johtomiehet ja yläluokka joutuisi luopumaan asemastaan. Kansakin saattaisi joutua laajamittaisten kurinpitotoimenpiteiden - lue: joukkoteurastusten, vielä entistä ankaramman verotuksen ja pakkotyön sekä pakkosiirtojen - kohteeksi. Tällainen kansanvillitsijä ja häirikkö oli saatava hiljennettyä mahdollisimman äkkiä.
Inhimilliset seikat ja järkisyyt näyttivät puoltavan Jeesuksen hylkäämistä. Missä nuo Jeesuksen vastustajat sitten menivät harhaan? He eivät suostuneet kuulemaan totuutta itsestään. Eivät he palvelleet Jumalaa puhtaasta rakkaudesta ja totuuden halusta. Lain täyttämisen taustalla oli sittenkin itsekäs ja laskelmoiva oman edun, kunnian ja itse hankitun hurskauden tavoitteleminen. "Minä olen täyttänyt lain, minä olen kilvoitellut, minä saavutan tässä etua..." Oikea Jumalan mielen mukainen lain täyttäminen johtuu yksin rakkaudesta Jumalaan ja Jumalan lähimmäisiksi antamiin ihmisiin. Jumalan mielen mukaisessa lain täyttämisessä motiivi on Jumalan kunnia ja lähimmäisen tarve, ei oma palkka tai rangaistuksen pelko.
Tehdessään omia opportunistisia (tilanteeseen mukautuminen oman edun saavuttamiseksi ilman mitään muita periaatteita) johtopäätelmiään tilanteen kehittymisestä he ohittivat kaikkein tärkeimmän. Pohtiessaan sitä, mitä tästä mahdollisesti seuraa minulle tai muille he unohtivat keskeisimmän asian: Jumala haluaa totuutta salatuinta myöten. Vasta sen jälkeen, kun on tunnustanut totuuden mukaisesti oma läpikotainen syntisyytensä ja mahdottomuutensa Jumalan edessä, voi nähdä elämää selkeästi ja tehdä oikeita ratkaisuja. Ihmiset eivät halua tulla syntisiksi, tunnustaa sydämensä todellista tilaa. Ylpeys teki sokeaksi silloin; ylpeys tekee sokeaksi tänään. Ylpeä ei halua tehdä parannusta.
4. JUUDAKSEN PETOS
Juudas Iskariotin eli "Juudaksen, Kerijotin miehen," toiminnan taustalla lienee vastaavia motiiveja. Jeesus ei täyttänytkään niitä toiveita, joita Juudaksella ilmeisesti oli Jeesuksen seuraan suostuessaan tai jotka syntyivät Jeesusta seuratessa. Jeesus ei lopultakaan perustaisi mitään maanpäällistä kuningaskuntaa, jossa Juudas pääsisi valtiovarainministerin tuottoisaan toimeen. Jeesus ei selvästikään ollut kiinnostunut elintason ja vaikutusvallan kohottamisesta. Vaikka noilla ihmeidentekotaidoilla voisi helposti hankkia omaisuuksia! Poliittista ilmastoa nuuhkiessa alkoi näyttää suorastaan uhkaavalta kuulua nasaretilaisen joukkoihin. Korkean tason salaliitosta oli jo kuulunut huhuja. ”Lienee syytä vaihtaa puolta hyvän sään aikana. Tässä seurassa ei kunnian kukko tule enää laulamaan. Sitä paitsi, mitä tekemistä minulla, Juudan kerijotilaisena, on näiden galilealaisten kalastajien kanssa?”
Juudaksen petos on inhimillisesti ymmärrettävä. Kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti huonoon huutoon ja vallanpitäjien epäsuosioon haluaisi joutua. Juudaksen mieli elää meissä jokaisessa. Katolisen maailman paastoamiskäytäntö, jossa joka keskiviikko paastotaan Juudaksen kavallussopimuksen takia, on hyvä muistutus meille jokaiselle. Paastotkaamme ja rukoilkaamme, että emme itse lankeaisi samaan kuin Juudas.
5. EHTOOLLISEN ASETTAMINEN
Torstaiaamuna Jeesus lähettää opetuslapset kaupunkiin valmistelemaan pääsiäisateriaa. Illalla Mestari ja ne kaksitoista kokoontuvat aterialle yläsaliin. Silloin Jeesus vielä kerran osoittaa todellisen palvelevan rakkauden tien: Hän pesee halpa-arvoisen palvelijan tai orjan tavoin opetuslastensa jalat. Heidän syödessään Jeesus asettaa ehtoollisen. Oman lihansa pian ristiinnaulittavaksi antava ja oman verensä vuodattava Jumalan Poika jättää testamenttinsa: Ruumiin - jota kidutettiin - leivässä, ja veren - joka vuodatettiin - viinissä.
Ehtoollisen salaisuus on suuri. Silmä näkee vain leivän, suu maistaa vain viinin. Mutta korva kuulee sanat: "Jeesuksen ruumis, sinun edestäsi annettu. Jeesuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu." Se on itsensä Jumalan ruumis ja veri; Hän, Kaikkivaltias, tulee täyteydessään meihin mitättömiin tomuhiukkasiin. Ehtoollispöydässä Jeesus myös muistuttaa meitä joka kerta siitä hinnasta, millä me olemme ostetut vapaaksi pahan orjuuden valtakunnasta. Uusi omistajamme ei ole hankkinut meitä siksi, että voisi meitä riistää. Päinvastoin: Hän on tehnyt meistä kaupat, jotta voisi osoittaa meille yhä ja jatkuvasti - ostohetken jälkeenkin - huolenpitoa, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä, anteeksiantamusta, johdatusta, lohdutusta, laupeutta, kasvatusta. Sanalla sanoen: rakkautta.
Juutalaisuudessa temppelin papit saivat nauttia pyhitetyn leivän ja viinin. Jokainen juutalainen ymmärsi Jeesuksen asettaessa ehtoollisen, että nyt on kyseessä papillinen ateria. Ehtoollisessa avattiin uusi reitti Jumalan luo. Jokainen Jeesuksen oma on Uuden liiton aikana samassa asemassa kuin mitä yksinomaan papit olivat Vanhan liiton aikana. Jokainen Jeesukseen uskova voi suoraan ja avoimesti lähestyä Jumalaa; mitään muita välimiehiä kuin Jeesus ei enää tarvita. Papin piti temppelissä joka kerta uhrata omien ja kansansa syntien sovitukseksi veriuhri, jotta hän saattoi sen jälkeen rukouksin lähestyä Jumalaa. Kukaan muu kuin temppelin pappi ei tuota uhria saanut toimittaa.
Nyt meidän uhrimme on kertakaikkinen ja riittävä. Jokainen siihen vetoava voi astua pelotta, syntinsä anteeksisaaneena, armoistuimen luo Jumalan eteen. Sinäkin, ystäväni, joka olet tunnustanut syntisi sekä kuullut ja uskonut päästösanan, saat täydellä sydämen varmuudella astua Herran pöytään ja nauttia siinä Jumalan temppelin ruokaa.
Palmusunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kunnian-kuninkaan-alennustie.html
1. MATKALLA JERUSALEMIIN
2. VIIMEINEN VIIKKO JERUSALEMISSA
3. JOHTOMIEHET HYLKÄÄVÄT JEESUKSEN
4. JUUDAKSEN PETOS
5. EHTOOLLISEN ASETTAMINEN
RIPPIPUHE
Herrassa Jeesuksessa rakkaat kristityt! Tänään on palmusunnuntai. Olemme nyt aloittamassa viimeistä paastoviikkoa, syvän paaston aikaa, joka päättyy ristin pääsiäiseen, pitkäperjantaihin, ja sitä seuraavaan hiljaiseen lauantaihin, joka on Herramme haudassa olemisen muistopäivä. Nyt alkavasta Herramme kärsimysviikosta käytetään myös nimityksiä piinaviikko tai hiljainen viikko.
Ihmisen rajallinen järki ei voi käsittää sitä rakkauden määrää, jota Herramme Jeesus osoitti meitä kohtaan lähtiessään vapaaehtoisesti ratsastamaan aasilla kohti Jerusalemia - kohti Jerusalemia, suuren Kuninkaan kaupunkia, joka tappaa profeetat ja kivittää ne, jotka sen tykö ovat lähetetyt.
Muistan joskus kuulleeni tyttölapsista, joille kerrottiin Jeesuksen vangitsemisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tapahtumaa kauhistellessaan alakouluikäiset tytöt totesivat jotenkin tähän tapaan: ”Jos me olis oltu sillon paikalla, niin me oltais huudettu niin kovaa, että niiden olis ollu pakko päästää Jeesus vapaaksi!” Moni meistäkin saattaa ajatella jotenkin samaan tapaan: ”Jos olisin ollut silloin Jerusalemissa, niin ainakaan minä en olisi Jeesusta ristiinnaulinnut.”
Mutta kuinka asia lopulta on? Mikä vei Herramme ristille ja aiheutti viiltävän kivun, vertavuotavat haavat ja lopulta kuolemaan johtavat tuskat? Kuka aiheutti sen, että Jeesus hylättiin ja heitettiin syvimpään helvettiin?
Olivatko omaa valtaansa ja asemaansa rakastaneet juutalaiset papit, kansan johtomiehet tai kirjanoppineet syypäät Jeesuksen kuolemaan? Aiheutuiko Jeesuksen ristinkuolema siitä, että fariseukset eivät halunneet luopua rakkaudesta omaan hurskauteensa? Vai oliko vika kansassa, joka halusi verta kentälle? Tai roomalaisissa vallanpitäjissä, maaherrassa ja sotilaissa, jotka ristiinnaulitsemisen lopulta määräsivät ja toteuttivat?
Oikea vastaus on, että minä ja sinä ajoimme synneillämme Jeesuksen ristille. Jos me emme olisi tehneet syntiä, niin Jeesuksen ei olisi tarvinnut kuolla. Jos me olisimme olleet kuuliaisia ja nöyriä, hurskaita ja pyhiä, rakkaudellisia ja totuudellisia, niin Herramme ei olisi tarvinnut kulkenut Via Dolorosaa eli Kärsimysten tietä. Turhaan ja väärin meidän on syyttää juutalaisia tai roomalaisia. Todellinen syyllinen olen minä ja olet sinä.
Käykäämme nyt totuudenmukaisesti tunnustamaan syntimme. Käytämme synnintunnustusta, joka alkaa sanoin: ”Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus”.
SAARNA
1. MATKALLA JERUSALEMIIN
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Juutalaisten pääsiäinen, Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhla oli alkamassa. Jeesus oli liittynyt Jordanin laaksosta kohti Jerusalemia nousevien pyhiinvaeltajien joukkoon. Galileasta kohti Jerusalemia kulkevat juutalaiset eivät käyttäneet suoraa reittiä Samarian halki, vaan kiersivät tämän halveksitun ja harhaoppisen sekakansan alueen kulkemalla Jordanin itäpuolitse Perean alueen läpi. Jordanin yli tultiin lähellä Jerikoa ja sieltä alkoi matka maan alimmista paikoista - lähes 400 metriä merenpinnan alapuolelta - noin kilometrin korkeuteen Juudan ja Benjaminin alueen rajalla olevaan vuorikaupunkiin, Jerusalemiin.
Liittyminen tähän pyhiinvaeltajien joukkoon toi Jeesukselle suuren julkisuuden. Nyt kaikki tietävät, että tämä varteenotettava messiaskandidaatti, Nasaretin saarnamies ja profeetta, oli tulossa suureen juhlaan. Monet odottivat Hänen julistautuvan kuninkaaksi ja laittavan Jumalan valitun kansan asiat järjestykseen. Jospa Jeesus nyt perustaisi sen valtakuntansa, josta Hän niin usein oli puhunut! Toiveet olivat korkealla. Roomalaiset valloittajat sallivat kansalle kohtuullisen vapauden, mutta itsenäisyydestä ei ollut puhettakaan. Puhdistaisiko Jeesus kaimansa Joosuan tavoin maan pakanoista? Perustaisiko Hän profeettojen lupaamaan uudistuneen Israelin? Tekisikö Jeesus Daavidin tavoin Jerusalemista jälleen suvereenin pääkaupungin?
Lisää vettä huhumyllyyn kaatoi se, että matkallaan Jeesus paransi Jerikon lähellä sokean Bartimeuksen. Messiaaninen aika oli koittanut: sokeat saavat näkönsä! Jeesus hillitsi kansanjoukkojen pinnallisten ja pikaisten toiveiden täyttymystä kertomalla vertauksen palvelijoille uskotuista leivisköistä eli talenteista. Vertauksessa palvelijoiden hoitoon uskottujen varojen tilityksiä pyydettiin vasta "pitkän ajan kuluttua" (Matt. 25:19). Ja kuninkuuskin piti käydä sitä ennen vahvistamassa kaukaisessa maassa. Jeesus kysyikin hurmoksellisen vallankumouksen sijasta pitkäjänteistä uskollisuutta.
Matka Jerikosta Jerusalemiin kestää jalkaisin 6-7 tuntia. Jeesus pysähtyy kuitenkin reilua kahta kilometriä ennen temppelikaupunkia tien varressa Öljymäen itäpuolella sijaitsevaan Betanian pikkukaupunkiin eli kylään. Nykyisin tuota paikkaa kutsutaan Lasaruksen muistoksi nimellä el-Azarije. Kuolleista herätetty Lasarus ja hänen siskonsa Martta ja Maria majoittavat erityisen mieluisan ja halutun vieraan. Kylässä järjestetään Mestarin ja Hänen opetuslapsiensa kunniaksi juhla-ateria. Aterialla oltaessa Maria voitelee Jeesuksen kallisarvoisella alabasteripullossa säilytettävällä nardusvoiteella. Kallisarvoisen nardusöljyn tuoksu kuului kuninkaan juhlapöytään. Voidepullon hinta, yli 300 denaaria, vastaa työmiehen vuosipalkkaa. Naista nuhdellaan haaskauksesta, mutta Jeesus kertoo kyseessä olevan jo Hänen ruumiinsa voitelu hautaamista varten.
2. VIIMEINEN VIIKKO JERUSALEMISSA
Viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina, Jeesus lähtee viimeisen parin kilometrin matkalle kohti kaupunkien kaupunkia. Matkalla ennen Beetfagen kylää Jeesus lähettää kaksi opetuslastaan hakemaan aasia ratsuksi. Kulkueen ehdittyä Öljymäen länsirinteelle kaupungin ja sen temppelin tullessa näkyviin Jeesus puhkeaa itkuun: tuo Herran omaksi asuinsijakseen ottama ihana kaupunki tullaan synnin ja paatumuksen tähden täydellisesti tuhoamaan! Kansanjoukot kuitenkin huutavat Jeesusta kuninkaaksi: Tässä on mies, joka herättää kuolleetkin! Israelin messias, voideltu kuningas!
Jeesus saapuu juhlakulkueessa Jerusalemiin Öljymäen puoleisesta Kuninkaan portista. Kaupungissa herää suuri mielenkiinto. Kenestä täällä näin hälistään? Galileasta tulleet ja muut Jeesuksen tuntevat kertovat kyselijöille suuresta profeetasta ja ihmeidentekijästä. Jeesus itse menee temppeliin, jossa Hän ajaa Salomon pylväskäytävästä ulos kaikki uhrieläinten myyjät sekä rahanvaihtajat. Kyseessä oli uskonnon kaupallistamista vastaan taistelemisen lisäksi profeetallinen teko: Tässä on yksi Jumalan valitsema, täydellisen sovituksen tuottava uhrikaritsa - muita uhreja ei enää tulla tarvitsemaan.
Jeesus parantaa messiaanisen ajan alkamisen merkiksi pyhäkössä myös sokeita ja rampoja. Yöpymään Jeesus palaa iltaisin takaisin Betaniaan. Matkallaan hän kiroaa pelkkiä lehtiä kasvavan viikunapuun, joka kuvaa hedelmätöntä tyhjää uskonnollisuutta ja ulkokultaisia muotomenoja harjoittavaa Israelia. Jeesus opettaa joka päivä pyhäkössä. Monia keskusteluja käydään myös ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. He mm. tiedustelevat Jeesuksen messiaanisten tekojen valtuutuksia sekä yrittävät saada Hänet sanoissaan ansaan.
3. JOHTOMIEHET HYLKÄÄVÄT JEESUKSEN
Kansan uskonnolliset johtomiehet - temppelipalvelusta hoitavat papit, opetustyöstä vastaavat kirjanoppineet ja elämänvaelluksessaan lakia tiukasti täyttävät fariseukset - eivät voineet sulattaa Jeesuksen käytöstä, toimintaa ja opetusta.
"Tämä mies ei voi olla Jumalasta! Eikä Galileasta voi tulla mitään hyvää. Epäilyttävää joukkoa koko omalaatuista murretta puhuva galilealainen kansa. Liekö heidän oppinsakaan puhdas? Jeesus ei kuulu syntyperältään ja asemaltaan sen enempää meihin pappeihin kuin temppelipalvelijoihin, leeviläisiinkään. Mikä tuo siis luulee olevansa, kun tulee riehumaan temppeliin ja häiritsemään selvää Mooseksen lakia täyttävää uhrikulttiin liittyvää toimintaa?"
"Jeesus ei ole saanut rabbin koulutusta. Miten tuollainen puuseppä muka voisi ymmärtää paremmin Kirjoituksia kuin me, jotka olemme koko ikämme niitä ammatiksemme tutkineet? Sitten se julkeaa vielä väittää, että me eksymme, koska emme tunne kirjoituksia! Riivattu koko mies!"
Jeesus ei edes noudattanut tiukan lainmukaisen maallikkohurskausliikkeen, fariseusten eri eristäytyjien, elämäntapaa. Rikkoipa jatkuvasti jopa kaikkein pyhintä ja keskeisintä, isien perinnäissäännöillä ympäröityä ja suojeltua sapattilakia. Jeesus arvosteli koko ajan purevasti ja viiltävästi juuri näitä, jotka ottivat Mooseksen lain vakavasti ja pyrkivät sitä kaikin keinoin täyttämään. Herjasipa heitä jopa kyykäärmeen eli Saatanan sikiöiksi.
Lisäksi Jeesus oli poliittisesti epäilyttävä. Hän kutsui itseään Israelin kuninkaaksi - tai ainakin kannattajat niin sanoivat. Roomalaiset vallanpitäjät saattoivat tulkita tällaisen toiminnan helposti vallankumoukselliseksi. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voisi olla roomalaisten toimittama laajamittainen vallan uusjako, jossa nyt verrattain itsenäisessä ja myös hyvässä taloudellisessa asemassa olevat juutalaiset johtomiehet ja yläluokka joutuisi luopumaan asemastaan. Kansakin saattaisi joutua laajamittaisten kurinpitotoimenpiteiden - lue: joukkoteurastusten, vielä entistä ankaramman verotuksen ja pakkotyön sekä pakkosiirtojen - kohteeksi. Tällainen kansanvillitsijä ja häirikkö oli saatava hiljennettyä mahdollisimman äkkiä.
Inhimilliset seikat ja järkisyyt näyttivät puoltavan Jeesuksen hylkäämistä. Missä nuo Jeesuksen vastustajat sitten menivät harhaan? He eivät suostuneet kuulemaan totuutta itsestään. Eivät he palvelleet Jumalaa puhtaasta rakkaudesta ja totuuden halusta. Lain täyttämisen taustalla oli sittenkin itsekäs ja laskelmoiva oman edun, kunnian ja itse hankitun hurskauden tavoitteleminen. "Minä olen täyttänyt lain, minä olen kilvoitellut, minä saavutan tässä etua..." Oikea Jumalan mielen mukainen lain täyttäminen johtuu yksin rakkaudesta Jumalaan ja Jumalan lähimmäisiksi antamiin ihmisiin. Jumalan mielen mukaisessa lain täyttämisessä motiivi on Jumalan kunnia ja lähimmäisen tarve, ei oma palkka tai rangaistuksen pelko.
Tehdessään omia opportunistisia (tilanteeseen mukautuminen oman edun saavuttamiseksi ilman mitään muita periaatteita) johtopäätelmiään tilanteen kehittymisestä he ohittivat kaikkein tärkeimmän. Pohtiessaan sitä, mitä tästä mahdollisesti seuraa minulle tai muille he unohtivat keskeisimmän asian: Jumala haluaa totuutta salatuinta myöten. Vasta sen jälkeen, kun on tunnustanut totuuden mukaisesti oma läpikotainen syntisyytensä ja mahdottomuutensa Jumalan edessä, voi nähdä elämää selkeästi ja tehdä oikeita ratkaisuja. Ihmiset eivät halua tulla syntisiksi, tunnustaa sydämensä todellista tilaa. Ylpeys teki sokeaksi silloin; ylpeys tekee sokeaksi tänään. Ylpeä ei halua tehdä parannusta.
4. JUUDAKSEN PETOS
Juudas Iskariotin eli "Juudaksen, Kerijotin miehen," toiminnan taustalla lienee vastaavia motiiveja. Jeesus ei täyttänytkään niitä toiveita, joita Juudaksella ilmeisesti oli Jeesuksen seuraan suostuessaan tai jotka syntyivät Jeesusta seuratessa. Jeesus ei lopultakaan perustaisi mitään maanpäällistä kuningaskuntaa, jossa Juudas pääsisi valtiovarainministerin tuottoisaan toimeen. Jeesus ei selvästikään ollut kiinnostunut elintason ja vaikutusvallan kohottamisesta. Vaikka noilla ihmeidentekotaidoilla voisi helposti hankkia omaisuuksia! Poliittista ilmastoa nuuhkiessa alkoi näyttää suorastaan uhkaavalta kuulua nasaretilaisen joukkoihin. Korkean tason salaliitosta oli jo kuulunut huhuja. ”Lienee syytä vaihtaa puolta hyvän sään aikana. Tässä seurassa ei kunnian kukko tule enää laulamaan. Sitä paitsi, mitä tekemistä minulla, Juudan kerijotilaisena, on näiden galilealaisten kalastajien kanssa?”
Juudaksen petos on inhimillisesti ymmärrettävä. Kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti huonoon huutoon ja vallanpitäjien epäsuosioon haluaisi joutua. Juudaksen mieli elää meissä jokaisessa. Katolisen maailman paastoamiskäytäntö, jossa joka keskiviikko paastotaan Juudaksen kavallussopimuksen takia, on hyvä muistutus meille jokaiselle. Paastotkaamme ja rukoilkaamme, että emme itse lankeaisi samaan kuin Juudas.
5. EHTOOLLISEN ASETTAMINEN
Torstaiaamuna Jeesus lähettää opetuslapset kaupunkiin valmistelemaan pääsiäisateriaa. Illalla Mestari ja ne kaksitoista kokoontuvat aterialle yläsaliin. Silloin Jeesus vielä kerran osoittaa todellisen palvelevan rakkauden tien: Hän pesee halpa-arvoisen palvelijan tai orjan tavoin opetuslastensa jalat. Heidän syödessään Jeesus asettaa ehtoollisen. Oman lihansa pian ristiinnaulittavaksi antava ja oman verensä vuodattava Jumalan Poika jättää testamenttinsa: Ruumiin - jota kidutettiin - leivässä, ja veren - joka vuodatettiin - viinissä.
Ehtoollisen salaisuus on suuri. Silmä näkee vain leivän, suu maistaa vain viinin. Mutta korva kuulee sanat: "Jeesuksen ruumis, sinun edestäsi annettu. Jeesuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu." Se on itsensä Jumalan ruumis ja veri; Hän, Kaikkivaltias, tulee täyteydessään meihin mitättömiin tomuhiukkasiin. Ehtoollispöydässä Jeesus myös muistuttaa meitä joka kerta siitä hinnasta, millä me olemme ostetut vapaaksi pahan orjuuden valtakunnasta. Uusi omistajamme ei ole hankkinut meitä siksi, että voisi meitä riistää. Päinvastoin: Hän on tehnyt meistä kaupat, jotta voisi osoittaa meille yhä ja jatkuvasti - ostohetken jälkeenkin - huolenpitoa, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä, anteeksiantamusta, johdatusta, lohdutusta, laupeutta, kasvatusta. Sanalla sanoen: rakkautta.
Juutalaisuudessa temppelin papit saivat nauttia pyhitetyn leivän ja viinin. Jokainen juutalainen ymmärsi Jeesuksen asettaessa ehtoollisen, että nyt on kyseessä papillinen ateria. Ehtoollisessa avattiin uusi reitti Jumalan luo. Jokainen Jeesuksen oma on Uuden liiton aikana samassa asemassa kuin mitä yksinomaan papit olivat Vanhan liiton aikana. Jokainen Jeesukseen uskova voi suoraan ja avoimesti lähestyä Jumalaa; mitään muita välimiehiä kuin Jeesus ei enää tarvita. Papin piti temppelissä joka kerta uhrata omien ja kansansa syntien sovitukseksi veriuhri, jotta hän saattoi sen jälkeen rukouksin lähestyä Jumalaa. Kukaan muu kuin temppelin pappi ei tuota uhria saanut toimittaa.
Nyt meidän uhrimme on kertakaikkinen ja riittävä. Jokainen siihen vetoava voi astua pelotta, syntinsä anteeksisaaneena, armoistuimen luo Jumalan eteen. Sinäkin, ystäväni, joka olet tunnustanut syntisi sekä kuullut ja uskonut päästösanan, saat täydellä sydämen varmuudella astua Herran pöytään ja nauttia siinä Jumalan temppelin ruokaa.