OS Oletko elävä vai kuollut? (Jaak. 2:14–20, 20 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Usko ja epäusko -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-oletko-elava-vai-kuollut.html
1. ELÄVÄ USKO JA KUOLLUT USKO
2. USKO ON LUOTTAMUSTA JA OJENTAUTUMISTA
3. PAIMENEN VASTUU
1. ELÄVÄ USKO JA KUOLLUT USKO
Herramme veli Jaakob kirjoittaa Pyhän Hengen johtamana:
- Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? - ... uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. 18. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. 19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? (Jaak. 2:14, 17-20)
Näitä Jaakobin kirjeen sanoja on aikojen saatossa käytetty uskonvanhurskauden kumoamiseen, mutta se on näiden sanojen karkeaa väärinkäyttöä. Pyhä Henki ei puhu itseänsä vastaan, eikä Jumalan Hengestä syntynyt Raamattu ole siksi ristiriitainen: Profeetallinen ja apostolinen sana ohjaa meidät varmasti ja luotettavasti Herramme Jeesuksen luokse taivaaseen. Tässä opetetaan yksinkertaisesti sitä, että pelkkä totena pitäminen tai pelkät suun lausumat sanat eivät ketään pelasta. Pelastava usko synnit anteeksiantavaan veriseen Vapahtajaan saadaan passiivisesti lahjana, mutta siitä seuraa vanhurskautetun eli uskoon tulleen aktiivinen toiminta.
Seurasin kerran ohjelmaa natsi-Saksan korkeasta upseerista, joka oli toiminut juutalaisten tuhoamisleirin johtajana. Myöhemmin hän Argentiinassa asuessaan kertoi seuraavaa (siteeraan muistinvaraisesti): - Kun minulle tuli joskus oikein paha olo [tuosta loputtomasta tappamisesta], niin - ette arvaa! - aloin lausua uskontunnustusta: Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan; ja Pyhään Henkeen jne. Se helpotti oloani.
Muistan 1980-luvun lopulta tilanteen, jossa helsinkiläisessä kirkossa saarnasi tunnettu kristinuskon kieltäjä, professori ja pappismies. Koko saarnansa hän käytti Pyhän Raamatun ja luterilaisuuden turhentamiseen ja vahingolliseksi osoittamiseen. Saarnansa jälkeen hän sitten sanoi: - Nousemme nyt lausumaan [apostolisen] uskontunnustuksen.
Ja muistan hyvin senkin, miten juhannuksena vuonna 1978 oli Nuijamaan kirkossa konfirmaatio. Alttarin edessä oli muitten mukana pitkä nuorukainen lausumassa apostolista uskontunnustusta; tunnustusta ja uskoa Jeesukseen, jota tuo nuori miehenalku ei todellakaan edes aikonut ottaa arkipäivän elämässään vakavasti.
Kansankirkon piispat, yhä edelleen jotkut heistä, ovat opettaneet, että sukupuolielämä kuuluu miehen ja naisen välille tarkoitettuun elinikäiseen avioliittoon, samoin kuin että ihmiselämä on pyhää. Omassa viranhoidossaan he eivät kuitenkaan tämän mukaisesti halua ojentautua. He julkisesti sallivat alaistensa siunata julkista haureutta (avosuhteessa elävät ehtoollispöydässä tai kummin tehtävissä), huorintekoa (muun kuin haureuden tähden puolisonsa vaihtavat) ja nykyisin jopa perverssiä homoseksuaalisuuden harjoittamista. Piispat vaikenevat aborttien kautta tapahtuvasta lasten jokapäiväisestä joukkoteurastamisesta.
Sen sijaan, että nämä esipaimeniksi kutsutut ylläpitäisivät vanhurskautta, he rankaisevat niitä pastoreita, jotka haluavat ojentautua Jumalan pyhän sanan ja sitä oikein opettavien tunnustuskirjojen mukaisesti. Itse nämä piispat ovat samanaikaisesti johtamassa laittomuuden hyväksymisen kautta kansaa kadotukseen.
2. USKO ON LUOTTAMUSTA JA OJENTAUTUMISTA
- ... usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Hebr. 11:1) Sen enempää natsiupseeri, ateistinen professori, pitkänhuiskea nuorukainen kuin kansankirkon piispatkaan eivät aikoneet ojentaa elämäänsä/viranhoitoansa ja tehdä parannusta lausumansa uskontunnustuksen ja raamatullisen opetuksen mukaisesti. Heidän uskonsa näyttäytyi kuolleena, ei elävänä, vaikuttavana ja pelastavana. Mutta kiitos ihmisjärjelle käsittämättömän Jumalan: Herra Jeesus voi herättää sanallaan ja Hengellään kuolleen uskon sijalle elävän!
Moni puhuu kristinuskon mukaisia sanoja, saarnaa Jeesuksen nimessä, käyttää näkyviä armo- ja ihmelahjoja, näyttää ulospäin hurskaalta ja nöyrältä, mutta joutuu lopulta kuitenkin iankaikkiseen helvettiin.
Miksi? Siksi, koska ei sallinut kymmenen käskyn lain tehdä i t s e s t ä ä n syntistä ja jokapäiväiseen parannukseen velvoitettua. Laittomuuden tekijät eivät pääse taivaaseen, heitä Jumala ei tunnusta omikseen (Matt. 7:21-23, 1Kor. 14:34). Saatana saattaa antaa omiensa aivan rauhassa lausua uskontunnustuksen elävään kolmiyhteiseen Jumalaan, puhua kauniisti Vapahtajasta ja tehdä vaikkapa ihmetekoja Jeesuksen nimessä - niin kauan kuin tuo lausuja tai ihmeidentekijä ei aio itse elää ja kilvoitella Raamatun apostolisen opin mukaisesti.
Sellainen usko, joka ei vaikuta synnintuntoa ja omantunnon arkuutta Jumalan pyhän lain edessä, ei ole elävää uskoa. Sellainen usko, joka ei vaikuta halua ojentaa omaa elämäänsä Jumalan antaman Pyhän Raamatun mukaisesti, ei ole Pyhän Hengen synnyttämää pelastavaa uskoa. Sellainen usko, joka ei vaikuta luottamusta nimenomaan omien syntien anteeksisaamiseen Herramme kalliin ristinveren kautta, ei ole Jeesuksen elävää uskoa.
Se, onnistuuko käytännön päivittäinen parannuksenteko hyvin, huonosti vai hyvin huonosti, ei ole ratkaisevaa. Alkoholisti, pornoriippuvainen, pelkuri, ylpeä tai ilkeä, joka katuu pahuuttaan ja luottaa pelästyneellä omallatunnolla Jumalan armoon Jeesuksen tähden, saa anteeksi - vaikka seitsemänkymmentä seitsemän kertaa päivässä. Mutta sellainen siivosyntinen, joka pitää itseään hyvänä ja hurskaana eikä tunnusta olevansa sydämensä syvyyksissä saastainen syntinen, joutuu helvettiin.
Olethan sinä Pyhän Raamatun mukaisessa elävässä uskossa? Haluathan seurata elämässäsi Herraamme Jeesusta, jonka omaksi sinut on Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimasta uudestisynnytetty ja kastettu? Tunnethan niin perisyntisi kuin siitä seuraavien moninaisten tekosyntiesi aiheuttaman syyllisyyden ja rangaistuksen Jumalan edessä? Kaipaathan puhtautta ja janoathan pyhyyttä? Haluathan oksentaa ulos kaiken syntisaastan, joka sisälläsi velloo? Ethän voi jatkaa hyvin omintunnoin synneissäsi makaamista?
Huudathan Jeesukselta voimaa jokapäiväisessä parannuksessa elämiseen?
Onhan sinulla Jumalan sanan nälkä ja jano? Turvaathan Jeesuksen pyhään ristinvereen juuri sinun iankaikkiseksi elämäksesi ja autuudeksesi? Syöthän Vapahtajamme tosi ruumiin ja juothan pyhän veren siksi, että juuri sinä saisit syntisi anteeksi, olisit näkyvällä tavalla yhtä Herramme Jeesuksen kanssa ja pääsisit taivaan suurelle hääaterialle? Kiitäthän Jumalaa Hänen käsittämättömästä armostaan, että juuri sinä saat uskoa kaiken anteeksi ja periä iankaikkisen elämän?
Jumalan sanan ja sanassa vaikuttavan Pyhän Hengen aikaansaama elävä usko tuottaa hyviä tekoja; vähintäänkin pelästyneen omantunnon aiheuttaman huudon: Herra armahda! Elämän vanhurskaus ei kuitenkaan ole muuta kuin seuraus uskon vanhurskaudesta. Hyvät teot ovat seurausta siitä, että Herra on ensin - ihmiselle käsittämättömän armovalintansa tähden - vuodattanut ja lahjoittanut meihin uuden hengellisen elämän eli Jeesuksen uskon. Tämän Hän tekee julistetun Raamatun sanan ja materiaan sitoutuvan sanan (eli sakramenttien) kautta niissä, jotka kuulevat lakia ja evankeliumia - missä ja milloin Herra hyväksi katsoo.
Ihmisen hyvät teot eivät lisää mitään Jeesuksen täytettyyn työhön. Elävästä uskosta seuraavat teot, niin kuin elämästä seuraa hengittäminen, ääntely ja liikkuminen. Elävänä syntynyt ja elossa oleva lapsi hengittää, parkuu ja liikkuu. Elottomaan nukkeen voidaan laittaa virtalähde ja koneisto, tai narut sekä pussit, ja saattaa se sekä liikkumaan että ääntelemään - nykyisin jopa kastelemaan! Uskosta osattomat voivat jäljitellä Jeesukseen uskovien hyviä tekoja ja hurskasta elämää, muodon vuoksi jopa lukea synnintunnustuksen, mutta mitään apua noista teoista ei viimeisellä tuomiolla ole. Oikean uskon ja elämän voi lahjoittaa, synnyttää ja ylläpitää yksin Jumala.
3. PAIMENEN VASTUU
Herra vaikuttaa uskon Kirkolleen antamiensa ja säätämiensä armonvälineiden kautta: sanan, kasteen, ehtoollisen ja ripin. Vapahtaja on perustanut apostolisen paimenviran, jotta syntyisi usko Jeesukseen ja armonvälineet tulisivat vastuullisesti hoidetuksi; jotta Ylipaimen saisi itse toimia Isää ja Poikaa ja Herraa edustavan (mies)pastorin suun, korvien ja käsien kautta. - Joka kuulee teitä, kuulee Minua. (Luuk. 10:16)
Jokainen Herran omaksi kastettu on kutsuttu omalla paikallaan ja lahjoillaan palvelemaan, rukoilemaan, ylistämään, rohkaisemaan, nuhtelemaan, kehottamaan, evankelioimaan, todistamaan ja profetoimaan. Mutta vain apostoleille eli seurakunnan johtajille (vanhimmille, kaitsijoille, opettajille, paimenille) on annettu tehtävä 1) opettaa kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää, 2) kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, 3) toimittaa Herran Pyhä Ehtoollinen ja 4) päästää synneistä ja sitoa synteihin eli käyttää rippiavainta.
Jos pastori hoitaa nämä tehtävät leväperäisesti ja lammas joutuu kelvottoman ravinnon ja huonon kaitsennan tähden tuhoon, vaatii Herra tämän synteihinsä hukkuneen veren paimenen kädestä (Hes. 33:8). Älkööt kovin monet pyrkikö Sanan opettajiksi eli paimeniksi, sillä sen kovemman tuomion he saavat (Jaak. 3:1).
Usko ja epäusko -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-oletko-elava-vai-kuollut.html
1. ELÄVÄ USKO JA KUOLLUT USKO
2. USKO ON LUOTTAMUSTA JA OJENTAUTUMISTA
3. PAIMENEN VASTUU
1. ELÄVÄ USKO JA KUOLLUT USKO
Herramme veli Jaakob kirjoittaa Pyhän Hengen johtamana:
- Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? - ... uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. 18. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. 19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? (Jaak. 2:14, 17-20)
Näitä Jaakobin kirjeen sanoja on aikojen saatossa käytetty uskonvanhurskauden kumoamiseen, mutta se on näiden sanojen karkeaa väärinkäyttöä. Pyhä Henki ei puhu itseänsä vastaan, eikä Jumalan Hengestä syntynyt Raamattu ole siksi ristiriitainen: Profeetallinen ja apostolinen sana ohjaa meidät varmasti ja luotettavasti Herramme Jeesuksen luokse taivaaseen. Tässä opetetaan yksinkertaisesti sitä, että pelkkä totena pitäminen tai pelkät suun lausumat sanat eivät ketään pelasta. Pelastava usko synnit anteeksiantavaan veriseen Vapahtajaan saadaan passiivisesti lahjana, mutta siitä seuraa vanhurskautetun eli uskoon tulleen aktiivinen toiminta.
Seurasin kerran ohjelmaa natsi-Saksan korkeasta upseerista, joka oli toiminut juutalaisten tuhoamisleirin johtajana. Myöhemmin hän Argentiinassa asuessaan kertoi seuraavaa (siteeraan muistinvaraisesti): - Kun minulle tuli joskus oikein paha olo [tuosta loputtomasta tappamisesta], niin - ette arvaa! - aloin lausua uskontunnustusta: Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan; ja Pyhään Henkeen jne. Se helpotti oloani.
Muistan 1980-luvun lopulta tilanteen, jossa helsinkiläisessä kirkossa saarnasi tunnettu kristinuskon kieltäjä, professori ja pappismies. Koko saarnansa hän käytti Pyhän Raamatun ja luterilaisuuden turhentamiseen ja vahingolliseksi osoittamiseen. Saarnansa jälkeen hän sitten sanoi: - Nousemme nyt lausumaan [apostolisen] uskontunnustuksen.
Ja muistan hyvin senkin, miten juhannuksena vuonna 1978 oli Nuijamaan kirkossa konfirmaatio. Alttarin edessä oli muitten mukana pitkä nuorukainen lausumassa apostolista uskontunnustusta; tunnustusta ja uskoa Jeesukseen, jota tuo nuori miehenalku ei todellakaan edes aikonut ottaa arkipäivän elämässään vakavasti.
Kansankirkon piispat, yhä edelleen jotkut heistä, ovat opettaneet, että sukupuolielämä kuuluu miehen ja naisen välille tarkoitettuun elinikäiseen avioliittoon, samoin kuin että ihmiselämä on pyhää. Omassa viranhoidossaan he eivät kuitenkaan tämän mukaisesti halua ojentautua. He julkisesti sallivat alaistensa siunata julkista haureutta (avosuhteessa elävät ehtoollispöydässä tai kummin tehtävissä), huorintekoa (muun kuin haureuden tähden puolisonsa vaihtavat) ja nykyisin jopa perverssiä homoseksuaalisuuden harjoittamista. Piispat vaikenevat aborttien kautta tapahtuvasta lasten jokapäiväisestä joukkoteurastamisesta.
Sen sijaan, että nämä esipaimeniksi kutsutut ylläpitäisivät vanhurskautta, he rankaisevat niitä pastoreita, jotka haluavat ojentautua Jumalan pyhän sanan ja sitä oikein opettavien tunnustuskirjojen mukaisesti. Itse nämä piispat ovat samanaikaisesti johtamassa laittomuuden hyväksymisen kautta kansaa kadotukseen.
2. USKO ON LUOTTAMUSTA JA OJENTAUTUMISTA
- ... usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Hebr. 11:1) Sen enempää natsiupseeri, ateistinen professori, pitkänhuiskea nuorukainen kuin kansankirkon piispatkaan eivät aikoneet ojentaa elämäänsä/viranhoitoansa ja tehdä parannusta lausumansa uskontunnustuksen ja raamatullisen opetuksen mukaisesti. Heidän uskonsa näyttäytyi kuolleena, ei elävänä, vaikuttavana ja pelastavana. Mutta kiitos ihmisjärjelle käsittämättömän Jumalan: Herra Jeesus voi herättää sanallaan ja Hengellään kuolleen uskon sijalle elävän!
Moni puhuu kristinuskon mukaisia sanoja, saarnaa Jeesuksen nimessä, käyttää näkyviä armo- ja ihmelahjoja, näyttää ulospäin hurskaalta ja nöyrältä, mutta joutuu lopulta kuitenkin iankaikkiseen helvettiin.
Miksi? Siksi, koska ei sallinut kymmenen käskyn lain tehdä i t s e s t ä ä n syntistä ja jokapäiväiseen parannukseen velvoitettua. Laittomuuden tekijät eivät pääse taivaaseen, heitä Jumala ei tunnusta omikseen (Matt. 7:21-23, 1Kor. 14:34). Saatana saattaa antaa omiensa aivan rauhassa lausua uskontunnustuksen elävään kolmiyhteiseen Jumalaan, puhua kauniisti Vapahtajasta ja tehdä vaikkapa ihmetekoja Jeesuksen nimessä - niin kauan kuin tuo lausuja tai ihmeidentekijä ei aio itse elää ja kilvoitella Raamatun apostolisen opin mukaisesti.
Sellainen usko, joka ei vaikuta synnintuntoa ja omantunnon arkuutta Jumalan pyhän lain edessä, ei ole elävää uskoa. Sellainen usko, joka ei vaikuta halua ojentaa omaa elämäänsä Jumalan antaman Pyhän Raamatun mukaisesti, ei ole Pyhän Hengen synnyttämää pelastavaa uskoa. Sellainen usko, joka ei vaikuta luottamusta nimenomaan omien syntien anteeksisaamiseen Herramme kalliin ristinveren kautta, ei ole Jeesuksen elävää uskoa.
Se, onnistuuko käytännön päivittäinen parannuksenteko hyvin, huonosti vai hyvin huonosti, ei ole ratkaisevaa. Alkoholisti, pornoriippuvainen, pelkuri, ylpeä tai ilkeä, joka katuu pahuuttaan ja luottaa pelästyneellä omallatunnolla Jumalan armoon Jeesuksen tähden, saa anteeksi - vaikka seitsemänkymmentä seitsemän kertaa päivässä. Mutta sellainen siivosyntinen, joka pitää itseään hyvänä ja hurskaana eikä tunnusta olevansa sydämensä syvyyksissä saastainen syntinen, joutuu helvettiin.
Olethan sinä Pyhän Raamatun mukaisessa elävässä uskossa? Haluathan seurata elämässäsi Herraamme Jeesusta, jonka omaksi sinut on Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimasta uudestisynnytetty ja kastettu? Tunnethan niin perisyntisi kuin siitä seuraavien moninaisten tekosyntiesi aiheuttaman syyllisyyden ja rangaistuksen Jumalan edessä? Kaipaathan puhtautta ja janoathan pyhyyttä? Haluathan oksentaa ulos kaiken syntisaastan, joka sisälläsi velloo? Ethän voi jatkaa hyvin omintunnoin synneissäsi makaamista?
Huudathan Jeesukselta voimaa jokapäiväisessä parannuksessa elämiseen?
Onhan sinulla Jumalan sanan nälkä ja jano? Turvaathan Jeesuksen pyhään ristinvereen juuri sinun iankaikkiseksi elämäksesi ja autuudeksesi? Syöthän Vapahtajamme tosi ruumiin ja juothan pyhän veren siksi, että juuri sinä saisit syntisi anteeksi, olisit näkyvällä tavalla yhtä Herramme Jeesuksen kanssa ja pääsisit taivaan suurelle hääaterialle? Kiitäthän Jumalaa Hänen käsittämättömästä armostaan, että juuri sinä saat uskoa kaiken anteeksi ja periä iankaikkisen elämän?
Jumalan sanan ja sanassa vaikuttavan Pyhän Hengen aikaansaama elävä usko tuottaa hyviä tekoja; vähintäänkin pelästyneen omantunnon aiheuttaman huudon: Herra armahda! Elämän vanhurskaus ei kuitenkaan ole muuta kuin seuraus uskon vanhurskaudesta. Hyvät teot ovat seurausta siitä, että Herra on ensin - ihmiselle käsittämättömän armovalintansa tähden - vuodattanut ja lahjoittanut meihin uuden hengellisen elämän eli Jeesuksen uskon. Tämän Hän tekee julistetun Raamatun sanan ja materiaan sitoutuvan sanan (eli sakramenttien) kautta niissä, jotka kuulevat lakia ja evankeliumia - missä ja milloin Herra hyväksi katsoo.
Ihmisen hyvät teot eivät lisää mitään Jeesuksen täytettyyn työhön. Elävästä uskosta seuraavat teot, niin kuin elämästä seuraa hengittäminen, ääntely ja liikkuminen. Elävänä syntynyt ja elossa oleva lapsi hengittää, parkuu ja liikkuu. Elottomaan nukkeen voidaan laittaa virtalähde ja koneisto, tai narut sekä pussit, ja saattaa se sekä liikkumaan että ääntelemään - nykyisin jopa kastelemaan! Uskosta osattomat voivat jäljitellä Jeesukseen uskovien hyviä tekoja ja hurskasta elämää, muodon vuoksi jopa lukea synnintunnustuksen, mutta mitään apua noista teoista ei viimeisellä tuomiolla ole. Oikean uskon ja elämän voi lahjoittaa, synnyttää ja ylläpitää yksin Jumala.
3. PAIMENEN VASTUU
Herra vaikuttaa uskon Kirkolleen antamiensa ja säätämiensä armonvälineiden kautta: sanan, kasteen, ehtoollisen ja ripin. Vapahtaja on perustanut apostolisen paimenviran, jotta syntyisi usko Jeesukseen ja armonvälineet tulisivat vastuullisesti hoidetuksi; jotta Ylipaimen saisi itse toimia Isää ja Poikaa ja Herraa edustavan (mies)pastorin suun, korvien ja käsien kautta. - Joka kuulee teitä, kuulee Minua. (Luuk. 10:16)
Jokainen Herran omaksi kastettu on kutsuttu omalla paikallaan ja lahjoillaan palvelemaan, rukoilemaan, ylistämään, rohkaisemaan, nuhtelemaan, kehottamaan, evankelioimaan, todistamaan ja profetoimaan. Mutta vain apostoleille eli seurakunnan johtajille (vanhimmille, kaitsijoille, opettajille, paimenille) on annettu tehtävä 1) opettaa kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää, 2) kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, 3) toimittaa Herran Pyhä Ehtoollinen ja 4) päästää synneistä ja sitoa synteihin eli käyttää rippiavainta.
Jos pastori hoitaa nämä tehtävät leväperäisesti ja lammas joutuu kelvottoman ravinnon ja huonon kaitsennan tähden tuhoon, vaatii Herra tämän synteihinsä hukkuneen veren paimenen kädestä (Hes. 33:8). Älkööt kovin monet pyrkikö Sanan opettajiksi eli paimeniksi, sillä sen kovemman tuomion he saavat (Jaak. 3:1).