OS Ruut (Ruut 1:8–18, 14 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Lähimmäinen-sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-ruut.html
Kirotun pakanakansan tyttärestä Herramme esiäidiksi
1. RUUTIN KIRJA
2. YSTÄVÄ
3. RUUTIN OSOITTAMA YSTÄVYYS
4. KIROTTU MOOABILAINEN
5. JUMALAN SIUNAUS ON SUUREMPI KUIN KIROUS
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on neljästoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikkona on 'Lähimmäinen'.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jumalan laki on kirkas, selvä ja ymmärrettävä. Mutta onko meistä tuon käskyn täyttäjiksi? Ainakaan minusta ei ole. Huomaan päivä päivältä, miten jatkuvasti ajattelen ja hyvin usein myös puhun ja toimin itsekkäästi. Rakastan ja etsin hyvää vain itselleni ja niille ihmisille, jotka suoraan minun elämääni vaikuttavat. Sellaisen ihmisen hätä, josta ei ole minulle hyötyä, ei minua juurikaan liikuta. Minä olen juuri se Jerikon-tien pappi tai leeviläinen, joka ohitti ryöstetyn ja verissään makaavan miehen. Näin huomaan olevani sidottu syntiin ja pahaan, en pääse siitä eroon edes parhaalla tahdollani ja voimallani. Mikä avuksi? Joudunko nyt siis helvettiin, koska en ole täydellinen ja siten taivaskelpoinen?
Kyllä, joudun ansioni mukaan siihen pahaan paikkaan - jos en saa armahdusta. Jos joku toinen ei minun puolestani täytä lakia ja kärsi minulle kuuluvaa iankaikkisuusrangaistusta, niin huonosti minulle käy. Ainoa toivoni on se, että joku toinen osoittaa minua kohtaan lähimmäisyyttä, ja pelastaa minut, synneissäni ja saastassani makaavan. Ylistys ja kiitos armon Jumalalle: Sellainen auttava ja laupias samarialainen minulla on Herrassa Jeesuksessa! Vapahtaja tarttuu verille lyötyyn ja ryöstettyyn, Hän pelastaa ja vie majataloon hoidettavaksi. Kristus maksaa minun puolestani laskut, joita itse en koskaan pystyisi hoitamaan.
Käymme nyt yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa: 'Taivaallinen Isä, sain kasteen Sinun lapseksesi'.
SAARNA
1. RUUTIN KIRJA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Lähimmäinen-sunnuntai (14 shel) on ainoa kerta kirkkovuodessa, kun jumalanpalveluksessa luetaan Ruutin kirjaa. Ja tämäkin vain silloin, kun on vuorossa kolmas vuosikerta. Tänään on tuo harvinainen hetki. Käytän sen hyväkseni opettamalla ja saarnaamalla tästä mooabilaisesta Ruutista. Saarnan tekemisen apuna on käytetty johdantoa Ruutin kirjaan, joka on otsikoitu 'Ruut - Jeesuksen esiäiti'. Allekirjoittaneen pastorin tiedossa ei ole, kuka tuon johdannon on kirjoittanut.
Ruutia on kutsuttu VT:n Mariaksi. Nasaretin nuori neitsyt Maria halusi jäädä Jumalan sanan alle ja seurata Herran tietä, olipa se sitten järjen ja ymmärryksen mukaista tai ei. Samoin Ruut halusi seurata Jumalan kansan tietä, maksoi mitä maksoi. Sekä Maria että Ruut ovat esikuvia Jumalan ja Hänen Sanansa varaan heittäytyvästä uskovasta ihmisestä.
Hepreankielisessä Raamatussa Ruutin kirja kuuluu Kirjoituksiin (hepr. ktuvim, suom. kirjoitetut), ja siksi se on vasta Tooran ja Profeettojen jälkeen - tosin kunniapaikalla neljäntenä Psalmien, Jobin ja Sananlaskujen jälkeen. Länsimaisissa Raamatuissa seurataan VT:n kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan (LXX) mukaista järjestystä. Sen mukaan Ruutin kirja on historiallisten kirjojen joukossa Joosuan ja Tuomarien kirjan jälkeen.
Esterin kirjan lisäksi Ruutin kirja on ainoa naisen mukaan nimetty kirja Raamatussa. Ruutin kirja on yksi juutalaisen seurakunnan viidestä juhlakääröstä. Ruutin kirjaa luetaan juutalaisten helluntaina eli alun perin sadonkorjuun juhlana, jota myös viikkojuhlaksi kutsutaan. Muut juhlakääröt ovat Laulujen laulu (Korkea Veisu), Saarnaaja, Valitusvirret ja Ester.
Mitä voimme oppia rakkaasta Vapahtajastamme Ruutin kautta? Otan tänään esiin kaksi pääkohtaa: ensiksi ystävyyden ja toiseksi pakananaisen valitsemisen Herramme esiäidiksi.
2. YSTÄVÄ
Hepreankielisen nimen Ruut merkitys on '(naispuolinen) ystävä'. Ystävyys on yksi ihmisen elämän kauneimmista ja arvokkaimmista asioista. Suomen kielessä ystävä-sana on todennäköisesti germaaninen laina. Kielentutkijat ovat ehdottaneet kahta eri mahdollisuutta sanan juureksi: joko
1. samaa kantaa kuin yskä; merkitys rintaa vasten painettava, tarkoittaa siis halattavaa, syleiltävää tai
2. samaa juurta kuin ruotsin önska ja saksan wünschen, merkitys toivoa; tällöin alkumerkitys ystävälle olisi: haluava tai rakastava.
Nykysuomen määritelmän mukaan ystävä on sellainen, jota ystävyys sitoo toiseen ihmiseen. Ystävä on se
(1) johon hän on kiintynyt
(2) jonka kanssa hän mielellään seurustelee
(3) johon hän luottaa
Ystävyyteen kuuluu myös, että tuo kaikki on vastavuoroista, kummankin kokemus toisestaan.
Myös Raamatussa puhutaan paljon ystävyydestä. Ystävä on sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa kunnianimitys, lähes virkaan tai sukulaisuuteen verrattava suhde. Meidän kulttuurissamme on jotain tähän viittaavaa ns. bestman- tai kaaso-käytännössä, eli sulhasen tai morsiamen ystävässä.
Heprean kielessä tavallisin ystävää tarkoittava sana on 'rea' , jonka voi joskus kääntää myös lähimmäiseksi (lähimmäksi!) tai seuralaiseksi eli vierellä kulkevaksi, lähellä seuraavaksi. Ruut-nimi on juuri tämän rea-sanan feminiininen muoto. Kreikan kielessä ystävä on 'fílos', joka tarkoittaa myös rakasta, rakastettavaa tai rakastavaa.
Sananlaskujen kirjassa puhutaan ystävyydestä esimerkiksi seuraavin sanoin:
"Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä." (Sananl. 17:17)
"Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia." (Sananl. 18:24)
"Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset." (Sananl. 27:6)
"Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen. Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli." (Sananl. 27:9-10)
Kaikkia Jumalaan uskovia kutsutaan Psalmien kirjassa Herran ystäviksi:
"Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin Hän (Herra) antaa ystävilleen heidän nukkuessansa." (Ps. 127:2)
Jeesuksen vastustajat kutsuivat Vapahtajaamme publikaanien ja syntisten ystäväksi (Luuk. 7:34). Jeesus itse käytti ystävää-sanaa esimerkiksi seuraavissa kohdin:
"Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta Minä menen herättämään hänet unesta." (Joh. 11:11)
Samoin Jeesus sanoo:
"Mutta Minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä." (Luuk. 12:4)
Kaikkein tärkein ystävyyttä koskeva Herramme sana lienee kuitenkin seuraava ns. ystävän rakkauslaulu Johanneksen evankeliumin luvussa 15:
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. 14 Te olette Minun ystäväni, jos teette, mitä Minä käsken teidän tehdä. 15 En Minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi Minä sanon teitä, sillä Minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä Minä olen kuullut Isältäni." (Joh. 15:13-15)
Tärkein asia ystävyydessä on siis se, että Jeesus pitää meitä ystävinään: Hän osoittaa meille ystävyyttä - antaa henkensä meidän, ystäviensä edestä.
3. RUUTIN OSOITTAMA YSTÄVYYS
Ruutin kirjassa kerrotaan poikkeuksellisen vahvasta ystävyydestä. Ruutin kirja alkaa näin:
"Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan. 2. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä. 3. Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa. 4. Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta. 5. Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.6. Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää. 7. Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut."
Tästä kertomus jatkuu jo alttarilta kuulemallamme keskustelulla, jonka seurauksena toinen leskeksi jääneistä mooabilaisminiöistä, Orpa, jätti anoppinsa. Mutta Ruut ei suostunut Noomi-anopistaan eroamaan. Luen vielä Ruutin tässä tilanteessa Noomille sanomat sanat:
"Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät." (Ruut 1:16-17)
Ruut osoitti poikkeuksellisen lujaa ystävyyttä - suorastaan hämmentävän vahvaa uskollisuutta sukulaistaan kohtaan. Noita Ruutin sanoja on lainattu monissa eri tilanteissa. Muistanpa omissa häissänikin yli kaksikymmentäviisi vuotta sitten kuulleeni vaimoni kanssa nuo sanat jonkun puheenvuoroa käyttäneen häävieraan suusta.
Jotkut lähetystyötä tekevät (pakana)kristityt käyttävät juuri näitä Ruutin sanoja lähestyessään juutalaisia evankeliumin sanalla: '... sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani'.
Jumala kutsuu vieraskielisten kautta Aabrahamin lihallista siementä liittymään Aabrahamin uskoon, se on Jeesuksen uskoon. Pakanuudesta Aabrahamin uskoon oksastetut kristityt ovat nyt lähettiläinä niiden joukossa, joiden keskeltä Isä lähetti koko ihmiskunnalle Poikansa, Pelastajan, Messiaan.
Noita Ruutin sanoja voi siis soveltaa ystävyyteen, avioliittoon ja lähetystyöhön, jonka tarkoituksena on ihmisen ja Jumalan välisen ystävyyssuhteen syntyminen. Vaikka tämä on pakananaisen puhetta anopilleen, niin syvimmältään ja hengellisesti kyseessä on Jeesukseen uskovan ihmisen sanat Herralleen.
Jokainen kastettu ja Vapahtajaan uskova lausuu tänäänkin nuo sanat Herralle Jeesukselle: "Minne Sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne Sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja Sinun Jumalasi on minun Jumalani."
4. KIROTTU MOOABILAINEN
Sitten saarnani toinen pääkohta: kirotun moabilaisen saama armo. Ymmärtääksemme sen evankeliumin syvyyden, mikä Ruutin elämänvaiheisiin liittyy, meidän on ensin tutustuttava Moabiin.
Moabinkieltä tunnetaan hyvin vähän: Kuningas Meesan kivi 800-luvulta eKr. on lähes ainoa tuosta kielestä jäljelle jäänyt dokumentti. Sen perusteella mooabinkieli on kuitenkin hyvin läheinen sukulaiskieli heprealle.
Mobin kansa on sen sijaan paljon paremmin tunnettu. Moab-nimi tarkoittaa sananmukaisesti 'isästä'. Kansa oli saanut alkunsa sukurutsaisesta suhteesta: Lootin tyttäret, jotka eivät Sodoman ja Gomorran tuhoamisen jälkeen löytäneet itselleen aviomiehiä, juottivat isänsä humalaan ja makasivat tämän kanssa tullen siitä raskaaksi. Vanhemman tyttären poika sai nimekseen 'Moab' eli 'isästä', nuoremman Ben-Ammi eli 'kansani poika' (1. Moos. 19:31-38). Näistä polveutuneet kansat, moabilaiset ja ammonilaiset, olivat myöhemmin Israelin perivihollisia.
Näistä Abrahamin ja Iisakin aikana eläneistä Lootin jälkeläisistä kasvoi 500 vuodessa suuri kansa. Moabilaiset asuivat Kuolleen meren itäpuolella ylätasangolla, joka oli noin tuhannen metrin korkeudessa Välimeren pinnasta mitattuna. Moabilaisten pääalue oli Arnon-joen eteläpuolella. Heidän maassaan oli runsaasti laidunmaita, joissa he saattoivat pitää suuria karjalaumoja. Maa oli tunnettu hyvistä lampaistaan. Moabilaiset harjoittivat myös maanviljelystä. Siksi israelilaiset saattoivat lähteä etsimään nälänhädän keskeltä elämän edellytyksiä juuri Moabin maasta.
Moabilaiset olivat kuitenkin epäjumalanpalvelijoita: Heidän kansallisjumalansa oli Kemos, ja sen lisäksi he palvoivat Baal-Peoria sekä Astasia, joka kaiketi tarkoittaa Astartea, jonka palvontamenoihin kuului kulttiprostituutio ja monenlainen irstauden harjoittaminen: mm. homoseksuaalisuus. Moabilaisten kulttiin kuuluivat myös ihmisuhrit. Israelin profeetat, Jesaja, Jeremia ja Sefanja, tuomitsivat syystäkin Moabin.
Moabin kuningas Baalak, Sipporin poika, oli juuri se, joka pyysi tietäjä Bileamia kiroamaan israelilaiset, kun valittu kansa oli autiomaavaelluksen jälkeen tulossa Luvattuun maahan (4. Moos. 22:1-6). Herra ei sallinut Bileamin kirouksen onnistua, vaan muutti sen siunaukseksi.
Sen sijaan moabilaiset saivat houkutelluksi israelilaiset syntiin.
"Ja kansa rupesi irstailemaan Moabin tyttärien kanssa. 2 Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. 3 Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan. 4 Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista." (4. Moos. 25:1-4)
Viidennessä Mooseksen kirjassa Herra antaa moabilaisista ankaran käskyn:
"Älköön ammonilainen ja moabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan, 4 sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden teitä vastaan matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä, ja sen tähden että hän [Moab] palkkasi sinua vastaan Bileamin, Beorin pojan, Mesopotamian Petorista, sinua kiroamaan. 5 Mutta Herra, sinun Jumalasi, ei tahtonut kuulla Bileamia, vaan Herra, sinun Jumalasi, muutti kirouksen sinulle siunaukseksi, sillä Herra, sinun Jumalasi, rakasti sinua. 6 Älä koskaan, älä koko elinaikanasi, harrasta heidän menestystään ja onneaan." (5. Moos. 23:3-6)
Moabilaiset olivat kirottuja Jumalan kansan vihollisia ja saastaisia epäjumalanpalvelijoita.
5. JUMALAN SIUNAUS ON SUUREMPI KUIN KIROUS
Kirottuun pakanakansaan syntyneen moabilaisnaisen Ruutin elämä kuitenkin tuo julki Jumalan ihmisjärjelle käsittämättömän ja kaiken kirouksen ylittävän evankeliumin. Ruut oli oppinut betlehemiläisen pakolaisperheen keskellä eläessään tuntemaan Israelin Jumalan. Ystävää tarkoittavan nimensä mukaisesti Ruut halusi olla niin Jumalan valitseman kansan kuin ennen kaikkea itse Valitsijan - Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalan - ystävä.
Betlehemiin palaamisen jälkeen leskeksi jääneestä Ruutista tuli perheen sukulunastajan Boasin vaimo. Heille syntyneestä pojasta, Obedista, tuli aikanaan suuren kuninkaan Daavidin isoisä. Eikä Ruutista tullut ainoastaan kuningas Daavidin esiäiti, vaan tuosta moabilaisnaisesta tuli ennen kaikkea Kuninkaiden Kuninkaan, Herran Jeesuksen Kristuksen esiäiti.
Jumala toteuttaa omat hyvät suunnitelmansa kaikkivaltiaalla viisaudellaan, joka on toisenlaista kuin inhimillinen viisaus. Usein nimenomaan vähäiset, syrjityt tai muukalaiset ovat hänen välikappaleinaan.
Israelin Jumala on kaikkien Herra, joka on valmis antamaan siunauksensa jokaiselle, joka turvaa ja luottaa häneen. Ruutin kirja alkaa köyhyydellä, nälällä ja muukalaisuudella ja päättyy suureen iloon, riemuun ja voittoon kääntäessään katseemme kohti Daavidin valtaistuinta. Meidän elämämme täällä maanpäällä muistuttaa usein tuota alkutilannetta. Mutta pysyessämme pakana Ruutin tavoin uskollisena Israelin Jumalalle, saamme kerran matkamme päättyessä nauttia suurta rikkautta ja kunniaa Sukulunastajamme luona.
Ruutin kirjassa on sanoma lunastuksesta. Lunastus tarkoittaa sitä, että (väliaikaisesti) ulkopuoliselle siirtynyt omaisuus ostetaan takaisin alkuperäiselle omistajalleen tai omistajasuvulle. Sukulunastaja Boas on esikuva suuresta Lunastajasta, joka yli tuhat vuotta myöhemmin syntyi Boasin ja Ruutin jälkeläisenä ihmiseksi (Matt. 1:5). Myös Jeesus tuli niiden keskelle, jotka eivät voineet ostaa itseään vapaiksi.
Se, että Herra voi tällä tavoin käyttää Jumalalle vihamielisen ja kirotun kansan jäsentä omassa pelastussuunnitelmassaan, on suuri evankeliumi meille jokaiselle. Itse kunkin meidän elämässämme, taustoissamme ja suvuissamme on asioita, jotka ovat Jumalalle kauhistus. Jumalan armollisuus ja rakastava kaikkivaltius on kuitenkin suurempi kuin meidän ihmisten suurinkaan pahuus.
Ruut on henkilökohtainen ja elävä ennustus sille, että pakanasyntisetkin ovat kerran armon perillisiä; Jeesuksen risti täyttää täydellisesti myös Jumalan oikeudenmukaisen koston niiden jälkeläisille, jotka ovat Herran hylänneet.
Betlehemissä solmitusta lankousavioliitosta syntyi siis Obed, kuningas Daavidin isoisä. Daavidin poika, Jeesus, syntyy myös tuossa pienessä 'Leivän talon' kaupungissa ja tuo sille maailmanhistoriallisen merkityksen.
Ruut on yksi neljästä naisesta, joka mainitaan Jeesuksen sukuluettelossa (Matt. 1:3-6): Juudan nöyryytetty ja porttona esiintynyt leski Tamar, jerikolainen portto Rahab, kirotun Moabin kansan jäsen Ruut ja Daavidin kanssa huorin tehnyt Batseba. Erityisesti näiden maineeltaan erityisen kyseenalaisten ihmisten tuleminen Jeesuksen esiäideiksi rohkaisee meitä jokaista omasta taustamme ja historiastamme huolimatta etsimään armollista Jumalaa. Menneet synnit eivät estä sitä, että Herra voisi meitä käyttää välineenä omassa pelastustyössään.
Sinäkin, hyvä kuulijani, joka tiedät olevasi saastainen ja kirottu sekä oman että perheenjäsentesi tai sukusi synnin tähden, saat tänään uskoa evankeliumin: Saat uskoa täydellisen syntien anteeksiantamisen ja kirouksen pois pyyhkimisen Herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden. Aamen.
Lähimmäinen-sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-ruut.html
Kirotun pakanakansan tyttärestä Herramme esiäidiksi
1. RUUTIN KIRJA
2. YSTÄVÄ
3. RUUTIN OSOITTAMA YSTÄVYYS
4. KIROTTU MOOABILAINEN
5. JUMALAN SIUNAUS ON SUUREMPI KUIN KIROUS
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on neljästoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikkona on 'Lähimmäinen'.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jumalan laki on kirkas, selvä ja ymmärrettävä. Mutta onko meistä tuon käskyn täyttäjiksi? Ainakaan minusta ei ole. Huomaan päivä päivältä, miten jatkuvasti ajattelen ja hyvin usein myös puhun ja toimin itsekkäästi. Rakastan ja etsin hyvää vain itselleni ja niille ihmisille, jotka suoraan minun elämääni vaikuttavat. Sellaisen ihmisen hätä, josta ei ole minulle hyötyä, ei minua juurikaan liikuta. Minä olen juuri se Jerikon-tien pappi tai leeviläinen, joka ohitti ryöstetyn ja verissään makaavan miehen. Näin huomaan olevani sidottu syntiin ja pahaan, en pääse siitä eroon edes parhaalla tahdollani ja voimallani. Mikä avuksi? Joudunko nyt siis helvettiin, koska en ole täydellinen ja siten taivaskelpoinen?
Kyllä, joudun ansioni mukaan siihen pahaan paikkaan - jos en saa armahdusta. Jos joku toinen ei minun puolestani täytä lakia ja kärsi minulle kuuluvaa iankaikkisuusrangaistusta, niin huonosti minulle käy. Ainoa toivoni on se, että joku toinen osoittaa minua kohtaan lähimmäisyyttä, ja pelastaa minut, synneissäni ja saastassani makaavan. Ylistys ja kiitos armon Jumalalle: Sellainen auttava ja laupias samarialainen minulla on Herrassa Jeesuksessa! Vapahtaja tarttuu verille lyötyyn ja ryöstettyyn, Hän pelastaa ja vie majataloon hoidettavaksi. Kristus maksaa minun puolestani laskut, joita itse en koskaan pystyisi hoitamaan.
Käymme nyt yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa: 'Taivaallinen Isä, sain kasteen Sinun lapseksesi'.
SAARNA
1. RUUTIN KIRJA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Lähimmäinen-sunnuntai (14 shel) on ainoa kerta kirkkovuodessa, kun jumalanpalveluksessa luetaan Ruutin kirjaa. Ja tämäkin vain silloin, kun on vuorossa kolmas vuosikerta. Tänään on tuo harvinainen hetki. Käytän sen hyväkseni opettamalla ja saarnaamalla tästä mooabilaisesta Ruutista. Saarnan tekemisen apuna on käytetty johdantoa Ruutin kirjaan, joka on otsikoitu 'Ruut - Jeesuksen esiäiti'. Allekirjoittaneen pastorin tiedossa ei ole, kuka tuon johdannon on kirjoittanut.
Ruutia on kutsuttu VT:n Mariaksi. Nasaretin nuori neitsyt Maria halusi jäädä Jumalan sanan alle ja seurata Herran tietä, olipa se sitten järjen ja ymmärryksen mukaista tai ei. Samoin Ruut halusi seurata Jumalan kansan tietä, maksoi mitä maksoi. Sekä Maria että Ruut ovat esikuvia Jumalan ja Hänen Sanansa varaan heittäytyvästä uskovasta ihmisestä.
Hepreankielisessä Raamatussa Ruutin kirja kuuluu Kirjoituksiin (hepr. ktuvim, suom. kirjoitetut), ja siksi se on vasta Tooran ja Profeettojen jälkeen - tosin kunniapaikalla neljäntenä Psalmien, Jobin ja Sananlaskujen jälkeen. Länsimaisissa Raamatuissa seurataan VT:n kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan (LXX) mukaista järjestystä. Sen mukaan Ruutin kirja on historiallisten kirjojen joukossa Joosuan ja Tuomarien kirjan jälkeen.
Esterin kirjan lisäksi Ruutin kirja on ainoa naisen mukaan nimetty kirja Raamatussa. Ruutin kirja on yksi juutalaisen seurakunnan viidestä juhlakääröstä. Ruutin kirjaa luetaan juutalaisten helluntaina eli alun perin sadonkorjuun juhlana, jota myös viikkojuhlaksi kutsutaan. Muut juhlakääröt ovat Laulujen laulu (Korkea Veisu), Saarnaaja, Valitusvirret ja Ester.
Mitä voimme oppia rakkaasta Vapahtajastamme Ruutin kautta? Otan tänään esiin kaksi pääkohtaa: ensiksi ystävyyden ja toiseksi pakananaisen valitsemisen Herramme esiäidiksi.
2. YSTÄVÄ
Hepreankielisen nimen Ruut merkitys on '(naispuolinen) ystävä'. Ystävyys on yksi ihmisen elämän kauneimmista ja arvokkaimmista asioista. Suomen kielessä ystävä-sana on todennäköisesti germaaninen laina. Kielentutkijat ovat ehdottaneet kahta eri mahdollisuutta sanan juureksi: joko
1. samaa kantaa kuin yskä; merkitys rintaa vasten painettava, tarkoittaa siis halattavaa, syleiltävää tai
2. samaa juurta kuin ruotsin önska ja saksan wünschen, merkitys toivoa; tällöin alkumerkitys ystävälle olisi: haluava tai rakastava.
Nykysuomen määritelmän mukaan ystävä on sellainen, jota ystävyys sitoo toiseen ihmiseen. Ystävä on se
(1) johon hän on kiintynyt
(2) jonka kanssa hän mielellään seurustelee
(3) johon hän luottaa
Ystävyyteen kuuluu myös, että tuo kaikki on vastavuoroista, kummankin kokemus toisestaan.
Myös Raamatussa puhutaan paljon ystävyydestä. Ystävä on sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa kunnianimitys, lähes virkaan tai sukulaisuuteen verrattava suhde. Meidän kulttuurissamme on jotain tähän viittaavaa ns. bestman- tai kaaso-käytännössä, eli sulhasen tai morsiamen ystävässä.
Heprean kielessä tavallisin ystävää tarkoittava sana on 'rea' , jonka voi joskus kääntää myös lähimmäiseksi (lähimmäksi!) tai seuralaiseksi eli vierellä kulkevaksi, lähellä seuraavaksi. Ruut-nimi on juuri tämän rea-sanan feminiininen muoto. Kreikan kielessä ystävä on 'fílos', joka tarkoittaa myös rakasta, rakastettavaa tai rakastavaa.
Sananlaskujen kirjassa puhutaan ystävyydestä esimerkiksi seuraavin sanoin:
"Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä." (Sananl. 17:17)
"Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia." (Sananl. 18:24)
"Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset." (Sananl. 27:6)
"Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen. Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli." (Sananl. 27:9-10)
Kaikkia Jumalaan uskovia kutsutaan Psalmien kirjassa Herran ystäviksi:
"Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin Hän (Herra) antaa ystävilleen heidän nukkuessansa." (Ps. 127:2)
Jeesuksen vastustajat kutsuivat Vapahtajaamme publikaanien ja syntisten ystäväksi (Luuk. 7:34). Jeesus itse käytti ystävää-sanaa esimerkiksi seuraavissa kohdin:
"Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta Minä menen herättämään hänet unesta." (Joh. 11:11)
Samoin Jeesus sanoo:
"Mutta Minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä." (Luuk. 12:4)
Kaikkein tärkein ystävyyttä koskeva Herramme sana lienee kuitenkin seuraava ns. ystävän rakkauslaulu Johanneksen evankeliumin luvussa 15:
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. 14 Te olette Minun ystäväni, jos teette, mitä Minä käsken teidän tehdä. 15 En Minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi Minä sanon teitä, sillä Minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä Minä olen kuullut Isältäni." (Joh. 15:13-15)
Tärkein asia ystävyydessä on siis se, että Jeesus pitää meitä ystävinään: Hän osoittaa meille ystävyyttä - antaa henkensä meidän, ystäviensä edestä.
3. RUUTIN OSOITTAMA YSTÄVYYS
Ruutin kirjassa kerrotaan poikkeuksellisen vahvasta ystävyydestä. Ruutin kirja alkaa näin:
"Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan. 2. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä. 3. Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa. 4. Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta. 5. Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.6. Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää. 7. Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut."
Tästä kertomus jatkuu jo alttarilta kuulemallamme keskustelulla, jonka seurauksena toinen leskeksi jääneistä mooabilaisminiöistä, Orpa, jätti anoppinsa. Mutta Ruut ei suostunut Noomi-anopistaan eroamaan. Luen vielä Ruutin tässä tilanteessa Noomille sanomat sanat:
"Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät." (Ruut 1:16-17)
Ruut osoitti poikkeuksellisen lujaa ystävyyttä - suorastaan hämmentävän vahvaa uskollisuutta sukulaistaan kohtaan. Noita Ruutin sanoja on lainattu monissa eri tilanteissa. Muistanpa omissa häissänikin yli kaksikymmentäviisi vuotta sitten kuulleeni vaimoni kanssa nuo sanat jonkun puheenvuoroa käyttäneen häävieraan suusta.
Jotkut lähetystyötä tekevät (pakana)kristityt käyttävät juuri näitä Ruutin sanoja lähestyessään juutalaisia evankeliumin sanalla: '... sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani'.
Jumala kutsuu vieraskielisten kautta Aabrahamin lihallista siementä liittymään Aabrahamin uskoon, se on Jeesuksen uskoon. Pakanuudesta Aabrahamin uskoon oksastetut kristityt ovat nyt lähettiläinä niiden joukossa, joiden keskeltä Isä lähetti koko ihmiskunnalle Poikansa, Pelastajan, Messiaan.
Noita Ruutin sanoja voi siis soveltaa ystävyyteen, avioliittoon ja lähetystyöhön, jonka tarkoituksena on ihmisen ja Jumalan välisen ystävyyssuhteen syntyminen. Vaikka tämä on pakananaisen puhetta anopilleen, niin syvimmältään ja hengellisesti kyseessä on Jeesukseen uskovan ihmisen sanat Herralleen.
Jokainen kastettu ja Vapahtajaan uskova lausuu tänäänkin nuo sanat Herralle Jeesukselle: "Minne Sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne Sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja Sinun Jumalasi on minun Jumalani."
4. KIROTTU MOOABILAINEN
Sitten saarnani toinen pääkohta: kirotun moabilaisen saama armo. Ymmärtääksemme sen evankeliumin syvyyden, mikä Ruutin elämänvaiheisiin liittyy, meidän on ensin tutustuttava Moabiin.
Moabinkieltä tunnetaan hyvin vähän: Kuningas Meesan kivi 800-luvulta eKr. on lähes ainoa tuosta kielestä jäljelle jäänyt dokumentti. Sen perusteella mooabinkieli on kuitenkin hyvin läheinen sukulaiskieli heprealle.
Mobin kansa on sen sijaan paljon paremmin tunnettu. Moab-nimi tarkoittaa sananmukaisesti 'isästä'. Kansa oli saanut alkunsa sukurutsaisesta suhteesta: Lootin tyttäret, jotka eivät Sodoman ja Gomorran tuhoamisen jälkeen löytäneet itselleen aviomiehiä, juottivat isänsä humalaan ja makasivat tämän kanssa tullen siitä raskaaksi. Vanhemman tyttären poika sai nimekseen 'Moab' eli 'isästä', nuoremman Ben-Ammi eli 'kansani poika' (1. Moos. 19:31-38). Näistä polveutuneet kansat, moabilaiset ja ammonilaiset, olivat myöhemmin Israelin perivihollisia.
Näistä Abrahamin ja Iisakin aikana eläneistä Lootin jälkeläisistä kasvoi 500 vuodessa suuri kansa. Moabilaiset asuivat Kuolleen meren itäpuolella ylätasangolla, joka oli noin tuhannen metrin korkeudessa Välimeren pinnasta mitattuna. Moabilaisten pääalue oli Arnon-joen eteläpuolella. Heidän maassaan oli runsaasti laidunmaita, joissa he saattoivat pitää suuria karjalaumoja. Maa oli tunnettu hyvistä lampaistaan. Moabilaiset harjoittivat myös maanviljelystä. Siksi israelilaiset saattoivat lähteä etsimään nälänhädän keskeltä elämän edellytyksiä juuri Moabin maasta.
Moabilaiset olivat kuitenkin epäjumalanpalvelijoita: Heidän kansallisjumalansa oli Kemos, ja sen lisäksi he palvoivat Baal-Peoria sekä Astasia, joka kaiketi tarkoittaa Astartea, jonka palvontamenoihin kuului kulttiprostituutio ja monenlainen irstauden harjoittaminen: mm. homoseksuaalisuus. Moabilaisten kulttiin kuuluivat myös ihmisuhrit. Israelin profeetat, Jesaja, Jeremia ja Sefanja, tuomitsivat syystäkin Moabin.
Moabin kuningas Baalak, Sipporin poika, oli juuri se, joka pyysi tietäjä Bileamia kiroamaan israelilaiset, kun valittu kansa oli autiomaavaelluksen jälkeen tulossa Luvattuun maahan (4. Moos. 22:1-6). Herra ei sallinut Bileamin kirouksen onnistua, vaan muutti sen siunaukseksi.
Sen sijaan moabilaiset saivat houkutelluksi israelilaiset syntiin.
"Ja kansa rupesi irstailemaan Moabin tyttärien kanssa. 2 Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. 3 Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan. 4 Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista." (4. Moos. 25:1-4)
Viidennessä Mooseksen kirjassa Herra antaa moabilaisista ankaran käskyn:
"Älköön ammonilainen ja moabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan, 4 sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden teitä vastaan matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä, ja sen tähden että hän [Moab] palkkasi sinua vastaan Bileamin, Beorin pojan, Mesopotamian Petorista, sinua kiroamaan. 5 Mutta Herra, sinun Jumalasi, ei tahtonut kuulla Bileamia, vaan Herra, sinun Jumalasi, muutti kirouksen sinulle siunaukseksi, sillä Herra, sinun Jumalasi, rakasti sinua. 6 Älä koskaan, älä koko elinaikanasi, harrasta heidän menestystään ja onneaan." (5. Moos. 23:3-6)
Moabilaiset olivat kirottuja Jumalan kansan vihollisia ja saastaisia epäjumalanpalvelijoita.
5. JUMALAN SIUNAUS ON SUUREMPI KUIN KIROUS
Kirottuun pakanakansaan syntyneen moabilaisnaisen Ruutin elämä kuitenkin tuo julki Jumalan ihmisjärjelle käsittämättömän ja kaiken kirouksen ylittävän evankeliumin. Ruut oli oppinut betlehemiläisen pakolaisperheen keskellä eläessään tuntemaan Israelin Jumalan. Ystävää tarkoittavan nimensä mukaisesti Ruut halusi olla niin Jumalan valitseman kansan kuin ennen kaikkea itse Valitsijan - Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalan - ystävä.
Betlehemiin palaamisen jälkeen leskeksi jääneestä Ruutista tuli perheen sukulunastajan Boasin vaimo. Heille syntyneestä pojasta, Obedista, tuli aikanaan suuren kuninkaan Daavidin isoisä. Eikä Ruutista tullut ainoastaan kuningas Daavidin esiäiti, vaan tuosta moabilaisnaisesta tuli ennen kaikkea Kuninkaiden Kuninkaan, Herran Jeesuksen Kristuksen esiäiti.
Jumala toteuttaa omat hyvät suunnitelmansa kaikkivaltiaalla viisaudellaan, joka on toisenlaista kuin inhimillinen viisaus. Usein nimenomaan vähäiset, syrjityt tai muukalaiset ovat hänen välikappaleinaan.
Israelin Jumala on kaikkien Herra, joka on valmis antamaan siunauksensa jokaiselle, joka turvaa ja luottaa häneen. Ruutin kirja alkaa köyhyydellä, nälällä ja muukalaisuudella ja päättyy suureen iloon, riemuun ja voittoon kääntäessään katseemme kohti Daavidin valtaistuinta. Meidän elämämme täällä maanpäällä muistuttaa usein tuota alkutilannetta. Mutta pysyessämme pakana Ruutin tavoin uskollisena Israelin Jumalalle, saamme kerran matkamme päättyessä nauttia suurta rikkautta ja kunniaa Sukulunastajamme luona.
Ruutin kirjassa on sanoma lunastuksesta. Lunastus tarkoittaa sitä, että (väliaikaisesti) ulkopuoliselle siirtynyt omaisuus ostetaan takaisin alkuperäiselle omistajalleen tai omistajasuvulle. Sukulunastaja Boas on esikuva suuresta Lunastajasta, joka yli tuhat vuotta myöhemmin syntyi Boasin ja Ruutin jälkeläisenä ihmiseksi (Matt. 1:5). Myös Jeesus tuli niiden keskelle, jotka eivät voineet ostaa itseään vapaiksi.
Se, että Herra voi tällä tavoin käyttää Jumalalle vihamielisen ja kirotun kansan jäsentä omassa pelastussuunnitelmassaan, on suuri evankeliumi meille jokaiselle. Itse kunkin meidän elämässämme, taustoissamme ja suvuissamme on asioita, jotka ovat Jumalalle kauhistus. Jumalan armollisuus ja rakastava kaikkivaltius on kuitenkin suurempi kuin meidän ihmisten suurinkaan pahuus.
Ruut on henkilökohtainen ja elävä ennustus sille, että pakanasyntisetkin ovat kerran armon perillisiä; Jeesuksen risti täyttää täydellisesti myös Jumalan oikeudenmukaisen koston niiden jälkeläisille, jotka ovat Herran hylänneet.
Betlehemissä solmitusta lankousavioliitosta syntyi siis Obed, kuningas Daavidin isoisä. Daavidin poika, Jeesus, syntyy myös tuossa pienessä 'Leivän talon' kaupungissa ja tuo sille maailmanhistoriallisen merkityksen.
Ruut on yksi neljästä naisesta, joka mainitaan Jeesuksen sukuluettelossa (Matt. 1:3-6): Juudan nöyryytetty ja porttona esiintynyt leski Tamar, jerikolainen portto Rahab, kirotun Moabin kansan jäsen Ruut ja Daavidin kanssa huorin tehnyt Batseba. Erityisesti näiden maineeltaan erityisen kyseenalaisten ihmisten tuleminen Jeesuksen esiäideiksi rohkaisee meitä jokaista omasta taustamme ja historiastamme huolimatta etsimään armollista Jumalaa. Menneet synnit eivät estä sitä, että Herra voisi meitä käyttää välineenä omassa pelastustyössään.
Sinäkin, hyvä kuulijani, joka tiedät olevasi saastainen ja kirottu sekä oman että perheenjäsentesi tai sukusi synnin tähden, saat tänään uskoa evankeliumin: Saat uskoa täydellisen syntien anteeksiantamisen ja kirouksen pois pyyhkimisen Herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden. Aamen.