OR Mies ja nainen, Kristus ja seurakunta (Ef. 5:21-33) (OPETUKSET, RAAMATTUTUNNIT)
| or-mies-ja-nainen-kristus-ja-seurakunta.pdf |
Avaa tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto.
O OPETUKSET, https://www.gen.fi/o.html
OR RAAMATTUTUNNIT, https://www.gen.fi/or.html
OR Mies ja nainen, Kristus ja seurakunta (Ef. 5:21–33)
https://www.gen.fi/or-mies-ja-nainen-kristus-ja-seurakunta.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Mies ja nainen, Kristus ja seurakunta (Ef. 5:21–33)
2. Eevan luominen (1. Moos. 2:18–25)
3. Ajankohtainen sovellus (Jes. 3:12)
4. Naisen hengelliset tehtävät seurakunnassa (1. Tim. 3:11)
5. Jumalanpalvelus seurakunnassa ja perheessä (Room. 12:1–5)
0. DOKUMENTIT
OM Naispapin ehtoollinen
https://www.gen.fi/om-naispapin-ehtoollinen.html
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
https://www.gen.fi/or-avioliitto.html
OR Paimenvirka (Ef. 4:11)
https://www.gen.fi/or-paimenvirka.html
OR Veriylkä (2. Moos. 4:24–26)
https://www.gen.fi/or-veriylka.html
H6H Mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27)
https://www.gen.fi/h6h-mieheksi-ja-naiseksi.html
1. MIES JA NAINEN, KRISTUS JA SEURAKUNTA (Ef. 5:21–33)
Raamatun alussa, sen toisessa luvussa, Luojamme asettaa maanpäällisen elämän kenties tärkeimmän instituution eli tapajärjestelmän: miehen ja naisen välisen elinikäisen avioliiton ja siihen kuuluvan yhden lihan (1. Moos. 2:24).
Kysymyksessä ei ole kuitenkaan vain ajalliseen elämään kuuluva asia. Pyhä Raamattu opettaa kaikissa osissaan tätä yksiselitteistä teemaa: Miehen ja naisen välinen aviosuhde ja yksi liha ovat mitä syvimmillä tavalla esikuva (kreik. typos [tý-]) eli tyyppi tai malli Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta.
Myös toisinpäin: Kristuksen suhde seurakuntaan on esikuva siitä, miten miehen tulisi kohdella vaimoaan, ja seurakunnan suhde Vapahtajaan on esikuva siitä, miten vaimon tulee kohdella miestään.
21 Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.
22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle,
23 sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
24 Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan. Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.
30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
31 "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä salaisuus on suuri: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niin kuin itseänsä. Mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. (Ef. 5:21–33)
Raamatun Kristus-keskeisyyden pohjalta on aivan oikein ajatella, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, jotta tuo kahden erilaisen sukupuolen välinen suhde heijastelisi ja toimisi jokaiselle kouriintuntuvana ja tuttuna esikuvana näkymättömän Jumalan ja Hänen oman kansansa välisestä suhteesta.
Näitä esikuvia on muitakin: isän tai äidin suhde lapseensa, isännän suhde palvelijaansa, kuninkaan alamaiseensa, opettajan oppilaaseensa jne. Vanhempi–lapsi-suhteen ohella miehen ja naisen välinen suhde on kuitenkin näistä suhteista kaikkein vahvimpia ja syvimpiä.
Avain miehen ja naisen välisen (luomis)suhteen syvälliseksi ymmärtämiseksi on annettu Efesolaiskirjeen sanoissa "minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa". Salaisuus tämä monille yhä on, kuten Paavali sen kirjoittaa. Raamatun alkulehdiltä (1. Moos. 2:18–25) aina Ilmestyskirjan loppuun asti on selvä punainen lanka miehen ja naisen välisestä suhteesta Kristuksen ja seurakunnan välisen suhteen esikuvana.
17 Henki ja morsian sanovat: "Tule!" – – (Ilm. 22:17)
Jakeessa Ef. 5:33 Paavali antaa Pyhän Hengen johtamana loppukehotuksen, jossa hän kääntää Kristuksen seurakuntaa kohtaan osoittaman rakkauden esikuvaksi ja kehotukseksi myös aviomiehille:
33 Sitä enemmän myös itse kukin, jokainen mies siten jumalallisella rakkaudella omaa vaimoaan rakastakoon, kuin itseään, jotta vaimo kunnioittaen pelkäisi (kreik. fobeetai) miestään. (Ef. 5:33, raakakäännös)
Paino on tässä siinä, että miehen rakkaus, joka pursuaa Kristuksen sovitustyöstä, saattaa vaimon kunnioittaen pelkäämään ja rakastamaan miestään – niin kuin seurakuntakin vastaa evankeliumiin kunnioittamalla, pelkäämällä ja rakastamalla Herraansa.
Käsky on annettu miehelle, ei vaimolle. Vaimon suhtautuminen mieheen on reaktio ja vastaus siihen, mitä mies ensin tekee. Jumalan pyhän, kärsimykseen antautuvan rakkauden edessä vaimossa herää kunnioittava pelko. Pelko tarkoittaa tässä sitä, että haluaa karttaa Jumalan tahdon rikkomista.
Kunnioittaen pelätä ja rakastaa: Se on sitä, mitä Herra odottaa morsiameltaan eli seurakunnalta. Lutherin Vähässä katekismuksessa tämä tulee kaikkien käskyjen kohdalla hyvin esiin: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että – –
2. EEVAN LUOMINEN (1. Moos. 2:18–25)
Kun tutkimme yhden lihan teologian juuria, tulemme keskelle Golgatan ristiä ja syntien sovittamista. Vaimon luomisessa on esikuva Golgatan tapahtumista. Jeesus, uusi Aadam, vaivutetaan raskaaseen uneen – kuoleman uneen – ristillä. Sitten hänen "kylkiluustaan" eli kyljestään, siihen keihäällä tehdystä haavasta, valuvasta vedestä ja verestä (Joh. 19:34), rakennetaan Pojalle morsian eli seurakunta.
Vesi tarkoittaa puhdistavaa ja uudestisynnyttävää Jumalan sanaa, Pyhää Henkeä ja kastetta. Veri tarkoittaa puhdistavaa ja sovittavaa uhriverta sekä ehtoollista. Tästä Herrastamme otetusta "kylkiluusta" eli Pyhän Hengen voimalla Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta synnytetään ja hoidetaan Herran maanpäällinen ruumis, seurakunta. Jeesus ihastelee tätä omaa kansaansa sanoin:
23 – – Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani! (1. Moos. 2:23 [KR92])
Kun Aadam näkee ensimmäistä kertaa elämässään naisen – ja vielä millaisen naisen: täydellisen, virheettömän, kauniin ja ihanan vailla rihman kiertämääkään – niin hänen suustaan pulpahtavat hepreaksi sanat: "zot hapa'am" eli sanatarkasti suomeksi: "Mikä isku!" tai hieman tyylitellen: "Pyhä jysäys!" "Tämän minä haluan! Tämän minä tahdon ottaa omakseni! Tämän minä haluan rinnalleni ja syliini! Tämän minä kannan sylissäni hääkammioon ollakseni hänen kanssaan yhtä ikuisesti!" Se oli totisesti rakkautta ensi silmäyksellä!
Tämä Aadamin reaktio kertoo siitä, millaisena Jeesus näkee sinut: Sinut, joka olet uudestisynnytetty Jumalan sanan ja kasteen kautta hänen omakseen. Sinä olet Jeesuksen silmissä ihana, haluttava, kaunis, puhdas ja virheetön kuin vastaluotu Eeva Aadamin edessä.
Herra Jeesus ei näe sinun ryppyjäsi tai liikakilojasi, ei läpikotaista syntisyyttäsi, lankeemuksiasi eikä pahuuttasi. Vapahtaja näkee ainoastaan omasta kyljestään synnytetyn morsiamen, jonka hän haluaa kantaa sylissään häähuoneeseen ollaksesi kanssasi ikuisesti taivaan riemussa.
Myös sana vaimosta sopivana apuna Aadamille viittaa syvimmiltään Kristukseen ja seurakuntaan: "Tässä on sopiva apu Herralle, josta hän iloitsee ja jonka kautta hän voi viedä pelastavan evankeliumin yli koko maan piirin." Miehen tehtävä jättää vanhempiensa koti ja liittyä vaimoonsa puhuu sekin myös siitä, että Jeesus jätti Isänsä kodin eli taivaan liittyäkseen morsiameensa eli seurakuntaan.
3. AJANKOHTAINEN SOVELLUS (Jes. 3:12)
12 Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan. (Jes. 3:12)
Mies edustaa sukupuolensa kautta Kristusta, ylkää eli sulhasta, ja nainen seurakuntaa, morsianta. Siten ei ole omituista omistaa opetus- ja auktoriteettiasema seurakunnan keskellä vain ja ainoastaan miehelle. Seurakunta ei opeta Kristusta, vaan Kristus seurakuntaa. Seurakunta ei hallitse ja ole auktoriteettina Kristukselle, vaan Kristus hallitsee seurakuntaa ja on sen auktoriteetti. Naisen tehtävänä ei ole asettua paimenvastuisen opettajan, saarnaajan paikalle tai olla miehelleen auktoriteetti eli johtaja.
Hengellisesti ajatellen naisen tehtävä on toisaalta kyllä kadehdittava; hän saa istua Herran jalkojen juuressa kuuntelemassa niin kuin Martan ja Lasaruksen sisar Maria (Luuk. 10:38–42). Miehen tehtävänä sen sijaan on palvella, luopua itsestään sekä omista tarpeistaan perhettään ja seurakuntaa hoitaessaan.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta. (Ef. 5:25)
Käsi sydämelle, hyvä lukijani: Kumman paikka ja tehtävä on mieluisampi? Olisitko se, jota rakastetaan ja jonka puolesta kärsitään? Vai olisitko se, joka vuodattaa verensä ja tuskanhikensä, kärsii toisen puolesta ja osoittaa toiselle epäitsekästä ja itsestään luopuvaa rakkautta?
Miehellä on myös ensisijainen vastuu sekä ajallisesta elämästä että hengellisestä opetuksesta ja Jumalan sanan saarnasta. Esimerkiksi abortit ovat ensisijaisesti miesten, isien, synti. Isä on vastuussa siittämästään lapsesta, ja hänen tehtävänään on varjella ja suojella oman rintaperillisensä elämää. Jumalan edessä tuomiolle joutuu pienen ihmisen julmasta murhaamisesta ensin ja kovemmalla rangaistuksella juuri isä, joka ei ole lastaan suojellut ja tarjonnut vauvalle turvaa sekä vastaanottavaista syliä, avioliiton suojaa ja kotia.
Toki äitikään, joka uhraa veriuhrina oman lapsensa pääsääntöisesti oman sosiaalisen hyvinvointinsa ja taloudellisen mukavuutensa alttarille, ei vastuusta rikos- ja syntikumppanina vapaudu. Puhumattakaan lääkäreistä, jotka vastoin lääkärinvalaansa käyttävät ammattitaitoaan tappamiseen, ja hoitohenkilökunnasta, joka surmaamiseen osallistuu.
Samoin ns. naispappeus on ensisijaisesti miesten synti ja lankeemus. Piispat ja muut Kristuksen kirkon kaitsijoiksi kutsutut ja erotetut miehet ovat asetetut juuri siksi, että he hoitaisivat, kaitsisivat ja ravitsisivat Herran lammaslaumaa. Heidän tehtävänään on suojella sitä pelastuksen epävarmaksi tekeviltä tai suorastaan avoimesti kadottavilta harhaopeilta. Naispappeudesta tuomiolle joutuvat Jumalan edessä ensin miehet, sitten vasta naiset.
Jumalan luomistodellisuudessa mieheyden tehtävänä on saarnata ja edustaa lihaksi tullutta Isän lähettämää Poikaa. Herramme valitsi omaa saarnatehtäväänsä ja seurakunnan johtamista ja opettamista jatkavaan apostolin virkaan vain miehiä. Seurakunnan paimen ja opettaja edustaa lähettäjäänsä myös sukupuolensa osalta (1. Kor. 11:7). Samoin jokainen isä edustaa myös taivaallista Isää (Ef. 3.14–15).
Naispappeus on hengellistä homoseksuaalisuutta. Seurakunta on Kristuksen morsian. Morsiamen eteen tulee valita ja asettaa myös sukupuolensa kautta Kristusta, Poikaa, edustava ja Kristuksen käskylle kuuliainen miespaimen. Silloin syntyy Jumalan sanan tarkoittama oikea hengellinen "aviosuhde" – yksi liha – Kristus-yljän ja seurakuntamorsiamen välille.
Jos miespaimenen tilalle seurakunnan eteen astuukin naispappi, niin silloin syntyy suhde kahden feminiinisyyttä edustavan välille eli hengellinen homosuhde. Tämä on karkea muoto hengellisestä haureudesta, joka on – jos mahdollista – vieläkin tuhoavampaa ja kadottavampaa kuin ruumiillinen haureus tai homosuhteissa eläminen.
Homoseksuaalisuus on naispappeuteen sisäänrakennettuna. Siksi käytännössä kaikissa niissä länsimaisissa kirkoissa, joissa on hyväksytty naispappeus, on myös alkanut keskustelu homosuhteiden hyväksymisestä. Siellä, missä naispappeus hyväksyttiin ensimmäiseksi, esim. Hollannissa ja Ruotsissa, on kirkkoon tehty jo ajat sitten homoparien siunaamiskaavat. Näin on tehty myös Suomen ev.lut. kirkossa, joka on portoksi tullen luopunut Jumalan sanasta ja sen opettamasta mieheydestä ja naiseudesta.
Kummalla on siis suurempi vastuu: Naispappeuden hyväksyvillä piispoilla ja kirkkoherroilla ja paimenilla? Vai tottelemattomuuteen ja hengelliseen haureuteen houkutelluilla morsiamilla? Kumpia meidän Herran käskylle (1. Kor. 14:37) kuuliaisten tulisi enemmän nuhdella ja parannukseen kehottaa? Ja jos parannuksen sanaa ei oteta vastaan, niin kumpaa ryhmää meidän pitäisi enemmän karttaa ja yhdessä aterioimista eli ehtoollispöytäyhteydestä kieltäytyä? (Tit. 3:10, 1. Kor. 5:11, Matt. 18:15–17, Luuk. 12:48)
Onko Jumalan Sanaan sitoutuvalla ja siitä elävällä Kristuksen Kirkolla ja toisaalta Pyhän Raamatun Sanan hylänneellä naispappeus- ja homokirkolla yhteistä tulevaisuutta? Ei ainakaan tässä ajassa. Ja Jumala yksin tietää, onko edes ikuisuudessa.
4. NAISEN HENGELLISET TEHTÄVÄT SEURAKUNNASSA (1. Tim. 3:11)
Raamattu opettaa meille selvää järjestystä ja hierarkiaa eri elämän alueilla. Lapset on asetettu vanhempiensa ja opettajiensa vallan alle, kansalaiset hallitsijan ja esivallan, seurakuntalaiset johtajiensa ja vaimo miehensä vallan alle. Jokaisella on oma erilainen paikkansa ja tehtävänsä. Jokaisen tehtävä on arvokas, ja jokainen on itsessään korvaamaton.
Naisella on seurakunnassa lukematon määrä erilaisia tehtäviä, vaikka seurakunnan johtaminen ja saarnavirka onkin häneltä suljettu alamaisuuden tähden pois.
Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisinä todistajina olivat naiset (Matt. 28:1–10), jotka eivät juutalaisen käytännön mukaan voineet todistaa oikeudessa. Jeesus ei välitä tällaisista ihmisten perinnäissäännöistä tai kulttuurin muokkaamista tavoista, vaan ylittää suvereenisti tällaiset aikasidonnaisuudet.
Jeesus keskustelee samarialaisen naisen kanssa kaivolla, joka oli kauhistus sen aikaisille juutalaisille. Se sai todennäköisesti Jeesuksen ja hänen seuraajansa huonoon huutoon. Vapahtajamme kutsuu parantamaansa naista Abrahamin tyttäreksi (Luuk. 13:16), joka oli sekin ennenkuulumatonta: vain miehistä puhuttiin Abrahamin poikina.
Paavali kirjoittaa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessään, miten naiset voivat seurakunnan keskellä rukoilla ja profetoida (1. Kor. 11:5). Profetoiminen on "rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi" puhumista (1. Kor. 14:3).
Naisten piti kuitenkin muistaa oma asemansa ja osoittaa se myös ulkonaisin merkein.
3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
4 Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä.
5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
6 Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
7 Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8 Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä,
9 eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
10 Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.
11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.
13 Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämättömänä?
14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi?
15 Että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.
16 Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla. (1. Kor. 11:3–16)
Juutalainen mies kiitti rukouksessaan Jumalaa siitä, että hän ei ollut nainen, orja eikä pakana; silloin hän ei olisi voinut täyttää Tooran 613 käskyä ja kieltoa. Tähän ihmistekoiseen rukoukseen on Jumalan Pyhän hengen johdatuksesta tullut selvä korjaava vastaus:
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal. 3:27–28)
Samoin Pietari kirjoittaa miehen ja naisen erilaisuudesta, mutta kuitenkin yhtäläisestä arvosta Jumalan edessä.
1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta ilman sanoja voitettaisiin,
2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;
6 niin oli Saara kuuliainen Abrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne pelästyttää.
7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niin kuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. (1. Piet. 3:1–7)
Jeesukseen uskova nainen voi lähestyä rukouksin Jumalaa yhtälailla miesten tavoin. Vanhan liiton aikana vain papit saattoivat lähestyä uhrin kautta Jumalaa. Uhrien hoitamisen lisäksi Vanhan liiton papit myös johtivat seurakuntaa ja opettivat sille auktoritatiivisesti Jumalan sanaa. Pappina saattoi siksi olla vain mies. Pappi oli myös typos, esikuva, tulevasta suuresta ja ainoasta papista, Jeesuksesta. Esikuvallisuudenkin takia oli mahdotonta, että nainen olisi voinut olla Vanhan liiton pappina.
Uuden liiton alkaessa sovitusuhri on annettu kertakaikkisesti ja riittävästi Golgatan ristillä ja Jeesukseen taivaaseenastumisessa taivaan temppelissä. Uhripappeja ei Uudessa liitossa ole kuin yksi: Herra Jeesus Kristus, joka uhrasi ylimmäisenä pappina oman verensä. Tähän uhriin vetoavat ja siitä elämänsä saavat ovat Uuden liiton pappeja. Tällainen Uuden liiton pappeus eli yleinen pappeus avaa jokaiselle uskovalle – niin miehelle, naiselle kuin lapselle, niin terveelle kuin sairaalle, niin vapaalle kuin orjalle – oikeuden astua Jumalan armoistuimen eteen ja tulla kuulluksi.
5 Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. – –
9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa. (1. Piet. 2:5, 9)
Jokaisella kristitylle, niin miehelle kuin naiselle, on annettu tehtäväksi julistaa Jumalan suuria tekoja. Evankeliumin esillä pitäjän tehtävä – tavalla tai toisella – kuuluu jokaiselle Herran omalle.
Keskellä jaksoa, jossa Paavali opettaa seurakuntapalvelijan ominaisuuksista, mainitaan myös vaimot.
11 Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa. (1. Tim. 3:11)
Roomalaiskirjeessä (Room. 16:1) mainitaan Kenkrean (Korintin satamakaupungin) seurakunnan diakoni Foibe. Paavali jättää "sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (kreik. diaakonos [-áa-])" kirjeen vastaanottajien suosioon.
Naisten merkittävä osuus seurakuntatyössä tulee esille myös seuraavassa:
2 Euodiaa minä kehotan ja Syntykeä minä kehotan olemaan yksimielisiä Herrassa.
3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni [so. apumies, työtoveri, toim. huom.], minä pyydän: Ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Clemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa. (Fil. 4:2–3)
Naisella on työaluetta seurakunnassa niin sielunhoidon alueella kuin yksittäisten ihmisten ohjaamisessa Jumalan tiellä.
26 [Apollos] rupesi rohkeasti puhumaan synagogassa. Mutta kun Priscilla ja Aquila [laus. "priskilla, akvila"] olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. (Ap. t. 18:26)
Priscilla on ensiksi mainittuna ollut seurakunnan keskellä tunnetumpi ja aktiivisempi osapuoli kuin miehensä Aquila.
Mitä hengellisiä tehtäviä nainen siis voi seurakunnassa hoitaa, jos häntä ei ole tarkoitettu seurakunnan paimeneksi ja opettajaksi? Jumalan sanasta opimme, että kaikkea muita tehtäviä paitsi tätä kaitsijan virkaa. Nainen voi olla diakonina, lähetystyöntekijänä, evankeliumin julistajana, rukoilijana, sielunhoitajana, käyttää profetian armolahjaa ym.
5. JUMALANPALVELUS SEURAKUNNASSA JA PERHEESSÄ (Room. 12:1–5)
Jokainen mies ja nainen osoittaa arkisessa elämässään sen, uskooko hän Luojaansa ja suostuuko hän kunnioittamaan vaelluksellaan Herraansa. Miehenä ja naisena eläminen Jumalan sanan viitoittamalla tavalla on jokapäiväistä, arkista jumalanpalvelusta. (Room. 12:1–5)
Suostuminen miehen ja naisen asemaan sellaisena, kuin Jumala on sen tarkoittanut, todistaa myös epäuskoiselle maailmalle Herran omien kunnioitusta ja luottamusta Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Miehen ja naisen välisen suhteen toteutumista – tai vaihtoehtoisesti kapinointia – seuraavat myös itse taivaan enkelitkin. Pyhä Paavali kirjoittaa:
10 Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden. (1. Kor. 11:10)
Opimme tuosta kohdasta monta asiaa. Seurakunnan jumalanpalvelukseen eivät osallistu yksi Jeesukseen uskovat lunastetut ihmiset. Läsnä ovat myös Herran palvelukseen lähettämät henget eli enkelit. Enkeli tarkoittaa viestinviejää, sanansaattajaa.
Enkelit seuraavat sitä, miten Herran seurakunnan keskellä kunnioitetaan ja noudatetaan Jumalan antamaa järjestystä. Jos seurakunnassa ollaan uskollisia Herran testamentille ja halutaan pitää kaikki se, mitä Herra on käskenyt, tuotetaan myös enkelien keskellä kunniaa Jumalalle.
Jos Herran käskystä sen sijaan luovutaan, seurauksena on häpeä myös Herralle uskollisten enkelien keskellä. Langenneet enkelit saavat sen sijaan aihetta pilkkaan ja herjaan: "Katsokaa nyt, eivät edes ihmiset usko Jumalaan. Kääntykää tekin seuraamaan saatanaa, hänen joukoissaan meitä on paljon!"
Rehellisesti on todettava, että sekä me miehet että naiset olemme raskaasti rikkoneet Jumalan meille antamaa tehtävää vastaan: olemme luopuneet Herran käskystä. Me miehet emme ole suostuneet palvelijan mielenlaatuun: Luopumaan omasta mukavuudestamme ja omanvoitonpyynnistä perheemme ja seurakunnan hyväksi. Emme ole ottaneet vakavasti Jumalan sanaa:
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. (Ef. 5:25)
Naiset puolestaan ovat suurin joukoin nousseet kapinaan Jumalan antamaa alamaisuuden tehtävää vastaan. Kummatkin tarvitsemme parannusta tässä asiassa. Ja ylistys Jeesukselle: Tunnustaessamme syntimme ja ne ristin juurelle hylätessämme osoittaa Herra vanhurskautensa ja armonsa. Hän vapauttaa meidät kaikesta syyllisyydestä ja tuomiosta.
Hyvä lukijani! Herran Jeesuksen Kristuksen rakkaassa nimessä ja aina maahan asti vuotaneessa kalliissa ja pyhässä sovitusveressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi. Saat Jeesuksen tähden anteeksi kaiken sen, millä olet rikkonut Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseäsi vastaan. Saat tulla Jeesuksen sylissä kannetuksi taivaan iankaikkiseen iloon ja riemuun. "Mene, äläkä enää syntiä tee."
Rukoilemme:
"Rakas Jeesus! Kiitos, että olet tänäänkin meitä langenneita sanallasi ravinnut ja rakastanut. Auta meitä kaikessa kulkemaan sinun jäljissäsi ja tuottamaan elämällämme kunniaa sinun pyhälle nimellesi. Auta meitä elämään kutsumuksemme mukaan miehinä ja naisina sinun pyhän sanasi mukaan. Anna Pyhän Henkesi ja sanasi hallita kaikessa elämäämme.
Ylistys Sinulle, Jumalan Poika ja Iankaikkinen Isä, syntiemme sovittaja ja kuolemamme voittaja, ikuisen elämän lahjoittaja! Me palvomme sinua, koska sinä vuodatit veresi meidän pelastukseksemme. Aamen."
O OPETUKSET, https://www.gen.fi/o.html
OR RAAMATTUTUNNIT, https://www.gen.fi/or.html
OR Mies ja nainen, Kristus ja seurakunta (Ef. 5:21–33)
https://www.gen.fi/or-mies-ja-nainen-kristus-ja-seurakunta.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Mies ja nainen, Kristus ja seurakunta (Ef. 5:21–33)
2. Eevan luominen (1. Moos. 2:18–25)
3. Ajankohtainen sovellus (Jes. 3:12)
4. Naisen hengelliset tehtävät seurakunnassa (1. Tim. 3:11)
5. Jumalanpalvelus seurakunnassa ja perheessä (Room. 12:1–5)
0. DOKUMENTIT
OM Naispapin ehtoollinen
https://www.gen.fi/om-naispapin-ehtoollinen.html
OR Avioliitto (1. Moos. 2:24)
https://www.gen.fi/or-avioliitto.html
OR Paimenvirka (Ef. 4:11)
https://www.gen.fi/or-paimenvirka.html
OR Veriylkä (2. Moos. 4:24–26)
https://www.gen.fi/or-veriylka.html
H6H Mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27)
https://www.gen.fi/h6h-mieheksi-ja-naiseksi.html
1. MIES JA NAINEN, KRISTUS JA SEURAKUNTA (Ef. 5:21–33)
Raamatun alussa, sen toisessa luvussa, Luojamme asettaa maanpäällisen elämän kenties tärkeimmän instituution eli tapajärjestelmän: miehen ja naisen välisen elinikäisen avioliiton ja siihen kuuluvan yhden lihan (1. Moos. 2:24).
Kysymyksessä ei ole kuitenkaan vain ajalliseen elämään kuuluva asia. Pyhä Raamattu opettaa kaikissa osissaan tätä yksiselitteistä teemaa: Miehen ja naisen välinen aviosuhde ja yksi liha ovat mitä syvimmillä tavalla esikuva (kreik. typos [tý-]) eli tyyppi tai malli Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta.
Myös toisinpäin: Kristuksen suhde seurakuntaan on esikuva siitä, miten miehen tulisi kohdella vaimoaan, ja seurakunnan suhde Vapahtajaan on esikuva siitä, miten vaimon tulee kohdella miestään.
21 Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.
22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle,
23 sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
24 Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan. Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.
30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
31 "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä salaisuus on suuri: minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niin kuin itseänsä. Mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. (Ef. 5:21–33)
Raamatun Kristus-keskeisyyden pohjalta on aivan oikein ajatella, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, jotta tuo kahden erilaisen sukupuolen välinen suhde heijastelisi ja toimisi jokaiselle kouriintuntuvana ja tuttuna esikuvana näkymättömän Jumalan ja Hänen oman kansansa välisestä suhteesta.
Näitä esikuvia on muitakin: isän tai äidin suhde lapseensa, isännän suhde palvelijaansa, kuninkaan alamaiseensa, opettajan oppilaaseensa jne. Vanhempi–lapsi-suhteen ohella miehen ja naisen välinen suhde on kuitenkin näistä suhteista kaikkein vahvimpia ja syvimpiä.
Avain miehen ja naisen välisen (luomis)suhteen syvälliseksi ymmärtämiseksi on annettu Efesolaiskirjeen sanoissa "minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa". Salaisuus tämä monille yhä on, kuten Paavali sen kirjoittaa. Raamatun alkulehdiltä (1. Moos. 2:18–25) aina Ilmestyskirjan loppuun asti on selvä punainen lanka miehen ja naisen välisestä suhteesta Kristuksen ja seurakunnan välisen suhteen esikuvana.
17 Henki ja morsian sanovat: "Tule!" – – (Ilm. 22:17)
Jakeessa Ef. 5:33 Paavali antaa Pyhän Hengen johtamana loppukehotuksen, jossa hän kääntää Kristuksen seurakuntaa kohtaan osoittaman rakkauden esikuvaksi ja kehotukseksi myös aviomiehille:
33 Sitä enemmän myös itse kukin, jokainen mies siten jumalallisella rakkaudella omaa vaimoaan rakastakoon, kuin itseään, jotta vaimo kunnioittaen pelkäisi (kreik. fobeetai) miestään. (Ef. 5:33, raakakäännös)
Paino on tässä siinä, että miehen rakkaus, joka pursuaa Kristuksen sovitustyöstä, saattaa vaimon kunnioittaen pelkäämään ja rakastamaan miestään – niin kuin seurakuntakin vastaa evankeliumiin kunnioittamalla, pelkäämällä ja rakastamalla Herraansa.
Käsky on annettu miehelle, ei vaimolle. Vaimon suhtautuminen mieheen on reaktio ja vastaus siihen, mitä mies ensin tekee. Jumalan pyhän, kärsimykseen antautuvan rakkauden edessä vaimossa herää kunnioittava pelko. Pelko tarkoittaa tässä sitä, että haluaa karttaa Jumalan tahdon rikkomista.
Kunnioittaen pelätä ja rakastaa: Se on sitä, mitä Herra odottaa morsiameltaan eli seurakunnalta. Lutherin Vähässä katekismuksessa tämä tulee kaikkien käskyjen kohdalla hyvin esiin: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että – –
2. EEVAN LUOMINEN (1. Moos. 2:18–25)
Kun tutkimme yhden lihan teologian juuria, tulemme keskelle Golgatan ristiä ja syntien sovittamista. Vaimon luomisessa on esikuva Golgatan tapahtumista. Jeesus, uusi Aadam, vaivutetaan raskaaseen uneen – kuoleman uneen – ristillä. Sitten hänen "kylkiluustaan" eli kyljestään, siihen keihäällä tehdystä haavasta, valuvasta vedestä ja verestä (Joh. 19:34), rakennetaan Pojalle morsian eli seurakunta.
Vesi tarkoittaa puhdistavaa ja uudestisynnyttävää Jumalan sanaa, Pyhää Henkeä ja kastetta. Veri tarkoittaa puhdistavaa ja sovittavaa uhriverta sekä ehtoollista. Tästä Herrastamme otetusta "kylkiluusta" eli Pyhän Hengen voimalla Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta synnytetään ja hoidetaan Herran maanpäällinen ruumis, seurakunta. Jeesus ihastelee tätä omaa kansaansa sanoin:
23 – – Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani! (1. Moos. 2:23 [KR92])
Kun Aadam näkee ensimmäistä kertaa elämässään naisen – ja vielä millaisen naisen: täydellisen, virheettömän, kauniin ja ihanan vailla rihman kiertämääkään – niin hänen suustaan pulpahtavat hepreaksi sanat: "zot hapa'am" eli sanatarkasti suomeksi: "Mikä isku!" tai hieman tyylitellen: "Pyhä jysäys!" "Tämän minä haluan! Tämän minä tahdon ottaa omakseni! Tämän minä haluan rinnalleni ja syliini! Tämän minä kannan sylissäni hääkammioon ollakseni hänen kanssaan yhtä ikuisesti!" Se oli totisesti rakkautta ensi silmäyksellä!
Tämä Aadamin reaktio kertoo siitä, millaisena Jeesus näkee sinut: Sinut, joka olet uudestisynnytetty Jumalan sanan ja kasteen kautta hänen omakseen. Sinä olet Jeesuksen silmissä ihana, haluttava, kaunis, puhdas ja virheetön kuin vastaluotu Eeva Aadamin edessä.
Herra Jeesus ei näe sinun ryppyjäsi tai liikakilojasi, ei läpikotaista syntisyyttäsi, lankeemuksiasi eikä pahuuttasi. Vapahtaja näkee ainoastaan omasta kyljestään synnytetyn morsiamen, jonka hän haluaa kantaa sylissään häähuoneeseen ollaksesi kanssasi ikuisesti taivaan riemussa.
Myös sana vaimosta sopivana apuna Aadamille viittaa syvimmiltään Kristukseen ja seurakuntaan: "Tässä on sopiva apu Herralle, josta hän iloitsee ja jonka kautta hän voi viedä pelastavan evankeliumin yli koko maan piirin." Miehen tehtävä jättää vanhempiensa koti ja liittyä vaimoonsa puhuu sekin myös siitä, että Jeesus jätti Isänsä kodin eli taivaan liittyäkseen morsiameensa eli seurakuntaan.
3. AJANKOHTAINEN SOVELLUS (Jes. 3:12)
12 Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan. (Jes. 3:12)
Mies edustaa sukupuolensa kautta Kristusta, ylkää eli sulhasta, ja nainen seurakuntaa, morsianta. Siten ei ole omituista omistaa opetus- ja auktoriteettiasema seurakunnan keskellä vain ja ainoastaan miehelle. Seurakunta ei opeta Kristusta, vaan Kristus seurakuntaa. Seurakunta ei hallitse ja ole auktoriteettina Kristukselle, vaan Kristus hallitsee seurakuntaa ja on sen auktoriteetti. Naisen tehtävänä ei ole asettua paimenvastuisen opettajan, saarnaajan paikalle tai olla miehelleen auktoriteetti eli johtaja.
Hengellisesti ajatellen naisen tehtävä on toisaalta kyllä kadehdittava; hän saa istua Herran jalkojen juuressa kuuntelemassa niin kuin Martan ja Lasaruksen sisar Maria (Luuk. 10:38–42). Miehen tehtävänä sen sijaan on palvella, luopua itsestään sekä omista tarpeistaan perhettään ja seurakuntaa hoitaessaan.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta. (Ef. 5:25)
Käsi sydämelle, hyvä lukijani: Kumman paikka ja tehtävä on mieluisampi? Olisitko se, jota rakastetaan ja jonka puolesta kärsitään? Vai olisitko se, joka vuodattaa verensä ja tuskanhikensä, kärsii toisen puolesta ja osoittaa toiselle epäitsekästä ja itsestään luopuvaa rakkautta?
Miehellä on myös ensisijainen vastuu sekä ajallisesta elämästä että hengellisestä opetuksesta ja Jumalan sanan saarnasta. Esimerkiksi abortit ovat ensisijaisesti miesten, isien, synti. Isä on vastuussa siittämästään lapsesta, ja hänen tehtävänään on varjella ja suojella oman rintaperillisensä elämää. Jumalan edessä tuomiolle joutuu pienen ihmisen julmasta murhaamisesta ensin ja kovemmalla rangaistuksella juuri isä, joka ei ole lastaan suojellut ja tarjonnut vauvalle turvaa sekä vastaanottavaista syliä, avioliiton suojaa ja kotia.
Toki äitikään, joka uhraa veriuhrina oman lapsensa pääsääntöisesti oman sosiaalisen hyvinvointinsa ja taloudellisen mukavuutensa alttarille, ei vastuusta rikos- ja syntikumppanina vapaudu. Puhumattakaan lääkäreistä, jotka vastoin lääkärinvalaansa käyttävät ammattitaitoaan tappamiseen, ja hoitohenkilökunnasta, joka surmaamiseen osallistuu.
Samoin ns. naispappeus on ensisijaisesti miesten synti ja lankeemus. Piispat ja muut Kristuksen kirkon kaitsijoiksi kutsutut ja erotetut miehet ovat asetetut juuri siksi, että he hoitaisivat, kaitsisivat ja ravitsisivat Herran lammaslaumaa. Heidän tehtävänään on suojella sitä pelastuksen epävarmaksi tekeviltä tai suorastaan avoimesti kadottavilta harhaopeilta. Naispappeudesta tuomiolle joutuvat Jumalan edessä ensin miehet, sitten vasta naiset.
Jumalan luomistodellisuudessa mieheyden tehtävänä on saarnata ja edustaa lihaksi tullutta Isän lähettämää Poikaa. Herramme valitsi omaa saarnatehtäväänsä ja seurakunnan johtamista ja opettamista jatkavaan apostolin virkaan vain miehiä. Seurakunnan paimen ja opettaja edustaa lähettäjäänsä myös sukupuolensa osalta (1. Kor. 11:7). Samoin jokainen isä edustaa myös taivaallista Isää (Ef. 3.14–15).
Naispappeus on hengellistä homoseksuaalisuutta. Seurakunta on Kristuksen morsian. Morsiamen eteen tulee valita ja asettaa myös sukupuolensa kautta Kristusta, Poikaa, edustava ja Kristuksen käskylle kuuliainen miespaimen. Silloin syntyy Jumalan sanan tarkoittama oikea hengellinen "aviosuhde" – yksi liha – Kristus-yljän ja seurakuntamorsiamen välille.
Jos miespaimenen tilalle seurakunnan eteen astuukin naispappi, niin silloin syntyy suhde kahden feminiinisyyttä edustavan välille eli hengellinen homosuhde. Tämä on karkea muoto hengellisestä haureudesta, joka on – jos mahdollista – vieläkin tuhoavampaa ja kadottavampaa kuin ruumiillinen haureus tai homosuhteissa eläminen.
Homoseksuaalisuus on naispappeuteen sisäänrakennettuna. Siksi käytännössä kaikissa niissä länsimaisissa kirkoissa, joissa on hyväksytty naispappeus, on myös alkanut keskustelu homosuhteiden hyväksymisestä. Siellä, missä naispappeus hyväksyttiin ensimmäiseksi, esim. Hollannissa ja Ruotsissa, on kirkkoon tehty jo ajat sitten homoparien siunaamiskaavat. Näin on tehty myös Suomen ev.lut. kirkossa, joka on portoksi tullen luopunut Jumalan sanasta ja sen opettamasta mieheydestä ja naiseudesta.
Kummalla on siis suurempi vastuu: Naispappeuden hyväksyvillä piispoilla ja kirkkoherroilla ja paimenilla? Vai tottelemattomuuteen ja hengelliseen haureuteen houkutelluilla morsiamilla? Kumpia meidän Herran käskylle (1. Kor. 14:37) kuuliaisten tulisi enemmän nuhdella ja parannukseen kehottaa? Ja jos parannuksen sanaa ei oteta vastaan, niin kumpaa ryhmää meidän pitäisi enemmän karttaa ja yhdessä aterioimista eli ehtoollispöytäyhteydestä kieltäytyä? (Tit. 3:10, 1. Kor. 5:11, Matt. 18:15–17, Luuk. 12:48)
Onko Jumalan Sanaan sitoutuvalla ja siitä elävällä Kristuksen Kirkolla ja toisaalta Pyhän Raamatun Sanan hylänneellä naispappeus- ja homokirkolla yhteistä tulevaisuutta? Ei ainakaan tässä ajassa. Ja Jumala yksin tietää, onko edes ikuisuudessa.
4. NAISEN HENGELLISET TEHTÄVÄT SEURAKUNNASSA (1. Tim. 3:11)
Raamattu opettaa meille selvää järjestystä ja hierarkiaa eri elämän alueilla. Lapset on asetettu vanhempiensa ja opettajiensa vallan alle, kansalaiset hallitsijan ja esivallan, seurakuntalaiset johtajiensa ja vaimo miehensä vallan alle. Jokaisella on oma erilainen paikkansa ja tehtävänsä. Jokaisen tehtävä on arvokas, ja jokainen on itsessään korvaamaton.
Naisella on seurakunnassa lukematon määrä erilaisia tehtäviä, vaikka seurakunnan johtaminen ja saarnavirka onkin häneltä suljettu alamaisuuden tähden pois.
Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisinä todistajina olivat naiset (Matt. 28:1–10), jotka eivät juutalaisen käytännön mukaan voineet todistaa oikeudessa. Jeesus ei välitä tällaisista ihmisten perinnäissäännöistä tai kulttuurin muokkaamista tavoista, vaan ylittää suvereenisti tällaiset aikasidonnaisuudet.
Jeesus keskustelee samarialaisen naisen kanssa kaivolla, joka oli kauhistus sen aikaisille juutalaisille. Se sai todennäköisesti Jeesuksen ja hänen seuraajansa huonoon huutoon. Vapahtajamme kutsuu parantamaansa naista Abrahamin tyttäreksi (Luuk. 13:16), joka oli sekin ennenkuulumatonta: vain miehistä puhuttiin Abrahamin poikina.
Paavali kirjoittaa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessään, miten naiset voivat seurakunnan keskellä rukoilla ja profetoida (1. Kor. 11:5). Profetoiminen on "rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi" puhumista (1. Kor. 14:3).
Naisten piti kuitenkin muistaa oma asemansa ja osoittaa se myös ulkonaisin merkein.
3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
4 Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä.
5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
6 Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
7 Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8 Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä,
9 eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
10 Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.
11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.
13 Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämättömänä?
14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi?
15 Että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.
16 Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla. (1. Kor. 11:3–16)
Juutalainen mies kiitti rukouksessaan Jumalaa siitä, että hän ei ollut nainen, orja eikä pakana; silloin hän ei olisi voinut täyttää Tooran 613 käskyä ja kieltoa. Tähän ihmistekoiseen rukoukseen on Jumalan Pyhän hengen johdatuksesta tullut selvä korjaava vastaus:
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal. 3:27–28)
Samoin Pietari kirjoittaa miehen ja naisen erilaisuudesta, mutta kuitenkin yhtäläisestä arvosta Jumalan edessä.
1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta ilman sanoja voitettaisiin,
2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;
6 niin oli Saara kuuliainen Abrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne pelästyttää.
7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niin kuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. (1. Piet. 3:1–7)
Jeesukseen uskova nainen voi lähestyä rukouksin Jumalaa yhtälailla miesten tavoin. Vanhan liiton aikana vain papit saattoivat lähestyä uhrin kautta Jumalaa. Uhrien hoitamisen lisäksi Vanhan liiton papit myös johtivat seurakuntaa ja opettivat sille auktoritatiivisesti Jumalan sanaa. Pappina saattoi siksi olla vain mies. Pappi oli myös typos, esikuva, tulevasta suuresta ja ainoasta papista, Jeesuksesta. Esikuvallisuudenkin takia oli mahdotonta, että nainen olisi voinut olla Vanhan liiton pappina.
Uuden liiton alkaessa sovitusuhri on annettu kertakaikkisesti ja riittävästi Golgatan ristillä ja Jeesukseen taivaaseenastumisessa taivaan temppelissä. Uhripappeja ei Uudessa liitossa ole kuin yksi: Herra Jeesus Kristus, joka uhrasi ylimmäisenä pappina oman verensä. Tähän uhriin vetoavat ja siitä elämänsä saavat ovat Uuden liiton pappeja. Tällainen Uuden liiton pappeus eli yleinen pappeus avaa jokaiselle uskovalle – niin miehelle, naiselle kuin lapselle, niin terveelle kuin sairaalle, niin vapaalle kuin orjalle – oikeuden astua Jumalan armoistuimen eteen ja tulla kuulluksi.
5 Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. – –
9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa. (1. Piet. 2:5, 9)
Jokaisella kristitylle, niin miehelle kuin naiselle, on annettu tehtäväksi julistaa Jumalan suuria tekoja. Evankeliumin esillä pitäjän tehtävä – tavalla tai toisella – kuuluu jokaiselle Herran omalle.
Keskellä jaksoa, jossa Paavali opettaa seurakuntapalvelijan ominaisuuksista, mainitaan myös vaimot.
11 Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa. (1. Tim. 3:11)
Roomalaiskirjeessä (Room. 16:1) mainitaan Kenkrean (Korintin satamakaupungin) seurakunnan diakoni Foibe. Paavali jättää "sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (kreik. diaakonos [-áa-])" kirjeen vastaanottajien suosioon.
Naisten merkittävä osuus seurakuntatyössä tulee esille myös seuraavassa:
2 Euodiaa minä kehotan ja Syntykeä minä kehotan olemaan yksimielisiä Herrassa.
3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni [so. apumies, työtoveri, toim. huom.], minä pyydän: Ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Clemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa. (Fil. 4:2–3)
Naisella on työaluetta seurakunnassa niin sielunhoidon alueella kuin yksittäisten ihmisten ohjaamisessa Jumalan tiellä.
26 [Apollos] rupesi rohkeasti puhumaan synagogassa. Mutta kun Priscilla ja Aquila [laus. "priskilla, akvila"] olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. (Ap. t. 18:26)
Priscilla on ensiksi mainittuna ollut seurakunnan keskellä tunnetumpi ja aktiivisempi osapuoli kuin miehensä Aquila.
Mitä hengellisiä tehtäviä nainen siis voi seurakunnassa hoitaa, jos häntä ei ole tarkoitettu seurakunnan paimeneksi ja opettajaksi? Jumalan sanasta opimme, että kaikkea muita tehtäviä paitsi tätä kaitsijan virkaa. Nainen voi olla diakonina, lähetystyöntekijänä, evankeliumin julistajana, rukoilijana, sielunhoitajana, käyttää profetian armolahjaa ym.
5. JUMALANPALVELUS SEURAKUNNASSA JA PERHEESSÄ (Room. 12:1–5)
Jokainen mies ja nainen osoittaa arkisessa elämässään sen, uskooko hän Luojaansa ja suostuuko hän kunnioittamaan vaelluksellaan Herraansa. Miehenä ja naisena eläminen Jumalan sanan viitoittamalla tavalla on jokapäiväistä, arkista jumalanpalvelusta. (Room. 12:1–5)
Suostuminen miehen ja naisen asemaan sellaisena, kuin Jumala on sen tarkoittanut, todistaa myös epäuskoiselle maailmalle Herran omien kunnioitusta ja luottamusta Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Miehen ja naisen välisen suhteen toteutumista – tai vaihtoehtoisesti kapinointia – seuraavat myös itse taivaan enkelitkin. Pyhä Paavali kirjoittaa:
10 Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden. (1. Kor. 11:10)
Opimme tuosta kohdasta monta asiaa. Seurakunnan jumalanpalvelukseen eivät osallistu yksi Jeesukseen uskovat lunastetut ihmiset. Läsnä ovat myös Herran palvelukseen lähettämät henget eli enkelit. Enkeli tarkoittaa viestinviejää, sanansaattajaa.
Enkelit seuraavat sitä, miten Herran seurakunnan keskellä kunnioitetaan ja noudatetaan Jumalan antamaa järjestystä. Jos seurakunnassa ollaan uskollisia Herran testamentille ja halutaan pitää kaikki se, mitä Herra on käskenyt, tuotetaan myös enkelien keskellä kunniaa Jumalalle.
Jos Herran käskystä sen sijaan luovutaan, seurauksena on häpeä myös Herralle uskollisten enkelien keskellä. Langenneet enkelit saavat sen sijaan aihetta pilkkaan ja herjaan: "Katsokaa nyt, eivät edes ihmiset usko Jumalaan. Kääntykää tekin seuraamaan saatanaa, hänen joukoissaan meitä on paljon!"
Rehellisesti on todettava, että sekä me miehet että naiset olemme raskaasti rikkoneet Jumalan meille antamaa tehtävää vastaan: olemme luopuneet Herran käskystä. Me miehet emme ole suostuneet palvelijan mielenlaatuun: Luopumaan omasta mukavuudestamme ja omanvoitonpyynnistä perheemme ja seurakunnan hyväksi. Emme ole ottaneet vakavasti Jumalan sanaa:
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. (Ef. 5:25)
Naiset puolestaan ovat suurin joukoin nousseet kapinaan Jumalan antamaa alamaisuuden tehtävää vastaan. Kummatkin tarvitsemme parannusta tässä asiassa. Ja ylistys Jeesukselle: Tunnustaessamme syntimme ja ne ristin juurelle hylätessämme osoittaa Herra vanhurskautensa ja armonsa. Hän vapauttaa meidät kaikesta syyllisyydestä ja tuomiosta.
Hyvä lukijani! Herran Jeesuksen Kristuksen rakkaassa nimessä ja aina maahan asti vuotaneessa kalliissa ja pyhässä sovitusveressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi. Saat Jeesuksen tähden anteeksi kaiken sen, millä olet rikkonut Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseäsi vastaan. Saat tulla Jeesuksen sylissä kannetuksi taivaan iankaikkiseen iloon ja riemuun. "Mene, äläkä enää syntiä tee."
Rukoilemme:
"Rakas Jeesus! Kiitos, että olet tänäänkin meitä langenneita sanallasi ravinnut ja rakastanut. Auta meitä kaikessa kulkemaan sinun jäljissäsi ja tuottamaan elämällämme kunniaa sinun pyhälle nimellesi. Auta meitä elämään kutsumuksemme mukaan miehinä ja naisina sinun pyhän sanasi mukaan. Anna Pyhän Henkesi ja sanasi hallita kaikessa elämäämme.
Ylistys Sinulle, Jumalan Poika ja Iankaikkinen Isä, syntiemme sovittaja ja kuolemamme voittaja, ikuisen elämän lahjoittaja! Me palvomme sinua, koska sinä vuodatit veresi meidän pelastukseksemme. Aamen."