A2 Aramean kieli (ARAMEA, YLEISTÄ)
| a2-aramean-kieli.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto.
A ARAMEA, https://www.gen.fi/a.html
A2 YLEISTÄ, https://www.gen.fi/a2.html
A2 Aramean kieli, https://www.gen.fi/a2-aramean-kieli.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Tallenne
1. Aramean kielen historia
2. Nykyaramea
3. Aramean kirjaimistot
4. Aramean kieli Tanachissa
5. Aramea kreikankielisessä UT:ssa
6. Talmudin aramea
0. TALLENNE
Aramean aarre 1, Talita, kum! 4.2.2018 (0.19)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pbnwqx8kv03r/
Youtube-video: https://youtu.be/MBhZ0WaxaiQ
Tekstitiedostot: https://www.gen.fi/a2-aramean-kieli.html
https://www.gen.fi/a6-talita-kum.html
1. ARAMEAN KIELEN HISTORIA
Aramean kieli kuuluu luoteisseemiläisiin kieliin kuten hepreakin, eli ne ovat verrattain läheisiä sukulaiskieliä. Aramean ja heprean suhdetta voisi verrata esim. suomen ja viron kielien suhteeseen: Opiskelemattakin ymmärtää sanan sieltä ja toisen täältä – mutta usein väärin!
Rabbien opetuksen mukaan aramean kieli on ollut ihmiskunnan alkukieli, paratiisikieli. Allekirjoittanut äänestää tässä kohtaa kuitenkin hepreaa. Joka tapauksessa kaikki maailman kielet pohjautuvat seemiläiseen kieleen.
Arameasta tuli Lähi-idän valtakieli 700-luvulta eKr. alkaen. Se on erikoista, sillä se ei ollut koskaan minkään tuon ajan suurvallan oma kieli (Assyria, Uus-Babylonia, Persia, Kreikka). Vasta 600-luvulla jKr. arabia syrjäytti aramean Lähi-idän valtakielen asemasta.
Vanhimmat tunnetut aramean sanat on kirjattu ylös Jaakobin ja hänen appensa Labanin välisestä keskustelusta, joka on käyty 1900-luvulla eKr. (1. Moos. 31:47). Kirjallisten lähteiden osalta vanhimpia aramean muotoja kutsutaan muinaisarameaksi (noin 900–600 eKr.) ja klassiseksi arameaksi eli ns. valtakunnan arameaksi (noin 600–100 eKr.). VT:n aramea kuuluu tähän jälkimmäiseen. Sen jälkeen aramea jakautuu länsi- ja itäaramealaisiin kieliin/murteisiin.
Länsiaramealaiseen kieliryhmään kuuluvat nabatean, palmyran ja samarian kielet (samarialainen Pentateukki), läntinen juutalaisaramea sekä Palestiinan kristillinen aramea (400–700 jKr.).
Itäaramealaiseen kieliryhmään kuuluvat syyrian kieli (Peshitta), joka jakautui itäiseen nestoriolaiseen ja läntiseen jakobiittiseen murteeseen. Itäaramealaisiin kieliin kuuluvat myös Babylonian juutalaisaramea sekä mandean kieli (eri asia kuin Länsi-Afrikan mandealaiset kielet).
Yksi länsiaramealaisista kielistä on läntinen juutalaisaramea, jonka galilealainen murre oli Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen äidinkieli. Jerusalemin alkuseurakunnassa on puhuttu tätä kieltä, jota myöhemmin on kutsuttu nimellä Palestiinan juutalaisaramea. Ainakin Matteuksen evankeliumi on kirkkoisien todistuksen mukaan alun perin kirjoitettu arameaksi, josta se on myöhemmin käännetty kreikaksi. Arameankielisiä evankeliumikirjojen alkutekstejä ei ole löydetty. Jeesuksen ajan läntisen juutalaisaramean tekstejä on muutenkin säilynyt vain vähän.
Ensimmäinen kokonainen sekä VT:n että UT:n käsittävä Raamatun käännös, Peshitta eli "yksinkertainen" [hepr. pashut], ajoitetaan yleensä vuosiin 100–200 jKr. Se on kirjoitettu syyrian kielellä, joka kuuluu itäaramealaisiin kieliin. Syyria on sukulaiskieli alkuseurakunnan kielelle eli läntiselle juutalaisaramealle. Parempien lähteiden puuttuessa meidän on usein tutkittava Peshittaa halutessamme selvittää kreikankielisen Uuden testamentin aramealaista pohjaa. Joidenkin tutkijoiden mielestä osa Peshittan kirjoista saattaisi olla jopa apostolien ajan arameankielisiä alkutekstejä.
פָּשׁוּט פשוט
פְּשִׁיטְתָּא פשיטתא
Kirjallinen juutalaisaramea jakautuu ajanlaskumme alkuvuosisatoina kahteen eri haaraan: Babylonian juutalaisarameaan (JBA, Jewish Babylonian Aramaic, itäarameaa) ja Palestiinan juutalaisarameaan (JPA, Jewish Palestinian Aramaic, länsiarameaa ). Kummallakin kielellä on kirjoitettu oma Talmudinsa, katso kohta 6.
2. NYKYARAMEA
Osaa, lähinnä itäaramealaisia murteita (länsisyyria tai länsiassyria eli turojo "vuorikieli", ja itäsyyria tai itäassyria eli swadaja "puhuttu kieli") puhutaan yhä edelleen. Syyrian kieltä puhuvia kristittyjä kutsutaan usein assyrialaiskristityiksi. Samoin mandean kieltä puhutaan yhä edelleen. Arameaa puhuvien muslimien keskellä arabian kieli kuitenkin vahvistuu aramean kustannuksella.
On arvioitu, että nykyisin vielä noin 300.000 ihmistä puhuu äidinkielenään arameaa, mutta määrä laskee koko ajan. Historiallisesti he ovat asuneet nykyisen Syyrian, Turkin, Irakin ja Iranin alueilla. Tällä hetkellä merkittävä osa erityisesti arameankielisistä kristityistä asuu diasporassa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Jopa Torniossa asuu arameankielisiä assyrialaiskristittyjä.
Itäaramealaiseen kieliryhmään kuuluvan Babylonian juutalaisaramean puhujat ovat suurelta osin muuttaneet Israeliin. Heidänkin määränsä vähenee nykyheprean vallatessa alaa. Vapahtajamme äidinkielelle läheisintä sukua olevaa länsiarameaa puhutaan enää vain kolmessa Syyrian kylässä (kristittyjen Ma'alula sekä muslimien Bakh'a ja Jub'addin).
3. ARAMEAN KIRJAIMISTOT
VT:n eli Raamatun aramea on kirjoitettu samalla kirjaimistolla kuin muukin Tanach eli Heprealainen Vanha testamentti.
Nykyisin kukin uskontokunta käyttää aramean kirjoittamiseen omaa kirjaimistoaan:
1. Assyrialaiskristityt käyttävät Peshittan kirjaimistoa, josta siitäkin on vielä eri versioita.
2. Mandealaisilla on oma kirjaimistonsa. Mandealaisuus on monoteistinen gnostilainen eli salatietoon perustava uskonto, joka on saanut vaikutteita juutalaisuudesta ja kristinuskosta.
3. Arameaa puhuvat muslimit käyttävät arabian kirjaimistoa.
4. Arameaa puhuvat juutalaiset käyttävät heprean kirjaimia, jotka alun perin ovat olleetkin nimenomaan aramean kirjaimisto.
4. ARAMEAN KIELI TANACHISSA
Tanachissa eli Heprealaisessa Vanhassa testamentissa seuraavat jaksot ovat arameaksi:
1. Moos. 31:47 (2 sanaa)
Jer. 10:11
Dan. 2:4b – 7:28
Esra 4:8 – 6:18, 7:12–26
Nämä arameankieliset tekstit ovat luettavissa esim.
A8 Tanachin arameankieliset jakeet, https://www.gen.fi/a8-tanach.html
Aramea yhdistää Tanachin kaikki kolme osaa: Tooran (1. Moos.), profeetat (Jer.) ja kirjoitukset (Dan., Esra). Kun lisäksi kreikankielisessä UT:ssa on useita aramean sanoja, niin voidaan sanoa, että aramean kieli läpäisee ja yhdistää koko Pyhän Raamatun.
VT:ssa on yhteensä 269 arameankielistä jaetta, noin puolitoista prosenttia VT:n tekstistä, (noin yksi prosentti koko Raamatusta).
Lisäksi VT:n heprean keskellä esiintyy yksittäisiä arameankielisiä sanoja esim.
בַּר bar poika (Ps. 2:12, Sananl. 31:2)
גְּבַר gvar mies (Ps. 18:26)
ja joissakin hepreankielisissä sanoissa on aramean taivutuspäätteitä:
esim. ִין -in-pääte ִים -im-päätteen sijasta, וֹהִי-pääte ָיו -päätteen sijasta (Ps. 116:12) jne.
VT:ssa on yhteensä noin 700 eri aramean sanaa (M. Liljeqvist: 696), joiden yhteinen esiintymismäärä on reilut 7.000. Sanavälillä (nyk. välilyönnillä) toisistaan erotettuja aramean sanoja on allekirjoittaneen laskujen mukaan 4.583 (koko VT 304.901) sanaa. Yksikirjaimiset sanat kirjoitetaan aina suoraan yhteen seuraavan sanan kanssa. Vähintään neljä kertaa esiintyviä aramean sanoja on 268, jotka kattavat yli 90 prosenttia koko arameankielisestä tekstistä.
Ketiv ja qere eli "kirjoitettu ja luettu" kohtia on arameankielisissä jaksoissa 119, siis lähes joka toisessa jakeessa.
Vanhan testamentin aramean kielitieteellinen nimi englanniksi on Jewish Literary Aramaic eli juutalainen kirja-aramea. Se on hyvin pitkälle Persian valtakunnan virallisena hallinto- ja virkakielenä käytettyä ns. valtakunnan arameaa. Joidenkin tietojen mukaan vuonna 500 eKr. Persian kuningas olisi määrännyt aramean kielen valtakuntansa (länsiosien) viralliseksi hallintokieleksi.
5. ARAMEA KREIKANKIELISESSÄ UT:SSA
Kreikankielisessä Uudessa testamentissa (lat. Novum Testamentum Graece) on aramean sanoja, arameankielisiä nimiä ja muutama lausekin: "Talitha, kuum!" (Tyttö, nouse! Mark. 5:41), "Elooi, Elooi, lema sabakhtanei!" (Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit! Matt. 27:46, Mark. 15:34), "Maran atha!" (Herramme on tullut! 1. Kor 16:22).
6. TALMUDIN ARAMEA
Tanachin (Heprealainen VT) jälkeen merkittävin juutalaisuuden teos on Talmud (PBH "opetus"). Talmud on Tanachia täydentävä juutalaisen lain selitys ja yhteenveto. Alkujaan opetus oli suullista, mutta myöhemmin (200–500-luvuilla jKr.) opetukset koottiin kirjalliseen muotoon.
Talmudissa on 63 traktaattia eli osaa, jotka ovat keskimäärin noin sadan sivun mittaisia. Talmudissa on viitattu tuhansien eri rabbien opetuksiin. Talmudiin kuuluu kaksi osaa: Mishna ja Gemara. Toisen vuosituhannen alkupuolella Talmudiin lisättiin vielä arvostettujen rabbien kommentaareja eli selityksiä. Vuodesta 1523 asti Talmud on säilynyt lähes muuttumattomana.
Mishna (PBH "toisinto, kertaaminen") on suullinen laki eli isien perinnäissäännöt, jotka aikanaan opeteltiin kertaamisen eli toistamisen kautta ulkoa. Mishnan vastapooli on kirjoitettu laki Mikra (PBH "luettu"), joka tarkoitti siis Tanachia.
Rabbi Juuda haNasi ("Ruhtinas Juuda", engl. Judah the Prince, s. 135, k. n. 217) kokosi vuonna 189 jKr. (vuonna 3949 maailman luomisesta juutalaisen kalenterin mukaan, vuonna 500 seleukidisen ajanlaskun mukaan) siihen asti suullisessa muodossa olleen Mishnan kirjalliseen muotoon. Mishna on kirjoitettu osin Raamatun heprealla, osin myöhemmällä ns. Mishnan heprealla.
Gemara (fem. PBH "täydellistäminen, loppuun saattaminen") on Mishnan kommentaari eli selitys. Siinä on rabbien lakiaiheisia keskusteluja, väittelyjä sekä erilaisia kertomuksia. Gemara on kirjoitettu arameaksi, Mishna oli siis hepreaksi. Usein Talmud-sanalla tarkoitetaan vain tätä arameankielistä selitystä eli Gemaraa.
Gemara-tekstejä eli Talmudeja on kaksi: Jerusalemin Talmud ja Babylonian Talmud. Jerusalemin Talmud eli Talmud Jerushalmi, "Jerusalemilainen Talmud", sisältää Tiberiaksen, Seforiksen ja Kesarean rabbikoulujen opetuksia. Sen kirjallinen asu on vuosilta 350–400. Jerusalemin Talmud on pääosin kirjoitettu aikanaan länsiarameaksi, sen galilealaisella juutalaismurteella (Jewish Palestinian Aramaic). Tämä kielen muutamaa sataa vuotta aiemmin puhuttu muoto on ollut Vapahtajamme äidinkieli. Jerusalemin Talmudin kieli on kuitenkin vuosisatojen monien kopiointien aikana muuttunut kohti itäisempää kielen muotoa eli Babylonian juutalaisarameaa.
Babylonian Talmud eli Talmud Bavli "Babylonialainen Talmud" on kirjoitettu nimensä mukaisesti muinaisen Babylonian alueella 200–400-luvuilla. Se valmistui 500-luvun alussa. Babylonian Talmud on merkittävästi laajempi ja tunnetumpi kuin Jerusalemin Talmud. Usein sanalla Talmud viitataankin nimenomaan Babylonian Talmudiin.
תַּלְמוּד תלמוד
מִשְׁנָה משנה
מִקְרָא מקרא
יְהוּדָה הַנָּשִׂיא יהודה הנשיא
גְּמָרָה גמרה
גְּמָרָא גמרא
תַּלְמוּד יְרוּשַׁ֫לְמִי תלמוד ירושלמי
תַּלְמוּד בַּבְלִי תלמוד בבלי
A ARAMEA, https://www.gen.fi/a.html
A2 YLEISTÄ, https://www.gen.fi/a2.html
A2 Aramean kieli, https://www.gen.fi/a2-aramean-kieli.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Tallenne
1. Aramean kielen historia
2. Nykyaramea
3. Aramean kirjaimistot
4. Aramean kieli Tanachissa
5. Aramea kreikankielisessä UT:ssa
6. Talmudin aramea
0. TALLENNE
Aramean aarre 1, Talita, kum! 4.2.2018 (0.19)
AC-tallenne: https://gen.adobeconnect.com/pbnwqx8kv03r/
Youtube-video: https://youtu.be/MBhZ0WaxaiQ
Tekstitiedostot: https://www.gen.fi/a2-aramean-kieli.html
https://www.gen.fi/a6-talita-kum.html
1. ARAMEAN KIELEN HISTORIA
Aramean kieli kuuluu luoteisseemiläisiin kieliin kuten hepreakin, eli ne ovat verrattain läheisiä sukulaiskieliä. Aramean ja heprean suhdetta voisi verrata esim. suomen ja viron kielien suhteeseen: Opiskelemattakin ymmärtää sanan sieltä ja toisen täältä – mutta usein väärin!
Rabbien opetuksen mukaan aramean kieli on ollut ihmiskunnan alkukieli, paratiisikieli. Allekirjoittanut äänestää tässä kohtaa kuitenkin hepreaa. Joka tapauksessa kaikki maailman kielet pohjautuvat seemiläiseen kieleen.
Arameasta tuli Lähi-idän valtakieli 700-luvulta eKr. alkaen. Se on erikoista, sillä se ei ollut koskaan minkään tuon ajan suurvallan oma kieli (Assyria, Uus-Babylonia, Persia, Kreikka). Vasta 600-luvulla jKr. arabia syrjäytti aramean Lähi-idän valtakielen asemasta.
Vanhimmat tunnetut aramean sanat on kirjattu ylös Jaakobin ja hänen appensa Labanin välisestä keskustelusta, joka on käyty 1900-luvulla eKr. (1. Moos. 31:47). Kirjallisten lähteiden osalta vanhimpia aramean muotoja kutsutaan muinaisarameaksi (noin 900–600 eKr.) ja klassiseksi arameaksi eli ns. valtakunnan arameaksi (noin 600–100 eKr.). VT:n aramea kuuluu tähän jälkimmäiseen. Sen jälkeen aramea jakautuu länsi- ja itäaramealaisiin kieliin/murteisiin.
Länsiaramealaiseen kieliryhmään kuuluvat nabatean, palmyran ja samarian kielet (samarialainen Pentateukki), läntinen juutalaisaramea sekä Palestiinan kristillinen aramea (400–700 jKr.).
Itäaramealaiseen kieliryhmään kuuluvat syyrian kieli (Peshitta), joka jakautui itäiseen nestoriolaiseen ja läntiseen jakobiittiseen murteeseen. Itäaramealaisiin kieliin kuuluvat myös Babylonian juutalaisaramea sekä mandean kieli (eri asia kuin Länsi-Afrikan mandealaiset kielet).
Yksi länsiaramealaisista kielistä on läntinen juutalaisaramea, jonka galilealainen murre oli Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen äidinkieli. Jerusalemin alkuseurakunnassa on puhuttu tätä kieltä, jota myöhemmin on kutsuttu nimellä Palestiinan juutalaisaramea. Ainakin Matteuksen evankeliumi on kirkkoisien todistuksen mukaan alun perin kirjoitettu arameaksi, josta se on myöhemmin käännetty kreikaksi. Arameankielisiä evankeliumikirjojen alkutekstejä ei ole löydetty. Jeesuksen ajan läntisen juutalaisaramean tekstejä on muutenkin säilynyt vain vähän.
Ensimmäinen kokonainen sekä VT:n että UT:n käsittävä Raamatun käännös, Peshitta eli "yksinkertainen" [hepr. pashut], ajoitetaan yleensä vuosiin 100–200 jKr. Se on kirjoitettu syyrian kielellä, joka kuuluu itäaramealaisiin kieliin. Syyria on sukulaiskieli alkuseurakunnan kielelle eli läntiselle juutalaisaramealle. Parempien lähteiden puuttuessa meidän on usein tutkittava Peshittaa halutessamme selvittää kreikankielisen Uuden testamentin aramealaista pohjaa. Joidenkin tutkijoiden mielestä osa Peshittan kirjoista saattaisi olla jopa apostolien ajan arameankielisiä alkutekstejä.
פָּשׁוּט פשוט
פְּשִׁיטְתָּא פשיטתא
Kirjallinen juutalaisaramea jakautuu ajanlaskumme alkuvuosisatoina kahteen eri haaraan: Babylonian juutalaisarameaan (JBA, Jewish Babylonian Aramaic, itäarameaa) ja Palestiinan juutalaisarameaan (JPA, Jewish Palestinian Aramaic, länsiarameaa ). Kummallakin kielellä on kirjoitettu oma Talmudinsa, katso kohta 6.
2. NYKYARAMEA
Osaa, lähinnä itäaramealaisia murteita (länsisyyria tai länsiassyria eli turojo "vuorikieli", ja itäsyyria tai itäassyria eli swadaja "puhuttu kieli") puhutaan yhä edelleen. Syyrian kieltä puhuvia kristittyjä kutsutaan usein assyrialaiskristityiksi. Samoin mandean kieltä puhutaan yhä edelleen. Arameaa puhuvien muslimien keskellä arabian kieli kuitenkin vahvistuu aramean kustannuksella.
On arvioitu, että nykyisin vielä noin 300.000 ihmistä puhuu äidinkielenään arameaa, mutta määrä laskee koko ajan. Historiallisesti he ovat asuneet nykyisen Syyrian, Turkin, Irakin ja Iranin alueilla. Tällä hetkellä merkittävä osa erityisesti arameankielisistä kristityistä asuu diasporassa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Jopa Torniossa asuu arameankielisiä assyrialaiskristittyjä.
Itäaramealaiseen kieliryhmään kuuluvan Babylonian juutalaisaramean puhujat ovat suurelta osin muuttaneet Israeliin. Heidänkin määränsä vähenee nykyheprean vallatessa alaa. Vapahtajamme äidinkielelle läheisintä sukua olevaa länsiarameaa puhutaan enää vain kolmessa Syyrian kylässä (kristittyjen Ma'alula sekä muslimien Bakh'a ja Jub'addin).
3. ARAMEAN KIRJAIMISTOT
VT:n eli Raamatun aramea on kirjoitettu samalla kirjaimistolla kuin muukin Tanach eli Heprealainen Vanha testamentti.
Nykyisin kukin uskontokunta käyttää aramean kirjoittamiseen omaa kirjaimistoaan:
1. Assyrialaiskristityt käyttävät Peshittan kirjaimistoa, josta siitäkin on vielä eri versioita.
2. Mandealaisilla on oma kirjaimistonsa. Mandealaisuus on monoteistinen gnostilainen eli salatietoon perustava uskonto, joka on saanut vaikutteita juutalaisuudesta ja kristinuskosta.
3. Arameaa puhuvat muslimit käyttävät arabian kirjaimistoa.
4. Arameaa puhuvat juutalaiset käyttävät heprean kirjaimia, jotka alun perin ovat olleetkin nimenomaan aramean kirjaimisto.
4. ARAMEAN KIELI TANACHISSA
Tanachissa eli Heprealaisessa Vanhassa testamentissa seuraavat jaksot ovat arameaksi:
1. Moos. 31:47 (2 sanaa)
Jer. 10:11
Dan. 2:4b – 7:28
Esra 4:8 – 6:18, 7:12–26
Nämä arameankieliset tekstit ovat luettavissa esim.
A8 Tanachin arameankieliset jakeet, https://www.gen.fi/a8-tanach.html
Aramea yhdistää Tanachin kaikki kolme osaa: Tooran (1. Moos.), profeetat (Jer.) ja kirjoitukset (Dan., Esra). Kun lisäksi kreikankielisessä UT:ssa on useita aramean sanoja, niin voidaan sanoa, että aramean kieli läpäisee ja yhdistää koko Pyhän Raamatun.
VT:ssa on yhteensä 269 arameankielistä jaetta, noin puolitoista prosenttia VT:n tekstistä, (noin yksi prosentti koko Raamatusta).
Lisäksi VT:n heprean keskellä esiintyy yksittäisiä arameankielisiä sanoja esim.
בַּר bar poika (Ps. 2:12, Sananl. 31:2)
גְּבַר gvar mies (Ps. 18:26)
ja joissakin hepreankielisissä sanoissa on aramean taivutuspäätteitä:
esim. ִין -in-pääte ִים -im-päätteen sijasta, וֹהִי-pääte ָיו -päätteen sijasta (Ps. 116:12) jne.
VT:ssa on yhteensä noin 700 eri aramean sanaa (M. Liljeqvist: 696), joiden yhteinen esiintymismäärä on reilut 7.000. Sanavälillä (nyk. välilyönnillä) toisistaan erotettuja aramean sanoja on allekirjoittaneen laskujen mukaan 4.583 (koko VT 304.901) sanaa. Yksikirjaimiset sanat kirjoitetaan aina suoraan yhteen seuraavan sanan kanssa. Vähintään neljä kertaa esiintyviä aramean sanoja on 268, jotka kattavat yli 90 prosenttia koko arameankielisestä tekstistä.
Ketiv ja qere eli "kirjoitettu ja luettu" kohtia on arameankielisissä jaksoissa 119, siis lähes joka toisessa jakeessa.
Vanhan testamentin aramean kielitieteellinen nimi englanniksi on Jewish Literary Aramaic eli juutalainen kirja-aramea. Se on hyvin pitkälle Persian valtakunnan virallisena hallinto- ja virkakielenä käytettyä ns. valtakunnan arameaa. Joidenkin tietojen mukaan vuonna 500 eKr. Persian kuningas olisi määrännyt aramean kielen valtakuntansa (länsiosien) viralliseksi hallintokieleksi.
5. ARAMEA KREIKANKIELISESSÄ UT:SSA
Kreikankielisessä Uudessa testamentissa (lat. Novum Testamentum Graece) on aramean sanoja, arameankielisiä nimiä ja muutama lausekin: "Talitha, kuum!" (Tyttö, nouse! Mark. 5:41), "Elooi, Elooi, lema sabakhtanei!" (Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit! Matt. 27:46, Mark. 15:34), "Maran atha!" (Herramme on tullut! 1. Kor 16:22).
6. TALMUDIN ARAMEA
Tanachin (Heprealainen VT) jälkeen merkittävin juutalaisuuden teos on Talmud (PBH "opetus"). Talmud on Tanachia täydentävä juutalaisen lain selitys ja yhteenveto. Alkujaan opetus oli suullista, mutta myöhemmin (200–500-luvuilla jKr.) opetukset koottiin kirjalliseen muotoon.
Talmudissa on 63 traktaattia eli osaa, jotka ovat keskimäärin noin sadan sivun mittaisia. Talmudissa on viitattu tuhansien eri rabbien opetuksiin. Talmudiin kuuluu kaksi osaa: Mishna ja Gemara. Toisen vuosituhannen alkupuolella Talmudiin lisättiin vielä arvostettujen rabbien kommentaareja eli selityksiä. Vuodesta 1523 asti Talmud on säilynyt lähes muuttumattomana.
Mishna (PBH "toisinto, kertaaminen") on suullinen laki eli isien perinnäissäännöt, jotka aikanaan opeteltiin kertaamisen eli toistamisen kautta ulkoa. Mishnan vastapooli on kirjoitettu laki Mikra (PBH "luettu"), joka tarkoitti siis Tanachia.
Rabbi Juuda haNasi ("Ruhtinas Juuda", engl. Judah the Prince, s. 135, k. n. 217) kokosi vuonna 189 jKr. (vuonna 3949 maailman luomisesta juutalaisen kalenterin mukaan, vuonna 500 seleukidisen ajanlaskun mukaan) siihen asti suullisessa muodossa olleen Mishnan kirjalliseen muotoon. Mishna on kirjoitettu osin Raamatun heprealla, osin myöhemmällä ns. Mishnan heprealla.
Gemara (fem. PBH "täydellistäminen, loppuun saattaminen") on Mishnan kommentaari eli selitys. Siinä on rabbien lakiaiheisia keskusteluja, väittelyjä sekä erilaisia kertomuksia. Gemara on kirjoitettu arameaksi, Mishna oli siis hepreaksi. Usein Talmud-sanalla tarkoitetaan vain tätä arameankielistä selitystä eli Gemaraa.
Gemara-tekstejä eli Talmudeja on kaksi: Jerusalemin Talmud ja Babylonian Talmud. Jerusalemin Talmud eli Talmud Jerushalmi, "Jerusalemilainen Talmud", sisältää Tiberiaksen, Seforiksen ja Kesarean rabbikoulujen opetuksia. Sen kirjallinen asu on vuosilta 350–400. Jerusalemin Talmud on pääosin kirjoitettu aikanaan länsiarameaksi, sen galilealaisella juutalaismurteella (Jewish Palestinian Aramaic). Tämä kielen muutamaa sataa vuotta aiemmin puhuttu muoto on ollut Vapahtajamme äidinkieli. Jerusalemin Talmudin kieli on kuitenkin vuosisatojen monien kopiointien aikana muuttunut kohti itäisempää kielen muotoa eli Babylonian juutalaisarameaa.
Babylonian Talmud eli Talmud Bavli "Babylonialainen Talmud" on kirjoitettu nimensä mukaisesti muinaisen Babylonian alueella 200–400-luvuilla. Se valmistui 500-luvun alussa. Babylonian Talmud on merkittävästi laajempi ja tunnetumpi kuin Jerusalemin Talmud. Usein sanalla Talmud viitataankin nimenomaan Babylonian Talmudiin.
תַּלְמוּד תלמוד
מִשְׁנָה משנה
מִקְרָא מקרא
יְהוּדָה הַנָּשִׂיא יהודה הנשיא
גְּמָרָה גמרה
גְּמָרָא גמרא
תַּלְמוּד יְרוּשַׁ֫לְמִי תלמוד ירושלמי
תַּלְמוּד בַּבְלִי תלמוד בבלי