OS Onko Jumala todella sanonut? (1. Moos. 3:1–19, 1 paas) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Jeesus, kiusausten voittaja -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-onko-jumala-todella-sanonut.html
1. JUMALAN SANA ON VARMA JA KESTÄVÄ KIINTOPISTE
2. KÄÄRME YRITTÄÄ SAADA IHMISEN EPÄILEMÄÄN JUMALAN SANAA
3. RAAMATTU TUTKII IHMISTÄ, EI IHMINEN RAAMATTUA
4. HERRA NOSTAA LANGENNEEN PYSTYYN
5. JUMALAN SANA ON TOTUUS; JEESUS ON TOTUUS
6. SAATANA VÄÄRISTELEE JUMALAN SANAA
7. EEVA RYHTYI PARATIISISEURAKUNNAN NAISPAPIKSI
8. SAATANA HOUKUTTELEE IHMISTÄ RYHTYMÄÄN JUMALAKSI
9. PROTO- ELI ALKUEVANKELIUMI
RIPPIPUHE
Hyvä Jeesukseen kastettu ja uskova seurakunta. Tänään on ensimmäinen paastonajan sunnuntai. Sunnuntain aiheena on: Jeesus, kiusausten voittaja. Lähetyshiippakunnan opetussivustolla opetetaan tästä sunnuntaista seuraavaa:
Päivän evankeliumissa Jeesus nimittää Pietaria saatanaksi. Vain vähän aikaisemmin Herra oli kutsunut tätä innokasta opetuslastaan autuaaksi, silloin kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Kummatkin Vapahtajan arviot tuosta opetuslapsijoukon johtajasta pitivät paikkansa.
Samanlainen arvio pätee myös jokaisesta kristitystä. Kristukseen toivonsa paneva ja kasteessa häneen liitetty on todellisesti autuas. Samalla riippuu ihmisessä kiinni vanha syntinen luonto, joka vastustaa Luojaansa ja korottaa itsensä tämän yläpuolelle. Sen tähden Jeesus käyttää ilmausta 'saatana'. Se on hepreaa ja tarkoittaa 'vastustaja'.
Miksi Pietari Jeesusta vastusti? Syy oli risti, josta Jeesus nyt peittelemättä opetuslapsille puhui. Messiaan ja hänen seuraajiensa polku ei ollutkaan kunnian ja loiston tie, vaan heikkouden ja häpeän oja. Vanhalle ihmiselle risti, itsensä kieltäminen, häpeä ja heikkous ovat sietämättömiä. Ristin loukkauksen myötä kaikui kuuroille korville myös lupaus ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Ei Pietari eivätkä muutkaan opetuslapset muistaneet lupauksen sanaa pitkäperjantain jälkeen.
(http://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-4/)
Olemme tulleet Herran nimelle pyhitettyyn huoneeseen kaikkivaltiaan ja kaiken näkevän Jumalan kasvojen eteen. Aivan kuin kuuroille korville tuntuu usein kaikuneen Jumalan sana myös meidän kohdallamme. Kun Luojamme katsoo meidän sydämeemme – ja sinne Hän ensimmäiseksi katsoo – niin mitä sieltä löytyy? Epäuskoa kaikkine sen hedelmineen: epätoivoa, masennusta, ylpeyttä, ahneutta, haureutta, himoa, pelkuruutta, kateutta, katkeruutta, omavanhurskautta ja vihaa.
Me, jotka olemme tänään tänne jumalanpalvelukseen kokoontuneet, emme voi erottaa ja työntää epäuskoa ja jumalattomuutta, luopumusta ja kapinaa itsemme ulkopuolelle, koskemaan vain joitakuita toisia. Tuo synnin saasta on ja pysyy tiukasti kiinni sydämessämme. Ja pahasta sydämestä nousevat enemmän tai vähemmän julkisesti esiin myös pahat ajatukset, loukkaavat ja valheelliset sanat sekä Jumalan sanan vastaiset teot.
Tänäänkin me tarvitsemme puhdistusta. Ainoa mahdollisuutemme on suostua täydellisyyttä vaativan lain edessä syntisen paikalle armoa anomaan. Ei kukaan meistä voi tuoda menneen viikon elämää Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja todeta: "Tässä on hyvin ja hurskaasti eletyt päivät. Eikös näiden perusteella taivasportti jo aukenisi?"
Ei todellakaan. Takana on vain lankeemusten sarja, joka tuottaa kadotuksen. Vaikka olisimme yhdessä kohtaa lain ainakin ulkonaisesti tarkasteltuna pitäneet, niin toisessa kohtaa olemme rikkoneet. Voimme vain pyytää anteeksiantamusta ja luottaa siihen, että Jumala itse täyttää meidän puolestamme lain. Tänään on oikea aika palata pyhän kasteen armoliittoon, jonka Herra omasta vapaasta tahdostaan on silkasta armosta ja rakkaudesta kanssamme tehnyt.
Käymme kaikki yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen jumalanpalvelusohjelman toisen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa ’Minä vaivainen syntinen ihminen’.
SAARNA
1. JUMALAN SANA ON VARMA JA KESTÄVÄ KIINTOPISTE
Tänä sunnuntaina olemme kuulleet syntiinlankeemuskertomuksen. "Onko Jumala todellakin sanonut?", kysyi se vanha kehno. Käärmeen kysymys Eevalle on ajankohtainen ja kipeästi meihin osuva tänäkin päivänä. Saatanan eli Jumalan vastustajan taktiikka ei ole muuttunut ensimmäisten ihmisten ajoista mihinkään.
Maailmankaikkeudessa on yksi ainoa varma kiintopiste. Kaikki muut asiat ovat alituisessa liikkeessä ja muutoksen tilassa. Jo Arkhimedes (287-212 eKr.), Italian eteläisessä saaressa, Sisilian Syrakusassa, kaksisataaluvulla ennen Kristusta elänyt antiikin ajan suurin matemaatikko ja fyysikko, ymmärsi tämän. Hän totesi kaiken alituisessa liikkeessä olemisen keskellä: "Antakaa minulle kiinteä piste seisoakseni, niin vipuan maan paikaltaan."
Jumalan sana on tuo pysyvä kiintopiste, se kestää vielä silloinkin, kun nyt näkemämme maailma, maa ja taivas katoavat. Jeesus sanoo: "Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät koskaan katoa." (Matt. 24:35) Ja muistamme, että Jeesus on se sama Herra ja Jumala, josta me Jahve-nimisenä Israelin Jumalana voimme lukea VT:sta.
2. KÄÄRME YRITTÄÄ SAADA IHMISEN EPÄILEMÄÄN JUMALAN SANAA
Perkeleen tavoitteena on saada tuo ainoa elämän varma kiintopiste, Pyhän Raamatun sana, pimitetyksi silmiltämme. Niin kauan, kun ihminen riippuu kiinni Jumalan sanassa, ei Saatana voi tuota ihmistä omakseen saada. Valtataistelussa, joka ihmisen sydämen ja elämän herruudesta käydään, on keskeisimpänä asiana luottamus tai epäluottamus Raamattuun, usko tai epäusko Jumalan sanaa kohtaan. Se, joka uskoo Jumalan Sanaan, kuuluu Jumalan valtapiiriin. Puolestaan se, joka ei luota Raamattuun, on sielunvihollisen oma.
Eräs raamatunselitysopin dosentti opetti aikanaan Helsingin teologisessa tiedekunnassa muistinvaraisesti siteeraten seuraavasti: ”Raamatussa ei ole yhtään Jumalan sanaa, siellä on vain ihmisten sanoja Jumalasta.” Joku opiskelija sitten kysyi, että eivätkö edes taivaasta kuuluneet sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä”, ole Jumalan sanoja? Tähän dosentti vastasi puolen tunnin puheella ja päätyi siihen, että edes nämä sanat eivät ole Jumalan sanoja, vaan vain ja ainoastaan ihmisten sanoja. Samoin myöhemmin tämä jo piispaksi valittu tohtori sanoi TV-kameroiden edessä piispainkokousta avatessaan: ”Raamatussa on yhtä ja toista vanhettunutta ja se sisältää moraalisesti kyseenalaisia näkemyksiä”. Piispa toimii tässä Saatanan puhetorvena ja lähettiläänä.
Puhuessaan Eevalle paratiisissa käärme halusi saada ihmisen epäilemään Jumalan sanoja ja Herran käskyä. "Onko Jumala todellakin sanonut?" Saatana myöntää, että Jumala on sanonut jotakin, mutta vääristää tuon sanan sisällön. Saatana haluaa ihmisen asettuvan Jumalan yläpuolelle selittämään, mitä Jumala muka on käskyllään tarkoittanut.
3. RAAMATTU TUTKII IHMISTÄ, EI IHMINEN RAAMATTUA
Jumalan sana on kuitenkin luettava ja uskottava juuri niin kuin se on kirjoitettu. Jos me ihmisinä yritämme ruveta selittelemään, miksi Kaikkivaltias, koko maailmankaikkeuden luonut Herra, on käskynsä antanut – jos yritämme päästä Jumalan ajatusten taakse – joudumme harhaan. Emme me pienet tomuhiukkaset suuressa maailmankaikkeudessa voi nousta Jumalan yläpuolelle hänen ajatuksiaan ja tarkoitusperiään selittelemään. Jumalan sanat ovat oikeat, vakaat ja todet, vaikka me emme niitä juuri nyt ymmärtäisikään. Meidän ihmisten paikka on Jumalan sanan, Raamatun, alapuolella, ei sen päällä. Syvimmältään me ihmiset emme voi tutkia Jumalan sanaa, vaan Jumalan sana tutkii meitä.
Perkele, maailma ja oma ylpeä sekä itsekäs lihamme haluavat tänäkin päivänä turhentaa ja selittää pois selvät jumalalliset säädökset, jotka voimme Raamatusta lukea. Ei ihminen, ei Jumala, ei Hänen sanansa eikä myöskään kiusaaja ole miksikään muuttunut sitten syntiinlankeemuksen. Oli kysymys sitten lepopäivän pyhittämisestä, miehen ja naisen eri tehtävistä seurakunnassa sekä perheessä tai avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä, niin sama taistelu on tänäänkin menossa. Perkele yrittää saada minut ja sinut luopumaan Jumalan sanasta saadakseen meidät omaan valtapiiriinsä, synnin orjiksi. Ja me uskovaisetkin horjahtelemme ja usein lankeammekin viettelysten pauloissa.
4. HERRA NOSTAA LANGENNEEN PYSTYYN
Mutta Herran omat tunnistaa siitä, että vaikka he kaatuvat ja lankeavat, he nousevat jälleen. Miika 7:8-9: ”Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. 9. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.” Samoin Psalmissa 37:23-24: ”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. 24. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.”
Sen sijaan kun Jeesuksen uskosta osaton ihminen sortuu syntiin, hän jää siihen makaamaan. Asia jää Jumalan kanssa selvittämättä, ja väärintekijä on sidottu syntiinsä, niin tässä elämässä kuin ikuisuudessakin. Kun uskova horjahtaa tai lankeaa maahan, niin Pyhä Henki ei anna tuolle ihmiselle rauhaa, ennen kuin asia on selvitetty. Ikävä kyllä joskus haluamme hiljentää tuon totuuden torven sydämissämme. Jos syytöksen hiljentäminen jatkuu, niin lopulta sydämemme ja omatuntomme käy tunnottomaksi. Viimein se hiljenee koko jäljellä olevan elämän ajaksi. Raamatussa tällaisista ihmisistä sanotaan, että heidän omatuntonsa on poltinraudalla merkitty. Se kohta, minkä poltinrauta on polttanut, on tunnoton, paatunut.
5. JUMALAN SANA ON TOTUUS; JEESUS ON TOTUUS
Langenneen Luciferin, valheen isän, kiusauksen ydin oli siis sanoissa: "Onko Jumala todellakin sanonut?" Jumala on Sanallaan luonut maailman ja kaiken olemassa olevan. Sana tarkoittaa samanaikaisesti sanaa sen nimenomaisessa merkityksessä kuin myös itseään Jeesusta, Jumalan Sanaa persoonana, elävää ja lihaksi tullutta Sanaa. Jumalan kirjoitettu sana eli Pyhä Raamattu on pysyvä ja säilyvä vielä silloinkin kuin taivas ja maa katoavat (Matt. 5:18). Jumalan sana on kokonansa totuus (Ps. 119:160). Ja totuushan tunnetusti tarkoittaa Jeesusta! (Joh. 14:6)
Raamatun eli Jumalan ilmoituksen totuudellisuus on kaiken Jumalan tuntemisen, uskon ja elämän perusta. Totuus tarkoittaa samanaikaisesti sekä oikeaa, kestävää ja erehtymätöntä sen yksinkertaisessa merkityksessä kuin myös itseään Jeesusta, joka on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). Syvimmiltään Raamatun totuudellisuus ja erehtymättömyys on nimenomaan sitä, että se kertoo oikein ja luotettavasti Jeesuksesta, Pelastajastamme.
Luterilaisesta kirkosta käytetään aivan oikein määrittelyä 'sanan kirkko'. Samoin kirkon saarnavirkaan asetettujen palvelijoiden työ on Jumalan Sanan julistamisen ja opettamisen tehtävä. Kaitsijoiden valta on nimenomaan ja vain sanan valtaa. Jos piispa tai muu paimen jättää Jumalan sanan saarnan ja sen mukaisen seurakunnan kaitsemisen, on hän muuttunut palkkapaimeneksi. Palkkapaimenen jäljiltä löytyy vain raadeltuja, henkihieverissä olevia tai jo kuolleita lampaita, niin kuin olemme nyt omana aikanamme nähneet.
Jos ihmisellä on sydämessään Jumalan sana, niin hänellä on silloin myös Jumalan tunteminen ja yhteys Häneen: se on ikuinen elämä ja ikionnellisuus eli autuus. Jumalan sana on kaikki – sanan ulkopuolella ei ole mitään muuta kuin kuolemaa, eroa ja täyttymättömiä tarpeita sekä toteutumattomia toiveita. Saatana tietää tämän ja siksi se ensimmäiseksi ja erityisesti haluaa kateellisuudessaan viedä ihmiseltä pois Jumalan sanan. Jos hän siinä onnistuu, niin silloin ihmisellä ei ole enää mitään keinoja pysyä kiinni Jumalassa ja pelastuksessa. Oikea pelastava usko ja Pyhän Hengen vaikuttama hengellinen elämä seisoo Jumalan kirjoitetun sanan, Raamatun, varassa. Jos ihmisen sydämestä puuttuu luottamus Raamatun totuuteen ja varmuuteen, Saatana saa hänestä kaikissa käänteissä tyylipuhtaan selkävoiton.
6. SAATANA VÄÄRISTELEE JUMALAN SANAA
Saatana on valheen isä jo ensimmäisestä puheestaan alkaen: "Älkää syökö mistään puutarhan puusta?" KR33 kääntää (poikkeuksellisesti) väärin: "Älkää syökö kaikista paratiisin puista." KR33/38:ssa on joidenkin laskujen mukaan noin sata selvää käännösvirhettä - joista tosin osa johtuu aikanaan käytetystä alkutekstistä, jota on myöhempinä vuosikymmeninä perustellusti tarkistettu. KR92:ssa näitä virheitä on vähintään kymmenkertainen määrä. Tuo yleensä luotettavan 1930-luvun Kirkkoraamatun lause, "Älkää syökö kaikista paratiisin puista", olisi tosi Jumalan sana. Mutta Perkele on valehtelija ja pettäjä alusta alkaen, ei se puhu totuutta, vaan vääristelee Jumalan sanaa sanomalla: "Älkää syökö mistään paratiisin puusta", joka on siis alkuperäisen hepreankielisen tekstin oikea käännös.
Tällä valheellisella väitteellään käärme pohjustaa ihmisen mieleen epäilyn siitä, että Jumala on itse asiassa häijy ja ihmistä huonosti kohteleva diktaattori. Saatana haluaa uskotella ihmiselle, että Jumala ei olekaan ihmisen parasta ajatteleva hyvä ja rakastava Luoja ja Ylläpitäjä, vaan sen sijaan ihmistä tarkoituksellisesti pimeydessä ja tietämättömyydessä pitävä ilonpilaaja.
Saatana on kateellinen Jumalalle Hänen vallastaan, asemastaan ja kunniastaan. Samoin käärme on kateellinen myös ihmiselle, joka saa olla suorassa yhteydessä Jumalaan. Ihmisyys tulisi myös saamaan ihmiseksi syntyvässä Jumalassa Jeesuksessa jumalallisen olemuksen. Enkelit eivät koskaan tulisi saamaan tällaista kunniaa. Kiusaajaa tyydyttää jo se, jos hän saa Jumalan ja ihmisen pysymään erossa toisistaan. Tuo ihmisen ja Jumalan ero (hepr. chet, aita eli synti) toteutuu käytännössä niin, että Perkele saa ihmisen epäilemään Jumalan sanaa.
Saatana tarttui Jumalan kieltoon syödä hyvän ja pahan tiedon puusta siksi, että se oli ainoa asia, minkä Jumala oli kieltänyt. Houkuttelemalla ihmisen rikkomaan juuri tämän Jumalan kiellon, Perkele saisi rikottua Jumalan ja ihmisen välisen rakkaus- ja luottamussuhteen.
7. EEVA RYHTYI PARATIISISEURAKUNNAN NAISPAPIKSI
Naisen olisi pitänyt heti kättelyssä kieltäytyä keskustelemasta kiusaajan kanssa. Saatanan kanssa ei pidä koskaan lähteä neuvottelemaan, keskustelemaan ja dialogia käymään. Jo pelkkä pohdinta ja ajatus siitä, mitä hyvää Jumalan käskyn rikkomisesta itselleen saisi, on turmiollista. Liha on heikko, eikä sitä pidä provosoida eli yllyttää maalailemalla synnillisiä pilvilinnoja.
Saatana valitsi ensimmäiseksi kohteekseen heikomman lenkin, joka oli saanut käskyn toisen käden kautta, ei suoraan lähteestä Jumalalta. Naisen olisi tässä kiusauksen hetkessä tullut todeta: ”Jumala ei ole asettanut minua sakramenttia hoitamaan ja jakamaan. Se tehtävä on omistettu miehelle.”
Jumala oli asettanut miehen paratiisiin paimeneksi eli pastoriksi pitämään yllä kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan. Jumala puhui ensiksi miehelle, jonka tehtävänä oli sitten opettaa ja saarnata myös seurakunnalle eli vaimolle Jumalan sanat. Aadamin tehtävänä oli toimia myös sapattina sakramentin hoitajana eli paratiisin keskellä olevan elämän puun hedelmän jakajana. Näin opettaa meille uskonpuhdistajamme Martti Luther.
Mutta Eeva ryhtyikin miehensä tilalle naispapiksi saarnaamaan miehelleen: "Maista sinäkin, Aatu, tästä puusta. Tämä on maukas, ihana ja suloinen!" Eeva alkoi myös jakaa sakramenttia, ojensi miehelleen kielletyn hedelmän toisesta paratiisin keskellä olevasta puusta. Ensisijainen vastuu tästä lankeemuksesta ei kuulu kuitenkaan Eevalle, vaan Aadamille, joka kuuli vaimoansa. Jumala asetti Aadamin, paimenen eli toimitusjohtajan ensisijaiseen vastuuseen siitä, että seurakunta on rikkonut Herran käskyn (1. Moos. 3:9). Miehen tehtävä ei ole kuunnella ja totella ihmistä, ei edes rakasta (eli rakastettavaksi annettua!) vaimoaan, jos nuo ihmisen sanat ovat Jumalan sanan vastaisia.
Naispappeus oli maailman ensimmäinen Jumalan sanan vastainen asia eli synti, ja sen jälkeen seurasivat kaikki mahdolliset muutkin synnit. Myös näinä lopun aikojen viime hetkillä seurakuntaa yritetään murtaa samasta kohdasta käsin. Mutta nyt meidän tilanteemme on verrattomasti Aadamin aikuista tilannetta parempi. Vaikka seurakunta lankeaisikin, niin meillä on nyt kiusauksen ja koettelemuksen kestävä Mies, uusi Aadam, joka pitää Jumalan käskyn eikä sorru lankeemukseen. Siksi, olipa ympärillämme miten paljon lankeemusta tahansa, me saamme olla turvassa Jeesuksen siipien suojassa.
8. SAATANA HOUKUTTELEE IHMISTÄ RYHTYMÄÄN JUMALAKSI
Lankeemuksessa näkyy itsekorotus eli ylpeys (Tulette niin kuin Jumala!). Saatana lankesi tähän (Hes. 28) ja sai myös ihmisen pauloihinsa samalla houkutuksella. Kun paratiisin vartijaenkeli lankesi itsekorotukseen ja ylpeyteen, siitä tuli koko luodun kaikkeuden tuhovoima. Kun Jumalan kaltaiseksi mutta Jumalan tahdon alle luotu ihminen lankesi haluamaan Jumalan kaltaisuutta tiedossa ja ymmärryksessä, hänestä tuli koko maailman pilaaja. Halu Jumalasta riippumattomuuteen on ihmisen ongelman ja synnin ydin.
Myös lopunajan antikristus haluaa olla oikeasta Kristuksesta riippumaton ja asettaa itsensä Jeesuksen sijaan. Antikristus asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala eli muista riippumaton ja itsenäinen vallankäyttäjä. Vallanhimo ja siihen kytkeytyvä rahan ja nautintojen himo on näkyvä muoto tästä antikristillisyydestä.
9. PROTO- ELI ALKUEVANKELIUMI
Mutta me, jotka haluamme riippua kiinni yksin Jeesuksessa, Jumalan Sanassa, käännämme katseemme tänään kuulemamme syntiinlankeemuskertomuksen jakeeseen 15. Nykyisessä uusimmassa Kirkkoraamatussa (KR92) se on kelvottomasti käännetty, joten luen sen itse vielä suoraan sanatarkasti alkuperäisestä heprean kielestä kääntäen. Herran sanat käärmeelle kuuluvat näin: "Minä asetan vihollisuuden sinun ja naisen välille, sinun siemenesi ja naisen siemenen välille. Hän (naisen siemen) iskee sinua päähän, ja sinä isket häntä kantapäähän." (1. Moos. 3:15)
Naisen siemen on VT:n kielenkäytössä selvä viittaus Messiaaseen, Jeesukseen. Ikävä kyllä KR92:n kääntäjät eivät ole tätä tuoneet esille muuten kuin alaviitteessä. Ja alaviitteitähän ei normaalisti esimerkiksi seurakunnan jumalanpalveluksissa lueta. Rehellisesti sanoen minulla oli aikanaan kansankirkon paikallisseurakunnan pastorina toimiessani joskus vaikeuksia sanoa uusimman Kirkkoraamatun tekstin jälkeen: "Tämä on Jumalan sana."
Tämä jae 15 on erittäin tärkeä. Se on Raamatun alkulukujen kirkkaimpia Jeesuksen uhrikuolemaa profetoivista kohdista. Kohtaa kutsutaan alku- eli protoevankeliumiksi. Tässä on meidän toivomme tänä päivänä. Jeesus on murskannut Perkeleen pään, joka on kuolema. Tuota voittoa hankkiessaan hän itse kärsii. Käärmeen myrkkyhammas, rautanaula, iskee Jeesuksen kantapään läpi: Meidän tähtemme, meidän syntiemme tähden. Paastonaika on erityisesti tarkoitettu tämän muistamiseen: Jeesus annettiin kuolemaan meidän syntiemme tähden. Ja kuolemallaan Hän murskasi Kiusaajan pään; se on synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan.
Rukoilemme: Kiitos, Vapahtajamme Jeesus, rakkaudestasi meitä langenneita syntisiä kohtaan. Pidä meidät aina herkkinä Sinun sanallesi, jotta pysyisimme Sinun seurassasi kärsimystien kautta aina ylösnousemukseen ja taivaaseen asti. Aamen.
Jeesus, kiusausten voittaja -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-onko-jumala-todella-sanonut.html
1. JUMALAN SANA ON VARMA JA KESTÄVÄ KIINTOPISTE
2. KÄÄRME YRITTÄÄ SAADA IHMISEN EPÄILEMÄÄN JUMALAN SANAA
3. RAAMATTU TUTKII IHMISTÄ, EI IHMINEN RAAMATTUA
4. HERRA NOSTAA LANGENNEEN PYSTYYN
5. JUMALAN SANA ON TOTUUS; JEESUS ON TOTUUS
6. SAATANA VÄÄRISTELEE JUMALAN SANAA
7. EEVA RYHTYI PARATIISISEURAKUNNAN NAISPAPIKSI
8. SAATANA HOUKUTTELEE IHMISTÄ RYHTYMÄÄN JUMALAKSI
9. PROTO- ELI ALKUEVANKELIUMI
RIPPIPUHE
Hyvä Jeesukseen kastettu ja uskova seurakunta. Tänään on ensimmäinen paastonajan sunnuntai. Sunnuntain aiheena on: Jeesus, kiusausten voittaja. Lähetyshiippakunnan opetussivustolla opetetaan tästä sunnuntaista seuraavaa:
Päivän evankeliumissa Jeesus nimittää Pietaria saatanaksi. Vain vähän aikaisemmin Herra oli kutsunut tätä innokasta opetuslastaan autuaaksi, silloin kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Kummatkin Vapahtajan arviot tuosta opetuslapsijoukon johtajasta pitivät paikkansa.
Samanlainen arvio pätee myös jokaisesta kristitystä. Kristukseen toivonsa paneva ja kasteessa häneen liitetty on todellisesti autuas. Samalla riippuu ihmisessä kiinni vanha syntinen luonto, joka vastustaa Luojaansa ja korottaa itsensä tämän yläpuolelle. Sen tähden Jeesus käyttää ilmausta 'saatana'. Se on hepreaa ja tarkoittaa 'vastustaja'.
Miksi Pietari Jeesusta vastusti? Syy oli risti, josta Jeesus nyt peittelemättä opetuslapsille puhui. Messiaan ja hänen seuraajiensa polku ei ollutkaan kunnian ja loiston tie, vaan heikkouden ja häpeän oja. Vanhalle ihmiselle risti, itsensä kieltäminen, häpeä ja heikkous ovat sietämättömiä. Ristin loukkauksen myötä kaikui kuuroille korville myös lupaus ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Ei Pietari eivätkä muutkaan opetuslapset muistaneet lupauksen sanaa pitkäperjantain jälkeen.
(http://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-4/)
Olemme tulleet Herran nimelle pyhitettyyn huoneeseen kaikkivaltiaan ja kaiken näkevän Jumalan kasvojen eteen. Aivan kuin kuuroille korville tuntuu usein kaikuneen Jumalan sana myös meidän kohdallamme. Kun Luojamme katsoo meidän sydämeemme – ja sinne Hän ensimmäiseksi katsoo – niin mitä sieltä löytyy? Epäuskoa kaikkine sen hedelmineen: epätoivoa, masennusta, ylpeyttä, ahneutta, haureutta, himoa, pelkuruutta, kateutta, katkeruutta, omavanhurskautta ja vihaa.
Me, jotka olemme tänään tänne jumalanpalvelukseen kokoontuneet, emme voi erottaa ja työntää epäuskoa ja jumalattomuutta, luopumusta ja kapinaa itsemme ulkopuolelle, koskemaan vain joitakuita toisia. Tuo synnin saasta on ja pysyy tiukasti kiinni sydämessämme. Ja pahasta sydämestä nousevat enemmän tai vähemmän julkisesti esiin myös pahat ajatukset, loukkaavat ja valheelliset sanat sekä Jumalan sanan vastaiset teot.
Tänäänkin me tarvitsemme puhdistusta. Ainoa mahdollisuutemme on suostua täydellisyyttä vaativan lain edessä syntisen paikalle armoa anomaan. Ei kukaan meistä voi tuoda menneen viikon elämää Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja todeta: "Tässä on hyvin ja hurskaasti eletyt päivät. Eikös näiden perusteella taivasportti jo aukenisi?"
Ei todellakaan. Takana on vain lankeemusten sarja, joka tuottaa kadotuksen. Vaikka olisimme yhdessä kohtaa lain ainakin ulkonaisesti tarkasteltuna pitäneet, niin toisessa kohtaa olemme rikkoneet. Voimme vain pyytää anteeksiantamusta ja luottaa siihen, että Jumala itse täyttää meidän puolestamme lain. Tänään on oikea aika palata pyhän kasteen armoliittoon, jonka Herra omasta vapaasta tahdostaan on silkasta armosta ja rakkaudesta kanssamme tehnyt.
Käymme kaikki yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen jumalanpalvelusohjelman toisen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa ’Minä vaivainen syntinen ihminen’.
SAARNA
1. JUMALAN SANA ON VARMA JA KESTÄVÄ KIINTOPISTE
Tänä sunnuntaina olemme kuulleet syntiinlankeemuskertomuksen. "Onko Jumala todellakin sanonut?", kysyi se vanha kehno. Käärmeen kysymys Eevalle on ajankohtainen ja kipeästi meihin osuva tänäkin päivänä. Saatanan eli Jumalan vastustajan taktiikka ei ole muuttunut ensimmäisten ihmisten ajoista mihinkään.
Maailmankaikkeudessa on yksi ainoa varma kiintopiste. Kaikki muut asiat ovat alituisessa liikkeessä ja muutoksen tilassa. Jo Arkhimedes (287-212 eKr.), Italian eteläisessä saaressa, Sisilian Syrakusassa, kaksisataaluvulla ennen Kristusta elänyt antiikin ajan suurin matemaatikko ja fyysikko, ymmärsi tämän. Hän totesi kaiken alituisessa liikkeessä olemisen keskellä: "Antakaa minulle kiinteä piste seisoakseni, niin vipuan maan paikaltaan."
Jumalan sana on tuo pysyvä kiintopiste, se kestää vielä silloinkin, kun nyt näkemämme maailma, maa ja taivas katoavat. Jeesus sanoo: "Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät koskaan katoa." (Matt. 24:35) Ja muistamme, että Jeesus on se sama Herra ja Jumala, josta me Jahve-nimisenä Israelin Jumalana voimme lukea VT:sta.
2. KÄÄRME YRITTÄÄ SAADA IHMISEN EPÄILEMÄÄN JUMALAN SANAA
Perkeleen tavoitteena on saada tuo ainoa elämän varma kiintopiste, Pyhän Raamatun sana, pimitetyksi silmiltämme. Niin kauan, kun ihminen riippuu kiinni Jumalan sanassa, ei Saatana voi tuota ihmistä omakseen saada. Valtataistelussa, joka ihmisen sydämen ja elämän herruudesta käydään, on keskeisimpänä asiana luottamus tai epäluottamus Raamattuun, usko tai epäusko Jumalan sanaa kohtaan. Se, joka uskoo Jumalan Sanaan, kuuluu Jumalan valtapiiriin. Puolestaan se, joka ei luota Raamattuun, on sielunvihollisen oma.
Eräs raamatunselitysopin dosentti opetti aikanaan Helsingin teologisessa tiedekunnassa muistinvaraisesti siteeraten seuraavasti: ”Raamatussa ei ole yhtään Jumalan sanaa, siellä on vain ihmisten sanoja Jumalasta.” Joku opiskelija sitten kysyi, että eivätkö edes taivaasta kuuluneet sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä”, ole Jumalan sanoja? Tähän dosentti vastasi puolen tunnin puheella ja päätyi siihen, että edes nämä sanat eivät ole Jumalan sanoja, vaan vain ja ainoastaan ihmisten sanoja. Samoin myöhemmin tämä jo piispaksi valittu tohtori sanoi TV-kameroiden edessä piispainkokousta avatessaan: ”Raamatussa on yhtä ja toista vanhettunutta ja se sisältää moraalisesti kyseenalaisia näkemyksiä”. Piispa toimii tässä Saatanan puhetorvena ja lähettiläänä.
Puhuessaan Eevalle paratiisissa käärme halusi saada ihmisen epäilemään Jumalan sanoja ja Herran käskyä. "Onko Jumala todellakin sanonut?" Saatana myöntää, että Jumala on sanonut jotakin, mutta vääristää tuon sanan sisällön. Saatana haluaa ihmisen asettuvan Jumalan yläpuolelle selittämään, mitä Jumala muka on käskyllään tarkoittanut.
3. RAAMATTU TUTKII IHMISTÄ, EI IHMINEN RAAMATTUA
Jumalan sana on kuitenkin luettava ja uskottava juuri niin kuin se on kirjoitettu. Jos me ihmisinä yritämme ruveta selittelemään, miksi Kaikkivaltias, koko maailmankaikkeuden luonut Herra, on käskynsä antanut – jos yritämme päästä Jumalan ajatusten taakse – joudumme harhaan. Emme me pienet tomuhiukkaset suuressa maailmankaikkeudessa voi nousta Jumalan yläpuolelle hänen ajatuksiaan ja tarkoitusperiään selittelemään. Jumalan sanat ovat oikeat, vakaat ja todet, vaikka me emme niitä juuri nyt ymmärtäisikään. Meidän ihmisten paikka on Jumalan sanan, Raamatun, alapuolella, ei sen päällä. Syvimmältään me ihmiset emme voi tutkia Jumalan sanaa, vaan Jumalan sana tutkii meitä.
Perkele, maailma ja oma ylpeä sekä itsekäs lihamme haluavat tänäkin päivänä turhentaa ja selittää pois selvät jumalalliset säädökset, jotka voimme Raamatusta lukea. Ei ihminen, ei Jumala, ei Hänen sanansa eikä myöskään kiusaaja ole miksikään muuttunut sitten syntiinlankeemuksen. Oli kysymys sitten lepopäivän pyhittämisestä, miehen ja naisen eri tehtävistä seurakunnassa sekä perheessä tai avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä, niin sama taistelu on tänäänkin menossa. Perkele yrittää saada minut ja sinut luopumaan Jumalan sanasta saadakseen meidät omaan valtapiiriinsä, synnin orjiksi. Ja me uskovaisetkin horjahtelemme ja usein lankeammekin viettelysten pauloissa.
4. HERRA NOSTAA LANGENNEEN PYSTYYN
Mutta Herran omat tunnistaa siitä, että vaikka he kaatuvat ja lankeavat, he nousevat jälleen. Miika 7:8-9: ”Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. 9. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.” Samoin Psalmissa 37:23-24: ”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. 24. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.”
Sen sijaan kun Jeesuksen uskosta osaton ihminen sortuu syntiin, hän jää siihen makaamaan. Asia jää Jumalan kanssa selvittämättä, ja väärintekijä on sidottu syntiinsä, niin tässä elämässä kuin ikuisuudessakin. Kun uskova horjahtaa tai lankeaa maahan, niin Pyhä Henki ei anna tuolle ihmiselle rauhaa, ennen kuin asia on selvitetty. Ikävä kyllä joskus haluamme hiljentää tuon totuuden torven sydämissämme. Jos syytöksen hiljentäminen jatkuu, niin lopulta sydämemme ja omatuntomme käy tunnottomaksi. Viimein se hiljenee koko jäljellä olevan elämän ajaksi. Raamatussa tällaisista ihmisistä sanotaan, että heidän omatuntonsa on poltinraudalla merkitty. Se kohta, minkä poltinrauta on polttanut, on tunnoton, paatunut.
5. JUMALAN SANA ON TOTUUS; JEESUS ON TOTUUS
Langenneen Luciferin, valheen isän, kiusauksen ydin oli siis sanoissa: "Onko Jumala todellakin sanonut?" Jumala on Sanallaan luonut maailman ja kaiken olemassa olevan. Sana tarkoittaa samanaikaisesti sanaa sen nimenomaisessa merkityksessä kuin myös itseään Jeesusta, Jumalan Sanaa persoonana, elävää ja lihaksi tullutta Sanaa. Jumalan kirjoitettu sana eli Pyhä Raamattu on pysyvä ja säilyvä vielä silloinkin kuin taivas ja maa katoavat (Matt. 5:18). Jumalan sana on kokonansa totuus (Ps. 119:160). Ja totuushan tunnetusti tarkoittaa Jeesusta! (Joh. 14:6)
Raamatun eli Jumalan ilmoituksen totuudellisuus on kaiken Jumalan tuntemisen, uskon ja elämän perusta. Totuus tarkoittaa samanaikaisesti sekä oikeaa, kestävää ja erehtymätöntä sen yksinkertaisessa merkityksessä kuin myös itseään Jeesusta, joka on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). Syvimmiltään Raamatun totuudellisuus ja erehtymättömyys on nimenomaan sitä, että se kertoo oikein ja luotettavasti Jeesuksesta, Pelastajastamme.
Luterilaisesta kirkosta käytetään aivan oikein määrittelyä 'sanan kirkko'. Samoin kirkon saarnavirkaan asetettujen palvelijoiden työ on Jumalan Sanan julistamisen ja opettamisen tehtävä. Kaitsijoiden valta on nimenomaan ja vain sanan valtaa. Jos piispa tai muu paimen jättää Jumalan sanan saarnan ja sen mukaisen seurakunnan kaitsemisen, on hän muuttunut palkkapaimeneksi. Palkkapaimenen jäljiltä löytyy vain raadeltuja, henkihieverissä olevia tai jo kuolleita lampaita, niin kuin olemme nyt omana aikanamme nähneet.
Jos ihmisellä on sydämessään Jumalan sana, niin hänellä on silloin myös Jumalan tunteminen ja yhteys Häneen: se on ikuinen elämä ja ikionnellisuus eli autuus. Jumalan sana on kaikki – sanan ulkopuolella ei ole mitään muuta kuin kuolemaa, eroa ja täyttymättömiä tarpeita sekä toteutumattomia toiveita. Saatana tietää tämän ja siksi se ensimmäiseksi ja erityisesti haluaa kateellisuudessaan viedä ihmiseltä pois Jumalan sanan. Jos hän siinä onnistuu, niin silloin ihmisellä ei ole enää mitään keinoja pysyä kiinni Jumalassa ja pelastuksessa. Oikea pelastava usko ja Pyhän Hengen vaikuttama hengellinen elämä seisoo Jumalan kirjoitetun sanan, Raamatun, varassa. Jos ihmisen sydämestä puuttuu luottamus Raamatun totuuteen ja varmuuteen, Saatana saa hänestä kaikissa käänteissä tyylipuhtaan selkävoiton.
6. SAATANA VÄÄRISTELEE JUMALAN SANAA
Saatana on valheen isä jo ensimmäisestä puheestaan alkaen: "Älkää syökö mistään puutarhan puusta?" KR33 kääntää (poikkeuksellisesti) väärin: "Älkää syökö kaikista paratiisin puista." KR33/38:ssa on joidenkin laskujen mukaan noin sata selvää käännösvirhettä - joista tosin osa johtuu aikanaan käytetystä alkutekstistä, jota on myöhempinä vuosikymmeninä perustellusti tarkistettu. KR92:ssa näitä virheitä on vähintään kymmenkertainen määrä. Tuo yleensä luotettavan 1930-luvun Kirkkoraamatun lause, "Älkää syökö kaikista paratiisin puista", olisi tosi Jumalan sana. Mutta Perkele on valehtelija ja pettäjä alusta alkaen, ei se puhu totuutta, vaan vääristelee Jumalan sanaa sanomalla: "Älkää syökö mistään paratiisin puusta", joka on siis alkuperäisen hepreankielisen tekstin oikea käännös.
Tällä valheellisella väitteellään käärme pohjustaa ihmisen mieleen epäilyn siitä, että Jumala on itse asiassa häijy ja ihmistä huonosti kohteleva diktaattori. Saatana haluaa uskotella ihmiselle, että Jumala ei olekaan ihmisen parasta ajatteleva hyvä ja rakastava Luoja ja Ylläpitäjä, vaan sen sijaan ihmistä tarkoituksellisesti pimeydessä ja tietämättömyydessä pitävä ilonpilaaja.
Saatana on kateellinen Jumalalle Hänen vallastaan, asemastaan ja kunniastaan. Samoin käärme on kateellinen myös ihmiselle, joka saa olla suorassa yhteydessä Jumalaan. Ihmisyys tulisi myös saamaan ihmiseksi syntyvässä Jumalassa Jeesuksessa jumalallisen olemuksen. Enkelit eivät koskaan tulisi saamaan tällaista kunniaa. Kiusaajaa tyydyttää jo se, jos hän saa Jumalan ja ihmisen pysymään erossa toisistaan. Tuo ihmisen ja Jumalan ero (hepr. chet, aita eli synti) toteutuu käytännössä niin, että Perkele saa ihmisen epäilemään Jumalan sanaa.
Saatana tarttui Jumalan kieltoon syödä hyvän ja pahan tiedon puusta siksi, että se oli ainoa asia, minkä Jumala oli kieltänyt. Houkuttelemalla ihmisen rikkomaan juuri tämän Jumalan kiellon, Perkele saisi rikottua Jumalan ja ihmisen välisen rakkaus- ja luottamussuhteen.
7. EEVA RYHTYI PARATIISISEURAKUNNAN NAISPAPIKSI
Naisen olisi pitänyt heti kättelyssä kieltäytyä keskustelemasta kiusaajan kanssa. Saatanan kanssa ei pidä koskaan lähteä neuvottelemaan, keskustelemaan ja dialogia käymään. Jo pelkkä pohdinta ja ajatus siitä, mitä hyvää Jumalan käskyn rikkomisesta itselleen saisi, on turmiollista. Liha on heikko, eikä sitä pidä provosoida eli yllyttää maalailemalla synnillisiä pilvilinnoja.
Saatana valitsi ensimmäiseksi kohteekseen heikomman lenkin, joka oli saanut käskyn toisen käden kautta, ei suoraan lähteestä Jumalalta. Naisen olisi tässä kiusauksen hetkessä tullut todeta: ”Jumala ei ole asettanut minua sakramenttia hoitamaan ja jakamaan. Se tehtävä on omistettu miehelle.”
Jumala oli asettanut miehen paratiisiin paimeneksi eli pastoriksi pitämään yllä kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan. Jumala puhui ensiksi miehelle, jonka tehtävänä oli sitten opettaa ja saarnata myös seurakunnalle eli vaimolle Jumalan sanat. Aadamin tehtävänä oli toimia myös sapattina sakramentin hoitajana eli paratiisin keskellä olevan elämän puun hedelmän jakajana. Näin opettaa meille uskonpuhdistajamme Martti Luther.
Mutta Eeva ryhtyikin miehensä tilalle naispapiksi saarnaamaan miehelleen: "Maista sinäkin, Aatu, tästä puusta. Tämä on maukas, ihana ja suloinen!" Eeva alkoi myös jakaa sakramenttia, ojensi miehelleen kielletyn hedelmän toisesta paratiisin keskellä olevasta puusta. Ensisijainen vastuu tästä lankeemuksesta ei kuulu kuitenkaan Eevalle, vaan Aadamille, joka kuuli vaimoansa. Jumala asetti Aadamin, paimenen eli toimitusjohtajan ensisijaiseen vastuuseen siitä, että seurakunta on rikkonut Herran käskyn (1. Moos. 3:9). Miehen tehtävä ei ole kuunnella ja totella ihmistä, ei edes rakasta (eli rakastettavaksi annettua!) vaimoaan, jos nuo ihmisen sanat ovat Jumalan sanan vastaisia.
Naispappeus oli maailman ensimmäinen Jumalan sanan vastainen asia eli synti, ja sen jälkeen seurasivat kaikki mahdolliset muutkin synnit. Myös näinä lopun aikojen viime hetkillä seurakuntaa yritetään murtaa samasta kohdasta käsin. Mutta nyt meidän tilanteemme on verrattomasti Aadamin aikuista tilannetta parempi. Vaikka seurakunta lankeaisikin, niin meillä on nyt kiusauksen ja koettelemuksen kestävä Mies, uusi Aadam, joka pitää Jumalan käskyn eikä sorru lankeemukseen. Siksi, olipa ympärillämme miten paljon lankeemusta tahansa, me saamme olla turvassa Jeesuksen siipien suojassa.
8. SAATANA HOUKUTTELEE IHMISTÄ RYHTYMÄÄN JUMALAKSI
Lankeemuksessa näkyy itsekorotus eli ylpeys (Tulette niin kuin Jumala!). Saatana lankesi tähän (Hes. 28) ja sai myös ihmisen pauloihinsa samalla houkutuksella. Kun paratiisin vartijaenkeli lankesi itsekorotukseen ja ylpeyteen, siitä tuli koko luodun kaikkeuden tuhovoima. Kun Jumalan kaltaiseksi mutta Jumalan tahdon alle luotu ihminen lankesi haluamaan Jumalan kaltaisuutta tiedossa ja ymmärryksessä, hänestä tuli koko maailman pilaaja. Halu Jumalasta riippumattomuuteen on ihmisen ongelman ja synnin ydin.
Myös lopunajan antikristus haluaa olla oikeasta Kristuksesta riippumaton ja asettaa itsensä Jeesuksen sijaan. Antikristus asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala eli muista riippumaton ja itsenäinen vallankäyttäjä. Vallanhimo ja siihen kytkeytyvä rahan ja nautintojen himo on näkyvä muoto tästä antikristillisyydestä.
9. PROTO- ELI ALKUEVANKELIUMI
Mutta me, jotka haluamme riippua kiinni yksin Jeesuksessa, Jumalan Sanassa, käännämme katseemme tänään kuulemamme syntiinlankeemuskertomuksen jakeeseen 15. Nykyisessä uusimmassa Kirkkoraamatussa (KR92) se on kelvottomasti käännetty, joten luen sen itse vielä suoraan sanatarkasti alkuperäisestä heprean kielestä kääntäen. Herran sanat käärmeelle kuuluvat näin: "Minä asetan vihollisuuden sinun ja naisen välille, sinun siemenesi ja naisen siemenen välille. Hän (naisen siemen) iskee sinua päähän, ja sinä isket häntä kantapäähän." (1. Moos. 3:15)
Naisen siemen on VT:n kielenkäytössä selvä viittaus Messiaaseen, Jeesukseen. Ikävä kyllä KR92:n kääntäjät eivät ole tätä tuoneet esille muuten kuin alaviitteessä. Ja alaviitteitähän ei normaalisti esimerkiksi seurakunnan jumalanpalveluksissa lueta. Rehellisesti sanoen minulla oli aikanaan kansankirkon paikallisseurakunnan pastorina toimiessani joskus vaikeuksia sanoa uusimman Kirkkoraamatun tekstin jälkeen: "Tämä on Jumalan sana."
Tämä jae 15 on erittäin tärkeä. Se on Raamatun alkulukujen kirkkaimpia Jeesuksen uhrikuolemaa profetoivista kohdista. Kohtaa kutsutaan alku- eli protoevankeliumiksi. Tässä on meidän toivomme tänä päivänä. Jeesus on murskannut Perkeleen pään, joka on kuolema. Tuota voittoa hankkiessaan hän itse kärsii. Käärmeen myrkkyhammas, rautanaula, iskee Jeesuksen kantapään läpi: Meidän tähtemme, meidän syntiemme tähden. Paastonaika on erityisesti tarkoitettu tämän muistamiseen: Jeesus annettiin kuolemaan meidän syntiemme tähden. Ja kuolemallaan Hän murskasi Kiusaajan pään; se on synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan.
Rukoilemme: Kiitos, Vapahtajamme Jeesus, rakkaudestasi meitä langenneita syntisiä kohtaan. Pidä meidät aina herkkinä Sinun sanallesi, jotta pysyisimme Sinun seurassasi kärsimystien kautta aina ylösnousemukseen ja taivaaseen asti. Aamen.