K5A Temaattinen eli toinen aoristi (KREIKKA VERBIOPPI YLEISTÄ)
| k5a-aor-2.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 8.6.2023).
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K5 VERBIOPPI https://gen.fi/k5.html
K5A YLEISTÄ https://gen.fi/k5a.html
K5A Temaattinen eli toinen aoristi
https://gen.fi/k5a-aor-2.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Taivutus
3. UT:ssa esiintyviä toisen aoristin verbejä
0. DOKUMENTTEJA
K Kreikka (sivukartta)
https://gen.fi/k.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
1. JOHDANTO
Temaattiseen eli toiseen aoristiin kuuluu UT:ssa ~30 verbiä. Toisessa aoristissa on samat persoonapäätteet kuin imperfektissä/preesensissä, verbivartalo on kuitenkin erilainen. Temaattinen aoristivartalo on usein lyhyempi kuin preesensvartalo.
Joillakin taivutusmuodoilla on oma erityinen toisen aoristin painotus:
• akt. inf. – paino ultimalla
λαμβάνειν – λαβεῖν
• akt. partis. – paino sanajuuren jälkeisellä tavulla
λαμβάνων – λαβών
λαμβάνοντος – λαβόντος
λαμβάνουσα – λαβοῦσα
λαμβανούσης – λαβούσης
λαμβάνον – λαβόν
λαμβάνοντος – λαβόντος
• med. imperat. yks. 2. – sirkumfleksipaino ultimalla
λαμβάνου – λαβοῦ
• med. inf. – paino penultimalla
λαμβάνεσθαι – λαβέσθαι
Muutamalla imperatiivimuodolla on poikkeuksellisen painotus:
*ἰδοῦ > ἰδού med. imperat. 2. aor. yks. 2.
*εἴπε > εἰπέ akt. imperat. 2. aor. yks. 2.
*εἴπον > εἰπόν akt. imperat. 2. aor. yks. 2. (1. aor:n pääte)
*ἔλθε > ἐλθέ akt. imperat. 2. aor. yks. 2.
Indikatiivimuotojen augmentointi on yleensä säännönmukaista, ἄγω- ja φέρω-verbien toisen aoristin muodoissa esiintyy kuitenkin poikkeuksellinen reduplikaatioaugmentti:
preesensvartalo aoristivartalo
ἀγ- ἀγαγ- ἤγαγον
φερ- ἐνεγκ- ἤνεγκον
Seitsemällä toisen aoristin verbillä ei ole preesensvartaloa. Nämä erikseen ja ulkomuistiin opeteltavat verbit liitetään sanakirjassa usein yhteen niiden synonyymisten preesensverbien kanssa, joilta puolestaan puuttuvat omat aoristimuodot.
UT:n syntyaikoina sigmaattinen eli ensimmäinen aoristi alkoi vallata sijaa temaattiselta eli toiselta aoristilta. Tämän kehityksen tuotteena UT:ssa voidaan toisen aoristin verbeissä käyttää sigmaattisen aoristin päätteitä. Näitä verbejä, joilla on toisen aoristin vartalo ja ensimmäisen aoristin päätteet, kutsutaan seka-aoristeiksi. Muutama tällainen seka-aoristi on ollut olemassa jo klassisessa kreikassa.
2. TAIVUTUSPÄÄTTEET
3. UT:SSA ESIINTYVIÄ TOISEN AORISTIN VERBEJÄ (ilman etuliitteitä)
ἄγω viedä, johtaa, kulkea ἤγαγον ἀγαγ-
ἁμαρτάνω tehdä syntiä ἥμαρτον ἁμαρτ-
βάλλω heittää, kaataa ἔβαλον βαλ-
γίνομαι syntyä, tapahtua, tulla ἐγενόμην γεν-
εὑρίσκω löytää εὗρον/ηὗρον εὑρ-
θνήσκω kuolla ἔθανον θαν-
ὄλλυμι tuhota ὠλόμην ὀλ-
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K5 VERBIOPPI https://gen.fi/k5.html
K5A YLEISTÄ https://gen.fi/k5a.html
K5A Temaattinen eli toinen aoristi
https://gen.fi/k5a-aor-2.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Taivutus
3. UT:ssa esiintyviä toisen aoristin verbejä
0. DOKUMENTTEJA
K Kreikka (sivukartta)
https://gen.fi/k.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
1. JOHDANTO
Temaattiseen eli toiseen aoristiin kuuluu UT:ssa ~30 verbiä. Toisessa aoristissa on samat persoonapäätteet kuin imperfektissä/preesensissä, verbivartalo on kuitenkin erilainen. Temaattinen aoristivartalo on usein lyhyempi kuin preesensvartalo.
Joillakin taivutusmuodoilla on oma erityinen toisen aoristin painotus:
• akt. inf. – paino ultimalla
λαμβάνειν – λαβεῖν
• akt. partis. – paino sanajuuren jälkeisellä tavulla
λαμβάνων – λαβών
λαμβάνοντος – λαβόντος
λαμβάνουσα – λαβοῦσα
λαμβανούσης – λαβούσης
λαμβάνον – λαβόν
λαμβάνοντος – λαβόντος
• med. imperat. yks. 2. – sirkumfleksipaino ultimalla
λαμβάνου – λαβοῦ
• med. inf. – paino penultimalla
λαμβάνεσθαι – λαβέσθαι
Muutamalla imperatiivimuodolla on poikkeuksellisen painotus:
*ἰδοῦ > ἰδού med. imperat. 2. aor. yks. 2.
*εἴπε > εἰπέ akt. imperat. 2. aor. yks. 2.
*εἴπον > εἰπόν akt. imperat. 2. aor. yks. 2. (1. aor:n pääte)
*ἔλθε > ἐλθέ akt. imperat. 2. aor. yks. 2.
Indikatiivimuotojen augmentointi on yleensä säännönmukaista, ἄγω- ja φέρω-verbien toisen aoristin muodoissa esiintyy kuitenkin poikkeuksellinen reduplikaatioaugmentti:
preesensvartalo aoristivartalo
ἀγ- ἀγαγ- ἤγαγον
φερ- ἐνεγκ- ἤνεγκον
Seitsemällä toisen aoristin verbillä ei ole preesensvartaloa. Nämä erikseen ja ulkomuistiin opeteltavat verbit liitetään sanakirjassa usein yhteen niiden synonyymisten preesensverbien kanssa, joilta puolestaan puuttuvat omat aoristimuodot.
UT:n syntyaikoina sigmaattinen eli ensimmäinen aoristi alkoi vallata sijaa temaattiselta eli toiselta aoristilta. Tämän kehityksen tuotteena UT:ssa voidaan toisen aoristin verbeissä käyttää sigmaattisen aoristin päätteitä. Näitä verbejä, joilla on toisen aoristin vartalo ja ensimmäisen aoristin päätteet, kutsutaan seka-aoristeiksi. Muutama tällainen seka-aoristi on ollut olemassa jo klassisessa kreikassa.
2. TAIVUTUSPÄÄTTEET
3. UT:SSA ESIINTYVIÄ TOISEN AORISTIN VERBEJÄ (ilman etuliitteitä)
ἄγω viedä, johtaa, kulkea ἤγαγον ἀγαγ-
ἁμαρτάνω tehdä syntiä ἥμαρτον ἁμαρτ-
βάλλω heittää, kaataa ἔβαλον βαλ-
γίνομαι syntyä, tapahtua, tulla ἐγενόμην γεν-
εὑρίσκω löytää εὗρον/ηὗρον εὑρ-
θνήσκω kuolla ἔθανον θαν-
ὄλλυμι tuhota ὠλόμην ὀλ-