H1A Imber, Naftali Herz (HEPREA LAULUT)
| h1a-imber.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 6.4.2020).
1 HEPREA LAULUT https://gen.fi/h1.html
H1A MUSIIKKI https://gen.fi/h1a.html
H1A Imber, Naftali Herz
https://gen.fi/h1a-imber.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. HaTikvan teksti
2. HaTikvan sävel
3. HaTikvan käyttö
0. DOKUMENTIT
H1 348 HaTikva (Imber et Cohen & del Biado) Toivo
https://gen.fi/h1-348.html
Naftali Herz Imber
https://en.wikipedia.org/wiki/Naftali_Herz_Imber
1. HATIKVAN TEKSTI
HaTikva-runon (suom. Toivo) on kirjoittanut vuonna 1878 juutalainen runoilija ja sionisti Naftali Herz Imber (1856–1909). Imber oli kotoisin Itävalta–Unkarin hallitsemasta Złoczówin kaupungista (nykyinen Länsi-Ukrainan Zolotšiv). Runon alkuperäinen nimi oli Tikvatenu (suom. Meidän toivomme).
Runon innoittajana oli ensimmäisen maaviljelykseen keskittyvän juutalaisen siirtokunnan eli kibbutsin Petach Tikvan (suom. Toivon portti, Hoos. 2:17) perustaminen runon kirjoitusvuonna 1878 Jaffan (eli myöhemmän Tel Avivin) alueelle. Turkkilainen ottomaanien sulttaanikunta hallitsi silloin Palestiinaa, jonne Imber itsekin muutti vuonna 1882.
Vuonna 1886 Imber julkaisi Tikvatenu-runon ensimmäisessä julkaisussaan "Barkai" (suom. Aamutähti). Seuraavana vuonna Imber muutti kuitenkin takaisin Eurooppaan ja lopulta USA:han. Imber kuoli New Yorkissa vuonna 1909.
Imberin julkaisemassa runossa oli yhdeksän säkeistöä sekä kertosäe. Sionistiliike otti runon käyttöön juutalaisten kansallislauluna Theodor Herzlin (1860–1904) johtamassa ensimmäisessä sionistikongressissa Sveitsin Baselissa vuonna 1897.
Jo sionistikongresseja edeltänyt Chovevei Tsijon -liike (suom. Siionin rakastajat) sekä sen jäsenten perustama Rishon leTsijon -siirtokunnan (suom. Ensimmäinen Siionille, perustettu 31.7.1882 Jaffan kaakkoispuolelle, Jes. 41:27) asukkaat olivat lyhentäneet ja muokanneet tekstiä sekä pitäneet sitä omana tunnuslaulunaan. Lopulliseen versioon jäi ensimmäinen säkeistö sekä uudelleen kirjoitettu kertosäe.
Hallitseva teema runossa on juutalaisen kansan toivo siitä, että se saa vielä kerran palata muinaiseen kotimaahansa Israeliin ja elää Luvatussa maassa itsenäisenä sekä vapaana kansana. Roomalaiset olivat Tituksen johdolla valloittaneet vuonna 70 jKr. Jerusalemin ja tuhonneet sen temppelin.
Epäonnistuneen Shimon bar Kochban "Tähden poika (aram.)" kapinan jälkeen vuonna 135 jKr. kaikki juutalaiset karkotettiin koko Juudean alueelta. Kaksituhatvuotisen maanpakolaisuuden eli eksiilin aikana juutalaiset olivat joka päivä rukoilleet Jerusalemiin eli Euroopasta katsoen itään päin eli auringon nousuun päin kääntyneenä profeettojen lupaaman maahanpaluun toteutumista. Siion on synonyymi Israelille ja erityisesti Jerusalemille.
HaTikva-nimeä on käytetty myös vuoden 1897 sionistikongressin käyttöön ottamasta sinivalkoisesta lipusta. Lipun oli suunnitellut vuonna 1891 David Wolfsohn (1856–1914). Lippu on yhdistelmä juutalaisen miehen talit-rukousliinasta ja sen keskelle lisätystä juutalaisten tunnuksesta, kuusisakaraisesta Magen David -kuviosta (suom. Daavidin kilpi) eli ns. daavidintähdestä.
נַפְתָּלִי הֵרְץ אִימְבֶּר נפתלי הרץ אימבר
הַתִּקְוָה התקווה
טַלִּית טלית
מָגֵן־דָּוִד מגן דוד
תִּקְוָתֵ֫נוּ תקוותנו
פֶּתַח־תִּקְוָה פתח תקווה
בַּרְקַאי ברקאי
חוֹבְבֵי־צִיּוֹן חבבי ציון
רִאשׁוֹן לְצִיּוֹן ראשון לציון
שִׁמְעוֹן בַּר־כּוֹכְבָּא שמעון בר כוכבא
2. HATIKVAN SÄVEL
Moldaviasta Palestiinaan muuttanut Samuel Cohen sovitti sanat sävelmään vuonna 1888. Melodian alkuperäinen nimi on La Mantovana, jonka sävelsi noin vuonna 1600 italialainen Giuseppino del Biado (k. 1616). Sävelmää on käytetty vuosisatojen aikana monissa eri yhteyksissä, ja se on toistunut myös monissa kansanlauluissa. Erityisen tunnettu näistä HaTikvan ohella on tšekkiläisen säveltäjän Bedřich Smetanan (1824–1884) Vitava-teos (saks. Die Moldau).
3. HATIKVAN KÄYTTÖ
Israelin itsenäisyysjulistus annettiin 14.5.1948 (ijar-kuun 5. päivä), ja HaTikvasta tuli maan epävirallinen kansallislaulu. Knesset (hepr. HaKneset, "kohtaamispaikka", Israelin parlamentti) teki siitä virallisen päätöksen vasta marraskuussa 2004.
Juutalaiset ympäri maailmaa pitävät HaTikvaa omana kansallislaulunaan – ainakin toisena asuinmaansa kansallislaulun lisäksi. HaTikva on maailman ainoa kansallislaulu, jota lauletaan useammin sen valtion ulkopuolella, jonka kansallislaulu se on.
Hatikva on virallisesti myös Israelissa asuvien ei-juutalaisten eli lähinnä arabien kansallislaulu. Arabien keskuudessaan sitä ei kuitenkaan käytetä, koska sen teksti on vahvasti ja nimenomaisesti juutalaiskansallinen.
Toisaalta myöskään uskonnolliset juutalaiset eivät ole innostuneet HaTikvasta. Se on heidän mielestään liian maallinen; siinä ei mainita sen enempää Jumalan nimeä kuin Tooraakaan. Siksi jotkut ovat tehneetkin kertosäkeeseen muutoksen, jossa "vapaan kansan" (am chofshi) tilalla on "pyhä kansa" (am kodshi).
Kaiketi suurin osa Israelin kansasta ja juutalaista ympäri maailman pitää HaTikva-hymniä kuitenkin suuressa arvossa, suorastaan pyhänä. Israelissa monet juutalaiset eivät suostu edes pyynnöstä laulamaan HaTikvaa ei-juutalaisten (matkailijoiden) uteliaisuuden tyydyttämiseksi ja viihdyttämiseksi. Usein hymni esitetään pelkästään instrumentein soitettuna ilman sanoja.
הַכְּנֶ֫סֶת הכנסת
עַם חָפְשִׁי עם חופשי
עַם קָדְשִׁי עם קודשי
1 HEPREA LAULUT https://gen.fi/h1.html
H1A MUSIIKKI https://gen.fi/h1a.html
H1A Imber, Naftali Herz
https://gen.fi/h1a-imber.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. HaTikvan teksti
2. HaTikvan sävel
3. HaTikvan käyttö
0. DOKUMENTIT
H1 348 HaTikva (Imber et Cohen & del Biado) Toivo
https://gen.fi/h1-348.html
Naftali Herz Imber
https://en.wikipedia.org/wiki/Naftali_Herz_Imber
1. HATIKVAN TEKSTI
HaTikva-runon (suom. Toivo) on kirjoittanut vuonna 1878 juutalainen runoilija ja sionisti Naftali Herz Imber (1856–1909). Imber oli kotoisin Itävalta–Unkarin hallitsemasta Złoczówin kaupungista (nykyinen Länsi-Ukrainan Zolotšiv). Runon alkuperäinen nimi oli Tikvatenu (suom. Meidän toivomme).
Runon innoittajana oli ensimmäisen maaviljelykseen keskittyvän juutalaisen siirtokunnan eli kibbutsin Petach Tikvan (suom. Toivon portti, Hoos. 2:17) perustaminen runon kirjoitusvuonna 1878 Jaffan (eli myöhemmän Tel Avivin) alueelle. Turkkilainen ottomaanien sulttaanikunta hallitsi silloin Palestiinaa, jonne Imber itsekin muutti vuonna 1882.
Vuonna 1886 Imber julkaisi Tikvatenu-runon ensimmäisessä julkaisussaan "Barkai" (suom. Aamutähti). Seuraavana vuonna Imber muutti kuitenkin takaisin Eurooppaan ja lopulta USA:han. Imber kuoli New Yorkissa vuonna 1909.
Imberin julkaisemassa runossa oli yhdeksän säkeistöä sekä kertosäe. Sionistiliike otti runon käyttöön juutalaisten kansallislauluna Theodor Herzlin (1860–1904) johtamassa ensimmäisessä sionistikongressissa Sveitsin Baselissa vuonna 1897.
Jo sionistikongresseja edeltänyt Chovevei Tsijon -liike (suom. Siionin rakastajat) sekä sen jäsenten perustama Rishon leTsijon -siirtokunnan (suom. Ensimmäinen Siionille, perustettu 31.7.1882 Jaffan kaakkoispuolelle, Jes. 41:27) asukkaat olivat lyhentäneet ja muokanneet tekstiä sekä pitäneet sitä omana tunnuslaulunaan. Lopulliseen versioon jäi ensimmäinen säkeistö sekä uudelleen kirjoitettu kertosäe.
Hallitseva teema runossa on juutalaisen kansan toivo siitä, että se saa vielä kerran palata muinaiseen kotimaahansa Israeliin ja elää Luvatussa maassa itsenäisenä sekä vapaana kansana. Roomalaiset olivat Tituksen johdolla valloittaneet vuonna 70 jKr. Jerusalemin ja tuhonneet sen temppelin.
Epäonnistuneen Shimon bar Kochban "Tähden poika (aram.)" kapinan jälkeen vuonna 135 jKr. kaikki juutalaiset karkotettiin koko Juudean alueelta. Kaksituhatvuotisen maanpakolaisuuden eli eksiilin aikana juutalaiset olivat joka päivä rukoilleet Jerusalemiin eli Euroopasta katsoen itään päin eli auringon nousuun päin kääntyneenä profeettojen lupaaman maahanpaluun toteutumista. Siion on synonyymi Israelille ja erityisesti Jerusalemille.
HaTikva-nimeä on käytetty myös vuoden 1897 sionistikongressin käyttöön ottamasta sinivalkoisesta lipusta. Lipun oli suunnitellut vuonna 1891 David Wolfsohn (1856–1914). Lippu on yhdistelmä juutalaisen miehen talit-rukousliinasta ja sen keskelle lisätystä juutalaisten tunnuksesta, kuusisakaraisesta Magen David -kuviosta (suom. Daavidin kilpi) eli ns. daavidintähdestä.
נַפְתָּלִי הֵרְץ אִימְבֶּר נפתלי הרץ אימבר
הַתִּקְוָה התקווה
טַלִּית טלית
מָגֵן־דָּוִד מגן דוד
תִּקְוָתֵ֫נוּ תקוותנו
פֶּתַח־תִּקְוָה פתח תקווה
בַּרְקַאי ברקאי
חוֹבְבֵי־צִיּוֹן חבבי ציון
רִאשׁוֹן לְצִיּוֹן ראשון לציון
שִׁמְעוֹן בַּר־כּוֹכְבָּא שמעון בר כוכבא
2. HATIKVAN SÄVEL
Moldaviasta Palestiinaan muuttanut Samuel Cohen sovitti sanat sävelmään vuonna 1888. Melodian alkuperäinen nimi on La Mantovana, jonka sävelsi noin vuonna 1600 italialainen Giuseppino del Biado (k. 1616). Sävelmää on käytetty vuosisatojen aikana monissa eri yhteyksissä, ja se on toistunut myös monissa kansanlauluissa. Erityisen tunnettu näistä HaTikvan ohella on tšekkiläisen säveltäjän Bedřich Smetanan (1824–1884) Vitava-teos (saks. Die Moldau).
3. HATIKVAN KÄYTTÖ
Israelin itsenäisyysjulistus annettiin 14.5.1948 (ijar-kuun 5. päivä), ja HaTikvasta tuli maan epävirallinen kansallislaulu. Knesset (hepr. HaKneset, "kohtaamispaikka", Israelin parlamentti) teki siitä virallisen päätöksen vasta marraskuussa 2004.
Juutalaiset ympäri maailmaa pitävät HaTikvaa omana kansallislaulunaan – ainakin toisena asuinmaansa kansallislaulun lisäksi. HaTikva on maailman ainoa kansallislaulu, jota lauletaan useammin sen valtion ulkopuolella, jonka kansallislaulu se on.
Hatikva on virallisesti myös Israelissa asuvien ei-juutalaisten eli lähinnä arabien kansallislaulu. Arabien keskuudessaan sitä ei kuitenkaan käytetä, koska sen teksti on vahvasti ja nimenomaisesti juutalaiskansallinen.
Toisaalta myöskään uskonnolliset juutalaiset eivät ole innostuneet HaTikvasta. Se on heidän mielestään liian maallinen; siinä ei mainita sen enempää Jumalan nimeä kuin Tooraakaan. Siksi jotkut ovat tehneetkin kertosäkeeseen muutoksen, jossa "vapaan kansan" (am chofshi) tilalla on "pyhä kansa" (am kodshi).
Kaiketi suurin osa Israelin kansasta ja juutalaista ympäri maailman pitää HaTikva-hymniä kuitenkin suuressa arvossa, suorastaan pyhänä. Israelissa monet juutalaiset eivät suostu edes pyynnöstä laulamaan HaTikvaa ei-juutalaisten (matkailijoiden) uteliaisuuden tyydyttämiseksi ja viihdyttämiseksi. Usein hymni esitetään pelkästään instrumentein soitettuna ilman sanoja.
הַכְּנֶ֫סֶת הכנסת
עַם חָפְשִׁי עם חופשי
עַם קָדְשִׁי עם קודשי