H4i Nominaalilause (HEPREA KIELIOPPI LAUSEOPPI)
| h4i-nominaalilause.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 12.9.2023).
H4 HEPREA KIELIOPPI https://gen.fi/h4.html
H4i LAUSEOPPI https://gen.fi/h4i.html
H4i Nominaalilause
https://gen.fi/h4i-nominaalilause.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Nominaalilauseen predikaatti
2.1 Adjektiivi
2.1.1 Adjektiivi on yleensä epämääräisessä muodossa
2.1.2 Nominaalilauseen ja attribuuttirakenteen erottaminen
2.1.3 Vertailun osoittaminen
2.2 Substantiivi
2.3 Pronomini
2.4 Numeraali
2.5 Partisiippi
2.6 Adverbi tai prepositioilmaus
2.6.1 Paikanilmaus
2.6.2 Ajanilmaus
2.6.3 Omistajanilmaus
2.6.4 Muu seikanilmaus
3. Huomioita klassisen ja nykyheprean eroista
3.1 Sanajärjestys
3.2 Kopula
3.3 Aikamuoto ja tapaluokka
3.4 Kieltosana
0. DOKUMENTTEJA
H Heprea, sivukartta
https://gen.fi/h-sivukartta.html
Academy of the Hebrew Language (Heprean kieliakatemia) (AHL)
https://hebrew-academy.org.il/
Aejmelaeus et al.: Ihan täyttä hepreaa. Kirjapaja 2015 (ITH)
Glinert, Lewis: Modern Hebrew. An Essential Grammar. 4th ed. Routledge 2016
Lyytikäinen & Gamzu: Opi hepreaa. 2. p. Aurinko Kustannus 2020 [2017] (LG)
1. JOHDANTO
Tämän dokumentin voi lukea myös nykyheprealaisessa vokalisoimattomassa ktiv male -muodossa:
H4i Nominaalilause (ktiv male)
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-kt.html
Tavanomainen lause on verbaalilause, jossa predikaattina on persoonamuotoinen teonsana eli verbi: Jeesus pelastaa. Minä uskon. Tee sinäkin parannus! Lauseenjäsennyksen tärkein sana on subjekti eli se, mistä jotakin sanotaan. Subjekti on lauseen määrätyin ja tunnetuin sana. Lauseen predikaatti on puolestaan se, mitä tuosta subjektista kerrotaan. Verbaalilauseessa predikaattina on siis persoonamuotoinen verbi.
Toisin kuin useimmissa länsikielissä (suomi, ruotsi, englanti, saksa, latina, kreikka jne.) heprean kielessä – kuten arameankin – käytetään verbaalilauseen lisäksi myös nominaalilausetta.
מִשְׁפָּט שֵׁמָנִי
nominaalilause, nominal clause, "nimellinen lause"
Myös esim. venäjän kielessä – ja varmaan myös ukrainan – on nominaalilause. Nominaalilauseessa ei ole persoonamuotoista verbinmuotoa, josta ilmenisi sekä tekijän eli subjektin luku (yksikkö tai monikko) että persoona (1., 2. tai 3.).
Nominaalilauseessa subjekti on yleensä lauseen ensimmäisenä sanana. Subjekti on lauseen lukijalle tai kuulijalle yleensä lauseen tunnetuin tai määrätyin sana. Subjekti on siksi yleensä määräisessä muodossa tai muuten määräinen (erisnimi, suffikoitu sana, pronomini tai määrätyn omistama).
Nominaalilauseen suomenkieliseen käännökseen on lähes aina lisättävä sopiva persoonamuotoinen verbi, useimmiten jokin olla-sanan muoto. Idiomaattisissa huudahduksissa (Hakol beseder! Kaikki on kunnossa!) verbi voidaan jättää käännöksestä myös pois: "Kaikki kunnossa!"
Klassisessa hepreassa nominaalilause voi viitata myös menneisyyteen tai osoittaa käskyä. Nykyheprean puhekielessä nominaalilausetta käytetään yleensä ilmaisemaan vain indikatiivin (tositapa) preesensiä.
2. NOMINAALILAUSEEN PREDIKAATTI
Nominaalilauseen predikaattina voi olla
• 1. adjektiivi
• 2. substantiivi
• 3. pronomini
• 4. numeraali
• 5. partisiippi = NH:n preesens
• 6. adverbi tai prepositioilmaus
2.1 ADJEKTIIVI
2.1.1 ADJEKTIIVI ON YLEENSÄ EPÄMÄÄRÄISESSÄ MUODOSSA
Predikaattina toimiva adjektiivi seuraa subjektin sukua ja lukua. Nominaalilauseen subjekti on yleensä määräisessä muodossa mutta predikaattina toimiva adjektiivi epämääräisessä.
[Klassisessa hepreassa lause voi viitata myös menneeseen aikaan.]
(8)
הַסּוּס טוֹב.
Hevonen/ori on [oli] hyvä.
הַסּוּסִים טוֹבִים.
Hevoset/orit ovat [olivat] hyvät/hyviä.
הַסּוּסָה טוֹבָה.
Tamma on [oli] hyvä.
הַסּוּסוֹת טוֹבוֹת.
Tammat ovat [olivat] hyvät/hyviä.
הַמַּלְכָּה יָפָה.
Kuningatar on [oli] kaunis.
בֵּיתוֹ גָּדוֹל.
Hänen talonsa on [oli] suuri.
אֱלוֹהֵי־יִשְׂרָאֵל קָדוֹשׁ.
Israelin Jumala on pyhä.
הִיא חֲכָמָה.
Hän (fem.) on [oli] viisas.
2.1.2 NOMINAALILAUSEEN JA ATTRIBUUTTIRAKENTEEN
EROTTAMINEN
Attribuuttirakenteessa "hyvä hevonen jne." adjektiivi on poikkeuksetta aina pääsanansa jälkeen. Attribuutti seuraa aina myös pääsanansa sukua, lukua ja määräytyneisyyttä:
(8)
סוּס טוֹב
הַסּוּס הַטּוֹב
סוּסָה טוֹבָה
הַסּוּסָה הַטּוֹבָה
סוּסִים טוֹבִים
הַסּוּסִים הַטּוֹבִים
סוּסוֹת טוֹבוֹת
הַסּוּסוֹת הַטּוֹבוֹת
Jos sekä pääsana että siihen liittyvä adjektiivi ovat kumpikin epämääräisessä muodossa (sus tov, susa tova jne.) niin kysymyksessä voi klassisessa hepreassa ja kirjakielessä olla myös nominaalilauseena ilmoitettava yleinen toteamus: "Jokainen hevonen on hyvä." "Kaikki hevoset ovat hyviä." "Hevonen on hyvä juttu." "On hyvä, että on olemassa hevonen."
Tällaisia yleisiä toteamuksia esiintyy kuitenkin vain harvoin. Yleensä kysymyksessä on adjektiiviattribuutti: "(joku, eräs, yksi) hyvä hevonen".
(8)
סוּס טוֹב
(joku) hyvä hevonen
[tai: (Jokainen) hevonen on hyvä. (Hevonen on hyvä juttu.)]
מֶ֫לֶךְ טוֹב
(joku) hyvä kuningas
[tai: (Jokainen) kuningas on hyvä. (On hyvä, että on kuningas.)]
Nykyhepreassa käytetään nominaalilauseessa tällaisessa tilanteessa ilmaisun tarkentamiseksi kopulaa eli sidesanaa.
NHסוּס טוֹב
(joku) hyvä hevonen
NHסוּס הוּא טוֹב.
(Jokainen) hevonen on hyvä. (On hyvä, että on hevonen.)
NHמֶ֫לֶךְ טוֹב
(joku) hyvä kuningas
NHמֶ֫לֶךְ הוּא טוֹב.
(Jokainen) kuningas on hyvä. (On hyvä, että on kuningas.)
Jos adjektiivi on ennen pääsanaansa, niin silloin kysymyksessä ei voi olla attribuutti. Attribuutti on aina ja poikkeuksetta vasta pääsanansa jälkeen. Lauseen aloittava adjektiivi on siis aina predikaatti.
טוֹב סוּס.
(Jokainen) hevonen on hyvä. (On hyvä, että on hevonen.)
טוֹב מֶ֫לֶךְ.
(Jokainen) kuningas on hyvä. (On hyvä, että on kuningas.)
2.1.3 VERTAILUN OSOITTAMINEN
Predikaattina oleva adjektiivi voi olla vertailua osoitettaessa myös määräisessä muodossa. Jotta ilmaisu ei sekoittuisi adjektiiviattribuuttiin, niin nominaalilauseessa käytetään tarvittaessa puuttuvaa verbiä korvaamassa kopulaa eli sidesanaa (kolmannen persoonan pronominia). Klassisessa hepreassa kopula ei kuitenkaan ole pakollinen. [Klassisessa hepreassa nominaalilause voi liittyä myös menneeseen aikaan (oli/olivat).]
Jos vertailtavia on kaksi, niin silloin käännökseksi käy parhaiten komparatiivi eli voittoaste: parempi, nuorempi jne. Jos vertailtavia on enemmän kuin kaksi, niin käännöksenä voi käyttää superlatiivia eli yliastetta: paras, nuorin jne.
(4)
יַעֲקֹב וְעֵשָׂו אַחִים.
יַעֲקֹב וְעֵשָׂו הֵם אַחִים.
Jaakob ja Esau ovat [olivat] veljeksiä.
]יַעֲקֹב הַקָּטָן[
NHיַעֲקֹב הוּא הַקָּטָן.
Jaakob on [oli] nuorempi ("se pieni").
]דָּוִד הַגָּדוֹל מִן הַמְלָכִים[
NHדָּוִד הוּא הַגָּדוֹל מֵהַמְּלָכִים.
Daavid on [oli] kuninkaista suurin ("se suuri").
]שִׁבְעַת־אַחִים לְדָוִד וְדָוִד הַקָּטָן[
NHיֵשׁ לְדָּוִד שִׁבְעָה אַחִים, וְדָוִד הוּא הַקָּטָן.
Daavidilla on [oli] seitsemän veljeä, ja Daavid on [oli] nuorin ("se pieni").
טוֹב רֵעַ קָרוֹב מֵאָח רָחוֹק.
NHרֵעַ קָרוֹב הוּא טוֹב מֵאָח רָחוֹק.
Läheinen ystävä on parempi kuin kaukainen veli.
"Läheinen ystävä on hyvä kaukaisesta veljestä."
H4P מִן min-prepositio
https://gen.fi/h4p-min.html
2.2 SUBSTANTIIVI
Nominaalilauseen predikaattina oleva substantiivi voi olla joko epämääräisessä tai määräisessä muodossa. Jos predikaatti on määrätty, niin se viittaa johonkin tunnettuun tai edeltä mainittuun.
Jos sekä subjekti että predikaatti ovat samassa määräytyneisyysmuodossa olevia substantiiveja, niin nykyhepreassa on tällöin käytettävä kopulaa (hu, hi, hem, hen). [Klassisessa hepreassa kopula ei ole pakollinen.] Nykyhepreaa tuottavan on yksinkertaisinta ja varminta käyttää aina kopulaa, kun "substantiivi" on "substantiivi".
(11)
דָּוִד מֶ֫לֶךְ.
דָּוִד הוּא מֶ֫לֶךְ.
Daavid on kuningas. (kopula ei pakollinen)
]דָּוִד הַמֶּ֫לֶךְ[
דָּוִד הוּא הַמֶּ֫לֶךְ.
Daavid on se kuningas.
• sekä subjekti että predikaatti ovat määräisessä muodossa olevia
substantiiveja: NH:ssa kopula on pakollinen
הוּא הַמֶּ֫לֶךְ.
Hän on se kuningas.
אַתָּה אִישׁ.
Sinä olet mies.
אַתָּה הָאִישׁ.
Sinä olet se mies.
הַמֶּ֫לֶךְ נַ֫עַר.
הַמֶּ֫לֶךְ הוּא נַ֫עַר.
Kuningas on nuorukainen.
שְׁלֹמֹה מֶ֫לֶךְ.
שְׁלֹמֹה הוּא מֶ֫לֶךְ.
Salomo on kuningas.
זֶה הַר.
Tämä on vuori.
אֲנִי מוֹרֶה.
Minä olen opettaja.
אַתֶּם תַּלְמִידִים.
Te olette oppilaita.
אֲנִי הָרוֹעֶה הַטּוֹב.
Minä olen se hyvä paimen. (Joh10_11)
2.3 PRONOMINI
Kolmannen persoonan pronominia (kopulaa) voidaan käyttää "pelkkää" olemista ilmaisevassa lauseessa predikaattina.
(3)
אֲנִי הוּא.
Minä olen. (BSI 1995 Matt14_27 rinn.)
• po. אֶהְיֶה "Minä Olen" (2Moos03_14)
selitettynä klassisen heprean imperfektin merkityksellä
אֲנַ֫חְנוּ הֵם.
Me olemme.
הִיא הִיא.
Hän/Se (fem.) on.
2.4 NUMERAALI
Numeraalia eli lukusanaa voidaan käyttää predikaattina joko substantiivisesti (kardinaali eli perusluku) tai adjektiivisesti (ordinaali eli järjestysluku).
(2)
אֲדוֹנָי אֶחָד.
Herra on Yksi. (5Moos06_04)
רָחֵל שֵׁנִית.
Rachel [Raakel] on toinen.
2.5 PARTISIIPPI
Predikaattina toimiva partisiippi ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Adjektiivin tavoin taipuvaa partisiippia käytetään nykyhepreassa ilmaisemassa nykyhetkistä toimintaa eli preesensiä. Preesens-tekeminen voidaan suomessa ilmaista myös rakenteella "olla tekeväinen/tekemässä".
(8)
הַמֶּ֫לֶֶךְ רוֹאֶה.
Kuningas näkee/katsoo ("on näkeväinen/näkemässä").
יֵשׁוּעַ אוֹהֵב.
Jeesus rakastaa ("on rakastava(inen)/rakastamassa").
אֲנִי כּוֹתֵב.
אֲנִי כּוֹתֶ֫בֶת.
Minä kirjoitan. ("Minä olen kirjoittavainen/kirjoittamassa.")
אַתָּה כּוֹתֵב.
אַתְּ כּוֹתֶ֫בֶת.
Sinä kirjoitat. ("Sinä olet kirjoittavainen/kirjoittamassa.")
הוּא כּוֹתֵב.
הִיא כּוֹתֶ֫בֶת.
Hän kirjoittaa. ("Hän on kirjoittavainen/kirjoittamassa.")
אֲנַ֫חְנוּ כּוֹתְבִים.
אֲנַ֫חְנוּ כּוֹתְבוֹת.
Me kirjoitamme. ("Me olemme kirjoittavaisia/kirjoittamassa.")
אַתֶּם כּוֹתְבִים.
אַתֶּן כּוֹתְבוֹת.
Te kirjoitatte. ("Te olette kirjoittavaisia/kirjoittamassa.")
הֵם כּוֹתְבִים.
הֵן כּוֹתְבוֹת.
He kirjoittavat. ("He ovat kirjoittavaisia/kirjoittamassa.")
2.6 ADVERBI TAI PREPOSITIOILMAUS
Nominaalilauseen predikaattina voi olla adverbi tai prepositioilmaus,
joka kertoo subjektin
• 1. paikan
• 2. ajan
• 3. omistajan
• 4. muun subjektista kerrottavan seikan
2.6.1 PAIKANILMAUS
(3)
הַמָּשִׁיחַ פֹּה.
Messias on täällä.
הָהָר שָׁם.
Vuori on siellä/tuolla.
הוּא בָּעִיר.
Hän on kaupungissa.
2.6.2 AJANILMAUS
(2)
הַמְּסִבָּה הַיּוֹם.
Juhla on tänään.
מָחָר שַׁבָּת.
Huomenna on sapatti.
2.6.3 OMISTAJANILMAUS
(3)
אֲנִי לְדוֹדִי.
Minä kuulun rakkaalleni. Minä olen rakkaani oma.
("Minä olen rakkaalleni.")
הַמִּזְמוֹר הַזֶּה לְדָוִד.
Tämä psalmi on Daavidin. Tämä psalmi kuuluu Daavidille.
Tämä psalmi on kirjoitettu "Daavidia" eli Messiasta varten.
הַסֵּ֫פֶר הַהוּא שֶׁלִּי.
Se/tuo kirja on minun.
2.6.4 MUU SEIKANILMAUS
(2)
הַכֹּל בְּסֵ֫דֶר!
Kaikki on järjestyksessä/kunnossa! Kaikki kunnossa!
הַמִּכְתָּב מֵאַ֗בָּא.
Kirje on isältä.
מִכְתָּב
mask. [mem-nom.] kirje
כְּתֹ֫בֶת כתובת
fem. [segolaattityyppinen]
• 1. (1x, 3Moos19_28) merkki, piirros (tatuointi)
• 2. NH kirjoitus, osoite, inscription, address
3. HUOMIOITA KLASSISEN JA NYKYHEPREAN EROISTA
3.1 SANAJÄRJESTYS
Nominaalilauseen sanajärjestys on vapaa. Yleensä subjekti on määräisessä muodossa ennen predikaattia.
Käänteinen sanajärjestys, jota käytetään lähinnä klassisessa hepreassa, korostaa predikaattia.
(3)
הַמֶּ֫לֶךְ טוֹב.
Kuningas on hyvä.
טוֹב הַמֶּ֫לֶךְ.
Kuningas on hyvä. (hyvyys korostuu)
נַ֫עַר אֲנוֹכִי.
Minä olen (vasta) nuorukainen. (nuoruus korostuu)
3.2 KOPULA
Nykyheprean kielioppisääntöjen mukaan nominaalilauseessa tulee tarvittaessa käyttää selvyyden vuoksi kopulaa. Kopulana eli yhdistäjänä käytetään kolmannen persoonan pronominia hu, hi, hem tai hen. Raamatun hepreassa kopula voi myös jäädä pois.
Kopula on nykyhepreassa pakollinen, jos subjekti ja predikaatti ovat samassa määräytyneisyysmuodossa olevia substantiiveja.
H4i Kopula eli yhdistävä sidesana
https://gen.fi/h4i-kopula.html
(5)
דָּוִד הוּא הָאִישׁ.
Daavid on se mies.
]דָּוִד הָאִישׁ[
Daavid on [oli] se mies.
• NH:ssa tämä olisi apposititio- eli substantiiviattribuuttirakenne:
"Daavid-mies"
עִיר הִיא נְקֵבָה.
Kaupunki on feminiini. (kieliopillinen määrittely)
כֶּ֫לֶב הוּא חַיָּה.
Koira on eläin.
• yleinen määrittely: Jokainen koira on eläin. = Kaikki koirat ovat eläimiä.
Pitkähkön subjektin yhteydessä on myös syytä käyttää kopulaa.
הָאַחִים הַצְּעִירִים שֶׁלּוֹ הֵם חַיָּלִים.
Hänen nuoremmat/nuorimmat veljensä ovat sotilaita.
3.3 AIKAMUOTO JA TAPALUOKKA
Nykyhepreassa nominaalilausetta käytetään vain preesensin eli nykyhetken ilmaisemiseen. Raamatussa nominaalilausetta voidaan käyttää myös menneisyydestä kerrottaessa.
(2)
דָּוִד מֶ֫לֶךְ.
BH: Daavid on/oli kuningas.
NH: Daavid on kuningas.
Klassisessa hepreassa nominaalilause voi viitata myös tulevaan aikaan tai se voi osoittaa käskyä.
בָּרוּךְ אֲדוֹנָי!
Herra on (olkoon tai on oleva) siunattu!
Tanachissa on tekstiyhteydestä pääteltävä, mitä aikamuotoa ja tapaluokkaa käännöksessä käytetään.
3.4 KIELTOSANA
Klassisessa hepreassa nominaalilauseen kieltosana on aina substantiivinen "ein".
(2 +)
אֵין יוֹסֵף שָׁם.
Joosef ei ole [ollut] siellä.
אֵין פֹּה נָבִיא.
Täällä ei ole [ollut] profeettaa.
יֵשׁ פֹּה נָבִיא.
Täällä on [oli] profeetta.
vrt.
רוֹאֶה
mask. näkijä (vanha nimitys profeetalle)
√ראה nähdä
sisarj. √רעה nähdä ja pitää huolta lähimmäisen tarpeista,
olla ystävä, v. paimentaa
רוֹעֶה
mask. paimen
רֵעַ
mask. ystävä
רוּת
henk. fem. "ystävätär"
serkkuj. √רעע jättää lähimmäisen tarpeet täyttämättä:
v. olla paha, tehdä pahaa
רַע
adj. paha
רָע
[pausa]
Ein-kieltosana suffikoituna:
• hakasulkeissa klassisen heprean rinnakkaiset energiset suffiksimuodot
• mon. 1. c. -suffiksilla on vain energinen muoto,
joka on identtinen yks. 3. mask. energisen suffiksimuodon kanssa
אֵינִי] אֵינֶ֫נִּי[
אֵינְךָ
אֵינֵךְ
אֵינוֹ] אֵינֶ֫נּוּ[
אֵינָהּ] אֵינֶ֫נָּה[
אֵינֶ֫נְ + הָ* < אֵינֶ֫ןָּ < אֵינֶ֫נָּה
• yks. 3. fem. -energisen suffiksin loppu-nuniin lisätty on
mater lectionis -kirjain, joka ei kuulu suffiksiin
אֵינֶ֫נּוּ
אֵינְכֶם
אֵינְכֶן
אֵינָם
אֵינָן
Nykyhepreassa ein-kieltosanaa käytetään ns. tilalauseessa ilmaisemaan "jotakin ei ole olemassa" eli jonkin oleminen kielletään. Vastaavassa myönteisessä ilmaisussa on "jesh".
(8)
אֵין כֶּ֫סֶף.
Ei ole rahaa.
יֵשׁ כֶּ֫סֶף.
On rahaa. / Rahaa on.
אֵין דָּבָר!
interj. Ei se mitään! Ei se haittaa! "Asian olemattomuus!"
(esim. vastaus kevyeen anteeksipyyntöön tai kiitokseen)
יֵשׁ דָּבָר!
interj. No on syytäkin!
Nykyheprean puhekielen preesenslauseen (predikaattina partisiippi) kieltosana on "lo".
אֲנִי לֹא מְדַבֵּר עֲרָבִית.
NH (puhek.): Minä en puhu arabiaa.
מְדַבֶּ֫רֶת
yks. fem.
• klassisessa kirjakielessä lause kuuluisi
("Minun olemattomuuteni puhuvainen arabiaa."):
אֵינִי מְדַבֵּר עֲרָבִית.
הֵם לֹא יוֹדְעִים.
NH (puhek.): He eivät tiedä (tai ymmärrä, osaa).
• kirjakielessä ("Heidän olemattomuutensa tietäväisiä."):
אֵינָם יוֹדְעִים.
H4 HEPREA KIELIOPPI https://gen.fi/h4.html
H4i LAUSEOPPI https://gen.fi/h4i.html
H4i Nominaalilause
https://gen.fi/h4i-nominaalilause.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Johdanto
2. Nominaalilauseen predikaatti
2.1 Adjektiivi
2.1.1 Adjektiivi on yleensä epämääräisessä muodossa
2.1.2 Nominaalilauseen ja attribuuttirakenteen erottaminen
2.1.3 Vertailun osoittaminen
2.2 Substantiivi
2.3 Pronomini
2.4 Numeraali
2.5 Partisiippi
2.6 Adverbi tai prepositioilmaus
2.6.1 Paikanilmaus
2.6.2 Ajanilmaus
2.6.3 Omistajanilmaus
2.6.4 Muu seikanilmaus
3. Huomioita klassisen ja nykyheprean eroista
3.1 Sanajärjestys
3.2 Kopula
3.3 Aikamuoto ja tapaluokka
3.4 Kieltosana
0. DOKUMENTTEJA
H Heprea, sivukartta
https://gen.fi/h-sivukartta.html
Academy of the Hebrew Language (Heprean kieliakatemia) (AHL)
https://hebrew-academy.org.il/
Aejmelaeus et al.: Ihan täyttä hepreaa. Kirjapaja 2015 (ITH)
Glinert, Lewis: Modern Hebrew. An Essential Grammar. 4th ed. Routledge 2016
Lyytikäinen & Gamzu: Opi hepreaa. 2. p. Aurinko Kustannus 2020 [2017] (LG)
1. JOHDANTO
Tämän dokumentin voi lukea myös nykyheprealaisessa vokalisoimattomassa ktiv male -muodossa:
H4i Nominaalilause (ktiv male)
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-kt.html
Tavanomainen lause on verbaalilause, jossa predikaattina on persoonamuotoinen teonsana eli verbi: Jeesus pelastaa. Minä uskon. Tee sinäkin parannus! Lauseenjäsennyksen tärkein sana on subjekti eli se, mistä jotakin sanotaan. Subjekti on lauseen määrätyin ja tunnetuin sana. Lauseen predikaatti on puolestaan se, mitä tuosta subjektista kerrotaan. Verbaalilauseessa predikaattina on siis persoonamuotoinen verbi.
Toisin kuin useimmissa länsikielissä (suomi, ruotsi, englanti, saksa, latina, kreikka jne.) heprean kielessä – kuten arameankin – käytetään verbaalilauseen lisäksi myös nominaalilausetta.
מִשְׁפָּט שֵׁמָנִי
nominaalilause, nominal clause, "nimellinen lause"
Myös esim. venäjän kielessä – ja varmaan myös ukrainan – on nominaalilause. Nominaalilauseessa ei ole persoonamuotoista verbinmuotoa, josta ilmenisi sekä tekijän eli subjektin luku (yksikkö tai monikko) että persoona (1., 2. tai 3.).
Nominaalilauseessa subjekti on yleensä lauseen ensimmäisenä sanana. Subjekti on lauseen lukijalle tai kuulijalle yleensä lauseen tunnetuin tai määrätyin sana. Subjekti on siksi yleensä määräisessä muodossa tai muuten määräinen (erisnimi, suffikoitu sana, pronomini tai määrätyn omistama).
Nominaalilauseen suomenkieliseen käännökseen on lähes aina lisättävä sopiva persoonamuotoinen verbi, useimmiten jokin olla-sanan muoto. Idiomaattisissa huudahduksissa (Hakol beseder! Kaikki on kunnossa!) verbi voidaan jättää käännöksestä myös pois: "Kaikki kunnossa!"
Klassisessa hepreassa nominaalilause voi viitata myös menneisyyteen tai osoittaa käskyä. Nykyheprean puhekielessä nominaalilausetta käytetään yleensä ilmaisemaan vain indikatiivin (tositapa) preesensiä.
2. NOMINAALILAUSEEN PREDIKAATTI
Nominaalilauseen predikaattina voi olla
• 1. adjektiivi
• 2. substantiivi
• 3. pronomini
• 4. numeraali
• 5. partisiippi = NH:n preesens
• 6. adverbi tai prepositioilmaus
2.1 ADJEKTIIVI
2.1.1 ADJEKTIIVI ON YLEENSÄ EPÄMÄÄRÄISESSÄ MUODOSSA
Predikaattina toimiva adjektiivi seuraa subjektin sukua ja lukua. Nominaalilauseen subjekti on yleensä määräisessä muodossa mutta predikaattina toimiva adjektiivi epämääräisessä.
[Klassisessa hepreassa lause voi viitata myös menneeseen aikaan.]
(8)
הַסּוּס טוֹב.
Hevonen/ori on [oli] hyvä.
הַסּוּסִים טוֹבִים.
Hevoset/orit ovat [olivat] hyvät/hyviä.
הַסּוּסָה טוֹבָה.
Tamma on [oli] hyvä.
הַסּוּסוֹת טוֹבוֹת.
Tammat ovat [olivat] hyvät/hyviä.
הַמַּלְכָּה יָפָה.
Kuningatar on [oli] kaunis.
בֵּיתוֹ גָּדוֹל.
Hänen talonsa on [oli] suuri.
אֱלוֹהֵי־יִשְׂרָאֵל קָדוֹשׁ.
Israelin Jumala on pyhä.
הִיא חֲכָמָה.
Hän (fem.) on [oli] viisas.
2.1.2 NOMINAALILAUSEEN JA ATTRIBUUTTIRAKENTEEN
EROTTAMINEN
Attribuuttirakenteessa "hyvä hevonen jne." adjektiivi on poikkeuksetta aina pääsanansa jälkeen. Attribuutti seuraa aina myös pääsanansa sukua, lukua ja määräytyneisyyttä:
(8)
סוּס טוֹב
הַסּוּס הַטּוֹב
סוּסָה טוֹבָה
הַסּוּסָה הַטּוֹבָה
סוּסִים טוֹבִים
הַסּוּסִים הַטּוֹבִים
סוּסוֹת טוֹבוֹת
הַסּוּסוֹת הַטּוֹבוֹת
Jos sekä pääsana että siihen liittyvä adjektiivi ovat kumpikin epämääräisessä muodossa (sus tov, susa tova jne.) niin kysymyksessä voi klassisessa hepreassa ja kirjakielessä olla myös nominaalilauseena ilmoitettava yleinen toteamus: "Jokainen hevonen on hyvä." "Kaikki hevoset ovat hyviä." "Hevonen on hyvä juttu." "On hyvä, että on olemassa hevonen."
Tällaisia yleisiä toteamuksia esiintyy kuitenkin vain harvoin. Yleensä kysymyksessä on adjektiiviattribuutti: "(joku, eräs, yksi) hyvä hevonen".
(8)
סוּס טוֹב
(joku) hyvä hevonen
[tai: (Jokainen) hevonen on hyvä. (Hevonen on hyvä juttu.)]
מֶ֫לֶךְ טוֹב
(joku) hyvä kuningas
[tai: (Jokainen) kuningas on hyvä. (On hyvä, että on kuningas.)]
Nykyhepreassa käytetään nominaalilauseessa tällaisessa tilanteessa ilmaisun tarkentamiseksi kopulaa eli sidesanaa.
NHסוּס טוֹב
(joku) hyvä hevonen
NHסוּס הוּא טוֹב.
(Jokainen) hevonen on hyvä. (On hyvä, että on hevonen.)
NHמֶ֫לֶךְ טוֹב
(joku) hyvä kuningas
NHמֶ֫לֶךְ הוּא טוֹב.
(Jokainen) kuningas on hyvä. (On hyvä, että on kuningas.)
Jos adjektiivi on ennen pääsanaansa, niin silloin kysymyksessä ei voi olla attribuutti. Attribuutti on aina ja poikkeuksetta vasta pääsanansa jälkeen. Lauseen aloittava adjektiivi on siis aina predikaatti.
טוֹב סוּס.
(Jokainen) hevonen on hyvä. (On hyvä, että on hevonen.)
טוֹב מֶ֫לֶךְ.
(Jokainen) kuningas on hyvä. (On hyvä, että on kuningas.)
2.1.3 VERTAILUN OSOITTAMINEN
Predikaattina oleva adjektiivi voi olla vertailua osoitettaessa myös määräisessä muodossa. Jotta ilmaisu ei sekoittuisi adjektiiviattribuuttiin, niin nominaalilauseessa käytetään tarvittaessa puuttuvaa verbiä korvaamassa kopulaa eli sidesanaa (kolmannen persoonan pronominia). Klassisessa hepreassa kopula ei kuitenkaan ole pakollinen. [Klassisessa hepreassa nominaalilause voi liittyä myös menneeseen aikaan (oli/olivat).]
Jos vertailtavia on kaksi, niin silloin käännökseksi käy parhaiten komparatiivi eli voittoaste: parempi, nuorempi jne. Jos vertailtavia on enemmän kuin kaksi, niin käännöksenä voi käyttää superlatiivia eli yliastetta: paras, nuorin jne.
(4)
יַעֲקֹב וְעֵשָׂו אַחִים.
יַעֲקֹב וְעֵשָׂו הֵם אַחִים.
Jaakob ja Esau ovat [olivat] veljeksiä.
]יַעֲקֹב הַקָּטָן[
NHיַעֲקֹב הוּא הַקָּטָן.
Jaakob on [oli] nuorempi ("se pieni").
]דָּוִד הַגָּדוֹל מִן הַמְלָכִים[
NHדָּוִד הוּא הַגָּדוֹל מֵהַמְּלָכִים.
Daavid on [oli] kuninkaista suurin ("se suuri").
]שִׁבְעַת־אַחִים לְדָוִד וְדָוִד הַקָּטָן[
NHיֵשׁ לְדָּוִד שִׁבְעָה אַחִים, וְדָוִד הוּא הַקָּטָן.
Daavidilla on [oli] seitsemän veljeä, ja Daavid on [oli] nuorin ("se pieni").
טוֹב רֵעַ קָרוֹב מֵאָח רָחוֹק.
NHרֵעַ קָרוֹב הוּא טוֹב מֵאָח רָחוֹק.
Läheinen ystävä on parempi kuin kaukainen veli.
"Läheinen ystävä on hyvä kaukaisesta veljestä."
H4P מִן min-prepositio
https://gen.fi/h4p-min.html
2.2 SUBSTANTIIVI
Nominaalilauseen predikaattina oleva substantiivi voi olla joko epämääräisessä tai määräisessä muodossa. Jos predikaatti on määrätty, niin se viittaa johonkin tunnettuun tai edeltä mainittuun.
Jos sekä subjekti että predikaatti ovat samassa määräytyneisyysmuodossa olevia substantiiveja, niin nykyhepreassa on tällöin käytettävä kopulaa (hu, hi, hem, hen). [Klassisessa hepreassa kopula ei ole pakollinen.] Nykyhepreaa tuottavan on yksinkertaisinta ja varminta käyttää aina kopulaa, kun "substantiivi" on "substantiivi".
(11)
דָּוִד מֶ֫לֶךְ.
דָּוִד הוּא מֶ֫לֶךְ.
Daavid on kuningas. (kopula ei pakollinen)
]דָּוִד הַמֶּ֫לֶךְ[
דָּוִד הוּא הַמֶּ֫לֶךְ.
Daavid on se kuningas.
• sekä subjekti että predikaatti ovat määräisessä muodossa olevia
substantiiveja: NH:ssa kopula on pakollinen
הוּא הַמֶּ֫לֶךְ.
Hän on se kuningas.
אַתָּה אִישׁ.
Sinä olet mies.
אַתָּה הָאִישׁ.
Sinä olet se mies.
הַמֶּ֫לֶךְ נַ֫עַר.
הַמֶּ֫לֶךְ הוּא נַ֫עַר.
Kuningas on nuorukainen.
שְׁלֹמֹה מֶ֫לֶךְ.
שְׁלֹמֹה הוּא מֶ֫לֶךְ.
Salomo on kuningas.
זֶה הַר.
Tämä on vuori.
אֲנִי מוֹרֶה.
Minä olen opettaja.
אַתֶּם תַּלְמִידִים.
Te olette oppilaita.
אֲנִי הָרוֹעֶה הַטּוֹב.
Minä olen se hyvä paimen. (Joh10_11)
2.3 PRONOMINI
Kolmannen persoonan pronominia (kopulaa) voidaan käyttää "pelkkää" olemista ilmaisevassa lauseessa predikaattina.
(3)
אֲנִי הוּא.
Minä olen. (BSI 1995 Matt14_27 rinn.)
• po. אֶהְיֶה "Minä Olen" (2Moos03_14)
selitettynä klassisen heprean imperfektin merkityksellä
אֲנַ֫חְנוּ הֵם.
Me olemme.
הִיא הִיא.
Hän/Se (fem.) on.
2.4 NUMERAALI
Numeraalia eli lukusanaa voidaan käyttää predikaattina joko substantiivisesti (kardinaali eli perusluku) tai adjektiivisesti (ordinaali eli järjestysluku).
(2)
אֲדוֹנָי אֶחָד.
Herra on Yksi. (5Moos06_04)
רָחֵל שֵׁנִית.
Rachel [Raakel] on toinen.
2.5 PARTISIIPPI
Predikaattina toimiva partisiippi ilmaisee jatkuvaa tekemistä. Adjektiivin tavoin taipuvaa partisiippia käytetään nykyhepreassa ilmaisemassa nykyhetkistä toimintaa eli preesensiä. Preesens-tekeminen voidaan suomessa ilmaista myös rakenteella "olla tekeväinen/tekemässä".
(8)
הַמֶּ֫לֶֶךְ רוֹאֶה.
Kuningas näkee/katsoo ("on näkeväinen/näkemässä").
יֵשׁוּעַ אוֹהֵב.
Jeesus rakastaa ("on rakastava(inen)/rakastamassa").
אֲנִי כּוֹתֵב.
אֲנִי כּוֹתֶ֫בֶת.
Minä kirjoitan. ("Minä olen kirjoittavainen/kirjoittamassa.")
אַתָּה כּוֹתֵב.
אַתְּ כּוֹתֶ֫בֶת.
Sinä kirjoitat. ("Sinä olet kirjoittavainen/kirjoittamassa.")
הוּא כּוֹתֵב.
הִיא כּוֹתֶ֫בֶת.
Hän kirjoittaa. ("Hän on kirjoittavainen/kirjoittamassa.")
אֲנַ֫חְנוּ כּוֹתְבִים.
אֲנַ֫חְנוּ כּוֹתְבוֹת.
Me kirjoitamme. ("Me olemme kirjoittavaisia/kirjoittamassa.")
אַתֶּם כּוֹתְבִים.
אַתֶּן כּוֹתְבוֹת.
Te kirjoitatte. ("Te olette kirjoittavaisia/kirjoittamassa.")
הֵם כּוֹתְבִים.
הֵן כּוֹתְבוֹת.
He kirjoittavat. ("He ovat kirjoittavaisia/kirjoittamassa.")
2.6 ADVERBI TAI PREPOSITIOILMAUS
Nominaalilauseen predikaattina voi olla adverbi tai prepositioilmaus,
joka kertoo subjektin
• 1. paikan
• 2. ajan
• 3. omistajan
• 4. muun subjektista kerrottavan seikan
2.6.1 PAIKANILMAUS
(3)
הַמָּשִׁיחַ פֹּה.
Messias on täällä.
הָהָר שָׁם.
Vuori on siellä/tuolla.
הוּא בָּעִיר.
Hän on kaupungissa.
2.6.2 AJANILMAUS
(2)
הַמְּסִבָּה הַיּוֹם.
Juhla on tänään.
מָחָר שַׁבָּת.
Huomenna on sapatti.
2.6.3 OMISTAJANILMAUS
(3)
אֲנִי לְדוֹדִי.
Minä kuulun rakkaalleni. Minä olen rakkaani oma.
("Minä olen rakkaalleni.")
הַמִּזְמוֹר הַזֶּה לְדָוִד.
Tämä psalmi on Daavidin. Tämä psalmi kuuluu Daavidille.
Tämä psalmi on kirjoitettu "Daavidia" eli Messiasta varten.
הַסֵּ֫פֶר הַהוּא שֶׁלִּי.
Se/tuo kirja on minun.
2.6.4 MUU SEIKANILMAUS
(2)
הַכֹּל בְּסֵ֫דֶר!
Kaikki on järjestyksessä/kunnossa! Kaikki kunnossa!
הַמִּכְתָּב מֵאַ֗בָּא.
Kirje on isältä.
מִכְתָּב
mask. [mem-nom.] kirje
כְּתֹ֫בֶת כתובת
fem. [segolaattityyppinen]
• 1. (1x, 3Moos19_28) merkki, piirros (tatuointi)
• 2. NH kirjoitus, osoite, inscription, address
3. HUOMIOITA KLASSISEN JA NYKYHEPREAN EROISTA
3.1 SANAJÄRJESTYS
Nominaalilauseen sanajärjestys on vapaa. Yleensä subjekti on määräisessä muodossa ennen predikaattia.
Käänteinen sanajärjestys, jota käytetään lähinnä klassisessa hepreassa, korostaa predikaattia.
(3)
הַמֶּ֫לֶךְ טוֹב.
Kuningas on hyvä.
טוֹב הַמֶּ֫לֶךְ.
Kuningas on hyvä. (hyvyys korostuu)
נַ֫עַר אֲנוֹכִי.
Minä olen (vasta) nuorukainen. (nuoruus korostuu)
3.2 KOPULA
Nykyheprean kielioppisääntöjen mukaan nominaalilauseessa tulee tarvittaessa käyttää selvyyden vuoksi kopulaa. Kopulana eli yhdistäjänä käytetään kolmannen persoonan pronominia hu, hi, hem tai hen. Raamatun hepreassa kopula voi myös jäädä pois.
Kopula on nykyhepreassa pakollinen, jos subjekti ja predikaatti ovat samassa määräytyneisyysmuodossa olevia substantiiveja.
H4i Kopula eli yhdistävä sidesana
https://gen.fi/h4i-kopula.html
(5)
דָּוִד הוּא הָאִישׁ.
Daavid on se mies.
]דָּוִד הָאִישׁ[
Daavid on [oli] se mies.
• NH:ssa tämä olisi apposititio- eli substantiiviattribuuttirakenne:
"Daavid-mies"
עִיר הִיא נְקֵבָה.
Kaupunki on feminiini. (kieliopillinen määrittely)
כֶּ֫לֶב הוּא חַיָּה.
Koira on eläin.
• yleinen määrittely: Jokainen koira on eläin. = Kaikki koirat ovat eläimiä.
Pitkähkön subjektin yhteydessä on myös syytä käyttää kopulaa.
הָאַחִים הַצְּעִירִים שֶׁלּוֹ הֵם חַיָּלִים.
Hänen nuoremmat/nuorimmat veljensä ovat sotilaita.
3.3 AIKAMUOTO JA TAPALUOKKA
Nykyhepreassa nominaalilausetta käytetään vain preesensin eli nykyhetken ilmaisemiseen. Raamatussa nominaalilausetta voidaan käyttää myös menneisyydestä kerrottaessa.
(2)
דָּוִד מֶ֫לֶךְ.
BH: Daavid on/oli kuningas.
NH: Daavid on kuningas.
Klassisessa hepreassa nominaalilause voi viitata myös tulevaan aikaan tai se voi osoittaa käskyä.
בָּרוּךְ אֲדוֹנָי!
Herra on (olkoon tai on oleva) siunattu!
Tanachissa on tekstiyhteydestä pääteltävä, mitä aikamuotoa ja tapaluokkaa käännöksessä käytetään.
3.4 KIELTOSANA
Klassisessa hepreassa nominaalilauseen kieltosana on aina substantiivinen "ein".
(2 +)
אֵין יוֹסֵף שָׁם.
Joosef ei ole [ollut] siellä.
אֵין פֹּה נָבִיא.
Täällä ei ole [ollut] profeettaa.
יֵשׁ פֹּה נָבִיא.
Täällä on [oli] profeetta.
vrt.
רוֹאֶה
mask. näkijä (vanha nimitys profeetalle)
√ראה nähdä
sisarj. √רעה nähdä ja pitää huolta lähimmäisen tarpeista,
olla ystävä, v. paimentaa
רוֹעֶה
mask. paimen
רֵעַ
mask. ystävä
רוּת
henk. fem. "ystävätär"
serkkuj. √רעע jättää lähimmäisen tarpeet täyttämättä:
v. olla paha, tehdä pahaa
רַע
adj. paha
רָע
[pausa]
Ein-kieltosana suffikoituna:
• hakasulkeissa klassisen heprean rinnakkaiset energiset suffiksimuodot
• mon. 1. c. -suffiksilla on vain energinen muoto,
joka on identtinen yks. 3. mask. energisen suffiksimuodon kanssa
אֵינִי] אֵינֶ֫נִּי[
אֵינְךָ
אֵינֵךְ
אֵינוֹ] אֵינֶ֫נּוּ[
אֵינָהּ] אֵינֶ֫נָּה[
אֵינֶ֫נְ + הָ* < אֵינֶ֫ןָּ < אֵינֶ֫נָּה
• yks. 3. fem. -energisen suffiksin loppu-nuniin lisätty on
mater lectionis -kirjain, joka ei kuulu suffiksiin
אֵינֶ֫נּוּ
אֵינְכֶם
אֵינְכֶן
אֵינָם
אֵינָן
Nykyhepreassa ein-kieltosanaa käytetään ns. tilalauseessa ilmaisemaan "jotakin ei ole olemassa" eli jonkin oleminen kielletään. Vastaavassa myönteisessä ilmaisussa on "jesh".
(8)
אֵין כֶּ֫סֶף.
Ei ole rahaa.
יֵשׁ כֶּ֫סֶף.
On rahaa. / Rahaa on.
אֵין דָּבָר!
interj. Ei se mitään! Ei se haittaa! "Asian olemattomuus!"
(esim. vastaus kevyeen anteeksipyyntöön tai kiitokseen)
יֵשׁ דָּבָר!
interj. No on syytäkin!
Nykyheprean puhekielen preesenslauseen (predikaattina partisiippi) kieltosana on "lo".
אֲנִי לֹא מְדַבֵּר עֲרָבִית.
NH (puhek.): Minä en puhu arabiaa.
מְדַבֶּ֫רֶת
yks. fem.
• klassisessa kirjakielessä lause kuuluisi
("Minun olemattomuuteni puhuvainen arabiaa."):
אֵינִי מְדַבֵּר עֲרָבִית.
הֵם לֹא יוֹדְעִים.
NH (puhek.): He eivät tiedä (tai ymmärrä, osaa).
• kirjakielessä ("Heidän olemattomuutensa tietäväisiä."):
אֵינָם יוֹדְעִים.