H4A Konsonantit (HEPREA, KIELIOPPI, KIRJAIMET)
| h4a-konsonantit.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 4.10.2019).
H4 KIELIOPPI, https://gen.fi/h4.html
H4A KIRJAIMET, https://gen.fi/h4a.html
H4A Konsonantit
https://gen.fi/h4a-konsonantit.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Konsonanttien nykyheprealainen ääntyminen
1.1 Heprean 22 konsonanttia
1.2 Laryngaalit eli kurkkuäänteet
1.3 Sibilantit eli suhuäänteet (Ekskurssi)
1.4 Emfaattiset eli painolliset äänteet (Ekskurssi)
1.5 Soinnilliset ja soinnittomat äänteet (Ekskurssi)
1.6 Jod voi puhekielessä mykistyä (Ekskurssi)
1.7 He-konsonantti voi puhekielessä mykistyä (Ekskurssi)
2. Loppukirjaimet (kamnapets)
3. Muodoltaan samankaltaisia kirjaimia
4. Samalla tavalla ääntyvät kirjaimet
5. Kurkkuäänteet eli laryngaalit (Ekskurssi)
5.1 Kurkkuäänne ei kahdennu
5.2 Kurkkuäänteeseen ei voi liittyä ääntyvää shva-vokaalia
5.3 Myös mykän shvan tilalla voi olla sieppausvokaali
5.4 Kurkkuäänteet vetävät puoleensa a- tai segol-vokaalia
6. Beged kefet -kirjaimet
7. Dagesh chazak eli kahdennuspiste
8. Mapik eli sanan lopussa oleva he-konsonantti
1. KONSONANTTIEN NYKYHEPREALAINEN ÄÄNTYMINEN
1.1 HEPREAN 22 KONSONANTTIA
Seuraavassa esitellään heprean kirjainten yksinkertaistettu ääntäminen länsimaisen tavan mukaisesti, joka on vakiintunut nyky-Israelissa standardiääntämiseksi. Jos klassinen translitterointi ja/tai ääntäminen poikkeaa tästä, niin se on annettu hakasulkeissa [].
Puhekielessä kaikkien kaksitavuisten kirjainten nimet ovat penultimapainotteisia eli paino on toiseksi viimeisellä tavulla: alef [á-], gimel [gí-] jne. Sen sijaan esim. sofit-sanan [-fít] (adj. "lopussa oleva, loppuinen") paino on perussäännön mukaisesti viimeisellä tavulla.
א 1 alef '/- [ʼ]
Alef merkitään heittomerkillä silloin, kun se aloittaa vokaalin yhteydessä tavun ja vaikuttaa äänihuulten sulkeutumisen, eikä tavuraja ole muuten selvä, esim.
הָאָ֫רֶץ ha'arets
Muutoin alef on mykkä, eikä sitä merkitä.
בּ 2 bet b (soinnillinen p-äänne)
ב 2 vet v [b] (soinnillinen hankaava p-äänne)
גּ 3 gimel g (soinnillinen k-äänne)
ג 3 gimel g [ḡ, hankaava g]
דּ 4 dalet d (soinnillinen t-äänne)
ד 4 dalet d [ḏ, hankaava soinnillinen dentaali, engl. this, ð]
ה 5 he h (kevyt ja hento h)
ו 6 vav v [w, bilabiaalinen eli kaksoishuuliäänne, engl. way]
ז 7 zain z (soinnillinen "mehiläis-s" – ei ts! engl. zoo)
ח 8 chet ch [ḥ] (nielussa ääntyvä karhea h eli
soinniton faryngaalinen frikatiivi)
ט 9 tet t [ṭ, emfaattinen eli painollinen takainen tumma t]
י 10 jod j (engl. y)
כּ 20 kaf k
כ 20 chaf ch (nykyisin äännetään chet-äänteenä)
[k, hankaava k-äänne, sama kuin saksan ich-äänne]
ך 20/500 kaf sofit
ל 30 lamed l
מ 40 mem m
ם 40/600 mem sofit
נ 50 nun n
ן 50/700 nun sofit
ס 60 samech s
ע 70 ain '/- [ʽ, voimakas soinnillinen faryngaali]
Ain osoittaa vokaalin yhteydessä tavurajan eli äänihuulten sulkeutumisen, muutoin (lähes) mykkä. Merkitään transkriptiossa heittomerkillä vain silloin, kun tavuraja ei ole muuten selvä.
Poikkeus: Ain ääntyy sanan keskellä shvan kanssa lyhyenä kurkku-a:na, esim.
מַ֫עְלָה מעלה ma'ala adv. (lokat.)
ylöspäin, ylhäällä.
פּ 80 pe p
פ 80 fe f [p]
ף 80/800 pe sofit
צ 90 tsadi ts [ṣ, emfaattinen eli painollinen takainen tumma s]
(engl. tz)
ץ 90/900 tsadi sofit
ק 100 kof k [ḳ, q, emfaattinen eli painollinen takainen tumma k]
ר 200 resh r (takainen kitakielekkeessä (uvula) ääntyvä r)
שׁ 300 shin sh [š] (suhu-s, engl. she)
שׂ 300 sin s [ś, terävä "käärme-s"]
תּ 400 tav t
ת 400 tav t [ṯ, hankaava soinniton dentaali, engl. thick, θ]
1.2 LARYNGAALIT ELI KURKKUÄÄNTEET
Neljä kirjainta, אהח״ע alef, he, chet ja ain, ääntyy kurkussa. Niitä kutsutaan kurkkuäänteiksi eli laryngaaleiksi, gutturals, hepr. gronijot.
Monissa kielioppisäännöissä kurkkuäänteet muodostavat oman ryhmänsä.
Ne eivät esimerkiksi kahdennu.
ר resh on ns. puolikurkkuäänne, sekään ei kahdennu.
Muuten se käyttäytyy normaalin kirjaimen tavoin.
1.3 SIBILANTIT ELI SUHUÄÄNTEET (EKSKURSSI)
Suhuäänteitä eli sibilantteja on viisi:
זסצשׁ״שׂ zain, samech, tsadi, shin, sin
1.4 EMFAATTISET ELI PAINOLLISET ÄÄNTEET (EKSKURSSI)
Emfaattisia eli painokkaita, voimakkaita, suun takaosassa ääntyviä tummia konsonantteja on kolme:
טצ״ק tet, tsadi, kof
Nykyisin ne ääntyvät tavallisina kirjaimina. Tsadi äännetään kuitenkin kaksoiskerakkeena eli kaksoiskonsonanttina "ts".
1.5 SOINNILLISET JA SOINNITTOMAT ÄÄNTEET (EKSKURSSI)
Bet, vet, gimel, ḡimel, dalet, dalet, vav, zain, jod, lamed, mem, nun ja ain ovat soinnillisia.
בּבגּגדּדוזילמנ״ע
Alef, he, chet, tet, kaf, chaf, samech, pe, fe, tsadi, kof, resh, shin, sin, tav ja tav ovat soinnittomia.
אהחטכּכספּפצקרשׁשׂתּ״ת
1.6 JOD VOI PUHEKIELESSÄ MYKISTYÄ (EKSKURSSI)
Jod ei äänny nykyheprean puhekielessä (aramean vaikutuksesta) ji-alkuisissa erisnimissä. Raamattua luettaessa ne voi halutessaan aina ääntää heprealaisittain ji-alkuisina.
יִזְרְעֶאל יזרעאל [Jiz-] erisn. paik., henk. mask. (36x) Izre'el
[KR Jisreel], "Jumala kylvää", זֶ֫רַע זרע mask. (229x) siemen
יִצְחָק יצחק [Jits-] erisn. henk. mask. (112x) Itschak [KR Iisak],
"hän (mask.) nauraa"
יִשְׂרָאֵל ישראל [Jis-] erisn. henk. mask., paik. fem. (2 506x) Israel
"Hän taistelee Jumalaa vastaan tai Jumala taistelee"
יִתְרוֹ יתרו [Jit-] erisn. henk. mask. (9x) Itro [KR Jetro]
Kuitenkin myös puhekielessä esim.:
יִשַׁי ישי erisn. henk. mask. (41x) Ishai tai Jishai [KR Iisai],
"Herra kestää tai Herra on lahja"
Puhekielessä jod ei äänny, jos se aloittaa sanan lopussa painottoman tavun ja sitä edeltää vokaali.
אַ֫נְגְלִיָּה אנגלייה [-ija] Anglia erisn. paik. fem. NHL
Englanti (Huomaa, että hepreassa ei ole äng-äännettä [ŋ],
mutta lainasanoissa se on mahdollista ääntää.)
בַּ֫יִת בית [-ajit] bait mask. (2.036x) talo, temppeli, koti, huone,
pullo, säiliö
מַ֫יִם מים [-ajim] maim mask. du. (580x) vesi
Lainasanoissa esiintyvä adjektiivin monikon maskuliinin painoton ijim-pääte lyhenee puhekielessä im-päätteeksi.
פִ֫ינִיִּים פיניים [-ijim] finim adj. mon. mask. NHL suomalaiset
(vaatteet, kirjat ym. tavarat tai asiat)
Vertaa פִ֫ינִים פינים finim subst. mask. mon. NHL suomalaiset
(ihmiset)
1.7 HE-KONSONANTTI VOI PUHEKIELESSÄ MYKISTYÄ (EKSKURSSI)
Konsonanttina lausuttava he-kirjain voi puhekielessä heikentyä kuulumattomiin. Heprean he-konsonantti on yleensäkin heikompi kuin suomen h-äänne.
Lehitraot! {Le'it-} Näkemiin!
לְהִתְרָאוֹת !להתראות!
Ma ha'injanim? {Ma'injanim?} Miten menee? "Miten ovat asiat?"
מָה הָעִנְיָנִים ?מה העניינים?
2. LOPPUKIRJAIMET (KAMNAPETS)
Viidellä kirjaimella on erityinen loppu- eli sofit-muoto silloin, kun ne ovat sanan viimeisenä kirjaimena:
כמנפ״ץ kaf, mem, nun, pe, tsadi
Tekninen muistisana: כַּמְנַפֵּּ״ץ kamnapets
סוֹפִית סופית sofit adj. fem. MH lopussa oleva, "loppuinen"
loppukirjaimen lukuarvo
כ ך kaf sofit ch 20 tai 500
מ ם mem sofit m 40 tai 600
נ ן nun sofit n 50 tai 700
פ ף pe sofit f 80 tai 800
צ ץ tsadi sofit ts 90 tai 900
Vokalisoidussa tekstissä kaf sofit -kirjaimeen kirjoitetaan aina joko ylösnostettu shva- tai kamats-vokaalimerkki:
ךְ kaf sofit + shva
joko juuren viimeinen kirjain tai suff. yks. 2. fem.
ךָ kaf sofit + kamats
aina suff. yks. 2. mask.
3. MUODOLTAAN SAMANKALTAISIA KIRJAIMIA
ב כ bet–kaf
ג נ gimel–nun
ד ך dalet–kaf sofit
ד ר dalet–resh
ה ח he–chet
ו ז vav–zain
ו ן vav–nun sofit
ח ת chet–tav
ך ן kaf sofit – nun sofit
ם ס mem sofit –samech
ע צ ain–tsadi
4. SAMALLA TAVALLA ÄÄNTYVÄT KIRJAIMET
Jotkut kirjaimet ääntyvät nykyisin joko täysin tai lähes samalla tavalla. Orientaalisuvuissa (mizrachi, sfaradi) saatetaan yhä kuitenkin lähinnä arabian vaikutuksesta ääntää tarkemmin ja erottaa toisistaan esim. alef ja ain, chet ja chaf, tet ja tav jne.
א alef ע ain osoittavat vokaalin yhteydessä tavurajan
ב vet ו vav v
ח chet כ chaf ch
ט tet ת tav t
כּ kaf ק kof k
ס samech שׂ sin s
5. KURKKUÄÄNTEET ELI LARYNGAALIT (EKSKURSSI)
Neljä kirjainta אהח״ע ääntyy kurkussa:
א ja ה kurkunpäässä (larynx)
ח ja ע nielussa (pharynx)
Näitä kutsutaan kurkkuäänteiksi eli latinalaisittain laryngaaleiksi (gutturals). Hepreaksi kurkku on "garon", josta johtuu "gronit" eli kurkkuäänne, mon. "gronijot".
גָּרוֹן גרון
גְּרוֹנִית גרונית
גְּרוֹנִיּוֹת גרוניות
5.1 KURKKUÄÄNNE EI KAHDENNU
Kurkkuäänteessä ei voi olla dagesh chazak -kahdennuspistettä. Myöskään resh ei kahdennu, ja siksi sitä kutsutaan puolikurkkuäänteeksi.
Kahdennuksen poisjääminen voi vaikuttaa laryngaalia tai resh-kirjainta edeltävän vokaalin pidentymisen tai värin muuttumisen.
Esim. määräinen artikkeli on normaalisti ha- + kahdennus, mutta kurkkuäänteiden yhteydessä tapahtuu muutoksia
(puhekielessä voi aina sanoa "ha-"):
הַמֶּ֫לֶך המלך (se) kuningas
הָאָב האב (se) isä
הָרוּחַ הרוח (se) henki, Henki, tuuli
הַהֵיכָל ההיכל (se) temppeli
הֶעָרִים {ha'arim} הערים (ne) kaupungit
5.2 KURKKUÄÄNTEESEEN EI VOI LIITTYÄ ÄÄNTYVÄÄ
SHVA-VOKAALIA
Kurkkuäänteeseen ei voi liittyä ääntyvää shva-vokaalia eli shva na -merkkiä ("liikkuva shva", shva mobile).
שְׁוָא נָע שווא נע
Shvan tilalla on joku chataf- [chatef-] eli sieppausvokaaleista.
ֲ chataf patach (a)
עֲמַדְתֶּם עמדתם te (mask.) seisoitte, kestitte
Vertaa שְׁמַרְתֶּם שמרתם te (mask.) varjelitte
ֱ chataf segol (e)
הֱיִיתֶן {הֲיִיתֶן} הייתן te (fem.) olitte
Vertaa רְאִיתֶן ראיתן te (fem.) näitte
ֳ chataf kamats (o)
חֳדָשִׁים חודשים mask. mon. kuukaudet
Vertaa מְלָכִים מלכים kuninkaat
חָטָף ,חָטֵף חטף
חֲטַף־פַּתַּח חטף פתח
חֲטַף־סֶגּוֹל חטף סגול
חֲטַף־קָמָץ חטף קמץ
5.3 MYÖS MYKÄN SHVAN TILALLA VOI OLLA SIEPPAUSVOKAALI
Usein myös ääntymättömän eli mykän shvan tilalla on kurkkuäänteen alla sieppausvokaali, shva nach, "lepäävä shva", shva quiscens.
שְׁוָא נָח שווא נח
יַאֲמִין יאמין hän (mask.) uskoo
Vertaa יַגְדִּיל יגדיל hän (mask.) tekee suureksi.
5.4 KURKKUÄÄNTEET VETÄVÄT PUOLEENSA
A- TAI SEGOL-VOKAALIA
Kurkkuäänteet vetävät puoleensa
a-vokaalia: סֲ, סַ, סָ tai
segol-vokaalia: סֱ, סֶ
יִסְלַח יסלח hän (mask.) antaa anteeksi
יֶחְזַק [יֶחֱזַק] יחזק hän (mask.) on vahva
6. BEGED KEFET -KIRJAIMET
Kuusi kirjainta, בגדכפ״ת bet, gimel, dalet, kaf, pe ja tav, muistisana beged kefet [begadkefat], on äännetty kahdella tavalla:
– umpiäänteenä räjähtävästi eli eksplosiivisesti tai
– hankaavasti eli frikatiivisesti
בֶּ֫גֶד כֶּ֫פֶ״ת בגד כפ״ת
Raamatun vokalisoidussa tekstissä sekä nykyheprean vokalisoidussa kirjakielessä umpiäänne osoitetaan kirjaimen keskellä olevalla pisteellä.
dagesh kal, "kevyt korostus/painotus", dagesh lene
דָּגֵשׁ קַל דגש קל
ד״ק ,דג״ק
Dagesh kal -piste merkitään sanan alussa olevaan tai konsonantin jälkeiseen beged kefet -kirjaimeen.
Dagesh-piste kirjoitetaan umpiäänteenä eli meikäläisittäin normaalisti ääntyviin kirjaimiin. Muistisääntö: Dagesh-piste on "pommi", joka räjäyttää kirjaimen!
בּ b
גּ g
דּ d
כּ k
פּ p
תּ t
Ilman dagesh-pistettä nämä kuusi beged kefet -kirjainta ovat vokaalin jälkeen klassisesti ääntyneet hankaavasti eli frikatiivisesti.
ב v [b]
ג [ḡ]
ד [d]
כ ch [k]
פ f [p]
ת [t]
Nykyisin kuitenkaan gimel-, dalet- ja tav-kirjainten osalta ei tehdä eroa umpi- ja
hankaavan ääntämyksen välillä. Ne äännetään aina normaalisti räjähtävänä kirjaimena: g, d tai t. Hankaava pisteetön chaf äännetään nykyisin samalla tavalla kuin chet eli karheana nielussa ääntyvänä h-äänteenä.
Yhteenveto:
בּ b
ב v
גּ g
ג g
דּ d
ד d
כּ k
כ ch
פּ p
פ f
תּ t
ת t
Kolmea nykyhepreassa kahdella eri tavalla ääntyvää kirjainta (bet, kaf, pe) voidaan kutsua myös teknisellä muistisanalla "bekef".
בכ״ף
7. DAGESH CHAZAK ELI KAHDENNUSPISTE
Edellisessä kohdassa kerrottiin, että beged kefet -kirjainten yhteydessä käytetään kirjaimen keskellä dagesh kal (kevyt korostus/painotus) -pistettä osoittamaan umpiäännettä sanan alussa tai konsonantin jälkeen.
Sen lisäksi dagesh- eli korostuspistettä käytetään osoittamaan vokaalin jälkeistä konsonantin kahdennusta.
Vokaalin jälkeisen kahdentavan pisteen nimi on dagesh chazak eli vahva korostus/painotus (dagesh forte).
דָּגֵשׁ חָזָק דגש חזק
דג״ח, ד״ח
Kahdentava dagesh chazak -piste voi esiintyä אהחע״ר-kirjaimia lukuun ottamatta kaikissa konsonanteissa. Nykyhepreassa kahdennusta ei kuitenkaan äännetä (eikä merkitä paitsi yleensä beged kefet -kirjaimissa).
Kertaus:
1. Vokaalin jälkeinen dagesh-piste on kahdentava dagesh chazak.
2. Muissa tapauksissa (eli sanan alussa ja konsonantin jälkeen) on kysymys beged kefet -konsonantin umpiäännettä osoittavasta dagesh kal -pisteestä.
דָּבָר דבר mask. BH sana, asia, jokin,
NH asia, jokin, jotakin, (kielteisessä lauseessa) mitään
(suom. > tavara)
(piste sanan alussa on dagesh kal)
מִדְבָּר מדבר mask. mem-nom. autiomaa, "erämaa"
(piste konsonantin jälkeen on dagesh kal)
אַ֗בָּא אבא [ab-ba] NH (aram.) (oma) isä
(piste vokaalin jälkeen dagesh chazak)
הִנֵּה הינה [hin-ne] katso! kas tässä!
(piste vokaalin jälkeen dagesh chazak)
צִוָּה צווה [tsiv-va] hän (mask.) käski
(piste vokaalin jälkeen dagesh chazak)
8. MAPIK ELI SANAN LOPUSSA OLEVA HE-KONSONANTTI
ה he-kirjain sanan lopussa on lähes aina vokaalikirjain eli (pitkän) vokaalin merkki: em hakria, "lukemisen äiti", mater lectionis, vowel letter.
אֵם־הַקְּרִיאָה אם הקריאה
Joskus he-kirjain on kuitenkin sanan lopussa oikea konsonantti (he mappicatum). Tällaiseen konsonanttiseen sananloppuiseen he-kirjaimeen merkitään mapik-piste.
הּ-
מַפִּיק מפיק
Mapik-sana on arameasta lainattua keskiajan hepreaa [MH(L)] ja
tarkoittaa "ulos tuominen", aram. √נְפַק, josta on johdettu myös
נָפַק נפק nafak v. NH(L) hif. "tuoda ulos".
Nykyheprean puhekielessä sananloppuista he-kirjainta ei kuitenkaan äännetä edes silloin, kun se on mapik-pisteellä varustettu konsonantti.
Halelu Ja! [Halelū Jā́h!] Ylistäkää Herraa (Jahvea)! Halleluja!
הַלְלוּ־יָהּ הללו יה
gava [gāváh] olla korkea
גָּבַהּ גבה
Poikkeus: He mappicatum äännetään poikkeuksellisesti puhekielessä, jos siihen liittyy patach ganuv eli "varastettu patach" [patach furtivum].
פַּתָּח גָּנוּב פתח גנוב
Sanan loppuun ääntyy tällöin poikkeuksellisesti painoton -ha (konsonantin ja vokaalin paikat vaihtuvat ääntämisessä):
גָּבוֹהַּ גבוה gavoha (-ó-) [gāvṓah] adj. korkea
Vertaa רוּחַ ruach [-ú-]
H4 KIELIOPPI, https://gen.fi/h4.html
H4A KIRJAIMET, https://gen.fi/h4a.html
H4A Konsonantit
https://gen.fi/h4a-konsonantit.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Konsonanttien nykyheprealainen ääntyminen
1.1 Heprean 22 konsonanttia
1.2 Laryngaalit eli kurkkuäänteet
1.3 Sibilantit eli suhuäänteet (Ekskurssi)
1.4 Emfaattiset eli painolliset äänteet (Ekskurssi)
1.5 Soinnilliset ja soinnittomat äänteet (Ekskurssi)
1.6 Jod voi puhekielessä mykistyä (Ekskurssi)
1.7 He-konsonantti voi puhekielessä mykistyä (Ekskurssi)
2. Loppukirjaimet (kamnapets)
3. Muodoltaan samankaltaisia kirjaimia
4. Samalla tavalla ääntyvät kirjaimet
5. Kurkkuäänteet eli laryngaalit (Ekskurssi)
5.1 Kurkkuäänne ei kahdennu
5.2 Kurkkuäänteeseen ei voi liittyä ääntyvää shva-vokaalia
5.3 Myös mykän shvan tilalla voi olla sieppausvokaali
5.4 Kurkkuäänteet vetävät puoleensa a- tai segol-vokaalia
6. Beged kefet -kirjaimet
7. Dagesh chazak eli kahdennuspiste
8. Mapik eli sanan lopussa oleva he-konsonantti
1. KONSONANTTIEN NYKYHEPREALAINEN ÄÄNTYMINEN
1.1 HEPREAN 22 KONSONANTTIA
Seuraavassa esitellään heprean kirjainten yksinkertaistettu ääntäminen länsimaisen tavan mukaisesti, joka on vakiintunut nyky-Israelissa standardiääntämiseksi. Jos klassinen translitterointi ja/tai ääntäminen poikkeaa tästä, niin se on annettu hakasulkeissa [].
Puhekielessä kaikkien kaksitavuisten kirjainten nimet ovat penultimapainotteisia eli paino on toiseksi viimeisellä tavulla: alef [á-], gimel [gí-] jne. Sen sijaan esim. sofit-sanan [-fít] (adj. "lopussa oleva, loppuinen") paino on perussäännön mukaisesti viimeisellä tavulla.
א 1 alef '/- [ʼ]
Alef merkitään heittomerkillä silloin, kun se aloittaa vokaalin yhteydessä tavun ja vaikuttaa äänihuulten sulkeutumisen, eikä tavuraja ole muuten selvä, esim.
הָאָ֫רֶץ ha'arets
Muutoin alef on mykkä, eikä sitä merkitä.
בּ 2 bet b (soinnillinen p-äänne)
ב 2 vet v [b] (soinnillinen hankaava p-äänne)
גּ 3 gimel g (soinnillinen k-äänne)
ג 3 gimel g [ḡ, hankaava g]
דּ 4 dalet d (soinnillinen t-äänne)
ד 4 dalet d [ḏ, hankaava soinnillinen dentaali, engl. this, ð]
ה 5 he h (kevyt ja hento h)
ו 6 vav v [w, bilabiaalinen eli kaksoishuuliäänne, engl. way]
ז 7 zain z (soinnillinen "mehiläis-s" – ei ts! engl. zoo)
ח 8 chet ch [ḥ] (nielussa ääntyvä karhea h eli
soinniton faryngaalinen frikatiivi)
ט 9 tet t [ṭ, emfaattinen eli painollinen takainen tumma t]
י 10 jod j (engl. y)
כּ 20 kaf k
כ 20 chaf ch (nykyisin äännetään chet-äänteenä)
[k, hankaava k-äänne, sama kuin saksan ich-äänne]
ך 20/500 kaf sofit
ל 30 lamed l
מ 40 mem m
ם 40/600 mem sofit
נ 50 nun n
ן 50/700 nun sofit
ס 60 samech s
ע 70 ain '/- [ʽ, voimakas soinnillinen faryngaali]
Ain osoittaa vokaalin yhteydessä tavurajan eli äänihuulten sulkeutumisen, muutoin (lähes) mykkä. Merkitään transkriptiossa heittomerkillä vain silloin, kun tavuraja ei ole muuten selvä.
Poikkeus: Ain ääntyy sanan keskellä shvan kanssa lyhyenä kurkku-a:na, esim.
מַ֫עְלָה מעלה ma'ala adv. (lokat.)
ylöspäin, ylhäällä.
פּ 80 pe p
פ 80 fe f [p]
ף 80/800 pe sofit
צ 90 tsadi ts [ṣ, emfaattinen eli painollinen takainen tumma s]
(engl. tz)
ץ 90/900 tsadi sofit
ק 100 kof k [ḳ, q, emfaattinen eli painollinen takainen tumma k]
ר 200 resh r (takainen kitakielekkeessä (uvula) ääntyvä r)
שׁ 300 shin sh [š] (suhu-s, engl. she)
שׂ 300 sin s [ś, terävä "käärme-s"]
תּ 400 tav t
ת 400 tav t [ṯ, hankaava soinniton dentaali, engl. thick, θ]
1.2 LARYNGAALIT ELI KURKKUÄÄNTEET
Neljä kirjainta, אהח״ע alef, he, chet ja ain, ääntyy kurkussa. Niitä kutsutaan kurkkuäänteiksi eli laryngaaleiksi, gutturals, hepr. gronijot.
Monissa kielioppisäännöissä kurkkuäänteet muodostavat oman ryhmänsä.
Ne eivät esimerkiksi kahdennu.
ר resh on ns. puolikurkkuäänne, sekään ei kahdennu.
Muuten se käyttäytyy normaalin kirjaimen tavoin.
1.3 SIBILANTIT ELI SUHUÄÄNTEET (EKSKURSSI)
Suhuäänteitä eli sibilantteja on viisi:
זסצשׁ״שׂ zain, samech, tsadi, shin, sin
1.4 EMFAATTISET ELI PAINOLLISET ÄÄNTEET (EKSKURSSI)
Emfaattisia eli painokkaita, voimakkaita, suun takaosassa ääntyviä tummia konsonantteja on kolme:
טצ״ק tet, tsadi, kof
Nykyisin ne ääntyvät tavallisina kirjaimina. Tsadi äännetään kuitenkin kaksoiskerakkeena eli kaksoiskonsonanttina "ts".
1.5 SOINNILLISET JA SOINNITTOMAT ÄÄNTEET (EKSKURSSI)
Bet, vet, gimel, ḡimel, dalet, dalet, vav, zain, jod, lamed, mem, nun ja ain ovat soinnillisia.
בּבגּגדּדוזילמנ״ע
Alef, he, chet, tet, kaf, chaf, samech, pe, fe, tsadi, kof, resh, shin, sin, tav ja tav ovat soinnittomia.
אהחטכּכספּפצקרשׁשׂתּ״ת
1.6 JOD VOI PUHEKIELESSÄ MYKISTYÄ (EKSKURSSI)
Jod ei äänny nykyheprean puhekielessä (aramean vaikutuksesta) ji-alkuisissa erisnimissä. Raamattua luettaessa ne voi halutessaan aina ääntää heprealaisittain ji-alkuisina.
יִזְרְעֶאל יזרעאל [Jiz-] erisn. paik., henk. mask. (36x) Izre'el
[KR Jisreel], "Jumala kylvää", זֶ֫רַע זרע mask. (229x) siemen
יִצְחָק יצחק [Jits-] erisn. henk. mask. (112x) Itschak [KR Iisak],
"hän (mask.) nauraa"
יִשְׂרָאֵל ישראל [Jis-] erisn. henk. mask., paik. fem. (2 506x) Israel
"Hän taistelee Jumalaa vastaan tai Jumala taistelee"
יִתְרוֹ יתרו [Jit-] erisn. henk. mask. (9x) Itro [KR Jetro]
Kuitenkin myös puhekielessä esim.:
יִשַׁי ישי erisn. henk. mask. (41x) Ishai tai Jishai [KR Iisai],
"Herra kestää tai Herra on lahja"
Puhekielessä jod ei äänny, jos se aloittaa sanan lopussa painottoman tavun ja sitä edeltää vokaali.
אַ֫נְגְלִיָּה אנגלייה [-ija] Anglia erisn. paik. fem. NHL
Englanti (Huomaa, että hepreassa ei ole äng-äännettä [ŋ],
mutta lainasanoissa se on mahdollista ääntää.)
בַּ֫יִת בית [-ajit] bait mask. (2.036x) talo, temppeli, koti, huone,
pullo, säiliö
מַ֫יִם מים [-ajim] maim mask. du. (580x) vesi
Lainasanoissa esiintyvä adjektiivin monikon maskuliinin painoton ijim-pääte lyhenee puhekielessä im-päätteeksi.
פִ֫ינִיִּים פיניים [-ijim] finim adj. mon. mask. NHL suomalaiset
(vaatteet, kirjat ym. tavarat tai asiat)
Vertaa פִ֫ינִים פינים finim subst. mask. mon. NHL suomalaiset
(ihmiset)
1.7 HE-KONSONANTTI VOI PUHEKIELESSÄ MYKISTYÄ (EKSKURSSI)
Konsonanttina lausuttava he-kirjain voi puhekielessä heikentyä kuulumattomiin. Heprean he-konsonantti on yleensäkin heikompi kuin suomen h-äänne.
Lehitraot! {Le'it-} Näkemiin!
לְהִתְרָאוֹת !להתראות!
Ma ha'injanim? {Ma'injanim?} Miten menee? "Miten ovat asiat?"
מָה הָעִנְיָנִים ?מה העניינים?
2. LOPPUKIRJAIMET (KAMNAPETS)
Viidellä kirjaimella on erityinen loppu- eli sofit-muoto silloin, kun ne ovat sanan viimeisenä kirjaimena:
כמנפ״ץ kaf, mem, nun, pe, tsadi
Tekninen muistisana: כַּמְנַפֵּּ״ץ kamnapets
סוֹפִית סופית sofit adj. fem. MH lopussa oleva, "loppuinen"
loppukirjaimen lukuarvo
כ ך kaf sofit ch 20 tai 500
מ ם mem sofit m 40 tai 600
נ ן nun sofit n 50 tai 700
פ ף pe sofit f 80 tai 800
צ ץ tsadi sofit ts 90 tai 900
Vokalisoidussa tekstissä kaf sofit -kirjaimeen kirjoitetaan aina joko ylösnostettu shva- tai kamats-vokaalimerkki:
ךְ kaf sofit + shva
joko juuren viimeinen kirjain tai suff. yks. 2. fem.
ךָ kaf sofit + kamats
aina suff. yks. 2. mask.
3. MUODOLTAAN SAMANKALTAISIA KIRJAIMIA
ב כ bet–kaf
ג נ gimel–nun
ד ך dalet–kaf sofit
ד ר dalet–resh
ה ח he–chet
ו ז vav–zain
ו ן vav–nun sofit
ח ת chet–tav
ך ן kaf sofit – nun sofit
ם ס mem sofit –samech
ע צ ain–tsadi
4. SAMALLA TAVALLA ÄÄNTYVÄT KIRJAIMET
Jotkut kirjaimet ääntyvät nykyisin joko täysin tai lähes samalla tavalla. Orientaalisuvuissa (mizrachi, sfaradi) saatetaan yhä kuitenkin lähinnä arabian vaikutuksesta ääntää tarkemmin ja erottaa toisistaan esim. alef ja ain, chet ja chaf, tet ja tav jne.
א alef ע ain osoittavat vokaalin yhteydessä tavurajan
ב vet ו vav v
ח chet כ chaf ch
ט tet ת tav t
כּ kaf ק kof k
ס samech שׂ sin s
5. KURKKUÄÄNTEET ELI LARYNGAALIT (EKSKURSSI)
Neljä kirjainta אהח״ע ääntyy kurkussa:
א ja ה kurkunpäässä (larynx)
ח ja ע nielussa (pharynx)
Näitä kutsutaan kurkkuäänteiksi eli latinalaisittain laryngaaleiksi (gutturals). Hepreaksi kurkku on "garon", josta johtuu "gronit" eli kurkkuäänne, mon. "gronijot".
גָּרוֹן גרון
גְּרוֹנִית גרונית
גְּרוֹנִיּוֹת גרוניות
5.1 KURKKUÄÄNNE EI KAHDENNU
Kurkkuäänteessä ei voi olla dagesh chazak -kahdennuspistettä. Myöskään resh ei kahdennu, ja siksi sitä kutsutaan puolikurkkuäänteeksi.
Kahdennuksen poisjääminen voi vaikuttaa laryngaalia tai resh-kirjainta edeltävän vokaalin pidentymisen tai värin muuttumisen.
Esim. määräinen artikkeli on normaalisti ha- + kahdennus, mutta kurkkuäänteiden yhteydessä tapahtuu muutoksia
(puhekielessä voi aina sanoa "ha-"):
הַמֶּ֫לֶך המלך (se) kuningas
הָאָב האב (se) isä
הָרוּחַ הרוח (se) henki, Henki, tuuli
הַהֵיכָל ההיכל (se) temppeli
הֶעָרִים {ha'arim} הערים (ne) kaupungit
5.2 KURKKUÄÄNTEESEEN EI VOI LIITTYÄ ÄÄNTYVÄÄ
SHVA-VOKAALIA
Kurkkuäänteeseen ei voi liittyä ääntyvää shva-vokaalia eli shva na -merkkiä ("liikkuva shva", shva mobile).
שְׁוָא נָע שווא נע
Shvan tilalla on joku chataf- [chatef-] eli sieppausvokaaleista.
ֲ chataf patach (a)
עֲמַדְתֶּם עמדתם te (mask.) seisoitte, kestitte
Vertaa שְׁמַרְתֶּם שמרתם te (mask.) varjelitte
ֱ chataf segol (e)
הֱיִיתֶן {הֲיִיתֶן} הייתן te (fem.) olitte
Vertaa רְאִיתֶן ראיתן te (fem.) näitte
ֳ chataf kamats (o)
חֳדָשִׁים חודשים mask. mon. kuukaudet
Vertaa מְלָכִים מלכים kuninkaat
חָטָף ,חָטֵף חטף
חֲטַף־פַּתַּח חטף פתח
חֲטַף־סֶגּוֹל חטף סגול
חֲטַף־קָמָץ חטף קמץ
5.3 MYÖS MYKÄN SHVAN TILALLA VOI OLLA SIEPPAUSVOKAALI
Usein myös ääntymättömän eli mykän shvan tilalla on kurkkuäänteen alla sieppausvokaali, shva nach, "lepäävä shva", shva quiscens.
שְׁוָא נָח שווא נח
יַאֲמִין יאמין hän (mask.) uskoo
Vertaa יַגְדִּיל יגדיל hän (mask.) tekee suureksi.
5.4 KURKKUÄÄNTEET VETÄVÄT PUOLEENSA
A- TAI SEGOL-VOKAALIA
Kurkkuäänteet vetävät puoleensa
a-vokaalia: סֲ, סַ, סָ tai
segol-vokaalia: סֱ, סֶ
יִסְלַח יסלח hän (mask.) antaa anteeksi
יֶחְזַק [יֶחֱזַק] יחזק hän (mask.) on vahva
6. BEGED KEFET -KIRJAIMET
Kuusi kirjainta, בגדכפ״ת bet, gimel, dalet, kaf, pe ja tav, muistisana beged kefet [begadkefat], on äännetty kahdella tavalla:
– umpiäänteenä räjähtävästi eli eksplosiivisesti tai
– hankaavasti eli frikatiivisesti
בֶּ֫גֶד כֶּ֫פֶ״ת בגד כפ״ת
Raamatun vokalisoidussa tekstissä sekä nykyheprean vokalisoidussa kirjakielessä umpiäänne osoitetaan kirjaimen keskellä olevalla pisteellä.
dagesh kal, "kevyt korostus/painotus", dagesh lene
דָּגֵשׁ קַל דגש קל
ד״ק ,דג״ק
Dagesh kal -piste merkitään sanan alussa olevaan tai konsonantin jälkeiseen beged kefet -kirjaimeen.
Dagesh-piste kirjoitetaan umpiäänteenä eli meikäläisittäin normaalisti ääntyviin kirjaimiin. Muistisääntö: Dagesh-piste on "pommi", joka räjäyttää kirjaimen!
בּ b
גּ g
דּ d
כּ k
פּ p
תּ t
Ilman dagesh-pistettä nämä kuusi beged kefet -kirjainta ovat vokaalin jälkeen klassisesti ääntyneet hankaavasti eli frikatiivisesti.
ב v [b]
ג [ḡ]
ד [d]
כ ch [k]
פ f [p]
ת [t]
Nykyisin kuitenkaan gimel-, dalet- ja tav-kirjainten osalta ei tehdä eroa umpi- ja
hankaavan ääntämyksen välillä. Ne äännetään aina normaalisti räjähtävänä kirjaimena: g, d tai t. Hankaava pisteetön chaf äännetään nykyisin samalla tavalla kuin chet eli karheana nielussa ääntyvänä h-äänteenä.
Yhteenveto:
בּ b
ב v
גּ g
ג g
דּ d
ד d
כּ k
כ ch
פּ p
פ f
תּ t
ת t
Kolmea nykyhepreassa kahdella eri tavalla ääntyvää kirjainta (bet, kaf, pe) voidaan kutsua myös teknisellä muistisanalla "bekef".
בכ״ף
7. DAGESH CHAZAK ELI KAHDENNUSPISTE
Edellisessä kohdassa kerrottiin, että beged kefet -kirjainten yhteydessä käytetään kirjaimen keskellä dagesh kal (kevyt korostus/painotus) -pistettä osoittamaan umpiäännettä sanan alussa tai konsonantin jälkeen.
Sen lisäksi dagesh- eli korostuspistettä käytetään osoittamaan vokaalin jälkeistä konsonantin kahdennusta.
Vokaalin jälkeisen kahdentavan pisteen nimi on dagesh chazak eli vahva korostus/painotus (dagesh forte).
דָּגֵשׁ חָזָק דגש חזק
דג״ח, ד״ח
Kahdentava dagesh chazak -piste voi esiintyä אהחע״ר-kirjaimia lukuun ottamatta kaikissa konsonanteissa. Nykyhepreassa kahdennusta ei kuitenkaan äännetä (eikä merkitä paitsi yleensä beged kefet -kirjaimissa).
Kertaus:
1. Vokaalin jälkeinen dagesh-piste on kahdentava dagesh chazak.
2. Muissa tapauksissa (eli sanan alussa ja konsonantin jälkeen) on kysymys beged kefet -konsonantin umpiäännettä osoittavasta dagesh kal -pisteestä.
דָּבָר דבר mask. BH sana, asia, jokin,
NH asia, jokin, jotakin, (kielteisessä lauseessa) mitään
(suom. > tavara)
(piste sanan alussa on dagesh kal)
מִדְבָּר מדבר mask. mem-nom. autiomaa, "erämaa"
(piste konsonantin jälkeen on dagesh kal)
אַ֗בָּא אבא [ab-ba] NH (aram.) (oma) isä
(piste vokaalin jälkeen dagesh chazak)
הִנֵּה הינה [hin-ne] katso! kas tässä!
(piste vokaalin jälkeen dagesh chazak)
צִוָּה צווה [tsiv-va] hän (mask.) käski
(piste vokaalin jälkeen dagesh chazak)
8. MAPIK ELI SANAN LOPUSSA OLEVA HE-KONSONANTTI
ה he-kirjain sanan lopussa on lähes aina vokaalikirjain eli (pitkän) vokaalin merkki: em hakria, "lukemisen äiti", mater lectionis, vowel letter.
אֵם־הַקְּרִיאָה אם הקריאה
Joskus he-kirjain on kuitenkin sanan lopussa oikea konsonantti (he mappicatum). Tällaiseen konsonanttiseen sananloppuiseen he-kirjaimeen merkitään mapik-piste.
הּ-
מַפִּיק מפיק
Mapik-sana on arameasta lainattua keskiajan hepreaa [MH(L)] ja
tarkoittaa "ulos tuominen", aram. √נְפַק, josta on johdettu myös
נָפַק נפק nafak v. NH(L) hif. "tuoda ulos".
Nykyheprean puhekielessä sananloppuista he-kirjainta ei kuitenkaan äännetä edes silloin, kun se on mapik-pisteellä varustettu konsonantti.
Halelu Ja! [Halelū Jā́h!] Ylistäkää Herraa (Jahvea)! Halleluja!
הַלְלוּ־יָהּ הללו יה
gava [gāváh] olla korkea
גָּבַהּ גבה
Poikkeus: He mappicatum äännetään poikkeuksellisesti puhekielessä, jos siihen liittyy patach ganuv eli "varastettu patach" [patach furtivum].
פַּתָּח גָּנוּב פתח גנוב
Sanan loppuun ääntyy tällöin poikkeuksellisesti painoton -ha (konsonantin ja vokaalin paikat vaihtuvat ääntämisessä):
גָּבוֹהַּ גבוה gavoha (-ó-) [gāvṓah] adj. korkea
Vertaa רוּחַ ruach [-ú-]