OS Kuoleman jälkeinen elämä (17 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Jeesus antaa elämän -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kuoleman-jalkeinen-elama.html
1. PELKÄÄTKÖ VIIMEISTÄ TUOMIOTA?
2. IHMINEN ON LUOTU ELÄMÄÄN IKUISESTI
3. MITÄ KUOLEMA ON?
4. VIIMEINEN KUTSU
5. MILLAISTA ON TAIVAASSA?
6. SAATANA ILMESTYY VALKEUDEN ENKELINÄ
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on seitsemästoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on ’Jeesus antaa elämän’. Tätä sunnuntaita kutsutaan myös pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Saamme tänään kuulla evankeliumitekstissä siitä, miten Jeesus herätti kuolleista Nainin kaupungissa asuneen leskiäidin ainoan pojan. Tuo ainoan pojan kuolleista herättäminen on profeetallinen teko, joka ennakoi jo tulevaa Ainoan Pojan eli Jeesuksen itsensä kuolleista heräämistä ja riemullista ylösnousemuksen pääsiäistä.
Mekin, jotka olemme Jeesukseen kastetut ja Häneen kasteemme mukaisesti uskomme, tulemme kerran haudoistamme ylösnostetuiksi. Saamme uudet kirkkaat taivasruumiit, jotka eivät ole enää synnin ja kuoleman alla. Tuota päivää me ilolla odotamme.
Mutta ei ole ainoastaan niin, että kerran viimeisenä päivänä saamme nousta ikuiseen elämään.
Jo nyt tänään saamme tulla nostetuksi syntiemme hautakuopasta uuteen elämään. Jo tänään saamme ottaa vastaan Jeesuksen antaman uuden elämän ja siinä vahvistua. Vapahtaja johtaa uudessa elämässä jokaista, joka tunnustaa syntinsä ja haluaa jättää ne Golgatan keskimmäiseen ristiin kiinninaulattavaksi. Uusi elämä on sitä, että emme enää murehdi ajallisista ja maallisista, emme muistele menneitä: emme omia lankeemuksiamme emmekä meihin kohdistuneita vääryyksiä. Tämä uusi hengellinen elämä on riemullista katseen kiinnittämistä tulevaan elämään ja onneen kirkkauden maassa.
Kuitenkin kirottu epäusko täyttää niin usein mielemme. Mielemme näyttää olevan lujasti kiinnittynyt vain siihen, minkä silmät voivat jo nyt nähdä, aistit jo nyt kokea. Emme luonnostamme haluaisi jäädä pelkästään kuulemamme Jumalan sanan varaan. Liha ei koskaan suostu odottamaan ja luottamaan yksin Jumalan lupauksiin. Liha haluaa aina kokea ja nähdä tässä, nyt ja heti. Pyhä Henki vahvistaa kuitenkin meidän toivomme Jeesukseen, ja niin saamme vastoin omaa kärsimätöntä sydäntämme ojentautua Pyhän Raamatun sanan mukaan.
Tunnustamme nyt kaikki yhteen ääneen niin julkiset synnit kuin salassa tapahtuneet lankeemukset, koko langenneen lihamme mahdottomuuden ja heikkouden. Teemme sen sanoin, jotka alkavat: ’Oi Sinä kaikkein armollisin’.
SAARNA
1. PELKÄÄTKÖ VIIMEISTÄ TUOMIOTA?
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Pelkäätkö sinä kuolemaa? Pelkäätkö kaikkivaltiaan ja vanhurskaan Jumalan tuomioistuimen eteen astumista? Kauhistuttaako sinua ajatus siitä, että kerran joudut vastaamaan kaikesta siitä, mitä olet tässä ajallisessa elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä, ääneen sanonut tai sydämessäsi ajatellut? Oletko varautunut siihen, että eräänä päivänä, kenties jo piankin, sinun elämääsi arvioidaan Jumalan sanan, Raamatun, perusteella? Ymmärrätkö, että olet Jumalan kaltaiseksi luotu ikuisuusolento, joka ei koskaan raukea tyhjiin tai katoa? Oletko ottanut huomioon sen, että ruumiin kuoleman jälkeen elämäsi joko jatkuu Jeesuksen luona taivaassa tai sitten joudut helvettiin? Tämän ajallisen elämäsi aikana ratkeaa nimenomaan se, kummassa paikassa ikuisuutesi vietät.
"Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." (2. Kor. 5:10)
Minä voin kertoa oman vastaukseni näihin esittämiini kysymyksiin: Pelkään kuolemaa ja Jumalaa. Kauhistun viimeistä tuomiota ja sen yhteydessä tapahtuvaa koko elämäni läpivalaisua. Elämäni on ollut vajavaista ja saastaista, täynnä syntiä ja lankeemusta. Löydän itsestäni - teoistani, sanoistani ja ajatuksistani - ylpeyttä ja omavanhurskautta, pelkuruutta ja rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä, ahneutta ja lihan himoa, irstautta ja valhetta. Jos sinä, hyvä kuulijani, olet rehellinen, niin ei kaiketi sinunkaan syntilistasi lyhyempi ole.
Meidän on siis syytä kummankin kauhistua kuolemaa ja tuomarin eteen astumista. Jos meidät tuomitaan tekojemme mukaan, niin kumpaakin meistä odottaa ikuinen kadotus Jumalan pyhien kasvojen edestä eli ikuinen tuska helvetissä. Kumpikin meistä on ansainnut elämällään sen paikan, jossa Jeesuksen sanojen mukaisesti ’mato ei kuole eikä tuli sammu’. Jos meitä kohdellaan ansiomme mukaan iankaikkisuudessa, niin ruumiin kuoleman jälkeen meitä odottaa vielä toinen kuolema eli heitetyksi tuleminen tuliseen järveen, joka on valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Miten tähän tilanteeseen oikein on tultu? Eikö Jumala luonut ihmisen alun perin rakkautensa kohteeksi? Eikö ihmisen tullut nauttia päättymättömästi Jumalan hyvyydestä? Eikö koko maailmaa ole luotu juuri siksi, että ihminen saisi siitä iloita? Eikö ihmisen tarkoitus ole ylistää, palvoa ja kiittää Jumalaa, joka tuon kaiken hyvän ihmiselle on suonut?
2. IHMINEN ON LUOTU ELÄMÄÄN IKUISESTI
Luodessaan ihmisen kaltaisekseen Jumala loi hänet myös elämään ikuisesti. (Saarn. 3:11, Ps. 22:27, Dan. 7:18, 12:2) Ihminen on luotu ja tarkoitettu elämään, ei suinkaan kuolemaan ja joutumaan kadotukseen. Ennen syntiinlankeemusta tuo ikuinen elämä oli tarkoitettu paratiisielämäksi; syömällä paratiisin keskellä olevasta elämän puusta ihminen sai nauttia ikuisen elämän sakramenttia ja elää sen voimalla iankaikkisesti. Elämän puu on esikuva Jeesuksesta, elämän puun hedelmä Herran Pyhästä Ehtoollisesta. Syntiinlankeemuksen jälkeen tuo paratiisi kuitenkin suljettiin. (1. Moos. 3:22-24)
Tässä tarkoitettu iankaikkinen elämä viittaa nimenomaan maan päälliseen ikuiseen elämään. Maan päällinen päättymätön elämä synnin tähden kirotussa maailmassa ja synnin vallassa olevassa ruumiissa olisi lähinnä rangaistus. Siinä olisi enemmän esimakua kadotuksesta kuin taivaasta. Syvimmältään ajatellen onkin Jumalan suurta rakkautta ja huolenpitoa, että Hän sallii meidän ruumiimme kuolevan. Synnin ja lankeemuksen vallassa olevan lihallisen ruumiimme kuoleminen mahdollistaa sen, että meille voidaan antaa ylösnousemuksessa uusi ruumis.
Jeesukseen uskoville on avattu tie takaisin Eedenin paratiisiin ja ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä. Taivas ja paratiisi tarkoittavat samaa olotilaa. (Luuk. 23:39-43, 2. Kor. 12:4, Joh. 3:15-16, Matt. 19:27-30) Jeesus sanoo:
”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä; ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:40)
3. MITÄ KUOLEMA ON?
Biologinen määritelmä kuolemalle on seuraava: elämän, toiminnan, liikkumisen, ajattelemisen ja yhteyden loppuminen; mätänemisen ja hajoamisen alkaminen. Ensimmäisen kerran kuolema esiintyy Raamatun lehdillä jo luomiskertomuksen yhteydessä. Hyvän- ja pahantiedon puusta syöminen tuottaisi ihmiselle kuoleman (1. Moos. 2:17).
Paavali kertoo saman asian Uuden liiton näkökulmasta Roomalaiskirjeessään. ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Aadam ja Eeva eivät kuolleet sinä päivänä ruumiillisesti, jolloin he söivät hyvän- ja pahantiedon puusta, Kuolema-sanalla onkin laajempi merkitys. Kuolema on Raamatussa neliulotteinen asia: hengellinen kuolema, ruumiin kuolema, toinen kuolema eli kadotus ja synnille kuoleminen.
Jeesus sanoo: "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut." (Ilm. 3:1) Ihminen voi olla fyysisesti elossa, mutta hengellisesti kuollut.
Ihminen, joka ei tunnusta omaa syntisyyttään eikä usko sitä Jeesuksen tähden anteeksiannetuksi, on hengellisesti kuollut. Anteeksisaamaton paha elämä erottaa ihmisen Elämän Lähteestä, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta (Ef. 2:1).
Fyysinen ruumiin kuolema sairauksineen, kipuineen, tuskineen ja ahdistuksineen kuuluu langenneen ihmiskunnan elämään. Ruumiin kuolema on jokaiselle maailman ihmiselle kouriintuntuva ja vastaansanomaton todiste siitä, että me olemme jokainen syntisiä ja ansaitsemme tulla tuomituiksi ja kadotetuiksi. Vain syntiset kuolevat, synnittömät elävät ikuisesti. Kuolema on synnin palkka ja rangaistus, synnittömään kuolemalla ei ole mitään valtaa (1. Moos. 3:19).
Jeesuksen uskosta osattomalle ruumiin kuolema on paha asia. Hänelle se tarkoittaa armon ajan päättymistä. Kuoleman hetkeen asti ihmisellä on mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen, pyytää syntejään anteeksi ja uskoa ne Jumalan Pojan veren kautta anteeksiannetuiksi. Ruumiin kuoleman jälkeen ei kukaan enää voi tehdä parannusta.
Tänään on armon päivä. Tänään saat kuulla evankeliumin Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta. Mutta huomenna tai ylihuomenna aikasi voi olla ohi. Käänny siis juuri tänään Jeesuksen puoleen. Jos kuulet nyt Hänen äänensä, niin älä paaduta sydäntäsi.
4. VIIMEINEN KUTSU
Lentokentällä kuulutetaan koneen lähtöportin sulkeutumisesta: Last call eli viimeinen kutsu, final call! Jos ei silloin kiirehdä lähtöportin läpi, niin sen jälkeen ei siihen koneeseen enää ehdi. Samalla tavoin me saamme elämässämme kuulla Jumalan kutsun: tule Jeesus-portin läpi iankaikkisen elämän lentokoneeseen! Ja näitäkään kutsuja ei loputtomasti esitetä. Suostu siis luopumaan synneistäsi jo tänään. Muuten voi käydä niin, että saat viedä ne mukanasi viimeiselle tuomiolle ja joudut kantamaan niitä ikuisesti mukanasi. Kaikkein suurin ja varmimmin kadottava synti on se, että et usko Jeesukseen. Epäusko on kadottava synti; se, että emme usko Jeesukseen, erottaa meidät Jumalasta (Joh. 3:17-18, 16:9).
Jeesukseen uskovalle ruumiin kuolema ei ole paha asia, päinvastoin. Jeesukseen uskovalle ja Häneen kastetulle - syntinsä anteeksisaaneelle ja Jeesuksen omana elävälle - ruumiin kuolema on kutsu kotiin. Oikealle sydämen kristitylle ruumiin kuolema on lähtö riemulliseen taivaan hääjuhlaan, jossa saamme katsella Jeesusta suoraan kasvoista kasvoihin (Fil. 1:21-23).
Jeesukseen uskovalle ruumiin kuolema on uneen nukkumista, josta Jeesus voi hänet milloin tahansa herättää. Ruumiin kuolema ei muuta ihmisen suhdetta Jumalaan, ihmisen kuolema ei myöskään sovita tai pyhitä mitään. Jumalaton ei muutu pyhäksi kuollessaan, hänelle kuolema ei ole mitään haudan lepoa eikä vapautusta tuskista ja kärsimyksistä. Toisaalta Jeesukseen uskova ja Hänessä elävä ei kuole suhteessa Jumalaan, vaikka ihmisten näkökulmasta aistein koettavaa yhteyttä häneen ei enää toistaiseksi olekaan. Jeesus sanoo:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25-26)
Jos ihminen kohtaa fyysisen ruumiin kuoleman hengellisesti kuolleena, Herransa hyljänneenä eli ilman yhteyttä ja uskoa Jeesukseen, muuttuu hengellinen kuolema iankaikkiseksi kuolemaksi. (Ilm. 20:11-15, 21:8, 2. Tess. 1:5-9, 2:9-12) Tämä on kadotus eli helvetti.
Jeesus puhuu samasta asiasta lainaamalla Jesajan kirjan loppujaetta. ”Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle,, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa 'heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu'.” (Mark. 9:47-48) Kysymys ei ole siis mistään tyhjiin raukeamisesta, vaan paikasta ja olotilasta, missä elämänsä aikana Jumalan ja Hänen sanansa hylänneet ihmiset saavat oikeudenmukaisen kohtalon, rangaistuksen teoistaan.
Neljäs asia, johon kuolema-sanalla Raamatussa viitataan, on uskovan ihmisen kuoleminen synnille, oman syntiä rakastavan luontomme eli langenneen lihallisen ihmisen elämän kuolettaminen (Kol. 3:1-7). Jumala kehottaa sinua ja minua hautaamaan tänään syntimme. Jos emme suostu parannuksen tekijän paikalle, niin meitä odottaa Jumalan viha, ei armahdus.
5. MILLAISTA ON TAIVAASSA?
Vaikka taivas on suurimmalta osaltaan sellainen olotila, jota me vajavaisessa maailmassa elävät ihmiset emme voi kuin aavistuksen omaisesti käsittää, niin jotakin välähdyksiä Raamattu meille silti tuosta tulevasta elämästä antaa. Taivaassa on Herra läsnä käsin kosketeltavasti. Taivaassa voimme seurustella täysin esteettä Jeesuksen kanssa. (Joh. 14:1-3, 1. Kor. 13:12) Taivaassa on täyttynyt se toivo, joka on Jumalan Sanan kuulemisen kautta Pyhä Hengen voimasta syntynyt ihmisen sydämeen jo täällä maan päällä (Apt. 26:6, Kol. 1:27).
Taivaassa saamme uuden ylösnousemusruumiin, joka ei enää kärsi, niin kuin tämä maallinen ruumiimme täällä. Ei sairautta, ei kipua, ei tuskaa. Eikä syntiä eikä kuolemaa. Taivas on yhteyden paikka. Taivaassa kukaan ei ole ulkopuolinen tai yksinäinen. Esteettömän jumalayhteyden lisäksi ihmisten keskinäinen yhteys on niin suuri, että edes meidän avioliittomme kaltaista instituutiota ei taivaassa ole. Avioliittohan on tunnetusti kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Taivaassa vallitsee ihmisten välillä paratiisin avoimuus. Kenenkään ei tarvitse peitellä mitään, eivätkä ihmiset tarvitse välilleen mitään suojaavia väliaitoja (Hebr. 12:22-24).
Taivas on kulttuurin paikka. Ilmestyskirjassa kerrotaan, kuinka taivaassa ylistetään juhlakuorossa Jumalan hyvyyttä ja ääretöntä rakkautta. Taivas on juhlan, ilon ja riemun paikka. Jeesus vertaa taivasta illallispitoihin tai hääjuhlaan. Niin kuin maan päällä kaksi toisiinsa rakastunutta malttamattomasti odottavat häitään, niin myös Jeesus ja Hänen morsiamensa, Hänen oma seurakuntansa, odottavat toisiaan päästäkseen täyteen yhteyteen.
6. SAATANA ILMESTYY VALKEUDEN ENKELINÄ
Joku on saattanut kuulla tai lukea kliinisesti kuolleiden mutta kuitenkin vielä elämään palanneiden kertomuksia kuoleman rajan tuolta puolen. Ihmisten kertomuksen kuolemanjälkeisistä tapahtumista saattavat olla yhdenmukaisia Raamatun kanssa, tai sitten ne voivat olla selkeästi Raamatun vastaisia. Emme voi kiinnittää uskoamme ihmisten kokemuksiin, vaan yksin ja ainoastaan Jumalan sanaan, Pyhään Raamattuun.
Saatana voi pukeutua valkeuden enkelin vaatteisiin ja tuottaa ainakin hetkellisesti valon ja onnen ja rauhan kokemuksia. Joku voi todistaa kuoleman jälkeisestä rauhasta ja ilosta ilman uskoa Raamatun Jeesukseen tai kääntymistä Hänen puoleensa. Tällaiset kertomukset ovat vain Perkeleen aikaansaamia petoksia, joilla yritetään saada ihmisiä väärään rauhaan. Sielunvihollinen yrittää uskotella, että kaikki uskonnot johtavat lopulta saman Jumalan luokse: kaikki ihmiset kuitenkin lopulta pääsevät taivaaseen.
Suurta petosta on sana: Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Todellisuudessa vain Jeesuksen uskolla pelastutaan, oma usko vie kadotukseen. Pelastava usko on saatu Jumalalta lahjaksi, ei kukaan ihminen voi sitä itse kuin kaupan hyllyltä ikään valita ja omakseen ottaa. Jumalan sanan perusteella lopulliseen ja pysyvään kirkkauteen pääsevät vain ne, jotka ovat uskon kautta Jeesuksen vereen saaneet syntinsä anteeksi.
Pelastava usko on Jumalan sanan ja Herran asettamien pyhien armonvälineiden vaikuttamaa ja ylläpitämää. Kiitos, kunnia ja ylistys syntisen ihmisen pelastumisesta kuuluvat yksin alusta loppuun Herralle, ei vähimmässäkään määrin ihmiselle.
Sinäkin, hyvä kuulijani, saat uskoa tässä ja nyt kaikki syntisi anteeksiannetuiksi yksin Jumalan sanan lupausten ja Jeesuksen pyhän ristinveren tähden. Tämä on varmasti totta. Aamen.
Jeesus antaa elämän -sunnuntain rippipuhe ja saarna
https://www.gen.fi/os-kuoleman-jalkeinen-elama.html
1. PELKÄÄTKÖ VIIMEISTÄ TUOMIOTA?
2. IHMINEN ON LUOTU ELÄMÄÄN IKUISESTI
3. MITÄ KUOLEMA ON?
4. VIIMEINEN KUTSU
5. MILLAISTA ON TAIVAASSA?
6. SAATANA ILMESTYY VALKEUDEN ENKELINÄ
RIPPIPUHE
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on seitsemästoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on ’Jeesus antaa elämän’. Tätä sunnuntaita kutsutaan myös pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Saamme tänään kuulla evankeliumitekstissä siitä, miten Jeesus herätti kuolleista Nainin kaupungissa asuneen leskiäidin ainoan pojan. Tuo ainoan pojan kuolleista herättäminen on profeetallinen teko, joka ennakoi jo tulevaa Ainoan Pojan eli Jeesuksen itsensä kuolleista heräämistä ja riemullista ylösnousemuksen pääsiäistä.
Mekin, jotka olemme Jeesukseen kastetut ja Häneen kasteemme mukaisesti uskomme, tulemme kerran haudoistamme ylösnostetuiksi. Saamme uudet kirkkaat taivasruumiit, jotka eivät ole enää synnin ja kuoleman alla. Tuota päivää me ilolla odotamme.
Mutta ei ole ainoastaan niin, että kerran viimeisenä päivänä saamme nousta ikuiseen elämään.
Jo nyt tänään saamme tulla nostetuksi syntiemme hautakuopasta uuteen elämään. Jo tänään saamme ottaa vastaan Jeesuksen antaman uuden elämän ja siinä vahvistua. Vapahtaja johtaa uudessa elämässä jokaista, joka tunnustaa syntinsä ja haluaa jättää ne Golgatan keskimmäiseen ristiin kiinninaulattavaksi. Uusi elämä on sitä, että emme enää murehdi ajallisista ja maallisista, emme muistele menneitä: emme omia lankeemuksiamme emmekä meihin kohdistuneita vääryyksiä. Tämä uusi hengellinen elämä on riemullista katseen kiinnittämistä tulevaan elämään ja onneen kirkkauden maassa.
Kuitenkin kirottu epäusko täyttää niin usein mielemme. Mielemme näyttää olevan lujasti kiinnittynyt vain siihen, minkä silmät voivat jo nyt nähdä, aistit jo nyt kokea. Emme luonnostamme haluaisi jäädä pelkästään kuulemamme Jumalan sanan varaan. Liha ei koskaan suostu odottamaan ja luottamaan yksin Jumalan lupauksiin. Liha haluaa aina kokea ja nähdä tässä, nyt ja heti. Pyhä Henki vahvistaa kuitenkin meidän toivomme Jeesukseen, ja niin saamme vastoin omaa kärsimätöntä sydäntämme ojentautua Pyhän Raamatun sanan mukaan.
Tunnustamme nyt kaikki yhteen ääneen niin julkiset synnit kuin salassa tapahtuneet lankeemukset, koko langenneen lihamme mahdottomuuden ja heikkouden. Teemme sen sanoin, jotka alkavat: ’Oi Sinä kaikkein armollisin’.
SAARNA
1. PELKÄÄTKÖ VIIMEISTÄ TUOMIOTA?
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Pelkäätkö sinä kuolemaa? Pelkäätkö kaikkivaltiaan ja vanhurskaan Jumalan tuomioistuimen eteen astumista? Kauhistuttaako sinua ajatus siitä, että kerran joudut vastaamaan kaikesta siitä, mitä olet tässä ajallisessa elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä, ääneen sanonut tai sydämessäsi ajatellut? Oletko varautunut siihen, että eräänä päivänä, kenties jo piankin, sinun elämääsi arvioidaan Jumalan sanan, Raamatun, perusteella? Ymmärrätkö, että olet Jumalan kaltaiseksi luotu ikuisuusolento, joka ei koskaan raukea tyhjiin tai katoa? Oletko ottanut huomioon sen, että ruumiin kuoleman jälkeen elämäsi joko jatkuu Jeesuksen luona taivaassa tai sitten joudut helvettiin? Tämän ajallisen elämäsi aikana ratkeaa nimenomaan se, kummassa paikassa ikuisuutesi vietät.
"Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." (2. Kor. 5:10)
Minä voin kertoa oman vastaukseni näihin esittämiini kysymyksiin: Pelkään kuolemaa ja Jumalaa. Kauhistun viimeistä tuomiota ja sen yhteydessä tapahtuvaa koko elämäni läpivalaisua. Elämäni on ollut vajavaista ja saastaista, täynnä syntiä ja lankeemusta. Löydän itsestäni - teoistani, sanoistani ja ajatuksistani - ylpeyttä ja omavanhurskautta, pelkuruutta ja rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä, ahneutta ja lihan himoa, irstautta ja valhetta. Jos sinä, hyvä kuulijani, olet rehellinen, niin ei kaiketi sinunkaan syntilistasi lyhyempi ole.
Meidän on siis syytä kummankin kauhistua kuolemaa ja tuomarin eteen astumista. Jos meidät tuomitaan tekojemme mukaan, niin kumpaakin meistä odottaa ikuinen kadotus Jumalan pyhien kasvojen edestä eli ikuinen tuska helvetissä. Kumpikin meistä on ansainnut elämällään sen paikan, jossa Jeesuksen sanojen mukaisesti ’mato ei kuole eikä tuli sammu’. Jos meitä kohdellaan ansiomme mukaan iankaikkisuudessa, niin ruumiin kuoleman jälkeen meitä odottaa vielä toinen kuolema eli heitetyksi tuleminen tuliseen järveen, joka on valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Miten tähän tilanteeseen oikein on tultu? Eikö Jumala luonut ihmisen alun perin rakkautensa kohteeksi? Eikö ihmisen tullut nauttia päättymättömästi Jumalan hyvyydestä? Eikö koko maailmaa ole luotu juuri siksi, että ihminen saisi siitä iloita? Eikö ihmisen tarkoitus ole ylistää, palvoa ja kiittää Jumalaa, joka tuon kaiken hyvän ihmiselle on suonut?
2. IHMINEN ON LUOTU ELÄMÄÄN IKUISESTI
Luodessaan ihmisen kaltaisekseen Jumala loi hänet myös elämään ikuisesti. (Saarn. 3:11, Ps. 22:27, Dan. 7:18, 12:2) Ihminen on luotu ja tarkoitettu elämään, ei suinkaan kuolemaan ja joutumaan kadotukseen. Ennen syntiinlankeemusta tuo ikuinen elämä oli tarkoitettu paratiisielämäksi; syömällä paratiisin keskellä olevasta elämän puusta ihminen sai nauttia ikuisen elämän sakramenttia ja elää sen voimalla iankaikkisesti. Elämän puu on esikuva Jeesuksesta, elämän puun hedelmä Herran Pyhästä Ehtoollisesta. Syntiinlankeemuksen jälkeen tuo paratiisi kuitenkin suljettiin. (1. Moos. 3:22-24)
Tässä tarkoitettu iankaikkinen elämä viittaa nimenomaan maan päälliseen ikuiseen elämään. Maan päällinen päättymätön elämä synnin tähden kirotussa maailmassa ja synnin vallassa olevassa ruumiissa olisi lähinnä rangaistus. Siinä olisi enemmän esimakua kadotuksesta kuin taivaasta. Syvimmältään ajatellen onkin Jumalan suurta rakkautta ja huolenpitoa, että Hän sallii meidän ruumiimme kuolevan. Synnin ja lankeemuksen vallassa olevan lihallisen ruumiimme kuoleminen mahdollistaa sen, että meille voidaan antaa ylösnousemuksessa uusi ruumis.
Jeesukseen uskoville on avattu tie takaisin Eedenin paratiisiin ja ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä. Taivas ja paratiisi tarkoittavat samaa olotilaa. (Luuk. 23:39-43, 2. Kor. 12:4, Joh. 3:15-16, Matt. 19:27-30) Jeesus sanoo:
”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä; ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:40)
3. MITÄ KUOLEMA ON?
Biologinen määritelmä kuolemalle on seuraava: elämän, toiminnan, liikkumisen, ajattelemisen ja yhteyden loppuminen; mätänemisen ja hajoamisen alkaminen. Ensimmäisen kerran kuolema esiintyy Raamatun lehdillä jo luomiskertomuksen yhteydessä. Hyvän- ja pahantiedon puusta syöminen tuottaisi ihmiselle kuoleman (1. Moos. 2:17).
Paavali kertoo saman asian Uuden liiton näkökulmasta Roomalaiskirjeessään. ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Aadam ja Eeva eivät kuolleet sinä päivänä ruumiillisesti, jolloin he söivät hyvän- ja pahantiedon puusta, Kuolema-sanalla onkin laajempi merkitys. Kuolema on Raamatussa neliulotteinen asia: hengellinen kuolema, ruumiin kuolema, toinen kuolema eli kadotus ja synnille kuoleminen.
Jeesus sanoo: "Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut." (Ilm. 3:1) Ihminen voi olla fyysisesti elossa, mutta hengellisesti kuollut.
Ihminen, joka ei tunnusta omaa syntisyyttään eikä usko sitä Jeesuksen tähden anteeksiannetuksi, on hengellisesti kuollut. Anteeksisaamaton paha elämä erottaa ihmisen Elämän Lähteestä, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta (Ef. 2:1).
Fyysinen ruumiin kuolema sairauksineen, kipuineen, tuskineen ja ahdistuksineen kuuluu langenneen ihmiskunnan elämään. Ruumiin kuolema on jokaiselle maailman ihmiselle kouriintuntuva ja vastaansanomaton todiste siitä, että me olemme jokainen syntisiä ja ansaitsemme tulla tuomituiksi ja kadotetuiksi. Vain syntiset kuolevat, synnittömät elävät ikuisesti. Kuolema on synnin palkka ja rangaistus, synnittömään kuolemalla ei ole mitään valtaa (1. Moos. 3:19).
Jeesuksen uskosta osattomalle ruumiin kuolema on paha asia. Hänelle se tarkoittaa armon ajan päättymistä. Kuoleman hetkeen asti ihmisellä on mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen, pyytää syntejään anteeksi ja uskoa ne Jumalan Pojan veren kautta anteeksiannetuiksi. Ruumiin kuoleman jälkeen ei kukaan enää voi tehdä parannusta.
Tänään on armon päivä. Tänään saat kuulla evankeliumin Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta. Mutta huomenna tai ylihuomenna aikasi voi olla ohi. Käänny siis juuri tänään Jeesuksen puoleen. Jos kuulet nyt Hänen äänensä, niin älä paaduta sydäntäsi.
4. VIIMEINEN KUTSU
Lentokentällä kuulutetaan koneen lähtöportin sulkeutumisesta: Last call eli viimeinen kutsu, final call! Jos ei silloin kiirehdä lähtöportin läpi, niin sen jälkeen ei siihen koneeseen enää ehdi. Samalla tavoin me saamme elämässämme kuulla Jumalan kutsun: tule Jeesus-portin läpi iankaikkisen elämän lentokoneeseen! Ja näitäkään kutsuja ei loputtomasti esitetä. Suostu siis luopumaan synneistäsi jo tänään. Muuten voi käydä niin, että saat viedä ne mukanasi viimeiselle tuomiolle ja joudut kantamaan niitä ikuisesti mukanasi. Kaikkein suurin ja varmimmin kadottava synti on se, että et usko Jeesukseen. Epäusko on kadottava synti; se, että emme usko Jeesukseen, erottaa meidät Jumalasta (Joh. 3:17-18, 16:9).
Jeesukseen uskovalle ruumiin kuolema ei ole paha asia, päinvastoin. Jeesukseen uskovalle ja Häneen kastetulle - syntinsä anteeksisaaneelle ja Jeesuksen omana elävälle - ruumiin kuolema on kutsu kotiin. Oikealle sydämen kristitylle ruumiin kuolema on lähtö riemulliseen taivaan hääjuhlaan, jossa saamme katsella Jeesusta suoraan kasvoista kasvoihin (Fil. 1:21-23).
Jeesukseen uskovalle ruumiin kuolema on uneen nukkumista, josta Jeesus voi hänet milloin tahansa herättää. Ruumiin kuolema ei muuta ihmisen suhdetta Jumalaan, ihmisen kuolema ei myöskään sovita tai pyhitä mitään. Jumalaton ei muutu pyhäksi kuollessaan, hänelle kuolema ei ole mitään haudan lepoa eikä vapautusta tuskista ja kärsimyksistä. Toisaalta Jeesukseen uskova ja Hänessä elävä ei kuole suhteessa Jumalaan, vaikka ihmisten näkökulmasta aistein koettavaa yhteyttä häneen ei enää toistaiseksi olekaan. Jeesus sanoo:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25-26)
Jos ihminen kohtaa fyysisen ruumiin kuoleman hengellisesti kuolleena, Herransa hyljänneenä eli ilman yhteyttä ja uskoa Jeesukseen, muuttuu hengellinen kuolema iankaikkiseksi kuolemaksi. (Ilm. 20:11-15, 21:8, 2. Tess. 1:5-9, 2:9-12) Tämä on kadotus eli helvetti.
Jeesus puhuu samasta asiasta lainaamalla Jesajan kirjan loppujaetta. ”Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle,, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa 'heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu'.” (Mark. 9:47-48) Kysymys ei ole siis mistään tyhjiin raukeamisesta, vaan paikasta ja olotilasta, missä elämänsä aikana Jumalan ja Hänen sanansa hylänneet ihmiset saavat oikeudenmukaisen kohtalon, rangaistuksen teoistaan.
Neljäs asia, johon kuolema-sanalla Raamatussa viitataan, on uskovan ihmisen kuoleminen synnille, oman syntiä rakastavan luontomme eli langenneen lihallisen ihmisen elämän kuolettaminen (Kol. 3:1-7). Jumala kehottaa sinua ja minua hautaamaan tänään syntimme. Jos emme suostu parannuksen tekijän paikalle, niin meitä odottaa Jumalan viha, ei armahdus.
5. MILLAISTA ON TAIVAASSA?
Vaikka taivas on suurimmalta osaltaan sellainen olotila, jota me vajavaisessa maailmassa elävät ihmiset emme voi kuin aavistuksen omaisesti käsittää, niin jotakin välähdyksiä Raamattu meille silti tuosta tulevasta elämästä antaa. Taivaassa on Herra läsnä käsin kosketeltavasti. Taivaassa voimme seurustella täysin esteettä Jeesuksen kanssa. (Joh. 14:1-3, 1. Kor. 13:12) Taivaassa on täyttynyt se toivo, joka on Jumalan Sanan kuulemisen kautta Pyhä Hengen voimasta syntynyt ihmisen sydämeen jo täällä maan päällä (Apt. 26:6, Kol. 1:27).
Taivaassa saamme uuden ylösnousemusruumiin, joka ei enää kärsi, niin kuin tämä maallinen ruumiimme täällä. Ei sairautta, ei kipua, ei tuskaa. Eikä syntiä eikä kuolemaa. Taivas on yhteyden paikka. Taivaassa kukaan ei ole ulkopuolinen tai yksinäinen. Esteettömän jumalayhteyden lisäksi ihmisten keskinäinen yhteys on niin suuri, että edes meidän avioliittomme kaltaista instituutiota ei taivaassa ole. Avioliittohan on tunnetusti kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Taivaassa vallitsee ihmisten välillä paratiisin avoimuus. Kenenkään ei tarvitse peitellä mitään, eivätkä ihmiset tarvitse välilleen mitään suojaavia väliaitoja (Hebr. 12:22-24).
Taivas on kulttuurin paikka. Ilmestyskirjassa kerrotaan, kuinka taivaassa ylistetään juhlakuorossa Jumalan hyvyyttä ja ääretöntä rakkautta. Taivas on juhlan, ilon ja riemun paikka. Jeesus vertaa taivasta illallispitoihin tai hääjuhlaan. Niin kuin maan päällä kaksi toisiinsa rakastunutta malttamattomasti odottavat häitään, niin myös Jeesus ja Hänen morsiamensa, Hänen oma seurakuntansa, odottavat toisiaan päästäkseen täyteen yhteyteen.
6. SAATANA ILMESTYY VALKEUDEN ENKELINÄ
Joku on saattanut kuulla tai lukea kliinisesti kuolleiden mutta kuitenkin vielä elämään palanneiden kertomuksia kuoleman rajan tuolta puolen. Ihmisten kertomuksen kuolemanjälkeisistä tapahtumista saattavat olla yhdenmukaisia Raamatun kanssa, tai sitten ne voivat olla selkeästi Raamatun vastaisia. Emme voi kiinnittää uskoamme ihmisten kokemuksiin, vaan yksin ja ainoastaan Jumalan sanaan, Pyhään Raamattuun.
Saatana voi pukeutua valkeuden enkelin vaatteisiin ja tuottaa ainakin hetkellisesti valon ja onnen ja rauhan kokemuksia. Joku voi todistaa kuoleman jälkeisestä rauhasta ja ilosta ilman uskoa Raamatun Jeesukseen tai kääntymistä Hänen puoleensa. Tällaiset kertomukset ovat vain Perkeleen aikaansaamia petoksia, joilla yritetään saada ihmisiä väärään rauhaan. Sielunvihollinen yrittää uskotella, että kaikki uskonnot johtavat lopulta saman Jumalan luokse: kaikki ihmiset kuitenkin lopulta pääsevät taivaaseen.
Suurta petosta on sana: Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Todellisuudessa vain Jeesuksen uskolla pelastutaan, oma usko vie kadotukseen. Pelastava usko on saatu Jumalalta lahjaksi, ei kukaan ihminen voi sitä itse kuin kaupan hyllyltä ikään valita ja omakseen ottaa. Jumalan sanan perusteella lopulliseen ja pysyvään kirkkauteen pääsevät vain ne, jotka ovat uskon kautta Jeesuksen vereen saaneet syntinsä anteeksi.
Pelastava usko on Jumalan sanan ja Herran asettamien pyhien armonvälineiden vaikuttamaa ja ylläpitämää. Kiitos, kunnia ja ylistys syntisen ihmisen pelastumisesta kuuluvat yksin alusta loppuun Herralle, ei vähimmässäkään määrin ihmiselle.
Sinäkin, hyvä kuulijani, saat uskoa tässä ja nyt kaikki syntisi anteeksiannetuiksi yksin Jumalan sanan lupausten ja Jeesuksen pyhän ristinveren tähden. Tämä on varmasti totta. Aamen.