K5A Verbisysteemi (KREIKKA VERBIOPPI YLEISTÄ)
| k5a-verbisysteemi.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 22.10.2022).
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K5 VERBIOPPI https://gen.fi/k5.html
K5A YLEISTÄ https://gen.fi/k5a.html
K5A Verbisysteemi
https://gen.fi/k5a-verbisysteemi.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Pääluokka eli genus
2. Tapaluokka eli modus
3. Aikamuoto eli tempus
0. DOKUMENTTEJA
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi (LA). Kirjapaja 2008
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan (BT). Gaudeamus 1974 [2010]
Mounce, William D.: A Graded Reader of Biblical Greek. Zondervan 1996
Voitila & Lampropoulos: Raamatun kreikan virtuaalinen oppimisympäristö
Moodle. Itä-Suomen yliopisto 2015
1. PÄÄLUOKKA ELI GENUS
Kreikan verbin pääluokkia eli genuksia on kolme:
– 1. aktiivi (minä pesen)
– 2. mediumi (minä pesen itseni, peseydyn, "suoritan itsessäni pesemistä")
– 3. passiivi (minut/minua pestään, "minä tulen pestyksi")
2. TAPALUOKKA ELI MODUS
Tapaluokkia eli moduksia on kuusi:
– 1. indikatiivi eli tositapa (luen)
• kaikki aikamuodot: prees., impf., aor., perf., pluskvamp., fut.
– 2. konjunktiivi (subjunktiivi) eli ajattelutapa ([jotta] lukisin)
• ilmaisee ehdollista, mahdollista, toivottua, käskettyä jne. tekemistä
• vastaa erityisesti sivulauseissa usein suomen konditionaalia
• prees., aor., perf.
– 3. optatiivi eli toivomustapa (oi lukisinpa, saisinpa lukea, lukenen; lue)
• ilmaisee toivomusta, odotusta tai käskyä
[• prees., aor., perf., fut. harvinainen]
– 4. imperatiivi eli käskytapa (lue)
• prees., aor. [perf. harvinainen]
– 5. infinitiivi eli nimitapa (lukea, lukeminen)
• persoonaton taipumaton nominaalinen muoto
• prees., aor., perf. [fut. erittäin harvinainen]
– 6. partisiippi eli laatutapa (akt. lukeva, lukenut, lukien/lukiessa †,
pass. luettava, luettu)
• nominaalinen muoto, taipuu nominien tapaan
• prees., aor., perf. [fut. harvinainen]
† "lukien" ja "lukiessa" ovat suomen kielessä infinitiivejä,
mutta ne ovat usein sopivia käännösvastineita kreikan lauseenvastikkeissa esiintyville partisiipeille
3. AIKAMUOTO ELI TEMPUS
Aikamuotoihin eli aikaluokkiin (lat. tempus) liittyviä verbivartaloita on neljä:
• preesensvartalo ja sen sivutempus imperfekti
• futuurivartalo
• aoristivartalo
• perfektivartalo ja sen sivutempus pluskvamperfekti
Aikamuotoja eli tempuksia on siis yhteensä kuusi.
Aikamuodoissa on ajan (mennyt, nykyinen, tuleva) lisäksi keskeistä tekemisen aspekti eli se, mistä näkökulmasta tekemisen tapaa tarkastellaan. Sitä, kuluuko tekemiseen lyhyt vai pitkä aika, ei välttämättä voi suoraan päätellä käytetystä aikamuodosta.
– 1. preesens, nykyhetkinen jatkuva tekeminen
• tekemistä katsotaan sisältäpäin
• tekemistä kuvataan prosessina eli jatkumona
• tekemisen alku ja erityisesti loppu/päättyminen eivät välttämättä
ole nähtävillä tai eivät ainakaan ole keskeisiä
• tekeminen ei välttämättä saavuta päämääräänsä tai tarkoitustaan
• tekeminen voi olla toistuvaa tai tavanomaista
• käännöksessä voi joskus käyttää osaobjektia:
teen työtä, olen tekemässä työtä, tee työtä
– 2. imperfekti, menneen ajan jatkuva tekeminen
• preesensin sivutempus, preesensvartalo
– 3. futuuri, tulevaisuuteen sijoittuva tekeminen/tapahtuminen
– 4. aoristi, tiettyyn ajankohtaan rajoittuva tekeminen
• tekemistä katsotaan ulkoapäin
• tekeminen muodostaa yhden kokonaisuuden,
johon kuuluvat tekemisen alku, kesto ja loppu
• tekeminen suoritetaan loppuun asti
• käännöksessä voi joskus käyttää kokonaisobjektia:
tein työn, tee (se) työ
• aoristi on menneen ajan muoto vain indikatiivissa
– 5. perfekti
• perfekti (päättymä) ilmaisee menneisyyden tapahtumaa,
jonka seuraamukset yhä jatkuvat: hän on rakentanut taloja/talot
• perfektissä on siis samanaikaisesti kaksi näkökulmaa eli aspektia:
(1) perfektin ns. indikatiivinen aspekti (rinn. preesensaspekti)
kuvaa menneisyydessä tapahtunutta toimintaa siitä näkökulmasta, että se on yhä olemassa eli se viittaa nykyhetkeen (intensive)
esim. "γέγραπται on kirjoitettu (Mark. 1:3)" eli
kirjoitus on pätevä ja voimassa nytkin (presenttinen)
(2) perfektin ns. aoristinen aspekti kuvaa toimintaa puolestaan
siitä näkökulmasta, että toiminta on jo saanut menneisyydessä täyttymyksensä (consummative)
esim. "Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut (λελάληκα). (Joh. 15:3)"
– 6. pluskvamperfekti
• perfektin sivutempus, perfektivartalo
• ilmaisee menneisyydessä tapahtuneen perfektisen tekemisen,
jonka seuraamukset eivät enää jatku:
hän oli rakentanut taloja/talot
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K5 VERBIOPPI https://gen.fi/k5.html
K5A YLEISTÄ https://gen.fi/k5a.html
K5A Verbisysteemi
https://gen.fi/k5a-verbisysteemi.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Pääluokka eli genus
2. Tapaluokka eli modus
3. Aikamuoto eli tempus
0. DOKUMENTTEJA
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi (LA). Kirjapaja 2008
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan (BT). Gaudeamus 1974 [2010]
Mounce, William D.: A Graded Reader of Biblical Greek. Zondervan 1996
Voitila & Lampropoulos: Raamatun kreikan virtuaalinen oppimisympäristö
Moodle. Itä-Suomen yliopisto 2015
1. PÄÄLUOKKA ELI GENUS
Kreikan verbin pääluokkia eli genuksia on kolme:
– 1. aktiivi (minä pesen)
– 2. mediumi (minä pesen itseni, peseydyn, "suoritan itsessäni pesemistä")
– 3. passiivi (minut/minua pestään, "minä tulen pestyksi")
2. TAPALUOKKA ELI MODUS
Tapaluokkia eli moduksia on kuusi:
– 1. indikatiivi eli tositapa (luen)
• kaikki aikamuodot: prees., impf., aor., perf., pluskvamp., fut.
– 2. konjunktiivi (subjunktiivi) eli ajattelutapa ([jotta] lukisin)
• ilmaisee ehdollista, mahdollista, toivottua, käskettyä jne. tekemistä
• vastaa erityisesti sivulauseissa usein suomen konditionaalia
• prees., aor., perf.
– 3. optatiivi eli toivomustapa (oi lukisinpa, saisinpa lukea, lukenen; lue)
• ilmaisee toivomusta, odotusta tai käskyä
[• prees., aor., perf., fut. harvinainen]
– 4. imperatiivi eli käskytapa (lue)
• prees., aor. [perf. harvinainen]
– 5. infinitiivi eli nimitapa (lukea, lukeminen)
• persoonaton taipumaton nominaalinen muoto
• prees., aor., perf. [fut. erittäin harvinainen]
– 6. partisiippi eli laatutapa (akt. lukeva, lukenut, lukien/lukiessa †,
pass. luettava, luettu)
• nominaalinen muoto, taipuu nominien tapaan
• prees., aor., perf. [fut. harvinainen]
† "lukien" ja "lukiessa" ovat suomen kielessä infinitiivejä,
mutta ne ovat usein sopivia käännösvastineita kreikan lauseenvastikkeissa esiintyville partisiipeille
3. AIKAMUOTO ELI TEMPUS
Aikamuotoihin eli aikaluokkiin (lat. tempus) liittyviä verbivartaloita on neljä:
• preesensvartalo ja sen sivutempus imperfekti
• futuurivartalo
• aoristivartalo
• perfektivartalo ja sen sivutempus pluskvamperfekti
Aikamuotoja eli tempuksia on siis yhteensä kuusi.
Aikamuodoissa on ajan (mennyt, nykyinen, tuleva) lisäksi keskeistä tekemisen aspekti eli se, mistä näkökulmasta tekemisen tapaa tarkastellaan. Sitä, kuluuko tekemiseen lyhyt vai pitkä aika, ei välttämättä voi suoraan päätellä käytetystä aikamuodosta.
– 1. preesens, nykyhetkinen jatkuva tekeminen
• tekemistä katsotaan sisältäpäin
• tekemistä kuvataan prosessina eli jatkumona
• tekemisen alku ja erityisesti loppu/päättyminen eivät välttämättä
ole nähtävillä tai eivät ainakaan ole keskeisiä
• tekeminen ei välttämättä saavuta päämääräänsä tai tarkoitustaan
• tekeminen voi olla toistuvaa tai tavanomaista
• käännöksessä voi joskus käyttää osaobjektia:
teen työtä, olen tekemässä työtä, tee työtä
– 2. imperfekti, menneen ajan jatkuva tekeminen
• preesensin sivutempus, preesensvartalo
– 3. futuuri, tulevaisuuteen sijoittuva tekeminen/tapahtuminen
– 4. aoristi, tiettyyn ajankohtaan rajoittuva tekeminen
• tekemistä katsotaan ulkoapäin
• tekeminen muodostaa yhden kokonaisuuden,
johon kuuluvat tekemisen alku, kesto ja loppu
• tekeminen suoritetaan loppuun asti
• käännöksessä voi joskus käyttää kokonaisobjektia:
tein työn, tee (se) työ
• aoristi on menneen ajan muoto vain indikatiivissa
– 5. perfekti
• perfekti (päättymä) ilmaisee menneisyyden tapahtumaa,
jonka seuraamukset yhä jatkuvat: hän on rakentanut taloja/talot
• perfektissä on siis samanaikaisesti kaksi näkökulmaa eli aspektia:
(1) perfektin ns. indikatiivinen aspekti (rinn. preesensaspekti)
kuvaa menneisyydessä tapahtunutta toimintaa siitä näkökulmasta, että se on yhä olemassa eli se viittaa nykyhetkeen (intensive)
esim. "γέγραπται on kirjoitettu (Mark. 1:3)" eli
kirjoitus on pätevä ja voimassa nytkin (presenttinen)
(2) perfektin ns. aoristinen aspekti kuvaa toimintaa puolestaan
siitä näkökulmasta, että toiminta on jo saanut menneisyydessä täyttymyksensä (consummative)
esim. "Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut (λελάληκα). (Joh. 15:3)"
– 6. pluskvamperfekti
• perfektin sivutempus, perfektivartalo
• ilmaisee menneisyydessä tapahtuneen perfektisen tekemisen,
jonka seuraamukset eivät enää jatku:
hän oli rakentanut taloja/talot