OR Uhrit Vanhassa testamentissa (OPETUKSET RAAMATTUTUNNIT)

or-uhrit-vtssa.pdf
File Size:	491 kb
File Type:	pdf

Download File

---

Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 29.9.2024).
 
O OPETUKSET https://gen.fi/o.html
OR RAAMATTUTUNNIT https://gen.fi/or.html
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
 
00. Tallenteet ja dokumentteja
0. Johdanto
     0.1 Uhri sovittaa, ilmaisee kiitoksen ja luo yhteyden
     0.2 Ilman veriuhria ei ole anteeksiantoa
     0.3 Uhrien päälajit
1. Syntiuhri
     1.1 Syntiuhrin johdanto
     1.2 Syntiuhri viedään Herran eteen
     1.3 Kätten paneminen syntiuhrin päälle
     1.4 Syntiuhri teurastetaan
     1.5 Syntiuhri viedään leirin ulkopuolelle
2. Hyvitysuhri (VT 1933 vikauhri)
     2.1 Hyvitysuhrin johdanto
     2.2 Rikkominen Jumalaa vastaan ja rikkominen lähimmäistä vastaan
          Ekskurssi: Palvelijoille annetut rangaistuslyönnit
     2.3 Hyvitysuhrin toimittaminen
          2.3.1 Kuohitsematon ja virheetön pässi
          2.3.2 Vahingonkorvaus Herraa vastaan rikottaessa
          2.3.3 Vahingonkorvaus lähimmäistä vastaan rikottaessa
3. Polttouhri
     3.1 Polttouhrin johdanto
     3.2 Polttouhri saarnaa pojan otollisuutta isälle
     3.3 Polttouhrin toimittaminen
4. Yhteysuhri
     4.1 Yhteysuhrin johdanto
     4.2 Yhteysuhri ehtoollisen esikuvana
5. Ruokauhri
     5.1 Ruokauhrin johdanto
     5.2 Ruokauhrin toimittaminen ja uhrin eri osat
6. Virkaanvihkimisuhri (VT 1933 vihkiäisuhri)
     6.1 Virkaanvihkimisuhrin johdanto
     6.2 Vihkimyspässin veri
     6.3 Verellä sivellyt ruumiinjäsenet
     6.4 Virkaanvihkimisuhrin heilutus herran edessä
7. Suitsutusuhri
 
 
00. TALLENTEET JA DOKUMENTTEJA
 
Uhrit VT:ssa 1, 18.2.2024 (0.24)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p8zwltr1gtw8/
Youtube https://youtu.be/BdwwWNpDa8I
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 2, 18.2.2024 (0.20)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p2g14mr77sgw/
Youtube https://youtu.be/kTmprRkVnAc
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 3, 25.2.2024 (0.24)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pm48hlract9b/
Youtube https://youtu.be/dNE55Tm3DNc
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 4, 25.2.2024 (0.22)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pcrfoo2g8hcw/
Youtube https://youtu.be/-xNbokwBliI
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 5, 7.4.2024 (0.20)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pkuhv4dmx4xu/
Youtube https://youtu.be/Avyy0YeXTUM
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 6, 7.4.2024 (0.25)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/ppv5dmkxdfqk/
Youtube https://youtu.be/MW3SRIPC20c
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 7, 14.4.2024 (0.17)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pl7uuj7sdjjs/
Youtube https://youtu.be/uWbMfgu6rS0
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 8, 14.4.2024 (0.24)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pkmc8o0c9wg3/
Youtube https://youtu.be/pR6-SR0Uoj8
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 9, 21.4.2024 (0.26)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pnxp4g3ig7pj/
Youtube https://youtu.be/PFv5Oc5BYWs
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 10, 21.4.2024 (0.21)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/ptvyfxi2pq1o/
Youtube https://youtu.be/j0F7iCMOgCg
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 11, 8.9.2024 (0.21)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pw9ksvxmwd9z/
Youtube https://youtu.be/G_vLOvrsdgo
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 12, 8.9.2024 (0.22)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p1dqluncytge/
Youtube https://youtu.be/8s87zew_8Pk
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 13, 15.9.2024 (0.24)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/paqmjwlezg7i/
Youtube https://youtu.be/gf2K3Dk-aC0
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 14, 15.9.2024 (0.20)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/ps413jj3qz1q/
Youtube https://youtu.be/bebd3fTXITY
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 15, 22.9.2024 (0.21)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pq3yekq2gcfb/
Youtube https://youtu.be/t1k6ILpyeIA
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 16, 22.9.2024 (0.23)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pa6ib9daofan/
Youtube https://youtu.be/gTnCCpgslrE
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 17, 29.9.2024 (0.17)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/px1r3ixhe46l/
Youtube https://youtu.be/GXeyehj3gZM
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
Uhrit VT:ssa 18, 29.9.2024 (0.25)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p5jj7wuob888/
Youtube https://youtu.be/yEea-RQQbMo
OR Uhrit Vanhassa testamentissa
     https://gen.fi/or-uhrit-vtssa.html
 
H Heprea, sivukartta
     https://gen.fi/h-sivukartta.html
K Kreikka (sivukartta)
     https://gen.fi/k.html
 
Kargell, Ivan Benjaminovitsh (1849–1937): Esikuvat puhuvat eli Kristus vanhassa
    liitossa. Kristillinen kirja- ja musiikki kustannus [1969] 1998
LV 774 Ei veriuhrit nuo temppelin alttarin
New Testament in the Original Greek by Ivan Panin.
    Book Society of Canada 1934 (kopioi selaimeesi alla olevan linkin osoite)
     https://www.scribd.com/document/644433/Ivan-Panin-The-New-Testament-in-the-Original-Greek
    uusi painos: Numeric Greek New Testament. Ed. Mark Vedder 2017/2019
 
 
0. JOHDANTO
 
0.1 UHRI SOVITTAA, ILMAISEE KIITOKSEN JA LUO YHTEYDEN
 
Uhri voidaan antaa kahdesta syystä: joko uhrin vastaanottajan vihan lepyttämiseksi eli sovittamiseksi tai hänen kiittämisekseen.
 
Lepyttävän uhrin tarkoituksena on osoittaa ja tuoda julki, että vihastuminen on oikeutettua. Uhri on kärsitystä vääryydestä maksettava korvaus ja hyvitys. Uhraamisen perussyy on sovituksen tarve. Koettu vääryys on kallistanut oikeudenmukaisuuden vaakaa, joka nyt väärintekijän antaman uhrin kautta palautetaan takaisin tasapainoon. Sovittavassa uhrissa keskeistä on sijaisuus. Se, jonka tulisi itse kärsiä ja kuolla, antaakin puolestaan eli sijastaan jonkun toisen.
 
Toisaalta koettu anteliaisuus tai ylenmääräinen hyvyys vaatii myös (kiitos)uhrin antamista, jotta hyvyyden kohteena ollut ei jäisi kiitollisuuden velkaan hyväntekijäänsä kohtaan. Kiitosuhriteema on nähtävissä myös esimerkiksi Iisakin uhraamisessa. Abraham oli saanut vanhoilla päivillään ihmeen kautta pojan lahjaksi Herralta: Iisak tuli lahjoittaa uhrina takaisin Jumalalle. Iisakin sijasta lopulta uhrattu pässi kertoo ihmisen sijasta uhratusta Kristuksesta.
 
Uhrattavan eläimen tuli aina olla terve ja virheetön, vailla vammaa, sairautta tai heikkoutta. Tämä saarnaa meille synnitöntä ja täydellistä Kristusta, joka annettiin meidän kaikkien puolesta riittäväksi uhriksi. Ihmisen syntiin ja lankeemukseen viaton uhrieläin menetti henkensä, syyllinen ihminen sai jäädä eloon. Viaton Ihmisen Poika kuolee, tuomion ansaitseva ihminen saa elää. Synnistä seuraa kuolema: Vapahtajamme ottaa tuon meille kuuluvan rangaistuksen itse päällensä.
 
Vanhan liiton uhrit olivat Jumalan antamia ja säätämiä armonvälineitä. Niiden kautta tuli esiin Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus: ihmisen synti on kostettava, sovitettava, hyvitettävä ja maksettava verenvuodatuksella. Samalla niiden kautta ilmeni myös Jumalan suuri rakkaus ja armo syntistä ihmistä kohtaan: langenneen ihmisen omaa verta ei vuodatettu, vaan rangaistuksen ja kuoleman kärsi Jumalan itse valitsema sijaisuhri.
 
Uhrit olivat keskeisin osa Vanhan Israelin jumalanpalvelusta. Suurin osa uhreista oli nimenomaan veriuhreja, jotka saarnaavat profeetallisesti Herramme Golgatan ristiä ja sillä vuodatettua Jumalan omaa pyhää uhriverta. Israelkin sai julistaa jumalanpalveluksensa veriuhrien kautta "Herran kuolemaa siihen asti kun hän tulee", niin kuin Paavali kirjoittaa korinttilaisille ehtoollisen viettämisestä (1Kor11_26). VT:n uhrit ovatkin niin Uuden liiton ehtoollisen kuin kasteen esikuvia.
 
Uhrin syöminen myös yhdisti uhrin saajan ja sen, jonka puolesta uhri on annettu. Uhriaterialle osallistuva sai syödä samassa pöydässä samaa ruokaa kuin itse Herra, jolle osa uhrista oli annettu.
 
Me kristityt saamme Herran Pyhässä Ehtoollisessa elää todeksi uhrin kaikki kolme puolta: Se on sovitusuhri meidän syntiemme puolesta ("teidän puolestanne annetaan"). Samalla se on kiitosateria Jumalan käsittämättömästä hyvyydestä ("tehkää se minun muistokseni"). Herra myös aterioi itse opetuslastensa kanssa. Jeesuksen Kristuksen ruumiin syömisen ja veren juomisen kautta saamme yhdistyä Herraamme.
 
Myös esimerkiksi seuraavat Kristuksen sanat liittävät toisiinsa ristinuhrin ja kasteen:
 
Mark. 10:38
38 Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tai tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan? (Mark10_38)
 
Luuk. 12:50
50 Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty! (Luuk12_50)
 
Samoin Paavalin opetus kasteesta Herran kuolemaan ja ylösnousemukseen liittämisenä:
 
Room. 6:3–4
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? (Room06_03)
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin vaeltaa uudessa elämässä. (Room06_04)
 
 
0.2 ILMAN VERIUHRIA EI OLE ANTEEKSIANTOA
 
Pakanakansojen apostoli, pyhä Paavali kirjoittaa:
 
1. Kor. 2;1–2
1 Niinpä, kun minä tulin teidän luoksenne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. (1Kor02_01)
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän luonanne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. (1Kor02_02)
 
Herramme ristillä antama uhri on kristinuskon luovuttamaton keskus. Kristuksen veriuhri on kirkkaana nähtävissä jo VT:n profeetallisissa sanoissa. Mutta miksi juuri veri ja uhri ovat niin tärkeitä ja luovuttamattomia asioita Jumala-yhteyttä etsiessämme?
 
Jumala on oman olemuksensa kautta tinkimättömän oikeudenmukainen ja täydellisesti pyhä. Siksi hän ei voi katsoa mitään syntiä, so. jumalattomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä ja pahuutta, sormien läpi – ei pienintäkään. Jokainen vääryys on oikaistava, jokainen velka maksettava ja jokainen synti sovitettava.
 
Uhri edustaa aina antajaansa, joten uhrieläimen veri ja kuolema muistuttavat aina siitä, että synnintekijälle kuuluu kuolemanrangaistus. Jumalan kuvaksi luodun ihmisen lankeemus ja kapinointi pois Jumalan sanasta on majesteettirikos, jonka sovittamiseksi ei riitä mikään vähempi kuin veri (3Moos17_11).
 
3. Moos. 17:11
11 Sillä lihan elämänvoima on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen. Sillä veri tuottaa sovituksen, koska elämä(nvoima) on siinä.
(3Moos17_11_JM)
 
Tässä jakeessa on elämänvoima-sanan kohdalla alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä sana "nefesh".
נֶ֫פֶשׁ נפש
nefesh fem. (a-segol.) (757x) נְפָשׁוֹת
• 1. kurkku, kita, nielu, hengitys
• 2. elämä, elämänvoima
• 3. elävä tai hengittävä olento
 
Nefesh-sanan konkreettinen merkitys on "kita, kurkku, nielu", ja se liittyy nimenomaan hengittämiseen. Nefesh tarkoittaa hengittävän olennon elämää ja elämänvoimaa ja laajimmassa merkityksessä kaikkia kurkun kautta hengittäviä olentoja, yhtälailla ihmisiä kuin eläimiä. Jos joku antaa verensä, jossa on nefesh, niin hän antaa koko elämänsä, kaikkensa. Kreikankielisessä VT:ssa eli Septuagintassa nefesh on yleensä käännetty sanalla ψυχή psyykhee.
 
K6 ψυχή psyykhee fem. (103x) sielu (sanan selitys)
     https://gen.fi/k6-23-psyykhee-sielu.html
 
Heprealaiskirjeen kirjoittaja – allekirjoittaneen ymmärryksen mukaan Paavali – opettaa meille, miten Jeesus antoi ristillään Uuden liiton täydellisen ja kertakaikkisen uhrin (Hepr. 9:12–28).
 
Kaikki VT:n veriuhrit saivat sovittavansa voimansa siitä, että ne jo edeltä käsin suuntasivat katseen kohti sitä yhtä tulevaa Jumalan Uhrikaritsaa. Katoavaan luomakuntaan kuuluvan eläimen veri ei ole koskaan voinut sovittaa Jumalan kuvaksi luodun ikuisuusolennon, so. ihmisen, syntejä.
 
Me Herramme ihmiseksi tulemisen, kärsimyksen, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen elävät kristityt suuntaamme katseemme taaksepäin Golgatan ristiin. Herramme asettamien armonvälineiden – kasteen, ripin ja ehtoollisen – synnit anteeksiantava voima tulee vain ja ainoastaan jo ristinpuussa annetusta verisestä uhrista. Golgatan keskimmäinen risti on koko maailmanajan ja -kaikkeuden keskus. Kaikki, mitä on ennen sitä, tähtää siihen. Kaikki, mitä on sen jälkeen, saa voimansa siitä. Jotta joku asia, sen todellinen arvo ja asema, tulisi oikein ja syvällisesti ymmärretyksi, on se suhteutettava Herran Jeesuksen pyhään ristiin.
 
 
0.3 UHRIEN PÄÄLAJIT
 
Vanhan liiton uhrit säädetään Kolmannen Mooseksen kirjan luvuissa 1–8. Uhrit voidaan jakaa ryhmiin monella eri tavalla, esim.:
 
• veriuhrit – verettömät uhrit, erit. ruokauhrit
• sovitusuhrit – kiitosuhrit
• kokonaan poltettavat eli kokonaisuhrit – osittain syötävät uhrit
• pakolliset uhrit – vapaaehtoiset uhrit
• jokapäiväiset uhrit – tiettyihin juhliin, tapahtumiin
ja elämäntilanteisiin liittyvät uhrit
• seurakunnan uhrit – yksittäisen ihmisen uhrit
 
Lisäksi joistakin uhreista sanotaan, että ne ovat "suloiseksi tuoksuksi Herralle", ja toisaalta on sellaisia uhreja, joista ei tällaista sanota.
 
VT:n uhrit voidaan jakaa kuuteen päälajiin seuraavasti:
 
• 1. polttouhri
• 2. ruokauhri
• 3. syntiuhri
• 4. hyvitysuhri (VT 1933 vikauhri)
• 5. virkaanvihkimisuhri (VT 1933 vihkiäisuhri)
• 6. yhteysuhri
 
Näistä kuudesta uhrista on annettu omat erilliset säädöksensä (3. Moos. 1–8).
 
3. Moos. 7:37–38
37 Tämä on se laki polttouhrista, ruokauhrista, syntiuhrista, hyvitysuhrista, virkaanvihkimisuhrista ja yhteysuhrista, (3Moos07_37)
38 jonka lain Herra antoi Moosekselle Siinain vuorella sinä päivänä, jona hän antoi israelilaisille käskyn tuoda uhrilahjansa Herralle Siinain erämaassa. (3Moos07_38)
 
Lisäksi voidaan mainita uhrien päälajina suitsutusuhri (2Moos30_08), jonka kautta myös uhrien täysi seitsenluku täyttyy.
 
VT:ssa mainitaan yhteensä noin kaksikymmentä erinimistä uhria, esim. iltauhri (VT 1933 ehtoouhri), tarjousuhri (VT 1933 heilutusuhri), höysteviiniuhri, juhlauhri, juomauhri, lupausuhri, luulevaisuusuhri, muistutusuhri, pääsiäisuhri, riemu-uhri, sovitusuhri, teurasuhri ja uutisruokauhri. Osa näistä on rinnakkaisnimiä muille uhreille, osa toisten uhrien osia tai alalajeja. Näistä muista uhreista ei ole sellaista yksityiskohtaista lakia, niin kuin on kuudesta pääuhrista.
 
Seuraavassa käsitellään Mooseksen laissa säädettyjä uhrien päälajeja siinä järjestyksessä, kuin ne on esitetty Ivan Benjaminovitsh Kargellin (1849–1937) teoksessa "Esikuvat puhuvat eli Kristus vanhassa liitossa". Tämä kirja on muutoinkin toiminut tämän artikkelin innoittajana.
 
 
1. SYNTIUHRI
 
1.1 SYNTIUHRIN JOHDANTO
 
Syntiuhrisäädökset ovat jaksossa 3. Moos. 4:1 – 5:13 sekä lisäykset 6:24–30. Syntiuhri ja hyvitysuhri (VT 1933 vikauhri) ovat ne kaksi uhria, joiden ei kerrota olevan "suloiseksi tuoksuksi Herralle", toisin kuin kaikkien muiden uhrien kohdalla, joissa on maininta tällaisesta Herran mielisuosiosta.
 
Käsittelen ensin näitä kahta uhria, synti- ja hyvitysuhria. Ne ovat tärkeimmät uhrit siksi, että ilman niitä Herran polttava ja pyhä viha syntiä ja saastaisuutta vastaan ei laannu. Vasta synneistään sovitetuksi tultuaan ihminen voi tuoda Jumalan eteen sellaista positiivista ja aktiivista hyvää, mistä Herra ilahtuu.
 
Syntiuhri saarnaa jokaisen ihmisen olemuksellista syntisyyttä ja saastaisuutta eli perisyntiä. Syntiuhrilaki alkaa sanoilla:
 
2 – – Jos joku vahingossa (VT 1933: erehdyksestä, BIB 1872: tietämättään) rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan ja tekee jotakin, mitä ei saa tehdä, (3Moos04_02)
שְׁגָגָה שגגה
shegaga (19x) erehdys, tahaton rikkomus, vahinko,
ilman ymmärrystä tehty väärä teko "eksyminen"
 
Ihminen tekee syntiä ja lankeaa ei ainoastaan silloin, kun hän sen itse ymmärtää tai suorastaan tahtoo, vaan myös silloin, kun sitä ei itse ymmärrä. Koska ihminen on syntinen, niin hän myös tekee syntiä. Ei siis: "koska ihminen tekee syntiä, niin hänestä tulee syntinen", vaan: "koska langenneeseen lihaan syntynyt ihminen on syntinen, niin hän myös tavalla ja toisella tekee syntiä".
 
Koska Jumala on Totuus, Rakkaus, Pyhyys, Vanhurskaus ja Armo, niin hän puolestaan ei voi olla toimimatta ja julki tulematta näiden olemuksellisten ominaisuuksiensa mukaan.
 
33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. (Matt12_33)
 
13 jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. (2Tim02_13)
 
Vahingossa tehdyn synnin jälkeen luetellaan tilanteet, jossa voideltu pappi (j. 3–12), koko seurakunta (j. 13–21), kansan päämies (j. 22–26) tai yksittäinen kansan jäsen (4:27–5:13) ovat vahingossa rikkoneet Herran lakia vastaan.
 
Tässä on näkyvissä se, että sen enempää Israelin johtajat, koko seurakunta kuin yksittäiset israelilaisetkaan eivät pysty edes parhaimmalla tahdollaan ja kilvoituksellaan noudattamaan Herran lakia. Synti riippuu meissä jokaisessa kiinni ja tulee esiin silloinkin, kun haluamme noudattaa lakia – siitä puhumattakaan, kun tietoisesti epäuskon hedelmänä suostumme lihan houkutuksiin ja hyppäämme syntiin.
 
Syntiuhri näyttää todeksi uhraajan tarpeen saada itselleen sovitus myös silloin, kun hän ei toimiessaan itse ymmärrä tekevänsä syntiä. Daavid rukoilee Psalmissa 19:
 
13 Kuka ymmärtää (kaikki) erehdykset? Anna anteeksi minun salaiset syntini. (Ps019_13)
 
Jumalaa lähestyttiin ensin juuri tämän syntiuhrin kautta. Syntiuhrin kautta sovitettu saattoi sen jälkeen tuoda Herran eteen myös muita uhreja. Kaikkein kirkkaimmin tämä syntiuhrin liittyminen perisyntisyyteen tuli näkyviin suuren sovituspäivän syntiuhrissa ja pappien vihkimisessä (2. Moos. 29:1–37).
 
Pappisvirkaan erotetun puolesta piti ensin antaa syntiuhri (2Moos29_14). Vasta sen jälkeen uhrattiin polttouhri (2Moos29_18), vihkiäispässi (2Moos29_22) sekä leipä, öljyyn leivottu uhrikakku ja ohut leipä Herran uhriksi (2Moos29_25). Syntiuhrin syyksi ei mainita mitään erityistä syntiä, vaan kyseessä on olemukseltaan syntisen ihmisen sovittamisesta Herran edessä.
 
Vanha Biblia käyttää syntiuhrista nimeä "rikosuhri". Hepreaksi syntiuhri on "chatat", joka tarkoittaa myös syntiä ja syyllisyyttä, esim.
 
7 Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ("chatat") ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä! (1Moos04_07)
 
חַטָּאת חטאת
chatat fem. (8x) synti, syyllisyys, syntiuhri
 
Juurena on verbi "chata, eksyä, mennä harhaan: tehdä syntiä".
 
H9 חטא chata (238x) mennä harhaan, ampua/heittää ohi; tehdä syntiä (verbi)
 
"Chata" (chet–tet–alef) on VT:n keskeisin syntisanue. Juuri alkaa aakkoston kahdeksannella kirjaimella (ח chet > kreik. η eeta > lat. H). Chet- eli h-kirjaimen alkuperäinen merkitys on ollut "aita, muureilla ympäröity piha-alue". Se kertoo myös synnin olemuksesta: Synti luo erottavat aidat, muurit, väliseinät ja vihollisuuden niin Jumalan ja ihmisen välille, ihmisten kesken kuin myös ihmisen ja muun luomakunnan välille.
 
Chet on myös luku 8. Synnin liittyminen lukuarvoon kahdeksan voidaan ymmärtää myös niin, että jos täydellisen 7 (Kristuksen luku) päälle yritetään jotain lisätä, niin se on syntiä.
 
Toisaalta Jeesus nousi kuolleista viikon kahdeksantena päivänä eli uuden luomisviikon ensimmäisenä päivänä. Tämä saarnaa meille synnin täydellistä kukistamista: vihollista viimeinenkin eli kuolema on menettänyt mahtinsa.
 
Syntiuhri saarnaa meidän puolestamme kärsimykseen annettua viatonta ja täydellistä Kristusta.
 
1. Piet. 2:21–25
21 – – Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,
22 joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
23 joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle, ja hänen "haavojensa kautta te olette parannetut".
25 Sillä te olitte "eksyksissä niin kuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luokse.
 
Syntiuhriksi annettu vuodattaa verensä ja kuolee, syntinen ja rikkonut saa jäädä eloon.
 
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2Kor05_21)
 
Syntiuhrin veri pirskotettiin ilmestysmajassa/temppelissä Herran edessä esiripun luona. Syntiuhrin lihaa ei saanut syödä, vaan se oli kokonaan poltettava. Tämä oli poikkeus muihin uhreihin verrattuna, sillä muut uhrit polttouhria lukuun ottamatta pääosin syötiin uhraamisen jälkeen.
 
Tämäkin kertoo syntiuhrin erityislaatuisuudesta: se oli kokonaan ja yksin Jumalaa varten. Synti on nimenomaan rikos Jumalaa vastaan. Nimenomaan Jumalan edessä on saatava sovitus synneistä.
 
6 Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. (Ps051_06)
 
Näin rukoilee Daavid, joka oli tehnyt Batseban kanssa huorin ja syyllistynyt murhaan surmautettuaan tämän aviomiehen Urian. Vaikka rikokset ja synnit ihmisiä vastaan olivat äärimmäisen raskaat, oli varsinainen synti ja rikos silti Jumalan tahdon rikkominen.
 
Jumalaa lähestyttiin ensimmäiseksi syntiuhrin kautta, sen jälkeen Herralle kelpasivat myös muut uhrit. Syntiuhri on tietynlainen "perusuhri", joka annetaan aina riippumatta siitä, onko syyllistytty joihinkin tiettyihin nimeltä mainittavissa oleviin synteihin. Ihminen on langenneena luonnoltaan ja olemukseltaan syntinen – silloinkin, kun se ei julkisesti tule näkyviin tai ihminen ei omia lankeemuksiaan edes ymmärrä.
 
Tämä näkyy selvästi myös suuren sovituspäivän säädöksessä (3Moos16), jossa ylimmäisen papin piti ensin tuoda syntiuhri Herran eteen. Yhteenkään nimeltä mainittuun syntiin ei viitata, mutta silti Herraa lähestyttäessä piti tuoda ensimmäiseksi syntiuhri. Ylimmäisen papin piti uhrata itsensä ja perheensä puolesta syntiuhrisonni ja kansan puolesta toinen syntiuhripukeista. Vasta sen jälkeen (3Moos16_24) olivat vuorossa polttouhreiksi annetut pässit.
 
Toinen syntiuhripukki jätettiin eloon. Ylimmäisen papin piti laskea molemmat kätensä tämän toisenkin kansan puolesta annettavan syntiuhripukin päälle, tunnustaa siinä julkisesti kansan pahat teot ja rikkomukset. Kätten päällepanemisen kautta siirretään synnin syyllisyys toisen sovitettavaksi, rangaistus toisen kärsittäväksi. Vapahtajamme on se, jonka päälle me siirrämme oman kadotustuomiomme. Paimenen johdolla me tunnustamme omat, seurakuntamme ja kansamme synnit sekä jätämme ne Golgatan Miehen kannettavaksi.
 
Kätten päällepaneminen tarkoittaa, että kätten päällepanija ja se, jonka päälle kädet laitetaan, tulevat Jumalan edessä samaan asemaan. Kätten päällepanija tunnustaa Jumalan edessä olevansa samassa asemassa kuin se, jonka päälle kädet laitetaan. Kun syntiuhrieläimet surmataan, niin kätten päällepanija tunnustaa ansaitsevansa kuolemanrangaistuksen.
 
22 Älä ole liian nopea/innokas (UT 1938 kerkeä) panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana. (1Tim05_22)
 
Kun seurakunta siunaa kätten päällepanemisella palvelusvirkaan, so. paimeneksi tai diakoniksi tai muuksi vastuunkantajaksi, niin silloin virkaan/tehtävään asettajat ilmoittavat Jumalan ja ihmisten edessä: se usko ja tunnustus, mikä tällä virkaan/tehtävään asetettavalla on, on myös meidän. Ja myös toisinpäin: se joka on virkaan/tehtävään asettajien siunattavana, ilmoittaa jakavansa saman uskon ja tunnustuksen heidän kanssaan. Jos olet harhaoppisten tai katumattomien julkisyntisten kanssa viranasettamisyhteydessä, tulet Jumalan ja ihmisten edessä osallisiksi myös heidän synteihinsä.
 
 
1.2 SYNTIUHRI VIEDÄÄN HERRAN ETEEN
 
Syntiuhrin antamisessa oli neljä vaihetta:
 
• 1. syntiuhrisonni viedään ilmestysmajan ovelle Herran eteen
• 2. syntinen laskee kätensä uhrieläimen pään päälle
• 3. uhri teurastetaan
• 4. uhri viedään lopuksi pois Herran kasvojen edestä leirin ulkopuolelle
 
Syntiuhriksi annettava virheetön nuori sonni eli mulli/mullikka (hepr. par) piti ensin viedä Herran eteen ilmestysmajan ovelle, kuitenkin siis sen ulkopuolelle esipihalle (3Moos04_04). Sonni on arvokkain uhrieläimistä. Sonni ja sen sarvet kuvaavat Raamatussa voimaa, kunniaa ja kuninkaallista valtaa. Raamatun hepreassa on toinenkin urospuolista nautaeläintä tarkoittava sana "shor", mutta tässä käytetty par-sana korostaa nimenomaan eläimen maskuliinista sukupuolta ja nuorta viriiliä voimaa.
פַּר פר
par mask. (133x) nuori sonni, siitoskykyinen nautaeläin
"erilleen otettava, (uhriksi) leikattava"
H2 פרר parar (26/) erottaa muista, jakaa osiin (juuri)
 
שׁוֹר שור
shor mask. (79x) "se, mitä tarkataan eli mistä pidetään huolta"
• 1. urospuolinen nautaeläin:
sonni (siitoskykyinen), härkä (kuohittu)
• 2. nautakarja
H2 שור shur (18/) katsella, tarkkailla (juuri)
 
Syntiuhrina uhrattava par-sonni saarnaa meille nuorta parhaissa voimissansa olevaa Miestä, maan päälle ihmiseksi syntynyttä uljasta kunnian Kuningasta. Hänet viedään voimissaan olevana ja terveenä ilmestysmajan, se on Jerusalemin temppelin, ulkopuolelle – vanhurskas kärsimään Herran edessä väärien puolesta.
 
 
1.3 KÄTTEN PANEMINEN UHRIN PÄÄLLE
 
Toiseksi syntisen piti laskea kätensä mullikan päälle (3Moos04_04). Sananmukaisesti käsi piti "tukea" (hepr. samach) sonnin päälle. Me saamme kaikessa vajavuudessamme, heikkoudessamme sekä moraalisessa ja hengellisessä horjuvuudessamme tukeutua kokonaan Herramme varaan, ristillä teurastetun uhrisonnimme päälle.
סָמַךְ סמך
H9 סמך samach (48x) tukea, auttaa, varustaa, asettaa käsi jonkun päälle (verbi)
 
Israelilainen siirtää tässä kaiken oman pahuutensa ja siitä seuraavan Jumalan vanhurskaan vihan ja hänen pyhyytensä vaatiman rangaistuksen nuoren sonnin päälle. Esikuvallisesti tässä siirretään ja sälytetään terveen ja nuoren Miehen päälle minun ja sinun syntitaakka – koko maailman syntivelka.
 
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes53_06)
 
Kuoleman ja kadotuksen taakka heitetään hänen päällensä, jotta me, jotka sen ansaitsisimme, saisimme tuon Sijaisen tähden armon ja autuuden. Yhtään sellaista syntiä ei maailmassa ole ollut eikä koskaan tule olemaankaan, mitä rakas Vapahtajamme ei olisi jo ristillä sovittanut ja kärsinyt. Sinäkin saat jättää koko pahuutesi, syntisi ja syyllisyytesi kuorman Jeesuksen päälle.
 
"Antakaa minulle kiinteä piste, niin minä vipuan maan paikaltaan."
Arkhimedes (287–211 eKr.)
 
 
1.4 UHRI TEURASTETAAN
 
Kolmanneksi uhri teurastettiin Herran edessä (3Moos04_04). Hepreassa teurastamisesta käytetty sana, shachat, on sama, mitä käytetään kerrottaessa Abrahamin käydessä uhraamaan Iisakia (1Moos22_10).
שָׁחַט שחט
H9 שחט shachat (86x) lyödä surmanisku, teurastaa, surmata (verbi)
 
Tässä on kyseessä konkreettinen surmanisku, joka aiheuttaa veren vuotamisen ja kuoleman. Herramme tuli tämän surmaniskun kohteeksi Golgatalla. Oikeudenmukaisuuden mukaan tämä surmanisku olisi tullut kohdistua syntiseen, mutta nyt sen ottaakin vastaan puhdas, terve, viaton ja synnitön Vapahtaja.
 
Teurastamisen toimittaa pappi, syntisen ollessa itse vain toimettomana vieressä katselemassa. Tämä kertoo Jumalan pelastavan toiminnan luonteesta: se, jonka synnit sovitetaan, ei tarvitse – eikä hän voikaan – mitään tehdä. Toiset tekevät ja toimivat sovitusta tarvitsevan puolesta. Ja ennen kaikkea: toinen tulee kirotuksi ja hylätyksi syntisen puolesta.
 
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" huutaa hylätty Messias ristin puulta. (Ps022_02, Matt27_46)
 
"Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu." (5Moos21_22, 5Moos21_23, Gal03_13)
 
Voidellun papin piti ottaa teurastetun eläimen verta ja viedä se sisälle ilmestysmajaan.
 
6 Pappi kastakoon sormensa vereen ja pirskoittakoon verta seitsemän kertaa Herran edessä, pyhäkön esiripun edessä. (3Moos04_06)
7 Pappi sivelköön sitä verta alttarin sarviin, jolla poltetaan hyvänhajuista suitsutusta Herran edessä ja joka on ilmestysmajassa. Mullikan kaiken muun veren hän vuodattakoon ilmestysmajan oven edessä olevan polttouhrialttarin juurelle. (3Moos04_07)
 
Veri tarkoittaa kokonaisvaltaisesti elämää. Seitsenkertainen pirskotus kertoo täydellisestä, loppuun asti viedystä sovituksesta. Luvun seitsemän takana on täydellinen luomisviikko, jossa oli seitsemän päivää. Seitsemän on lukujen yksi, kaksi ja kolme ohella Raamatun yleisin luku, ja se kertoo meille Jumalan Sanan ja tekojen täydellisyydestä, Kristuksen täydellisyydestä. Jumalan sana on nimenomaan seitsenkertaista (Ps012_07).
 
 
1.5 UHRI VIEDÄÄN LEIRIN ULKOPUOLELLE
 
Neljänneksi ja lopuksi teurastettu uhrieläin viedään pois Herran kasvojen edestä leirin ulkopuolelle (3Moos04_11, 3Moos04_12). Ainoastaan rasva, munuaiset ja maksanlisäke – so. uhrin arvokkaimmat osat – tuli polttaa esipihalla olevalla polttouhrialttarilla. Rasva (hepr. chelev) oli erityisen arvokasta. Rasva tarkoittaa myös laajemmin "parasta osaa" tai "parhaita antimia" (1Moos45_18, 4Moos18_12).
חֵ֫לֶב חלב
chelev mask. (ɛ-segol.) (91x [= 13 x 7]) rasva, paras osa
"(ravinnoksi) muutettu (kasvillisuus)"
H2 חלב chalav (0/139) vaihtaa, muuttaa (kasvit ravinnoksi) (juuri)
 
Nehemian kirjassa kehotetaan suuren ilojuhlan kunniaksi syömään rasvaisia ruokia ja juomaan makeita juomia (Neh08_10). Rasva kertoo menestyksestä ja Jumalan anteliaasta huolenpidosta (5Moos32_14) sekä ennen kaikkea Herran Sebaotin valmistamasta suuresta Messiaan juhla-ateriasta Siionin vuorella (Jes25_06). Heprean maito-sana (chalav) johtuu samasta juuresta kuin chelev-rasva. Maitokin on Luvatun maan ja messiaanisen ilon symboli, ja ennen kaikkea esikuva Jumalan sanasta.
חָלָב חלב
chalav mask. (44x [= 2 x 22]) maito
H2 חלב chalav (0/139) vaihtaa, muuttaa (kasvit ravinnoksi) (juuri)
 
Polttouhrialttarilla annetut uhrit olivat Herran edessä suloisesti tuoksuvia (3Moos01_17). Syntiuhrin polttouhrialttarille viedyt osat kertovat, että Jumalan tuomitessa ja rangaistessa synnin Poikansa lihassa, oli tuo Pojan uhri ja kuuliaisuus samalla myös Isälle mieluista. Kristuksessa toteutuivat molemmat, uhri ja kuuliaisuus:
 
17 Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. (Matt03_17)
 
Puhdas Poika tehtiin meidän edestämme synniksi ja hylättiin. Rasva ja muut uhrin jaloimmat osat kertovat meille siitä valtavasta taivaan juhla-ateriasta,
joka meille Kristuksen uhrin kautta on valmistettu.
 
Kaikki muut syntiuhrieläimen osat, lihoineen ja nahkoineen kaikkineen, piti viedä leirin ulko-puolelle ja polttaa halkojen päällä. Tämä saarnaa meille sitä, että synti ruumiillistui syntiuhrissa. Synti on Herralle kauhistus, joka pitää viedä pois hänen kasvojensa edestä sinne, mihin hänen katseensa ei ollut kääntynyt.
 
Tämä kertoo Jumalan valtakunnan ulkopuolella pimeydessä olevasta helvetistä, jonne Herramme meidän puolestamme synniksi tehtynä astui.
 
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi. (2Kor05_21).
 
Jeesus kantoi omassa runnellussa ruumiissaan meidän syntimme pois Jumalan kasvojen edestä. Häneen osui ja hänet kulutti se Jumalan vanhurskaan vihan tuhkaksi polttava tuli, joka meille syntisaastaisille kuuluisi. Kaikki tämä siksi, että meidät pyhitettäisiin, erotettaisiin synneissään karkeloivan katoavan maailman keskeltä taivaan perillisiksi.
 
Syntiuhri poltettiin tuhkaksi: sitä ei siis enää sen jälkeen ollut. Meidän syntejämme ei Jumalan edessä enää ole, kun ne on jätetty Uhrikaritsan pois otettavaksi. Johannes Kastaja huudahtaa Pyhän Hengen johtamana neitseellisesti syntyneen serkkunsa nähdessään:
 
1 Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh01_29)
 
Herra ei enää muista Jeesukseen vetoavien syntejä ja syntisyyttä (Hepr08_12).
 
Herramme kärsi leirin, so. Jerusalemin kaupungin muurien ja porttien, ulkopuolella. Leirin ulkopuolelle hylätyn Kristuksen luokse on myös hänen seuraajiensa mentävä. Erityisellä tavalla tämä tuli näkyviin suuren sovituspäivän syntiuhrissa, johon Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa.
 
Hepr. 13:11–13
11 Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin.
12 Sen tähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.
13 Niin menkäämme siis hänen luoksensa "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen.
 
Syntiuhrin valtavaa voimaa kuvaa ja kokoavasti selittää kohta, jossa Mooses vihkii veljensä Aaronin ja tämä pojat pappisvirkaan:
 
14 (Mooses) toi esille syntiuhrisonnin, ja Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä syntiuhrisonnin pään päälle. (3Moos08_15)
15 Sitten Mooses teurasti sen ja otti sen verta ja siveli sitä sormellansa alttarin sarviin yltympäri ja puhdisti alttarin. Muun veren hän vuodatti alttarin juurelle ja pyhitti sen toimittamalla sen sovituksen. (3Moos08_15)
 
Syntiuhrin kautta tulee Herran edessä puhdistus, pyhitys ja sovitus. Herramme risti antaa meille kaiken tämän: puhdistuksen syntisaastasta, pyhityksen eli katoavasta synnin maailmasta erotetuksi tulemisen Herran palvelemista ja iankaikkista elämää varten sekä ennen kaikkea sovituksen eli rauhan Jumalan edessä.
 
 
2. HYVITYSUHRI (VT 1933 VIKAUHRI)
 
2.1 HYVITYSUHRIN JOHDANTO
 
Hyvitysuhri (3. Moos. 5:14 – 6:7; 7:1–10) oli syntiuhrin ohella toinen niistä uhreista, jotka eivät olleet "Herralle suloiseksi tuoksuksi". Vuoden 1933 VT:ssa hyvitysuhrista käytetään nimitystä vikauhri. Syntiuhri suuntasi katseet ihmisen perisyntiin, olemukselliseen kapinointiin ja tottelemattomuuteen Jumalan edessä. Ihmisen sikiää äitinsä kohtuun langenneeseen lihaan hengellisesti kuolleena: syntisenä, kadotettuna ja selkä Jumalaan päin kääntyneenä.
 
Hyvitysuhri on hepreaksi "asham", joka tarkoittaa myös syyllisyyttä eli vikapäänä olemista. Kysymys on henkilökohtaisesta väärästä teosta ja hyvän tekemättä jättämisestä.
אָשָׁם אשם
asham mask. (46x) hyvitysuhri, vikauhri, sovitusuhri, syyllisyys,
aiheutettu vahinko
 
Sanajuuri "asham" tarkoittaa nimenomaan syyllisenä ja velallisena olemista, syyllisyyden kokemista ja syyllisyydestä aiheutuvaa kärsimystä.
 
Ihminen on kahdella tapaa syntinen: olemukseltaan (perisynti) ja toimiltaan (tekosynnit). Tekosynnit ovat seurausta perisynnistä. On mahdollista, että joku ei näkyvällä tai ymmärrykseen tulevalla tavalla tiettynä hetkenä lankea teoissaan, tekemättä jättämisissään, sanoissaan tai ajatuksissaan. Hän on silti perisynnin tähden olemukseltaan syntinen ja kadotettu, jollei ole saanut suojakseen ja sovituksekseen Sijaiskärsijän pyhää uhriverta. Syntiuhri saarnaa tästä Kristuksen sovitustyön perisynnin anteeksiantavasta ulottuvuudesta.
 
Hyvitysuhri on annettu ja asetettu puhdistamaan omatuntomme myös kaikista ymmärrykseemme ja tietoomme tulleista tekosynneistä ja lankeemuksista, pahoista teoista ja hyvän tekemättä jättämisistä. Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään:
 
16 Eikä lahjan laita ole, niin kuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta. Sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. (Room05_16).
 
"Yhden synnintekijän kautta tullut tuomio ja kadotus" tarkoittaa paratiisissa vanhasta Aadamista liikkeelle lähtenyttä perisyntiä. "Armolahja" tarkoittaa tässä kaikkien syntien anteeksisaamista Jeesuksen täydellisen sovitustyön tähden. Herramme ristinuhri oli niin valtava, koko maailmankaikkeutta ja äärettömyyttä syleilevä, että se riittää meille niin syntiuhriksi kuin hyvitysuhriksikin – ja kaikeksi muuksi tarpeelliseksi.
 
Jes. 53:10–11
10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa hyvitysuhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. (Jes53_10)
11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun Vanhurskas Palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. (Jes53_11)
 
Syntiuhri viittaa koko ihmiskunnan syntiturmelukseen, joka ilmoitetaan yksikössä:
 
29 Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh01_29)
 
Hyvitysuhri on pikemminkin yksittäisten syntien ja lankeemusten sovittamista:
"… sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa" (Jes. 53:11). Nämä jälkimmäiset, yksittäiset lankeemukset eli tekosynnit, polttavat usein uskovan omaatuntoa paljon syvemmin kuin perisyntisyys. Siksi Herra on halunnut lohduttaa meitä antamalla erillisen sovitusuhrin eli hyvitysuhrin nimenomaan näitä tekosyntejä varten.
 
 
2.2 RIKKOMINEN JUMALAA VASTAAN
JA RIKKOMINEN LÄHIMMÄISTÄ VASTAAN
 
Hyvitysuhrin alaisia syntejä luetellaan kahdenlaisia: Herralle pyhitettyä vastaan rikkomiset (3. Moos. 5:15) ja lähimmäistä vastaan rikkomiset (3. Moos. 5:21–24). Lähimmäisen oikeuksien loukkaaminen on kuitenkin rikkomus myös Herraa kohtaan.
 
21 Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan kieltämällä saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tai mitä hän itse on väkisin ottanut tai vääryydellä anastanut lähimmäiseltään – – (3Moos05_21 [KR 1933 3Moos06_02])
 
Lähimmäiselle tulevan vahingonkorvauksen lisäksi väärin tehneen piti tuoda hyvitys myös Herralle (3Moos05_25 [VT 1933 3Moos06_06]).
 
Ihmisiä vastaan rikkoessamme rikomme samalla myös Herraa kohtaan. Valtaistuimellaan tuomitseva Kuningas sanoo:
 
45 Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. (Matt25_45)
 
"Nämä vähimmät eli köyhät" tarkoittavat tässä apostoliseen paimenvirkaan vihittyjä paimenia. Mutta yhtä kaikki, kyse on ihmisiä vastaan tehdyistä laiminlyönneistä, jotka Vapahtaja katsoo kohdistuneen häneen itseensä. Herra kantaa niin huolta lähimmäistemme oikeuksista, että hän pitää heihin kohdistuneita vääryyksiä ja laiminlyöntejä itseensä kohdistuneina. "Miksi vainoat minua?" kysyy Jeesus Damaskoksen-tiellä Saulilta, joka oli vainonnut seurakuntaa (Apt09_04).
 
Olisipa meilläkin tuo sama mieli! "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" toteutuu nimenomaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kun kohtelemme ihmisiä sillä asenteella, että heille tekemämme teot kohdistuvat Jeesukseen, niin silloin alamme ymmärtää ihmisyyden valtavaa arvoa.
 
Rikkoessamme lähimmäistämme vastaan useimmiten tiedämme virheemme. Onhan meillä omassatunnossa mittari, joka osaa lähimmäisen tilaa arvioida: "Miltä minusta tuntuisi, jos joku toimisi minua kohtaan näin?"
 
Herramme Golgatalla antama hyvitysuhri riittää peittämään kaiken syyllisyyden Jumalan edessä. Tuo viattoman antama verinen hyvitysuhri sovittaa hänelle itselleen pyhitettyä vastaan rikkomisen. Se tarkoittaa ensimmäisen taulun eli Jumala-suhdetta koskevia käskyjen rikkomista (käskyt 1.–3.). Hyvitysuhri sovittaa myös sen syyllisyyden, joka syntyy Herran edessä lähimmäistä vastaan rikkoessamme eli toisen taulun käskyjä vastaan rikkoessamme (käskyt 4.–10.)
 
Huomattava on myös se, että hyvitysuhrissa, kuten myös syntiuhrissa, synnin tekemisen syyksi mainitaan sekä erehdys että tietämättömyys (3Moos05_15, 3Moos05_17 ). Tämä vahvistaa sen, että syyllisyyttä ja rangaistusta Jumalan edessä ei tuota ainoastaan se, kun me tietoisesti valitsemme väärin. Synti tuottaa rangaistuksen myös silloin, kun emme itse tuota syntiä tunnista. Toki tietoinen väärän tien kulkeminen on vielä erityisen raskauttavaa.
 
Luuk. 12:47–48
47 Sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. (Luuk12_47)
48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. (Luuk12_48)
 
 
EKSKURSSI: PALVELIJOILLE ANNETUT RANGAISTUSLYÖNNIT
 
Mitä nämä palvelijoille annettava rangaistuslyönnit tarkoittavat? Synnistä seuraa kahdenlainen rangaistus: iankaikkinen ja ajallinen.
 
Iankaikkinen rangaistus, so. viimeisellä tuomiolla lausuttava kadotustuomio Herran kasvojen edestä eli helvetin päättymätön piina tulisessa järvessä, kärsittiin kokonaan ja täydellisesti Golgatan keskimmäisellä ristillä. Tämä on evankeliumi verisestä Vapahtajasta.
 
Jokainen Jeesuksen omaksi kastettu ja tuon pyhän kasteensa mukaisesti Vapahtajaan turvaava ja häntä avuksi huutava pelastuu taivaaseen. Joka ei usko Jeesukseen, joutuu helvettiin. Jeesuksen sovitustyö luetaan viimeisellä tuomiolla vain niiden hyväksi, jotka ovat uskoneet evankeliumin ja tulleet Herramme asettaman kasteen kautta Jumalan lapsiksi (Mark16_16).
 
Mark16_16K
ὁ πιστεύσας καὶ βαπτισθεὶς σωθήσεται,
ὁ δὲ ἀπιστήσας κατακριθήσεται.
 
16 Uskovaksi tullut ja kastettu pelastetaan,
mutta uskosta osaton tuomitaan kadotukseen. (Mark16_16_JM)
 
Palvelijoille annettavat rangaistuslyönnit tarkoittavat puolestaan ajallisia synnistä johtuvia rangaistuksia. Nämä ajalliset rangaistukset ovat Isän rakastavaa kuritusta meidän parhaaksemme. Jos emme kärsisi jo ajassa synnin seurauksista, niin emme ymmärtäisi synnin vakavuutta ja sen valtavaa tuhovoimaa.
 
Kaikki Jumalan lapset on kutsuttu Herran ansiottomiksi palvelijoiksi.
 
10 Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: "Me olemme ansiottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään." (Luuk17_10)
 
Myös ne Herran palvelijat, jotka ovat toimineet huonosti, veltosti ja välinpitämättömästi joko tietäen tai tietämättään, ovat Jumalan lapsia eli kristittyjä. Eihän ole yhtäkään kristittyä, joka olisi kyennyt edes parhaimmalla kilvoituksellaan käskyt täyttämään. Perisynti ja sen iljettävät hedelmät ovat jokaisen vielä tässä langenneessa lihassa elävän Jumalan lapsen riesana.
 
Siksi jokainen kristitty kärsii ajallisia rangaistuslyöntejä eli saa osakseen kuritusta. Jos joku ei tässä ajassa saa kuritusta, niin ei hän Jumalan lapsi olekaan. Sellainen on äpärä eli avioliiton ulkopuolinen lapsi, joka on vailla Isän vastuullista kasvatusta.
 
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. (Hepr12_08)
 
Ajallista kuritusta eli rangaistuslyöntejä on kahdenlaisia: synnin luonnolliset seuraukset ja synnin erityiset seuraukset. Jälkimmäisiin erityisiin seurauksiin liittyen kulkee kansan suussa yleensä retorisesti esitetty kysymys: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, että saan tämän kärsiä tai että Jumala minua näin rankaisee?"
 
Yleensä kysyjä ei oikeasti halua saada vastausta kysymykseensä, vaan yrittää enemmän tai vähemmän tuoda julki oman syyttömyytensä ja ajatuksen epäoikeudenmukaisesta kärsimyksestä – tai vähintäänkin sen, että ei ole tehnyt sen enempää pahaa kuin muut, jotka eivät ole joutuneet samanlaiseen kärsimykseen.
 
Synnin luonnollisista seurauksista voisi mainita ensimmäiseksi esimerkiksi alkoholin humalahakuisen käytön. Juopunut kärsii usein krapulasta, tekee juovuspäissään monenlaista pahaa, loukkaantuu erilaisissa tapaturmissa, tuhoaa omaa ruumistaan ja terveyttään, menettää rahaa ja aikaa, jota tulisi käyttää työhön ja lähimmäisten palvelemiseen.
 
Toiseksi esimerkiksi mainitsen kuudennen käskyn: "Älä tee huorin." Kun ihminen rikkoo Luojan asettaman (1Moos02_24) yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi tarkoitetun avioliiton rajan, niin seurauksena on myös ajallinen rangaistus. Sukupuolitaudit ja uskottomuudesta johtuvat sydänsurut ovat vain jäävuoren huippu.
 
Aidon avioliiton hylkääminen, so. haureuden, huoruuden ja jopa homoseksuaalisen käyttäytymisen hyväksyminen, johtaa koko yhteiskuntaa kannattavan peruspilarin murtumiseen. Kun ei enää ole koteja, joissa isä ja äiti elävät elinikäisesti toisiinsa sitoutuen ja toisiaan palvellen sekä lapsistaan vastuullisesti huolta pitäen, niin seurauksena on lopulta koko keskinäiseen luottamukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen romahtaminen. Kun kodissa ei opita sitoutumaan ja hoitamaan palvelijan mielellä omaa kutsumusta miehenä ja naisena, niin työelämäänkään ei lopulta saada enää vastuunkantajia. Jokainen ajaa vain oman lihansa himojen täyttymistä.
 
Kristityllä synnin luonnollisiin seurauksiin kuuluvat myös huono omatunto ja häpeä. Näiden parantamiseksi varten Herra on asettanut avainten vallan eli ripin lahjan. Ota rohkeasti yhteyttä apostolista paimenvirkaa hoitavaan seurakuntasi saarnamieheen, niin saat synnintunnustuksesi jälkeen kuulla Isän armahtavat, hoitavat ja vapauttavat sanat.
 
Kurinpidollisista erityisrangaistuksista on huomattava, että ne kohdistuvat pääsääntöisesti aina sellaisiin, joille on paljon annettu. Synnistä johtuvat ajalliset kurinpidolliset erityisrangaistukset voivat joskus olla vaikeasti erotettavissa synnin yleisistä eli luonnollisista seurauksista. Raamatussa tällaisia erityisrangaistuksia on kuitenkin mainittu, esim.:
 
• Kainin saama karkotusrangaistus veljesmurhasta
(1Moos04_11, 1Moos04_12)
 
• Mirjamin spitaali hänen parjattuaan Moosesta (4Moos12)
 
• Mooseksen ja Aaronin saama rangaistus vihapäissään kallioon lyömisestä
– Herra oli käskenyt vain puhua (4Moos20_12)
 
• Daavidin saamat erityisrangaistukset huorinteosta ja murhasta:
□ miekka ei olisi väistyvä hänen suvustaan (2Sam12_10)
□ sukuriidat hajottaisivat perheen (2Sam12_11)
□ Urian vaimosta syntynyt poika kuolisi (2Sam12_14)
 
• kuningas Ussia sairastui temppelissä spitaaliin vihastuttuaan pappeihin,
jotka nuhtelivat häntä asiaankuulumattomassa suitsuttamisesta (2Aik26_19)
 
• pappi Sakarias tuli määräajaksi (kuuro)mykäksi,
koska ei uskonut Herran ilmoitusta (Luuk01_20)
 
Näitä Herran omiin lapsiinsa kohdistuvia kurinpidollisia erityisrangaistuksia ei tule sekoittaa niihin langetettuihin kuolemanrangaistuksiin, jotka ovat varoittavia esikuvia lopullisesta kadotustuomiosta, esim.:
 
• Moosesta vastaan kapinaan nousseet Korah, Datan ja Abiram (4Moos16)
 
• Akan Jerikossa (Joos07)
 
• Ananias ja Safira (Apt05)
 
Jos olet rangaistuksen eli kurittavien lyöntien jälkeen vielä elossa, niin se tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että Herralla on vielä sinulle tarjolla parannuksen armo: saat uskoa veriruskeatkin synnit anteeksi Vapahtajan maahan asti vuotaneen sovitusveren tähden.
 
 
2.3 HYVITYSUHRIN TOIMITTAMINEN
 
2.3.1 KUOHITSEMATON JA VIRHEETÖN PÄSSI
 
Hyvitysuhriksi piti tuoda virheetön pässi (VT 1933 oinas) (3Moos05_15). Hepreaksi tämä pässi-sana on "ail", joka tarkoittaa ryhmän tai lauman johtajaa, edessä olevaa, näkyvää tai kulkevaa "mahtimiestä". Useimmiten sitä käytetään nimenomaan lammaslauman johtoeläimestä eli pässistä. Vanhan Biblian ja sitä seuraavan KR 1933:n käännös "oinas" ei ole ikävä kyllä oikea. Suomenkielessä oinas-sana merkitsee kuohittua pässiä – vastakohtanaan jäärä, joka on siitoskykyinen eläin.
אַ֫יִל איל
ail mask. (208x) pässi, mahtimies, johtaja, sankari, pylväs, suuri puu
 
Heprean ail-pässi on nimenomaan kuohitsematon jäärä, ei oinas. Kuohittua eläintä ei saanut tuoda Herralle uhriksi.
 
3. Moos. 22:24–25
24 Älkää uhratko Herralle eläintä, joka on kuohittu puristamalla tai musertamalla tai repimällä tai leikkaamalla. Älkää tehkö maassanne sellaista. (3Moos22_24)
25 Älkää myöskään muukalaiselta ostako mitään sellaisia eläimiä tuodaksenne niitä Jumalanne ruuaksi, sillä ne ovat turmeltuja, niissä on vamma. Niistä ei tule teidän osaksenne mielisuosio. (3Moos22_25)
 
Pässi oli tärkeimpiä uhrieläimiä, se kelpasi lähes kaikkiin uhreihin. Pässi ja erityisesti sen sarvet kuvaavat härän tavoin voimaa ja valtaa, vaikkakin härkä on toki kooltaan, voimaltaan ja arvoltaan suurempi. Jos syntiuhrin härkää ja hyvitysuhrin pässiä vertaa toisiinsa, niin siitäkin huomaa, että perisyntisyys on Herran edessä se pääsynti, jonka sovittaminen vaati kaikkein arvokkaimman uhrin.
 
Hyvitysuhrieläimen piti olla kuohitsematon, virheetön jäärä. Se saarnaa Herramme täydellisen synnittömyyden lisäksi myös hänen "jääräpäistä" sitoutumistaan Messiaan tehtävän ja Isän tahdon täyttämiseen myös suuren ahdistuksen alla.
 
39 Hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä." (Matt26_39)
 
42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi." (Matt26_42)
 
44 Hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. (Matt26_44)
 
Herrallamme jos kenellä on myös kyky tuottaa jälkeläisiä:
 
13 Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut! (Hepr02_13)
 
10 Jos sinä panet hänen sielunsa hyvitysuhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. (Jes53_10)
 
 
2.3.2 VAHINGONKORVAUS HERRAA VASTAAN RIKOTTAESSA
 
Kun joku oli anastanut Herralle pyhitettyä, piti hyvitysuhrieläimen lisäksi antaa hyvitysmaksu, joka oli anastetun omaisuuden arvo, johon oli vielä lisätty viidesosa (3Moos05_16).
 
Pässin veri tuotti sovituksen synnistä Jumalan edessä. Vaikka kyse olisi ollut pienestäkin rikkomuksesta, piti yhden kuitenkin vuodattaa verensä ja kuolla sen tähden.
 
22 Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta. (Hepr09_22)
 
Jumalan vanhurskaus ja pyhyys vaatii täyden korvauksen ja rangaistuksen, oli sitten kyseessä ihmisten silmissä pieni tai suuri asia.
 
Oikeudenmukaisuus vaatii myös vahingonkorvauksen. Rikkomuksesta seuraa ensin rangaistus, jonka kantoi syyllisen puolesta uhripässi. Mutta sen lisäksi pitää anastettu omaisuus myös korvata. Eihän se riitä, että varas joutuu sakkoihin tai vankilaan rangaistukseksi teoistaan. Hänen on myös maksettava ja korvattava sille, jolta on vääryydellä vienyt. Jumalan edessä tapahtuvan synnin sovituksen eli rangaistuksen lisäksi oli siis määrätty 120-prosenttinen hyvitysmaksu papin kautta temppelille maksettavaksi.
 
Mitä tämä tarkoittaa? Se saarnaa meille Kristuksen työn täydellisyyttä. Hän ei ainoastaan kärsi meidän puolestamme meille kuuluvaa rangaistusta, vaan hän myös kantaa meidät sylissään takaisin Isän kotiin, palauttaa takaisin sieltä pois anastetun omaisuuden. Näin Herra saa omansa jälleen.
 
Herramme uhriverellä lunastettu ihminen kuuluu Jumalalle, ja pelastettu on tarkoitettu hänen palvelustyöhönsä. Kun Luojalta alun perin paratiisissa anastettiin maan päälle elämään luotu ihminen, saa Isä nyt Vapahtajamme lunastustyön kautta takaisin itse asiassa enemmän (120 %!): uuden hengellisen ihmisen, taivaskansalaisen ja iankaikkisen elämän perillisen. Koko tämän laskun maksaa Vapahtajamme täydellisen kuuliaisella elämällään ja loppuun asti kärsimykseen antautuvalla ristintyöllään!
 
 
2.3.3 VAHINGONKORVAUS LÄHIMMÄISTÄ VASTAAN RIKOTTAESSA
 
Erilaisia lähimmäisrikoksia luettelevan tekstin keskellä on realistinen ja samalla lohdullinen maininta: " – – (tekee väärin missä tahansa asiassa), jossa ihminen helposti rikkoo." (3Moos05_22) Kun löydämme itsemme syntiin langenneen paikalta, meidän on aina muistettava, että juuri siksi Herra on kaiken uhripalveluksen määrännyt ja antanut, jotta nimenomaan lankeamisalttiit ja helposti rikkomuksiin taipuvat saisivat avun.
 
Lähimmäistä vastaan rikottaessa on säädös sama kuin Herraa vastaan rikottaessa. Yhtäläinen 120-prosenttinen vahingonkorvaus kuuluu myös lähimmäiselle. Tuo korvaus oli annettava ensin, mutta kuitenkin samana päivänä, jolloin hyvitysuhri toimitettiin. Kun lähimmäinen saa takaisin viidesosan enemmän, kuin mitä oli menettänyt, on se omalta osaltaan mahdollistamassa rikoksen tähden rikki menneiden ihmissuhteiden korjaantumista. Herramme sanoo vuorisaarnassaan:
 
9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä sanotaan Jumalan lapsiksi. (Matt05_09)
 
Hyvä Vapahtajamme suokoon, että tällainen runsas vahingonkorvaus saisi lämmittää monet katkeruuden tähden kylmentyneet ihmissuhteet.
 
Huomattavaa on myös hyvitysuhrin ja vahingonkorvauksen järjestys. Ensin tuli korvata lähimmäiselle (3. Moos. 5:21–24), sitten tuoda Jumalan eteen hyvitysuhripässi (j. 25–26). Lähimmäisiämme vastaan rikottuamme toimintamme tulee olla siis seuraava: ensin 120-prosenttinen hyvitys eli vahingonkorvaus lähimmäiselle, sitten hyvitysuhri rangaistuksen sovittamiseksi Jumalalle. Jeesus puhuu itse vuorisaarnassaan samasta toimintajärjestyksestä:
 
Matt. 5:23–24
23 Sen tähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, (Matt05_23)
24 jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Tule sitten uhraamaan lahjasi." (Matt05_24)
 
Tämän toimintajärjestyksen kautta Herra suojaa meitä, että emme turvautuisi ns. halpaan armoon eli vetäisi anteeksiantamusta katumattoman synnin päälle. Jumalan edessä saatavalla anteeksiantamuksella emme voi perustella sitä, että jatkamme lähimmäistemme oikeuksien polkemista. Esimerkki perunavarkaasta, jolle julistettiin synninpäästö, mutta jota ei vaadittu palauttamaan takaisin perunoita!
 
Suhteessa Jumalaan olemme syntien anteeksisaamisen ja pelastuksen asiassa täysin passiivisia: hän tekee kaiken tarvittavan puolestamme. Suhteessa maailmaan ja lähimmäisiimme meidän on oltava aktiivisia ja kannettava itse vastuumme.
 
Hyvitysuhri (VT 1933 vikauhri) saarnaa meille täydellistä anteeksiantamusta Jumalan edessä toisen veren vuotamisen tähden. Jumala auttakoon, että kukaan ei yritä tuoda hyvitysuhriksi muuta kuin Herran kärsivän Palvelijan:
 
10 – – Jos sinä panet hänen elämänsä hyvitysuhriksi, saa hän nähdä siemenen (so. seurakunnan) ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. (Jes53_10_JM)
 
6 Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä. Ei kukaan tule Isän luokse muutoin kuin minun kauttani. (Joh14_06)
 
 
3. POLTTOUHRI
 
3.1 POLTTOUHRIN JOHDANTO
 
Polttouhrilaki on ensimmäisenä eri uhrilajeja lueteltaessa (3. Moos. 1:1–17). Lisäsäädöksiä siihen annetaan vielä kuudennessa luvussa (3. Moos. 6:1–6, VT 1933 3. Moos. 6:8–13).
 
Tässä kohtaa on huomautettava luku- ja jaejaosta: VT 1933 seuraa latinankielisen Vulgatan ja sitä seuraavan Biblian jaejakoa, jossa viidennessä luvussa on 19 jaetta, kuudennessa puolestaan 30. Alkuperäisessä heprealaisessa masoreettisessa tekstissä (MT) kuin myös kreikankielisessä Septuagintassa (LXX) viidennessä luvussa on puolestaan 26 jaetta ja kuudennessa 23 jaetta. KR 1992 seuraa tässä perustellusti MT:n ja LXX:n jaejakoa. Niinpä nuo polttouhrilain lisäykset ovat siinä jakeina 3. Moos. 6:1–6.
 
Hepreaksi polttouhri on "ola", joka tarkoittaa ylöspäin nousemista eli korkeuteen kohoamista. Polttouhrin savu nousi konkreettisesti kohti taivasta, se on kohti Jumalaa. Samalla se kertoo esikuvallisesti meille Herramme astumisesta helatorstaina kirkkauden valtakuntaan. Abelin ja Kainin uhrien yhteydessä on usein piirretty kuva, jossa Abelin uhrisavu nousee pystysuoraan ylöspäin (korkeapaine), Kainin uhrisavu matelee maata pitkin (matalapaine). Tämä suoraan kohti taivasta nouseva savu kertoo polttouhrin hepreankielisen nimen luonteen. Golgatan kalliomäellä ristinpuu kohottaa Uhrin suoraan kohti taivasta.
 
עוֹלָה עולה
ola fem. (286x) polttouhri, polttouhrieläin "ylöspäin kohoava"
H2 עלה ala (890/) nousta tai kohota ylöspäin (juuri)
 
Syynä polttouhrin ensimmäisenä mainitsemiseen on se, että se oli Israelin kansan elämässä epäilemättä tärkein uhri. Syntisen ja langenneen ihmisen oli lähestyttävä Herraa synti- ja hyvitysuhrin kautta, mutta näitä uhreja seurasi aina polttouhri, kuten seurasi myös kaikkia muitakin uhreja. Polttouhri kuului siis kaikkiin uhritoimituksiin. Polttouhri voitiin antaa myös omana erillisenä vapaaehtoisena uhrina.
 
Polttouhri toimitettiin esipihalla olevalla pronssialttarilla (VT 1933 vaskialttari). Tuli ei saanut tuolla alttarilla koskaan sammua, ei päivällä eikä yöllä. Pronssialttaria kutsuttiinkin polttouhrialttariksi. Polttouhri oli myös kokonaisuhri, se poltettiin kokonaisuudessaan kaikkine osineen polttouhrialttarilla.
 
 
3.2 POLTTOUHRI SAARNAA POJAN OTOLLISUUTTA ISÄLLE
 
Polttouhrin tuojalle luvataan "että Herran mielisuosio tulisi hänen osaksensa" (3Moos01_03), polttouhri "on oleva otollinen (so. sovelias, suotuisa)" (3Moos01_04) ja on "suloisesti tuoksuva uhri Herralle" (3Moos01_09). Tällaisia mainintoja ei ole synti- ja hyvitysuhrien kohdalla.
 
Polttouhri onkin saarnaamassa meille Herramme Jeesuksen elämän ja työn mieluisuutta Isän edessä. Synti- ja hyvitysuhrit kirkastavat meille sitä vihan ja rangaistuksen ankaruutta, minkä Vapahtajamme otti meidän puolestamme ristillä vastaan. Polttouhri taas näyttää meille Pojan elämän ja sovitustyön ihanuuden, suloisuuden, kuuliaisuuden, hyväksytyksi tulemisen ja otollisuuden Isän edessä.
 
Synti- ja hyvitysuhri olivat pakollisia: jos langennut ei sitä uhrannut, hänet oli hävitettävä kansastansa. Jos joku ei tunnusta omaa perikotaista langenneisuuttaan eli perisyntiään eikä siitä johtuvia syntisiä ajatuksia, sanoja ja tekoja Jumalan edessä, niin hän jää Jumalan vihan ja rangaistuksen alle. Jumalan vanhurskaus, pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaativat vääryyden korjaamisen, syyllisen rankaisemisen ja velan maksamisen.
 
Polttouhri sen sijaan on vapaaehtoinen:
 
2 Jos joku teistä tahtoo tuoda uhrilahjan Herralle, niin tuokaa – – (3Moos01_02)
 
Polttouhri oli vapaaehtoisuhri, ei lain pakottama ja käskemä.
 
Meidän syntisyytemme ja siitä johtuvat lankeemuksemme saivat ansaitsemansa rangaistuksen Golgatan ristillä (synti- ja hyvitysuhri), nuo uhrit oli annettu meidän sovitusta tarvitsevien tähden ja meidän puolestamme. Polttouhrissa tulee sen sijaan esiin se, miten Vapahtajamme antoi itsensä vapaaehtoisesti ja halulla alttiiksi nimenomaan Isän edessä.
 
46 "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni." Sen sanottuaan hän antoi henkensä. (Luuk23_46)
 
Poika antoi itsensä kokonaan – ruumiineen, sieluineen ja henkineen – Isän käyttöön ja Isän hallintavallan alle. Näin hän täytti Isän tahdon ja oli "suloinen tuoksu" Isän edessä.
 
2 – – (Kristus) antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi". (Ef05_02)
 
Kristus antoi itsensä vapaaehtoisesti Isälle: hän on meidän vapaaehtoinen polttouhrimme, joka antaa itsensä uhriksi.
 
14 kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Hepr09_14 KR 1992)
 
Jeesus antaa nimenomaan itse henkensä, eihän sitä kukaan olisi voinutkaan Elämän Ruhtinaalta väkivalloin riistää.
 
Joh. 10:17–18
17 Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni,
että minä sen jälleen ottaisin. (Joh10_17)
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni.
Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen;
sen käskyn minä olen saanut Isältäni." (Joh10_18)
 
Herramme olisi voinut kukistaa kiinniottajansa ja ristiinnaulitsijansa yhdellä sanalla, mutta hän ei tehnyt sitä. Päinvastoin, hän tietoisesti ja vapaaehtoisesti otti sijaiskärsijän osan, koska hän rakasti meitä ja halusi tehdä Isän tahdon – hänen tahtonsa, joka haluaa pelastaa synteihinsä hukkuvan ihmisen.
 
Hepr. 10:1–10 (KR 1992)
1 Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.
2 Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
3 Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.
4 Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: – Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. [Ps. 40:7–9; Ps. 50:13; Aam. 5:22; Miika 6:6, 7]
6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
7 "Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala."
8 Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.
9 Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
 
Poika rakastaa Isää ja haluaa täyttää tämän tahdon.
 
31 – – että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän,
niin kuin Isä on minua käskenyt" (Joh14_31)
 
Ps. 40:7–9
7 Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit (sinä teit minulle kuulevat korvat KR 1992), polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. (Ps040_07)
8 Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. (Ps040_08)
9 Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps040_09)
 
Kristukseen uskossa, kasteessa ja ehtoollisessa liitettyinä mekin olemme otollisia Isän edessä. Kristityt ovat uskon kautta myös "Kristuksen tuoksu" Jumalalle. Ilman Kristusta ihminen on myös Jumalan edessä vain "kuoleman haju kuolemaksi".
 
2. Kor. 2:14–16
14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! (2Kor02_14)
15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: (2Kor02_15)
16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi." (2Kor02_16)
 
Kristukseen kätkettynä emme ainoastaan saa syntejämme anteeksi, vaan saamme myös sen huomion, huolenpidon, mielisuosion ja rakkauden, minkä kuuliainen Poika saa rakastavalta Isältään. Pyhän Pojan polttouhri kantaa ja ylentää meidät rakastavan Isän syliin. Saamme Jeesuksen omina elää Jumalan rakkauden ympäröiminä.
 
Room. 8:35–39
35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36 Niin kuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."
37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
 
Ps. 63:4
4 Sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua. (Ps063_04)
 
 
3.3 POLTTOUHRIN TOIMITTAMINEN
 
Polttouhrin tuojan piti ensin laskea kätensä uhrattavan eläimen päälle, kuten muissakin eläinuhreissa. Tämä kättenpäällepaneminen yhdistää uhraajan ja uhrin – uhri edustaa tämän jälkeen Jumalan edessä uhraajaa itseään. Samasta asiasta puhuu myös UT:ssa kuvattu kättenpäällepaneminen:
 
22 Älä ole liian kerkeä (so. nopea, innokas) panemaan käsiäsi kenenkään päälle, jotta et tule osalliseksi muiden synteihin. (1Tim05_22)
 
KR 1992 antaa tässä kohtaa osuvamman käännöksen kuin UT 1938. Kätten päälle panija ja se, jonka päälle kädet laitetaan, ovat Jumalan edessä yhtä: he saavat saman ja yhtäläisen osan Tuomarin edessä.
 
Me saamme laittaa eli sananmukaisesti tukea (hepr. samach) kätemme Jeesuksen päälle ja niin tulla osalliseksi hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Samoin Vapahtajamme laittaa kastehetkestä alkaen siunaavat kätensä paimenviran kautta meidän päällemme yhdistäen näin meidät itseensä.
 
Polttouhriksi piti tuoda virheetön uroseläin, joko nautakarjasta (j. 3) tai pikkukarjasta, so. lampaista tai vuohista (j. 10). Polttouhriksi kelpasivat myös eri kyyhkyslajit (j. 14).
 
Vanhassa Bibliassa metsäkyyhkystä nimitettiin toukomettiseksi, joka mainitaan myös kauniissa pääsiäisvirressä (VK 105). Kyyhkynen on viattomuuden ja puhtauden sekä kauneuden ja rakkauden symboli. Kyyhkynen kuvaa sekä Pyhää Henkeä että rakasta Vapahtajaamme.
 
16 Katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. (Matt10_16)
 
15 Katso, kaunis sinä olet, armaani! Katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset! (Laull01_15)
 
2 Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita." (Laull05_02)
 
16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan häneen. (Matt03_16)
 
Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ihmiseksi syntynyt Pelastajamme on "lihaan tullut kyyhkynen": viattomuus, puhtaus, kauneus ja rakkaus materiaan tulleena.
 
Kyyhkynen liittyy myös Jeesuksen syntymään, tuotiinhan hänen temppeliin viemisen yhteydessä uhriksi nimenomaan kaksi kyyhkystä.
 
Luuk. 2:22–24
22 Kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen
23 – niin kuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" –
24 ja uhrataksensa, niin kuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa. (Luuk02_24)
 
3. Moos. 12:6–8
6 Mutta kun hänen puhdistuspäivänsä pojan tai tyttären jälkeen ovat kuluneet umpeen, vieköön hän vuoden vanhan karitsan polttouhriksi ja kyyhkysenpojan tai metsäkyyhkysen syntiuhriksi ilmestysmajan oven eteen papille.
7 Tämä tuokoon ne Herran eteen ja toimittakoon hänelle sovituksen, niin hän on puhdas verenvuodostansa. Tämä on laki lapsensynnyttäjästä, olipa hän synnyttänyt poika- tai tyttölapsen.
8 Mutta jos hän ei saa hankituksi lammasta, ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, toisen polttouhriksi ja toisen syntiuhriksi. Ja pappi toimittakoon hänelle sovituksen, niin hän on puhdas. (3Moos12_08)
 
Polttouhrieläin piti paloitella ja nylkeä ennen polttamista. Kaikki osat kuitenkin sen jälkeen poltettiin. Miksi tuollainen vaiva, jos kerran kuitenkin kaikki lopulta poltettiin? Tässä esikuvallisesti tutkittiin ja selvitettiin uhrin kelvollisuus – hyvyys, terveys ja puhtaus – myös sisältä nahan alta.
 
Jumala tutkii meidät syvimpiä ajatuksia myöten. Meistä hän ei tinkimätöntä totuutta ja puhdasta rakkautta löydä. Mutta meidän puolestamme polttouhriksi annetusta Kristuksesta ei vääryyttä ja syntiä löydä edes sisältä. Vapahtajamme oli täydellinen jokaista tekoa, sanaa ja pienintä ajatusta myöten. Mitään vääryyttä ei hänessä ollut. Siksi meidän ainoa toivomme on hänessä, joka on elänyt meidän puolestamme täydellisesti ja kilvoitellut uskollisesti katkeraan loppuun asti.
 
Karjaeläimistä otetun polttouhrin veri piti vihmoa ympäri alttaria (3. Moos. 1:5, 11), uhrattavan linnun veri puolestaan pusertaa alttarin kylkeen (j. 15).
 
3. Moos. 1 (tarkennettu käännös)
1 Herra kutsui Mooseksen ja puhui hänelle sisältä ilmestysmajasta sanoen:
2 "Puhu israelilaisille ja sano heille: Jos joku teistä tahtoo tuoda uhrilahjan Herralle, niin tuokaa uhrilahjanne karjasta: nautakarjasta tai pikkukarjasta.
3 Jos hänen uhrilahjansa on nautapolttouhri, tuokoon virheettömän urospuolen. Ilmestysmajan ovelle hän tuokoon sen, että Herran mielisuosio tulisi hänen osaksensa.
4 Hän laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle: niin se on oleva otollinen ja tuottava hänelle sovituksen.
5 Hän teurastakoon sonnin Herran kasvojen edessä. Papit, Aaronin pojat, tuokoot veren ja vihmokoot veren ympäri alttaria, joka on ilmestysmajan ovella.
6 Hän nylkeköön polttouhrin ja leikelköön sen kappaleiksi.
7 Pappi Aaronin pojat tehkööt tulen alttarille ja pankoot halkoja tuleen.
8 Papit, Aaronin pojat, asettakoot kappaleet ja pään sekä rasvan halkojen päälle, jotka ovat tulessa alttarilla.
9 Mutta sisälmykset ja jalat hän pesköön vedessä. Pappi polttakoon kaiken alttarilla: se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle.
10 Jos hänen uhrilahjansa, joka on tarkoitettu polttouhriksi, on otettu pikkukarjasta, lampaista tai vuohista, tuokoon virheettömän urospuolen.
11 Hän teurastakoon sen alttarin pohjoissivulla, Herran edessä. Papit, Aaronin pojat, vihmokoot sen veren ympäri alttaria.
12 Hän leikelköön sen kappaleiksi, ja pappi asettakoon ne ja pään sekä rasvan halkojen päälle, jotka ovat tulessa alttarilla.
13 Mutta sisälmykset ja jalat hän pesköön vedessä, ja pappi tuokoon sen kaiken ja polttakoon alttarilla; se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle.
14 Jos hänen uhrilahjansa Herralle on lintupolttouhri, tuokoon uhrilahjanaan metsäkyyhkysiä tai kyyhkysenpoikia.
15 Pappi tuokoon sen alttarille, repäisköön irti pään ja polttakoon sen alttarilla, ja puserrettakoon sen veri alttarin kylkeen.
16 Hän ottakoon sen kuvun rapoineen pois ja heittäköön sen alttarin viereen itäpuolelle, tuhkaläjälle.
17 Sitten hän reväisköön sen auki siipien kohdalta, niitä kuitenkaan irrottamatta, ja pappi polttakoon sen alttarilla halkojen päällä, jotka ovat tulessa: se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle."
 
Tämä kaikki kertoo Golgatan rististä, siitä todellisesta Alttarista, joka tahrautui yltympäri uhrivereen ja jonka karheaa pintaa pitkin se valui aina maahan asti. Veri mainitaan uhrien yhteydessä kerta toisensa jälkeen, jotta tämä tärkein, Vapahtajamme viaton ja puhdas veri, ei meiltä unohtuisi.
 
Polttouhrialttarilla piti palaa tuli yötä päivää, se ei saanut koskaan sammua.
 
3. Moos. 6:1–6
1 Herra puhui Moosekselle sanoen:
2 "Käske Aaronia ja hänen poikiansa ja sano: Tämä on laki polttouhrista. Polttouhri olkoon alttarin liedellä koko yön aamuun asti, ja tulta pidettäköön siten vireillä alttarilla.
3 Pappi pukeutukoon pellavapukuunsa ja pellavahousuihinsa peittääkseen häpynsä, ja korjatkoon pois tuhkan, joksi tuli on kuluttanut polttouhrin alttarilla, ja pankoon sen alttarin viereen.
4 Sitten hän riisukoon vaatteensa ja pukeutukoon toisiin vaatteisiin, ja vieköön tuhkan leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan.
5 Tulta pidettäköön siten vireillä alttarilla älköönkä se koskaan sammuko. Pappi sytyttäköön alttarilla halot joka aamu ja asettakoon sen päälle polttouhrin ja polttakoon sen päällä yhteysuhrin rasvat.
6 Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko."
 
Alttarilla palava sammumaton tuli kertoo meille Herramme valveillaolosta kaikkina vuorokaudenaikoina ja hetkinä sekä Pyhän Hengen ja Vapahtajamme keskeytymätöntä rukousta meidän puolestamme.
 
3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. (Ps121_03)
 
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. (Room08_27)
 
34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. (Room08_34)
 
Herran silmät tarkkaavat jatkuvasti vanhurskaita, so. niitä, jotka ovat Vanhurskaan Pojan omia.
 
16 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita
ja hänen korvansa heidän huutoansa. (Ps034_16).
 
Herramme itse sytytti taivaasta tuon tulen polttouhrialttarille,
eivätkä papit saaneet sen jälkeen sitä sammuttaa tai päästää sammumaan.
 
24 Herran luota lähti tuli ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa. (3Moos09_24)
 
Tuli kuvaa myös Pyhää Henkeä.
 
Ap. t. 2:1–4
1 Kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
2 Tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
3 He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. (Apt02_03)
4 He tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
 
Herran taivaasta lähettämästä tulesta puhutaan Raamatussa monessa kohtaa. Herramme omat sanat kertovat myös kestävän rukouksen kautta tulevasta herätyksestä:
 
49 Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle. Kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! (Luuk12_49)
 
 
4. YHTEYSUHRI
 
4.1 YHTEYSUHRIN JOHDANTO
 
Yhteysuhrilaki on Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 3. Lisäykset lakiin ovat luvussa 7, jakeet 11–38. Vanhassa Bibliassa yhteysuhrista käytetään nimeä "kiitosuhri". Hepreaksi yhteysuhri on shelamim, joka on samaa juurta kuin tuttu shalom-tervehdys.
שְׁלָמִים שלמים
שָׁלוֹם שלום
 
Kyseessä on siis uhri, joka kertoo rauhasta Jumalan ja ihmisen välillä. Heprean shalom tarkoittaa rikkomatonta eheyttä, täydellisyyttä, täyteyttä, terveyttä, hyvinvointia, kokonaisuutta, valmiina olemista, tasapainoa, sopusointua, yhteys, vahingoittumattomuutta ja rauhaa. Rakkaan Paimenpsalmin avausjae "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps023_01) kuvaa hyvin tätä heprean shalom-sanaa. Käännös "rauhanuhri" olisi myös siis mahdollinen.
 
Yhteysuhrin antaminen oli vapaaehtoista, niin kuin polttouhrinkin. Yhteysuhri on kiitollisuuden osoitus Herralle. Siksi vanha kiitosuhri-nimi on myös hyvin kuvaava.
 
12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? (Ps116_12)
 
Kun maan tomua oleva ihminen on saanut synti- ja hyvitysuhrien kautta anteeksi syntipahuutensa ja siitä seuranneet väärät teot sekä vielä polttouhrin kautta Jumalan mielisuosion, niin eikö hän Herraansa haluaisi kiittää!
 
Yhteysuhri on paratiisimaisen olotilan palauttamista. Rikkoontuneet välit korjataan nyt loppuun asti, kiitos Yhteysuhrimme, Jeesuksen Kristuksen, Rauhan Ruhtinaan! "Hän on meidän rauhamme" (Ef02_14) voitaisiin mutkat suoristaen kääntää myös: "Hän on meidän yhteysuhrimme." Herramme tahtoo, että me antaisimme kiitollisuudesta lahjaksi myös itsemme hänen käyttöönsä, niin kuin hän on ensin antanut itsensä lahjaksi meille.
 
Yhteysuhrina voitiin antaa nautakarjasta niin sonni kuin lehmäkin, samoin pikkukarjasta (lampaat ja vuohet) niin uros- kuin naaraspuolinen virheetön eläin.
 
3. Moos. 3:1–6
1 Jos hänen uhrilahjansa on yhteysuhri, tuokoon hän, jos hän tuo nautakarjasta sonnin tai lehmän, virheettömän eläimen Herran eteen. (3Moos03_01)
2 Hän laskekoon kätensä uhriteuraansa pään päälle ja teurastakoon sen ilmestysmajan ovella. Papit, Aaronin pojat, vihmokoot veren ympäri alttaria.
3 Hän tuokoon yhteysuhrista uhrina Herralle sisälmyksiä peittävän rasvan ja kaiken sisälmysten rasvan
4 ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksanlisäkkeen, joka on irrotettava munuaisten luota.
5 Aaronin pojat polttakoot sen alttarilla polttouhrin päällä, joka on halkojen päällä tulessa, suloisesti tuoksuvana uhrina Herralle.
6 Mutta jos hän tuo uhrilahjanaan Herralle yhteysuhriksi pikkukarjasta urospuolen tai naaraspuolen, niin tuokoon virheettömän eläimen. (3Moos03_06)
 
Urospuolinen eläin viittaa erityisesti Kristuksen jumalalliseen olemukseen. Naaraspuolinen kertoo puolestaan hänen inhimillisestä ihmis-olemuksestaan. Ihmisyys on Jumalan edessä aina feminiinistä. Feminiininen uhri kuvaa myös sitä, miten seurakuntamorsiamen ja sen yksittäinen jäsenen tehtävänä on antaa itsensä uhriksi Herran palvelukseen.
 
1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi: tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. (Room12_01)
 
16 – – että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija kansojen keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että kansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. (Room15_16)
 
Yhteysuhrieläimestä erotettiin pois rasva ja arvokkaimmat sisäelimet (munuaiset ja maksanlisäke), kuten synti- ja hyvitysuhristakin. Nämä uhrattiin polttouhrina Herralle. Paras ja arvokkain kuuluu aina hänelle, jolta olemme kaiken lahjaksi saaneet. Siksi kymmenyksetkin on maksettava sadon parhaimmasta osasta. Rasva on hyvyyden, täydellisyyden ja hedelmällisyyden kuva. Sisäelimet (munuaiset ym.) kuvaavat mielen ja sielun syvimpiä liikkeitä: tahtoa, tunnetta, ajatuksia, toiveita ja haluja. Vapahtajamme elämässä tämä kaikki sisäinenkin oli puhdasta ja Isälle otollista, ja siksi hän kelpasi uhriksi.
 
Yhteysuhrieläimen veri piti vihmoa ympäri alttarille, samalla tavoin kuin polttouhrieläimenkin, muistuttamassa joka aika siitä, että ristialttarilla vuotanut veri on kaiken Jumala-yhteyden perusta. Uhrieläinten rasvaa eivät ihmiset saaneet syödä, kuten ei myöskään koskaan verta.
 
RT tähän 29.9.2024
 
17 Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö. (3Moos03_17)
 
3. Moos. 7:23–27
23 Puhu israelilaisille ja sano: Älkää syökö mitään härän, lampaan tai vuohen rasvaa.
24 Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasva käytettäköön kaikkinaisiin tarpeisiin; mutta älkää sitä syökö.
25 Sillä jokainen, joka syö sen eläimen rasvaa, josta tuodaan Herralle uhri, hävitettäköön kansastansa.
26 Älkää myöskään, missä asuttekin, syökö mitään verta, ei lintujen eikä karjaeläinten.
27 Jokainen, joka syö verta, minkälaista hyvänsä, hävitettäköön kansastansa.
 
Vanhan liiton täydellinen verensyömiskielto alleviivaa sitä, että vasta aikojen lopulla oli ilmestyvä Jumalan lähettämä Pelastaja, jonka veri oli tarkoitettu syötäväksi uhriateriaksi. Vanhan liiton uhrieläimen veri oli vasta tulevaisen varjo, eikä se itsessään tarjonnut anteeksiantamusta ihmisen synneistä. Sovituksen se tuotti Jumalan edessä vain ja ainoastaan siksi, että se viittasi eteenpäin Kristukseen ja sai siten voimansa tulevasta Golgatan uhrista.
 
Yhteysuhri voitiin tuoda myös erityisenä ja nimenomaisena kiitosuhrina. Silloin uhrieläimen lisäksi uhrattiin öljyllä voideltuja happamattomia kakkuja.
 
(3. Moos. 7:12–13)
12 Jos joku tuo [yhteysuhrin] kiitokseksi, niin tuokoon kiitosuhriteuraan lisäksi öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja, öljyllä voideltuja happamattomia ohuita leipiä ja sekoitettuja kuorittuja jauhoja öljyyn leivottuina kakkuina.
13 Hapatetusta taikinasta leivottujen kakkujen ohella hän tuokoon tämän uhrilahjansa kiitosuhrina uhratun yhteysuhriteuraan lisäksi.
 
Öljyllä voideltu tarkoittaa sananmukaisesti Messiasta, kuin myös happamaton viittaa synnittömään Jeesukseen. Teuraseläin tarkoittaa ristillä kuolevaa Herraa, öljyllä voidellut happamattomat kakut Kristusta täydellisenä ja loppuun asti kuuliaisena ihmisenä. Myös leipä tarkoittaa Kristusta, joka on meidän elämän leipämme.
 
Yhteysuhriteuraan rintaliha kuului Aaronille ja hänen pojilleen ja oikea reisi eli lapa uhritoimituksen suorittaneelle papille.
 
3. Moos. 7:31–33
31 Pappi polttakoon rasvan alttarilla, mutta rintaliha olkoon Aaronin ja hänen poikiensa oma.
32 Oikea reisi antakaa papille anniksi yhteysuhriteuraistanne.
33 Se Aaronin pojista, joka uhraa yhteysuhrin veren ja rasvan, saakoon oikean reiden osaksensa.
 
Ylipapille ja hänen pojilleen annettavalle rintalihalle sekä polttouhriksi tulevalle rasvalle piti toimittaa heilutus Herran edessä.
 
30 Omin käsin hän tuokoon Herran uhrit; tuokoon rasvan ynnä rintalihan, ja toimitettakoon niiden heilutus Herran edessä. (3Moos07_30)
 
30 Hänen tulee omin käsin tuoda rintakappale ja kaikki rasva, ne osat, jotka kuuluvat tuliuhrina Herralle. Rintakappale hänen tulee omistaa tarjousuhrina Herralle. (3Moos07_30 KR 1992)
 
(3Moos07_30H)
יָדָיו תְּבִיאֶ֫ינָה אֵת אִשֵּׁי־יְהוָ֑ה
אֶת הַחֵ֫לֶב עַל הֶחָזֶה יְבִיאֶ֫נּוּ
אֵת הֶחָזֶה לְהָנִיף אֹתוֹ תְּנוּפָה לִפְנֵי יְהוָֽה׃
 
KR 1992 puhuu heiluttamisen sijasta tarjousuhrista. Kysymyksessä oli erityisestä Herralle pyhittämisestä. Samanlainen heilutus tuli suorittaa myös pappeja vihittäessä
 
2. Moos. 29:22–28 (KR 1992)
22 Ota virkaanvihkimisessä uhrattavasta pässistä sen rasva, rasvahäntä ja sisälmyksiä peittävä rasva, maksan takalohko, munuaiset ja niiden ympärillä oleva rasva sekä oikea reisi.
23 Ota myös yksi leipä, yksi öljyyn leivottu uhrikakku ja yksi ohut leipä Herran eteen asetetusta happamattomien leipien korista.
24 Anna ne kaikki Aaronille ja hänen pojilleen. Heidän tulee heiluttaa niitä edestakaisin ja sillä tavoin omistaa ne tarjousuhrina Herralle.
25 Ota ne sitten heiltä ja polta ne alttarilla yhdessä polttouhrin kanssa. Se on Herralle mieluisa tuoksu, Herralle kuuluva tuliuhri.
26 Ota sitten rintapala Aaronin vihkimyspässistä ja omista se tarjousuhrina Herralle. Se osa jääköön sinulle.
27 Näin sinä pyhität Aaronin ja hänen poikiensa vihkimyspässistä otetun rintapalan, joka on omistettu tarjousuhrina Herralle, sekä uhrilahjaksi annetun reiden.
28 Olkoon Aaronin ja hänen poikiensa ikuisena oikeutena saada nämä palat israelilaisilta itselleen. Ne ovat uhrilahja, papeille kuuluva anti, jonka israelilaiset erottavat yhteysuhreistaan, ja samalla se on uhrilahja Herralle.
 
Heilutettua antia ei saanut enää syrjäisille antaa, vaan ne kuuluivat vain Herralle ja papeille.
 
 
4.2 YHTEYSUHRI EHTOOLLISEN ESIKUVANA
 
Yhteysuhri on uhrien keskellä Herran Pyhän Ehtoollisen tärkeimpiä esikuvia. Yhteysuhri loi yhteyden Jumalan ja uhraavan ihmisen välille, kuin myös ihmisten kesken. Yhteysuhri oli siis myös taivaallinen ja papillinen ateria, jota nauttivat niin Jumala (poltettava rasva ja sisäelimet, veri alttarille), ylipappi (rintaliha), toimittava pappi (oikea reisi eli lapa) kuin uhraava israelilainenkin (muut osat uhrin lihasta). Saamme ehtoollispöydässä aterioida yhdessä niin Isän Jumalan, Ylipappimme Jeesuksen, palvelusta toimittavan pastorin kuin muidenkin uhriaterialle osallistuvien kanssa.
 
Kaikki pohjautuu Jumalan Karitsan antamaan veriuhriin (teurastettava yhteysuhrieläin) ja ehtoollinen on siksi papillinen kiitosateria. Myös heilutus (rasvojen, leipien ja papeille tulevien lihakappaleiden) kertoo ehtoollisen eksklusiivisesta eli ulkopuoliset pois sulkevasta luonteesta. Vain kasteen ja uskon kautta Herran pyhään papistoon kutsutut ja erotetut sen saavat nauttia.
 
Yhteysuhri toimitettiin pappeja vihittäessä vasta sen jälkeen, kun ensin oli annettu syntiuhri ja polttouhri. Tämä kertoo siitä, että ensin on saatava synnit anteeksi sekä tuotava esiin Pojan otollisuus, jotta voi osallistua yhteysaterialle. Herran aterialle saavat tulla vain ne, jotka ovat tunnustaneet syntinsä ja saaneet synninpäästön kautta niille sovituksen, ts. ovat laskeneet kätensä syntiuhrin päälle siirtäen tällä tavoin pahuutensa toisen päälle.
 
Myös polttouhri on annettava. Polttouhri eli Pojan kuuliaisuus ja otollisuus Isän edessä tulee erityisesti julki tunnustaessamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, jossa me kiitämme, ylistämme ja palvomme Luojaa, Lunastajaa ja Pyhittäjää. Polttouhri on myös Uuden liiton uskontunnustuksen esikuva. Vain se, joka on sekä omat syntinsä että yhteisen kristillisen uskon tunnustanut, on kelvollinen yhteysuhriaterian nauttija eli ehtoollisvieras.
 
Käytännöllisen näkökulman ehtoollisaineiden käsittelyyn luo käsky, jonka mukaan kiitosuhrina annetun eläimen liha piti syödä samana päivänä, jona se oli uhrattu.
 
15 Yhteysuhrina teurastetun kiitosuhrieläimen liha on syötävä samana päivänä kuin eläin on tuotu, eikä siitä saa jäädä mitään seuraavaan aamuun. (3Moos07_15 KR 1992)
 
Samanlainen säädöshän oli myös pääsiäislampaasta: jos jotain jäi tähteeksi seuraavaan päivään, niin se piti polttaa.
 
2. Moos. 12:8–10
8 Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.
9 Älkää syökö siitä mitään puoliraakana tai vedessä keitettynä, vaan paahtakaa se tulella päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.
10 Älkää jättäkö siitä mitään jäljelle, vaan polttakaa tähteet ennen aamun koittoa.
 
 
5. RUOKAUHRI
 
5.1 RUOKAUHRIN JOHDANTO
 
Ruokauhri (3Moos. 2:1-16; 6:14-23 / 6:7-16) oli nimensä mukaisesti tarkoitettu taivaalliseksi ruoaksi. Ruokauhrin saattoi antaa niin ylipappi, muu pappi kuin kaikki israelilaisetkin. Hepreaksi ruokauhri on מִנְחָה minḥā́, laus. minchaa, joka tarkoittaa ’lahja’.
 
Ruokauhri oli ainoa kuudesta pääuhrista, jossa ei teurastettu eläintä. Verettömät uhrit vievät ajatuksemme erityisesti Herramme maanpäälliseen elämään, veriuhrit puolestaan Hänen veriseen ristiinsä. Tosin syntiuhrin kohdalla oli mahdollista, jos uhraaja oli kovin köyhä, tuoda eläinuhrin sijasta kymmenesosa eefa-mittaa (eli vajaat 4 litraa) lestyjä jauhoja, so. kuoritusta ja puhdistetusta vehnästä jauhettuja (3Moos. 5:11). Tämä säädös oli siksi, että ilman syntiuhria ihminen ei voinut kestää Herran edessä. Se, joka oli vähävaraisuudessaan kykenemätön hankkimaan edes kahta kyyhkystä, olisi siis jäänyt ajallisen köyhyytensä tähden Jumalan tuomion alle ilman sovitusta. Tämä poikkeus alleviivaa sitä, että ilman syntiuhria - eli siis ilman Jeesuksen Kristuksen synnit anteeksiantavaa ristin verta - ihminen ei voi elää.
 
Herramme sanat elämän leivästä viittaavat ruokauhriin. "Minä olen elämän leipä; joka tulee Minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo Minuun, se ei koskaan janoa." (Joh. 6:35) Pappien taukoamatta toimittama joka-aamuinen ja -iltainen ruokauhri tyydytti nälän lopullisesti. Kristus on niin Taivaallisen Isän ruoka (Jumalalle poltettava osuus) kuin Jumalan lasten jokapäiväinen ravinto.
 
Herra etsii luomastaan maailmasta ruokaa syödäkseen: "Voi Minua, sillä Minun käy niinkuin hedelmänkorjuussa, niinkuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota Minun sieluni himoitsee. 2. Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa." (Miika 7:1-2) "Kun Hän (Jeesus) varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli Hänen nälkä. 19. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun Hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä…" (Matt. 21:18-19)
 
Jumalan ruoka, jota Hän nälkäänsä kaipaa, on hurskaus ja oikeamielisyys. Tämän Isänsä nälän Vapahtajamme täyttää; Jeesus on se hurskas ja oikeamielinen ruokauhri, joka uhrialttarilla poltettuna kohoaa Isän ruoaksi taivaaseen. Jumalan ruoka on se, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu. "Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi itsestään mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee." (Joh. 5:19) "Minun ruokani on se, että Minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän Hänen tekonsa." (Joh. 4:34)
 
Jumalan Poika on myös se vanhurskauden ja oikeamielisyyden ravinto eli ruokauhri, jonka me kristityt saamme uskossa syötäväksemme Jumalan sanan ja muiden Herramme antamien armonvälineiden kautta. Niin kuin me tarvitsemme päivittäin ravintoa ruumiillemme, niin me tarvitsemme ravintoa myös uudestisyntyneelle hengellemme. "Minä olen elämän leipä", sanoo Vapahtajamme (Joh. 6:35,41,48). Hätäilisimmepä yhtä paljon - ja enemmänkin! - Jeesuksen eli Jumalan sanan puuttumista elämästämme kuin hätäilemme maallisesta leivästä! Ajallista leipää syövä ajallaan kuolee, mutta hengellistä Herran antamaa sanan leipää syövä elää iankaikkisesti.
 
" Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. 56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. 57. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. 58. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."  (Joh. 6:53-58) Herramme puhuu tässä preesens-muotoisilla verbeillä, jotka tarkoittavat siis jatkuvaa tekemistä, niin kuin oli jatkuvaa ja jokapäiväistä ruokauhrin uhraaminenkin. Jokapäiväinen ruokauhri muistuttaa meitä jokapäiväisestä Herramme Sanan syömisestä.
 
Jeesus elämän leipänä tarkoittaa Sanan kaikkia ulottuvuuksia: niin luettua, kuultua ja muisteltua Pyhän Raamatun sanaa kuin myös rippiä, kastetta ja ehtoollista. Kaikissa niissä vaikuttaa yksi ja sama Herran Henki, joka tuon yhden sanan eri ilmenemismuodoilla synnyttää ja ylläpitää uskon Vapahtajaan, synnin voittajaan ja kuoleman kukistajaan.  
 
 
5.2 RUOKAUHRIN TOIMITTAMINEN JA UHRIN ERI OSAT
 
Ylipappi Aaronin ja hänen poikiensa eli pappien ruokauhri toimitettiin joka aamu- ja ilta, ja se oli kokonaisuhri, ts. koko uhri poltettiin polttouhrialttarilla. Pappien yhden päivän ruokauhrissa oli syntiuhrin vaatimattomimman muodon tavoin kymmenesosa eefa-mittaa jauhoja. Syntiuhrissa jauhot uhrattiin sellaisenaan. Ruokauhrissa jauhoihin sekoitettiin öljyä ja päälle pantiin vielä suitsuketta. Ruokauhriin tuli aina lisätä myös suolaa (3Moos02_13). Ruokauhrin tuli olla aina happamattomasta taikinasta tehtyä. Pappien ruokauhrissa jauho- ja öljytaikinasta paistettiin leivinlevyllä leipää. Muiden israelilaisten tuomissa ruokauhreissa jauho- ja öljytaikina saattoi olla paistamaton, tai sitten se saattoi olla paistettu uunissa, leivinlevyllä tai pannussa.
 
Suitsuke ja osa jauhoista uhrattiin alttarilla Herralle, loppuosa jäi pappien syötäväksi - paitsi pappien oma joka-aamuinen ja -iltainen ruokauhri, joka poltettiin kokonaan. Pappien tuli syödä nimenomaan temppelissä nämä muiden israelilaisten tuomat ruokauhrit, jotka olivat nyt "korkeasti-pyhää, Herran uhria". Tässäkin on vahva ja puhutteleva esikuva "korkeasti-pyhästä" Herran ehtoollisesta: Syötäköön sekin siinä paikassa, joka on erotettu eli pyhitetty Herran huoneeksi - tai joka tapauksessa siinä paikassa, missä ehtoollinen on konsekroitu eli pyhitetty.   
 
Ruokauhrin pääosana olivat lestyt jauhot eli kuoritut, puhdistetut ja siivilöidyt hienot vehnäjauhot (nisujauhot). Herramme vertaa itseään juuri tähän vehnän eli nisun siemeneen: "… jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää." (Joh. 12:24) Vehnä viittaa Herramme ruumiiseen, joka annetaan kuoleman omaksi.
 
Jauhettu ja puhdistettu vilja viittaa täydellisyyteen, ei ainoastaan ulkokuoren, vaan myös sisimmän. Kristuksen puhtaus ja hienous sisintä myöten on kaikkien näkyvillä ja tutkittavissa. Hän oli täydellinen ja synnitön ihminen syvimpiin ajatuksiin asti. Vehnäjauho pysyi väriltään ja muodoltaan samanlaisena kaikissa tilanteissa: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." (Hebr. 13:8)
 
Öljy kuului jokaiseen ruokauhriin. Öljy on Raamatussa Pyhän Hengen kuva; öljyllä voideltu eli Messias on nimenomaan Pyhän Hengen voimasta syntynyt ja siinä toimiva Pelastaja. Herramme sikisi ihmiseksi eli tuli lihaan Marian kohdussa Pyhän Hengen voimasta (Luuk. 1:35, Matt. 1:20, Hebr. 10:5). Erityisellä tavalla tämä Pyhän Hengen ja voidellun Messiaan yhteys tuli näkyviin Herramme kasteessa: Pyhä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen muodossa Vapahtajamme päälle. (Joh. 1:32-33)
 
Samoin Herramme omat sanat Nasaretin synagogassa: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, 19. saarnaamaan Herran otollista vuotta." (Luuk. 4:18-19, Jes. 61:1-2) Juuri Pyhän Hengen voimalla Jeesus paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia ja herätti kuolleita (Matt. 12:28). Pyhän Hengen johdossa Hän kulki ja Pyhä Henki Hänet täytti (Luuk. 4:1,14). Pyhän Hengen kautta Hän voitti kaikki kiusaukset ja uhrasi itsensä Jumalalle (Hebr. 9:14). Ruokauhrin öljy saarnaa meille Pyhän Hengen voimasta syntynyttä ja toimivaa öljyllä voideltua Messiasta.
 
Öljyn tavoin myös suola kuului jokaiseen ruokauhriin. Suola säilyttää ruoan; suola estää erityisesti lihan ja kalan pilaantumista. Suolan säilyttävä ja huonoon suuntaan muuttumisen ehkäisevä voima näkyy esim. siinä, että Herran tekemä liitto Daavidin ja hänen jälkeläistensä kanssa vahvistettiin suolalla (2Aik. 13:5). Kolossalaiskirjeessä puhutaan suolalla maustetusta suloisesta puheesta (Kol. 4:6), joka tarkoittaa evankeliumin saarnaamisen olevan myös kuulijoidensa elämään ja synteihin osuvasti kohdistuvaa parannussaarnaa. Jos parannussaarna vaikenee eli suola käy mauttomaksi, ei sellainen kirkko kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi (Matt. 5:13). Suolalla on Raamatussa myös puhdistava merkitys (Hes. 16:4, 2Kun. 2:20).
 
Kaikki uhrit, jopa polttouhrit ja suitsutuskin, oli suolattava (2Moos. 30:35, 3Moos. 2:13, Hes. 43:24, Mark. 9:49). Mutta ruokauhrista sanotaan vielä erityisesti "… äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi". Suolaliitto tarkoittaa sellaista liittoa, joka ei koskaan muutu tai käy kelvottomaksi. Jumalan lupaukset ovat loppuun asti varmat ja todet, ja niiden varaan elämänsä rakentava ei ole viimeisellä tuomiolla häpeään jäävä. Herramme Jeesuksen Kristuksen täydellinen elämä ja sovitustyö ristillä on iankaikkisesti tuore ja Isän edessä kelpaava. Suola tarkoittaa Kristusta eli Jumalan Sanaa, joka estää meissä Häneen turvaavissa mätänemisen: Se tarkoittaa niin hengellistä mätänemistä eli uskosta luopumista, moraalista mätänemistä eli syntielämään jäämistä ja fyysistä mätänemistä eli ruumiimme jäämistä ikuisiksi ajoiksi haudan poveen.
 
Ruokauhrissa suitsuke asetettiin päällimmäiseksi, josta se aina kokonaisuudessaan otettiin polttouhrialttarilla poltettavaksi. Suitsukkeen tärkein käyttö oli ilmestysmajan sisällä, jossa sitä poltettiin kultaisen alttarin päällä. Samoin suurena sovituspäivänä ylipappi heilutti savuavaa suitsutusastiaa astuessaan kaikkein pyhimpään. Suitsuke kertoo suorasta yhteydestä Jumalaan, ihmisiä ei koskaan ’suitsutettu’ eli heille suitsuketta poltettu.
 
Suitsuke saarnaa meille sitä yhtä ja ainoaa, jolla oli suora yhteys näkymättömään Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen. Suitsuke on esikuva Kristuksesta, joka yksin voi astua Isän eteen ja pysyä elossa; Hänestä, joka syvimmillä tavalla on yhteydessä Isään - on yhtä Isän kanssa. Suitsutus kertoo samalla syvästä kunnioituksesta. "… Minä kunnioitan Isääni…", sanoo Vapahtajamme. (Joh. 8:49) Pojan tahto oli etsiä kaikessa lähettäjänsä kunniaa ja kirkkautta. "Minä olen kirkastanut Sinut maan päällä: Minä olen täyttänyt sen työn, jonka Sinä annoit Minun tehtäväkseni." (Joh. 17:4) Samoin meidänkin tehtävänämme on etsiä kirkkautta ja kunniaa lähettäjällämme, Herrallemme Jeesukselle Kristukselle (Joh. 17:18, 20:21).
 
Hapatetta ruokauhrissa ei sen sijaan saanut olla. Hapate on Raamatussa synnin ja pahan vertauskuva, myös salaisesti vaikuttavan ja etenevän jumalattomuuden kuva. Ruokauhri, jonka piti olla happamaton, kertoo siis meille synnittömästä ja vailla pahuutta olevasta Kristuksesta. Myöskään hunajaa ei ruokauhrissa saanut olla. Hunaja oli luvatun maan tuote, sinällään esikuva taivaasta. Mutta hunaja on samalla myös luonnollisen eli lihallisen ihmisen mielihyvän lähde: vieraan naisen huulet tiukkuvat hunajaa (Sananl. 5:3). Kielto käyttää ruokauhrissa hunajaa lienee ymmärrettävä nimenomaan niin, että Jumalan eteen emme voi tuoda mitään pelkästään langenneen luomakunnan kautta tullutta luonnollista hyvyyttä ja iloa. Jumalan eteen voi tuoda vain kokonaan ja loppuun asti puhtaan ja synnittömän - se on Herran Jeesuksen Kristuksen.
 
 
6. VIRKAANVIHKIMISUHRI
 
6.1 VIRKAANVIHKIMISUHRIN JOHDANTO
 
Viimeinen Kolmannen Mooseksen kirjan alkuluvuissa säädetystä esipihalla toimitetusta kuudesta pääuhrista oli virkaanvihkimisuhri (3Moos08, Biblia "täytösuhriksi", VT 1933 "vihkiäisuhri"). Papit asetettiin tämän virkaanvihkimisuhrin kautta virkaansa, ja se toimitettiin vain kerran elämässä. Vanhan liiton pappisvihkimys on esikuva niin kristilliselle kasteelle kuin uuden liiton paimenvirkaan kutsumiselle ja erottamiselle. Kumpikin toimitetaan tämän esikuvan mukaisesti myös vain kerran.
 
Hepreaksi virkaanvihkimisuhri onמִלֻּאִים  millu’ī́m, laus. millu’iim, sananmukaisesti ’täyttämiset’, johdettu merkitys ’vihkiminen’. Tämä täyttäminen tarkoittaa sitä, että pappien kädet täytettiin niin, että he saattoivat virkaansa toimittaa. Tyhjin käsin ei pappi voinut Herraa lähestyä ja Hänen edessään seisoa. Papin virkaan kuuluu, että hänellä on jotakin tuotavaa Jumalan eteen. Mikä Jumalalle sitten kelpaisi? Ei mikään synnin saastuttama, vaan yksin, vain ja ainoastaan pyhä ja täydellinen. Siksi Herra määräsi pappien kantamiksi lahjoiksi uhrit, jotka kertovat täydellisestä Kristuksesta; sijaisesta, joka täyttää lain ja kärsii toisten synnit.
 
Pappi tuli etupihalle kädet ja sydän täynnä syntiä, mutta sitten nuo likaiset kädet ja saastaisten huulten synnintunnustus laskettiin syntiuhrin päälle, joka otti syntisen papin puolesta vastaan kuoliniskun ja Jumalan vanhurskaan vihan. "Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin!" Seuraavaksi nuo synnistä puhdistetut mutta vielä tyhjät kädet täytettiin polttouhripässin uhraamisella. Tällä tavoin myös Jumalan mielisuosio Vapahtajan vanhurskauden tähden tuli synnistä puhdistetun Herran palvelijaksi vihittävän päälle. Seuraavaksi tuli pappisvihkimyksessä vuoroon vihkimyspässin teurastaminen (3Moos. 8:22).
 
 
6.2 VIHKIMYSPÄSSIN VERI
 
Virkaanvihkimisuhriksi teurastetun pässin (KR 1933: oinas) verta siveltiin papin oikean korvan lehteen ja oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. Jäljelle jäänyt veri vihmottiin alttarille. Nämä ruumiin kolme pääjäsentä, korva, peukalo ja isovarvas, edustavat koko ruumista, kaikkia muitakin ruumiin jäseniä. Papin koko ruumis tulla olla annettu Herran temppelin palvelustyöhön, verellä puhdistettuna ja pyhitettynä.
 
Veri, joka sovittaa synnit Jumalan edessä (alttarille vihmottu syntiuhrin veri), puhdistaa ja pyhittää myös ajalliseen palvelukseen Herran seurakunnassa (ruumiinjäseniin sivelty virkaanvihkimisuhrin veri). virkaanvihkimisuhrin alttarille vihmottu veri on sekin pyhittävässä tehtävässä, se kuvaa alttarin erottamista pois kaikesta maallisesta käytöstä eli pyhittämistä. Alttari oli jo tätä ennen puhdistettu, pyhitetty ja sovitettu syntiuhrin veren kautta (3Moos. 8:15). virkaanvihkimisuhrin kautta alttarin pyhitys vielä vahvistettiin. Alttari pyhitti tämän jälkeen kaikki sille tuodut uhrilahjat (Matt. 23:19).
 
Alttarin ja pappien vihkiminen ja pyhittäminen kuuluvat kiinteästi yhteen, se tapahtuu samojen uhrieläinten veren kautta. Ei voikaan erottaa alttarin pyhyyttä ja sen äärellä toimivan papin pyhyyttä toisistaan. Jos paimen ei pysy toimissaan ja opetuksessaan Jumalan sanassa, ei alttarikaan ole sen jälkeen enää pyhä. Jos kaitsija sitoutuu opetuksessaan ja viranhoidossaan Herramme testamenttiin ja käskyyn, niin on alttarikin silloin pyhä.
 
 
6.3 VERELLÄ SIVELLYT RUUMIINJÄSENET
 
Korva edustaa yhteydenpitoa muuhun ympäröivään maailmaan ja samalla kaikkia ihmisen aisteja. Korvan kautta kuulemme ihmisten puheet ja ennen kaikkea Jumalan puheen. Mutta myös sielunvihollinen kuiskuttelee korvaamme omia eksytyksiään ja valheitaan. Jumalan äänen kuuleminen Hänen sanassaan on Jumalan valtakunnassa luovuttamatonta. Seurakunnan keskellä voi olla sokea, ts. ei näe vielä uskonsa ja toivonsa täyttyvän. Mutta kuuro siellä ei saa olla, so. sulkee sydämensä Jumalan sanalta. Tämä ei tarkoita välttämättä fyysistä kuulemista, voihan kuurokin ’kuulla’ Jumalan sanan Raamattua lukemalla tai vaikkapa viittomakielisen saarnan kautta.
 
Korvan siveleminen verellä tarkoittaa, että meidän tulee kuulla verisaarnaa Golgatan rististä. Samalla se ohjaa meitä myös kuulemaan asiat lähimmäistemme parhaaksi ja rakennukseksi. Väärinymmärtämisen armolahja on ikävän monella meistä aktiivisesti käytössä. Passiivisesti korvan siveleminen verellä tarkoittaa sen kuolettamista Perkeleen puheelle ja oman lihan väärille pyyteille. Herra auttakoon, että suljemme korvamme siltä jumalattomalta ja riettaalta puheelta, mikä ympäriltämme ja omasta sydämestämme niin helposti nousee esiin. Verellä sivellyn korvan tulee olla kuuro pahan äänelle, niin kuin kaikki muutkin aistit tulee kuolettaa pahan viettelyksiltä.
 
Verellä merkitty korva saarnaa ripin vastaanottavan paimenen korvasta. Paimenen korva on Kristuksen verinen korva; Paimenen, joka julistaa ristin veren tähden anteeksiantamusta jokaiselle, jonka on kuullut syntejään katuvan. Pastori toimii ripissä Herran Jeesuksen edusmiehenä. Kaitsija ei edusta itseään eikä julista armahdusta tai syntiin sitomista oman mielensä mukaan, vaan Raamatussa ilmoitettuun Jumalan sanaan sidottuna.
 
Herramme kuulee meitä hyvällä korvalla. Hän on se korva, joka kuulee syntisen huokauksen ja armahdetun kiitoksen. Kristuksen korvan kuulee Isän äänen, ja sen Hän myös meidän korviemme kuultavaksi tuo. Herran kärsivän palvelijan korva on myös kuuro ja silmä sokea synnin viettelyksille (Jes. 42:19). Meidän pelastuksemme löytyi lopulta se yksi ihminen, joka kieltäytyi kuulemasta Perkeleen houkutuksia. Kiitos ja kunnia olkoot yksin Herran!
 
Peukalo, käden pääjäsen, edustaa ihmisen ruumiissa toimintaa ja työtä. Verellä merkitty peukalo tarkoittaa sitä, että ruumiinjäseniä ei tule antaa vääryyden palvelukseen, vaan oikeuden, totuuden ja vanhurskauden työhön. Jäsenten tulee tuottaa kunniaa Herralle. "Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." (1Kor. 10:31) Kristuksen veri on kostuttanut meidänkin kätemme, jotta nuo kädet kuoleutuisivat synniltä ja eläisivät totuudelle ja rakkaudelle.
 
Isovarvas, jalan pääjäsen, kuvaa ajallista vaellusta ja ennen kaikkea alttiutta evankeliumin työhön. "Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’" (Jes. 52:7)  Verellä merkittyjen jalkojen tuli karttaa synnin teitä ja etsiä vanhurskauden polkuja, Jumalan sanaa. "Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, 2. vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1-2)
 
Verinen peukalo ja isovarvas saarnaavat myös Herramme käsiä ja jalkoja, joihin lyötiin vertavuotavat haavat Golgatan ristillä. Verinen korva kertoo myös orjantappuralla kruunatusta vertavuotavasta päästä.
 
 
6.4 VIRKAANVIHKIMISUHRIN HEILUTUS HERRAN EDESSÄ
 
Papit laskivat kätensä virkaanvihkimisuhrin päälle ennen sen teurastamista (3Moos. 8:22). Tällä tavoin he julistivat olevansa yhtä uhrin kanssa. Tässä on esikuva kasteesta, jossa meidät liitetään yhdeksi ruumiiksi Jumalan sanan, veden ja kätten päälle panemisen kautta ristillä kuolleen mutta kuoleman ylösnousemuksellaan voittaneen Herran Jeesuksen kanssa. Samalla tässä on esikuva myös uuden liiton paimenvirasta, jossa toimitaan nimenomaan Herran käsinä, suuna ja korvina, ts. ollaan yhtä Hänen kanssaan.
 
virkaanvihkimisuhrin rasva, maksanlisäke ja munuaiset sekä oikea lapa annettiin polttouhrina Herralle. Nämä osat ovat uhrin sekä sisäisten että ulkoisten osien jaloimmat osat, ja ne tuli antaa Herralle. virkaanvihkimisuhri saarnaa sekä sisäistä että ulkoista vanhurskautta: sisällä olevaa sydämen uskoa sekä ulospäin näkyvää ja kuuluvaa uskontunnustusta sekä sen mukaista jokapäiväistä uskonkilvoittelua. Tämä on esikuva niin uuden liiton kasteesta kuin kätten päälle panemisen kautta tapahtuvasta paimenvirkaan erottamisesta.
 
Nämä kaikki sekä yksi happamaton kakku, yksi öljyyn leivottu kakku ja yksi ohut leipä asetettiin vihittävien pappien käsiin. Sen jälkeen toimitettiin näiden uhrien heilutus eli erityinen Herralle pyhittäminen. Nämä kuvaavat Herramme täydellistä elämää ja uhria. Se, että kaikki nämä polttouhriksi tulevat kappaleet annettiin vihittävien pappien käsiin, kertoo tämän pappistehtävän suuresta arvosta: Näin valtavat asiat annetaan ihmisten käsiin ja ihmisten kautta Jumalalle! Tämä saarnaa niin uuden liiton paimenviran tehtävän suuruutta: Herra on antanut uudestisynnyttävän kasteen, oman ruumiinsa ja verensä pyhässä ehtoollisessa, taivaaseen asti voimassa olevan armahduksen ja sitomisen sanan ripissä sekä tehtävän opettaa kaikki Hänen pidettäväksi antamansa käskyt seurakunnalle. Samalla se saarnaa jokaiselle kastetulle annettua evankeliumin esillä pitämisen ja eteenpäin viemisen tehtävää. Polttouhriksi tulevien osien antaminen pappien käsiin saarnaa jälleen uhrin ja uhrin antavien erottamatonta yhteen kuuluvuutta, samoin kuin oli saarnannut kätten paneminen virkaanvihkimisuhrin päälle.
 
Lopuksi kaikki pappien käsiin annettu poltettiin polttouhrialttarilla. Uhri haihtui savuna ilmaan ja tuhkana tuuleen, kuitenkin ollen samalla Jumalalle suloinen tuoksu. Mutta papit tulivat Herran temppelin palvelustyöhön. Yhtä meidän kanssamme oleva Herra kärsi - Hänet nollattiin ristillä, kuitenkin ollen samalla oli Isälle otollinen ja suloinen tuoksu. Mutta me tulimme kutsutuksi jaloon virkaan Herran kansan kaitsijoina (paimenvihkimys) ja Jumalan valtakunnan pyhinä kansalaisina (kaste).
 
Herramme, joka on meidän virkaanvihkimisuhrimme, lausui Isän edessä mennessään polttouhrialttarille: "… Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa." (Joh. 17:19)
Herramme kuolema ei ainoastaan sovita meitä, vaan myös pyhittää meidät. Voidakseen täyttää Isän tahdon, Hänen oli pyhitettävä itsensä, toisin sanoen erottauduttava maailman toiveiden ja oman lihan mukaisten halujen toteuttamisesta etsimään Jumalan tahdon toteutumista. Samoin meidänkin on pyhittäydyttävä voidaksemme täyttää oman kutsumuksemme ja tehtävämme tässä vain hetkisen kestävässä ajallisessa elämässä. Se tarkoittaa heittäytymistä Jumalan ja Hänen sanansa lupausten varaan. Se tarkoittaa jokapäiväistä synnin pois laittamista ja elämää totuudessa sekä Jumalan sanan ravinnon nauttimista. Se tarkoittaa katseen kiinnittämistä yksin Häneen, joka on kaiken pahan vallan voittanut.
 
 
7. SUITSUTUSUHRI
 
Viimeisenä käsittelemme suitsutusuhria, josta säädös on annettu ilmestysmajassa sijaitsevan kultaisen suitsutusalttarin rakentamisohjeiden yhteydessä. "Aaron polttakoon sen (suitsutusalttarin) päällä hyvänhajuista suitsutusta; joka aamu, kun hän laittaa lamput kuntoon, hän polttakoon sitä. 8. Samoin myös, kun Aaron iltahämärässä nostaa lamput paikoilleen, hän polttakoon sitä. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen suitsutusuhri Herran edessä sukupolvesta sukupolveen." (2Moos. 30:7-8)
 
Hepreaksi suitsutusuhri on קְטֹרֶת qetórät, laus. ketoret, sananmukaisesti ’savu’. Suitsutusuhri toimitettiin ilmestysmajan sisällä suitsutusalttarilla kahdesti päivässä, aamulla ennen polttouhria ja illalla sen jälkeen. Suitsutusuhri oli siis päivän ensimmäinen ja illan viimeinen uhri. Lisäksi suitsuketta käytettiin ruokauhrin yhteydessä, jolloin se poltettiin esipihan polttouhrialttarilla.
 
Suitsutus tarkoittaa erityisesti rukousta. Ulkoisesti toimitettu uhri (polttouhri ja ruokauhri) ei ole Herra otollinen, ellei mukana ole rukousta, joka liittää myös sisäisen elämän ulkonaiseen uhriin. Pyhä Kaste, synnintunnustus ja päästösanan kuuleminen sekä Herran Pyhä Ehtoollinen eivät ole syntiselle hyödyksi, jos niihin ei liity sydämen uskosta nouseva rukous.
 
Suitsutusuhrin toimittamisen aikana ei temppelissä ollut muita kuin palvelusta toimittavat papit; kansa oli ulkopuolella etupihalla rukoilemassa. Suitsutuksen toimittaminen oli papin korkein tehtävä, johon hän ei elämässään välttämättä kovin usein päässyt (Luuk. 1:9-10). Ainoastaan ylimmäisen papin kerran vuodessa tapahtuva suuren sovituspäivän uhripalvelus oli tätä suitsutusuhrin toimittamista korkeampi.
 
Suitsutusuhri oli ainoa päivittäisistä uhreista, joka toimitettiin ilmestysmajan sisällä. Kaikki muut uhrit toimitettiin esipihalla vaskisen polttouhrialttarin luona, suitsutusuhri puolestaan poltettiin jalometallisen eli kultaisen suitsutusalttarin päällä ilmestysmajassa. Esipiha kuvaa ajallista elämää, ilmestysmaja taivasta.
 
Suitsutusuhri viekin ajatukset esikartanoilta itse jaloimpaan taivaaseen. "… tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. 4. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen." (Ilm. 8:3-4) Kun Herran sanansaattaja eli pastori rukoilee yhdessä seurakunnan kanssa alttarin edessä, tapahtuu juuri tämä: uskovien rukous nousee paimenen käden kautta Jumalan eteen.
 
Suitsutusuhri kuvaa Herraamme taivaaseen astuneena ja hallitsevana Herrana. Esipihalla toimitetut uhrit olivat kuvia Hänen ajallisesta elämästään, kärsimyksestään ja sovitustyöstään. Astuttuaan työnsä täytettyään taivaaseen Hän siis astui esipihalta Jumalan asumuksen sisään, pyhään. Kultainen suitsutusalttari oli aivan esiripun edessä, joka erotti pyhän kaikkein pyhimmästä. Kun esirippu repesi Herramme kuoleman yhteydessä halki, ei Jumalan valtaistuimen (liitonarkun kerubien siipien suojaama kansilevy) ja suitsutusalttarin välille jäänyt enää mitään erottavaa osaa. Vapahtajamme astui taivaaseen noustessaan ihanana suitsukkeen tuoksuna Isän eteen.