| rakkaus_anteeksiantaminen_ja_rukous.pdf |
Rakkaus, anteeksiantaminen ja rukous (opetukset, saarnat)
Hääjuhlan puhe (1. Joh. 4:8)
Raamatunkäännös: KR 1933/38
JÄSENNYS
1. KIINTYMYSRAKKAUS
2. MIEHEN JA NAISEN VÄLINEN RAKKAUS
3. YSTÄVYYSRAKKAUS
4. KÄRSIMYKSEEN SUOSTUVA RAKKAUS
5. ANTEEKSIANTAMINEN
6. JUMALAN SANA JA RUKOUS
1. KIINTYMYSRAKKAUS
Hyvä hääpari sekä juhlavieraat! Hääjuhla on rakkauden juhla. Rakkaudesta puhutaan paljon. Mutta mitä rakkaus on? Se on paljon enemmän kuin vain miehen ja naisen sukupuolinen halu ja vetovoima toisiaan kohtaan. Joku viisas (C. S. Lewis) on löytänyt Uuden testamentin alkukielestä kreikasta neljä eri sanaa, jotka voidaan kääntää suomenkieleen sanalla 'rakkaus'.
Ensimmäinen näistä voidaan nimittää vaikkapa kiintymysrakkaudeksi. Se on jotain hyvin syvällä olevaa liittymistä omaan perheeseen, muihin samaan ryhmään tai lähipiiriin kuuluviin. Tällainen kiintymysrakkaus voi kohdistua jopa lemmikkieläimeen. Kaikkein voimakkaimpana tämä kiintymys tulee esiin vanhempien ja lasten välillä. Jokaisella äidillä ja isällä on luonnostaan halu suojella ja rakastaa omaa lastaan, lapsella taas halu etsiä lämpöä, suojaa ja hellyyttä isän tai äidin sylistä. Myös sisarusten, veljien ja siskojen välillä on luonnostaan kiintymyssuhde. Kun aviopuolisot elävät vuosien ja vuosikymmenten ajan yhdessä saman katon alla, syntyy heidänkin välilleen kiintymys.
Tämä kiintymysrakkaus, samoin kuin kaikki muutkin rakkauden lajit, kertoo meille jotakin Jumalastamme ja Herrastamme. Luojamme on painanut tällä tavalla ihmiseen oman jälkensä ja kuvansa. Jeesus rakastaa meitä, omia perheenjäseniään, niin kuin äiti tai isä rakastaa lastaan, niin kuin veli sisarustaan.
2. MIEHEN JA NAISEN VÄLINEN RAKKAUS
Toisen rakkauden lajin nimi on kreikaksi 'eros'. Tämä miehen ja naisen välinen sukupuolinen rakkaus ja halu on pääsääntöisesti se konkreettinen syy ja voima, joka johtaa seurusteluun, kihlaukseen, avioliiton solmimiseen ja lasten saamiseen - jos Herra niitä kenelle suo. Tämä rakkaus on muut poissulkevaa, mustasukkaista: Tämä on minun, toiset älkööt tähän kajotko!
Tässäkin on jälki Jeesuksen halusta omistaa meidät kokonaan itselleen. Mustasukkaisesti Herra halajaa ja odottaa sitä, että olisimme sitoutuneet ja liittyneet yksin Häneen - tuohon seurakunnan Sulhaseen, joka yksin voi meidät taivaan suureen hääjuhlaan kutsua ja hääkammioon sylissään kantaa.
3. YSTÄVYYSRAKKAUS
Kolmas rakkauden laji on ystävyysrakkaus. Tämä kohdistuu sellaiseen, joka on ainakin jossain määrin samanlainen tai vähintään samalla tasolla kuin itse. Ystävyysrakkaus kohdistuu sellaiseen, joka ansaitsee tulla rakastetuksi. Rakkauden kohteessa on jotakin arvollista ja hyvää. Jos ajattelemme sitä ensimmäistä rakkaudenlajia, kiintymysrakkautta, niin se voi kohdistua myös eri tasolla olevaan, vaikkapa siihen lemmikkieläimeen. Ystävyysrakkaudessa sen sijaan halutaan ja voidaan jakaa sekä tehdä asioita yhteiseksi, kulkea rinnakkain yhtä matkaa.
Vuosikymmeniä kestävän ja toimivan avioliiton yksi tukipilari on se, että puolisot ovat myös toistensa ystäviä. Silloin he haluavat tehdä tunteensa, toiveensa, tahtonsa ja pelkonsa toisilleen tiedoksi. Silloin he eivät kätkeydy toisiltaan, sulje sydäntään, vaan ovat kuin avoimet kirjat.
Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ystävikseen. Se tarkoittaa sitä, että Vapahtaja näkee meissä jotakin niin arvokasta ja hyvää, että haluaa jakaa samalla tasolla kulkien meidän elämämme. Alun perin Jumalan kuvaksi luotu ihminen on vielä lankeemuksen jälkeenkin Herran silmissä niin arvokas, että Jumala ei häpeä kutsua meitä ystävikseen.
4. KÄRSIMYKSEEN SUOSTUVA RAKKAUS
Neljäs ja viimeinen rakkauden laji on syntiinlangenneelle ihmiskunnalle luonnostaan tuntematon ja vieras. Se on sellainen epäitsekäs rakkaus, joka suostuu kärsimykseen ja omastaan luopumiseen silloinkin, kun siitä ei saa palkakseen mitään vastarakkautta, palkkaa tai etua. Ihminen osaa luonnostaan rakastaa vain itsekkäästi.
Kiintymysrakkauden kohteena on oma perhe sekä muut itselleen tutut tai läheiset. Eroottinen rakkaus haluaa nimenomaan omistaa itselleen, saada itselleen tyydytystä ja nautintoa vastakkaisesta sukupuolesta. Ystävyysrakkaudessa rakastetaan sitä, joka on kelvollinen rakkauden kohteeksi. Ystävyydestä koituu iloa sille, joka rakastaa.
Mutta mikään näistä kolmesta rakkaudenlajista ei ole se rakkaus, josta Raamatussa sanotaan: "Jumala on Rakkaus." (1. Joh. 4:8,16) Tässä käytetty rakkaus-sana (kreikaksi agapee) on löydettävissä ja nähtävissä vain Golgatan ristillä. Jumala rakastaa ihmisiä kaikilla rakkaudenlajeilla, mutta vain tämä agapee-rakkaus voi pelastaa syntisen ihmisen iankaikkiselta helvetiltä. Se, että Jeesus suostui ristille meidän puolestamme tuomittavaksi ja kadotukseen heitettäväksi, on todellisin ja syvin rakkauden laji. Jumalan ainosyntyinen Poika kärsi kaikkien maailman ihmisten synnit - niidenkin, jotka eivät sitä usko, eivät saa syntejään anteeksi eivätkä siitä hyödy.
Jeesus rakasti kaikkia maailman ihmisiä pyyteettömästi. Ei Hän kysynyt, mitä hyvää Hän tästä itse saa, kun ottaa Jumalan kiivaan ja vanhurskaan tuomion toisten puolesta päälleen. Siinä on ainoa puhdas ja epäitsekäs rakkaus. Ainoa motiivi oli se, että Jeesus halusi pelastaa meidät helvetiltä. Siksi Hän itse sinne meidän puolestamme vapaaehtoisesti kävi.
Langenneessa lihassa elävä ihminen pyytää aina itselleen palkkaa ja kunniaa omasta työstään, vähintään sydämensä ajatuksissa. Mutta Jeesus ei ollut palkan perästä liikkeellä: Hänellä oli jo taivaassa koko maailmankaikkeus omanaan. Jumala syntyi ihmiseksi ja meni ristille siksi, että Hän rakasti luomaansa ihmistä. Hän rakasti minua ja sinua.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:9)
5. ANTEEKSIANTAMINEN
Viattoman ja synnittömän Jeesuksen sijaiskärsimys tuottaa meille anteeksiantamuksen Jumalan edessä. Sitä me jokainen joka päivä tarvitsemme. Yksikään ihminen ei pysty elämään päivääkään - ei hetkeäkään - ilman, että meissä elävä lihallinen ihminen olisi syntinen. Me olemme lihassamme synnin turmelemia äidin kohdussa sikiämisestä lähtien aina viimeiseen hengenvetoon asti. Siksi Jumala pelkääväisistä ja Jeesukseen uskovista sanotaan, että he elävät laupeudesta eli armosta. He elävät siitä, että saavat aina uskoa syntinsä Jeesuksen tähden anteeksi.
Kristityn eli taivaskansalaisen elämän tärkein asia on syntien anteeksiantamus. Jumalan tahto on, että myös me annamme lähimmäisellemme anteeksi - niin kuin Jumalakin on antanut ensin meille anteeksi. Avioliiton yksi kivijalka on se, että antaa puolisolleen anteeksi. Jos sydämeen jää kaivertamaan loukkaantuminen, katkeruus tai kostonhalu, myrkyttää se lopulta koko perhe-elämän. Pätevä syy siihen, miksi voi antaa anteeksi silloinkin, kun toinen on oikeasti loukannut tai pettänyt, on syvimmiltään vain se, että on ensin itse saanut Jumalalta anteeksi.
6. JUMALAN SANA JA RUKOUS
Miten näihin hyviin taivaallisiin aarteisiin, Jumalan rakkauteen ja anteeksiantamukseen, sitten pääsee käsiksi? Miten niistä voi tulla osallisiksi? Vastaus on: Jumalan sana tuo ja kantaa rakkauden ja anteeksiantamuksen luoksemme. Jumalan sana on kirjoitettuna Pyhässä Raamatussa. Jumalan sana toimii Jeesuksen asettamissa armonvälineissä: kasteessa, ripissä ja ehtoollisessa. Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan sanan kautta ihmisessä synnin- ja armontuntoa sekä kiitollista ja iloista mieltä iankaikkisen pelastuksen lahjasta.
Jos kodissa on läsnä Jumalan sana - aamu-, ilta- ja ruokarukouksina, Raamatun, katekismuksen sekä hartaus- ja saarnakirjojen lukemisena, hengellisinä lauluina ja virsinä - niin silloin Jumala on siellä paikalla ja toimimassa, ihmistä palvelemassa. Silloin voivat myös ensin Jumalan palvelemiksi ja rakastamiksi tulleet aviopuolisot ja koko perheväki palvella toisiaan kukin omalla paikallaan, rakastaen ja anteeksi antaen.
Hyvän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunausta tuoreelle avioparille!
JÄSENNYS
1. KIINTYMYSRAKKAUS
2. MIEHEN JA NAISEN VÄLINEN RAKKAUS
3. YSTÄVYYSRAKKAUS
4. KÄRSIMYKSEEN SUOSTUVA RAKKAUS
5. ANTEEKSIANTAMINEN
6. JUMALAN SANA JA RUKOUS
1. KIINTYMYSRAKKAUS
Hyvä hääpari sekä juhlavieraat! Hääjuhla on rakkauden juhla. Rakkaudesta puhutaan paljon. Mutta mitä rakkaus on? Se on paljon enemmän kuin vain miehen ja naisen sukupuolinen halu ja vetovoima toisiaan kohtaan. Joku viisas (C. S. Lewis) on löytänyt Uuden testamentin alkukielestä kreikasta neljä eri sanaa, jotka voidaan kääntää suomenkieleen sanalla 'rakkaus'.
Ensimmäinen näistä voidaan nimittää vaikkapa kiintymysrakkaudeksi. Se on jotain hyvin syvällä olevaa liittymistä omaan perheeseen, muihin samaan ryhmään tai lähipiiriin kuuluviin. Tällainen kiintymysrakkaus voi kohdistua jopa lemmikkieläimeen. Kaikkein voimakkaimpana tämä kiintymys tulee esiin vanhempien ja lasten välillä. Jokaisella äidillä ja isällä on luonnostaan halu suojella ja rakastaa omaa lastaan, lapsella taas halu etsiä lämpöä, suojaa ja hellyyttä isän tai äidin sylistä. Myös sisarusten, veljien ja siskojen välillä on luonnostaan kiintymyssuhde. Kun aviopuolisot elävät vuosien ja vuosikymmenten ajan yhdessä saman katon alla, syntyy heidänkin välilleen kiintymys.
Tämä kiintymysrakkaus, samoin kuin kaikki muutkin rakkauden lajit, kertoo meille jotakin Jumalastamme ja Herrastamme. Luojamme on painanut tällä tavalla ihmiseen oman jälkensä ja kuvansa. Jeesus rakastaa meitä, omia perheenjäseniään, niin kuin äiti tai isä rakastaa lastaan, niin kuin veli sisarustaan.
2. MIEHEN JA NAISEN VÄLINEN RAKKAUS
Toisen rakkauden lajin nimi on kreikaksi 'eros'. Tämä miehen ja naisen välinen sukupuolinen rakkaus ja halu on pääsääntöisesti se konkreettinen syy ja voima, joka johtaa seurusteluun, kihlaukseen, avioliiton solmimiseen ja lasten saamiseen - jos Herra niitä kenelle suo. Tämä rakkaus on muut poissulkevaa, mustasukkaista: Tämä on minun, toiset älkööt tähän kajotko!
Tässäkin on jälki Jeesuksen halusta omistaa meidät kokonaan itselleen. Mustasukkaisesti Herra halajaa ja odottaa sitä, että olisimme sitoutuneet ja liittyneet yksin Häneen - tuohon seurakunnan Sulhaseen, joka yksin voi meidät taivaan suureen hääjuhlaan kutsua ja hääkammioon sylissään kantaa.
3. YSTÄVYYSRAKKAUS
Kolmas rakkauden laji on ystävyysrakkaus. Tämä kohdistuu sellaiseen, joka on ainakin jossain määrin samanlainen tai vähintään samalla tasolla kuin itse. Ystävyysrakkaus kohdistuu sellaiseen, joka ansaitsee tulla rakastetuksi. Rakkauden kohteessa on jotakin arvollista ja hyvää. Jos ajattelemme sitä ensimmäistä rakkaudenlajia, kiintymysrakkautta, niin se voi kohdistua myös eri tasolla olevaan, vaikkapa siihen lemmikkieläimeen. Ystävyysrakkaudessa sen sijaan halutaan ja voidaan jakaa sekä tehdä asioita yhteiseksi, kulkea rinnakkain yhtä matkaa.
Vuosikymmeniä kestävän ja toimivan avioliiton yksi tukipilari on se, että puolisot ovat myös toistensa ystäviä. Silloin he haluavat tehdä tunteensa, toiveensa, tahtonsa ja pelkonsa toisilleen tiedoksi. Silloin he eivät kätkeydy toisiltaan, sulje sydäntään, vaan ovat kuin avoimet kirjat.
Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ystävikseen. Se tarkoittaa sitä, että Vapahtaja näkee meissä jotakin niin arvokasta ja hyvää, että haluaa jakaa samalla tasolla kulkien meidän elämämme. Alun perin Jumalan kuvaksi luotu ihminen on vielä lankeemuksen jälkeenkin Herran silmissä niin arvokas, että Jumala ei häpeä kutsua meitä ystävikseen.
4. KÄRSIMYKSEEN SUOSTUVA RAKKAUS
Neljäs ja viimeinen rakkauden laji on syntiinlangenneelle ihmiskunnalle luonnostaan tuntematon ja vieras. Se on sellainen epäitsekäs rakkaus, joka suostuu kärsimykseen ja omastaan luopumiseen silloinkin, kun siitä ei saa palkakseen mitään vastarakkautta, palkkaa tai etua. Ihminen osaa luonnostaan rakastaa vain itsekkäästi.
Kiintymysrakkauden kohteena on oma perhe sekä muut itselleen tutut tai läheiset. Eroottinen rakkaus haluaa nimenomaan omistaa itselleen, saada itselleen tyydytystä ja nautintoa vastakkaisesta sukupuolesta. Ystävyysrakkaudessa rakastetaan sitä, joka on kelvollinen rakkauden kohteeksi. Ystävyydestä koituu iloa sille, joka rakastaa.
Mutta mikään näistä kolmesta rakkaudenlajista ei ole se rakkaus, josta Raamatussa sanotaan: "Jumala on Rakkaus." (1. Joh. 4:8,16) Tässä käytetty rakkaus-sana (kreikaksi agapee) on löydettävissä ja nähtävissä vain Golgatan ristillä. Jumala rakastaa ihmisiä kaikilla rakkaudenlajeilla, mutta vain tämä agapee-rakkaus voi pelastaa syntisen ihmisen iankaikkiselta helvetiltä. Se, että Jeesus suostui ristille meidän puolestamme tuomittavaksi ja kadotukseen heitettäväksi, on todellisin ja syvin rakkauden laji. Jumalan ainosyntyinen Poika kärsi kaikkien maailman ihmisten synnit - niidenkin, jotka eivät sitä usko, eivät saa syntejään anteeksi eivätkä siitä hyödy.
Jeesus rakasti kaikkia maailman ihmisiä pyyteettömästi. Ei Hän kysynyt, mitä hyvää Hän tästä itse saa, kun ottaa Jumalan kiivaan ja vanhurskaan tuomion toisten puolesta päälleen. Siinä on ainoa puhdas ja epäitsekäs rakkaus. Ainoa motiivi oli se, että Jeesus halusi pelastaa meidät helvetiltä. Siksi Hän itse sinne meidän puolestamme vapaaehtoisesti kävi.
Langenneessa lihassa elävä ihminen pyytää aina itselleen palkkaa ja kunniaa omasta työstään, vähintään sydämensä ajatuksissa. Mutta Jeesus ei ollut palkan perästä liikkeellä: Hänellä oli jo taivaassa koko maailmankaikkeus omanaan. Jumala syntyi ihmiseksi ja meni ristille siksi, että Hän rakasti luomaansa ihmistä. Hän rakasti minua ja sinua.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:9)
5. ANTEEKSIANTAMINEN
Viattoman ja synnittömän Jeesuksen sijaiskärsimys tuottaa meille anteeksiantamuksen Jumalan edessä. Sitä me jokainen joka päivä tarvitsemme. Yksikään ihminen ei pysty elämään päivääkään - ei hetkeäkään - ilman, että meissä elävä lihallinen ihminen olisi syntinen. Me olemme lihassamme synnin turmelemia äidin kohdussa sikiämisestä lähtien aina viimeiseen hengenvetoon asti. Siksi Jumala pelkääväisistä ja Jeesukseen uskovista sanotaan, että he elävät laupeudesta eli armosta. He elävät siitä, että saavat aina uskoa syntinsä Jeesuksen tähden anteeksi.
Kristityn eli taivaskansalaisen elämän tärkein asia on syntien anteeksiantamus. Jumalan tahto on, että myös me annamme lähimmäisellemme anteeksi - niin kuin Jumalakin on antanut ensin meille anteeksi. Avioliiton yksi kivijalka on se, että antaa puolisolleen anteeksi. Jos sydämeen jää kaivertamaan loukkaantuminen, katkeruus tai kostonhalu, myrkyttää se lopulta koko perhe-elämän. Pätevä syy siihen, miksi voi antaa anteeksi silloinkin, kun toinen on oikeasti loukannut tai pettänyt, on syvimmiltään vain se, että on ensin itse saanut Jumalalta anteeksi.
6. JUMALAN SANA JA RUKOUS
Miten näihin hyviin taivaallisiin aarteisiin, Jumalan rakkauteen ja anteeksiantamukseen, sitten pääsee käsiksi? Miten niistä voi tulla osallisiksi? Vastaus on: Jumalan sana tuo ja kantaa rakkauden ja anteeksiantamuksen luoksemme. Jumalan sana on kirjoitettuna Pyhässä Raamatussa. Jumalan sana toimii Jeesuksen asettamissa armonvälineissä: kasteessa, ripissä ja ehtoollisessa. Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan sanan kautta ihmisessä synnin- ja armontuntoa sekä kiitollista ja iloista mieltä iankaikkisen pelastuksen lahjasta.
Jos kodissa on läsnä Jumalan sana - aamu-, ilta- ja ruokarukouksina, Raamatun, katekismuksen sekä hartaus- ja saarnakirjojen lukemisena, hengellisinä lauluina ja virsinä - niin silloin Jumala on siellä paikalla ja toimimassa, ihmistä palvelemassa. Silloin voivat myös ensin Jumalan palvelemiksi ja rakastamiksi tulleet aviopuolisot ja koko perheväki palvella toisiaan kukin omalla paikallaan, rakastaen ja anteeksi antaen.
Hyvän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunausta tuoreelle avioparille!