S Substantiivit (INFO SUOMEN KIELIOPPI)
| info-s-substantiivit.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 17.7.2024).
INFO https://gen.fi/info.html
S SUOMEN KIELIOPPI https://gen.fi/info-s.html
S Substantiivit eli nimisanat (sanaoppi, sanaluokat)
https://gen.fi/info-s-substantiivit.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
00. Dokumentteja
0. Substantiivien eli nimisanojen johdanto
1. Abstraktisanat
2. Ajanjaksoja tarkoittavat nimitykset
3. Ainesanat
4. Esineiden ja laitteiden nimitykset
5. Henkilönimikkeet
6. Kansallisuusnimet
7. Kielioppikäsitteet
8. Luonnon nimitykset
9. Rakennusten ja paikkojen nimitykset
10. Ruumiinjäsenten ja elinten nimitykset
11. Ryhmä- eli kollektiivisanat
12. Teonnimet eli verbaalisubstantiivit
13. Aatteet, harrastukset, oppiaineet, taiteenlajit, tieteenalat, urheilulajit ja uskonnot
00. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
S Suomen kielen lyhyt kielioppi
https://gen.fi/info-s-suomen-kielioppi.html
S Sanaoppi: sanaluokat sekä nominien ja verbien taivutus
https://gen.fi/info-s-sanaoppi.html
S Sanaluokat (sanaoppi)
https://gen.fi/info-s-sanaluokat.html
Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. Kolmas uudistettu laitos. Gummerus 1991
Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Kielitoimiston ohjepankki
https://kielitoimistonohjepankki.fi/
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Korpela, Jukka K.: Nykyajan kielenopas
https://jkorpela.fi/kielenopas/index.html
Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/
Wiktionary
https://www.wiktionary.org/
https://en.wiktionary.org/wiki/
0. SUBSTANTIIVIEN ELI NIMISANOJEN JOHDANTO
Substantiivit eli nimisanat ovat aatteiden, aikojen, aineiden, ammattien, asioiden, eläinten, esineiden, harrastusten, ihmisten, kansallisuuksien, käsitteiden, luonnonilmiöiden, ominaisuuksien, oppiaineiden, paikkojen, rakennusten, ruumiinjäsenten, taiteiden, taivaankappaleiden, tekemisen, tieteiden, uskontojen ynnä muiden nimityksiä.
Substantiivit jakautuvat pienellä alkukirjaimella kirjoitettaviin yleisnimiin sekä erisnimiin, jotka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Yleisnimet eli appellatiivit:
• 1. abstraktisanat
hallitus, ilo, katse, laulu, opetus, pyhyys, ystävyys
• 2. ajanjaksoja tarkoittavat nimitykset
aamu, perjantai, pääsiäinen, tammikuu, viikko, keski-aika
• 3. ainesanat
betoni, happi, hiekka, ilma, kulta, rauta, tuli, veri, vesi
• 4. esineiden ja laitteiden nimitykset
auto, hylly, kirja, kone, näyttö, patsas, risti, tietokone, tulostin
• 5. henkilönimikkeet
apostoli, haaveilija, kirjailija, lääkäri, morsian, sankari, sotamies, äiti
• 6. kansallisuusnimet
israelilainen, juutalainen, kristitty, suomalainen, torniolainen
• 7. kielioppikäsitteet
adjektiivi, kieltosana, kopula, korrelaatti, positiivi, subjekti, teonnimi
• 8. luonnon nimitykset
bakteeri, eläin, hiiri, kasvi, kivi, koivu, leijona, lintu, marja, solu
• 9. rakennusten, paikkojen ja alueiden nimitykset
apteekki, koti, koulu, poliisilaitos, sairaala, talo, tori, virasto
• 10. ruumiinjäsenten ja elinten nimitykset
hius, iho, jalka, kynsi, käsi, munuainen, pää, reisiluu, suu, sydän
• 11. ryhmä- eli kollektiivisanat
henkilökunta, laivasto, lauma, päällystö, ryhmä, sanue, yhtye
• 12. teonnimet eli verbaalisubstantiivit
antaminen, huolto, hyväily, lasku, lähetys, syönti, valinta
• 13. aatteet, harrastukset, oppiaineet, taiteenlajit, tieteenalat,
urheilulajit ja uskonnot
fysiikka, hiihto, islam, jalkapallo(ilu), kristinusko, kuorolaulu,
lääketiede, naivismi, nationalismi, shakki, sosialismi, teologia
Erisnimet eli proprit:
• 1. henkilönnimet:
Jeesus, Jumala, Pyhä Henki, Maria, Johannes Kastaja,
Paavali Tarsolainen, Martti Luther
• 2. paikannimet:
Israel, Jerusalem, Jordan, Karmel, Välimeri, Pohjois-Galilea
• 3. kirjojen, rakennusten, taide- ym. teosten nimet:
Pyhä Raamattu, Vanha testamentti, Peshitta, Colosseum, Eduskuntatalo, Riemukaari, Tuntematon sotilas, Taistelevat metsot, Enkeli taivaan, Tuulen viemää
• 4. taivaankappaleiden ja maapallon tähtitieteelliset nimet:
Maa (Tellus), Kuu (oman maapallomme kiertolainen),
Aurinko (oman aurinkokuntamme tähti)
1. ABSTRAKTISANAT
Abstraktinen substantiivi eli abstraktisana tarkoittaa ajatuksellista tai käsitteellistä eli ei-konkreettista asiaa tai ilmiötä, esim.:
• aika, antiikki, armo, hallitus, hyvyys, ikuisuus, ilo, into,
itsensähillitseminen, katse, kauneus, kunnioitus, laulu, nöyryys, omatunto, opetus, pelko, pitkämielisyys, pyhyys, rakkaus, rauha, renessanssi, rohkeus, sairaus, siunaus, sovitus, sääli, säätila, tulevaisuus, ystävyys
Adjektiiveista voidaan johtaa abstraktisubstantiiveja us-/ys- tai uus-/yys-johtimilla:
• hyvä: hyvyys
• karkea: karkeus
• kaunis: kauneus
• leveä: leveys
• lyhyt: lyhyys
• pitkä: pituus
• pitkämielinen: pitkämielisyys
• pyhä: pyhyys
• rohkea: rohkeus
Myös teonnimet eli verbaalisubstantiivit sekä tieteiden, taiteiden, aatteiden, uskontojen ja harrastusten nimet ovat abstraktisanoja, katso kohdat 11. ja 12.
2. AJANJAKSOJA TARKOITTAVAT NIMITYKSET
Sanojen alkuperästä
https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta
Tähtitieteelliset vuodenajat
https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tahtitieteelliset-vuodenajat
Suomen kielessä myös juhlapäivien nimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
• ajanmääreet
□ sekunti, minuutti, tunti, päivä, kalenterivuorokausi, viikko,
kuukausi, vuodenaika, vuosi, vuosisata, vuosituhat
• vuorokaudenajat
□ aamuyö, aamuvarhainen, aamunkoitto, aamu, aamupäivä,
keskipäivä, päivä, iltapäivä, illansuu, ilta, iltayö, yö, keskiyö, yösydän, sydänyö
• viikonpäivät
□ sunnuntai eli aurinkopäivä < dies Solis
□ maanantai eli kuupäivä < dies Lunae
□ tiistai eli skandinaavista taistelua ja voittamista edustavan
Tyr-jumalan päivä < dies Martis "Marsin eli sodanjumalan päivä"
□ keskiviikko
□ torstai < saks. Donnerstag "ukkospäivä",
skandinaavisen Thor- eli ukkosjumalan päivä < dies Jovis "Jupiterin eli ukkosen jumalan päivä
□ perjantai < Freitag eli skandinaavisen kauneutta, rakkautta
ja hedelmällisyyttä edustavan Frigg-jumalattaren päivä
< dies Veneris "Venus-jumalattaren päivä"
□ lauantai < vanhan norjan sanasta "laugardagr, kylpypäivä"
• viikonosat
□ alkuviikko, loppuviikko, viikonloppu, viikonvaihde
• kuukaudet
□ tammikuu
On arveltu, että sanan alkuosana oleva tammi- olisi sama kuin hämäläismurteissa tavattava pyörän akselia, napaa tai myllyn keskipuuta merkitsevä tammi. Nimitys viittaisi siihen, että tammikuu on vuoden keskikohta ja talven voitiin tällöin ajatella olevan puolivälissä.
Edellä mainittu selitys ei kuitenkaan ole kiistaton. Aikaisemmin on pidetty myös mahdollisena, että kuukauden nimen alkuosa olisi sittenkin sama kuin jaloa lehtipuuta tarkoittava tammi. Tammi on kovaa puuta ja on ehdotettu, että tammikuun nimi kertoisi vertauskuvallisesti tammikuun kovista pakkasista.
□ helmikuu
On arveltu, että helmi tässä yhteydessä viittaisi tähän vuodenaikaan puiden oksiin usein muodostuviin jäähelmiin.
□ maaliskuu
Vuoden kolmannen kuukauden nimen alkuperästä on esitetty kaksikin vaihtoehtoista ja edelleen epävarmoina pidettävää selitystä. Toisen mukaan maaliskuu liittyisi sanaan maa tai oikeastaan siitä johdettuun adjektiiviin maallinen, ja nimitystä on selitetty siten, että maaliskuussa maa alkaa paljastua.
Toinen selitys yhdistää kuukauden nimeen mahlaan: maaliskuussa mahla alkaa virrata. Suomen vanhassa kirjakielessä ei ole kuitenkaan tietoja sanasta mahlakuu, eikä siitä murteissakaan ole varmoja vanhoja tietoja. Elias Lönnrot kyllä mainitsee mahlakuun maaliskuun nimenä sanakirjassaan vuonna 1874, mutta on mahdollista, että hän on ottanut sanan tarjolle kirjaansa, kun tunsi sen virosta. Mahlakuu on virossa vanha maaliskuun nimitys. Lönnrotilla oli yhteyksiä Viroon, ja hänen tiedetään käyneen siellä keräämässä erilaisia kielenaineksia. On otettava huomioon myös, että toisin kuin etelämpänä Virossa Suomessa mahla alkaa virrata ennemminkin vasta huhtikuussa. Äännehistoriallisestikaan maaliskuun yhdistäminen mahlaan ei vaikuta täysin uskottavalta.
□ huhtikuu
Kuukauden nimen alkuosa huhti- on i-johtimen avulla johdettu vanhasta kaskea tai kaskimaata tarkoittavasta sanasta huhta. Vuoden neljäs kuukausi on saanut nimensä siitä, että keväthankien aikaan oli tapana kaataa kaski- eli huhtapuut kuivumaan. Kesällä ne olivat sitten valmiita poltettaviksi.
□ toukokuu
Touko on suomen kielen vanhimpia sanoja, ja sillä on vastineita lähes kaikissa sukukielissä kaukaista unkaria myöten, jossa vastine "tavasz" tarkoittaa kevättä. Tämä näyttääkin olevan sanan alkuperäinen merkitys. Itämerensuomalaisissa kielissä on tapahtunut muutos, jonka seurauksena kevään nimitykseksi siirtyi sana kevät, ja touko-sanan merkitys erikoistui tarkoittamaan keväällä suoritettavia töitä, ennen kaikkea kylvöä, ja töiden tulosta eli kasvavaa viljaa.
Kuukauden nimeen touko tuli luontevasti, koska toukotyöt ajoittuvat juuri toukokuuhun. Silloin touotaan eli tehdään toukoa, kylvetään.
□ kesäkuu
□ heinäkuu
□ elokuu
□ syyskuu
□ lokakuu
□ marraskuu
Marraskuun nimen alkuperästä on parikin selitysvaihtoehtoa. Sen alkuosa marras on hyvin vanha indoeurooppalainen lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Marraskuu voisi siis viitata siihen, että tuohon aikaan luonto kuolee tai oikeastaan asettuu talvilepoon. Toisen näkemyksen mukaan kuukauden nimi voisi tulla siitä, että se on aikaa, jolloin kuolleiden henget, martaat, ovat olleet liikkeellä. Vainajiahan muistetaan edelleen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, pyhäinpäivänä.
Monissa muissa Euroopan kielissä marraskuun nimitys pohjautuu latinan yhdeksää tarkoittavaan lukusanaan novem. Tämä juontuu siitä, että roomalaisille maaliskuu oli vuoden ensimmäinen kuukausi ja marraskuu siten yhdeksäs.
□ joulukuu
□ talvikuukaudet, kevätkuukaudet, kesäkuukaudet, syksykuukaudet
• vuodenajat
□ kevättalvi, alkukevät, kevät, loppukevät, kevätaika, kevätkesä,
alkukesä, kesä, kesäaika 1, pikkukesä, keskikesä, isokesä, loppukesä, alkusyksy, syksy, loppusyksy, alkutalvi, talvi, talviaika 2, keskitalvi, sydäntalvi, kevätpäiväntasaus, kesäpäivänseisaus, syyspäiväntasaus, talvipäivänseisaus, terminen vuosi, terminen kasvukausi, astronominen vuosi, lomakausi
• alav. 1: kesäaika
□ kesän aika
□ valoisan vuodenajan kellonaika (tunti talviaikaa edellä)
□ liikkeiden ja virastojen normaalista poikkeavat aukioloajat
• alav. 2: talviaika, vrt. kesäaika
• pyhä- ja juhlapäivät
□ adventti, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulu, tapaninpäivä,
uudenvuodenaatto ~ uudenvuoden aatto, uudenvuodenpäivä, uusivuosi, loppiainen, kynttilänpäivä, laskiaistiistai, laskiaissunnuntai, Marian ilmestyspäivä, marianpäivä, palmusunnuntai, kiirastorstai, pitkäperjantai 1, lankalauantai 2, pääsiäisyö, pääsiäissunnuntai, pääsiäispäivä, helatorstai, Kristuksen taivaaseen astumisen päivä, helluntaiaatto, helluntai, helluntaipäivä, vapunaatto, vappuaatto, vappu, vapunpäivä, juhannusaatto, juhannus, juhannuspäivä, mikkelinpäivä, pyhäinpäivä, pyhäinmiestenpäivä
• alav. 1: pitkäperjantain ~ pitkänperjantain,
pitkäperjantaina ~ pitkänäperjantaina
• alav. 2: lankalauantai < muinaisruotsi langa freadagher
"pitkä perjantai" – alkusoinnun langa–lauantai seurauksena alkuaan perjantain attribuuttina ollut langa-sana on siirtynyt lauantain nimeen liittyväksi
Euroopan aikakaudet:
• esihistoria, muinaisaika
• vanha aika eli antiikki (~800 eKr. – ~500 jKr.)
• keskiaika
□ varhaiskeskiaika (500–1000)
□ sydänkeskiaika (1000–1300)
□ myöhäiskeskiaika eli renessanssi (1300–1500)
• uusi aika (~1500–)
3. AINESANAT
Kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista ainetta tai materiaalia kutsutaan ainesanaksi, esim.:
• betoni, ilma, happi, hiekka, hopea, kaasu, kulta, maito, multa, neste,
rauta, savi, tuli, tuuli, veri, vesi
Ainesanoista voidaan käyttää monikkoa vain rajoitetussa merkityksessä:
• Olipa siellä hyvät ilmat! (idiomaattinen sanonta useamman päivän säästä)
• Hopeat ja kullat ovat Herran. (hopea- ja kultaesineet)
• Maidot ovat aina kaupan takimmaisessa nurkassa. (eri maitolajit)
• Meillä oli vedet poikki. (mistään vesijohdosta tai -hanasta ei tullut vettä)
4. ESINEIDEN JA LAITTEIDEN NIMITYKSET
• höylä, kahva, kuva, kirja, kynä, pöytä, rasia, terä, viila
• esine, jänne, laite, kone, side
• harppi, ovi, paperi, pussi, risti, tuoli
• auto, harso, johto, katto, kello, lukko, näyttö, purso, pusero, vihko
• hylly, lamppu, poiju
• avain, ohjain, viivain
• haarukka, kännykkä, lusikka, pusakka
• laatikko, lokerikko
• nappula, vispilä
• kirjanen, vihkonen
• leikkuri, ohjuri, saumuri
• sakset
• hälytin, osoitin, tulostin, varoitin, viivoitin
5. HENKILÖNIMIKKEET
S Henkilönimikkeet (sanaoppi, sanaluokat, substantiivit)
https://gen.fi/info-s-henkilonimikkeet.html
6. KANSALLISUUSNIMET
Kansallisuusnimi eli kansallisuussubstantiivi on yleensä erisnimestä (henkilön- tai paikannimestä) johdettu substantiivi, joka ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon, kansaan tai uskontoon henkilö kuuluu tai missä paikassa hän asuu tai mistä on kotoisin.
Joskus erisnimi voi olla johdettu kansallisuusnimestä, esim.:
• arabi > Arabia
• galatalainen eli gallialainen > Galatia
• lappalainen > Lappi
• saamelainen > Saamenmaa
• suomalainen > Suomi
Joillakin kansallisuusnimillä ei ole suoraa yhteyttä mihinkään (suomalaiseen) erisnimeen, esim.
• helluntailainen < helluntai
• katolilainen < kreik. katolinen eli yleinen, koko maailmaan koskeva
• muslimi < islam
□ vrt. muhamettilainen < Muhammed
• mustalainen < musta
□ vrt. romaani < Romania < Rooma
• ortodoksi < kreik. "oikein palvova"
• protestantti < lat. "puolesta todistava"
Suomen kielessä kansallisuusnimet ovat yleisnimiä, ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella yhteen ilman yhdysviivoja, esim.
• aasialainen (Aasia)
• arabi (Arabia)
• aškenasi, ashkenasi,
aškenasijuutalainen, ashkenasijuutalainen (Askenas)
• buddhalainen (Buddha)
• etutöölöläinen (Etu-Töölö)
• eurooppalainen (Eurooppa)
• hindu (Intia)
• hämäläinen (Häme)
• intiaani ("Intia")
• israelilainen (Israel)
• jerusalemilainen (Jerusalem)
• juutalainen (Juuda)
• karjalainen (Karjala)
• kristitty (Kristus)
• lappilainen (Lappi)
• leeviläinen (Leevi)
• lestadiolainen (Laestadius)
• luotomäkeläinen (Luotomäki)
• luterilainen (Luther)
• nuijamaalainen (Nuijamaa)
• oulaistelainen tai oulaislainen (Oulainen)
• peräpohjalainen (Peräpohjola)
• pirkkalainen (Pirkanmaa)
• pohjoispohjanmaalainen (Pohjois-Pohjanmaa)
• sefardi, sefardijuutalainen (Sefarad)
• telavivilainen (Tel Aviv tai Tel Aviv-Jaffa)
• torniolainen (Tornio)
Monissa muissa kielissä kansallisuussubstantiivit ovat isolla alkukirjaimella kirjoitettavia erisnimiä.
Kansallisuusadjektiivit ovat suomessa lähes aina identtisiä kansallisuussubstantiivien kanssa. Poikkeuksia:
• espanjatar (subst.) eli espanjalainen (adj.) nainen
• katolilainen (subst.) ja katolinen (adj. & subst.)
• venakko (subst.) eli venäläinen (adj.) nainen
7. KIELIOPPIKÄSITTEET
Määritelmät (VISK)
https://scripta.kotus.fi/cgi-bin/visktermit/visktermit.cgi?h_id=a
• adjektiivi, kieltosana, kopula, korrelaatti, positiivi, subjekti, teonnimi
8. LUONNON NIMITYKSET
S Elollinen luonto (sanaoppi, sanaluokat, substantiivit) (tulossa, jHs.)
https://gen.fi/info-s-elollinen-luonto.html
9. RAKENNUSTEN JA PAIKKOJEN NIMITYKSET
S Rakennusten ja paikkojen nimitykset (sanaoppi, sanaluokat, substantiivit)
https://gen.fi/info-s-rakennukset-ja-paikat.html
10. RUUMIINJÄSENTEN JA ELINTEN NIMITYKSET (tulossa, jHs.)
11. RYHMÄ- ELI KOLLEKTIIVISANAT
Ryhmäsana (ryhmänimi) eli kollektiivisana (collectivus /kollēktīvus/ koottu) tarkoittaa yksikkömuotoisena samaan lajiin tai joukkoon kuuluvia yksilöitä yhtenä kokonaisuutena, esim.:
• kansa, karja, katras
• ma-/mä-päätteiset
□ kokoelma, lajitelma, lauma, ryhmä, yhtymä
• o-/ö-päätteiset
□ joukko, kuoro, yhteisö, yleisö
• sto-/stö-päätteiset
□ henkilöstö, kirjasto, laivasto, laulajisto, lajisto, linnusto, miehistö,
puusto, päällystö, tarpeisto
• ue-/ye-päätteiset
□ joukkue, laivue, poikue, sanue, yhtye
• kunta ja siitä johdetut yhdyssanat
□ eduskunta, henkilökunta, johtokunta, lautakunta, retkikunta,
valiokunta
12. TEONNIMET ELI VERBAALISUBSTANTIIVIT
Teonnimi eli verbaalisubstantiivi (action noun, verbal noun) on verbikantainen substantiivijohdos, joka ilmaisee kantaverbinsä tarkoittamaa tapahtumaa tai tilaa. Teonnimien johtimia ovat esim.
• -minen
□ iloitseminen, kirjoittaminen, kirjoittautuminen, kirjoituttaminen,
sureminen (suomen kieliopissa minen-infinitiivi)
• -u/-y
□ lasku, nousu, pääsy, ääntely
• -o/-ö
□ ajo, huolto, täyttö, ääntö
• -us/-ys
□ eksytys, lähetys, toteutus, uupumus
• -uus/-yys
□ kirjoitettavuus, luettavuus, äännettävyys
• -nta/-ntä
□ kudonta, luenta, sidonta, valinta
• -nti
□ elämöinti, syönti, varastointi
13. AATTEET, HARRASTUKSET, OPPIAINEET, TAITEENLAJIT, TIETEET,
URHEILULAJIT JA USKONNOT
13.1 AATTEET JA IDEOLOGIAT
Ideologia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ideologia
13.2 HARRASTUKSET
• arkeologia
• askartelu
• elokuvien katselu
• filatelia eli postimerkkeily
• keräily
• kudonta
• kuorolaulu
• kävely
• lenkkeily
• liikunta
• lintujen tarkkailu
• lukeminen tai äänikirjojen kuuntelu
• metsästys
• musiikki
• nikkarointi
• ompelu
• opiskelu
• pelaaminen
• puutarhan hoito
• pyöräily
• radioamatööriharrastus
• sukututkimus
• tähtitiede
• uiminen
• urheilu
13.3 OPPIAINEET
Peruskoulu Suomessa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peruskoulu_Suomessa
13.4 TAITEENLAJIT
Taide
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taide
13.5 TIETEENALAT
Luettelo tieteenaloista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tieteenaloista
13.6 URHEILULAJIT
Luettelo urheilulajeista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_urheilulajeista
13.7 USKONNOT
Luettelo maailman uskontojen väkimäärästä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailman_uskontojen_väkimäärästä
INFO https://gen.fi/info.html
S SUOMEN KIELIOPPI https://gen.fi/info-s.html
S Substantiivit eli nimisanat (sanaoppi, sanaluokat)
https://gen.fi/info-s-substantiivit.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
00. Dokumentteja
0. Substantiivien eli nimisanojen johdanto
1. Abstraktisanat
2. Ajanjaksoja tarkoittavat nimitykset
3. Ainesanat
4. Esineiden ja laitteiden nimitykset
5. Henkilönimikkeet
6. Kansallisuusnimet
7. Kielioppikäsitteet
8. Luonnon nimitykset
9. Rakennusten ja paikkojen nimitykset
10. Ruumiinjäsenten ja elinten nimitykset
11. Ryhmä- eli kollektiivisanat
12. Teonnimet eli verbaalisubstantiivit
13. Aatteet, harrastukset, oppiaineet, taiteenlajit, tieteenalat, urheilulajit ja uskonnot
00. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
S Suomen kielen lyhyt kielioppi
https://gen.fi/info-s-suomen-kielioppi.html
S Sanaoppi: sanaluokat sekä nominien ja verbien taivutus
https://gen.fi/info-s-sanaoppi.html
S Sanaluokat (sanaoppi)
https://gen.fi/info-s-sanaluokat.html
Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. Kolmas uudistettu laitos. Gummerus 1991
Ison suomen kieliopin verkkoversio (VISK)
https://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php
Kielitoimiston ohjepankki
https://kielitoimistonohjepankki.fi/
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Korpela, Jukka K.: Nykyajan kielenopas
https://jkorpela.fi/kielenopas/index.html
Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/
Wiktionary
https://www.wiktionary.org/
https://en.wiktionary.org/wiki/
0. SUBSTANTIIVIEN ELI NIMISANOJEN JOHDANTO
Substantiivit eli nimisanat ovat aatteiden, aikojen, aineiden, ammattien, asioiden, eläinten, esineiden, harrastusten, ihmisten, kansallisuuksien, käsitteiden, luonnonilmiöiden, ominaisuuksien, oppiaineiden, paikkojen, rakennusten, ruumiinjäsenten, taiteiden, taivaankappaleiden, tekemisen, tieteiden, uskontojen ynnä muiden nimityksiä.
Substantiivit jakautuvat pienellä alkukirjaimella kirjoitettaviin yleisnimiin sekä erisnimiin, jotka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Yleisnimet eli appellatiivit:
• 1. abstraktisanat
hallitus, ilo, katse, laulu, opetus, pyhyys, ystävyys
• 2. ajanjaksoja tarkoittavat nimitykset
aamu, perjantai, pääsiäinen, tammikuu, viikko, keski-aika
• 3. ainesanat
betoni, happi, hiekka, ilma, kulta, rauta, tuli, veri, vesi
• 4. esineiden ja laitteiden nimitykset
auto, hylly, kirja, kone, näyttö, patsas, risti, tietokone, tulostin
• 5. henkilönimikkeet
apostoli, haaveilija, kirjailija, lääkäri, morsian, sankari, sotamies, äiti
• 6. kansallisuusnimet
israelilainen, juutalainen, kristitty, suomalainen, torniolainen
• 7. kielioppikäsitteet
adjektiivi, kieltosana, kopula, korrelaatti, positiivi, subjekti, teonnimi
• 8. luonnon nimitykset
bakteeri, eläin, hiiri, kasvi, kivi, koivu, leijona, lintu, marja, solu
• 9. rakennusten, paikkojen ja alueiden nimitykset
apteekki, koti, koulu, poliisilaitos, sairaala, talo, tori, virasto
• 10. ruumiinjäsenten ja elinten nimitykset
hius, iho, jalka, kynsi, käsi, munuainen, pää, reisiluu, suu, sydän
• 11. ryhmä- eli kollektiivisanat
henkilökunta, laivasto, lauma, päällystö, ryhmä, sanue, yhtye
• 12. teonnimet eli verbaalisubstantiivit
antaminen, huolto, hyväily, lasku, lähetys, syönti, valinta
• 13. aatteet, harrastukset, oppiaineet, taiteenlajit, tieteenalat,
urheilulajit ja uskonnot
fysiikka, hiihto, islam, jalkapallo(ilu), kristinusko, kuorolaulu,
lääketiede, naivismi, nationalismi, shakki, sosialismi, teologia
Erisnimet eli proprit:
• 1. henkilönnimet:
Jeesus, Jumala, Pyhä Henki, Maria, Johannes Kastaja,
Paavali Tarsolainen, Martti Luther
• 2. paikannimet:
Israel, Jerusalem, Jordan, Karmel, Välimeri, Pohjois-Galilea
• 3. kirjojen, rakennusten, taide- ym. teosten nimet:
Pyhä Raamattu, Vanha testamentti, Peshitta, Colosseum, Eduskuntatalo, Riemukaari, Tuntematon sotilas, Taistelevat metsot, Enkeli taivaan, Tuulen viemää
• 4. taivaankappaleiden ja maapallon tähtitieteelliset nimet:
Maa (Tellus), Kuu (oman maapallomme kiertolainen),
Aurinko (oman aurinkokuntamme tähti)
1. ABSTRAKTISANAT
Abstraktinen substantiivi eli abstraktisana tarkoittaa ajatuksellista tai käsitteellistä eli ei-konkreettista asiaa tai ilmiötä, esim.:
• aika, antiikki, armo, hallitus, hyvyys, ikuisuus, ilo, into,
itsensähillitseminen, katse, kauneus, kunnioitus, laulu, nöyryys, omatunto, opetus, pelko, pitkämielisyys, pyhyys, rakkaus, rauha, renessanssi, rohkeus, sairaus, siunaus, sovitus, sääli, säätila, tulevaisuus, ystävyys
Adjektiiveista voidaan johtaa abstraktisubstantiiveja us-/ys- tai uus-/yys-johtimilla:
• hyvä: hyvyys
• karkea: karkeus
• kaunis: kauneus
• leveä: leveys
• lyhyt: lyhyys
• pitkä: pituus
• pitkämielinen: pitkämielisyys
• pyhä: pyhyys
• rohkea: rohkeus
Myös teonnimet eli verbaalisubstantiivit sekä tieteiden, taiteiden, aatteiden, uskontojen ja harrastusten nimet ovat abstraktisanoja, katso kohdat 11. ja 12.
2. AJANJAKSOJA TARKOITTAVAT NIMITYKSET
Sanojen alkuperästä
https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta
Tähtitieteelliset vuodenajat
https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tahtitieteelliset-vuodenajat
Suomen kielessä myös juhlapäivien nimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
• ajanmääreet
□ sekunti, minuutti, tunti, päivä, kalenterivuorokausi, viikko,
kuukausi, vuodenaika, vuosi, vuosisata, vuosituhat
• vuorokaudenajat
□ aamuyö, aamuvarhainen, aamunkoitto, aamu, aamupäivä,
keskipäivä, päivä, iltapäivä, illansuu, ilta, iltayö, yö, keskiyö, yösydän, sydänyö
• viikonpäivät
□ sunnuntai eli aurinkopäivä < dies Solis
□ maanantai eli kuupäivä < dies Lunae
□ tiistai eli skandinaavista taistelua ja voittamista edustavan
Tyr-jumalan päivä < dies Martis "Marsin eli sodanjumalan päivä"
□ keskiviikko
□ torstai < saks. Donnerstag "ukkospäivä",
skandinaavisen Thor- eli ukkosjumalan päivä < dies Jovis "Jupiterin eli ukkosen jumalan päivä
□ perjantai < Freitag eli skandinaavisen kauneutta, rakkautta
ja hedelmällisyyttä edustavan Frigg-jumalattaren päivä
< dies Veneris "Venus-jumalattaren päivä"
□ lauantai < vanhan norjan sanasta "laugardagr, kylpypäivä"
• viikonosat
□ alkuviikko, loppuviikko, viikonloppu, viikonvaihde
• kuukaudet
□ tammikuu
On arveltu, että sanan alkuosana oleva tammi- olisi sama kuin hämäläismurteissa tavattava pyörän akselia, napaa tai myllyn keskipuuta merkitsevä tammi. Nimitys viittaisi siihen, että tammikuu on vuoden keskikohta ja talven voitiin tällöin ajatella olevan puolivälissä.
Edellä mainittu selitys ei kuitenkaan ole kiistaton. Aikaisemmin on pidetty myös mahdollisena, että kuukauden nimen alkuosa olisi sittenkin sama kuin jaloa lehtipuuta tarkoittava tammi. Tammi on kovaa puuta ja on ehdotettu, että tammikuun nimi kertoisi vertauskuvallisesti tammikuun kovista pakkasista.
□ helmikuu
On arveltu, että helmi tässä yhteydessä viittaisi tähän vuodenaikaan puiden oksiin usein muodostuviin jäähelmiin.
□ maaliskuu
Vuoden kolmannen kuukauden nimen alkuperästä on esitetty kaksikin vaihtoehtoista ja edelleen epävarmoina pidettävää selitystä. Toisen mukaan maaliskuu liittyisi sanaan maa tai oikeastaan siitä johdettuun adjektiiviin maallinen, ja nimitystä on selitetty siten, että maaliskuussa maa alkaa paljastua.
Toinen selitys yhdistää kuukauden nimeen mahlaan: maaliskuussa mahla alkaa virrata. Suomen vanhassa kirjakielessä ei ole kuitenkaan tietoja sanasta mahlakuu, eikä siitä murteissakaan ole varmoja vanhoja tietoja. Elias Lönnrot kyllä mainitsee mahlakuun maaliskuun nimenä sanakirjassaan vuonna 1874, mutta on mahdollista, että hän on ottanut sanan tarjolle kirjaansa, kun tunsi sen virosta. Mahlakuu on virossa vanha maaliskuun nimitys. Lönnrotilla oli yhteyksiä Viroon, ja hänen tiedetään käyneen siellä keräämässä erilaisia kielenaineksia. On otettava huomioon myös, että toisin kuin etelämpänä Virossa Suomessa mahla alkaa virrata ennemminkin vasta huhtikuussa. Äännehistoriallisestikaan maaliskuun yhdistäminen mahlaan ei vaikuta täysin uskottavalta.
□ huhtikuu
Kuukauden nimen alkuosa huhti- on i-johtimen avulla johdettu vanhasta kaskea tai kaskimaata tarkoittavasta sanasta huhta. Vuoden neljäs kuukausi on saanut nimensä siitä, että keväthankien aikaan oli tapana kaataa kaski- eli huhtapuut kuivumaan. Kesällä ne olivat sitten valmiita poltettaviksi.
□ toukokuu
Touko on suomen kielen vanhimpia sanoja, ja sillä on vastineita lähes kaikissa sukukielissä kaukaista unkaria myöten, jossa vastine "tavasz" tarkoittaa kevättä. Tämä näyttääkin olevan sanan alkuperäinen merkitys. Itämerensuomalaisissa kielissä on tapahtunut muutos, jonka seurauksena kevään nimitykseksi siirtyi sana kevät, ja touko-sanan merkitys erikoistui tarkoittamaan keväällä suoritettavia töitä, ennen kaikkea kylvöä, ja töiden tulosta eli kasvavaa viljaa.
Kuukauden nimeen touko tuli luontevasti, koska toukotyöt ajoittuvat juuri toukokuuhun. Silloin touotaan eli tehdään toukoa, kylvetään.
□ kesäkuu
□ heinäkuu
□ elokuu
□ syyskuu
□ lokakuu
□ marraskuu
Marraskuun nimen alkuperästä on parikin selitysvaihtoehtoa. Sen alkuosa marras on hyvin vanha indoeurooppalainen lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Marraskuu voisi siis viitata siihen, että tuohon aikaan luonto kuolee tai oikeastaan asettuu talvilepoon. Toisen näkemyksen mukaan kuukauden nimi voisi tulla siitä, että se on aikaa, jolloin kuolleiden henget, martaat, ovat olleet liikkeellä. Vainajiahan muistetaan edelleen marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, pyhäinpäivänä.
Monissa muissa Euroopan kielissä marraskuun nimitys pohjautuu latinan yhdeksää tarkoittavaan lukusanaan novem. Tämä juontuu siitä, että roomalaisille maaliskuu oli vuoden ensimmäinen kuukausi ja marraskuu siten yhdeksäs.
□ joulukuu
□ talvikuukaudet, kevätkuukaudet, kesäkuukaudet, syksykuukaudet
• vuodenajat
□ kevättalvi, alkukevät, kevät, loppukevät, kevätaika, kevätkesä,
alkukesä, kesä, kesäaika 1, pikkukesä, keskikesä, isokesä, loppukesä, alkusyksy, syksy, loppusyksy, alkutalvi, talvi, talviaika 2, keskitalvi, sydäntalvi, kevätpäiväntasaus, kesäpäivänseisaus, syyspäiväntasaus, talvipäivänseisaus, terminen vuosi, terminen kasvukausi, astronominen vuosi, lomakausi
• alav. 1: kesäaika
□ kesän aika
□ valoisan vuodenajan kellonaika (tunti talviaikaa edellä)
□ liikkeiden ja virastojen normaalista poikkeavat aukioloajat
• alav. 2: talviaika, vrt. kesäaika
• pyhä- ja juhlapäivät
□ adventti, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulu, tapaninpäivä,
uudenvuodenaatto ~ uudenvuoden aatto, uudenvuodenpäivä, uusivuosi, loppiainen, kynttilänpäivä, laskiaistiistai, laskiaissunnuntai, Marian ilmestyspäivä, marianpäivä, palmusunnuntai, kiirastorstai, pitkäperjantai 1, lankalauantai 2, pääsiäisyö, pääsiäissunnuntai, pääsiäispäivä, helatorstai, Kristuksen taivaaseen astumisen päivä, helluntaiaatto, helluntai, helluntaipäivä, vapunaatto, vappuaatto, vappu, vapunpäivä, juhannusaatto, juhannus, juhannuspäivä, mikkelinpäivä, pyhäinpäivä, pyhäinmiestenpäivä
• alav. 1: pitkäperjantain ~ pitkänperjantain,
pitkäperjantaina ~ pitkänäperjantaina
• alav. 2: lankalauantai < muinaisruotsi langa freadagher
"pitkä perjantai" – alkusoinnun langa–lauantai seurauksena alkuaan perjantain attribuuttina ollut langa-sana on siirtynyt lauantain nimeen liittyväksi
Euroopan aikakaudet:
• esihistoria, muinaisaika
• vanha aika eli antiikki (~800 eKr. – ~500 jKr.)
• keskiaika
□ varhaiskeskiaika (500–1000)
□ sydänkeskiaika (1000–1300)
□ myöhäiskeskiaika eli renessanssi (1300–1500)
• uusi aika (~1500–)
3. AINESANAT
Kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista ainetta tai materiaalia kutsutaan ainesanaksi, esim.:
• betoni, ilma, happi, hiekka, hopea, kaasu, kulta, maito, multa, neste,
rauta, savi, tuli, tuuli, veri, vesi
Ainesanoista voidaan käyttää monikkoa vain rajoitetussa merkityksessä:
• Olipa siellä hyvät ilmat! (idiomaattinen sanonta useamman päivän säästä)
• Hopeat ja kullat ovat Herran. (hopea- ja kultaesineet)
• Maidot ovat aina kaupan takimmaisessa nurkassa. (eri maitolajit)
• Meillä oli vedet poikki. (mistään vesijohdosta tai -hanasta ei tullut vettä)
4. ESINEIDEN JA LAITTEIDEN NIMITYKSET
• höylä, kahva, kuva, kirja, kynä, pöytä, rasia, terä, viila
• esine, jänne, laite, kone, side
• harppi, ovi, paperi, pussi, risti, tuoli
• auto, harso, johto, katto, kello, lukko, näyttö, purso, pusero, vihko
• hylly, lamppu, poiju
• avain, ohjain, viivain
• haarukka, kännykkä, lusikka, pusakka
• laatikko, lokerikko
• nappula, vispilä
• kirjanen, vihkonen
• leikkuri, ohjuri, saumuri
• sakset
• hälytin, osoitin, tulostin, varoitin, viivoitin
5. HENKILÖNIMIKKEET
S Henkilönimikkeet (sanaoppi, sanaluokat, substantiivit)
https://gen.fi/info-s-henkilonimikkeet.html
6. KANSALLISUUSNIMET
Kansallisuusnimi eli kansallisuussubstantiivi on yleensä erisnimestä (henkilön- tai paikannimestä) johdettu substantiivi, joka ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon, kansaan tai uskontoon henkilö kuuluu tai missä paikassa hän asuu tai mistä on kotoisin.
Joskus erisnimi voi olla johdettu kansallisuusnimestä, esim.:
• arabi > Arabia
• galatalainen eli gallialainen > Galatia
• lappalainen > Lappi
• saamelainen > Saamenmaa
• suomalainen > Suomi
Joillakin kansallisuusnimillä ei ole suoraa yhteyttä mihinkään (suomalaiseen) erisnimeen, esim.
• helluntailainen < helluntai
• katolilainen < kreik. katolinen eli yleinen, koko maailmaan koskeva
• muslimi < islam
□ vrt. muhamettilainen < Muhammed
• mustalainen < musta
□ vrt. romaani < Romania < Rooma
• ortodoksi < kreik. "oikein palvova"
• protestantti < lat. "puolesta todistava"
Suomen kielessä kansallisuusnimet ovat yleisnimiä, ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella yhteen ilman yhdysviivoja, esim.
• aasialainen (Aasia)
• arabi (Arabia)
• aškenasi, ashkenasi,
aškenasijuutalainen, ashkenasijuutalainen (Askenas)
• buddhalainen (Buddha)
• etutöölöläinen (Etu-Töölö)
• eurooppalainen (Eurooppa)
• hindu (Intia)
• hämäläinen (Häme)
• intiaani ("Intia")
• israelilainen (Israel)
• jerusalemilainen (Jerusalem)
• juutalainen (Juuda)
• karjalainen (Karjala)
• kristitty (Kristus)
• lappilainen (Lappi)
• leeviläinen (Leevi)
• lestadiolainen (Laestadius)
• luotomäkeläinen (Luotomäki)
• luterilainen (Luther)
• nuijamaalainen (Nuijamaa)
• oulaistelainen tai oulaislainen (Oulainen)
• peräpohjalainen (Peräpohjola)
• pirkkalainen (Pirkanmaa)
• pohjoispohjanmaalainen (Pohjois-Pohjanmaa)
• sefardi, sefardijuutalainen (Sefarad)
• telavivilainen (Tel Aviv tai Tel Aviv-Jaffa)
• torniolainen (Tornio)
Monissa muissa kielissä kansallisuussubstantiivit ovat isolla alkukirjaimella kirjoitettavia erisnimiä.
Kansallisuusadjektiivit ovat suomessa lähes aina identtisiä kansallisuussubstantiivien kanssa. Poikkeuksia:
• espanjatar (subst.) eli espanjalainen (adj.) nainen
• katolilainen (subst.) ja katolinen (adj. & subst.)
• venakko (subst.) eli venäläinen (adj.) nainen
7. KIELIOPPIKÄSITTEET
Määritelmät (VISK)
https://scripta.kotus.fi/cgi-bin/visktermit/visktermit.cgi?h_id=a
• adjektiivi, kieltosana, kopula, korrelaatti, positiivi, subjekti, teonnimi
8. LUONNON NIMITYKSET
S Elollinen luonto (sanaoppi, sanaluokat, substantiivit) (tulossa, jHs.)
https://gen.fi/info-s-elollinen-luonto.html
9. RAKENNUSTEN JA PAIKKOJEN NIMITYKSET
S Rakennusten ja paikkojen nimitykset (sanaoppi, sanaluokat, substantiivit)
https://gen.fi/info-s-rakennukset-ja-paikat.html
10. RUUMIINJÄSENTEN JA ELINTEN NIMITYKSET (tulossa, jHs.)
11. RYHMÄ- ELI KOLLEKTIIVISANAT
Ryhmäsana (ryhmänimi) eli kollektiivisana (collectivus /kollēktīvus/ koottu) tarkoittaa yksikkömuotoisena samaan lajiin tai joukkoon kuuluvia yksilöitä yhtenä kokonaisuutena, esim.:
• kansa, karja, katras
• ma-/mä-päätteiset
□ kokoelma, lajitelma, lauma, ryhmä, yhtymä
• o-/ö-päätteiset
□ joukko, kuoro, yhteisö, yleisö
• sto-/stö-päätteiset
□ henkilöstö, kirjasto, laivasto, laulajisto, lajisto, linnusto, miehistö,
puusto, päällystö, tarpeisto
• ue-/ye-päätteiset
□ joukkue, laivue, poikue, sanue, yhtye
• kunta ja siitä johdetut yhdyssanat
□ eduskunta, henkilökunta, johtokunta, lautakunta, retkikunta,
valiokunta
12. TEONNIMET ELI VERBAALISUBSTANTIIVIT
Teonnimi eli verbaalisubstantiivi (action noun, verbal noun) on verbikantainen substantiivijohdos, joka ilmaisee kantaverbinsä tarkoittamaa tapahtumaa tai tilaa. Teonnimien johtimia ovat esim.
• -minen
□ iloitseminen, kirjoittaminen, kirjoittautuminen, kirjoituttaminen,
sureminen (suomen kieliopissa minen-infinitiivi)
• -u/-y
□ lasku, nousu, pääsy, ääntely
• -o/-ö
□ ajo, huolto, täyttö, ääntö
• -us/-ys
□ eksytys, lähetys, toteutus, uupumus
• -uus/-yys
□ kirjoitettavuus, luettavuus, äännettävyys
• -nta/-ntä
□ kudonta, luenta, sidonta, valinta
• -nti
□ elämöinti, syönti, varastointi
13. AATTEET, HARRASTUKSET, OPPIAINEET, TAITEENLAJIT, TIETEET,
URHEILULAJIT JA USKONNOT
13.1 AATTEET JA IDEOLOGIAT
Ideologia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ideologia
13.2 HARRASTUKSET
• arkeologia
• askartelu
• elokuvien katselu
• filatelia eli postimerkkeily
• keräily
• kudonta
• kuorolaulu
• kävely
• lenkkeily
• liikunta
• lintujen tarkkailu
• lukeminen tai äänikirjojen kuuntelu
• metsästys
• musiikki
• nikkarointi
• ompelu
• opiskelu
• pelaaminen
• puutarhan hoito
• pyöräily
• radioamatööriharrastus
• sukututkimus
• tähtitiede
• uiminen
• urheilu
13.3 OPPIAINEET
Peruskoulu Suomessa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peruskoulu_Suomessa
13.4 TAITEENLAJIT
Taide
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taide
13.5 TIETEENALAT
Luettelo tieteenaloista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tieteenaloista
13.6 URHEILULAJIT
Luettelo urheilulajeista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_urheilulajeista
13.7 USKONNOT
Luettelo maailman uskontojen väkimäärästä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailman_uskontojen_väkimäärästä