K4A Diftongit ja lukumerkit (KREIKKA KIELIOPPI KIRJAIMET JA LUKUMERKIT)
| k4a-dift-ja-lukumerkit.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 17.12.2024).
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4A KIRJAIMET JA LUKUMERKIT https://gen.fi/k4a.html
K4A Diftongit ja lukumerkit
https://gen.fi/k4a-dift-ja-lukumerkit.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Diftongit eli kaksoisääntiöt
1.1 Lyhytvokaaliset diftongit
1.2 Pitkävokaaliset diftongit
1.3 Sananloppuinen oi- ja ai-pääte
2. Paino
2.1 Paino on jollakin kolmesta viimeisestä tavusta
2.2 Paino voi olla antepenultimalla vain lyhyeen vokaaliin loppuvissa sanoissa
2.3 Nomineissa paino pysyy samalla tavulla
2.4 Verbien persoonamuodoissa paino on niin kaukana lopusta kuin mahdollista
2.5 Supistuvien muotojen paino
3. Korko- eli painomerkit (aksentit)
3.0 Kreikan kolme painomerkkiä
3.1 Kolmanneksi viimeiseen painolliseen tavuun merkitään akuutti
3.2 Toiseksi viimeisen tavun painomerkki on akuutti tai sirkumfleksi
3.3 Viimeisellä tavulla voi olla mikä tahansa painomerkki
4. Painottomat sanat
4.1 Prokliittiset eli eteenpäin kallistuvat sanat
4.2 Enkliittiset eli taaksepäin kallistuvat sanat
5. Henkäys- eli spiritus-merkit
6. Muut lukumerkit
6.1 Koroonis eli sulautumismerkki
6.2 Apostrofi eli heittomerkki
6.3 Treema eli erotuspisteet
7. Välimerkit
0. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
K Kreikka (sivukartta)
https://gen.fi/k.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
Liljeqvist, Matti: Uuden testamentin sanakirja kreikka–suomi.
Finn Lectura 2007 (MLK)
* yli 30 kertaa esiintyvät sanakokeen sanat
1. DIFTONGIT ELI KAKSOISÄÄNTIÖT
1.1 LYHYTVOKAALISET DIFTONGIT
Diftongi eli kaksoisääntiö tarkoittaa tavua, jossa on kaksi eri vokaalia.
Lyhytvokaalinen diftongi tarkoittaa tavua, jossa on kaksi lyhyttä vokaalia – eeta–hypsiilon-diftongissa (ηυ "eeu") poikkeuksellisesti pitkä ja lyhyt vokaali.
Pitkävokaalisessa diftongissa eli valediftongissa on sekä pitkä vokaali (aa, ee tai oo) että sen jälkeen vielä lyhyt i-vokaali, jota ei kuitenkaan enää lausuta.
Suomen kielessä on vain lyhytvokaalisia diftongeja.
Diftongilla alkavan sanan henkäysmerkki (spiritus) ja mahdollinen korkomerkki kirjoitetaan diftongin jälkimmäisen vokaalin päälle.
• vokaalia ennen lausuttava h-äänne merkitään yläindeksissä olevalla
spiritus asper eli "sulku auki" -merkillä ῾
• suoraan vokaalilla alkava sana merkitään vastaavasti spiritus lenis eli
"sulku kiinni" -merkillä ᾿
1.1.1 αι AI
(5)
αἰών
ai-oon mask. (*122x) aika, aikakausi, maailmankausi, iäisyys,
maailma
• ἀεί 7x aina, iäti < PIE *aiw- / *ayu- elintärkeä voima, elämä;
pitkä elämä, ikuisuus, vital force, life; long life, eternity
< חיה chaja/chaya / חוה chava/chawa / חיי chajai/chayay BH elää
> age, eternal, ever, every, hygiene, never, no, utopia jne.
αἴρω
ai-roo (*101x) nostaa, kantaa
γίνομαι /ῑ/
*gignomai gii-no-mai (*670x) syntyä, tapahtua,
tulla joksikin, tulla
vrt. γεννάω
gen-na-oo (*97x) synnyttää
γένεσις
ge-ne-sis fem. (5x) syntyminen, alku
1.1.2 ει EI
(2)
εἰ
ei konj. (*507x) jos
ἐγείρω
e-gei-roo (*144x) intr. herätä, nousta, trans. herättää, nostaa pystyyn
1.1.3 οι OI
(7)
οἶκος
oi-kos mask. (*114x) talo, talonväki, koti, perhe
οἰκονομία
oi-ko-no-mi-aa fem. 9x taloudenhoito > ekonomia
οἰκουμένη
oi-kuu-me-nee fem. 15x asuttu alue, asuttu maailma, ihmiskunta
> ekumenia
ποιέω
poi-e-oo (*568x) tehdä
ἑτοιμάζω
he-toi-ma-dzoo (*40x) valmistaa, varustaa, hankkia
ἄγγελοι
aŋ-ge-loi enkelit, sanansaattajat
ἄγγελος
aŋ-ge-los mask. (*176x)
1.1.4 αυ AU (hypsiilon ääntyy alfan jälkeen u-vokaalina)
(3)
αὐτός
au-tos pron. (*5601x) hän, se, itse, sama
Παῦλος
Pau-los henk. mask. (*158x) Paavali < lat. paulus, vähäinen, nöyrä,
pieni < kreik. παύω
pau-oo (15x) lopettaa, med. loppua, tauota
1.1.5 ου UU (omiikron–hypsiilon-diftongi ääntyy pitkänä u:na)
(3)
δοῦλος
duu-los mask. (*124x) palvelija, orja
᾿Ιησοῦς
Jee-suus henk. mask. (*917x) Jeesus, Joosua "Jahve on pelastus"
οὐρανός
uu-ra-nos mask. (*274x) taivas
1.1.6 ευ EU (hypsiilon ääntyy e-vokaalin jälkeen u:na)
(2)
εὐαγγέλιον
eu-aŋ-ge-li-on ntr. (*76x) hyvä sanoma, evankeliumi
εὐθύς
eu-thys adv. (*51x) heti, pian sen jälkeen, oitis, saman tien,
(UT 1938 "kohta")
1.1.7 υἱ HYI (aina spiritus asper -merkillä)
(1)
υἱός
hyi-os mask. (*379x) poika
1.1.8 ηυ EEU
(4)
ηὐλόγει
eeu-lo-gei (kolme tavua) hän siunasi (akt. ind. impf. yks. 3)
εὐλογέω
eu-lo-ge-oo (*42x) siunata, ylistää, kiittää "sanoa hyvää"
ηὕρισκον
heeu-ris-kon (kolme tavua) he löysivät (akt. ind. impf. mon. 3)
εὑρίσκω
heu-ris-koo (*176x) löytää
εὕρηκα olen löytänyt (perf.)
1.1.9 HUOMAA SEURAAVAT
(6)
ιε i-e (kaksi tavua, ei ole diftongi)
ἱερόν
hi-e-ron ntr. (kolmitavuinen) (*71x) temppeli
υο y-o/yy-o (kaksi tavua, ei ole diftongi)
δύο
dy-o num. (*136x) kaksi > duo, duaali jne.
ϊ (joota + treema eli erotuspisteet) ja
ϋ (hypsiilon + treema eli erotuspisteet)
eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa
᾿Αχαΐα /ᾱΐᾱ/
A-khaa-i-aa (neljä tavua) paik. fem. (10x) Akhaia (Akaia)
(yksi Kreikan maakunnista)
πραϋπαθία /πρᾱϋπαθίᾱ/
praa-y-pa-thi-aa fem. (1x, 1Tim06_11) hiljaisuus,
sävyisyys, lempeys
• πραΰς /ᾱ/
praa-ys adj. (4x) hiljainen, kärsivällinen, lempeä
• πάσχω
pas-khoo (*42x) kärsiä, kokea = παθέω pa-the-oo
> pateettinen, empatia, sympatia
1.2 PITKÄVOKAALISET DIFTONGIT
Pitkävokaalisissa diftongeissa (valediftongi, improper diphthong) on pitkävokaali (α ā, η tai ω) sekä lyhyt joota (ι). Joota on kuitenkin aikojen saatossa mykistynyt eli sitä ei (enää) lausuta.
ᾱι "aai" iota adscriptum /ī/ eli vierelle kirjoitettu joota
ᾳ iota subscriptum /ī/ eli alle kirjoitettu joota
ηι "eei" > ῃ
ωι "ooi" > ῳ
ΑΙ Αι (ᾱι) iota adscriptum eli vierelle kirjoitettu joota
ΗΙ Ηι (ηι)
ΩΙ Ωι (ωι)
Isojen alkukirjainten yhteydessä aina iota adscriptum:
Αι
Ηι
Ωι
(10)
ᾅδης
haadees mask. (10x) tuonela, manala, kuolema, helvetti,
kuolleiden asuinpaikka
῞Αιδης
Haadees (var.) henk. mask. Tuonela, Manala
vrt. Αἴγυπτος
Aigyptos paik. fem. (25x) Egypti
מִצְרַ֫יִם Mitsraim BH Egypti "kaksoismuuri, kaksoisahdistus"
ᾄδω
aadoo (5x) laulaa
῾Ηρῴδης
Heeroodees henk. mask. (*43x) Herodes "sankari, hero"
λῃστής
leestees mask. (15x) rosvo, ryöväri
σῴζω
soodzoo (*107x) pelastaa eli parantaa synnin sairaudesta, parantaa
σωτήρ
sooteer mask. (24x) pelastaja, Vapahtaja
Σωτήρ
Vapahtaja
ᾠόν
oo'on ntr. (1x, Luuk11_12) muna, kananmuna
1.3 SANANLOPPUINEN OI- JA AI-PÄÄTE
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta lyhytvokaalisiksi, vaikka muutoin diftongit ovat aina pitkiä vokaaleja.
(4)
ἄνθρωποι
anthroopoi ihmiset
ἄνθρωπος
anthroopos mask. (*551x) ihminen
θάλασσαι
thalassai meret, järvet
θάλασσα
thalassa fem. (*91x) meri, järvi
2. PAINO
2.1 PAINO ON JOLLAKIN KOLMESTA VIIMEISESTÄ TAVUSTA
Paino on aina jollakin kolmesta viimeisestä tavusta.
ultima, äärimmäinen, viimeinen
penultima, lähes eli melkein viimeinen, toiseksi viimeinen
antepenultima, ennen toiseksi viimeistä eli kolmanneksi viimeinen
tonic, painollinen tavu
pretonic, painollista tavua edeltävä tavu
propretonic, painollista tavua edeltävää tavua edeltävät tavut
post-tonic, painollisen tavun jälkeen oleva tavu
2.2 PAINO VOI OLLA ANTEPENULTIMALLA VAIN LYHYEEN
VOKAALIIN LOPPUVISSA SANOISSA
Jos viimeinen tavu on pitkävokaalinen (pitkä vokaali tai diftongi), niin paino ei voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla.
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta siis lyhyiksi.
2.3 NOMINEISSA PAINO PYSYY SAMALLA TAVULLA
Nomineilla ja partisiipeilla paino pysyy samalla tavulla kuin yksikön nominatiivimuodossa (eli sanakirjamuodossa), jollei se siirry edellisen säännön perusteella kolmanneksi viimeiseltä tavulta toiseksi viimeiselle (antepenultimalta penultimalle). Partisiippien ja infinitiivien paino pyritään yleensä merkitsemään sanavartalon viimeiselle tavulle.
(6)
ἄγγελος
aŋ-ge-los mask. (*176x) enkeli, sanansaattaja, viestinviejä,
ilmoituksen tuoja
ἀγγέλου
yks. G enkelin
ἄγγελοι
mon. N enkelit
ἄνθρωπος
mask. (*551x) ihminen
ἀνθρώπου
yks. G ihmisen
ἄνθρωποι
mon. N ihmiset
2.4 VERBIEN PERSOONAMUODOISSA PAINO ON NIIN KAUKANA
LOPUSTA KUIN MAHDOLLISTA
Verbien persoonamuodoissa eli finiittisissä muodoissa paino on yleensä niin kaukana lopusta kuin mahdollista. Korko ei kuitenkaan voi olla augmenttia (verbin menneen ajan tunnus) kauempana.
Katso muut poikkeukset:
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi.
Kirjapaja 2003/2008, s. 59–60
Lyhyeen tavuun loppuvissa paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli
antepenultimalla:
(2)
παι-δεύ-ε-τε
te kasvatatte
Pitkään tavuun loppuvissa paino toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla:
παι-δεύ-ω
(13x) minä kasvatan (sanakirjan perusmuoto)
2.5 SUPISTUVIEN MUOTOJEN PAINO
Supistuvien muotojen paino lasketaan supistumattomista muodoista.
(4)
μισέ-ω /ῑ/ > μισῶ
(*40x) vihata
μίσε-ε > μίσει
akt. imperat. prees. yks. 2. vihaa!
• supistumaton muoto, paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla,
koska lopputavu on lyhyt
vrt. μισέ-ει > μισεῖ
akt. ind. prees. yks. 3. hän vihaa
μισέ-ετε > μισεῖτε
• akt. ind./imperat. prees. mon. 2. te vihaatte tai vihatkaa!
• supistumattomassa muodossa paino on kolmanneksi viimeisellä
tavulla, koska lopputavu on lyhyt
3. KORKO- ELI PAINOMERKIT (AKSENTIT)
3.0 KREIKAN KOLME PAINOMERKKIÄ
ά akuutti eli nouseva
Akuutti on yleispainomerkki, joka voi esiintyä kaikilla tavuilla sekä lyhyessä että pitkässä vokaalissa. (acutus /cū/ terävä)
ὰ gravis eli laskeva
Gravis on viimeisellä tavulla akuutin sijasta silloin, kun sitä seuraa lauseen sisällä painollinen sana. Sanan perusmuodossa (sanakirjamuodossa) ei koskaan käytetä gravista. (gravis /ă/ raskas, painava)
(4)
λέγει πατήρ
isä sanoo
πατὴρ λέγει
λέγω
(*1330x) koota: sanoa
πατήρ
mask. (*414x) isä
ᾶ sirkumfleksi eli nouseva–laskeva
Sirkumfleksi voi olla vain pitkällä tavulla, joko viimeisellä tai toiseksi viimeisellä – ei koskaan kolmanneksi viimeisellä eli antepenultimatavulla. Toiseksi viimeisellä tavulla sirkumfleksi on aina silloin, kun lopputavu on lyhyt.
(2)
δοῦλος
mask. (*124x) orja, palvelija
δούλου
yks. G orjan, palvelijan
3.1 KOLMANNEKSI VIIMEISEEN PAINOLLISEEN TAVUUN
MERKITÄÄN AKUUTTI
Jos paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla, niin painomerkki on aina akuutti. Paino voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
(2)
ἄνθρωπος
mask. ihminen "miehenkasvoinen eli Jeesus!"
ἀνθρώπου
yks. G ihmisen
3.2 TOISEKSI VIIMEISEN TAVUN PAINOMERKKI ON AKUUTTI TAI
SIRKUMFLEKSI
Jos paino on toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla, niin se on joko akuutti tai sirkumfleksi. Sirkumfleksi on vain pitkällä tavulla ja vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
(4)
δοῦλος
mask.
δούλου
yks. G
vrt. τέκνον
ntr. (*99x) lapsi
τέκνου
yks. G lapsen
3.3 VIIMEISELLÄ TAVULLA VOI OLLA MIKÄ TAHANSA
PAINOMERKKI
Jos paino on viimeisellä tavulla eli ultimalla, niin se voi olla mikä tahansa painomerkeistä, sirkumfleksi kuitenkin vain pitkällä tavulla. Jos sanakirjamuodossa on viimeisellä tavulla akuutti, ja tekstin sisässä samassa lauseessa sanaa seuraa painollinen sana, niin akuutin tilalle kirjoitetaan gravis.
(4)
λέγει πατήρ
πατὴρ λέγει
ψυχή /ῡ/
fem. (103x) sielu
γῆ
fem. (*250x) maa (supistunut subst. < γαῖα)
4. PAINOTTOMAT SANAT
4.1 PROKLIITTISET ELI ETEENPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Prokliittiset eli "edessä/eteenpäin kallistuvat/nojautuvat" sanat ovat aina painottomia ja ne liittyvät kiinteästi seuraavaan sanaan ja muodostavat sen kanssa yhden painokokonaisuuden. Painosääntöjen näkökulmasta prokliittiset sanat eivät ole itsenäisiä sanoja vaan muodostavat seuraavan sanan kanssa sanaliiton, jossa on vain yksi paino jälkimmäisellä sanalla.
(2)
πρό
prep. (*47x) + G edessä, ennen, eteen
(sekä ajallisesti että paikallisesti)
κλίνω /ῑ/
(7x) kallistaa, laittaa nojaamaan, laskea alas (aurinko, päivä)
> κλίνη vuode > klinikka eli paikka jossa on kallistuttu vuoteille
makuulle > kliininen
UT:ssa esiintyy seuraavat 7 prokliittista sanaa, jotka kaikki alkavat vokaalilla:
(12)
• ὁ ἡ (τό)
art. & dem.pron. (*19904x)
ὁ
ho mask. yks. N (saks. der)
ἡ
hee fem. yks. N (saks. die)
οἱ
hoi mask. mon. N (saks. die)
αἱ
hai fem. mon. N (saks. die)
• prepositiot eli etusanat
εἰς
eis (*1768x) + A johonkin (illatiivi eli sisätulento)
ἐκ / ἐξ
ek / eks (*916x) + G jostakin (elatiivi eli sisäeronto)
ἐν
en (*2757x) + D jossakin (inessiivi eli sisäolento)
• konjunktiot eli sidesanat
εἰ
ei (*507x) jos
ὡς
hoos (*504x) kuten, niin kuin
• negaatio eli kieltosana
οὐ
uu (*1613x) ei
οὐκ
uuk
οὐχ
uukh
4.2 ENKLIITTISET ELI TAAKSEPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Enkliittisten ("jossakin nojaavat/kallistuvat") eli taaksepäin kallistuvien
sanojen paino on edellisellä sanalla, joka voi saada toisen painomerkin.
(8)
ἐγώ
egoo (*1802x) minä μου
muu gen. minun
μοι
moi dat. minulle
με
me akk. minut, minua
σύ
sy (*1066x) sinä σου
suu gen. sinun
σοι
soi dat. sinulle
σε
se akk. sinut, sinua
Yksikön toisen persoonan muodot voivat kuitenkin olla myös painollisia:
σοῦ, σοί, σέ
(11)
τις
tis indef.pron. (*526x) joku, jokin, eräs
vrt. τίς interrog.pron. (*555x) kuka, mikä, mitä, miksi
• kysymyssanaan τίς merkitään poikkeuksellisesti aina akuutti,
ei koskaan gravista
ποτε
pote adv. (29x) nyt sitten (esim. Gal02_06)
• usein myös painollisena ποτέ
εἰμί
olla-verbin indikatiivin preesensin kaksitavuiset muodot
K9 εἰμί eimi (*2461/2527) olla, olla olemassa, tapahtua, tarkoittaa (verbi)
https://gen.fi/k9-05-eimi-olla.html
vrt. εἶμι kulkea, mennä, tulla (esiintyy UT:ssa vain yhdysverbeissä)
φημί
feemi (*66x) sanoa-verbin indikatiivin preesensin kaksitavuiset muodot
(BT 8.1.6 s. 83 [85])
• > εὐφημισμός adj. (0x, LXX 0x) hyviä sanoja puhuva
> eufemismi, kiertoilmaus, kaunistelu,
εὔφημος adj. (1x, Fil04_08) hyvältä kuuluva
γε
ge part. (27x) korostaa edellistä sanaa
που
puu part. (4x) jossakin, noin "missä"
τε
te konj. (*215x) ja (yhteen liittävä)
-δε
-de konj. (*2801x) ja, mutta, taas (itsenäisenä sanana painollinen δέ)
-περ
-per vahvistava liitepartikkeli
-νυν
-nyn nyt, vahvistava liitepartikkeli
-τοι
-toi tosiaan, vahvistava liitepartikkeli
5. HENKÄYS- ELI SPIRITUS-MERKIT
Henkäys- eli spiritus /spī/ -merkkejä on kaksi:
spiritus asper ̔ (sulku auki) "karhea/kova henkäys" (henkula © JK/ROI)
spiritus lenis /ē/ ᾿ (sulku kiinni) "lauhkea/vieno henkäys"
(epähenkula © JK/ROI)
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on pieni c-kirjaimen näköinen merkki (sulku auki), niin silloin lausuttaessa lisätään sanan alkuun h-äänne.
ἁ ha
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on edellisen merkin peilikuva (sulku kiinni), niin silloin sana alkaa suoraan vokaalilla ilman h-äännettä.
ἀ a
asper "henkula" lenis "epähenkula"
ἁ ha/haa ἀ a/aa
ἑ he ἐ e
ἡ hee ἠ ee
ἱ hi/hii ἰ i/ii
ὁ ho ὀ o
ὑ hy/hyy -
ὡ hoo ὠ oo
(3 + 2 + 2)
ἥλιος
heelios mask. (*32x) aurinko
ἱερόν
hi-e-ron ntr. (*71x) temppeli (kolmitavuinen, ιε ei ole diftongi)
ὥρα
hooraa fem. (*106x) tunti, aika, hetki > hour
Sananalkuisissa diftongeissa henkäysmerkki kirjoitetaan jälkimmäisen vokaalin päälle.
αἱ hai αἰ ai
αὑ hau αὐ au
εἱ hei εἰ ei
εὑ heu εὐ eu
ηὑ heeu ηὐ eeu
οἱ hoi οἰ oi
οὑ huu οὐ uu
υἱ hyi
(2)
αἴρω
airoo (*101x) nostaa
αἷμα
haima ntr. (*97x) veri > haima, hemoglobiini jne.
Jos sana alkaa roo-kirjaimella, niin siihen merkitään spiritus asper -merkki.
(2)
ῥαββί
rabbi mask. (15x) rabbi, hepr. "minun suureni"
῾Ρώμη
Roomee paik. fem. (8x) Rooma
6. MUUT LUKUMERKIT
6.1 KOROONIS ELI SULAUTUMISMERKKI
Koroonis-merkki (koronis) on spiritus lenis -merkin kaltainen (᾿).
Koroonis eli sulautumismerkki osoittaa kahden sanan sulautuneen yhteen. Yhteensulautumista kutsutaan nimellä kraasis (krasis).
κορωνίς fem. (0x, LXX 0x) mutka, kurvi, kiemura (> corona /rō/
"seppele, kruunu, reunus", crown jne.)
κρᾶσις fem. (0x, LXX 0x) sekoitus, sulautuminen
• κεράννυμι /ῡ/ 3x sekoittaa
(9)
καὶ ἐάν κἄν
ja jos, vaikkakin
καὶ ἐγώ κἀγώ
ja minä
καὶ ἐκεῖ κἀκεῖ
ja siellä
καὶ ἐκεῖθεν κἀκεῖθεν
ja sieltä
καὶ ἐκεῖνος κἀκεῖνος
ja tuo, se, hän (kauempana oleva)
καὶ ἐμοί κἀμοί
ja minulle
τὰ αὐτά ταὐτά
sama, samat, ne
τὸ ἐναντίον τοὐναντίον
päinvastoin
τὸ ὄνομα τοὔνομα
nimeltä
vrt. jotta ei > jottei
että et > ettet
6.2 APOSTROFI ELI HEITTOMERKKI
Apostrofi eli heittomerkki on sekin ulkomuodoltaan identtinen spiritus lenis ja koroonis-merkkien kanssa. Heittomerkki osoittaa sanan lopussa olevan vokaalin katoamisen eli elision.
(3 + 6)
ἀποστροφή
fem. (0x, LXX 19x) pois heittäminen, poisheitto;
takaisin kääntyminen, palaaminen
ἀπόστροφος
adj. (0x, LXX 0x) pois heitetty
στρέφω
(21x) trans. kääntää, muuttaa, palauttaa, intr. kääntyä, muuttua
elisio /ēlī/ pusertaminen, puristaminen, pois heittäminen, poisheitto
< elido /ēlīdō/ työntää tai ajaa ulos, poistaa, pusertaa, ruhjoa
Elisio eli loppuvokaalin katoaminen tapahtuu eräissä tavallisissa lyhyeen vokaaliin päättyvissä sanoissa silloin, kun seuraava sana alkaa vokaalilla tai diftongilla.
(6)
ἀλλά ἀλλ᾿
part. (*638x) mutta, vaan, kuitenkin
ἀντί ἀντ᾿
prep. (22x) vastapäätä oleminen
+ G sijaan, sijaan, asemesta
pref. vastaan, vastakohta, sijasta, puolesta
ἀπό ἀπ᾿
prep. (*648x) siirtyminen pois jonkun luota
+ G -lta, -sta, jonkun luota, pois
pref. pois, -lta, -sta, täydellisesti, takaisin; etäisyys
δέ δ᾿
konj. (*2801x) ja, mutta, taas, puolestaan
διά δι᾿
prep. (*668x) läpi/kautta kulkeminen, syy
+ G läpi, kautta
+ A tähden (ilmaisee syyn), välityksellä
pref. läpi, halki, kautta, toiselle puolelle, edelleen, erilleen, hajalleen
ἐπί ἐπ᾿
prep. (*891x) päällä oleminen tai päälle siirtyminen
+ G päällä
+ D päällä
+ A päälle
pref. päällä, päälle, luona, luo, vastaan, kohtaan
(7)
κατά κατ᾿
prep. (*476x) siirtyminen alas tai jotakin pitkin
+ G alas, vastaan
+ A mukaan, pitkin, kautta
pref. alas, alle, vastaan, hajottaminen
μετά μετ᾿
prep. (*470x) jonkun kanssa oleminen; muutos
+ G kanssa
+ A jälkeen, takana
pref. yhteys, muutos
οὐδέ οὐδ᾿
neg. + konj. (*144x) ja ei
παρά παρ᾿
prep. (*194x) luona oleminen, luokse tuleminen, luota lähteminen
+ G luota
+ D luona, vierellä
+ A luo, viereen
pref. lähellä, vieressä, viereen, luo, ohi, salaa, vastoin
τοῦτο τοῦτ᾿
dem.pron. tämä, ntr. yks. nom./akk.
myös: τοῦτό ἐστιν τουτέστιν tämä on
οὗτος αὕτη τοῦτο
dem.pron. (*1391x) lähellä oleva: tämä, hän
ὑπό ὑπ᾿
prep. (*220x) alla oleminen, alle siirtyminen
+ G ilmaisee agentin eli passiivilauseen tekijän
+ A alle, alla
pref. alla, alle, hiljaa, salaa, vähitellen, epämääräisyys
Huomaa myös:
ἐκ ἐξ
prep. (*916x) sisästä pois siirtyminen
+ G -sta, ulos, pois, jostakin
pref. ulos, täysin, julkisesti
Jos elision jälkeen κ-, π- tai τ-kirjaimia seuraa vokaali, jossa on spiritus asper eli h-äänne ("henkula" © JK/ROI), niin ne vaihtuvat vastaaviin henkäyksellisiin eli aspiroituneisiin äänteisiin:
ἀντί ἀνθ᾿
ἀπό ἀφ᾿
ἐπί ἐφ᾿
κατά καθ᾿
μετά μεθ᾿
ὑπό ὑφ᾿
6.3 TREEMA ELI EROTUSPISTEET
Joota- ja hypsiilon-vokaaleihin voi liittyä treema eli erotuspisteet. Se osoittaa, että nämä vokaalit eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa, vaan kuuluvat eri tavuihin.
(4)
᾿Αχαΐα
A-khaa-i-aa (neljä tavua) paik. fem. (10x) Akhaia
(yksi Kreikan maakunnista)
῾Εβραϊστί
heb-ra-is-ti (neljä tavua) adv. (7x) heprean/aramean kielellä,
hepreaksi/arameaksi "heprealaisten kielellä"
Μωϋσῆς
Moo-y-sees (kolme tavua) henk. mask. (*80x) Mooses
• מֹשֶׁה Moshe BH "vedestä nostava, pelastaja"
Πτολεμαΐς
Pto-le-ma-is (neljä tavua) paik. fem. (1x) Ptolemais
(satamakaupunki Akkon/Acren kreikkalais-roomalainen nimi, 10 km Haifasta pohjoiseen)
7. VÄLIMERKIT
kreikka suomi
. . (piste)
, , (pilkku)
· ("yläpiste") [; (puolipiste) tai] : (kaksoispiste) tai . (piste) tai , (pilkku)
; ? (kreikan puolipiste on kysymysmerkki!)
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4A KIRJAIMET JA LUKUMERKIT https://gen.fi/k4a.html
K4A Diftongit ja lukumerkit
https://gen.fi/k4a-dift-ja-lukumerkit.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Diftongit eli kaksoisääntiöt
1.1 Lyhytvokaaliset diftongit
1.2 Pitkävokaaliset diftongit
1.3 Sananloppuinen oi- ja ai-pääte
2. Paino
2.1 Paino on jollakin kolmesta viimeisestä tavusta
2.2 Paino voi olla antepenultimalla vain lyhyeen vokaaliin loppuvissa sanoissa
2.3 Nomineissa paino pysyy samalla tavulla
2.4 Verbien persoonamuodoissa paino on niin kaukana lopusta kuin mahdollista
2.5 Supistuvien muotojen paino
3. Korko- eli painomerkit (aksentit)
3.0 Kreikan kolme painomerkkiä
3.1 Kolmanneksi viimeiseen painolliseen tavuun merkitään akuutti
3.2 Toiseksi viimeisen tavun painomerkki on akuutti tai sirkumfleksi
3.3 Viimeisellä tavulla voi olla mikä tahansa painomerkki
4. Painottomat sanat
4.1 Prokliittiset eli eteenpäin kallistuvat sanat
4.2 Enkliittiset eli taaksepäin kallistuvat sanat
5. Henkäys- eli spiritus-merkit
6. Muut lukumerkit
6.1 Koroonis eli sulautumismerkki
6.2 Apostrofi eli heittomerkki
6.3 Treema eli erotuspisteet
7. Välimerkit
0. DOKUMENTTEJA
I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
https://gen.fi/info-sivukartta.html
K Kreikka (sivukartta)
https://gen.fi/k.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974 [2010] (BT)
Liljeqvist, Matti: Uuden testamentin sanakirja kreikka–suomi.
Finn Lectura 2007 (MLK)
* yli 30 kertaa esiintyvät sanakokeen sanat
1. DIFTONGIT ELI KAKSOISÄÄNTIÖT
1.1 LYHYTVOKAALISET DIFTONGIT
Diftongi eli kaksoisääntiö tarkoittaa tavua, jossa on kaksi eri vokaalia.
Lyhytvokaalinen diftongi tarkoittaa tavua, jossa on kaksi lyhyttä vokaalia – eeta–hypsiilon-diftongissa (ηυ "eeu") poikkeuksellisesti pitkä ja lyhyt vokaali.
Pitkävokaalisessa diftongissa eli valediftongissa on sekä pitkä vokaali (aa, ee tai oo) että sen jälkeen vielä lyhyt i-vokaali, jota ei kuitenkaan enää lausuta.
Suomen kielessä on vain lyhytvokaalisia diftongeja.
Diftongilla alkavan sanan henkäysmerkki (spiritus) ja mahdollinen korkomerkki kirjoitetaan diftongin jälkimmäisen vokaalin päälle.
• vokaalia ennen lausuttava h-äänne merkitään yläindeksissä olevalla
spiritus asper eli "sulku auki" -merkillä ῾
• suoraan vokaalilla alkava sana merkitään vastaavasti spiritus lenis eli
"sulku kiinni" -merkillä ᾿
1.1.1 αι AI
(5)
αἰών
ai-oon mask. (*122x) aika, aikakausi, maailmankausi, iäisyys,
maailma
• ἀεί 7x aina, iäti < PIE *aiw- / *ayu- elintärkeä voima, elämä;
pitkä elämä, ikuisuus, vital force, life; long life, eternity
< חיה chaja/chaya / חוה chava/chawa / חיי chajai/chayay BH elää
> age, eternal, ever, every, hygiene, never, no, utopia jne.
αἴρω
ai-roo (*101x) nostaa, kantaa
γίνομαι /ῑ/
*gignomai gii-no-mai (*670x) syntyä, tapahtua,
tulla joksikin, tulla
vrt. γεννάω
gen-na-oo (*97x) synnyttää
γένεσις
ge-ne-sis fem. (5x) syntyminen, alku
1.1.2 ει EI
(2)
εἰ
ei konj. (*507x) jos
ἐγείρω
e-gei-roo (*144x) intr. herätä, nousta, trans. herättää, nostaa pystyyn
1.1.3 οι OI
(7)
οἶκος
oi-kos mask. (*114x) talo, talonväki, koti, perhe
οἰκονομία
oi-ko-no-mi-aa fem. 9x taloudenhoito > ekonomia
οἰκουμένη
oi-kuu-me-nee fem. 15x asuttu alue, asuttu maailma, ihmiskunta
> ekumenia
ποιέω
poi-e-oo (*568x) tehdä
ἑτοιμάζω
he-toi-ma-dzoo (*40x) valmistaa, varustaa, hankkia
ἄγγελοι
aŋ-ge-loi enkelit, sanansaattajat
ἄγγελος
aŋ-ge-los mask. (*176x)
1.1.4 αυ AU (hypsiilon ääntyy alfan jälkeen u-vokaalina)
(3)
αὐτός
au-tos pron. (*5601x) hän, se, itse, sama
Παῦλος
Pau-los henk. mask. (*158x) Paavali < lat. paulus, vähäinen, nöyrä,
pieni < kreik. παύω
pau-oo (15x) lopettaa, med. loppua, tauota
1.1.5 ου UU (omiikron–hypsiilon-diftongi ääntyy pitkänä u:na)
(3)
δοῦλος
duu-los mask. (*124x) palvelija, orja
᾿Ιησοῦς
Jee-suus henk. mask. (*917x) Jeesus, Joosua "Jahve on pelastus"
οὐρανός
uu-ra-nos mask. (*274x) taivas
1.1.6 ευ EU (hypsiilon ääntyy e-vokaalin jälkeen u:na)
(2)
εὐαγγέλιον
eu-aŋ-ge-li-on ntr. (*76x) hyvä sanoma, evankeliumi
εὐθύς
eu-thys adv. (*51x) heti, pian sen jälkeen, oitis, saman tien,
(UT 1938 "kohta")
1.1.7 υἱ HYI (aina spiritus asper -merkillä)
(1)
υἱός
hyi-os mask. (*379x) poika
1.1.8 ηυ EEU
(4)
ηὐλόγει
eeu-lo-gei (kolme tavua) hän siunasi (akt. ind. impf. yks. 3)
εὐλογέω
eu-lo-ge-oo (*42x) siunata, ylistää, kiittää "sanoa hyvää"
ηὕρισκον
heeu-ris-kon (kolme tavua) he löysivät (akt. ind. impf. mon. 3)
εὑρίσκω
heu-ris-koo (*176x) löytää
εὕρηκα olen löytänyt (perf.)
1.1.9 HUOMAA SEURAAVAT
(6)
ιε i-e (kaksi tavua, ei ole diftongi)
ἱερόν
hi-e-ron ntr. (kolmitavuinen) (*71x) temppeli
υο y-o/yy-o (kaksi tavua, ei ole diftongi)
δύο
dy-o num. (*136x) kaksi > duo, duaali jne.
ϊ (joota + treema eli erotuspisteet) ja
ϋ (hypsiilon + treema eli erotuspisteet)
eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa
᾿Αχαΐα /ᾱΐᾱ/
A-khaa-i-aa (neljä tavua) paik. fem. (10x) Akhaia (Akaia)
(yksi Kreikan maakunnista)
πραϋπαθία /πρᾱϋπαθίᾱ/
praa-y-pa-thi-aa fem. (1x, 1Tim06_11) hiljaisuus,
sävyisyys, lempeys
• πραΰς /ᾱ/
praa-ys adj. (4x) hiljainen, kärsivällinen, lempeä
• πάσχω
pas-khoo (*42x) kärsiä, kokea = παθέω pa-the-oo
> pateettinen, empatia, sympatia
1.2 PITKÄVOKAALISET DIFTONGIT
Pitkävokaalisissa diftongeissa (valediftongi, improper diphthong) on pitkävokaali (α ā, η tai ω) sekä lyhyt joota (ι). Joota on kuitenkin aikojen saatossa mykistynyt eli sitä ei (enää) lausuta.
ᾱι "aai" iota adscriptum /ī/ eli vierelle kirjoitettu joota
ᾳ iota subscriptum /ī/ eli alle kirjoitettu joota
ηι "eei" > ῃ
ωι "ooi" > ῳ
ΑΙ Αι (ᾱι) iota adscriptum eli vierelle kirjoitettu joota
ΗΙ Ηι (ηι)
ΩΙ Ωι (ωι)
Isojen alkukirjainten yhteydessä aina iota adscriptum:
Αι
Ηι
Ωι
(10)
ᾅδης
haadees mask. (10x) tuonela, manala, kuolema, helvetti,
kuolleiden asuinpaikka
῞Αιδης
Haadees (var.) henk. mask. Tuonela, Manala
vrt. Αἴγυπτος
Aigyptos paik. fem. (25x) Egypti
מִצְרַ֫יִם Mitsraim BH Egypti "kaksoismuuri, kaksoisahdistus"
ᾄδω
aadoo (5x) laulaa
῾Ηρῴδης
Heeroodees henk. mask. (*43x) Herodes "sankari, hero"
λῃστής
leestees mask. (15x) rosvo, ryöväri
σῴζω
soodzoo (*107x) pelastaa eli parantaa synnin sairaudesta, parantaa
σωτήρ
sooteer mask. (24x) pelastaja, Vapahtaja
Σωτήρ
Vapahtaja
ᾠόν
oo'on ntr. (1x, Luuk11_12) muna, kananmuna
1.3 SANANLOPPUINEN OI- JA AI-PÄÄTE
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta lyhytvokaalisiksi, vaikka muutoin diftongit ovat aina pitkiä vokaaleja.
(4)
ἄνθρωποι
anthroopoi ihmiset
ἄνθρωπος
anthroopos mask. (*551x) ihminen
θάλασσαι
thalassai meret, järvet
θάλασσα
thalassa fem. (*91x) meri, järvi
2. PAINO
2.1 PAINO ON JOLLAKIN KOLMESTA VIIMEISESTÄ TAVUSTA
Paino on aina jollakin kolmesta viimeisestä tavusta.
ultima, äärimmäinen, viimeinen
penultima, lähes eli melkein viimeinen, toiseksi viimeinen
antepenultima, ennen toiseksi viimeistä eli kolmanneksi viimeinen
tonic, painollinen tavu
pretonic, painollista tavua edeltävä tavu
propretonic, painollista tavua edeltävää tavua edeltävät tavut
post-tonic, painollisen tavun jälkeen oleva tavu
2.2 PAINO VOI OLLA ANTEPENULTIMALLA VAIN LYHYEEN
VOKAALIIN LOPPUVISSA SANOISSA
Jos viimeinen tavu on pitkävokaalinen (pitkä vokaali tai diftongi), niin paino ei voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla.
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta siis lyhyiksi.
2.3 NOMINEISSA PAINO PYSYY SAMALLA TAVULLA
Nomineilla ja partisiipeilla paino pysyy samalla tavulla kuin yksikön nominatiivimuodossa (eli sanakirjamuodossa), jollei se siirry edellisen säännön perusteella kolmanneksi viimeiseltä tavulta toiseksi viimeiselle (antepenultimalta penultimalle). Partisiippien ja infinitiivien paino pyritään yleensä merkitsemään sanavartalon viimeiselle tavulle.
(6)
ἄγγελος
aŋ-ge-los mask. (*176x) enkeli, sanansaattaja, viestinviejä,
ilmoituksen tuoja
ἀγγέλου
yks. G enkelin
ἄγγελοι
mon. N enkelit
ἄνθρωπος
mask. (*551x) ihminen
ἀνθρώπου
yks. G ihmisen
ἄνθρωποι
mon. N ihmiset
2.4 VERBIEN PERSOONAMUODOISSA PAINO ON NIIN KAUKANA
LOPUSTA KUIN MAHDOLLISTA
Verbien persoonamuodoissa eli finiittisissä muodoissa paino on yleensä niin kaukana lopusta kuin mahdollista. Korko ei kuitenkaan voi olla augmenttia (verbin menneen ajan tunnus) kauempana.
Katso muut poikkeukset:
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi.
Kirjapaja 2003/2008, s. 59–60
Lyhyeen tavuun loppuvissa paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli
antepenultimalla:
(2)
παι-δεύ-ε-τε
te kasvatatte
Pitkään tavuun loppuvissa paino toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla:
παι-δεύ-ω
(13x) minä kasvatan (sanakirjan perusmuoto)
2.5 SUPISTUVIEN MUOTOJEN PAINO
Supistuvien muotojen paino lasketaan supistumattomista muodoista.
(4)
μισέ-ω /ῑ/ > μισῶ
(*40x) vihata
μίσε-ε > μίσει
akt. imperat. prees. yks. 2. vihaa!
• supistumaton muoto, paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla,
koska lopputavu on lyhyt
vrt. μισέ-ει > μισεῖ
akt. ind. prees. yks. 3. hän vihaa
μισέ-ετε > μισεῖτε
• akt. ind./imperat. prees. mon. 2. te vihaatte tai vihatkaa!
• supistumattomassa muodossa paino on kolmanneksi viimeisellä
tavulla, koska lopputavu on lyhyt
3. KORKO- ELI PAINOMERKIT (AKSENTIT)
3.0 KREIKAN KOLME PAINOMERKKIÄ
ά akuutti eli nouseva
Akuutti on yleispainomerkki, joka voi esiintyä kaikilla tavuilla sekä lyhyessä että pitkässä vokaalissa. (acutus /cū/ terävä)
ὰ gravis eli laskeva
Gravis on viimeisellä tavulla akuutin sijasta silloin, kun sitä seuraa lauseen sisällä painollinen sana. Sanan perusmuodossa (sanakirjamuodossa) ei koskaan käytetä gravista. (gravis /ă/ raskas, painava)
(4)
λέγει πατήρ
isä sanoo
πατὴρ λέγει
λέγω
(*1330x) koota: sanoa
πατήρ
mask. (*414x) isä
ᾶ sirkumfleksi eli nouseva–laskeva
Sirkumfleksi voi olla vain pitkällä tavulla, joko viimeisellä tai toiseksi viimeisellä – ei koskaan kolmanneksi viimeisellä eli antepenultimatavulla. Toiseksi viimeisellä tavulla sirkumfleksi on aina silloin, kun lopputavu on lyhyt.
(2)
δοῦλος
mask. (*124x) orja, palvelija
δούλου
yks. G orjan, palvelijan
3.1 KOLMANNEKSI VIIMEISEEN PAINOLLISEEN TAVUUN
MERKITÄÄN AKUUTTI
Jos paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla, niin painomerkki on aina akuutti. Paino voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
(2)
ἄνθρωπος
mask. ihminen "miehenkasvoinen eli Jeesus!"
ἀνθρώπου
yks. G ihmisen
3.2 TOISEKSI VIIMEISEN TAVUN PAINOMERKKI ON AKUUTTI TAI
SIRKUMFLEKSI
Jos paino on toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla, niin se on joko akuutti tai sirkumfleksi. Sirkumfleksi on vain pitkällä tavulla ja vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
(4)
δοῦλος
mask.
δούλου
yks. G
vrt. τέκνον
ntr. (*99x) lapsi
τέκνου
yks. G lapsen
3.3 VIIMEISELLÄ TAVULLA VOI OLLA MIKÄ TAHANSA
PAINOMERKKI
Jos paino on viimeisellä tavulla eli ultimalla, niin se voi olla mikä tahansa painomerkeistä, sirkumfleksi kuitenkin vain pitkällä tavulla. Jos sanakirjamuodossa on viimeisellä tavulla akuutti, ja tekstin sisässä samassa lauseessa sanaa seuraa painollinen sana, niin akuutin tilalle kirjoitetaan gravis.
(4)
λέγει πατήρ
πατὴρ λέγει
ψυχή /ῡ/
fem. (103x) sielu
γῆ
fem. (*250x) maa (supistunut subst. < γαῖα)
4. PAINOTTOMAT SANAT
4.1 PROKLIITTISET ELI ETEENPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Prokliittiset eli "edessä/eteenpäin kallistuvat/nojautuvat" sanat ovat aina painottomia ja ne liittyvät kiinteästi seuraavaan sanaan ja muodostavat sen kanssa yhden painokokonaisuuden. Painosääntöjen näkökulmasta prokliittiset sanat eivät ole itsenäisiä sanoja vaan muodostavat seuraavan sanan kanssa sanaliiton, jossa on vain yksi paino jälkimmäisellä sanalla.
(2)
πρό
prep. (*47x) + G edessä, ennen, eteen
(sekä ajallisesti että paikallisesti)
κλίνω /ῑ/
(7x) kallistaa, laittaa nojaamaan, laskea alas (aurinko, päivä)
> κλίνη vuode > klinikka eli paikka jossa on kallistuttu vuoteille
makuulle > kliininen
UT:ssa esiintyy seuraavat 7 prokliittista sanaa, jotka kaikki alkavat vokaalilla:
(12)
• ὁ ἡ (τό)
art. & dem.pron. (*19904x)
ὁ
ho mask. yks. N (saks. der)
ἡ
hee fem. yks. N (saks. die)
οἱ
hoi mask. mon. N (saks. die)
αἱ
hai fem. mon. N (saks. die)
• prepositiot eli etusanat
εἰς
eis (*1768x) + A johonkin (illatiivi eli sisätulento)
ἐκ / ἐξ
ek / eks (*916x) + G jostakin (elatiivi eli sisäeronto)
ἐν
en (*2757x) + D jossakin (inessiivi eli sisäolento)
• konjunktiot eli sidesanat
εἰ
ei (*507x) jos
ὡς
hoos (*504x) kuten, niin kuin
• negaatio eli kieltosana
οὐ
uu (*1613x) ei
οὐκ
uuk
οὐχ
uukh
4.2 ENKLIITTISET ELI TAAKSEPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Enkliittisten ("jossakin nojaavat/kallistuvat") eli taaksepäin kallistuvien
sanojen paino on edellisellä sanalla, joka voi saada toisen painomerkin.
(8)
ἐγώ
egoo (*1802x) minä μου
muu gen. minun
μοι
moi dat. minulle
με
me akk. minut, minua
σύ
sy (*1066x) sinä σου
suu gen. sinun
σοι
soi dat. sinulle
σε
se akk. sinut, sinua
Yksikön toisen persoonan muodot voivat kuitenkin olla myös painollisia:
σοῦ, σοί, σέ
(11)
τις
tis indef.pron. (*526x) joku, jokin, eräs
vrt. τίς interrog.pron. (*555x) kuka, mikä, mitä, miksi
• kysymyssanaan τίς merkitään poikkeuksellisesti aina akuutti,
ei koskaan gravista
ποτε
pote adv. (29x) nyt sitten (esim. Gal02_06)
• usein myös painollisena ποτέ
εἰμί
olla-verbin indikatiivin preesensin kaksitavuiset muodot
K9 εἰμί eimi (*2461/2527) olla, olla olemassa, tapahtua, tarkoittaa (verbi)
https://gen.fi/k9-05-eimi-olla.html
vrt. εἶμι kulkea, mennä, tulla (esiintyy UT:ssa vain yhdysverbeissä)
φημί
feemi (*66x) sanoa-verbin indikatiivin preesensin kaksitavuiset muodot
(BT 8.1.6 s. 83 [85])
• > εὐφημισμός adj. (0x, LXX 0x) hyviä sanoja puhuva
> eufemismi, kiertoilmaus, kaunistelu,
εὔφημος adj. (1x, Fil04_08) hyvältä kuuluva
γε
ge part. (27x) korostaa edellistä sanaa
που
puu part. (4x) jossakin, noin "missä"
τε
te konj. (*215x) ja (yhteen liittävä)
-δε
-de konj. (*2801x) ja, mutta, taas (itsenäisenä sanana painollinen δέ)
-περ
-per vahvistava liitepartikkeli
-νυν
-nyn nyt, vahvistava liitepartikkeli
-τοι
-toi tosiaan, vahvistava liitepartikkeli
5. HENKÄYS- ELI SPIRITUS-MERKIT
Henkäys- eli spiritus /spī/ -merkkejä on kaksi:
spiritus asper ̔ (sulku auki) "karhea/kova henkäys" (henkula © JK/ROI)
spiritus lenis /ē/ ᾿ (sulku kiinni) "lauhkea/vieno henkäys"
(epähenkula © JK/ROI)
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on pieni c-kirjaimen näköinen merkki (sulku auki), niin silloin lausuttaessa lisätään sanan alkuun h-äänne.
ἁ ha
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on edellisen merkin peilikuva (sulku kiinni), niin silloin sana alkaa suoraan vokaalilla ilman h-äännettä.
ἀ a
asper "henkula" lenis "epähenkula"
ἁ ha/haa ἀ a/aa
ἑ he ἐ e
ἡ hee ἠ ee
ἱ hi/hii ἰ i/ii
ὁ ho ὀ o
ὑ hy/hyy -
ὡ hoo ὠ oo
(3 + 2 + 2)
ἥλιος
heelios mask. (*32x) aurinko
ἱερόν
hi-e-ron ntr. (*71x) temppeli (kolmitavuinen, ιε ei ole diftongi)
ὥρα
hooraa fem. (*106x) tunti, aika, hetki > hour
Sananalkuisissa diftongeissa henkäysmerkki kirjoitetaan jälkimmäisen vokaalin päälle.
αἱ hai αἰ ai
αὑ hau αὐ au
εἱ hei εἰ ei
εὑ heu εὐ eu
ηὑ heeu ηὐ eeu
οἱ hoi οἰ oi
οὑ huu οὐ uu
υἱ hyi
(2)
αἴρω
airoo (*101x) nostaa
αἷμα
haima ntr. (*97x) veri > haima, hemoglobiini jne.
Jos sana alkaa roo-kirjaimella, niin siihen merkitään spiritus asper -merkki.
(2)
ῥαββί
rabbi mask. (15x) rabbi, hepr. "minun suureni"
῾Ρώμη
Roomee paik. fem. (8x) Rooma
6. MUUT LUKUMERKIT
6.1 KOROONIS ELI SULAUTUMISMERKKI
Koroonis-merkki (koronis) on spiritus lenis -merkin kaltainen (᾿).
Koroonis eli sulautumismerkki osoittaa kahden sanan sulautuneen yhteen. Yhteensulautumista kutsutaan nimellä kraasis (krasis).
κορωνίς fem. (0x, LXX 0x) mutka, kurvi, kiemura (> corona /rō/
"seppele, kruunu, reunus", crown jne.)
κρᾶσις fem. (0x, LXX 0x) sekoitus, sulautuminen
• κεράννυμι /ῡ/ 3x sekoittaa
(9)
καὶ ἐάν κἄν
ja jos, vaikkakin
καὶ ἐγώ κἀγώ
ja minä
καὶ ἐκεῖ κἀκεῖ
ja siellä
καὶ ἐκεῖθεν κἀκεῖθεν
ja sieltä
καὶ ἐκεῖνος κἀκεῖνος
ja tuo, se, hän (kauempana oleva)
καὶ ἐμοί κἀμοί
ja minulle
τὰ αὐτά ταὐτά
sama, samat, ne
τὸ ἐναντίον τοὐναντίον
päinvastoin
τὸ ὄνομα τοὔνομα
nimeltä
vrt. jotta ei > jottei
että et > ettet
6.2 APOSTROFI ELI HEITTOMERKKI
Apostrofi eli heittomerkki on sekin ulkomuodoltaan identtinen spiritus lenis ja koroonis-merkkien kanssa. Heittomerkki osoittaa sanan lopussa olevan vokaalin katoamisen eli elision.
(3 + 6)
ἀποστροφή
fem. (0x, LXX 19x) pois heittäminen, poisheitto;
takaisin kääntyminen, palaaminen
ἀπόστροφος
adj. (0x, LXX 0x) pois heitetty
στρέφω
(21x) trans. kääntää, muuttaa, palauttaa, intr. kääntyä, muuttua
elisio /ēlī/ pusertaminen, puristaminen, pois heittäminen, poisheitto
< elido /ēlīdō/ työntää tai ajaa ulos, poistaa, pusertaa, ruhjoa
Elisio eli loppuvokaalin katoaminen tapahtuu eräissä tavallisissa lyhyeen vokaaliin päättyvissä sanoissa silloin, kun seuraava sana alkaa vokaalilla tai diftongilla.
(6)
ἀλλά ἀλλ᾿
part. (*638x) mutta, vaan, kuitenkin
ἀντί ἀντ᾿
prep. (22x) vastapäätä oleminen
+ G sijaan, sijaan, asemesta
pref. vastaan, vastakohta, sijasta, puolesta
ἀπό ἀπ᾿
prep. (*648x) siirtyminen pois jonkun luota
+ G -lta, -sta, jonkun luota, pois
pref. pois, -lta, -sta, täydellisesti, takaisin; etäisyys
δέ δ᾿
konj. (*2801x) ja, mutta, taas, puolestaan
διά δι᾿
prep. (*668x) läpi/kautta kulkeminen, syy
+ G läpi, kautta
+ A tähden (ilmaisee syyn), välityksellä
pref. läpi, halki, kautta, toiselle puolelle, edelleen, erilleen, hajalleen
ἐπί ἐπ᾿
prep. (*891x) päällä oleminen tai päälle siirtyminen
+ G päällä
+ D päällä
+ A päälle
pref. päällä, päälle, luona, luo, vastaan, kohtaan
(7)
κατά κατ᾿
prep. (*476x) siirtyminen alas tai jotakin pitkin
+ G alas, vastaan
+ A mukaan, pitkin, kautta
pref. alas, alle, vastaan, hajottaminen
μετά μετ᾿
prep. (*470x) jonkun kanssa oleminen; muutos
+ G kanssa
+ A jälkeen, takana
pref. yhteys, muutos
οὐδέ οὐδ᾿
neg. + konj. (*144x) ja ei
παρά παρ᾿
prep. (*194x) luona oleminen, luokse tuleminen, luota lähteminen
+ G luota
+ D luona, vierellä
+ A luo, viereen
pref. lähellä, vieressä, viereen, luo, ohi, salaa, vastoin
τοῦτο τοῦτ᾿
dem.pron. tämä, ntr. yks. nom./akk.
myös: τοῦτό ἐστιν τουτέστιν tämä on
οὗτος αὕτη τοῦτο
dem.pron. (*1391x) lähellä oleva: tämä, hän
ὑπό ὑπ᾿
prep. (*220x) alla oleminen, alle siirtyminen
+ G ilmaisee agentin eli passiivilauseen tekijän
+ A alle, alla
pref. alla, alle, hiljaa, salaa, vähitellen, epämääräisyys
Huomaa myös:
ἐκ ἐξ
prep. (*916x) sisästä pois siirtyminen
+ G -sta, ulos, pois, jostakin
pref. ulos, täysin, julkisesti
Jos elision jälkeen κ-, π- tai τ-kirjaimia seuraa vokaali, jossa on spiritus asper eli h-äänne ("henkula" © JK/ROI), niin ne vaihtuvat vastaaviin henkäyksellisiin eli aspiroituneisiin äänteisiin:
ἀντί ἀνθ᾿
ἀπό ἀφ᾿
ἐπί ἐφ᾿
κατά καθ᾿
μετά μεθ᾿
ὑπό ὑφ᾿
6.3 TREEMA ELI EROTUSPISTEET
Joota- ja hypsiilon-vokaaleihin voi liittyä treema eli erotuspisteet. Se osoittaa, että nämä vokaalit eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa, vaan kuuluvat eri tavuihin.
(4)
᾿Αχαΐα
A-khaa-i-aa (neljä tavua) paik. fem. (10x) Akhaia
(yksi Kreikan maakunnista)
῾Εβραϊστί
heb-ra-is-ti (neljä tavua) adv. (7x) heprean/aramean kielellä,
hepreaksi/arameaksi "heprealaisten kielellä"
Μωϋσῆς
Moo-y-sees (kolme tavua) henk. mask. (*80x) Mooses
• מֹשֶׁה Moshe BH "vedestä nostava, pelastaja"
Πτολεμαΐς
Pto-le-ma-is (neljä tavua) paik. fem. (1x) Ptolemais
(satamakaupunki Akkon/Acren kreikkalais-roomalainen nimi, 10 km Haifasta pohjoiseen)
7. VÄLIMERKIT
kreikka suomi
. . (piste)
, , (pilkku)
· ("yläpiste") [; (puolipiste) tai] : (kaksoispiste) tai . (piste) tai , (pilkku)
; ? (kreikan puolipiste on kysymysmerkki!)