K4A Diftongit ja lukumerkit (KREIKKA KIELIOPPI KIRJAIMET JA LUKUMERKIT)
| k4a-dift-ja-lukumerkit.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 25.10.2022).
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4A KIRJAIMET JA LUKUMERKIT https://gen.fi/k4a.html
K4A Diftongit ja lukumerkit
https://gen.fi/k4a-dift-ja-lukumerkit.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Diftongit eli kaksoisääntiöt
1.1 Lyhytvokaaliset diftongit
1.2 Pitkävokaaliset diftongit
1.3 Sananloppuinen oi- ja ai-pääte
2. Paino
2.1 Paino on jollakin kolmesta viimeisestä tavusta
2.2 Paino voi olla antepenultimalla vain lyhyeen vokaaliin loppuvissa sanoissa
2.3 Nomineissa paino pysyy samalla tavulla
2.4 Verbien persoonamuodoissa paino on niin kaukana lopusta kuin mahdollista
2.5 Supistuvien muotojen paino
3. Korko- eli painomerkit (aksentit)
3.1 Kolmanneksi viimeiseen painolliseen tavuun merkitään akuutti
3.2 Toiseksi viimeisen tavun painomerkki on akuutti tai sirkumfleksi
3.3 Viimeisellä tavulla voi olla mikä tahansa painomerkki
4. Painottomat sanat
4.1 Prokliittiset eli eteenpäin kallistuvat sanat
4.2 Enkliittiset eli taaksepäin kallistuvat sanat
5. Henkäys- eli spiritus-merkit
6. Muut lukumerkit
6.1 Koroonis eli sulautumismerkki
6.2 Apostrofi eli heittomerkki
6.3 Treema eli erotuspisteet
7. Välimerkit
0. DOKUMENTTEJA
K4A Kirjaimet
https://gen.fi/k4a-kirjaimet.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi (LA). Kirjapaja 2008
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan (BT). Gaudeamus 1974 [2010]
1. DIFTONGIT ELI KAKSOISÄÄNTIÖT
1.1 LYHYTVOKAALISET DIFTONGIT
Diftongi eli kaksoisääntiö tarkoittaa tavua, jossa on kaksi eri vokaalia.
Lyhytvokaalinen diftongi tarkoittaa tavua, jossa on kaksi lyhyttä vokaalia – eeta–hypsiilon-diftongissa (ηυ) poikkeuksellisesti pitkä ja lyhyt vokaali.
Pitkävokaalisessa diftongissa eli valediftongissa on sekä pitkä vokaali että sen jälkeen vielä lyhyt i-vokaali, jota ei kuitenkaan enää lausuta.
Suomen kielessä on vain lyhytvokaalisia diftongeja.
1. αι ai
αἰῶν ὁ ai-oon (122x) aikakausi, "aioni"
αἴρω ai-roo (101x) nostaa, kantaa
γίνομαι *gignomai gii-no-mai (670x) syntyä, tapahtua,
tulla joksikin, tulla
vrt. γεννάω gen-na-oo (97x) synnyttää
γένεσις ἡ ge-ne-sis (5x) syntyminen, alku
2. ει ei
εἰ ei konj. (507x) jos
ἐγείρω e-gei-roo (144x) trans. herättää, nostaa pystyyn;
intr. herätä, nousta, pass. herätä (unesta, kuolleista), "tulla herätetyksi"
3. οι oi
οἶκος ὁ oi-kos (114x) talo, koti, perhe > ekonomia, ekumenia
ποιέω poi-e-oo (568x) tehdä
ἑτοιμάζω he-toi-ma-dzoo (40x) valmistaa, varustaa, hankkia
ἄγγελοι aŋ-ge-loi enkelit, sanansaattajat
ἄγγελος ὁ aŋ-ge-los (176x)
4. αυ au (hypsiilon ääntyy alfan jälkeen u-vokaalina)
αὐτός au-tos pron. (5601x) hän, se, itse, sama
Παῦλος ὁ Pau-los (158x) Paavali,
[< lat. paulus, vähäinen, nöyrä, pieni
< kreik. παύω pau-oo (15x) lopettaa, med. loppua, tauota]
5. ου uu (omiikron–hypsiilon-diftongi ääntyy pitkänä u:na)
δοῦλος ὁ duu-los (124x) palvelija, orja
᾿Ιησοῦς ὁ Jee-suus (917x) Jeesus, Joosua
οὐρανός ὁ uu-ra-nos (274x) taivas
6. ευ eu (hypsiilon ääntyy e-vokaalin jälkeen u:na)
εὐαγγέλιον τό eu-aŋ-ge-li-on (76x) hyvä sanoma, evankeliumi
εὐθύς eu-thys adv. (51x) heti, pian sen jälkeen, oitis, "KR38 kohta"
7. υἱ hyi (aina spiritus asper -merkillä)
υἱός ὁ hyi-os (379x) poika
8. ηυ eeu
ηὐλόγει eeu-lo-gei (kolme tavua) hän siunasi (akt. ind. impf. yks. 3)
εὐλογέω (42x) siunata, ylistää, kiittää, "sanoa hyvää"
ηὕρισκον heeu-ris-kon (kolme tavua) he löysivät
(akt. ind. impf. mon. 3)
εὑρίσκω (176x) löytää
Huomaa seuraavat:
ιε i-e (kaksi tavua, ei ole diftongi)
ἱερόν τό hi-e-ron (kolmitavuinen) (71x) temppeli
υο y-o/yy-o (kaksi tavua, ei ole diftongi)
δύο dy-o num. (136x) kaksi > duo, duaali jne.
ϊ (joota + treema eli erotuspisteet) ja
ϋ (hypsiilon + treema eli erotuspisteet)
eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa
᾿Αχαΐα [-χᾱίᾱ] ἡ A-khaa-i-aa (neljä tavua) (10x) Akhaia
(yksi Kreikan maakunnista)
Μωϋσῆς ὁ Moo-y-sees (kolme tavua) (80x) Mooses,
hepr. מֹשֶׁה Moshe, "vedestä nostava"
Diftongilla alkavan sanan henkäysmerkki (spiritus) ja mahdollinen korkomerkki kirjoitetaan diftongin jälkimmäisen vokaalin päälle.
1.2 PITKÄVOKAALISET DIFTONGIT
Pitkävokaalisissa diftongeissa (valediftongi, improper diphthong) on pitkävokaali (α ā, η tai ω) sekä lyhyt joota (ι). Joota on kuitenkin aikojen saatossa mykistynyt eli sitä ei (enää) lausuta.
ᾱι aai > ᾳ iota subscriptum [-ī-] eli alle kirjoitettu joota
ηι eei > ῃ
ωι ooi > ῳ
ΑΙ Αι (ᾱι) iota adscriptum eli vierelle kirjoitettu joota
ΗΙ Ηι (ηι)
ΩΙ Ωι (ωι)
Isojen alkukirjainten yhteydessä aina iota adscriptum:
Αι
Ηι
Ωι
ᾅδης ὁ haadees (10x, Matt. 11:23) tuonela, manala, kuolema
῞Αιδης ὁ Haadees (var.) Tuonela, Manala
vrt. Αἴγυπτος ἡ Aigyptos (25x) Egypti
hepr. מִצְרַ֫יִם Mitsraim, "kaksoismuuri; kaksoisahdistus"
ᾄδω aadoo (5x, Ef. 5:19) laulaa
῾Ηρῴδης ὁ Heeroodees (43x, Matt. 2:1) Herodes, "sankari, hero"
λῃστής ὁ leestees (15x, Matt. 21:13) rosvo, ryöväri
σῴζω soodzoo (107x) pelastaa, parantaa
σωτήρ ὁ sooteer (24x) pelastaja
Σωτήρ ὁ Vapahtaja
ᾠόν τό oo'on (1x, Luuk. 11:12) muna, kananmuna
1.3 SANANLOPPUINEN OI- JA AI-PÄÄTE
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta lyhytvokaalisiksi, vaikka muutoin diftongit ovat aina pitkiä vokaaleja.
ἄνθρωποι anthroopoi ihmiset
ἄνθρωπος ὁ (551x) ihminen
θάλασσαι thalassai meret, järvet
θάλασσα ἡ (91x) meri, järvi
2. PAINO
2.1 PAINO ON JOLLAKIN KOLMESTA VIIMEISESTÄ TAVUSTA
Paino on aina jollakin kolmesta viimeisestä tavusta.
ultima, äärimmäinen, viimeinen
penultima, lähes eli melkein viimeinen, toiseksi viimeinen
antepenultima, ennen toiseksi viimeistä eli kolmanneksi viimeinen
tonic, painollinen tavu
pretonic, painollista tavua edeltävä tavu
propretonic, painollista tavua edeltävää tavua edeltävät tavut
post-tonic, painollisen tavun jälkeen oleva tavu
2.2 PAINO VOI OLLA ANTEPENULTIMALLA VAIN LYHYEEN
VOKAALIIN LOPPUVISSA SANOISSA
Jos viimeinen tavu on pitkävokaalinen (pitkä vokaali tai diftongi), niin paino ei voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla.
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta siis lyhyiksi.
2.3 NOMINEISSA PAINO PYSYY SAMALLA TAVULLA
Nomineilla ja partisiipeilla paino pysyy samalla tavulla kuin yksikön nominatiivimuodossa (eli sanakirjamuodossa), jollei se siirry edellisen säännön perusteella kolmanneksi viimeiseltä tavulta toiseksi viimeiselle (antepenultimalta penultimalle). Partisiippien ja infinitiivien paino pyritään yleensä merkitsemään sanavartalon viimeiselle tavulle.
ἄγγελος ὁ (176x) enkeli, sanansaattaja, viestinviejä, ilmoituksen tuoja
ἀγγέλου τοῦ yks. G enkelin
ἄγγελοι οἱ mon. N enkelit
ἄνθρωπος ὁ (551x) ihminen
ἀνθρώπου τοῦ yks. G ihmisen
ἄνθρωποι οἱ mon. N ihmiset
2.4 VERBIEN PERSOONAMUODOISSA PAINO ON NIIN KAUKANA
LOPUSTA KUIN MAHDOLLISTA
Verbien persoonamuodoissa eli finiittisissä muodoissa paino on yleensä niin kaukana lopusta kuin mahdollista. Korko ei kuitenkaan voi olla augmenttia (verbin menneen ajan tunnus) kauempana.
Katso muut poikkeukset:
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi.
Kirjapaja 2003/2008, s. 59–60
Lyhyeen tavuun loppuvissa paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli
antepenultimalla:
παι-δεύ-ε-τε te kasvatatte
Pitkään tavuun loppuvissa paino toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla:
παι-δεύ-ω (13x) minä kasvatan (sanakirjan perusmuoto)
2.5 SUPISTUVIEN MUOTOJEN PAINO
Supistuvien muotojen paino lasketaan supistumattomista muodoista.
μισέω [μῑ-] (40x) vihata > μισῶ
μίσε-ε (supistumaton muoto, paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla,
koska lopputavu on lyhyt)
> μίσει (akt. imperat. prees. yks. 2.) vihaa!
vrt. μισέ-ει (akt. ind. prees. yks. 3.) hän vihaa > μισεῖ
μισέ-ετε (supistumaton muoto, paino on kolmanneksi viimeisellä
tavulla, koska lopputavu on lyhyt)
> μισεῖτε
(akt. ind./imperat. prees. mon. 2.) te vihaatte tai vihatkaa!
3. KORKO- ELI PAINOMERKIT (AKSENTIT)
ά akuutti eli nouseva
Akuutti on yleispainomerkki, joka voi esiintyä kaikilla tavuilla sekä lyhyessä että pitkässä vokaalissa. (acutus [-cū-] terävä)
ὰ gravis [-ă-] eli laskeva
Gravis on viimeisellä tavulla akuutin sijasta silloin, kun sitä seuraa lauseen sisällä painollinen sana. Sanan perusmuodossa (sanakirjamuodossa) ei koskaan käytetä gravista. (gravis raskas, painava)
λέγει πατήρ isä sanoo
πατὴρ λέγει
λέγω (1330x) sanoa
πατήρ ὁ (414x) isä
ᾶ sirkumfleksi eli nouseva–laskeva
Sirkumfleksi voi olla vain pitkällä tavulla, joko viimeisellä tai toiseksi viimeisellä – ei koskaan kolmanneksi viimeisellä eli antepenultimatavulla. Toiseksi viimeisellä tavulla sirkumfleksi on aina silloin, kun lopputavu on lyhyt.
δοῦλος ὁ (124x) orja, palvelija
δούλου τοῦ yks. G orjan, palvelijan
3.1 KOLMANNEKSI VIIMEISEEN PAINOLLISEEN TAVUUN
MERKITÄÄN AKUUTTI
Jos paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla, niin painomerkki on aina akuutti. Paino voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
ἄνθρωπος ὁ ihminen
ἀνθρώπου τοῦ yks. G ihmisen
3.2 TOISEKSI VIIMEISEN TAVUN PAINOMERKKI ON AKUUTTI TAI
SIRKUMFLEKSI
Jos paino on toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla, niin se on joko akuutti tai sirkumfleksi. Sirkumfleksi on vain pitkällä tavulla ja vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
δοῦλος ὁ
δούλου τοῦ
vrt. τέκνον τό (99x) lapsi
τέκνου τοῦ lapsen
3.3 VIIMEISELLÄ TAVULLA VOI OLLA MIKÄ TAHANSA
PAINOMERKKI
Jos paino on viimeisellä tavulla eli ultimalla, niin se voi olla mikä tahansa painomerkeistä, sirkumfleksi kuitenkin vain pitkällä tavulla. Jos sanakirjamuodossa on viimeisellä tavulla akuutti, ja tekstin sisässä samassa lauseessa sanaa seuraa painollinen sana, niin akuutin tilalle kirjoitetaan gravis.
λέγει πατήρ
πατὴρ λέγει
ψυχή [-ῡ-] ἡ (103x) sielu
γῆ ἡ (250x) maa (supistunut subst. < γαῖα)
4. PAINOTTOMAT SANAT
4.1 PROKLIITTISET ELI ETEENPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Prokliittiset eli "eteenpäin kallistuvat" sanat ovat aina painottomia ja ne liittyvät kiinteästi seuraavaan sanaan ja muodostavat sen kanssa yhden painokokonaisuuden.
[πρό prep. (47x) + G eteen, edessä, ennen
(sekä ajallisesti että paikallisesti)]
[κλίνω [-ῑ-] (7x) kallistaa, laittaa nojaamaan,
laskea alas (aurinko, päivä) > klinikka eli paikka jossa on kallistuttu makuulle > kliininen]
Painosääntöjen näkökulmasta prokliittiset sanat eivät ole itsenäisiä sanoja, vaan muodostavat seuraavan sanan kanssa sanaliiton, jossa on vain yksi paino jälkimmäisellä sanalla.
UT:ssa esiintyy seuraavat 7 prokliittista sanaa, jotka kaikki alkavat vokaalilla:
• ὁ ἡ τό art. & dem.pron. (19904x, Matt. 1:2)
ὁ ho mask. yks. N (saks. der)
ἡ hee fem. yks. N (saks. die)
οἱ hoi mask. mon. N (saks. die)
αἱ hai fem. mon. N (saks. die)
• prepositiot eli etusanat
εἰς eis (1768x) + A johonkin (illatiivi eli sisätulento)
ἐκ ek, ἐξ eks (916x) + G jostakin (elatiivi eli sisäeronto)
ἐν en (2757x) + D jossakin (inessiivi eli sisäolento)
• konjunktiot eli sidesanat
εἰ ei (507x) jos
ὡς hoos (504x) kuten, niin kuin
• negaatio eli kieltosana
οὐ uu, οὐκ uuk, οὐχ uukh (1613x) ei
4.2 ENKLIITTISET ELI TAAKSEPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Enkliittisten eli taaksepäin kallistuvien sanojen paino on edellisellä sanalla,
joka voi saada toisen painomerkin.
[ἐγώ egoo (1802x) minä] μου muu gen. minun
μοι moi dat. minulle
με me akk. minut, minua
[σύ sy (1066x) sinä] σου suu gen. sinun
σοι soi dat. sinulle
σε se akk. sinut, sinua
Yksikön toisen persoonan muodot voivat kuitenkin olla myös painollisia:
σοῦ, σοί, σέ
τις tis indef.pron. (526x) joku, jokin, eräs
vrt. τίς interrog.pron. (555x) kuka, mikä, mitä, miksi
• kysymyssanaan τίς merkitään poikkeuksellisesti aina akuutti,
ei koskaan gravista
ποτε pote adv. (29x) nyt sitten (esim. Gal. 2:6)
• usein myös painollisena ποτέ
εἰμί eimi (2461x) olla-verbin indikatiivin preesensin
kaksitavuiset muodot (BT 8.1.3 s. 82 [84])
vrt. εἶμι kulkea, mennä, tulla (esiintyy UT:ssa vain yhdysverbeissä)
φημί feemi (66x) sanoa-verbin indikatiivin preesensin
kaksitavuiset muodot (BT 8.1.6 s. 83 [85])
[εὐφημισμός adj. (0x, LXX 0x) hyviä sanoja puhuva
> eufemismi, kiertoilmaus, kaunistelu,
εὔφημος adj. (1x, Fil. 4:8) hyvältä kuuluva]
γε ge part. (27x) korostaa edellistä sanaa
που puu part. (4x) jossakin, noin
τε te konj. (215x) ja (yhteen liittävä)
-δε -de konj. (2801x) ja, mutta, taas (itsenäisenä sanana painollinen δέ)
-περ -per vahvistava liitepartikkeli
-νυν -nyn nyt, vahvistava liitepartikkeli
-τοι -toi tosiaan, vahvistava liitepartikkeli
5. HENKÄYS- ELI SPIRITUS-MERKIT
Henkäys- eli spiritus-merkkejä on kaksi:
spiritus asper [spī-] ̔
(karhea/kova henkäys)
spiritus lenis [lē-] ̓
(lauhkea/vieno henkäys)
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on pieni c-kirjaimen näköinen merkki (sulku auki), niin silloin lausuttaessa lisätään sanan alkuun h-äänne.
ἁ ha
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on edellisen merkin peilikuva (sulku kiinni), niin silloin sana alkaa suoraan vokaalilla ilman h-äännettä.
ἀ a
asper lenis
ἁ ha/haa ἀ a/aa
ἑ he ἐ e
ἡ hee ἠ ee
ἱ hi/hii ἰ i/ii
ὁ ho ὀ o
ὑ hy/hyy -
ὡ hoo ὠ oo
ἥλιος ὁ heelios (32x) aurinko
ἱερόν τό hieron (71x) temppeli
(hieron-sana on kolmitavuinen, ιε ei ole diftongi)
ὥρα ἡ hooraa fem. (106x) tunti, aika, hetki > engl. hour
Sananalkuisissa diftongeissa henkäysmerkki kirjoitetaan jälkimmäisen vokaalin päälle.
αἱ hai αἰ ai
αὑ hau αὐ au
εἱ hei εἰ ei
εὑ heu εὐ eu
ηὑ heeu ηὐ eeu
οἱ hoi οἰ oi
οὑ huu οὐ uu
υἱ hyi
αἴρω airoo (101x) nostaa
αἷμα τό haima (97x) veri > haima, hemoglobiini jne.
Jos sana alkaa roo-kirjaimella, niin siihen merkitään spiritus asper -merkki.
ῥαββί ὁ rabbi (15x) rabbi, hepr. "minun suureni"
῾Ρώμη ἡ Roomee (8x) Rooma
6. MUUT LUKUMERKIT
6.1 KOROONIS ELI SULAUTUMISMERKKI
Koroonis-merkki (koronis) on spiritus lenis -merkin kaltainen (᾿).
Koroonis eli sulautumismerkki osoittaa kahden sanan sulautuneen yhteen. Yhteensulautumista kutsutaan nimellä kraasis (krasis).
κορωνίς ἡ (0x, LXX 0x) mutka, kurvi, kiemura (> lat. corona [-rō-],
"seppele, kruunu, reunus", engl. crown jne.)
κρᾶσις ἡ (0x, LXX 0x) sekoitus, sulautuminen
[κεράννυμι [-ῡ-] 3x sekoittaa]
καὶ ἐάν κἄν ja jos, vaikkakin
καὶ ἐγώ κἀγώ ja minä
καὶ ἐκεῖ κἀκεῖ ja siellä
καὶ ἐκεῖθεν κἀκεῖθεν ja sieltä
καὶ ἐκεῖνος κἀκεῖνος ja tuo, se, hän
καὶ ἐμοί κἀμοί ja minulle
τὰ αὐτά ταὐτά sama, samat
τὸ ἐναντίον τοὐναντίον päinvastoin
τὸ ὄνομα τοὔνομα nimeltä
vrt. jotta ei > jottei
tämänlainen > tällainen
6.2 APOSTROFI ELI HEITTOMERKKI
Apostrofi eli heittomerkki on sekin ulkomuodoltaan identtinen spiritus lenis ja koroonis-merkkien kanssa. Heittomerkki osoittaa sanan lopussa olevan vokaalin katoamisen eli elision.
ἀποστροφή ἡ (0x, LXX 19x) pois heittäminen, poisheitto;
takaisin kääntyminen, palaaminen
ἀπόστροφος adj. (0x, LXX 0x) pois heitetty
στρέφω (21x) kääntää, muuttaa, palauttaa, kääntyä, muuttua
lat. elisio [ēlī-] pusertaminen, puristaminen, pois heittäminen, poisheitto (elido [ēlī-] työntää tai ajaa ulos, poistaa, pusertaa, ruhjoa)
Elisio tapahtuu eräissä tavallisissa lyhyeen vokaaliin päättyvissä sanoissa silloin, kun seuraava sana alkaa vokaalilla tai diftongilla.
ἀλλά ἀλλ᾿ part. (638x) mutta, vaan, kuitenkin
ἀντί ἀντ᾿ prep. (22x) vastapäätä oleminen
+ G sijaan, sijaan, asemesta
pref. vastaan, vastakohta, sijasta, puolesta
ἀπό ἀπ᾿ prep. (648x) siirtyminen pois jonkun luota
+ G -lta, -sta, jonkun luota, pois
pref. pois, -lta, -sta, täydellisesti, takaisin; etäisyys
δέ δ᾿ konj. (2801x) ja, mutta, taas, puolestaan
διά δι᾿ prep. (668x) läpi/kautta kulkeminen, syy
+ G läpi, kautta
+ A tähden (ilmaisee syyn), välityksellä
pref. läpi, halki, kautta, toiselle puolelle, edelleen,
erilleen, hajalleen
ἐπί ἐπ᾿ prep. (891x) päällä oleminen tai päälle siirtyminen
+ G päällä
+ D päällä
+ A päälle
pref. päällä, päälle, luona, luo, vastaan, kohtaan
κατά κατ᾿ prep. (476x) siirtyminen alas tai jotakin pitkin
+ G alas, vastaan
+ A mukaan, pitkin, kautta
pref. alas, alle, vastaan, hajottaminen
μετά μετ᾿ prep. (470x) jonkun kanssa oleminen; muutos
+ G kanssa
+ A jälkeen, takana
pref. yhteys, muutos
οὐδέ οὐδ᾿ neg. + konj. (144x) ja ei
παρά παρ᾿ prep. (194x) luona oleminen, luokse tuleminen,
luota lähteminen
+ G luota
+ D luona, vierellä
+ A luo, viereen
pref. lähellä, vieressä, viereen, luo, ohi, salaa,
vastoin
τοῦτο τοῦτ᾿ dem.pron. tämä, ntr. yks. nom./akk.
myös: τοῦτό ἐστιν τουτέστιν tämä on
οὗτος αὕτη τοῦτο dem.pron. (1391x) lähellä oleva:
tämä, hän
ὑπό ὑπ᾿ prep. (220x) alla oleminen, alle siirtyminen
+ G ilmaisee agentin
+ A alle, alla
pref. alla, alle, hiljaa, salaa, vähitellen,
epämääräisyys
Huomaa myös:
ἐκ ἐξ prep. (916x) sisästä pois siirtyminen
+ G -sta, ulos, pois, jostakin
pref. ulos, täysin, julkisesti
Jos elision jälkeen κ-, π- tai τ-kirjaimia seuraa vokaali, jossa on spiritus asper eli h-äänne, niin ne vaihtuvat vastaaviin henkäyksellisiin eli aspiroituneisiin äänteisiin:
ἀντί ἀνθ᾿
ἀπό ἀφ᾿
ἐπί ἐφ᾿
κατά καθ᾿
μετά μεθ᾿
ὑπό ὑφ᾿
6.3 TREEMA ELI EROTUSPISTEET
Joota- ja hypsiilon-vokaaleihin voi liittyä treema eli erotuspisteet. Se osoittaa, että nämä vokaalit eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa, vaan kuuluvat eri tavuihin.
᾿Αχαΐα [-χᾱίᾱ] ἡ A-khaa-i-aa (neljä tavua) (10x) Akhaia
(yksi Kreikan maakunnista)
῾Εβραϊστί heb-ra-is-ti (neljä tavua) adv. (7x) heprean/aramean kielellä,
hepreaksi/arameaksi
Μωϋσῆς ὁ Moo-y-sees (kolme tavua) (80x) Mooses,
hepr. Moshe, "vedestä nostava"
Πτολεμαΐς ἡ Pto-le-ma-is (neljä tavua) (1x) Ptolemais
(satamakaupunki Akkon kreikkalais-roomalainen nimi, 10 km Haifasta pohjoiseen)
7. VÄLIMERKIT
kreikka suomi
. . (piste)
, , (pilkku)
· ("yläpiste") ; (puolipiste) tai : (kaksoispiste)
; ? (kreikan puolipiste on kysymysmerkki!)
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 KIELIOPPI https://gen.fi/k4.html
K4A KIRJAIMET JA LUKUMERKIT https://gen.fi/k4a.html
K4A Diftongit ja lukumerkit
https://gen.fi/k4a-dift-ja-lukumerkit.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Diftongit eli kaksoisääntiöt
1.1 Lyhytvokaaliset diftongit
1.2 Pitkävokaaliset diftongit
1.3 Sananloppuinen oi- ja ai-pääte
2. Paino
2.1 Paino on jollakin kolmesta viimeisestä tavusta
2.2 Paino voi olla antepenultimalla vain lyhyeen vokaaliin loppuvissa sanoissa
2.3 Nomineissa paino pysyy samalla tavulla
2.4 Verbien persoonamuodoissa paino on niin kaukana lopusta kuin mahdollista
2.5 Supistuvien muotojen paino
3. Korko- eli painomerkit (aksentit)
3.1 Kolmanneksi viimeiseen painolliseen tavuun merkitään akuutti
3.2 Toiseksi viimeisen tavun painomerkki on akuutti tai sirkumfleksi
3.3 Viimeisellä tavulla voi olla mikä tahansa painomerkki
4. Painottomat sanat
4.1 Prokliittiset eli eteenpäin kallistuvat sanat
4.2 Enkliittiset eli taaksepäin kallistuvat sanat
5. Henkäys- eli spiritus-merkit
6. Muut lukumerkit
6.1 Koroonis eli sulautumismerkki
6.2 Apostrofi eli heittomerkki
6.3 Treema eli erotuspisteet
7. Välimerkit
0. DOKUMENTTEJA
K4A Kirjaimet
https://gen.fi/k4a-kirjaimet.html
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi (LA). Kirjapaja 2008
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan (BT). Gaudeamus 1974 [2010]
1. DIFTONGIT ELI KAKSOISÄÄNTIÖT
1.1 LYHYTVOKAALISET DIFTONGIT
Diftongi eli kaksoisääntiö tarkoittaa tavua, jossa on kaksi eri vokaalia.
Lyhytvokaalinen diftongi tarkoittaa tavua, jossa on kaksi lyhyttä vokaalia – eeta–hypsiilon-diftongissa (ηυ) poikkeuksellisesti pitkä ja lyhyt vokaali.
Pitkävokaalisessa diftongissa eli valediftongissa on sekä pitkä vokaali että sen jälkeen vielä lyhyt i-vokaali, jota ei kuitenkaan enää lausuta.
Suomen kielessä on vain lyhytvokaalisia diftongeja.
1. αι ai
αἰῶν ὁ ai-oon (122x) aikakausi, "aioni"
αἴρω ai-roo (101x) nostaa, kantaa
γίνομαι *gignomai gii-no-mai (670x) syntyä, tapahtua,
tulla joksikin, tulla
vrt. γεννάω gen-na-oo (97x) synnyttää
γένεσις ἡ ge-ne-sis (5x) syntyminen, alku
2. ει ei
εἰ ei konj. (507x) jos
ἐγείρω e-gei-roo (144x) trans. herättää, nostaa pystyyn;
intr. herätä, nousta, pass. herätä (unesta, kuolleista), "tulla herätetyksi"
3. οι oi
οἶκος ὁ oi-kos (114x) talo, koti, perhe > ekonomia, ekumenia
ποιέω poi-e-oo (568x) tehdä
ἑτοιμάζω he-toi-ma-dzoo (40x) valmistaa, varustaa, hankkia
ἄγγελοι aŋ-ge-loi enkelit, sanansaattajat
ἄγγελος ὁ aŋ-ge-los (176x)
4. αυ au (hypsiilon ääntyy alfan jälkeen u-vokaalina)
αὐτός au-tos pron. (5601x) hän, se, itse, sama
Παῦλος ὁ Pau-los (158x) Paavali,
[< lat. paulus, vähäinen, nöyrä, pieni
< kreik. παύω pau-oo (15x) lopettaa, med. loppua, tauota]
5. ου uu (omiikron–hypsiilon-diftongi ääntyy pitkänä u:na)
δοῦλος ὁ duu-los (124x) palvelija, orja
᾿Ιησοῦς ὁ Jee-suus (917x) Jeesus, Joosua
οὐρανός ὁ uu-ra-nos (274x) taivas
6. ευ eu (hypsiilon ääntyy e-vokaalin jälkeen u:na)
εὐαγγέλιον τό eu-aŋ-ge-li-on (76x) hyvä sanoma, evankeliumi
εὐθύς eu-thys adv. (51x) heti, pian sen jälkeen, oitis, "KR38 kohta"
7. υἱ hyi (aina spiritus asper -merkillä)
υἱός ὁ hyi-os (379x) poika
8. ηυ eeu
ηὐλόγει eeu-lo-gei (kolme tavua) hän siunasi (akt. ind. impf. yks. 3)
εὐλογέω (42x) siunata, ylistää, kiittää, "sanoa hyvää"
ηὕρισκον heeu-ris-kon (kolme tavua) he löysivät
(akt. ind. impf. mon. 3)
εὑρίσκω (176x) löytää
Huomaa seuraavat:
ιε i-e (kaksi tavua, ei ole diftongi)
ἱερόν τό hi-e-ron (kolmitavuinen) (71x) temppeli
υο y-o/yy-o (kaksi tavua, ei ole diftongi)
δύο dy-o num. (136x) kaksi > duo, duaali jne.
ϊ (joota + treema eli erotuspisteet) ja
ϋ (hypsiilon + treema eli erotuspisteet)
eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa
᾿Αχαΐα [-χᾱίᾱ] ἡ A-khaa-i-aa (neljä tavua) (10x) Akhaia
(yksi Kreikan maakunnista)
Μωϋσῆς ὁ Moo-y-sees (kolme tavua) (80x) Mooses,
hepr. מֹשֶׁה Moshe, "vedestä nostava"
Diftongilla alkavan sanan henkäysmerkki (spiritus) ja mahdollinen korkomerkki kirjoitetaan diftongin jälkimmäisen vokaalin päälle.
1.2 PITKÄVOKAALISET DIFTONGIT
Pitkävokaalisissa diftongeissa (valediftongi, improper diphthong) on pitkävokaali (α ā, η tai ω) sekä lyhyt joota (ι). Joota on kuitenkin aikojen saatossa mykistynyt eli sitä ei (enää) lausuta.
ᾱι aai > ᾳ iota subscriptum [-ī-] eli alle kirjoitettu joota
ηι eei > ῃ
ωι ooi > ῳ
ΑΙ Αι (ᾱι) iota adscriptum eli vierelle kirjoitettu joota
ΗΙ Ηι (ηι)
ΩΙ Ωι (ωι)
Isojen alkukirjainten yhteydessä aina iota adscriptum:
Αι
Ηι
Ωι
ᾅδης ὁ haadees (10x, Matt. 11:23) tuonela, manala, kuolema
῞Αιδης ὁ Haadees (var.) Tuonela, Manala
vrt. Αἴγυπτος ἡ Aigyptos (25x) Egypti
hepr. מִצְרַ֫יִם Mitsraim, "kaksoismuuri; kaksoisahdistus"
ᾄδω aadoo (5x, Ef. 5:19) laulaa
῾Ηρῴδης ὁ Heeroodees (43x, Matt. 2:1) Herodes, "sankari, hero"
λῃστής ὁ leestees (15x, Matt. 21:13) rosvo, ryöväri
σῴζω soodzoo (107x) pelastaa, parantaa
σωτήρ ὁ sooteer (24x) pelastaja
Σωτήρ ὁ Vapahtaja
ᾠόν τό oo'on (1x, Luuk. 11:12) muna, kananmuna
1.3 SANANLOPPUINEN OI- JA AI-PÄÄTE
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta lyhytvokaalisiksi, vaikka muutoin diftongit ovat aina pitkiä vokaaleja.
ἄνθρωποι anthroopoi ihmiset
ἄνθρωπος ὁ (551x) ihminen
θάλασσαι thalassai meret, järvet
θάλασσα ἡ (91x) meri, järvi
2. PAINO
2.1 PAINO ON JOLLAKIN KOLMESTA VIIMEISESTÄ TAVUSTA
Paino on aina jollakin kolmesta viimeisestä tavusta.
ultima, äärimmäinen, viimeinen
penultima, lähes eli melkein viimeinen, toiseksi viimeinen
antepenultima, ennen toiseksi viimeistä eli kolmanneksi viimeinen
tonic, painollinen tavu
pretonic, painollista tavua edeltävä tavu
propretonic, painollista tavua edeltävää tavua edeltävät tavut
post-tonic, painollisen tavun jälkeen oleva tavu
2.2 PAINO VOI OLLA ANTEPENULTIMALLA VAIN LYHYEEN
VOKAALIIN LOPPUVISSA SANOISSA
Jos viimeinen tavu on pitkävokaalinen (pitkä vokaali tai diftongi), niin paino ei voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla.
Sanan lopussa olevat αι- ja οι-päätteet luetaan tavuopin kannalta siis lyhyiksi.
2.3 NOMINEISSA PAINO PYSYY SAMALLA TAVULLA
Nomineilla ja partisiipeilla paino pysyy samalla tavulla kuin yksikön nominatiivimuodossa (eli sanakirjamuodossa), jollei se siirry edellisen säännön perusteella kolmanneksi viimeiseltä tavulta toiseksi viimeiselle (antepenultimalta penultimalle). Partisiippien ja infinitiivien paino pyritään yleensä merkitsemään sanavartalon viimeiselle tavulle.
ἄγγελος ὁ (176x) enkeli, sanansaattaja, viestinviejä, ilmoituksen tuoja
ἀγγέλου τοῦ yks. G enkelin
ἄγγελοι οἱ mon. N enkelit
ἄνθρωπος ὁ (551x) ihminen
ἀνθρώπου τοῦ yks. G ihmisen
ἄνθρωποι οἱ mon. N ihmiset
2.4 VERBIEN PERSOONAMUODOISSA PAINO ON NIIN KAUKANA
LOPUSTA KUIN MAHDOLLISTA
Verbien persoonamuodoissa eli finiittisissä muodoissa paino on yleensä niin kaukana lopusta kuin mahdollista. Korko ei kuitenkaan voi olla augmenttia (verbin menneen ajan tunnus) kauempana.
Katso muut poikkeukset:
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi.
Kirjapaja 2003/2008, s. 59–60
Lyhyeen tavuun loppuvissa paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli
antepenultimalla:
παι-δεύ-ε-τε te kasvatatte
Pitkään tavuun loppuvissa paino toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla:
παι-δεύ-ω (13x) minä kasvatan (sanakirjan perusmuoto)
2.5 SUPISTUVIEN MUOTOJEN PAINO
Supistuvien muotojen paino lasketaan supistumattomista muodoista.
μισέω [μῑ-] (40x) vihata > μισῶ
μίσε-ε (supistumaton muoto, paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla,
koska lopputavu on lyhyt)
> μίσει (akt. imperat. prees. yks. 2.) vihaa!
vrt. μισέ-ει (akt. ind. prees. yks. 3.) hän vihaa > μισεῖ
μισέ-ετε (supistumaton muoto, paino on kolmanneksi viimeisellä
tavulla, koska lopputavu on lyhyt)
> μισεῖτε
(akt. ind./imperat. prees. mon. 2.) te vihaatte tai vihatkaa!
3. KORKO- ELI PAINOMERKIT (AKSENTIT)
ά akuutti eli nouseva
Akuutti on yleispainomerkki, joka voi esiintyä kaikilla tavuilla sekä lyhyessä että pitkässä vokaalissa. (acutus [-cū-] terävä)
ὰ gravis [-ă-] eli laskeva
Gravis on viimeisellä tavulla akuutin sijasta silloin, kun sitä seuraa lauseen sisällä painollinen sana. Sanan perusmuodossa (sanakirjamuodossa) ei koskaan käytetä gravista. (gravis raskas, painava)
λέγει πατήρ isä sanoo
πατὴρ λέγει
λέγω (1330x) sanoa
πατήρ ὁ (414x) isä
ᾶ sirkumfleksi eli nouseva–laskeva
Sirkumfleksi voi olla vain pitkällä tavulla, joko viimeisellä tai toiseksi viimeisellä – ei koskaan kolmanneksi viimeisellä eli antepenultimatavulla. Toiseksi viimeisellä tavulla sirkumfleksi on aina silloin, kun lopputavu on lyhyt.
δοῦλος ὁ (124x) orja, palvelija
δούλου τοῦ yks. G orjan, palvelijan
3.1 KOLMANNEKSI VIIMEISEEN PAINOLLISEEN TAVUUN
MERKITÄÄN AKUUTTI
Jos paino on kolmanneksi viimeisellä tavulla eli antepenultimalla, niin painomerkki on aina akuutti. Paino voi olla kolmanneksi viimeisellä tavulla vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
ἄνθρωπος ὁ ihminen
ἀνθρώπου τοῦ yks. G ihmisen
3.2 TOISEKSI VIIMEISEN TAVUN PAINOMERKKI ON AKUUTTI TAI
SIRKUMFLEKSI
Jos paino on toiseksi viimeisellä tavulla eli penultimalla, niin se on joko akuutti tai sirkumfleksi. Sirkumfleksi on vain pitkällä tavulla ja vain silloin, kun viimeinen tavu on lyhyt.
δοῦλος ὁ
δούλου τοῦ
vrt. τέκνον τό (99x) lapsi
τέκνου τοῦ lapsen
3.3 VIIMEISELLÄ TAVULLA VOI OLLA MIKÄ TAHANSA
PAINOMERKKI
Jos paino on viimeisellä tavulla eli ultimalla, niin se voi olla mikä tahansa painomerkeistä, sirkumfleksi kuitenkin vain pitkällä tavulla. Jos sanakirjamuodossa on viimeisellä tavulla akuutti, ja tekstin sisässä samassa lauseessa sanaa seuraa painollinen sana, niin akuutin tilalle kirjoitetaan gravis.
λέγει πατήρ
πατὴρ λέγει
ψυχή [-ῡ-] ἡ (103x) sielu
γῆ ἡ (250x) maa (supistunut subst. < γαῖα)
4. PAINOTTOMAT SANAT
4.1 PROKLIITTISET ELI ETEENPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Prokliittiset eli "eteenpäin kallistuvat" sanat ovat aina painottomia ja ne liittyvät kiinteästi seuraavaan sanaan ja muodostavat sen kanssa yhden painokokonaisuuden.
[πρό prep. (47x) + G eteen, edessä, ennen
(sekä ajallisesti että paikallisesti)]
[κλίνω [-ῑ-] (7x) kallistaa, laittaa nojaamaan,
laskea alas (aurinko, päivä) > klinikka eli paikka jossa on kallistuttu makuulle > kliininen]
Painosääntöjen näkökulmasta prokliittiset sanat eivät ole itsenäisiä sanoja, vaan muodostavat seuraavan sanan kanssa sanaliiton, jossa on vain yksi paino jälkimmäisellä sanalla.
UT:ssa esiintyy seuraavat 7 prokliittista sanaa, jotka kaikki alkavat vokaalilla:
• ὁ ἡ τό art. & dem.pron. (19904x, Matt. 1:2)
ὁ ho mask. yks. N (saks. der)
ἡ hee fem. yks. N (saks. die)
οἱ hoi mask. mon. N (saks. die)
αἱ hai fem. mon. N (saks. die)
• prepositiot eli etusanat
εἰς eis (1768x) + A johonkin (illatiivi eli sisätulento)
ἐκ ek, ἐξ eks (916x) + G jostakin (elatiivi eli sisäeronto)
ἐν en (2757x) + D jossakin (inessiivi eli sisäolento)
• konjunktiot eli sidesanat
εἰ ei (507x) jos
ὡς hoos (504x) kuten, niin kuin
• negaatio eli kieltosana
οὐ uu, οὐκ uuk, οὐχ uukh (1613x) ei
4.2 ENKLIITTISET ELI TAAKSEPÄIN KALLISTUVAT SANAT
Enkliittisten eli taaksepäin kallistuvien sanojen paino on edellisellä sanalla,
joka voi saada toisen painomerkin.
[ἐγώ egoo (1802x) minä] μου muu gen. minun
μοι moi dat. minulle
με me akk. minut, minua
[σύ sy (1066x) sinä] σου suu gen. sinun
σοι soi dat. sinulle
σε se akk. sinut, sinua
Yksikön toisen persoonan muodot voivat kuitenkin olla myös painollisia:
σοῦ, σοί, σέ
τις tis indef.pron. (526x) joku, jokin, eräs
vrt. τίς interrog.pron. (555x) kuka, mikä, mitä, miksi
• kysymyssanaan τίς merkitään poikkeuksellisesti aina akuutti,
ei koskaan gravista
ποτε pote adv. (29x) nyt sitten (esim. Gal. 2:6)
• usein myös painollisena ποτέ
εἰμί eimi (2461x) olla-verbin indikatiivin preesensin
kaksitavuiset muodot (BT 8.1.3 s. 82 [84])
vrt. εἶμι kulkea, mennä, tulla (esiintyy UT:ssa vain yhdysverbeissä)
φημί feemi (66x) sanoa-verbin indikatiivin preesensin
kaksitavuiset muodot (BT 8.1.6 s. 83 [85])
[εὐφημισμός adj. (0x, LXX 0x) hyviä sanoja puhuva
> eufemismi, kiertoilmaus, kaunistelu,
εὔφημος adj. (1x, Fil. 4:8) hyvältä kuuluva]
γε ge part. (27x) korostaa edellistä sanaa
που puu part. (4x) jossakin, noin
τε te konj. (215x) ja (yhteen liittävä)
-δε -de konj. (2801x) ja, mutta, taas (itsenäisenä sanana painollinen δέ)
-περ -per vahvistava liitepartikkeli
-νυν -nyn nyt, vahvistava liitepartikkeli
-τοι -toi tosiaan, vahvistava liitepartikkeli
5. HENKÄYS- ELI SPIRITUS-MERKIT
Henkäys- eli spiritus-merkkejä on kaksi:
spiritus asper [spī-] ̔
(karhea/kova henkäys)
spiritus lenis [lē-] ̓
(lauhkea/vieno henkäys)
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on pieni c-kirjaimen näköinen merkki (sulku auki), niin silloin lausuttaessa lisätään sanan alkuun h-äänne.
ἁ ha
Jos sananalkuisen vokaalin päällä on edellisen merkin peilikuva (sulku kiinni), niin silloin sana alkaa suoraan vokaalilla ilman h-äännettä.
ἀ a
asper lenis
ἁ ha/haa ἀ a/aa
ἑ he ἐ e
ἡ hee ἠ ee
ἱ hi/hii ἰ i/ii
ὁ ho ὀ o
ὑ hy/hyy -
ὡ hoo ὠ oo
ἥλιος ὁ heelios (32x) aurinko
ἱερόν τό hieron (71x) temppeli
(hieron-sana on kolmitavuinen, ιε ei ole diftongi)
ὥρα ἡ hooraa fem. (106x) tunti, aika, hetki > engl. hour
Sananalkuisissa diftongeissa henkäysmerkki kirjoitetaan jälkimmäisen vokaalin päälle.
αἱ hai αἰ ai
αὑ hau αὐ au
εἱ hei εἰ ei
εὑ heu εὐ eu
ηὑ heeu ηὐ eeu
οἱ hoi οἰ oi
οὑ huu οὐ uu
υἱ hyi
αἴρω airoo (101x) nostaa
αἷμα τό haima (97x) veri > haima, hemoglobiini jne.
Jos sana alkaa roo-kirjaimella, niin siihen merkitään spiritus asper -merkki.
ῥαββί ὁ rabbi (15x) rabbi, hepr. "minun suureni"
῾Ρώμη ἡ Roomee (8x) Rooma
6. MUUT LUKUMERKIT
6.1 KOROONIS ELI SULAUTUMISMERKKI
Koroonis-merkki (koronis) on spiritus lenis -merkin kaltainen (᾿).
Koroonis eli sulautumismerkki osoittaa kahden sanan sulautuneen yhteen. Yhteensulautumista kutsutaan nimellä kraasis (krasis).
κορωνίς ἡ (0x, LXX 0x) mutka, kurvi, kiemura (> lat. corona [-rō-],
"seppele, kruunu, reunus", engl. crown jne.)
κρᾶσις ἡ (0x, LXX 0x) sekoitus, sulautuminen
[κεράννυμι [-ῡ-] 3x sekoittaa]
καὶ ἐάν κἄν ja jos, vaikkakin
καὶ ἐγώ κἀγώ ja minä
καὶ ἐκεῖ κἀκεῖ ja siellä
καὶ ἐκεῖθεν κἀκεῖθεν ja sieltä
καὶ ἐκεῖνος κἀκεῖνος ja tuo, se, hän
καὶ ἐμοί κἀμοί ja minulle
τὰ αὐτά ταὐτά sama, samat
τὸ ἐναντίον τοὐναντίον päinvastoin
τὸ ὄνομα τοὔνομα nimeltä
vrt. jotta ei > jottei
tämänlainen > tällainen
6.2 APOSTROFI ELI HEITTOMERKKI
Apostrofi eli heittomerkki on sekin ulkomuodoltaan identtinen spiritus lenis ja koroonis-merkkien kanssa. Heittomerkki osoittaa sanan lopussa olevan vokaalin katoamisen eli elision.
ἀποστροφή ἡ (0x, LXX 19x) pois heittäminen, poisheitto;
takaisin kääntyminen, palaaminen
ἀπόστροφος adj. (0x, LXX 0x) pois heitetty
στρέφω (21x) kääntää, muuttaa, palauttaa, kääntyä, muuttua
lat. elisio [ēlī-] pusertaminen, puristaminen, pois heittäminen, poisheitto (elido [ēlī-] työntää tai ajaa ulos, poistaa, pusertaa, ruhjoa)
Elisio tapahtuu eräissä tavallisissa lyhyeen vokaaliin päättyvissä sanoissa silloin, kun seuraava sana alkaa vokaalilla tai diftongilla.
ἀλλά ἀλλ᾿ part. (638x) mutta, vaan, kuitenkin
ἀντί ἀντ᾿ prep. (22x) vastapäätä oleminen
+ G sijaan, sijaan, asemesta
pref. vastaan, vastakohta, sijasta, puolesta
ἀπό ἀπ᾿ prep. (648x) siirtyminen pois jonkun luota
+ G -lta, -sta, jonkun luota, pois
pref. pois, -lta, -sta, täydellisesti, takaisin; etäisyys
δέ δ᾿ konj. (2801x) ja, mutta, taas, puolestaan
διά δι᾿ prep. (668x) läpi/kautta kulkeminen, syy
+ G läpi, kautta
+ A tähden (ilmaisee syyn), välityksellä
pref. läpi, halki, kautta, toiselle puolelle, edelleen,
erilleen, hajalleen
ἐπί ἐπ᾿ prep. (891x) päällä oleminen tai päälle siirtyminen
+ G päällä
+ D päällä
+ A päälle
pref. päällä, päälle, luona, luo, vastaan, kohtaan
κατά κατ᾿ prep. (476x) siirtyminen alas tai jotakin pitkin
+ G alas, vastaan
+ A mukaan, pitkin, kautta
pref. alas, alle, vastaan, hajottaminen
μετά μετ᾿ prep. (470x) jonkun kanssa oleminen; muutos
+ G kanssa
+ A jälkeen, takana
pref. yhteys, muutos
οὐδέ οὐδ᾿ neg. + konj. (144x) ja ei
παρά παρ᾿ prep. (194x) luona oleminen, luokse tuleminen,
luota lähteminen
+ G luota
+ D luona, vierellä
+ A luo, viereen
pref. lähellä, vieressä, viereen, luo, ohi, salaa,
vastoin
τοῦτο τοῦτ᾿ dem.pron. tämä, ntr. yks. nom./akk.
myös: τοῦτό ἐστιν τουτέστιν tämä on
οὗτος αὕτη τοῦτο dem.pron. (1391x) lähellä oleva:
tämä, hän
ὑπό ὑπ᾿ prep. (220x) alla oleminen, alle siirtyminen
+ G ilmaisee agentin
+ A alle, alla
pref. alla, alle, hiljaa, salaa, vähitellen,
epämääräisyys
Huomaa myös:
ἐκ ἐξ prep. (916x) sisästä pois siirtyminen
+ G -sta, ulos, pois, jostakin
pref. ulos, täysin, julkisesti
Jos elision jälkeen κ-, π- tai τ-kirjaimia seuraa vokaali, jossa on spiritus asper eli h-äänne, niin ne vaihtuvat vastaaviin henkäyksellisiin eli aspiroituneisiin äänteisiin:
ἀντί ἀνθ᾿
ἀπό ἀφ᾿
ἐπί ἐφ᾿
κατά καθ᾿
μετά μεθ᾿
ὑπό ὑφ᾿
6.3 TREEMA ELI EROTUSPISTEET
Joota- ja hypsiilon-vokaaleihin voi liittyä treema eli erotuspisteet. Se osoittaa, että nämä vokaalit eivät muodosta diftongia edellisen vokaalin kanssa, vaan kuuluvat eri tavuihin.
᾿Αχαΐα [-χᾱίᾱ] ἡ A-khaa-i-aa (neljä tavua) (10x) Akhaia
(yksi Kreikan maakunnista)
῾Εβραϊστί heb-ra-is-ti (neljä tavua) adv. (7x) heprean/aramean kielellä,
hepreaksi/arameaksi
Μωϋσῆς ὁ Moo-y-sees (kolme tavua) (80x) Mooses,
hepr. Moshe, "vedestä nostava"
Πτολεμαΐς ἡ Pto-le-ma-is (neljä tavua) (1x) Ptolemais
(satamakaupunki Akkon kreikkalais-roomalainen nimi, 10 km Haifasta pohjoiseen)
7. VÄLIMERKIT
kreikka suomi
. . (piste)
, , (pilkku)
· ("yläpiste") ; (puolipiste) tai : (kaksoispiste)
; ? (kreikan puolipiste on kysymysmerkki!)