OS Pois läheltäni, kaikki erilaiset! (Joh. 9:24–38, 20 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Usko ja epäusko -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-pois-laheltani-kaikki-erilaiset.html
1. PARANNETTU AJETAAN ULOS,
JUMALAN SANAN TUNNUSTAVA EROTETAAN
2. SADDUKEUKSEN JA FARISEUKSEN SYDÄN - MINUN SYDÄMENI
3. PISKUINEN LAUMA
4. JUMALAN SANA KUTSUU KAIKKIA USKOON JA AUTUUTEEN
5. OIKEA JUMALAN SANAN ASETTAMA YHTEYDEN RAJA
6. JEESUKSEEN USKOVA ON KUTSUTTU ELÄMÄÄN MAAILMAN KESKELLÄ
7. KRISTUS LUOPUI KAIKESTA MEIDÄN PUOLESTAMME
1. PARANNETTU AJETAAN ULOS, JUMALAN SANAN TUNNUSTAVA EROTETAAN
Päivän evankeliumissa kohtaamme sokeana syntyneen miehen, jonka Jeesus oli sapattina parantanut. Muutamat fariseuksista sanoivat kuitenkin ihmeen tehneestä Jeesuksesta: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia." Lopulta tilanne johti siihen, että mies, joka todisti Jeesuksen hänet parantaneen, ajettiin ulos. Olivathan juutalaiset jo aiemmin keskenään sopineet, että se, joka tunnusti Jeesuksen Kristukseksi eli Messiaaksi, oli erotettava synagogasta. (Joh. 9) Me elämme samankaltaista aikaa.
Ajattele homoseksuaalista taipumusta kokevaa ihmistä, joka kertoo että Jeesus on hänet tuosta sairaudesta ja synnistä parantanut. Uloshan tuollainen Jeesuksen parantama meidän kansankirkostamme nykyisin heitetään. Tai ajattele pastoria, joka tunnustaa Herran käskyn eli Jumalan lain ja haluaa kilvoitella sen mukaisesti; sen käskyn, joka kieltää naista toimimasta seurakunnan opettajana eli lain, joka asettaa miehen vaimonsa pääksi (1. Moos. 3:16; 1. Kor. 11:3, 14:34, 37; 1. Tim. 2:11-15, 3:2; Tiit. 1:6). Tällainen paimen erotetaan.
Meidän uskovien, jotka joudumme pahan vallassa olevassa maailmassa ja väärässä kirkossa ahtaalle, ei ole kuitenkaan syytä pörhistellä rintaamme ja ajatella: Me sitä vasta pyhiä ja hurskaita olemmekin, kun joudumme tuollaista vastustusta valtaapitävien taholta kokemaan! Kyllä sitä ylpeää ulossulkemis- ja erottamishalua on meissäkin.
2. SADDUKEUKSEN JA FARISEUKSEN SYDÄN - MINUN SYDÄMENI
Erityisesti kaksi juutalaisten ryhmää, saddukeukset ja fariseukset, sulkivat ulos ja erottivat joukostaan niin Herramme Jeesuksen ja kuin Hänen seuraajansa. Israelin kansan johtomiehet, saddukeukset, olivat kiinnittäneet huomionsa ja sydämensä tähän ajalliseen elämään. He olivat ohittaneet ja hylänneet lähes kaikki hankalat ja vaikeasti todistettavat ja havaittavat asiat: enkelit, uskon ruumiin ylösnousemukseen, viimeisen tuomion ja kuoleman jälkeisen elämän.
Ei tarvitse käyttää paljon mielikuvitusta ja soveltamiskykyä huomatakseen Jeesuksen ajan olleen samankaltainen, kuin mitä me nyt täällä Suomessa elämme. Oman muodollisesti Jumalalle kuuluvan kansamme johtomiehet eli poliittiset päättäjät eivät juuri tuonpuoleisista välitä. Hyvä, jos ottavat omien päätöstensä seurauksia huomioon edes muutamien vuosien tähtäimellä, vuosikymmenistä puhumattakaan.
Myös kansankirkossamme ovat aina vain vahvistuneet ne äänenpainot, jotka suuntaavat ajatuksia yhä enemmän ikuisuudesta ajallisiin. Kansankirkon johtajia näyttää kiinnostavan enemmän se, minkälaisen tuomion he saavat maallisissa oikeusistuimissa kuin se, minkälaisen tuomion he tulevat kerran saamaan taivaallisessa tuomioistuimessa. Saddukealaisuus eli ikuisuusnäkökulman hylkääminen elää ja voi hyvin tämän päivän Suomessa. Taitaa sitä löytyä usein myös minun puseroni sisältä.
Fariseukset, kansan uskonnolliset opettajat, olivat taas keskittyneet ja kietoutuneet omaan ihmiskeskeiseen ja pikkutarkkaan lain noudattamiseen ja sen vaatimiseen. Metsää he eivät puilta nähneet. Niinpä Jumalan sanan tärkein ja syvin sisältö eli usko Jumalan hyvyyteen, samoin kuin myös lain täyttymys eli rakkaus, olivat heiltä hukassa. Fariseukset eivät nöyrtyneet Jumalan täydellisyyttä vaativan lain edessä tunnustamaan itseänsä lain rikkojiksi ja syntisiksi. Heissä ei ollut myöskään armahtavaisuutta eikä rakkautta heikkoja ja syntisiä kohtaan.
Nimi 'fariseus' johtuu hepreankielisestä parash-sanasta, joka tarkoittaa alun perin jakamista ja erottamista (E. Klein, Etymological Dictionary, s. 533). Historiallisesti fariseus-nimi johtunee siitä, että tämä viimeistään makkabilaisaikana eli 160-luvulla eKr. olemassa ollut ryhmä oli vallankäytön suhteen oppositiossa eli erotettu pois hallituksesta. Fariseukset eivät olleet koskaan, yhtä vuosikymmenen jaksoa (76-67 eKr.) lukuun ottamatta, poliittisessa vallassa.
Fariseukset ajattelivat olevansa moraalisesti ja uskonnollisesti parempia kuin muut ihmiset. Fariseus ajatteli ansaitsevansa omalla lainkilvoittelullaan iankaikkisen pelastuksen. He olivat erottautuneet arkipäivän elämässä syntisistä ja pakanoista, erityisesti ateriayhteydestä. Tämä farisealainen oppi levisi lopulta koko juutalaisuuteen, ja siksi juutalaiset eivät saaneet aterioida yhdessä pakanoiden kanssa. Tämän päivän ortodoksijuutalaisuus on farisealaisuuden nykyinen vaihe.
Fariseuksia ei ole tarvinnut koskaan kaukaa hakea. Seuraavanlainen opetus ja ajattelu ovat Suomessa yleisiä: Kun elät kunnollisesti: et syyllisty mihinkään raskaisiin rikkomuksiin - tai et ainakaan jää niistä kiinni - suojelet luontoa, olet suvaitsevainen ja humaani, niin eiköhän ne taivaan portit sinulle oman elämäsi perusteella aukene. Rikolliset huumeiden välittäjät, pedofiilit ja kansanmurhaajat ne kadotukseen joutuvat, ei tavallinen kunnollinen asiansa hoitava suomalainen kansa, joka maksaa veronsa - niin kirkolliset kuin maallisetkin.
Meidän uskovien keskellä farisealaisuus myös elää. Se tulee esiin ylpeytenä, joskus myös kavalasti ulkoiseen nöyryyteen piilotettuna. Kuvittelemme oman hyvän elämämme tekevän meistä paremmin pelastuksen ansaitsevia: Emme harjoita haureutta ja tee huorin eli hylkää puolisoa ja nai toista, emme katso pornoa internetistä tai tuijota salkkareita, emme juo viinaa tai polta tupakkaa, annamme rahaa hyviin tarkoituksiin, torjumme homosuhteet ja naispappeuden; sanalla sanoen olemme hyviä ja hurskaita.
Mutta kuule, ystävä! Et sinä pääse taivaaseen minkään noiden edellä mainitun asian tähden. Pääset kirkkauteen yksin ja vain ja ainoastaan siksi, että Jeesus on elänyt ja kuollut sinun puolestasi. Ja vaikka sinä tai kuka tahansa olisi kaikkiin noihin mainittuihin synteihin syyllistynyt ja jättänyt tekemättä kaiken tuossa mainitun hyvän, niin Jeesuksen puoleen kääntyessäsi saat kaiken anteeksi. Hyvä elämä ei vie taivaaseen eivätkä synnit helvettiin. Yksin usko Jeesukseen sinut pelastaa. Ja yksin epäusko, se että et usko Jeesuksen kuolleen ristillä juuri sinun syntiesi tähden, vie sinut helvettiin.
Farisealaisuus elää ja voi hyvin tämän päivän Suomessa ja seurakunnan keskellä. Elää se minussakin.
3. PISKUINEN LAUMA
Mutta palataanpa tuohon alkutilanteeseen, Jeesuksen parantamaan mieheen ja juutalaisiin, jotka Herran torjuivat. Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana jotkut Häneen uskoivat, mutta paljon useammat eivät uskoneet. Näin on ollut aina. Suurin osa ihmisistä on aina jäänyt epäuskoisten joukkoon. Herran omat ovat piskuinen lauma, joka ei voi perustella omaa olemassaoloaan ja uskoaan sillä, että meitä on enemmän kuin toisia. Jumalan omat ovat läpi maailmanhistorian joutuneet elämään marginaalisena vähemmistönä, usein halveksittuna ja jopa vainottuna. Harvat ovat ne, jotka ovat elämän tien löytäneet.
Jumala on kuitenkin kaikkina aikoina armossaan säilyttänyt uskovan jäännöksen, siemenen eli seurakunnan, jolle Herran nimi ja sana ovat kunniassa ja rakkaat. Psalmissa 35 näitä Jumalan omia kutsutaan maan hiljaisiksi. Jakeessa 20 puhutaan jumalattomista vihollisista, jotka "eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan". (Ps. 35:20) Maan hiljaiset ovat niitä, jotka ovat säilyttäneet suuren luopumuksen keskellä toivonsa ja uskonsa Jumalaan ja Hänen pyhään sanaansa, Raamattuun.
Kiitos Herralle, on täällä Suomen Siionissakin näitä maan hiljaisia, jotka kaiken tämän häpeämättömän luopumuksen ja maailmanmielisyyden keskellä uskovat Jeesukseen. Monet Herran omat kokevat olonsa kuitenkin kovin yksinäiseksi. Eiväthän nämä maassa vallitsevan laittomuuden ja jumalattomuuden tähden hiljaa Jumalan puoleen huokaavat muodosta mitään suurilukuista ryhmää. Herra on kuitenkin läpi historian pitänyt yllä siemenen, joskus hyvinkin vähäisen, joka on säilyttänyt kaiken hädän ja synnin keskellä uskonsa pelastavaan Jumalaan.
Joskus joukko on ollut vain kourallisen kokoinen, kuten Nooan aikana vain 8 henkeä koko maailmasta. Moni on kuvitellut hädän keskellä olevansa ainoa, joka turvaa Herraan ja ei luovu Hänen sanastaan. Näin oli esimerkiksi profeetta Elian laita, joka luuli ahdistuksessaan olevansa ainoa Herran palvelija koko Israelissa. Herra ilmoitti kuitenkin Elialle, että maassa oli vielä 7000 sellaista, jotka eivät olleet polvistuneet Baalin edessä. Samoin siinä sukupolvessa, joka ristiinnaulitsi oman Herransa ja Pelastajansa Jeesuksen, oli myös niitä, jotka kiinnittävät toivonsa Jumalaan ja Hänen Raamatussa annettuihin lupauksiin.
Meidänkin aikanamme ja omassa maassamme on hajallaan oleva pieni joukko Elävän Jumalan puoleen huokaavia, jotka odottavat kirjoitusten lupaamaa Herran Jeesuksen tulemusta. Siihen joukkoon minäkin haluan kuulua. Toivottavasti myös sinä.
4. JUMALAN SANA KUTSUU KAIKKIA USKOON JA AUTUUTEEN
Lähdimme liikkeelle tilanteesta, jossa Jeesus ja Hänen omansa erotettiin ja suljettiin pois. Tästä löydämmekin yhden tekijän, mikä erottaa Jumalan omat niistä, jotka Herran omia eivät ole. Tarkastelen nyt asiaa siitä näkökulmasta, ketkä erottavat ihmisiä. Nyt en puhu niistä, jotka erotetaan eli tulevat erotetuksi. Puhun nyt eristäytymisestä ja asenteesta muihin kuin omaan ryhmään kuuluviin.
Jeesukseen uskova irrottautuu Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta ajallisesta eristäytymisestä ja arkipäivän elämässä oman ryhmän korottamisesta. Jumalan oma ei kuvittele olevansa ihmisenä, oman elämänsä perusteella, parempi ja pyhempi kuin muut ihmiset. Pyhän Hengen vaikuttama usko on uskoa Jeesukseen ja Hänen pyhyyteensä; ei ihmiseen ja ihmisen kilvoitteluun. Jumalan sanan mukainen usko ei sulje muita ihmisiä pois, vaan pikemminkin kutsuu toisiakin, erilaisia ja kaukana olevia, Herraa lähelle, uskomaan synnit anteeksi.
Eristäytyminen ja oman joukon korottaminen toisten yläpuolelle on tyypillistä niin Jeesuksen torjuneelle juutalaisuudelle kuin esimerkiksi tämän päivän suomalaisuudelle - tietyistä tarkkaan rajatuista sisäänpäin lämpiävistä ryhmistä puhumattakaan. Juutalaisuuden perussävel on, niin silloin ennen kuin nytkin: vain me olemme ansainneet Jumalan kansan pyhän nimen ja aseman - muut ovat syystäkin ja omasta ansiostaan saastaisia pakanoita.
Jeesukseen uskovan asenteet eivät ole tällaisen kansallisen ylpeyden, itsekorotuksen ja muiden halveksunnan mukaisia. Jeesukseen uskova tunnustaa, että kaikki ihmiset ovat rotuun, sukupuoleen, taloudelliseen asemaan, kulttuuriin, tapoihin, uskontoon, terveydentilaan ja ulkoiseen menestykseen katsomatta yhtä rakkaita Jumalalle. Jeesus rakastaa palavasti niitäkin, jotka pilkkaavat ja vainoavat Häntä. Jeesus kuoli ristillä jokaisen maailman ihmisen syntien tähden. Jeesus kärsi niidenkin puolesta, jotka eivät koskaan tuota sovitusta ja rakkautta tule vastaanottamaan. Iankaikkiseen kadotukseen joutuvan suurin tuska lienee lopulta se, kun hän viimeisellä tuomiolla tajuaa, että hän ei ylpeydessään ottanut vastaan Jeesuksen verellä jo etukäteen maksettua taivaslippua.
Muukalaisviha ja erilaisten, omaan ryhmään kuulumattomien ulkopuolisten halveksiminen, on tuttua meille. Rasistisia asenteita ja omahyväistä kukkoilua ei tarvitse etsiä kaukaa. Riittää, kun katsoo peiliin. Miten helposti alamme kuvitella, että omissa joukoissa kulkevat, tietyissä omissa herätysliikkeissämme tai muissa vastaavissa toiminnoissa mukana olevat, olemme jotenkin parempia kuin muut.
Jumalan maailmassa ja silmissä ei kuitenkaan ole eroa ihmisen ja ihmisen välillä. Kaikki, joka ainoa, on hengellisesti langennut ja kuollut jo paratiisissa Aadamin kupeissa (1. Kor. 15:22). Ja jokaiselle tarjotaan yhtä lailla pelastusta Jeesuksessa. Ei ole Jumalan silmissä eroa suomalaisella tai ruotsalaisella, venäläisellä tai turkkilaisella, somalilla tai nigerialaisella, romaanilla tai kiinalaisella, arabilla tai albaanilla. Jumala on valmistanut pelastuksen näille jokaiselle ja kaikille muillekin tässä mainitsematta jääneille tuhansille kansoille. Jeesus on tarkoitettu yhtäläisesti jokaiselle, kaikille nyt vielä synnissä eläville kansoille ja ihmisille. Jumalan lapsi tunnustaa ja näkee tuon maailmanlaajuisen, kaikkia kansoja koskevan pelastuksen, jonka Jeesus on tuottanut.
Juutalaisen sisäänpäin lämpiävyyden ja itsekorotuksen tuntien on yksi suurimmista kristinuskon ihmeistä, että alun perin vain juutalaisista koostunut alkuseurakunta suostui ottamaan yhteyteensä myös pakanoita. No, kitkatta ja taisteluittahan se ei toki tapahtunutkaan, kuten esimerkiksi Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä voimme lukea.
Olemmeko me valmiit ottamaan vastaan erilaista kieltä puhuvia, erilaisesta kulttuurista tulevia ja erilaisia tapoja noudattavia? Hyväksymmekö heidät ihmisinä, samalla tavalla Jumalan kaltaiseksi luotuina, langenneina ja ennen kaikkea Jeesuksessa pelastettuina niin kuin me itsekin? Hyväksymmekö heidät, jotka ovat samalla tavalla Jeesuksen rakastamia ja lunastamia kuin me itsekin? Vai onko meidän sydämemme kova muukalaista kohtaan (eli Muukkosta kohtaan, muukalaistahan sukunimeni tarkoittaa)?
Luonnostaan sydämemme on kova. Mutta Jeesus haluaa murtaa omalla rakkaudellaan ja kärsimyksellään meidän omahyväisyytemme, ylpeytemme ja sisäänpäin lämpiävyytemme, kuin myös pelkomme erilaisuutta kohtaan. Pääsemme lihassamme paljon helpommalla, kun seurustelemme ja pidämme yhteyttä vain niiden kanssa, jotka ovat samasta joukosta kuin itse olemme. Mutta tämä ei ole Jeesuksen tie.
5. OIKEA JUMALAN SANAN ASETTAMA YHTEYDEN RAJA
Puhun nyt tässä arkipäivän elämästä maailman keskellä, en seurakunnan jäsenistä eli niistä, joiden kanssa polvistumme syömään ja juomaan Herramme pyhää ruumista ja verta. Seurakunnan elämässä ja ehtoollispöydässä meitä koskee Jumalan sanan käsky karttaa katumatonta synnintekijää ja harhaoppista (Matt. 18:17, Tiit. 3:10).
Apostoli Paavali kirjoittaa Pyhän Hengen johdatuksessa: "Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? 13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1. Kor. 5:11-12)
Sellainen seurakunnan jäsen, joka itsepintaisesti, varoituksista ja ojentamisesta huolimatta, pysyy Jumalan sanaa ja kunniaa halveksivissa harhaopeissa tai syntielämässä, on itse itsensä tuominnut ja erottanut siitä joukosta, joka haluaa ojentautua Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan jakamattoman Kristuksen Kirkon tunnustuksen mukaan. Jos joku hylkää Jumalan sanan ja lain, se on Pyhän Raamatun, niin tällainen on laittomuuden tekijä, jonka Jeesus heittää ulos viimeisellä tuomiolla (Matt. 7:21-23).
Jotta tämä valtavin onnettomuus, kadotukseen joutuminen, ei ketään yllättäisi, niin seurakunnan keskellä on tarkoin opetettava Jumalan sanan totuutta. Jeesus käskee apostoleitaan eli seurakunnan saarnavirkaan kutsuttuja: "... opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä Minä olen käskenyt teidän pitää." (Matt. 28:20) Kaikkein perustavin ja tärkein totuus on se, että Jumala ja Hänen Sanansa on pyhä, mutta minä syntinen en vain kykene tuota sanaa todeksi elämään. Anna anteeksi, Herra Jeesus Kristus!
6. JEESUKSEEN USKOVA ON KUTSUTTU ELÄMÄÄN MAAILMAN KESKELLÄ
Puhun nyt siis Jeesukseen uskovien suhteesta näihin ulkopuolisiin, sellaisiin, jotka eivät tunnusta Raamatun pyhien kirjoitusten mukaista apostolista uskoa ja järjestystä. Tarkoitan niitä, joita ei kutsuta veljiksi ja sisariksi Herrassa Jeesuksessa ja joiden kanssa meillä ei ole yhteistä ehtoollispöytää.
Jeesus ei ole kutsunut seuraajaansa helppoon, turvalliseen lintukotoelämään, jossa yhteyttä pidetään vain niihin, joilla on sama kallis Jeesuksen uskon lahja kuin meillä. Eikö evankeliumin tähden, Jumalan rakkauden tähden, meidät ole nimenomaan kutsuttu näkemään vaivaa, luopumaan omasta mukavuudestamme ja helposta turvallisesta elämästä kärsivien tähden? Niiden tähden, jotka elävät maailmassa synnin vallassa tai harhaoppisina ihmiskäskyjen alla, ovat vailla Ystävää ja Valoa, Ystävää isolla y:llä; Valoa isolla v:llä?
Kuinka olisi evankeliumi, Valo ja Pelastus - itse Herra Jeesus Kristus - voinut tulla meidänkään luoksemme, jollei olisi ollut niitä englantilaisia piispa henrikejä, jotka oman terveytensä ja elämänsä vaakalaudalle asettaen tulivat kylmään Pohjolaan sanaa julistamaan? Kuinka evankeliumi olisi voinut levitä eri kansakuntiin ja kieliin, jollei olisi ollut niitä, jotka ovat seurustelleet ja osoittaneet rakkautta myös oman joukkonsa ulkopuolisiin?
7. KRISTUS LUOPUI KAIKESTA MEIDÄN PUOLESTAMME
Lähetys- ja evankelioimistyö, niiden tekeminen ja tukeminen niin rukouksin kuin varoinkin, vaatii luopumista monesta muusta asiasta. Mutta kun itkemme mukavuuksiemme ja näennäisen turvallisuutemme perään, niin olkoon silloin mielessämme se, minkälaisista mukavuuksista itse Herramme luopui meidän tähtemme.
Suostuisiko maailman rikkain mies luopumaan vallastaan, arvostaan, terveydestään, ystävistään, sukulaisistaan ja omaisuudestaan ja antamaan ne viheliäiselle ja haisevalle rappioalkoholistille? Ja ottamaan itse vastaan puliveivarin löyhkäävät vaatteet, ohikulkevien pilkan, yösijana toimivan pahvihökkelin asunnoksi, luhistumispisteessä olevan ruumiin ja jatkuvan viinan tai huumeen tuskan sekä huutavan tyhjyyden, häpeän ja itseinhon sisällä? Suostuisinko edes minä tai suostuisitko edes sinä tällaiseen vaihtokauppaan? Motiivina vain yksinkertaisesti se, että tuo katuojan asukki on minulle niin rakas?
Jeesuksen asema taivaan kuninkaana ja Jumalan Sanana oli ennen Hänen maailmaan tuloaan äärettömästi korkeampi kuin mahtavimmankaan vallankäyttäjän asema täällä maanpäällä. Ja Jeesuksen asema ristillä synniksi tehtynä käärmeenä oli äärettömästi huonompi kuin surkeimmankaan ihmisen tilanne voi koskaan täällä maan päällä olla. Jeesus suostui luopumaan kaikesta - täydellisesti kaikesta, sillä Hänellä oli kaikki mistä luopua - minun vuokseni ja sinun vuoksesi.
Rukoilemme: Rakas Vapahtajamme Jeesus Kristus! Anna meille anteeksi meidän sydämemme kovuus, ylpeytemme ja koko epäuskomme kaikkine väärine hedelmineen. Täytä meidät Sinun ristisi tuntemisella ja ylösnousemuksesi valolla. Tee meistä, itsessämme syntisistä ja hauraista saviastioista, Sinun käyttöösi sopivia rakennuskiviä ja työkaluja maailmanlaajuisen Kirkkosi rakentamiseen. Anna meille armosi, niin että me kerran saamme olla siinä joukossa, joka vanhurskasten ylösnousemuksessa saa ylistää ja kiittää Sinua iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Usko ja epäusko -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-pois-laheltani-kaikki-erilaiset.html
1. PARANNETTU AJETAAN ULOS,
JUMALAN SANAN TUNNUSTAVA EROTETAAN
2. SADDUKEUKSEN JA FARISEUKSEN SYDÄN - MINUN SYDÄMENI
3. PISKUINEN LAUMA
4. JUMALAN SANA KUTSUU KAIKKIA USKOON JA AUTUUTEEN
5. OIKEA JUMALAN SANAN ASETTAMA YHTEYDEN RAJA
6. JEESUKSEEN USKOVA ON KUTSUTTU ELÄMÄÄN MAAILMAN KESKELLÄ
7. KRISTUS LUOPUI KAIKESTA MEIDÄN PUOLESTAMME
1. PARANNETTU AJETAAN ULOS, JUMALAN SANAN TUNNUSTAVA EROTETAAN
Päivän evankeliumissa kohtaamme sokeana syntyneen miehen, jonka Jeesus oli sapattina parantanut. Muutamat fariseuksista sanoivat kuitenkin ihmeen tehneestä Jeesuksesta: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia." Lopulta tilanne johti siihen, että mies, joka todisti Jeesuksen hänet parantaneen, ajettiin ulos. Olivathan juutalaiset jo aiemmin keskenään sopineet, että se, joka tunnusti Jeesuksen Kristukseksi eli Messiaaksi, oli erotettava synagogasta. (Joh. 9) Me elämme samankaltaista aikaa.
Ajattele homoseksuaalista taipumusta kokevaa ihmistä, joka kertoo että Jeesus on hänet tuosta sairaudesta ja synnistä parantanut. Uloshan tuollainen Jeesuksen parantama meidän kansankirkostamme nykyisin heitetään. Tai ajattele pastoria, joka tunnustaa Herran käskyn eli Jumalan lain ja haluaa kilvoitella sen mukaisesti; sen käskyn, joka kieltää naista toimimasta seurakunnan opettajana eli lain, joka asettaa miehen vaimonsa pääksi (1. Moos. 3:16; 1. Kor. 11:3, 14:34, 37; 1. Tim. 2:11-15, 3:2; Tiit. 1:6). Tällainen paimen erotetaan.
Meidän uskovien, jotka joudumme pahan vallassa olevassa maailmassa ja väärässä kirkossa ahtaalle, ei ole kuitenkaan syytä pörhistellä rintaamme ja ajatella: Me sitä vasta pyhiä ja hurskaita olemmekin, kun joudumme tuollaista vastustusta valtaapitävien taholta kokemaan! Kyllä sitä ylpeää ulossulkemis- ja erottamishalua on meissäkin.
2. SADDUKEUKSEN JA FARISEUKSEN SYDÄN - MINUN SYDÄMENI
Erityisesti kaksi juutalaisten ryhmää, saddukeukset ja fariseukset, sulkivat ulos ja erottivat joukostaan niin Herramme Jeesuksen ja kuin Hänen seuraajansa. Israelin kansan johtomiehet, saddukeukset, olivat kiinnittäneet huomionsa ja sydämensä tähän ajalliseen elämään. He olivat ohittaneet ja hylänneet lähes kaikki hankalat ja vaikeasti todistettavat ja havaittavat asiat: enkelit, uskon ruumiin ylösnousemukseen, viimeisen tuomion ja kuoleman jälkeisen elämän.
Ei tarvitse käyttää paljon mielikuvitusta ja soveltamiskykyä huomatakseen Jeesuksen ajan olleen samankaltainen, kuin mitä me nyt täällä Suomessa elämme. Oman muodollisesti Jumalalle kuuluvan kansamme johtomiehet eli poliittiset päättäjät eivät juuri tuonpuoleisista välitä. Hyvä, jos ottavat omien päätöstensä seurauksia huomioon edes muutamien vuosien tähtäimellä, vuosikymmenistä puhumattakaan.
Myös kansankirkossamme ovat aina vain vahvistuneet ne äänenpainot, jotka suuntaavat ajatuksia yhä enemmän ikuisuudesta ajallisiin. Kansankirkon johtajia näyttää kiinnostavan enemmän se, minkälaisen tuomion he saavat maallisissa oikeusistuimissa kuin se, minkälaisen tuomion he tulevat kerran saamaan taivaallisessa tuomioistuimessa. Saddukealaisuus eli ikuisuusnäkökulman hylkääminen elää ja voi hyvin tämän päivän Suomessa. Taitaa sitä löytyä usein myös minun puseroni sisältä.
Fariseukset, kansan uskonnolliset opettajat, olivat taas keskittyneet ja kietoutuneet omaan ihmiskeskeiseen ja pikkutarkkaan lain noudattamiseen ja sen vaatimiseen. Metsää he eivät puilta nähneet. Niinpä Jumalan sanan tärkein ja syvin sisältö eli usko Jumalan hyvyyteen, samoin kuin myös lain täyttymys eli rakkaus, olivat heiltä hukassa. Fariseukset eivät nöyrtyneet Jumalan täydellisyyttä vaativan lain edessä tunnustamaan itseänsä lain rikkojiksi ja syntisiksi. Heissä ei ollut myöskään armahtavaisuutta eikä rakkautta heikkoja ja syntisiä kohtaan.
Nimi 'fariseus' johtuu hepreankielisestä parash-sanasta, joka tarkoittaa alun perin jakamista ja erottamista (E. Klein, Etymological Dictionary, s. 533). Historiallisesti fariseus-nimi johtunee siitä, että tämä viimeistään makkabilaisaikana eli 160-luvulla eKr. olemassa ollut ryhmä oli vallankäytön suhteen oppositiossa eli erotettu pois hallituksesta. Fariseukset eivät olleet koskaan, yhtä vuosikymmenen jaksoa (76-67 eKr.) lukuun ottamatta, poliittisessa vallassa.
Fariseukset ajattelivat olevansa moraalisesti ja uskonnollisesti parempia kuin muut ihmiset. Fariseus ajatteli ansaitsevansa omalla lainkilvoittelullaan iankaikkisen pelastuksen. He olivat erottautuneet arkipäivän elämässä syntisistä ja pakanoista, erityisesti ateriayhteydestä. Tämä farisealainen oppi levisi lopulta koko juutalaisuuteen, ja siksi juutalaiset eivät saaneet aterioida yhdessä pakanoiden kanssa. Tämän päivän ortodoksijuutalaisuus on farisealaisuuden nykyinen vaihe.
Fariseuksia ei ole tarvinnut koskaan kaukaa hakea. Seuraavanlainen opetus ja ajattelu ovat Suomessa yleisiä: Kun elät kunnollisesti: et syyllisty mihinkään raskaisiin rikkomuksiin - tai et ainakaan jää niistä kiinni - suojelet luontoa, olet suvaitsevainen ja humaani, niin eiköhän ne taivaan portit sinulle oman elämäsi perusteella aukene. Rikolliset huumeiden välittäjät, pedofiilit ja kansanmurhaajat ne kadotukseen joutuvat, ei tavallinen kunnollinen asiansa hoitava suomalainen kansa, joka maksaa veronsa - niin kirkolliset kuin maallisetkin.
Meidän uskovien keskellä farisealaisuus myös elää. Se tulee esiin ylpeytenä, joskus myös kavalasti ulkoiseen nöyryyteen piilotettuna. Kuvittelemme oman hyvän elämämme tekevän meistä paremmin pelastuksen ansaitsevia: Emme harjoita haureutta ja tee huorin eli hylkää puolisoa ja nai toista, emme katso pornoa internetistä tai tuijota salkkareita, emme juo viinaa tai polta tupakkaa, annamme rahaa hyviin tarkoituksiin, torjumme homosuhteet ja naispappeuden; sanalla sanoen olemme hyviä ja hurskaita.
Mutta kuule, ystävä! Et sinä pääse taivaaseen minkään noiden edellä mainitun asian tähden. Pääset kirkkauteen yksin ja vain ja ainoastaan siksi, että Jeesus on elänyt ja kuollut sinun puolestasi. Ja vaikka sinä tai kuka tahansa olisi kaikkiin noihin mainittuihin synteihin syyllistynyt ja jättänyt tekemättä kaiken tuossa mainitun hyvän, niin Jeesuksen puoleen kääntyessäsi saat kaiken anteeksi. Hyvä elämä ei vie taivaaseen eivätkä synnit helvettiin. Yksin usko Jeesukseen sinut pelastaa. Ja yksin epäusko, se että et usko Jeesuksen kuolleen ristillä juuri sinun syntiesi tähden, vie sinut helvettiin.
Farisealaisuus elää ja voi hyvin tämän päivän Suomessa ja seurakunnan keskellä. Elää se minussakin.
3. PISKUINEN LAUMA
Mutta palataanpa tuohon alkutilanteeseen, Jeesuksen parantamaan mieheen ja juutalaisiin, jotka Herran torjuivat. Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana jotkut Häneen uskoivat, mutta paljon useammat eivät uskoneet. Näin on ollut aina. Suurin osa ihmisistä on aina jäänyt epäuskoisten joukkoon. Herran omat ovat piskuinen lauma, joka ei voi perustella omaa olemassaoloaan ja uskoaan sillä, että meitä on enemmän kuin toisia. Jumalan omat ovat läpi maailmanhistorian joutuneet elämään marginaalisena vähemmistönä, usein halveksittuna ja jopa vainottuna. Harvat ovat ne, jotka ovat elämän tien löytäneet.
Jumala on kuitenkin kaikkina aikoina armossaan säilyttänyt uskovan jäännöksen, siemenen eli seurakunnan, jolle Herran nimi ja sana ovat kunniassa ja rakkaat. Psalmissa 35 näitä Jumalan omia kutsutaan maan hiljaisiksi. Jakeessa 20 puhutaan jumalattomista vihollisista, jotka "eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan". (Ps. 35:20) Maan hiljaiset ovat niitä, jotka ovat säilyttäneet suuren luopumuksen keskellä toivonsa ja uskonsa Jumalaan ja Hänen pyhään sanaansa, Raamattuun.
Kiitos Herralle, on täällä Suomen Siionissakin näitä maan hiljaisia, jotka kaiken tämän häpeämättömän luopumuksen ja maailmanmielisyyden keskellä uskovat Jeesukseen. Monet Herran omat kokevat olonsa kuitenkin kovin yksinäiseksi. Eiväthän nämä maassa vallitsevan laittomuuden ja jumalattomuuden tähden hiljaa Jumalan puoleen huokaavat muodosta mitään suurilukuista ryhmää. Herra on kuitenkin läpi historian pitänyt yllä siemenen, joskus hyvinkin vähäisen, joka on säilyttänyt kaiken hädän ja synnin keskellä uskonsa pelastavaan Jumalaan.
Joskus joukko on ollut vain kourallisen kokoinen, kuten Nooan aikana vain 8 henkeä koko maailmasta. Moni on kuvitellut hädän keskellä olevansa ainoa, joka turvaa Herraan ja ei luovu Hänen sanastaan. Näin oli esimerkiksi profeetta Elian laita, joka luuli ahdistuksessaan olevansa ainoa Herran palvelija koko Israelissa. Herra ilmoitti kuitenkin Elialle, että maassa oli vielä 7000 sellaista, jotka eivät olleet polvistuneet Baalin edessä. Samoin siinä sukupolvessa, joka ristiinnaulitsi oman Herransa ja Pelastajansa Jeesuksen, oli myös niitä, jotka kiinnittävät toivonsa Jumalaan ja Hänen Raamatussa annettuihin lupauksiin.
Meidänkin aikanamme ja omassa maassamme on hajallaan oleva pieni joukko Elävän Jumalan puoleen huokaavia, jotka odottavat kirjoitusten lupaamaa Herran Jeesuksen tulemusta. Siihen joukkoon minäkin haluan kuulua. Toivottavasti myös sinä.
4. JUMALAN SANA KUTSUU KAIKKIA USKOON JA AUTUUTEEN
Lähdimme liikkeelle tilanteesta, jossa Jeesus ja Hänen omansa erotettiin ja suljettiin pois. Tästä löydämmekin yhden tekijän, mikä erottaa Jumalan omat niistä, jotka Herran omia eivät ole. Tarkastelen nyt asiaa siitä näkökulmasta, ketkä erottavat ihmisiä. Nyt en puhu niistä, jotka erotetaan eli tulevat erotetuksi. Puhun nyt eristäytymisestä ja asenteesta muihin kuin omaan ryhmään kuuluviin.
Jeesukseen uskova irrottautuu Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta ajallisesta eristäytymisestä ja arkipäivän elämässä oman ryhmän korottamisesta. Jumalan oma ei kuvittele olevansa ihmisenä, oman elämänsä perusteella, parempi ja pyhempi kuin muut ihmiset. Pyhän Hengen vaikuttama usko on uskoa Jeesukseen ja Hänen pyhyyteensä; ei ihmiseen ja ihmisen kilvoitteluun. Jumalan sanan mukainen usko ei sulje muita ihmisiä pois, vaan pikemminkin kutsuu toisiakin, erilaisia ja kaukana olevia, Herraa lähelle, uskomaan synnit anteeksi.
Eristäytyminen ja oman joukon korottaminen toisten yläpuolelle on tyypillistä niin Jeesuksen torjuneelle juutalaisuudelle kuin esimerkiksi tämän päivän suomalaisuudelle - tietyistä tarkkaan rajatuista sisäänpäin lämpiävistä ryhmistä puhumattakaan. Juutalaisuuden perussävel on, niin silloin ennen kuin nytkin: vain me olemme ansainneet Jumalan kansan pyhän nimen ja aseman - muut ovat syystäkin ja omasta ansiostaan saastaisia pakanoita.
Jeesukseen uskovan asenteet eivät ole tällaisen kansallisen ylpeyden, itsekorotuksen ja muiden halveksunnan mukaisia. Jeesukseen uskova tunnustaa, että kaikki ihmiset ovat rotuun, sukupuoleen, taloudelliseen asemaan, kulttuuriin, tapoihin, uskontoon, terveydentilaan ja ulkoiseen menestykseen katsomatta yhtä rakkaita Jumalalle. Jeesus rakastaa palavasti niitäkin, jotka pilkkaavat ja vainoavat Häntä. Jeesus kuoli ristillä jokaisen maailman ihmisen syntien tähden. Jeesus kärsi niidenkin puolesta, jotka eivät koskaan tuota sovitusta ja rakkautta tule vastaanottamaan. Iankaikkiseen kadotukseen joutuvan suurin tuska lienee lopulta se, kun hän viimeisellä tuomiolla tajuaa, että hän ei ylpeydessään ottanut vastaan Jeesuksen verellä jo etukäteen maksettua taivaslippua.
Muukalaisviha ja erilaisten, omaan ryhmään kuulumattomien ulkopuolisten halveksiminen, on tuttua meille. Rasistisia asenteita ja omahyväistä kukkoilua ei tarvitse etsiä kaukaa. Riittää, kun katsoo peiliin. Miten helposti alamme kuvitella, että omissa joukoissa kulkevat, tietyissä omissa herätysliikkeissämme tai muissa vastaavissa toiminnoissa mukana olevat, olemme jotenkin parempia kuin muut.
Jumalan maailmassa ja silmissä ei kuitenkaan ole eroa ihmisen ja ihmisen välillä. Kaikki, joka ainoa, on hengellisesti langennut ja kuollut jo paratiisissa Aadamin kupeissa (1. Kor. 15:22). Ja jokaiselle tarjotaan yhtä lailla pelastusta Jeesuksessa. Ei ole Jumalan silmissä eroa suomalaisella tai ruotsalaisella, venäläisellä tai turkkilaisella, somalilla tai nigerialaisella, romaanilla tai kiinalaisella, arabilla tai albaanilla. Jumala on valmistanut pelastuksen näille jokaiselle ja kaikille muillekin tässä mainitsematta jääneille tuhansille kansoille. Jeesus on tarkoitettu yhtäläisesti jokaiselle, kaikille nyt vielä synnissä eläville kansoille ja ihmisille. Jumalan lapsi tunnustaa ja näkee tuon maailmanlaajuisen, kaikkia kansoja koskevan pelastuksen, jonka Jeesus on tuottanut.
Juutalaisen sisäänpäin lämpiävyyden ja itsekorotuksen tuntien on yksi suurimmista kristinuskon ihmeistä, että alun perin vain juutalaisista koostunut alkuseurakunta suostui ottamaan yhteyteensä myös pakanoita. No, kitkatta ja taisteluittahan se ei toki tapahtunutkaan, kuten esimerkiksi Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä voimme lukea.
Olemmeko me valmiit ottamaan vastaan erilaista kieltä puhuvia, erilaisesta kulttuurista tulevia ja erilaisia tapoja noudattavia? Hyväksymmekö heidät ihmisinä, samalla tavalla Jumalan kaltaiseksi luotuina, langenneina ja ennen kaikkea Jeesuksessa pelastettuina niin kuin me itsekin? Hyväksymmekö heidät, jotka ovat samalla tavalla Jeesuksen rakastamia ja lunastamia kuin me itsekin? Vai onko meidän sydämemme kova muukalaista kohtaan (eli Muukkosta kohtaan, muukalaistahan sukunimeni tarkoittaa)?
Luonnostaan sydämemme on kova. Mutta Jeesus haluaa murtaa omalla rakkaudellaan ja kärsimyksellään meidän omahyväisyytemme, ylpeytemme ja sisäänpäin lämpiävyytemme, kuin myös pelkomme erilaisuutta kohtaan. Pääsemme lihassamme paljon helpommalla, kun seurustelemme ja pidämme yhteyttä vain niiden kanssa, jotka ovat samasta joukosta kuin itse olemme. Mutta tämä ei ole Jeesuksen tie.
5. OIKEA JUMALAN SANAN ASETTAMA YHTEYDEN RAJA
Puhun nyt tässä arkipäivän elämästä maailman keskellä, en seurakunnan jäsenistä eli niistä, joiden kanssa polvistumme syömään ja juomaan Herramme pyhää ruumista ja verta. Seurakunnan elämässä ja ehtoollispöydässä meitä koskee Jumalan sanan käsky karttaa katumatonta synnintekijää ja harhaoppista (Matt. 18:17, Tiit. 3:10).
Apostoli Paavali kirjoittaa Pyhän Hengen johdatuksessa: "Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? 13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1. Kor. 5:11-12)
Sellainen seurakunnan jäsen, joka itsepintaisesti, varoituksista ja ojentamisesta huolimatta, pysyy Jumalan sanaa ja kunniaa halveksivissa harhaopeissa tai syntielämässä, on itse itsensä tuominnut ja erottanut siitä joukosta, joka haluaa ojentautua Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan jakamattoman Kristuksen Kirkon tunnustuksen mukaan. Jos joku hylkää Jumalan sanan ja lain, se on Pyhän Raamatun, niin tällainen on laittomuuden tekijä, jonka Jeesus heittää ulos viimeisellä tuomiolla (Matt. 7:21-23).
Jotta tämä valtavin onnettomuus, kadotukseen joutuminen, ei ketään yllättäisi, niin seurakunnan keskellä on tarkoin opetettava Jumalan sanan totuutta. Jeesus käskee apostoleitaan eli seurakunnan saarnavirkaan kutsuttuja: "... opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä Minä olen käskenyt teidän pitää." (Matt. 28:20) Kaikkein perustavin ja tärkein totuus on se, että Jumala ja Hänen Sanansa on pyhä, mutta minä syntinen en vain kykene tuota sanaa todeksi elämään. Anna anteeksi, Herra Jeesus Kristus!
6. JEESUKSEEN USKOVA ON KUTSUTTU ELÄMÄÄN MAAILMAN KESKELLÄ
Puhun nyt siis Jeesukseen uskovien suhteesta näihin ulkopuolisiin, sellaisiin, jotka eivät tunnusta Raamatun pyhien kirjoitusten mukaista apostolista uskoa ja järjestystä. Tarkoitan niitä, joita ei kutsuta veljiksi ja sisariksi Herrassa Jeesuksessa ja joiden kanssa meillä ei ole yhteistä ehtoollispöytää.
Jeesus ei ole kutsunut seuraajaansa helppoon, turvalliseen lintukotoelämään, jossa yhteyttä pidetään vain niihin, joilla on sama kallis Jeesuksen uskon lahja kuin meillä. Eikö evankeliumin tähden, Jumalan rakkauden tähden, meidät ole nimenomaan kutsuttu näkemään vaivaa, luopumaan omasta mukavuudestamme ja helposta turvallisesta elämästä kärsivien tähden? Niiden tähden, jotka elävät maailmassa synnin vallassa tai harhaoppisina ihmiskäskyjen alla, ovat vailla Ystävää ja Valoa, Ystävää isolla y:llä; Valoa isolla v:llä?
Kuinka olisi evankeliumi, Valo ja Pelastus - itse Herra Jeesus Kristus - voinut tulla meidänkään luoksemme, jollei olisi ollut niitä englantilaisia piispa henrikejä, jotka oman terveytensä ja elämänsä vaakalaudalle asettaen tulivat kylmään Pohjolaan sanaa julistamaan? Kuinka evankeliumi olisi voinut levitä eri kansakuntiin ja kieliin, jollei olisi ollut niitä, jotka ovat seurustelleet ja osoittaneet rakkautta myös oman joukkonsa ulkopuolisiin?
7. KRISTUS LUOPUI KAIKESTA MEIDÄN PUOLESTAMME
Lähetys- ja evankelioimistyö, niiden tekeminen ja tukeminen niin rukouksin kuin varoinkin, vaatii luopumista monesta muusta asiasta. Mutta kun itkemme mukavuuksiemme ja näennäisen turvallisuutemme perään, niin olkoon silloin mielessämme se, minkälaisista mukavuuksista itse Herramme luopui meidän tähtemme.
Suostuisiko maailman rikkain mies luopumaan vallastaan, arvostaan, terveydestään, ystävistään, sukulaisistaan ja omaisuudestaan ja antamaan ne viheliäiselle ja haisevalle rappioalkoholistille? Ja ottamaan itse vastaan puliveivarin löyhkäävät vaatteet, ohikulkevien pilkan, yösijana toimivan pahvihökkelin asunnoksi, luhistumispisteessä olevan ruumiin ja jatkuvan viinan tai huumeen tuskan sekä huutavan tyhjyyden, häpeän ja itseinhon sisällä? Suostuisinko edes minä tai suostuisitko edes sinä tällaiseen vaihtokauppaan? Motiivina vain yksinkertaisesti se, että tuo katuojan asukki on minulle niin rakas?
Jeesuksen asema taivaan kuninkaana ja Jumalan Sanana oli ennen Hänen maailmaan tuloaan äärettömästi korkeampi kuin mahtavimmankaan vallankäyttäjän asema täällä maanpäällä. Ja Jeesuksen asema ristillä synniksi tehtynä käärmeenä oli äärettömästi huonompi kuin surkeimmankaan ihmisen tilanne voi koskaan täällä maan päällä olla. Jeesus suostui luopumaan kaikesta - täydellisesti kaikesta, sillä Hänellä oli kaikki mistä luopua - minun vuokseni ja sinun vuoksesi.
Rukoilemme: Rakas Vapahtajamme Jeesus Kristus! Anna meille anteeksi meidän sydämemme kovuus, ylpeytemme ja koko epäuskomme kaikkine väärine hedelmineen. Täytä meidät Sinun ristisi tuntemisella ja ylösnousemuksesi valolla. Tee meistä, itsessämme syntisistä ja hauraista saviastioista, Sinun käyttöösi sopivia rakennuskiviä ja työkaluja maailmanlaajuisen Kirkkosi rakentamiseen. Anna meille armosi, niin että me kerran saamme olla siinä joukossa, joka vanhurskasten ylösnousemuksessa saa ylistää ja kiittää Sinua iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.