OR Sapatti (OPETUKSET RAAMATTUTUNNIT)

or-sapatti.pdf
File Size:	561 kb
File Type:	pdf

Download File

Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 22.6.2025).

O OPETUKSET https://gen.fi/o.html
OR RAAMATTUTUNNIT https://gen.fi/or.html
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)

0. Tallenteet ja dokumentteja
1. Johdanto
2. Shabat eli sapatti tarkoittaa lepääjää, so. Kristusta haudassa
3. Kristus ja laki
     3.1 Ruumis, josta varjo heijastuu: sapatti on esikuva Kristuksesta
     3.2 Jeesus asettuu itse lain alle
     3.3 Jeesus kiristää lain vaatimukset äärimmilleen – ja täyttää ne itse
4. Lihallinen omavanhurskaus houkuttaa
5. Heikkouskoista hoivatkaa
6. Muukalaisten sapatti pyhällä vuorella?
7. Sapatin pitäminen tarkoittaa Jeesukseen uskomista
8. Raamatunkohtia
9. Lepopäivän pyhittäminen
     9.1 Luomiskertomuksen seitsemäs päivä
     9.2 Viikonpäivien numerointi: lakiuskonto vai armotalous?
   9.3 Lepopäivän pyhittäminen on kristityn elämän kiintopiste
     9.4 Pyhäpäivän siunaus

0. TALLENTEET JA DOKUMENTTEJA

Heprean helmi 17, Sapatti 1/11, 13.4.2025 (0.20)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pzm72o9fc9yt/
Youtube-video https://youtu.be/EB33AkhQJS8
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 18, Sapatti 2/11, 13.4.2025 (0.25)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p7a4wybenn7y/
Youtube-video https://youtu.be/W3-sJ5hTaWo
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 19, Sapatti 3/11, 27.4.2025 (0.16)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pmm17pxs5csb/
Youtube-video https://youtu.be/OrLaiCnqymQ
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 20, Sapatti 4/11, 27.4.2025 (0.24)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pz6s9i6zq34j/
Youtube-video https://youtu.be/ptDwfH1T560
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 21, Sapatti 5/11, 4.5.2025 (0.21)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p5sdvlsj8rzc/
Youtube-video https://youtu.be/33ziCRL1Hek
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 22, Sapatti 6/11, 4.5.2025 (0.20)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pds91oixb59w/
Youtube-video https://youtu.be/pr4iJ-d1kKY
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 23, Sapatti 7/11, 1.6.2025 (0.17)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p55y1luza5tq/
Youtube-video https://youtu.be/8FIzfUavGu8
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 24, Sapatti 8/11, 1.6.2025 (0.26)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p8ycwsjtkr17/
Youtube-video https://youtu.be/24euq-uKUPQ
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 25, Sapatti 9/11, 8.6.2025 (0.20)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pqj80xsla7mo/
Youtube-video https://youtu.be/xu8pKVrJluQ
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 26, Sapatti 10/11, 8.6.2025 (0.22)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/p7e2rhqbb62n/
Youtube-video https://youtu.be/7zNt_dAhiqQ
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

Heprean helmi 27, Sapatti 11/11, 22.6.2025 (0.17)
Tallenne https://gen.adobeconnect.com/pddq8i95j3c6/
Youtube-video https://youtu.be/w9UCbblU2SA
OR Sapatti
     https://gen.fi/or-sapatti.html

I Juha Muukkosen (Genesis ry) kotisivujen sivukartta
     https://gen.fi/info-sivukartta.html
K2 σάββατον sabbaton sapatti -sanue (70x)
   https://gen.fi/k2-18-sabbaton-sanue.html

Liljeqvist, Matti: Vanhan testamentin heprean ja aramean sanakirja.
    Finn Lectura 2010 (MLH)
Lisowsky, Gerhard: Konkordanz zum hebräischen Alten Testament.
    Dritte Auflage. Deutsche Bibelgesellschaft 1993 (KHAT)
Sipilä, Aino: Kalenteri kalentereista – ajanlaskusta kertovan kalenterin
    suunnittelu. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2015
     https://www.theseus.fi/handle/10024/92661

1. JOHDANTO

Vanhan liiton sapattikäskyä ja sen esikuvallisuutta Uuden liiton uskoville voidaan tutkia niin ensimmäisen, toisen kuin kolmannen uskonkappaleen näkökulmasta. Ensimmäinen uskonkappale koskee luomista ja siihen liittyviä jokaisen ihmisen luonnollisia tarpeita, jotka eivät riipu jumalasuhteesta, uskosta ja vakaumuksesta. Toinen uskonkappale koskee lunastusta eli syntien anteeksiantamista Vapahtajamme Golgatan ristillä vuodattaman viattoman veren tähden. Kolmas uskonkappale koskee pyhitystä eli Pyhän Hengen työtä, seurakuntaa ja pyhässä kasteessa uudestisyntyneiden kilvoittelua uskossa.

Ensimmäisen uskonkappaleen eli luomisen näkökulmasta tulisi mieluummin puhua sapatin sijasta viikoittaisesta lepopäivästä (1Moos02_02), joka on pidettävä erillään lunastukseen ja pyhitykseen liittyvästä hengellisestä sapatista.

1. Moos. 2:2 (1Moos02_02)
2 Ja lopetti/'saattoi päätökseen' Jumala seitsemäntenä päivänä työnsä/tehtävänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja hän 'piti taukoa'/lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän oli tehnyt. (1Moos02_02_JMR)

2 Seitsemäntenä päivänä Jumala saattoi päätökseen tekemänsä työn. Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta tekemästään työstä. (1Moos02_02_JM)
H8 1. Moos. 2:2 (sanastoa ja käännös)

Seuraavassa jakeessa (1Moos02_03) Jumala pyhittää seitsemännen päivän. Tämä kuuluu sitten jo toisen ja kolmannen uskonkappaleen piiriin.

1. Moos. 2:3 (1Moos02_03)
3 Ja siunasi Jumala seitsemännen päivän ja pyhitti sen, sillä siinä 'piti taukoa'/lepäsi kaikesta työstään/tehtävästään, jonka Jumala oli luonut 'tekemiseksi'/tehdessään. (1Moos02_03_JMR)

3 Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, sillä silloin Jumala lepäsi kaikesta työstään, jonka hän oli luodessaan tehnyt. (1Moos02_03_JM)
H8 1. Moos. 2:3 (sanastoa ja käännös)

Luotuisuutensa perusteella ihminen tarvitsee viikoittaista lepopäivää – samoin kuin esimerkiksi päivittäistä ruokaa ja juomaa. Mutta näiden ensimmäisen uskonkappaleen alueeseen kuuluvien luonnollisten tarpeiden täyttämistä ei pidä sekoittaa lunastukseen ja pyhitykseen, se on kuolemattoman sielun iankaikkiseen pelastukseen.

Room. 14:17
17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. (Room14_17)

Vanhan liiton sapatti-sanan kääntäminen yksioikoisesti lepopäiväksi voi olla ongelmallista. Silloin helposti sekoittuu luonnollinen Jumalan asettama työstä lepäämisen tarve (ensimmäinen uskonkappale) ja toisaalta (hengellinen) sapatti, joka tarkoittaa Kristusta ja hänen elämäänsä Jumalan lapsissa (toinen ja kolmas uskonkappale).

Sapatinlepo eli sapattijuhla on esikuva myös tulevasta iankaikkisesta sapatista eli taivaasta (Hepr04_09). Ensimmäisessä luomiskertomuksessa kaikkien muiden luomispäivien kohdalla on maininta päivän alkamisesta ja päättymistä. Mutta seitsemännen päivän kohdalta tällaiset maininnat puuttuvat.

Tämä alleviivaa sapatin ikuisuusluonnetta: taivaallinen sapatti ei pääty koskaan. Perillä Isän kodissa ilo ja riemu, Karitsan ylistys ja Jumalan kunnia ovat päättymättömiä. Uusi paratiisi, rikkomaton yhteys ja onni, on läsnä. Syntiä, kuolemaa ja tuskanitkua ei enää ole: ilosta siellä itketään ja nautitaan Vapahtajamme Jeesuksen rakkaudesta ja hyvyydestä täysin siemauksin.

K2 σάββατον sabbaton sapatti -sanue (70x)
     https://gen.fi/k2-18-sabbaton-sanue.html

2. SHABAT ELI SAPATTI TARKOITTAA LEPÄÄJÄÄ,
SO. KRISTUSTA HAUDASSA

Heprealaisessa VT:ssa eli Tanachissa esiintyy

• shabat- eli sapatti-sana 111 kertaa (= 3 x 37)
□ 37 on erityisen vahva Kristuksen luku,
mm. tärkeimmät Vapahtajamme nimet kreikankielisessä UT:ssa ovat sillä jaollisia kuin myös luvulla 8
□ luvun 111 mispar katan eli ns. pienin luku on 3 (= 1+ 1+ 1)
H6L Gematria, johd.
     https://gen.fi/h6l-gematria-johd.html

• shabaton-sana eli sapattijuhla 11 kertaa
□ luvun 11 mispar katan on 2 (1 + 1)

• mishbat-sana eli loppu 1 kerran
□ luvun 1 mispar katan on luonnollisesti 1

• kolme yleisnimeä eli appellatiivia (111 + 11 + 1) yhteensä 123 kertaa
□ näiden kolmen sanan esiintymismäärien pienimmät luvut ovat
3, 2 ja 1

• verbi 'shavat' 71 kertaa (= 10 x 7 + 1)
□ 71 on järjestyksessään 20. alkuluku (= 4 x 5)
□ luvun 71 mispar katan on 8 (= 7 + 1)

• henkilönnimi Shabetai {Shabtai} eli Sabbetai 3 kertaa

• sanueen sanat yhteensä 197 kertaa (= 22 x 32 - 1)
□ 197 on järjestyksessään 45. alkuluku

Shabat-sanan ja samalla shavat-juuren

• gematrinen lukuarvo 300 + 2 + 400 = 702 (= 33 x 26)
□ 26 on יהוה Jahve-nimen lukuarvo

• paikkalukuarvo 21 + 2 + 22 = 45 (= 32 x 5)
□ 9 (ט tet) eli 3 x 3 on suurin yksijäseninen kokonaisluku:
äärimmäinen, viimeinen, ajan ja iankaikkisuuden kohtaaminen
□ 5 (ה he) on Pyhän Hengen luku

Juurikirjaimet

H2 שבת shavat (71/197) lakata, loppua, tauota, levätä työstä (juuri)
ש shin/sin 'terävä raateluhammas' > s-kirjain
• Vapahtajamme selkään lyödyt raatelevat ruoskaniskut, veriseen
päähän painettu orjantappurakruunu, käsiin ja jalkoihin isketyt naulat sekä hänen kylkensä viiltänyt keihäs
• gematrinen lukuarvo 300 (= 102 x 3)
• paikkalukuarvo 21 (= 7 x 3)
ב bet 'rakennettu sisätila, talo, huone, koti, temppeli, pullo' > b-kirjain
• Vapahtajamme lihallinen ruumis
• gematrinen lukuarvo 2
• paikkalukuarvo 2

ת tav 'omistajan merkki, kruksi, risti' > t-kirjain
• Vapahtajallemme Golgatalle pystytetty teloituspuu
• gematrinen lukuarvo 400 (= 102 x 22)
• paikkalukuarvo 22 (= 11 x 2)

שָׁבַת shavat (71x, 1Moos02_02) lakata, loppua, pitää taukoa, levätä (verbi)

שַׁבָּת שבת
[šabbāṯ] shabat [mask. 3x: Jes56_02, Jes56_06, Jes66_23 &] fem.
(kattaal-nom.: ammatti/tekijännimi) (111x, 2Moos16_26) sapatti, tauko
'työstä lakkaaja, työn valmiiksi saattaja ja päättäjä, lepääjä',
• sovitustyönsä täyttänyt Kristus sapattina kalliohaudan levossa

שַׁבָּתוֹן שבתון
shabaton (oon-nom.) mask. (11x, 2Moos16_23) sapattijuhla
• päättymätön hääjuhla taivaassa

מִשְׁבָּת משבת
mishbat fem. (mem-nom.) (1x, Valit01_07) loppu, tuho
• Jeesuksen 'loppu ja tuho' Golgatan ristillä: "Se on täytetty!"

שַׁבְּתַי שבתי
Shabetai henk. mask. (3x) Sabbetai
• 'sapattina syntynyt'
= iankaikkisuudessa syntynyt Jumalan toinen persoona eli Kristus
• 'sapatin noudattaja' = synnittömästi elänyt Vapahtajamme Jeesus
• 'Jahven sapatti' = Jeesuksen kautta avattua uusi paratiisi
• 3x: Esra10_15, Neh08_07, Neh11_16

vrt.
שַׁבְּתַי צְבִי שבתי צבי
Shabetai Tsevi (Šabbetai Tsevi, Sabbatai Zevi) (1626–1676) juutalainen
messiaskandidaatti, joka kääntyi v. 1666 kuolemanrangaistuksen uhkaamana muslimiksi
Šabbetai Tsevi
     https://fi.wikipedia.org/wiki/Šabbetai_Tsevi

3. KRISTUS JA LAKI

3.1 RUUMIS, JOSTA VARJO HEIJASTUU:
SAPATTI ON ESIKUVA KRISTUKSESTA

Kol. 2:16–17
16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, (Kol02_16)
17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (Kol02_17)

Vanhan liiton juhlat ja sapatti ovat siis vain varjokuvia, siluetteja eli ääriviivakuvia, jotka syntyvät valon osuessa Messiaaseen, materiaan eli ihmiseksi syntyvään Jumalaan. Varjo muodostuu, kun valonlähde kohtaa materian, joka estää valon etenemisen suoraan tietylle alueelle eli pinnalle. Kun valo ei pääse suoraan johonkin kohtaan, koska jotakin on tiellä, muodostuu siihen kohtaan varjo.

Isä Jumala on antanut VT:ssa loistaa ilmoituksen valon, joka osuu Messiaaseen. Vapahtajamme muodon mukaisesti syntyy varjokuva. Varjokuvat tulivat konkreettisesti läpi elettäviksi Israelin jumalanpalveluksessa ja juhlissa.

Uudessa liitossa ei kuitenkaan ole enää varjokuvaa, vaan Jumala on itse tullut kolmiulotteisena, materiaan sitoutuneena ihmisenä eli ruumiina luoksemme. Vanhassa liitossa oli vain varjokuva. Uudessa liitossa on läsnä hän, jonka kautta tuo varjo oli muodostunut. Vanhan liiton varjokuvat toki yhä edelleen näyttävät ja opettavat, millainen Herramme on. Mutta varjokuvilla ei ole mitään itsenäistä, Jeesuksesta erillään olevaa tai hänestä riippumatonta merkitystä.

Varjokuvien kautta ei voi saada osakseen sitä, mitä materiaan tullut Luoja haluaa valituilleen antaa. Herramme Jeesus Kristus on ennen taivaaseen astumistaan asettanut pyhän kasteen, jotta uudestisyntyisimme, saisimme Pyhän Hengen lahjan, syntien anteeksiantamuksen ja Jumalan lapseuden. Hän on asettanut kiirastorstai-iltana pyhän ehtoollisen, jotta saisimme ottaa hänet vastaan materiassa myös suullamme ja kaikilla aisteillamme, tulla yhdeksi lihaksi hänen kanssaan. Vapahtajamme on asettanut Uuden liiton apostolisen paimenviran näitä sakramentteja eli armonvälineitä kuin myös rippiä ja sanan saarnaamista hoitamaan.

Sapattikäsky, kuten kaikki muutkin Vanhan liiton jumalanpalvelusta koskevat lait, oli väliaikainen aitaus, jossa Herra piti Messiaan sukukuntaa erossa pakanakansoista. Ihmiseksi syntyvä Jumala tarvitsi oman kansan, jonka keskelle hän saattoi tulla profeetallisten lupausten täyttymykseksi.

Vanhaa liittoa voisi kutsua myös esisopimukseksi, joka raukesi varsinaisen sopimuksen solmimisen eli Uuden liiton myötä. Ilman Jeesusta juutalaiset juhlat ja sapatti ovat hengellisesti voimattomia, ne eivät auta ihmistä Jumalan luokse. Vasta Jumalan ainosyntyisen Pojan tuntemisen myötä voi kohdata elävän Jumalan. Jolla ei ole Poikaa, ei ole Isääkään. Pojan hylkääminen merkitsee myös Isän hylkäämistä.

Joh. 15:23
23 Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. (Joh15_23)

1. Joh. 2:23
23 Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään,
mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. (1Joh02_23)

1 Joh. 5:12
12 Jolla on Poika, sillä on elämä.
Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1Joh05_12)

Sapattia ja Tanachin määräämiä muita juhlia lainomaisesti noudattamalla ei pääse lähemmäksi Jumalaa. Ilman Jeesusta ne tyydyttävät vain lihaa ja silittelevät ihmisen uskonnollista omavanhurskautta.

Jeesus tulkitsikin sapattikäskyä radikaalisti uudella tavalla:

Joh. 5:17–18
17 Mutta Jeesus vastasi heille [juutalaisille]:
"Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." (Joh05_17)
18 Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, koska hän ei ainoastaan vapauttanut (kreik. ἔλυε elyye) sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa omaksi Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi. (Joh05_18_JMR)

Matt. 12:8
8 Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt12_08)

Kaikilla jumalanpalvelus- ja juhlapäivälaeilla oli siis myös syvempi merkitys: ne olivat esikuvia tulevasta Messiaasta, jossa kaikki nuo jumalanpalveluselämän käskyt saivat täyttymyksensä. Vanhan liiton jumalanpalvelus oli vain varjokuva eli siluetti tulevasta Kristuksesta (Kol02_17). Kun itse konkreettinen ruumis eli Jeesus tuli, menetti temppelipalvelus ja juutalainen juhlakalenteri armonvälineluonteensa: ne olivat voimassa ja niistä oli apua Jumala-suhteessa vain Jeesukseen asti, joka täytti lopullisesti niiden esikuvallisen sisällön.

Sapattikäsky – se on viikon seitsemännen päivän eli lauantain pitäminen tarkasti säänneltynä ja rajoitettuna lepopäivänä – oli annettu vain Vanhan liiton kansalle, se on vanhalle Israelille eli ympärileikatuille juutalaisille. Uuden liiton kastettua kansaa tuo sapattikäsky ei koske (Apt15). Heprealaiskirjeen neljännen luvun mukaan (Hepr04) sapatti on vain profetiaa ja esikuvaa taivaassa pidettävästä ja nautittavasta iankaikkisesta sapatista, se on levosta ja Jumalan Sanan ylistämisestä.

Mitä sapatti siis kristitylle tarkoittaa? Miten meidän pitäisi suhtautua niihin, jotka opettavat tai jopa vaativat kristityiltä vanhatestamentillisen sapatin viettämistä, joko lauantaihin tai vaihtoehtoisesti sunnuntaihin muihin juhlapäiviin sovellettuna? "Pyhäpäivänä ei saa pestä pyykkiä." Koskeeko sapatti meitä pakanuudesta kristinuskoon tulleita? Kerrataan vielä perusasioita.

3.2 JEESUS ASETTUU ITSE LAIN ALLE

Aloitetaan Jeesuksen suhteesta Vanhan testamentin lakiin, joka on kaksitahoinen. Ensinnäkin Jeesus samastuu Israelin kansaan ja asettuu lain alle täyttäen sen niiden puolesta, jotka olivat siihen kykenemättömiä.

Matt. 5:17–18
17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan;
en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. (Matt05_17)
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat,
ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto,
ennen kuin kaikki on tapahtunut. (Matt05_18)

Joh. 8:46
46 Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? (Joh08_46)

3.3 JEESUS KIRISTÄÄ LAIN VAATIMUKSET ÄÄRIMMILLEEN
– JA TÄYTTÄÄ NE ITSE

Toisaalta Jeesus asettuu lain yläpuolelle tulkiten sen radikaalisti syvemmin kuin aiemmin. Jeesus ei suinkaan helpota lain vaatimusten täyttämistä vaan kiristää lain tulkinnan ja lain rikkomisesta koituvat rangaistukset äärimmilleen.

Jeesuksen suvereenisti käyttämä jumalallinen Minä Olen -ilmaisu sekä siihen liittyvä "mutta minä sanon teille" olivat täysin poikkeavia muuhun ympäröivään juutalaiseen rabbiiniseen kulttuuriin nähden.

K6 ἐγώ εἰμι Egoo Eimi 'Minä olen'
     https://gen.fi/k6-05-egoo-eimi-mina-olen.html

Israelin kansan oppineet puhuivat Jumalan sanasta, Jumalan käskyistä ja Jumalan valtakunnasta – Jeesus puolestaan: minun sanani, minun käskyni ja minun valtakuntani. Kukaan rabbi ei voinut uneksiakaan puhuvansa tällä tavalla ottaen suuhunsa Jumalan täyden arvovallan. Erityisesti tämä näkyy vuorisaarnassa:

Matt. 5:21–22
21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut tuomion.'
22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä kelvoton', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Matt. 5:27–32
27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin.' (Matt05_27)
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä,
on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. (Matt05_28)
29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi.
Sillä sinulle on parempi, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.
30 Jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi. Sillä sinulle on parempi, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan,
kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.
31 On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.'
32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden/huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hylätyn, tekee huorin.

Matt. 5:33–34
33 Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin',
ja: 'Täytä Herralle valasi.'
34 Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko,
älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
35 älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta,
älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;
36 äläkä vanno pääsi kautta,
sillä sinä et voi yhtään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;
37 vaan olkoon teidän puheenne:
'On', tai: 'ei.' Se, mitä siihen lisätään, on pahasta.

Matt. 5:38–42
38 Olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta.'
39 Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.
40 Jos joku tahtoo käydä kanssasi oikeutta ja ottaa paitasi, anna hänen saada viittasikin,
41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka pyytää sinulta lainaa.

Matt. 5:43–48
43 Olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä parjaavat ja vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa. Sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa sekä väärille että vanhurskaille.
46 Jos te näet rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille on siitä tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Jos osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän Isänne taivaissa on täydellinen.

Vuorisaarnassa Jeesus puhuu ja kertoo itsestään: Vapahtaja itse täyttää äärimmilleen viritetyt lain käskyt täydellisesti ja pilkuntarkasti. Hän on ainoa, joka siihen kykenee. Kukaan langenneen Aadamin siemenestä siinnyt perisyntinen ihminen ei kykene elämään vuorisaarnan ohjeiden mukaan.

Mutta kun Kristus itse asuu meissä uudestisynnytetyissä kristityissä, niin meidän hauraiden saviastioiden kautta hän kuitenkin alkaa tuoda esiin 'hänen tuntemisensa tuoksua'.

2. Kor. 2:14–17
14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme tuo joka paikassa ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle
sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
17 Sillä me emme ole kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa, vaan puhtaasta mielestä, Jumalasta lähtevänä, Jumalan edessä, Kristuksessa puhumme.

Kirjanoppineet saattoivat kehottaa kansaa ottamaan kannettavakseen taivaan valtakunnan eli Jumalan ikeen, toisin sanoen käskyjen noudattamisen. Jeesuksen sanat hänen ikeensä ottamisesta liittyvät tähän.

Matt. 11:28–30
28 Tulkaa minun luokseni, kaikki työtä tekevät ja raskautetut,
niin minä annan teille levon. (Matt11_28)
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta,
sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;
niin te löydätte levon sielullenne. (Matt11_29)
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. (Matt11_30)

Kirjanoppineiden ies oli se, että ihminen itse täyttää lain. Se on äärimmäisen raskasta ja epätoivoista raskaan kuorman alla raatamista.

10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?
11 Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin. (Apt15)

Kirjanoppineiden ikeen eli lain noudattamisen taakan kantaminen vie täydelliseen epätoivoon: "Minusta ei ole tähän." Tai sitten se johtaa ulkokultaisuuteen eli tekopyhyyteen, jossa näytellään toisille ihmisille ja jopa Jumalalle hurskasta ulkokuorta.

Matt. 6:1–4
1 Varokaa, ettette harjoita almujen antamista ihmisten edessä, että he teitä katselisivat, muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2 Sen tähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, kuten tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Vaan kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4 että almusi olisi salassa, ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Matt. 6:5–6
5 Kun rukoilette, älkää olko kuin tekopyhät; sillä mielellään he seisovat ja rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset näkisivät heidät. Totisesti sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa, ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Luuloteltu onnistunut ulkonainen kilvoittelu johtaa ylpeyteen ja lähimmäisten halpana pitämiseen.

Luuk. 18:11
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: "Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niin kuin tuo publikaani." (Luuk18_11)

Ulkoinen lain noudattamisen vaatimus johtaa myös siihen, että laista aletaan etsiä porsaanreikiä. Jotta arkipäivän elämässä edes jotenkin selviäisi, niin lakia on pakko alkaa viilata ja säädöksiä höllentää langenneelle ja heikolle ihmisluonnolle edes vähän paremmin sopiviksi. Tästä tavasta ortodoksijuutalaisuus on erityisen kuuluisa.

Jeesuksen ies on se, että hän itse täyttää lain meidän puolestamme. Joku saattoi vielä kyetä ulkoisesti täyttämään Vanhan liiton lain eli ei esimerkiksi harjoittanut haureutta/huoruutta lihassa.

Mutta Jeesuksen vuorisaarnassa asettamaa Uuden liiton lakia ei kukaan langenneen Aadamin siemenestä siinnyt pysty täyttämään. Vähintäänkin ajatuksissamme olemme jokainen murhaajia, huorintekijöitä ja haureellisia, varkaita, valehtelijoita ja kateellisia, sanalla sanoen epäjumalanpalvelijoita. Jokainen, ulkoisesti hurskainkin, osoittautuu Vapahtajamme sanojen edessä saastaiseksi ja syntiseksi, langenneeksi ja kaidalta tieltä pois poikenneeksi.

Jeesuksen opetus laista tiivistyy näihin sanoihin:

Matt. 5:48
48 Olkaa siis te täydelliset,
niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on. (Matt05_48)

Vaatimus olla Jumalan tavoin täydellinen eli sydänjuuriaan myöten puhdas ja viaton, totuudellinen ja rakastava on mahdoton täytettäväksi niin uudestisyntyneelle Jumalan lapselle kuin hengellisesti kuolleelle maailman lapselle. Siksi ainoa vaihtoehto Jumalalle kelpaamiseksi on armo: Jeesus Kristus itse täyttää meidän puolestamme lain (tekevä eli aktiivinen vanhurskaus) ja kärsii meille oikeudenmukaisesti kuuluvan kadotustuomion (passiivinen vanhurskaus).

4. LIHALLINEN OMAVANHURSKAUS HOUKUTTAA

Ihmisellä on lihallisuutensa eli vanhan ihmisensä puolesta kuitenkin sammumaton halu olla uskonnollinen ja omavanhurskas: se on sitä, että haluaa itse täyttää uskonnollisia lakeja Jumalan ja ihmisten suosion saavuttamiseksi. Siksi jokaisella kristityllä on ilmeinen vaara sortua Jeesuksen uskoon tulemisen jälkeenkin jälleen lakihenkisyyteen. Paavali nuhtelee Galatiassa asuvia uskovia juuri tästä.

Gal. 4:9–10
9 Nyt sitä vastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? (Gal04_09)
10 Te kiinnitätte huomionne päiviin, kuukausiin, juhla-aikoihin ja vuosiin. (Gal04_10)

Jos Uuden liiton kristitty pitää sapattikäskyä tai muiden juhlien viettämistä lakina, jonka rikkominen on syntiä eli se vaikuttaisi itsessään ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, on se heikkojen ja köyhien alkeisvoimien orjaksi ryhtymistä. Sapattikäskyn noudattamisvaatimus on harhaoppi, joka johtaa ihmisen pois Kristuksen tuottamasta ja lahjoittamasta vanhurskaudesta ja vapaudesta. Sapattikäskyä lakina noudattavalle Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen alkaa itse täyttää lakia Jumalaa tyydyttääkseen. Tämä on omavanhurskautta, ei kadotukselta pelastavaa Kristus-uskoa.

5. HEIKKOUSKOISTA HOIVATKAA

Toisaalta heikkouskoisuus – se, että ei jaksa vielä luottaa eli ei kykene vielä luottamaan Jeesuksen täyttäneen koko lakia meidän puolestamme – älköön olko ensimmäisenä aihe syyttämiseen. Heikko veli tai sisar, joka ei uskalla/rohkene tulla sapatti- tai ruokalakien alta evankeliumin vapauteen, tarvitsee pikemminkin rinnalla kulkemista ja apua, ei niinkään uskonopillista päälle käymistä.

Room. 14:1–19
1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö. Joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu. Mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.

5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä: kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden. Joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8 Jos me elämme, niin elämme Herralle. Jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sen tähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
9 Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.

10 Mutta sinä, miksi sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, miksi sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
11 Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni jokaisen polven on notkistuttava ja jokaisen kielen ylistettävä Jumalaa."
12 Niin siis jokaisen meidän on tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään [ruoka] ole epäpyhää itsessään, vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä,
sille se on epäpyhää.
15 Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
16 Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi,
17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista,
vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
18 Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. (Room14)

Meidän vapauteen päässeiden kristittyjen tehtävänä ei ole tuomita niitä toisia heikkoja kristittyjä, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet sapattikäskyn ja ruokalakien olleen vain Kristus-esikuvia – eivät siis enää meidän täytettäväksemme annettuja lakeja. Jos joku on nyt lain alla suhteessa sapattikäskyyn tai ruokalakeihin, niin meidän tehtävämme on kärsivällisesti kulkea hänen rinnallaan, olla häntä (ainakaan tarkoituksellisesti) loukkaamatta ja rukoillen ohjata häntä evankeliumin vapauteen.

Jos joku kuitenkin tuomitsee toisen kristityn, joka ei pidä sapattia tai syö vapaasti kaikkia ruokia, on tällainen tuomitsija lain rikkoja. Sapattikäsky on profetiaa eli tulevaisen varjoa ja esikuvaa Kristuksesta. Se, kuka opettaa ja vaatii, että kristityn on noudatettava Vanhan liiton sapattia tai muita juhla-aikoja tai jumalanpalveluslakeja tai ruokasääntöjä, on poissa Kristuksesta, jossa kaikki lait ovat täyttyneet.

Tällainen lainvartija on joutunut lain alle omavanhurskauteen, valmistamaan itse omaa pelastustaan omilla teoillaan. Jos hän vielä toisiakin niin opettaa, on tällaista vakavasti varoitettava, että hän ei sitoisi muitakin lakivanhurskauteen ja veisi sieluja pois Kristuksen evankeliumin vapaudesta.

Kol. 2:16–17
16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, (Kol02_17)
17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (Kol02_16)

6. MUUKALAISTEN SAPATTI PYHÄLLÄ VUORELLA?

Mutta siltikin – sanoo joku – esimerkiksi profeetta Jesaja kirjoittaa niin selvästi ja kirkkaasti siitä, että Herran kansaan liittyneiden muukalaisten on pidettävä sapatti:

Jes. 56:6–7
6 Muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, (Jes56_06)
7 ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahdutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. (Jes56_07)

Mitä vastaamme niille, jotka katsovat, että esimerkiksi tämä kohta sitoo myös pakanakristityt sapatin viettämiseen? Ensinnäkin meillä on Apostolien tekojen luku 15 (Apt15). Siinä kerrotaan Jerusalemissa ~50 jKr. pidetystä apostolien kokouksesta, jossa päätettiin, että pakanuudesta Jeesuksen uskoon tulleita ei pidä velvoittaa täyttämään VT:n jumalanpalvelus-, juhlapäivä- ja ruokalakeja.

Toiseksi meillä on Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeissa selvät sanat siitä, että Jeesuksen tulon myötä sapattilaki täytettiin ja se vapautettiin sitovuudestansa (Joh. 5:17–18, Matt. 12:8). Kolmanneksi meillä on Paavalin kirjeissä ja Heprealaiskirjeessä kirkas ja selvä todistus siitä, että sapatti oli vain tulevan esikuvaa, Kristus-profetiaa. Se, joka haluaa pitää sapattilain voimassa, ei usko Kristuksen täyttämään lakiin.

Edellä olevassa Jesajan kirjan kohdassa (Jes. 56:6–7) puhutaan ensinnäkin Vanhan liiton aikaisista juutalaisuuteen kääntyneistä pakanoista. Toiseksi siinä puhutaan esikuvallisesti Uuden liiton kansasta, joka pitää Sapatin eli uskon Jeesukseen.

Sapatti ei ole Uuden liiton armonväline, jonka kautta hoidetaan uskonelämää ja suhdetta Jumalaan. Herra Jeesus on asettanut apostolisen paimenviran hoitamaan seurakunnan keskellä sanan saarnaamista, kastetta, rippiä ja ehtoollista. Kristikunnassa ei valvota sapattilakia, jonka siteet Jeesus avasi auki. Vapahtajamme vapautti meidät toimimaan lähimmäisenrakkauden ehdoilla myös sapattina, so. lauantaina eli viikon viimeisenä päivänä.

Kristitty voi hyvin omintunnoin ja täydessä vapaudessa viettää luotuisuutensa edellyttämää eli ruumiinsa ja mielensä tarvitsemaa viikoittaista lepopäiväänsä periaatteessa minä viikonpäivänä hyvänsä.

Kristitty voi tehdä työtä joka sapatti eli lauantai lähimmäisiään palvellakseen. Ja jos lähimmäisen auttaminen sitä vaatii, niin yhtälailla myös sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, voi tehdä työtä. Ainoa tiettyyn viikonpäivään yksiselitteisesti liittyvä pyhyys on seurakunnan jumalanpalvelus. On luovuttamattoman tärkeää pyrkiä osallistumaan oman seurakunnan apostolisen uskon ja järjestyksen mukaiseen messuun, järjestettiin se sitten minä viikonpäivänä hyvänsä.

Jerusalemin alkuseurakunta on kokoontunut alusta alkaen yhteen Jeesuksen ylösnousemusta muistaen viikon ensimmäisenä työpäivänä eli sunnuntai-iltana. Vasta 300-luvulla lepopäivä siirrettiin lauantailta sunnuntaille.

Hepr. 10:25
25 Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette [Herran] päivän olevan. (Hepr10_25)

Jos seurakunnalla ei ole erityistä syytä muuttaa viikonpäivää, niin voimme hyvin seurata alkuseurakunnan ja Kristuksen kirkon 2000-vuotista käytäntöä ja kokoontua ehtoolliselle nauttimaan Kristuksen tosi ruumiin ja pyhän veren viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina. Tämä kristillisen messun viettäminen Jeesuksen ylösnousemusta muistaen viikon ensimmäisenä päivänä ei ole Vanhan liiton sapattikäskyn täyttämistä, joka vaatii työnteon lopettamista ja lepäämistä viikon viimeisenä päivänä eli lauantaina.

7. SAPATIN PITÄMINEN TARKOITTAA JEESUKSEEN USKOMISTA

Kaiken tämän jälkeen teemme vielä kertaukseksi yksinkertaisen kysymyksen: Mitä tarkoittaa esimerkiksi tuo Jesajan kirjan kohta sapatin pitävistä muukalaisista Herran pyhällä vuorella? Mitä sapatti syvimmiltään tarkoittaa? Tai pikemminkin: ketä sapatti siis tarkoittaa? Se tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Siksi voimme avata tuon Jesajan profetian oikean merkityksen esimerkiksi seuraavasti:

"Muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran Nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki jotka pitäytyvät Jeesukseen ja pysyvät minun Liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni." (teologisesti selitetty Jes. 56:6–7)

Kristitty, joka ei ole elämässään pitänyt yhtään lauantaita lepopäivänä, vaan on joka ainoa sapatti tehnyt täysillä maallista työtä, pääsee Jeesuksen uskon kautta taivaaseen. Ja sapatinvartija, joka on kilvoitellut ankarasti pitääkseen sapattikäskyt, joutuu helvettiin, jos ei usko Jeesukseen. Sapatilla ei ole mitään merkitystä ihmisen pelastukseen Jeesuksessa – yhtä vähän kuin on merkitystä muillakaan juhlapäivien viettämisellä tai ruokien valikoimisella.

On vain yksi ratkaiseva asia: Oletko saanut syntisi anteeksi Jeesuksen veren kautta? Uskotko pyhän kasteesi kautta häneen, joka on sinun puolestasi täyttänyt lain ja kärsinyt sinun puolestasi kadotustuomion? Jos voit vastata näihin kysymyksiin myöntävästi, niin silloin olet autuas taivaskansalainen. Et silloin tarvitse pelastuaksesi sen enempää sapattilakia kuin ruokasääntöjäkään.

Jumalan meille antamaa järkeä meidän täytyy toki käyttää viikkorytmissämme ja elintavoissamme – ja erityisesti hakeutua Jumalan sanan kuuloon ja ehtoollispöytään silloin kuin se on mahdollista. Mutta pelastus itsessään on Jeesuksessa jo täysi ja loppuun asti valmis. Ei siihen enää mitään sapatteja, tiettyjä juhlapäiviä tai ruokavalioita saa lisukkeeksi laittaa.

8. RAAMATUNKOHTIA

Ymmärrät oikein Vanhan testamentin opetuksen sapatista, kun luet sapatti-sanan tilalle "Jeesus". Sapatti tarkoittaa Jeesuksen täytettyä työtä, joka konkretisoitui Golgatan ristin jälkeisessä seitsemännen päivän hautalevossa. Kristuksen kirkko julistaa täytettyä sapattia eli Herran kuolemaa.

2. Moos. 20:8–11
8 Sapatinpäivän muistaminen sen pyhittämiseksi: (2Moos20_08_JMR)
9 Kuusi päivää teet työtä ja toimitat kaikki askareesi, (2Moos20_09_JMR)
10 mutta seitsemäs päivä on sapatti Herralle, sinun Jumalallesi. Et tee mitään työtä – sinä, sinun poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi, kotieläimesi tai muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. (2Moos20_10_JMR)
11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen. (2Moos20_11_JMR)

1. Kor. 11:26
26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan,
te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. (1Kor11_26)

Se, joka yrittää lisätä jotakin omaa työtä tai lain täyttämistä Herramme ansioon ja uhriin, pitää halpana Vapahtajamme elämää ja ristiä. Joka hylkää Jeesuksen, joutuu Jumalan tuomion alle kohti kadotusta.

2. Moos. 16:22–30
22 Mutta kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertaisesti, kaksi omer-mitallista kullekin. Kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle. (2Moos16_22)
23 Niin hän sanoi heille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi." (2Moos16_23)
24 He panivat sen talteen huomiseksi, niin kuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja. (2Moos16_24)
25 Mooses sanoi: "Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä kedolta mitään. (2Moos16_25)
26 Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, silloin ei sitä ole." (2Moos16_26)

Val. 3:22–23
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

2. Moos. 16:27–30
27 Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta he eivät löytäneet mitään. (2Moos16_27)
28 Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani? (2Moos16_28)
29 Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sen tähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä." (2Moos16_29)
30 Kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä. (2Moos16_30)

4. Moos. 15:32–36
32 Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä. (4Moos15_32)
33 Niin ne, jotka hänet tapasivat puita kokoamasta, toivat hänet Mooseksen ja Aaronin ja koko seurakunnan eteen. (4Moos15_33)
34 He panivat hänet vankeuteen, koska ei ollut vielä määrätty,
mitä hänelle oli tehtävä. (4Moos15_34)
35 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella." (4Moos15_35)
36 Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle,
ja he kivittivät hänet kuoliaaksi,
niin kuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. (4Moos15_36)

Sapatti on Jeesuksen Kristuksen ja hänessä saatavan taivaslevon varjo ja esikuva.

Kol. 2:16–23
16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
18 Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.

20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22 – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta – ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä. Mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol02)

Hepr. 4:1–11
1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin;
mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt,
koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon,
niin kuin hän on sanonut: "Niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni''', vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin:
"Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa."
5 Ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni."

6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen,
ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin,
eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niin kuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne."
8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon,
niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä.
9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa.
11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. (Hepr04)

Juutalainen sapatti samoin kuin muutkin Vanhan liiton jumalanpalvelusmenot olivat voimassa vain Jeesukseen asti. Sapattina eli lauantaina saa vapaasti tehdä hyvää ja palvella lähimmäisiään.

Joh. 5:17–18
17 Mutta Jeesus vastasi [juutalaisille]:
"Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." (Joh05_17)
18 Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, koska hän ei ainoastaan vapauttanut [kreik. ἔλυε elyye] sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa omaksi Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi. (Joh05_18_JM)

Matt. 12:1–13
1 Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki. Hänen opetuslastensa oli nälkä, ja he rupesivat katkomaan tähkäpäitä ja syömään.
2 Mutta kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina."
3. Niin hän sanoi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki,
kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä,
4 kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen seuralaistensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien?
5 Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
6 Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.
7 Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
8 Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra."

9 Hän lähti sieltä ja tuli heidän synagogaansa.
10 Katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan.
11 Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei,
jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan,
tartu siihen ja nosta sitä ylös?
12 Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas!
Sen tähden on lupa tehdä sapattina hyvää."
13 Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi!" Hän ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niin kuin toinenkin. (Matt12)

9. LEPOPÄIVÄN PYHITTÄMINEN

9.1 LUOMISKERTOMUKSEN SEITSEMÄS PÄIVÄ

Olemme edellä oppineet, että Vanhan liiton sapattilait eivät koske Uuden liiton kristittyjä. Onko sapatilla sitten meille mitään muuta merkitystä kuin olla esikuvana ja tulevaisen varjona Kristuksesta sekä tulevasta sapatinlevosta taivaassa? Kyllä on. Lähdetään liikkeelle luomiskertomuksesta.

Ensimmäisen luomiskertomuksen (1. Moos. 1:1–2:4a) päätteeksi Jumalan siis kerrotaan levänneen seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän jälkeen.

1. Moos. 2:1–4a
1 Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on.
2 Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.
3 Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.
4a Tämä oli kertomus taivaan ja maan synnystä, silloin kun ne luotiin.

Seitsemännen päivän lepo kertoo siis syvimmiltään Jeesuksen levosta kalliohaudassa. Luther opettaakin, että Jeesus täytti sapatin viettämiseen liittyvät käskyt ja kiellot nimenomaan tällä haudassa olemisellaan.

Siunauksesta (1Moos02_03) Luther puhuu puolestaan näin: "Vieläkin voimme nähdä ihmisen, joka on uskolla ja Pyhällä Hengellä täytetty ikään kuin tiedostamattomasti menettelevän, koska hänen hyvät tekonsa tapahtuvat hänen niistä tietämättään, ikään kuin hänen luontonsa pakottaisi häntä hyviä töitä tekemään; kuten näkyy kaikissa Kristuksen töissä." (Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta)

Luomiskertomuksesta puuttuvat seitsemännen päivän osalta kaikkiin muihin päiviin liittyvät maininnat illasta ja aamusta. Tämä korostaa seitsemännen päivän ikuisuusnäkökulmaa.

Jumalan luomisen kautta asettaman ajanlaskun seitsenrytmi laajenee myöhemmin vielä vuosiinkin.

3. Moos. 25:1–9
1 Herra sanoi Moosekselle Siinainvuorella:
2 "Sano israelilaisille: Kun te saavutte siihen maahan, jonka minä teille annan, maan tulee joka seitsemäs vuosi saada sapatinlepo Herran kunniaksi.
3 Kuutena vuotena voit kylvää peltosi, leikata viinitarhasi köynnöksiä ja korjata satoa,
4 mutta seitsemäs vuosi on maan lepovuosi, Herralle pyhitetty sapatti. Silloin et saa kylvää peltoasi etkä leikata viinitarhasi köynnöksiä.
5 Älä korjaa sitä viljaa, joka itsestään kasvaa peltoosi, äläkä kokoa hoitamattomiin köynnöksiisi kasvaneita rypäleitä. Silloin on maan sapattivuosi.
6 Levossa oleva maa antaa kuitenkin ravinnon teille, niin sinulle kuin orjillesi, palkkalaisillesi ja luonasi asuville muukalaisille.
7 Myös karjasi ja muut eläimet voivat syödä kaikkea, mitä maa itsestään tuottaa.
8 Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän,
9 anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne." (3Moos25)

Vuosiviikkotermiä eli seitsemän vuoden ajanjaksoa käytetään myös Danielin ennustuksissa (Dan. 9:25–27).

9.2 VIIKONPÄIVIEN NUMEROINTI: LAKIUSKONTO VAI ARMOTALOUS?

Suomessakin on vielä viime vuosikymmeniin asti noudatettu kalentereissa raamatullista päivien numerointia: sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, lauantai viimeinen eli seitsemäs. Kristinuskon näkökulmasta asia on juuri näin: Kristityn elämä alkaa sunnuntain levosta ja Jeesuksen ylösnousemuksen juhlinnasta. Työviikko on sitten ihmisen kiitosta Golgatan täytetystä työstä ja kuoleman voittamisesta. Lakiuskonto sen sijaan laittaa ihmisen ensin töihin ja vasta sitten antaa palkaksi levon.

Vuonna 1973 kalenterit muutettiin Suomessa alkavaksi maanantaista. Maallistuneen aikamme tarpeet vaativat viikon aloittamista työpäivällä. Jopa kesä- ja talviaikaan siirtymisen ajankohta, sunnuntain aamuyö, palvelee maallista työkalenteria. Ei sillä niin väliä, tullaanko sunnuntaina kirkkoon oikeaan aikaan, kunhan vain maanantaina ollaan jo sitten oikeaan aikaan töissä.

Kristillisen kirkon historiassa on puhuttu sunnuntaista myös kahdeksantena päivänä. Jeesuksen ylösnousemus aloitti uuden ajanlaskun, ihmiskunnan uuden viikon. Alkukristityt ovat kutsuneetkin sunnuntaita Herran päiväksi (Ilm01_10). Jeesus on uuden ihmiskunnan esikoinen. Hän on uusi Aadam, jonka ylösnousemusta ja taivaaseenastumista tulee jokainen Golgatan keskimmäisen ristin juurella syntinsä anteeksisaanut kerran seuraamaan.

Luther opettaa vanhasta ja uudesta Aadamista:
"Aadam on lankeemuksensa jälkeen maallinen Jumalan kuva: siis syntinen – vaikkei häntä sellaiseksi oltu alun perin luotukaan. Kristus on puolestaan taivaallinen Jumalan kuva: täydellisen rakkauden, laupeuden, armon, lempeyden, kärsivällisyyden, viisauden, valon ja ylenpalttisen hyvyyden ihminen. Koko hänen elämänsä tarkoitti lähimmäisen parasta ja kaikkien palvelua. Tätä kuvaa täytyy meidänkin kantaa ja hänen kaltaisekseen tulla. Hänen kuvansa on myös kärsimyksen, kuoleman, ylösnousemuksen, elämän, armon ja siveellisyyden kuva. Tämän kaltaisia ovat kaikki taivaalliset ihmiset, so. uskovaiset.

Ihmisen täytyy olla joko Jumalan tai perkeleen kuva. Sillä jonka mukaan hän asettuu, sen kaltaiseksi hän tulee. Luotaessa ihminen oli täynnään Jumalaa. Viite Saarn. 7:30: 'Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät mutkia.'" (Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta)

Jeesuksen ylösnousemusta muistaen kristityt ovat kokoontuneet yhteen nimenomaan viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina.

Joh. 20:26
26 Kahdeksan päivän kuluttua [Jeesuksen ylösnousemuksesta] hänen opetuslapsensa olivat taas sisällä, ja Tuomas oli heidän kanssaan. Jeesus tuli ovien ollessa lukittuina ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" (Joh20_26)

Apostolien ajoista alkaen nimenomaan sunnuntaina on vietetty ehtoollisjumalanpalvelusta eli messua:

Ap. t. 20:7
7 Kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti. (Apt20_07)

1. Kor. 16:2
2 Viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta sitten, kun tulen. (1Kor16_02)

Vaikka alkukristityt kokoontuivatkin jumalanpalvelukseen viikon ensimmäisenä päivänä eli viikon ensimmäisen työpäivän iltana, niin he toki kunnioittivat myös sapatin lepoa. Tosin suuri osa kristinuskon alkuvuosikymmenien uskovista oli Rooman vallan alla olevia orjia, joten heidän mahdollisuutensa lepoon oli hyvin rajattu.

Rooman keisari Konstantinus Suuri (keisarina vuosina 306–337) loi vuonna 321 uuden käytännön määräämällä sunnuntain valtakunnan yleiseksi lepopäiväksi. Tällöin sapatin lepo ja Herran päivän ehtoollinen yhdistyivät.

Konstantinus määräsi, että kaikki virkamiehet, kaupunkilaiset ja käsityöläiset lepäävät "auringon kunnioitettavana päivänä" [dies Solis > engl. Sunday]. Maaseudulla maanviljelijät saivat kuitenkin jatkaa töitään, jotta kylvö- tai istutusaikaa ei jäisi käyttämättä.

Konstantinuksen laki ei ainakaan perusteluiltaan ollut kristillinen. Se viittasi "auringon kunnioitettavaan päivään", mikä ensisijaisesti tarkoittaa Rooman valtakunnassa yleistä auringonpalvontaa. Konstantinus oli kyllä kääntymässä kristityksi, mutta hänen päätöksensä oli myös käytännöllispoliittinen pyrkien yhdistämään valtakunnan eri uskontoja.

Ajan myötä sunnuntaista tuli kristittyjen jumalanpalvelus- ja lepopäivä. Se syrjäytti vähitellen juutalaisen sapatin eli lauantain viettämisen lepopäivänä.

Historiassa on ajoittain yritetty luopua seitsemän päivän viikkorytmistä, esim. Ranskan ja Venäjän vallankumouksien aikana. Lopulta kuitenkin aina seitsenpäiväinen rytmi on palautettu.

9.3 LEPOPÄIVÄN PYHITTÄMINEN ON KRISTITYN ELÄMÄN KIINTOPISTE

Kristillisen kasvatuksen, opetuksen, elämän ja kilvoituksen avain ja kiintopiste on katekismuksen kolmas käsky: pyhitä lepopäivä. Vastaavasti juutalaisuudessa sapattikäsky on kaikkein keskeisin ja tärkein. Juutalaiset rabbit ovat opettaneet, että jos koko Israel pitäisi yhden kokonaisen sapatinpäivän rikkomatta sitä, niin Messias tulisi heti paikalla kansansa keskelle. Ja oikeastaan he ovat oikeassa: silloin kun Israelin lopunajallinen jäännös uskoo lihaksi tulleeseen Sapattiin eli Jeesukseen Kristukseen, rakkaaseen Vapahtajaamme, niin ristin ja ylösnousemuksen Herra tulee takaisin.

Me kristityt tiedämme ja ymmärrämme, että Vanhan liiton sapattisäädökset ja muut vastaavanlaiset puhtaus- ja jumalanpalveluslait olivat vain Jeesuksen syntymistä odottavan kansan väliaikainen aitaus, jolla Jumalan valitsemia Abrahamin jälkeläisiä estettiin sekoittumasta pakanakansoihin. Ja ennen kaikkea jumalanpalvelus- ja juhlapäivälait olivat siis tulevaisen varjo eli esikuvaa ja saarnaa Kristuksesta.

Mutta sapattikäskyn ydin ja hengellinen sisältö, käsky pyhittämiseen eli Jumalan sanan harjoittaminen, on yhä voimassa. Jeesuskin kunnioitti sapattia menemällä silloin "tapansa mukaan" synagogajumalanpalvelukseen (Luuk. 4:16). Jos lihaksi tullut Jumalan Sana kuunteli seurakunnan keskellä Raamatun sanaa joka pyhä, kuinka kuvittelet meidän selviävän ilman sitä?

Tutkimme nyt, mitä uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa Vähässä ja Isossa katekismuksessaan kolmannen käskyn tarkoituksesta. Lutherin opetuksen keskuksessa on "pyhittää". Käskyn painopiste on siis pyhittämisessä, ei levossa. Itse levon Luther suorastaan jossain määrin ohittaa: " – – huomattakoon, ettemme pidä lepopäivää ymmärtäväisten ja oppineiden kristittyjen vuoksi, hehän eivät sellaista lainkaan tarvitse." (Iso katekismus)

Olen tässä asiassa eri mieltä Lutherin kanssa: kyllä ymmärtäväiset ja oppineetkin kristityt tarvitsevat viikoittaisen lepopäivänsä, vaikka esim. pastoreilla se yleensä on joku muu päivä kuin sunnuntai. Mutta löytyy Lutherilla toki vahvaa opetusta itse levostakin: Jeesuksen lepo haudassa pääsiäissapattina on uskonpuhdistajan opetuksen mukaan siis todellinen ja pohjimmainen kolmannen käskyn täyttymys.

Keskeisin kolmannen käskyn opetus on se, että viikoittainen lepopäivä on tarkoitettu käytettäväksi Jumalan sanan harjoittamiseen. Lutherin Vähän katekismuksen selitys on syytä ytimekkäänä erityisesti ottaa esille: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme."

Siis opimme sitä mielellämme! Emme mene väkipakosta pitkin hampain sunnuntain messuun. Ei, vaan menemme Herran huoneeseen iloiten siitä, että saamme syödäksemme ja juodaksemme hengellistä ruokaa ja juomaa. Saamme hengessämme riemuiten syödä ja juoda alttarin sakramentissa Kristuksen tosi ruumiin ja pyhän veren.

Meissä jokaisessa elävä vanha langennut luonto, jota kutsutaan hengellisesti lihaksi, ei kuitenkaan halua mennä messuun. Se keksii kaikki mahdolliset verukkeet sille, miksi juuri tänään ei sinne seurakunnan keskelle lähtisi. Tähän Pyhän Hengen ja vanhan langenneen lihan väliseen taisteluun tarvitsemme rukousta ja armoa: "Herra Jeesus, voita sinä minussa elävä penseä luontoni. Hallitse minun sanallasi ja Hengelläsi niin, että jalkani kulkevat sinne, missä sinun sanaasi täytenä julistetaan ja ehtoollista sinun asetuksesi mukaisesti jaetaan."

Lisäksi on muistettava, että jos sinä jäät messusta pois jonkun "ei niin tärkeän" syyn vuoksi, niin silloin myös sinut tuntevat ihmiset saavat heti rohkaisua siihen, että ei heidänkään tarvitse messuun niin säännöllisesti osallistua. – Oma esimerkki vuosien takaa.

Pelkästään ulkoista lepoa koskevana kolmas käsky annettiin vain Vanhan liiton juutalaisille. Käskyn sisältö ei kuitenkaan alkuunkaan tyhjene levon näkökulmasta, vaan keskeistä on juutalaisillekin sana "pyhittää". Jeesuksen aikaan tultaessa oppineet juutalaiset olivat kuitenkin turmelleet käskyn oikean sisällön pikkutarkoilla ulkoista lepoa koskevilla määräyksillään.

Kristityille – erityisesti työelämässä mukana oleville – lepopäivä antaa mahdollisuuden arkisesta aherruksesta vapautumiseen, jotta heillä olisi aikaa lukea ja kuulla Jumalan sanaa, rukoilla ja käydä messussa. Kiireisen ja hikisen työviikon aikana siihen ei saata aina jäädä riittävästi aikaa. Pyhittäminen eli Jumalan sanan harjoittaminen kuuluu toki sinänsä kristityn jokaiseen viikonpäivään.

Mikään viikonpäivä sunnuntaista lauantaihin ei itsessään ole toista parempi. Mutta jotta kansa ei vapauden tai tietämättömyyden varjolla jättäisi Jumalan sanan harjoittamista, on syytä pitää erityistä lepo- ja pyhäpäivää. Vanhastaan eli 300-luvulta alkaen se on ollut sunnuntai, Herramme ylösnousemuksen päivä. Mutta pitipä kristitty lepopäivänsä minä viikonpäivänä tahansa, niin työstä vapautumisen tarkoitus on se, että aikaa käytetään Jumalan sanan oppimiseen. Laiskottelu tai vapaa ei ole itseisarvo, Jumalan sanan oppiminen ja mieleen painaminen sen sijaan on. Jumalan sana on pyhittävä aarre.

Kuulkaamme Lutherin vakava varoitus: "Koska Jumalan sana siis on niin tärkeä, ettei lepopäivää ilman sitä lainkaan pyhitetä, meidän on tiedettävä, että Jumala vaatii vakavasti tämän käskyn noudattamista ja rankaisee jokaista, joka väheksyy hänen sanaansa eikä halua sitä kuulla eikä oppia edes sitä varten määrättynä aikana."

Kolmannen käskyn painavuutta lisää vielä se, että se on ainoa ensimmäisen taulun käskyistä, joka kehottaa aktiiviseen toimintaan. Ensimmäisen taulun käskyt ovat siis niitä, jotka koskevat jumalasuhdetta. Ensimmäinen ja toinen käsky ovat kieltoja: "Älä pidä itselläsi muita jumalia. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä." Ainoa asia, mitä meitä aktiivisesti käsketään tekemään jumalasuhteemme hyväksi, on sanottu kolmannessa käskyssä: "Muista pyhittää lepopäivä." Se tarkoittaa etsiytymistä Jumalan säätämien armonvälineiden pariin.

Armonvälineitä ovat ensinnäkin Jumala sana eli Pyhä Raamattu sekä kirjoitettuna että julistettuna, toiseksi kaste ja ehtoollinen. Myös rippi eli synnintunnustus ja siihen liittyvät päästösanat kuuluvat tähän. Kukaan ei voi antaa itselleen uskoa eikä sitä itsestään puristaa. Yksin ihmisen ulkopuolelta Pyhästä Raamatusta tuleva Jumalan sana voi uskon synnyttää ja tuon lahjaksi annetun uskon kristityssä säilyttää ja kasvattaa. Herran sana vaikuttaa Pyhän Hengen voimasta niin luettuna ja julistettuna kuin materiaan liittyneenä seurakunnan keskellä toimitetuissa sakramenteissa.

Sinunkaan paikkasi ei siis ole kristittynä jäädä kotiin, kun Jumalan sanaa sunnuntaina julistetaan ja Herran omiksi kastetut kokoontuvat apostolisen järjestyksen mukaan ehtoollispöytään. Sairaus, pakottava työeste tai kohtuuttoman pitkät matkat voivat joskus tehdä messuun osallistumisen mahdottomaksi.

Jos pidät joitain muita asioita tärkeämpinä kuin jumalanpalvelusta, niin olet todellisessa vaarassa taantua hengellisesti ja lopulta kuolla synneissäsi ilman armoa. Omassa maassamme näin näyttää käyneen monelle. Heidät on kastettu ja uudestisynnytetty Jeesuksen omiksi, mutta vailla Jumalan sanan ravintoa he ovat kuitenkin hengellisesti kuihtuneet ja kuolleet. Eihän fyysisestikään syntynyt ihminen selviä kauan elossa ilman ravintoa.

Kutsu näitä kuivettuneita ja kuivettumisen vaarassa olevia lähimmäisiäsi elävän sanan ääreen. Ja ennen kaikkea, tule itse ruokapöytään. Tule ja omista itsellesi ehtoollispöydässä Kristuksen tosi ruumiissa ja pyhässä veressä lahjoitettava syntien täysi anteeksiantamus, pelastus ja ikuinen elämä. Alttarin sakramentissa sinut kasteen tavoin liitetään jälleen Jeesuksen ristiin, ylösnousemukseen ja taivaaseen astumiseen. Katso ristillä kärsivään Jeesukseen. Hän, Jumalan pyhä ja puhdas Poika, suostui kantamaan päällään kaiken maailman synnin. Siellä ristiin verisillä nauloilla kiinni naulattuina olivat myös kaikki sinun saastaiset ajatuksesi, pahat ja loukkaavat sanasi ja syntiset tekosi.

9.4 PYHÄPÄIVÄN SIUNAUS

Ihminen tarvitsee työn ja levon vaihtelua. Yksi kristinuskosta jo pitkälti luopuneen nykyisen länsimaailman suurista vitsauksista ja lankeemuksista on katekismuksen kolmannen käskyn laiminlyönti. Ihmisen stressi ja henkinen pahoinvointi liittyy merkittävin osin siihen, että olemme kadottaneet lepopäivän ja sen pyhittämiseen liittyvän siunauksen. Jos Jumala itse lakkasi työstä ja pyhitti yhden päivän viikosta, niin kuinka hänen kuvakseen luotu ihminen voisi kuvitella selviävänsä ilman tuota levon ja pyhyyden päivää?

Viikoittainen pyhäpäivä on myös työttömälle, eläkeläiselle tai sairaalle tärkeä asia. Vaikka työtä ei olisikaan, pyhäpäivä tuo vaihtelua. Sinä päivänä jokainen on samalla viivalla, kukaan ei erotu joukosta sen tähden, millainen asema hänellä on työelämässä tai yhteiskunnassa. Sunnuntain jumalanpalveluksessa toteutuu syvimmiltään oikea tasa-arvo.

Jokainen jumalanpalvelukseen osallistuva tarvitsee samalla tavoin Jumalan sanaa ja Vapahtajamme asettamaa apostolisen uskon ja järjestyksen mukaan toimitettua sakramenttia. Jokainen tarvitsee itsensä ulkopuolelta tulevaa Henkeä, anteeksiantamusta, elämää ja voimaa Herralta. Jokainen saa yhtyä seurakunnan rukouksiin, kiittää ja ylistää armollista, meille pelastuksen lahjoittavaa hyvää Jumalaa.

Pyhittäminen tarkoittaa Jumalan käyttöön erottamista. Herramme hyvä tahto on, että lepopäivä erotetaan viikon muista päivistä ja omistetaan se Jumalan sanan harjoittamiselle ja seurakunnan kokoontumiselle. Vapahtajamme haluaa nimenomaan siunata tuon päivän pyhällä Sanallaan.

Heprean siunaus-sana, beracha, johtuu polvea ja polvistumista tarkoittavasta barach-juuresta. Jumalan siunaus otetaan vastaan nöyrästi polvillaan. Syvimmältään siunauksessa on kysymys siitä, mitä Jeesus teki Getsemanessa:

Luuk. 22:41–42
41 [Jeesus] vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili (Luuk22_41)
42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun."
(Luuk22_42)

Tästä Herramme nöyrästä polvistumisesta koitui meille ja koko maailmalle suurin mahdollinen siunaus: syntien täydellinen sovitus ja iankaikkinen elämä jokaiselle, joka huutaa avuksi Jeesuksen nimeä. Sinäkin saat tulla sunnuntain messuun omistamaan itsellesi ja uskossa todeksi elämään tuon ihmeellisen armoaarteen. Saat polvistua Herran pöytään ja sanoa: "Tapahtukoon sinun tahtosi, so. eli sinä, Herra, pelastat minut taivaaseen."