OS Miten käytät lahjasi? (Matt. 25:14–30, 10 shel) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-miten-kaytat-lahjasi.html
SAARNA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Ef. 1:2)
Miten monta leiviskää eli talenttia, lahjaa, sinä olet Jumalalta saanut? Ja miten olet niitä elämässäsi käyttänyt? Herramme kertoi vertauksen isännästä ja kolmesta palvelijasta, joista ensimmäinen sai viisi leiviskää, toinen kaksi ja kolmas yhden. Oletko sinä ensimmäisen tai toisen palvelijan kaltainen? Niiden, jotka ovat uskollisesti käyttäneet saamiaan lahjoja, kykyjä ja mahdollisuuksia Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi maan päällä?
Oletko sinä uskollisesti rukoillut Hengessä ja totuudessa, kertonut ilosanomaa ylösnousseesta Jumalan Pojasta Jeesuksesta? Oletko käyttänyt kitsastelematta haltuusi annettuja rahoja ja omaisuutta lähetystyön tekemiseen ja tukemiseen niin koti-Suomessa kuin ulkomaillakin? Voitko - rehellisesti itseäsi tutkien - vastata myöntävästi kaikkiin näihin kysymyksiin?
Vai lieneekö sittenkin kolmannen palvelijan tekemiset, sen yhden leiviskän eli talentin saaneen, lähimpinä sinun elämääsi? Tuo kolmas palvelija on toki kristitty, kuten nuo kaksi edellistäkin. Eihän Jumala muille kuin omaan seurakuntaansa kastetuille tehtäviä anna. Mutta tämä kristitty ei välitä rukouksesta, ei ainakaan muuten kuin tavan vuoksi ja ehkä suuressa hädässä.
Useimmat hetket ja päivät kuluvat omia ja muiden ihmisten asioita ajatellessa, tämän ajallisen maailman piirissä. Jumala ja hänen tahtonsa tutkiminen Raamatusta ei erityisemmin kiinnosta. Jeesuksesta ei kannata mennä muille ihmisille puhumaan, sitä vartenhan papit on palkattu. Saarnatkoot palkkansa perästä - ja hekin mieluiten niin, että ei aiheudu mitään erimielisyyksiä ja riitoja. Eikä lähetystyölle kannata ainakaan mitään suuria rahoja antaa; mistä sitä tietää, mihin ne eurot lopulta menevät. Ainakaan Japanin työhön niitä ei kannata antaa - nehän ovat jo muutenkin niin rikkaita.
Tämä kolmas kristitty toivoo elämänsä jatkuvan suurin piirtein entistä rataansa: 'Toivottavasti ei tule mitään mullistuksia eikä sotia. Olisi surkeaa luopua omasta mukavasta elintasosta ja totutusta elämänrytmistä. Ja kun vielä saisi elää kohtuullisen terveenä. Onneksi on tullut säästetyksi vähän pankkiin sekä maksettua vakuutuksia pahan päivän varalle.' Taitaa moni - muukin kuin minä itse - tunnistaa oman elämänsä piirteitä tuon yhden talentin saaneen kristityn elämästä. Meidän on syytä sen tähden vapista. Sanoohan isäntä tällaisesta palvelijasta: "Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen, siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." (Matt. 25:30) Se tarkoittaa helvettiä.
Miksi meidät sitten helvettiin heitetään? Perimmältään on kysymys epäuskosta. Kolmas palvelija oli uskonut Saatanan antaman käsityksen Jumalasta. "Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut." (Matt. 25:24) Tällainenko meidän Herramme muka on? Kova, ankara ja ahne? Leikkaako Jeesus sieltä, missä Hän itse ei olisi ennen kylvänyt? Kokoaisiko Ristin Herra sitä, mitä Hän ei olisi itse
omalla vaivallaan, tuskallaan ja verellään ansainnut?
Tuon kolmannen palvelijan kuva Jumalasta on Perkeleen törkeä valhe ja petos. Huomatkaa, että kyllä Saatanakin tietää ja tunnustaa Jeesuksen olevan Jumalan pyhä Poika, jolla on tuomiovalta. Muistakaamme vaikkapa tietäjähengen valtaamaa palvelijatarta Filipissä. Tuon orjatytön viesti oli itsessään oikea: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien." (Apt. 16:16) Tuo palvelustyttö - tarkkaan ottaen hänessä vaikuttanut riivaajahenki - ei kuitenkaan itse tehnyt parannusta synneistään, ei itse halunnut ja aikonut tuolla pelastuksen tiellä kulkea. Lopulta Paavali ajaa Jeesuksen Kristuksen nimessä tuon riivaajan ulos tytöstä.
Samoin muistamme Markuksen evankeliumin alun sekä myös Luukkaan evankeliumin neljännen luvun kertomuksen Kapernaumista. Julkisen toimintansa alussa Jeesus saarnasi silloisen kotikaupunkinsa synagoogassa ja kohtasi siellä saastaisen hengen valtaaman miehen, joka huusi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." (Mark. 1:24, Luuk. 4:34). Jeesus ajaa ulos tuon riivaajahengen.
Ei se, jos joku tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen jumalalliseksi olennoksi, vielä tee kenestäkään pelastuvaa. Vasta sitten on kysymyksessä pelastava kristillinen usko, kun Pyhä Henki saa Jumalan sanan kautta vaikuttaa ihmisessä uskon ja vakaumuksen, että Jeesus on tullut maailmaan juuri minun syntieni sovittamiseksi - jotta juuri minut armahdettaisiin ja pelastettaisiin.
Monet puhuvat tänäkin aikana Jeesuksesta ja jopa Hänen korkeudestaan ja ainutlaatuisuudestaan, mutta eivät itse ole tulleet synnin- ja armontuntoon. He eivät elä jokapäiväisessä parannuksessa. Tieto ja tosiasiat eivät ketään pelasta, sydämen usko minut Jeesuksen ristin kautta armahtavaan Jumalaan ja sen mukainen suun tunnustus avaa sen sijaan taivaan portit. Kolmas palvelija oli vailla sydämen uskoa ihmisymmärrykselle käsittämättömän armolliseen Herraan.
Kerron tähän kohtaan yhden keskustelun vuosikymmenten takaa. Olin itse saanut Jeesuksen valinnan tähden palata kasteen armoon eli ns. tulla uskoon tammikuussa 1986. Isäni, joka oli opettanut minut lapsuudenkodissani Jeesuksen kieltäjäksi, arveli minun tulleen hulluksi. Muistan elävästi erään keskustelun myöhemmin tuona keväänä. Isäni kuvaili minulle kahta erilaista ihmistä.
Ensimmäinen oli koko elämänsä tehnyt hyvää toisille ihmisille, palvellut ja auttanut, ollut hurskas, hillinnyt himonsa ja hallinnut halunsa. Toinen oli puolestaan koko ikänsä elänyt itsekkäästi ja irstaasti, 'istunut toisen takapuolella tulessa', niin kuin isäni asian ilmaisi. Jos tämä toinen kovasydäminen, ahne ja lähimmäistensä yli kävellyt ihminen nyt elämänsä loppuhetkinä pyytäisi Jeesukselta anteeksi, niin hän saisi kuolemansa jälkeen saman palkan ja pääsisi samaan taivaaseen kuin tuo ensimmäinenkin. 'Se on väärin! Se on niin väärin!', muistan temperamentikkaan isäni ääntään korottaen lähes huutaneen - löikö vielä nyrkillään pöytään sanojaan vahvistaakseen.
Ja tottahan se on. Maallisesta näkökulmasta syntien anteeksisaaminen ilman mitään ihmisen omia hyviä tekoja on todella epäoikeudenmukaista. Ja tähän ilmeiseen kristinuskon opettamaan räikeään vääryyteen, epäoikeudenmukaiseen armoon, isäni oli sydämestään loukkaantunut.
Kerrottakoon isästäni vielä sekin, että vajaat neljä vuotta tämän keskustelun jälkeen hän makasi parantumattomasti syöpäsairaana ja kuolemaa odottaen sairaalassa. Tuolla kuolinvuoteellaan hän itse lopulta halusi tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen - saada syntinsä anteeksi, oikeudetta ja yksin armosta. Ei ollut isällänikään lopulta jäljellä kuoleman ja kadotuksen edessä muuta tietä kuin järjelle käsittämätön ja ihmisestä epäoikeudenmukaiselta tuntuva armo Jeesuksessa.
Tuo Saatanan valhe - Jumala on kova, ankara ja ahne - on ihmisen helppo uskoa. Miksi? Siksi, että meidän kohtaamamme ihmiset - meidät itsemme mukaan lukien - ovat juuri tuollaisia kovia ja ahneita. Mutta Raamatun Jeesus, elävä ja kuolleista noussut Herra, ei ole sellainen. Mitäpä Jeesus ei olisi tehnyt meidän puolestamme? Mitäpä Jeesus ei olisi omastaan antanut, jotta me voisimme hyvin?
Ei kukaan ole koskaan tehnyt niin paljon hyvää, ei koskaan antanut niin paljon anteeksi, ei koskaan tehnyt köyhistä rikkaita kuin Jeesus. Jeesus on kaikkea muuta kuin kova mies. Hän on niin pehmeä ja lempeä, että rukoilee ja haluaa kärsiä jopa omien surmaajiensa puolesta. Ei kukaan muu ole koskaan kärsinyt toisten puolesta niin paljon kuin Hän. Ei kukaan ole koskaan oman hyvinvointinsa kustannuksella tehnyt sairaista terveitä ja kuolleista eläviä Jeesuksen lailla.
Vielä viimeisillä hengenvedoillaan Jeesus huolehtii toisista, antaa äitinsä Marian rakkaan opetuslapsensa Johanneksen hoidettavaksi. Katso nauloihin, jotka tuottavat puhtaalle Karitsalle valtavan tuskan ja kivun! Ajattele sitä koko maailman syntivelkaa, kaikkien maailman ihmisten yhteen kerättyä pahuutta, jonka Jeesus kertakaikkisesti kantoi kirottuun ristinpuuhun! Siellä olivat kaikki sinunkin lankeemuksesi, siellä sinun itsekkyytesi ja kovasydämisyytesi.
Emmekö kaiken tämän valtavan rakkauden nähdessämme ja kuullessamme jo murru? Eikö kova, itsekäs ja ylpeä sydämemme jo säry? Emmekö jo halua luopua omaan napaan tuijottavasta elämästämme ja antaa Herran ohjata elämäämme? Jeesuksen johdettavaksi on turvallista jäädä. Paljon paremmin Hän, Kaikkivaltias Jumala ja Iankaikkinen Isä, voi pitää sinusta huolen kuin mitkään vakuutukset tai muhkeimmat pankkitilit.
Sinä saat tulla kaikkine kovakorvaisuuden ja - sydämisyyden sekä epäuskon synteinesi ehtoollispöytään. Jokainen Jeesukseen kastettu, joka janoaa pyhyyttä omaan läpikotaisesti saastaiseen sydämeensä, saa tänään osallistua armoaterialle. Jokainen Jumalan sanan edessä syntinsä tunnustava saa nauttia Herramme Jeesuksen Kristuksen tosi ruumiin ja pyhän veren. Ehtoollispöydässä saat ottaa vastaan täydellisen anteeksiantamuksen, saat syödä ja juoda ikuisen elämän lääkettä.
Ehtoollispöytään ei sen sijaan kuulu se, joka ei suostu Pyhän Raamatun edessä tunnustamaan: Minä olen velvollinen noudattamaan kaikkea Jumalan käskemää. Jos joku kieltää Jumalan täydellisyyttä vaativan lain ja sen sitovuuden, tekee hän Herrastamme valehtelijan.
Jos joku kävelee vaikkapa Jumalan sanan opettaman miehen ja naisen välisen suhteen yli, niin hän asettuu silloin Jumalan yläpuolelle Herraamme tuomaroimaan. Jos joku kieltää esimerkiksi sen, että sukupuolielämä kuuluu Raamatun opetuksen mukaan vain ja ainoastaan Jumalan asettamaan miehen ja naisen väliseen elinikäiseksi tarkoitettuun avioliittoon, niin hän itse hylkää Jumalan eli Hänen Sanansa.
Jos joku ottaa ainutlaatuisen elämänlahjan omiin käsiinsä vaikkapa abortin tai eutanasian kautta, niin hän itse siirtyy pois Jumalan pelastavan sanan ja lupauksen alta. Joka syntinsä kieltää, perii itselleen onnettomuuden. Mutta joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Sinä, joka tänään tunnustat lankeemuksesi, saat tänään ottaa vastaan täydellisen syntiesi pois pesemisen Herramme pyhässä sovitusveressä. Apostolinen usko sitoo meidät Kirjoitusten Herraan, Jumalan elävään Sanaan, Jeesukseen. Luterilainen usko ja tunnustus on kiinnittymistä ja turvaamista yksin Pyhän Raamatun saarnaamaan Kristukseen ja Hänen ansioonsa, ei mihinkään ihmistekoiseen tai -tahtoiseen. Jeesus Kristus on tullut parantamaan sairaita ja pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.
Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Käytä tämä ja tulevatkin päiväsi, jos Jumala niitä sinulle suo, Herrasi kunniaksi ja lähimmäistesi parhaaksi. Saat iloisin, vapain ja turvallisin sydämin antaa Jeesuksen käyttöön kaiken, mitä Hän on sinulle suonut. Kun Hän on sinut ikuisesta helvetistä taivaan riemuun pelastanut, niin eikö Hän pitäisi sinusta huolta myös tämän maanpäällisen elämän ajan?
Rukoilemme: Ylistys, kiitos, kunnia ja kirkkaus Sinulle, Vapahtajamme Jeesus Kristus. Ilman Sinua jäisimme ikuisen tuomion alle kuvittelemaan Jumalaa vain ankaraksi ja kovaksi. Anna meidän palvella Sinua, armon Herraa, uskollisesti elämämme viimeiseen hengenvetoon asti. Aamen.
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-miten-kaytat-lahjasi.html
SAARNA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Ef. 1:2)
Miten monta leiviskää eli talenttia, lahjaa, sinä olet Jumalalta saanut? Ja miten olet niitä elämässäsi käyttänyt? Herramme kertoi vertauksen isännästä ja kolmesta palvelijasta, joista ensimmäinen sai viisi leiviskää, toinen kaksi ja kolmas yhden. Oletko sinä ensimmäisen tai toisen palvelijan kaltainen? Niiden, jotka ovat uskollisesti käyttäneet saamiaan lahjoja, kykyjä ja mahdollisuuksia Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi maan päällä?
Oletko sinä uskollisesti rukoillut Hengessä ja totuudessa, kertonut ilosanomaa ylösnousseesta Jumalan Pojasta Jeesuksesta? Oletko käyttänyt kitsastelematta haltuusi annettuja rahoja ja omaisuutta lähetystyön tekemiseen ja tukemiseen niin koti-Suomessa kuin ulkomaillakin? Voitko - rehellisesti itseäsi tutkien - vastata myöntävästi kaikkiin näihin kysymyksiin?
Vai lieneekö sittenkin kolmannen palvelijan tekemiset, sen yhden leiviskän eli talentin saaneen, lähimpinä sinun elämääsi? Tuo kolmas palvelija on toki kristitty, kuten nuo kaksi edellistäkin. Eihän Jumala muille kuin omaan seurakuntaansa kastetuille tehtäviä anna. Mutta tämä kristitty ei välitä rukouksesta, ei ainakaan muuten kuin tavan vuoksi ja ehkä suuressa hädässä.
Useimmat hetket ja päivät kuluvat omia ja muiden ihmisten asioita ajatellessa, tämän ajallisen maailman piirissä. Jumala ja hänen tahtonsa tutkiminen Raamatusta ei erityisemmin kiinnosta. Jeesuksesta ei kannata mennä muille ihmisille puhumaan, sitä vartenhan papit on palkattu. Saarnatkoot palkkansa perästä - ja hekin mieluiten niin, että ei aiheudu mitään erimielisyyksiä ja riitoja. Eikä lähetystyölle kannata ainakaan mitään suuria rahoja antaa; mistä sitä tietää, mihin ne eurot lopulta menevät. Ainakaan Japanin työhön niitä ei kannata antaa - nehän ovat jo muutenkin niin rikkaita.
Tämä kolmas kristitty toivoo elämänsä jatkuvan suurin piirtein entistä rataansa: 'Toivottavasti ei tule mitään mullistuksia eikä sotia. Olisi surkeaa luopua omasta mukavasta elintasosta ja totutusta elämänrytmistä. Ja kun vielä saisi elää kohtuullisen terveenä. Onneksi on tullut säästetyksi vähän pankkiin sekä maksettua vakuutuksia pahan päivän varalle.' Taitaa moni - muukin kuin minä itse - tunnistaa oman elämänsä piirteitä tuon yhden talentin saaneen kristityn elämästä. Meidän on syytä sen tähden vapista. Sanoohan isäntä tällaisesta palvelijasta: "Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen, siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." (Matt. 25:30) Se tarkoittaa helvettiä.
Miksi meidät sitten helvettiin heitetään? Perimmältään on kysymys epäuskosta. Kolmas palvelija oli uskonut Saatanan antaman käsityksen Jumalasta. "Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut." (Matt. 25:24) Tällainenko meidän Herramme muka on? Kova, ankara ja ahne? Leikkaako Jeesus sieltä, missä Hän itse ei olisi ennen kylvänyt? Kokoaisiko Ristin Herra sitä, mitä Hän ei olisi itse
omalla vaivallaan, tuskallaan ja verellään ansainnut?
Tuon kolmannen palvelijan kuva Jumalasta on Perkeleen törkeä valhe ja petos. Huomatkaa, että kyllä Saatanakin tietää ja tunnustaa Jeesuksen olevan Jumalan pyhä Poika, jolla on tuomiovalta. Muistakaamme vaikkapa tietäjähengen valtaamaa palvelijatarta Filipissä. Tuon orjatytön viesti oli itsessään oikea: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien." (Apt. 16:16) Tuo palvelustyttö - tarkkaan ottaen hänessä vaikuttanut riivaajahenki - ei kuitenkaan itse tehnyt parannusta synneistään, ei itse halunnut ja aikonut tuolla pelastuksen tiellä kulkea. Lopulta Paavali ajaa Jeesuksen Kristuksen nimessä tuon riivaajan ulos tytöstä.
Samoin muistamme Markuksen evankeliumin alun sekä myös Luukkaan evankeliumin neljännen luvun kertomuksen Kapernaumista. Julkisen toimintansa alussa Jeesus saarnasi silloisen kotikaupunkinsa synagoogassa ja kohtasi siellä saastaisen hengen valtaaman miehen, joka huusi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." (Mark. 1:24, Luuk. 4:34). Jeesus ajaa ulos tuon riivaajahengen.
Ei se, jos joku tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen jumalalliseksi olennoksi, vielä tee kenestäkään pelastuvaa. Vasta sitten on kysymyksessä pelastava kristillinen usko, kun Pyhä Henki saa Jumalan sanan kautta vaikuttaa ihmisessä uskon ja vakaumuksen, että Jeesus on tullut maailmaan juuri minun syntieni sovittamiseksi - jotta juuri minut armahdettaisiin ja pelastettaisiin.
Monet puhuvat tänäkin aikana Jeesuksesta ja jopa Hänen korkeudestaan ja ainutlaatuisuudestaan, mutta eivät itse ole tulleet synnin- ja armontuntoon. He eivät elä jokapäiväisessä parannuksessa. Tieto ja tosiasiat eivät ketään pelasta, sydämen usko minut Jeesuksen ristin kautta armahtavaan Jumalaan ja sen mukainen suun tunnustus avaa sen sijaan taivaan portit. Kolmas palvelija oli vailla sydämen uskoa ihmisymmärrykselle käsittämättömän armolliseen Herraan.
Kerron tähän kohtaan yhden keskustelun vuosikymmenten takaa. Olin itse saanut Jeesuksen valinnan tähden palata kasteen armoon eli ns. tulla uskoon tammikuussa 1986. Isäni, joka oli opettanut minut lapsuudenkodissani Jeesuksen kieltäjäksi, arveli minun tulleen hulluksi. Muistan elävästi erään keskustelun myöhemmin tuona keväänä. Isäni kuvaili minulle kahta erilaista ihmistä.
Ensimmäinen oli koko elämänsä tehnyt hyvää toisille ihmisille, palvellut ja auttanut, ollut hurskas, hillinnyt himonsa ja hallinnut halunsa. Toinen oli puolestaan koko ikänsä elänyt itsekkäästi ja irstaasti, 'istunut toisen takapuolella tulessa', niin kuin isäni asian ilmaisi. Jos tämä toinen kovasydäminen, ahne ja lähimmäistensä yli kävellyt ihminen nyt elämänsä loppuhetkinä pyytäisi Jeesukselta anteeksi, niin hän saisi kuolemansa jälkeen saman palkan ja pääsisi samaan taivaaseen kuin tuo ensimmäinenkin. 'Se on väärin! Se on niin väärin!', muistan temperamentikkaan isäni ääntään korottaen lähes huutaneen - löikö vielä nyrkillään pöytään sanojaan vahvistaakseen.
Ja tottahan se on. Maallisesta näkökulmasta syntien anteeksisaaminen ilman mitään ihmisen omia hyviä tekoja on todella epäoikeudenmukaista. Ja tähän ilmeiseen kristinuskon opettamaan räikeään vääryyteen, epäoikeudenmukaiseen armoon, isäni oli sydämestään loukkaantunut.
Kerrottakoon isästäni vielä sekin, että vajaat neljä vuotta tämän keskustelun jälkeen hän makasi parantumattomasti syöpäsairaana ja kuolemaa odottaen sairaalassa. Tuolla kuolinvuoteellaan hän itse lopulta halusi tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen - saada syntinsä anteeksi, oikeudetta ja yksin armosta. Ei ollut isällänikään lopulta jäljellä kuoleman ja kadotuksen edessä muuta tietä kuin järjelle käsittämätön ja ihmisestä epäoikeudenmukaiselta tuntuva armo Jeesuksessa.
Tuo Saatanan valhe - Jumala on kova, ankara ja ahne - on ihmisen helppo uskoa. Miksi? Siksi, että meidän kohtaamamme ihmiset - meidät itsemme mukaan lukien - ovat juuri tuollaisia kovia ja ahneita. Mutta Raamatun Jeesus, elävä ja kuolleista noussut Herra, ei ole sellainen. Mitäpä Jeesus ei olisi tehnyt meidän puolestamme? Mitäpä Jeesus ei olisi omastaan antanut, jotta me voisimme hyvin?
Ei kukaan ole koskaan tehnyt niin paljon hyvää, ei koskaan antanut niin paljon anteeksi, ei koskaan tehnyt köyhistä rikkaita kuin Jeesus. Jeesus on kaikkea muuta kuin kova mies. Hän on niin pehmeä ja lempeä, että rukoilee ja haluaa kärsiä jopa omien surmaajiensa puolesta. Ei kukaan muu ole koskaan kärsinyt toisten puolesta niin paljon kuin Hän. Ei kukaan ole koskaan oman hyvinvointinsa kustannuksella tehnyt sairaista terveitä ja kuolleista eläviä Jeesuksen lailla.
Vielä viimeisillä hengenvedoillaan Jeesus huolehtii toisista, antaa äitinsä Marian rakkaan opetuslapsensa Johanneksen hoidettavaksi. Katso nauloihin, jotka tuottavat puhtaalle Karitsalle valtavan tuskan ja kivun! Ajattele sitä koko maailman syntivelkaa, kaikkien maailman ihmisten yhteen kerättyä pahuutta, jonka Jeesus kertakaikkisesti kantoi kirottuun ristinpuuhun! Siellä olivat kaikki sinunkin lankeemuksesi, siellä sinun itsekkyytesi ja kovasydämisyytesi.
Emmekö kaiken tämän valtavan rakkauden nähdessämme ja kuullessamme jo murru? Eikö kova, itsekäs ja ylpeä sydämemme jo säry? Emmekö jo halua luopua omaan napaan tuijottavasta elämästämme ja antaa Herran ohjata elämäämme? Jeesuksen johdettavaksi on turvallista jäädä. Paljon paremmin Hän, Kaikkivaltias Jumala ja Iankaikkinen Isä, voi pitää sinusta huolen kuin mitkään vakuutukset tai muhkeimmat pankkitilit.
Sinä saat tulla kaikkine kovakorvaisuuden ja - sydämisyyden sekä epäuskon synteinesi ehtoollispöytään. Jokainen Jeesukseen kastettu, joka janoaa pyhyyttä omaan läpikotaisesti saastaiseen sydämeensä, saa tänään osallistua armoaterialle. Jokainen Jumalan sanan edessä syntinsä tunnustava saa nauttia Herramme Jeesuksen Kristuksen tosi ruumiin ja pyhän veren. Ehtoollispöydässä saat ottaa vastaan täydellisen anteeksiantamuksen, saat syödä ja juoda ikuisen elämän lääkettä.
Ehtoollispöytään ei sen sijaan kuulu se, joka ei suostu Pyhän Raamatun edessä tunnustamaan: Minä olen velvollinen noudattamaan kaikkea Jumalan käskemää. Jos joku kieltää Jumalan täydellisyyttä vaativan lain ja sen sitovuuden, tekee hän Herrastamme valehtelijan.
Jos joku kävelee vaikkapa Jumalan sanan opettaman miehen ja naisen välisen suhteen yli, niin hän asettuu silloin Jumalan yläpuolelle Herraamme tuomaroimaan. Jos joku kieltää esimerkiksi sen, että sukupuolielämä kuuluu Raamatun opetuksen mukaan vain ja ainoastaan Jumalan asettamaan miehen ja naisen väliseen elinikäiseksi tarkoitettuun avioliittoon, niin hän itse hylkää Jumalan eli Hänen Sanansa.
Jos joku ottaa ainutlaatuisen elämänlahjan omiin käsiinsä vaikkapa abortin tai eutanasian kautta, niin hän itse siirtyy pois Jumalan pelastavan sanan ja lupauksen alta. Joka syntinsä kieltää, perii itselleen onnettomuuden. Mutta joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Sinä, joka tänään tunnustat lankeemuksesi, saat tänään ottaa vastaan täydellisen syntiesi pois pesemisen Herramme pyhässä sovitusveressä. Apostolinen usko sitoo meidät Kirjoitusten Herraan, Jumalan elävään Sanaan, Jeesukseen. Luterilainen usko ja tunnustus on kiinnittymistä ja turvaamista yksin Pyhän Raamatun saarnaamaan Kristukseen ja Hänen ansioonsa, ei mihinkään ihmistekoiseen tai -tahtoiseen. Jeesus Kristus on tullut parantamaan sairaita ja pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.
Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Käytä tämä ja tulevatkin päiväsi, jos Jumala niitä sinulle suo, Herrasi kunniaksi ja lähimmäistesi parhaaksi. Saat iloisin, vapain ja turvallisin sydämin antaa Jeesuksen käyttöön kaiken, mitä Hän on sinulle suonut. Kun Hän on sinut ikuisesta helvetistä taivaan riemuun pelastanut, niin eikö Hän pitäisi sinusta huolta myös tämän maanpäällisen elämän ajan?
Rukoilemme: Ylistys, kiitos, kunnia ja kirkkaus Sinulle, Vapahtajamme Jeesus Kristus. Ilman Sinua jäisimme ikuisen tuomion alle kuvittelemaan Jumalaa vain ankaraksi ja kovaksi. Anna meidän palvella Sinua, armon Herraa, uskollisesti elämämme viimeiseen hengenvetoon asti. Aamen.