OS Oikea jumalanpalvelus Herran huoneessa (Sak. 3:6–10, 2 sj) (OPETUKSET, SAARNAT)
(luonnos)
Herran huoneessa -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-oikea-jumalanpalvelus-herran-huoneessa.html
SAARNA
1. JUMALANPALVELUS PARATIISISSA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Tänä toisena joulun jälkeisenä sunnuntaina puhumme Herran huoneesta eli paikasta, johon Herran kansa kokoontuu jumalanpalvelukseen kohtaamaan elävän Jumalan. Jumalanpalvelukseen liittyy erottamattoman osana myös pappeus. Sakarjan kirjan luvussa kolme Herra Sebaot sanoo ylipappi Joosualle näin: ”Jos sinä vaellat Minun teilläni ja hoidat Minun säätämäni tehtävät, saat sinä myös tuomita Minun huonettani ja vartioida Minun esikartanoitani.” (Sak. 3:7)
Jerusalemin temppeli toimi lähes tuhat vuotta jumalanpalveluspaikkana ja Herran huoneena; paikkana, missä syntinen ihminen sai uhrin kautta Jumalalta anteeksiannon ja armon. Mutta mitä arvelet, missähän mahtoi olla maailman ensimmäinen Jumalan kohtaamisen paikka? Missä oli ensimmäinen seurakunta, joka kokoontui tiettynä aikana tiettyyn paikkaan, jossa Herra sanansa ja armonvälineidensä eli sakramenttiensa kautta kohtasi ihmisen?
Uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksessään, miten Jumala loi seurakunnan sanansa ja sakramenttiensa kautta paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Kirkko oli olemassa heti ihmisen luomisesta alkaen. Raamatussa sanotaan, että Jumala asetti Aadamin paratiisiin. Tuo asettaa-sana tarkoittaa nimenomaan jumalanpalvelusvirkaan eli paimenvirkaan asettamista.
Paratiisissa Aadam ja Eeva viettivät järjellistä jumalanpalvelusta eläen Jumalan yhteydessä. Erityisen ilmauksensa tämä jumalanpalvelus sai tiettynä päivänä ja tietyssä paikassa. Päivä oli sapatti, viikon viimeinen päivä, jonka Jumala oli luomistyönsä jälkeen pyhittänyt. Erityinen paratiisin jumalanpalveluspaikka, sakraalitila, oli kahden paratiisin keskellä olevan puun juurella. Nuo kaksi puuta olivat elämän puu ja hyvän- ja pahantiedon puu. Tämän alkujumalanpalveluksen jälkiä on vieläkin nähtävissä monien pakanakansojen, myös muinaisten suomalaisten, ns. pyhien puiden perinteessä. Myös meidän joulukuusemme saarnaa syvimmältään elämän puuta.
Jo paratiisissa oli siis myös saarnavirka, johon Aadam oli kutsuttu ennen Eevan luomista. Aadamin piti hoitaa virkaansa elämän puun hedelmän jakamisella, joka on myös esikuva meidän ehtoollisestamme. Kun me syömme ja juomme ehtoollispöydässä Kristuksen tosi ruumiin ja tosi veren, niin syömme siinä paratiisin elämän puun hedelmää, ikuisen elämän ruokaa. Aadamin saarnaviran erityisenä sisältönä oli huolehtia siitä, että sen sijaan kukaan ei syönyt hyvän- ja pahantiedon puusta.
Jumala ei ollut kertonut selitystä siihen, miksi hyvän- ja pahantiedon puu oli paratiisin keskelle laitettu tai miksi siitä syöminen tuottaisi kuoleman. Juuri siksi tuon puun juurella oli hyvä viettää jumalanpalvelusta. Siellä Aadam ja Eeva saattoivat kiittää ja ylistää Jumalan hyvyyttä, osallistua Jumalan sanaan ja sakramenttiin ja osoittaa uskonsa ja luottamuksensa ylistyksessä ja palvonnassa hänelle.
Lutherin mukaan elämän puun sakramentti nautittiin kuten nykyinen ehtoollinen. Hyvän- ja pahantiedon puun sakramentti taas "nautittiin" siten, että siitä ei syöty. (Lutherin Genesis-kommentaari, luvut 1-7. Jari Kekäle: "Olemme yksi ruumis Kristuksessa. Mikä on jumalanpalvelusseurakunta?" Suomen Luther-säätiön Aamutähti ‑traktaattisarja nro 7, 2001.)
Hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää nimenomaan ei nautittu, vaan kielletyn hedelmän syömättömyys oli ihmisen rakkauden, palvonnan, kuuliaisuuden ja tottelevaisuuden osoitus Luojaansa kohtaan. Pidättäytymällä siitä ainoasta asiasta, minkä Jumala oli ihmiseltä kieltänyt, ihminen osoitti olevansa oikeassa rakkaus- ja kunnioitussuhteessa Herraansa. Tämä oli oikean jumalanpalveluksen nimenomainen sisältö: Jumalan sanaan sitoutuminen ja siihen suorastaan sokeasti luottaminen.
2. JUMALANPALVELUSUUDISTUS
Lucifer, ylpeyteen ja itsekorotukseen langennut paratiisin vartijakerubi (Hes. 28), sai Eevan ja Aadamin muuttamaan paratiisin jumalanpalveluksen sisältöä; saarnaviran hoitajan henkilöllisyys sekä sakramentin nauttiminen elämän puusta ja kielletyn hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän maistamattomuus heittivätkin kiusaajan houkutusten jälkeen häränpyllyä. Jumala ei ollut asettanut Eevaa sanan ja sakramentin virkaan, vaan Aadamin.
Uusi jumalanpalvelusjärjestys näytti ulkonaisesti kuitenkin monella tapaa entisenkaltaiselta: Kokoontuminen entiseen tapaan paratiisin keskellä olevien puiden juurelle ja hedelmän syöminen niin kuin ennenkin. Itse asiassa muutos aiempaan olikin lopulta aika pieni: Oliko sillä nyt niin suurta väliä, mistä puusta sitä söi? Eikö ollut lopulta aivan riittävästi se, että halusi kunnioittaa Jumalaa kokoontumalla paratiisin keskellä olevien puiden juurelle ja ylipäätänsä nauttia siinä jonkun puun hedelmää? Ja sitä paitsi sen jälkeen, kun Eeva ja Aadam olivat molemmat syöneet kielletystä puusta, oli koko paratiisin yleinen mielipide sen kannalla, että tuosta puusta oli hyvä syödä!
Saatana, Jumalan vastustaja, ei siis suinkaan halunnut kokonaan lopettaa jumalanpalvelusta - vain hieman uudistaa sitä. Ja näin on ollut sivu koko maailman historian. Tämän maailman ruhtinaan valtapiirissä olevat ihmiset ovat aina ja kaikkialla kokoontuneet erilaisiin jumalanpalvelus- ja palvontamenoihin. Erilaiset uskonnolliset kultit ovat kukoistaneet ja kukoistavat yhä edelleen mitä moninaisimmissa muodoissaan joka puolelle maailmaa. Joissakin yhteiskunnissa uskonnollisuus on avointa, esim. islamin valtapiirissä. Mutta sielläkin, missä vannotaan ateismin tai jonkun muun 'ismin' nimiin, tosiasiallisesti harjoitetaan uskontoa. Äärimmäisenä esimerkkinä tästä on ollut vaikkapa kommunistivaltioiden johtajien palvontakultit.
Ajatelkaamme myös sitä vakavuutta ja hartautta, palvontaa ja fanaattisuutta, mitä monet omasta mielestään uskonnottomat länsimaiden ihmiset osoittavat vaikkapa suhteessa joihinkin urheilumuotoihin ja niissä huipulle päässeihin: jalkapalloon, jääkiekkoon, formuloihin jne. Yhteistä tälle kaikelle ihmisen uskonnollisuudelle ja omatekoiselle jumalanpalvelukselle on se, että se on irrottautunut Jumalan nimenomaisesta sanasta: käskyistä ja kielloista.
Ihmisen luomistarkoitus, palvella ja kunnioittaa oikeaa ja elävää Jumalaa ja pysyä Hänen ilmoittamassaan sanassa, ei ole kuitenkaan muuttunut. Tämä siitäkin huolimatta, että lankeemuksen jälkeen tilanne muuttui olennaisesti niin ihmisen sisällä kuin hänen ympärillään. Kuten kaikki hyvin nahoissamme tunnemme, paratiisin autuus on kaukana ja kadoksissa – synti, sairaus ja kuolema, tuska, vilu ja hiki, ovat tulleet sijaan. Mutta jumalanpalvelustehtävän osalta tilanne on muuttumaton. Luojamme odottaa meiltä yhä edelleen rikkumatonta rakkaus- ja palvontasuhdetta Häneen, Isäämme. Perustilanne on sama kuin Aadamilla ja Eevalla: Jumalan sana käskee ja kieltää, mutta meillä on suuri houkutus ainakin vähän muutella noita Herran käskyjä.
3. EEVA – ENSIMMÄINEN NAISPAPPI
Aadam oli siis asetettu paimenvirkaan jo ennen naisen luomista. Eevan luomisen jälkeen Aadamin erityinen vastuu oli hoitaa sakramenttia ja saarnata seurakunnalleen eli vaimolleen Jumalan sanaa: ’Me saamme syödä tästä elämän puusta ja kaikista muistakin paratiisin puista. Mutta me emme saa syödä tuosta paratiisin keskellä olevasta toisesta puusta, hyvän- ja pahan tiedon puusta. Joka siitä syö, pitää hänen sinä päivänä kuolemalla kuoleman.’ Aadam hoiti ikävä kyllä saarnatehtävänsä huonosti, niin kuin sen jälkeen me kaikki muutkin paimenvirkaan asetetut olemme tehtävämme enemmän tai vähemmän huonosti hoitaneet.
Aadam ei ottanut kaitsijantehtäväänsä ja Jumalan sanan julistamista ja siinä pysymistä riittävällä vakavuudella. Seurakunta eli Eeva suostui kuuntelemaan paimenen äänen sijasta kiusaajan houkutuksia. Eeva ryhtyi maailman ensimmäiseksi naispapiksi, hoitamaan itse sakramenttia ja saarnaamaan miehelleen Aadamille, vaikka Jumala oli nimenomaan antanut Aadamille tehtävän hoitaa sakramenttia eli jakaa elämän puun hedelmää seurakunnalle sekä saarnata Jumalan sanaa. Mutta nyt Eeva ryhtyikin saarnaamaan ja hoitamaan sakramenttia: ’Kuule, Aadam, tämä hyvän- ja pahantiedon puu on ihana katsella ja suloinen antamaan ymmärrystä. Syö sinäkin tämän puun hedelmää, minä ojennan.’ Aadam, varsinainen tohvelisankari, lankesi vaimonsa mukana kohtalokkain seurauksin.
4. AADAMIN SYNTI ON SUUREMPI KUIN EEVAN
Aadamin synti oli huomattavasti suurempi ja kohtalokkaampi kuin Eevan. Aadam kutsuttiin ensin Jumalan puhutteluun, koska juuri hänet oli asetettu vastuuseen seurakunnastaan. Aadamin lankeemuksen rangaistus oli moninkertainen verrattuna Eevan saamaan rangaistukseen. Eevan lankeemus tuotti rangaistuksen vain naiselle: raskauden vaivat ja synnytyskivut, ja myös sekä halun että alamaisuusvelvoitteen miestä kohtaan. Mutta Aadamin lankeemuksen seuraukset koskivat hänelle itselleen tulevan hikisen ja tuskallisen työn lisäksi koko luomakuntaa: kuolema tuli maailmaan ja koko maa kirottiin tuottamaan orjantappuraa ja ohdaketta Aadamin - ei siis Eevan - lankeemuksen tähden.
Kaikkia kauhistanut kymmenen vuoden takainen Aasian katastrofi, Intian valtameren tsunami, johtuu tästä. Syy sille, miksi maa järisee ja luonnonvoimat tekevät hirvittävää tuhoaan, on kerrottu: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi.” (1.Moos. 3:7)
Ensimmäisen ihmisen Aadamin – ja siis nimenomaan Aadamin, ei Eevan - lankeaminen syntiin toi mukanaan kirouksen koko maailmalle, kaikille maailman kansoille. Kuolema ja hätä ovat seurausta ihmiskunnan kapinoinnista eli synnistä Jumalaa vastaan. Olemme jokainen Aadamin lapsia, ja ansaitsemme pahuudellamme kuoleman ja tuhon.
Aadamin lankeemus toi mukanaan ihmisen kuolevaisuuden. Ajatusleikkinä todettakoon, että jos Aadam ei olisi langennut vaimonsa mukana, niin silloin Aadam ei olisi koskaan kuollut, vaan ihmiskunta olisi jatkunut kuolemattomana hänen kauttaan. Valtaan liittyy aina myös vastuu. Siksi esimerkiksi piispan, joka rikkoo Jumalan sanaa ja järjestystä vastaan hyväksymällä naispappeuden, joka on hengellis-teologista homoseksuaalisuutta, synti ja syyllisyys on moninkertaisesti suurempi kuin naisen, joka ryhtyy saarnavirkaa hoitamaan. Me miehet olemme ensisijaisesti Jumalan edessä vastuussa naispappeudenkin synnistä.
5. TOINEN AADAM KESTI KOETTELEMUKSEN
Vanhasta Aadamista ei siis ollut ihmiskunnan pelastajaksi. Mutta kiitos ja ylistys Herralle, uudesta Aadamista, uuden ihmiskunnan alkajasta Jeesuksesta oli! Uusi Aadam, Jeesus, tuli korjaamaan tämän ihmiselle mahdottoman tilanteen. Jeesus pysyi kuuliaisena Jumalalle ja Hänen sanalleen, toisin kuin vanha Aadam. Jeesuksesta alkoi uusi ihmiskunta, joka ei enää ole kuoleman ja synnin orja. Jeesus voitti synnin vallan omalla täydellisellä elämällään. Jeesus voitti kuoleman vallan omalla viattomalla sijaiskärsimisellään ja kuolleista ylösnousemisellaan. Vanhasta Aadamista siinneet ihmiset kuolevat synteihinsä. Mutta uudesta Aadamista Jumalan sanan ja sakramenttien kautta Pyhän Hengen voimasta uudestisyntyneet elävät ikuisesti. Jeesukseen uskovalle ruumiin kuolema on portti taivaan riemuun. Uskosta osattomalle kuolema on kaiken hyvän ja koko elämän kauhea loppu, pelottava tuomion hetki.
Jeesus ei suostunut kiusaajan houkutuksiin, vaan pysyi uskollisena loppuun asti Jumalan sanalle. Ihmisen perussynti ja lopulta ainoa kadottava asia onkin epäusko Jumalan sanaa kohtaan. Kaiken muun ihminen voi saada anteeksi, mutta jos joku ei usko Jumalan sanaa, Raamattua, niin mitään ei ole tehtävissä. Sellainen ihminen on itse katkaissut yhteytensä Elämän antajaan, elävään Jumalan Sanaan, Kristukseen. Tuon perussynnin, epäuskon, näkyviä muotoja eli yksittäisiä ajatuksien, sanojen ja tekojen syntejä on monia. Ensimmäinen ihmiskunnan näkyvä synti oli naispappeus ja sen myötä toteutunut jumalanpalvelusuudistus, joka ensimmäisenä osoitti ja näytti sen, että ihminen oli sydämessään luopunut Jumalan sanasta.
Tuon jumalanpalvelusuudistuksen toinen nimi on epäjumalanpalvelus. Kirkon suurissa käännekohdissa on ennenkin taisteltu tästä asiasta. Kun alkuseurakunta alkoi viettää Herran ehtoollista, niin tämä naispappeus nousi taas näkyvästi esiin, houkuttamaan Jumalan lapsia pois Jumalan sanasta. Ei ole sattumaa, että niin monessa Uuden testamentin kirjeessä puhutaan tästä miehen ja naisen erilaisesta kutsumuksesta ja tehtävästä jumalanpalveluksen aikana ja saarnaviran hoitamisessa.
Jo ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla alkoi kiivas taistelu naispappeudesta, joka jatkui vielä useita vuosisatoja, niin kuin kirkkohistoriasta tiedämme. Useat oikeasta ja yleisestä eli katolisesta uskosta irtautuneet kristillisperäiset lahkot toteuttivat keskuudessaan naispappeuden.
Myös meidän aikanamme, lopun aikojen lopulla, juuri ennen Jeesuksen takaisintuloa maanpäälle, olemme taas saman taistelun keskellä. Tämä kaikki kertoo vastaansanomattomasti siitä, että Herramme riemullinen paluu on lähellä. Pian, aivan pian, rakas Vapahtajamme tulee kantamaan sylissään morsiamensa taivaan häähuoneeseen. Vain kevyt ja nopeasti ohi kiitävä on tämä ahdingon aika, jolloin Jumalan sanassa pysyvä seurakunta joutuu ahtaalle, koko maailman vihattavaksi Jeesuksen nimen ja Jumalan sanan tähden. Mutta se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu. Aamen.
Herran huoneessa -sunnuntain saarna
https://www.gen.fi/os-oikea-jumalanpalvelus-herran-huoneessa.html
SAARNA
1. JUMALANPALVELUS PARATIISISSA
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Tänä toisena joulun jälkeisenä sunnuntaina puhumme Herran huoneesta eli paikasta, johon Herran kansa kokoontuu jumalanpalvelukseen kohtaamaan elävän Jumalan. Jumalanpalvelukseen liittyy erottamattoman osana myös pappeus. Sakarjan kirjan luvussa kolme Herra Sebaot sanoo ylipappi Joosualle näin: ”Jos sinä vaellat Minun teilläni ja hoidat Minun säätämäni tehtävät, saat sinä myös tuomita Minun huonettani ja vartioida Minun esikartanoitani.” (Sak. 3:7)
Jerusalemin temppeli toimi lähes tuhat vuotta jumalanpalveluspaikkana ja Herran huoneena; paikkana, missä syntinen ihminen sai uhrin kautta Jumalalta anteeksiannon ja armon. Mutta mitä arvelet, missähän mahtoi olla maailman ensimmäinen Jumalan kohtaamisen paikka? Missä oli ensimmäinen seurakunta, joka kokoontui tiettynä aikana tiettyyn paikkaan, jossa Herra sanansa ja armonvälineidensä eli sakramenttiensa kautta kohtasi ihmisen?
Uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksessään, miten Jumala loi seurakunnan sanansa ja sakramenttiensa kautta paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Kirkko oli olemassa heti ihmisen luomisesta alkaen. Raamatussa sanotaan, että Jumala asetti Aadamin paratiisiin. Tuo asettaa-sana tarkoittaa nimenomaan jumalanpalvelusvirkaan eli paimenvirkaan asettamista.
Paratiisissa Aadam ja Eeva viettivät järjellistä jumalanpalvelusta eläen Jumalan yhteydessä. Erityisen ilmauksensa tämä jumalanpalvelus sai tiettynä päivänä ja tietyssä paikassa. Päivä oli sapatti, viikon viimeinen päivä, jonka Jumala oli luomistyönsä jälkeen pyhittänyt. Erityinen paratiisin jumalanpalveluspaikka, sakraalitila, oli kahden paratiisin keskellä olevan puun juurella. Nuo kaksi puuta olivat elämän puu ja hyvän- ja pahantiedon puu. Tämän alkujumalanpalveluksen jälkiä on vieläkin nähtävissä monien pakanakansojen, myös muinaisten suomalaisten, ns. pyhien puiden perinteessä. Myös meidän joulukuusemme saarnaa syvimmältään elämän puuta.
Jo paratiisissa oli siis myös saarnavirka, johon Aadam oli kutsuttu ennen Eevan luomista. Aadamin piti hoitaa virkaansa elämän puun hedelmän jakamisella, joka on myös esikuva meidän ehtoollisestamme. Kun me syömme ja juomme ehtoollispöydässä Kristuksen tosi ruumiin ja tosi veren, niin syömme siinä paratiisin elämän puun hedelmää, ikuisen elämän ruokaa. Aadamin saarnaviran erityisenä sisältönä oli huolehtia siitä, että sen sijaan kukaan ei syönyt hyvän- ja pahantiedon puusta.
Jumala ei ollut kertonut selitystä siihen, miksi hyvän- ja pahantiedon puu oli paratiisin keskelle laitettu tai miksi siitä syöminen tuottaisi kuoleman. Juuri siksi tuon puun juurella oli hyvä viettää jumalanpalvelusta. Siellä Aadam ja Eeva saattoivat kiittää ja ylistää Jumalan hyvyyttä, osallistua Jumalan sanaan ja sakramenttiin ja osoittaa uskonsa ja luottamuksensa ylistyksessä ja palvonnassa hänelle.
Lutherin mukaan elämän puun sakramentti nautittiin kuten nykyinen ehtoollinen. Hyvän- ja pahantiedon puun sakramentti taas "nautittiin" siten, että siitä ei syöty. (Lutherin Genesis-kommentaari, luvut 1-7. Jari Kekäle: "Olemme yksi ruumis Kristuksessa. Mikä on jumalanpalvelusseurakunta?" Suomen Luther-säätiön Aamutähti ‑traktaattisarja nro 7, 2001.)
Hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää nimenomaan ei nautittu, vaan kielletyn hedelmän syömättömyys oli ihmisen rakkauden, palvonnan, kuuliaisuuden ja tottelevaisuuden osoitus Luojaansa kohtaan. Pidättäytymällä siitä ainoasta asiasta, minkä Jumala oli ihmiseltä kieltänyt, ihminen osoitti olevansa oikeassa rakkaus- ja kunnioitussuhteessa Herraansa. Tämä oli oikean jumalanpalveluksen nimenomainen sisältö: Jumalan sanaan sitoutuminen ja siihen suorastaan sokeasti luottaminen.
2. JUMALANPALVELUSUUDISTUS
Lucifer, ylpeyteen ja itsekorotukseen langennut paratiisin vartijakerubi (Hes. 28), sai Eevan ja Aadamin muuttamaan paratiisin jumalanpalveluksen sisältöä; saarnaviran hoitajan henkilöllisyys sekä sakramentin nauttiminen elämän puusta ja kielletyn hyvän- ja pahantiedon puun hedelmän maistamattomuus heittivätkin kiusaajan houkutusten jälkeen häränpyllyä. Jumala ei ollut asettanut Eevaa sanan ja sakramentin virkaan, vaan Aadamin.
Uusi jumalanpalvelusjärjestys näytti ulkonaisesti kuitenkin monella tapaa entisenkaltaiselta: Kokoontuminen entiseen tapaan paratiisin keskellä olevien puiden juurelle ja hedelmän syöminen niin kuin ennenkin. Itse asiassa muutos aiempaan olikin lopulta aika pieni: Oliko sillä nyt niin suurta väliä, mistä puusta sitä söi? Eikö ollut lopulta aivan riittävästi se, että halusi kunnioittaa Jumalaa kokoontumalla paratiisin keskellä olevien puiden juurelle ja ylipäätänsä nauttia siinä jonkun puun hedelmää? Ja sitä paitsi sen jälkeen, kun Eeva ja Aadam olivat molemmat syöneet kielletystä puusta, oli koko paratiisin yleinen mielipide sen kannalla, että tuosta puusta oli hyvä syödä!
Saatana, Jumalan vastustaja, ei siis suinkaan halunnut kokonaan lopettaa jumalanpalvelusta - vain hieman uudistaa sitä. Ja näin on ollut sivu koko maailman historian. Tämän maailman ruhtinaan valtapiirissä olevat ihmiset ovat aina ja kaikkialla kokoontuneet erilaisiin jumalanpalvelus- ja palvontamenoihin. Erilaiset uskonnolliset kultit ovat kukoistaneet ja kukoistavat yhä edelleen mitä moninaisimmissa muodoissaan joka puolelle maailmaa. Joissakin yhteiskunnissa uskonnollisuus on avointa, esim. islamin valtapiirissä. Mutta sielläkin, missä vannotaan ateismin tai jonkun muun 'ismin' nimiin, tosiasiallisesti harjoitetaan uskontoa. Äärimmäisenä esimerkkinä tästä on ollut vaikkapa kommunistivaltioiden johtajien palvontakultit.
Ajatelkaamme myös sitä vakavuutta ja hartautta, palvontaa ja fanaattisuutta, mitä monet omasta mielestään uskonnottomat länsimaiden ihmiset osoittavat vaikkapa suhteessa joihinkin urheilumuotoihin ja niissä huipulle päässeihin: jalkapalloon, jääkiekkoon, formuloihin jne. Yhteistä tälle kaikelle ihmisen uskonnollisuudelle ja omatekoiselle jumalanpalvelukselle on se, että se on irrottautunut Jumalan nimenomaisesta sanasta: käskyistä ja kielloista.
Ihmisen luomistarkoitus, palvella ja kunnioittaa oikeaa ja elävää Jumalaa ja pysyä Hänen ilmoittamassaan sanassa, ei ole kuitenkaan muuttunut. Tämä siitäkin huolimatta, että lankeemuksen jälkeen tilanne muuttui olennaisesti niin ihmisen sisällä kuin hänen ympärillään. Kuten kaikki hyvin nahoissamme tunnemme, paratiisin autuus on kaukana ja kadoksissa – synti, sairaus ja kuolema, tuska, vilu ja hiki, ovat tulleet sijaan. Mutta jumalanpalvelustehtävän osalta tilanne on muuttumaton. Luojamme odottaa meiltä yhä edelleen rikkumatonta rakkaus- ja palvontasuhdetta Häneen, Isäämme. Perustilanne on sama kuin Aadamilla ja Eevalla: Jumalan sana käskee ja kieltää, mutta meillä on suuri houkutus ainakin vähän muutella noita Herran käskyjä.
3. EEVA – ENSIMMÄINEN NAISPAPPI
Aadam oli siis asetettu paimenvirkaan jo ennen naisen luomista. Eevan luomisen jälkeen Aadamin erityinen vastuu oli hoitaa sakramenttia ja saarnata seurakunnalleen eli vaimolleen Jumalan sanaa: ’Me saamme syödä tästä elämän puusta ja kaikista muistakin paratiisin puista. Mutta me emme saa syödä tuosta paratiisin keskellä olevasta toisesta puusta, hyvän- ja pahan tiedon puusta. Joka siitä syö, pitää hänen sinä päivänä kuolemalla kuoleman.’ Aadam hoiti ikävä kyllä saarnatehtävänsä huonosti, niin kuin sen jälkeen me kaikki muutkin paimenvirkaan asetetut olemme tehtävämme enemmän tai vähemmän huonosti hoitaneet.
Aadam ei ottanut kaitsijantehtäväänsä ja Jumalan sanan julistamista ja siinä pysymistä riittävällä vakavuudella. Seurakunta eli Eeva suostui kuuntelemaan paimenen äänen sijasta kiusaajan houkutuksia. Eeva ryhtyi maailman ensimmäiseksi naispapiksi, hoitamaan itse sakramenttia ja saarnaamaan miehelleen Aadamille, vaikka Jumala oli nimenomaan antanut Aadamille tehtävän hoitaa sakramenttia eli jakaa elämän puun hedelmää seurakunnalle sekä saarnata Jumalan sanaa. Mutta nyt Eeva ryhtyikin saarnaamaan ja hoitamaan sakramenttia: ’Kuule, Aadam, tämä hyvän- ja pahantiedon puu on ihana katsella ja suloinen antamaan ymmärrystä. Syö sinäkin tämän puun hedelmää, minä ojennan.’ Aadam, varsinainen tohvelisankari, lankesi vaimonsa mukana kohtalokkain seurauksin.
4. AADAMIN SYNTI ON SUUREMPI KUIN EEVAN
Aadamin synti oli huomattavasti suurempi ja kohtalokkaampi kuin Eevan. Aadam kutsuttiin ensin Jumalan puhutteluun, koska juuri hänet oli asetettu vastuuseen seurakunnastaan. Aadamin lankeemuksen rangaistus oli moninkertainen verrattuna Eevan saamaan rangaistukseen. Eevan lankeemus tuotti rangaistuksen vain naiselle: raskauden vaivat ja synnytyskivut, ja myös sekä halun että alamaisuusvelvoitteen miestä kohtaan. Mutta Aadamin lankeemuksen seuraukset koskivat hänelle itselleen tulevan hikisen ja tuskallisen työn lisäksi koko luomakuntaa: kuolema tuli maailmaan ja koko maa kirottiin tuottamaan orjantappuraa ja ohdaketta Aadamin - ei siis Eevan - lankeemuksen tähden.
Kaikkia kauhistanut kymmenen vuoden takainen Aasian katastrofi, Intian valtameren tsunami, johtuu tästä. Syy sille, miksi maa järisee ja luonnonvoimat tekevät hirvittävää tuhoaan, on kerrottu: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi.” (1.Moos. 3:7)
Ensimmäisen ihmisen Aadamin – ja siis nimenomaan Aadamin, ei Eevan - lankeaminen syntiin toi mukanaan kirouksen koko maailmalle, kaikille maailman kansoille. Kuolema ja hätä ovat seurausta ihmiskunnan kapinoinnista eli synnistä Jumalaa vastaan. Olemme jokainen Aadamin lapsia, ja ansaitsemme pahuudellamme kuoleman ja tuhon.
Aadamin lankeemus toi mukanaan ihmisen kuolevaisuuden. Ajatusleikkinä todettakoon, että jos Aadam ei olisi langennut vaimonsa mukana, niin silloin Aadam ei olisi koskaan kuollut, vaan ihmiskunta olisi jatkunut kuolemattomana hänen kauttaan. Valtaan liittyy aina myös vastuu. Siksi esimerkiksi piispan, joka rikkoo Jumalan sanaa ja järjestystä vastaan hyväksymällä naispappeuden, joka on hengellis-teologista homoseksuaalisuutta, synti ja syyllisyys on moninkertaisesti suurempi kuin naisen, joka ryhtyy saarnavirkaa hoitamaan. Me miehet olemme ensisijaisesti Jumalan edessä vastuussa naispappeudenkin synnistä.
5. TOINEN AADAM KESTI KOETTELEMUKSEN
Vanhasta Aadamista ei siis ollut ihmiskunnan pelastajaksi. Mutta kiitos ja ylistys Herralle, uudesta Aadamista, uuden ihmiskunnan alkajasta Jeesuksesta oli! Uusi Aadam, Jeesus, tuli korjaamaan tämän ihmiselle mahdottoman tilanteen. Jeesus pysyi kuuliaisena Jumalalle ja Hänen sanalleen, toisin kuin vanha Aadam. Jeesuksesta alkoi uusi ihmiskunta, joka ei enää ole kuoleman ja synnin orja. Jeesus voitti synnin vallan omalla täydellisellä elämällään. Jeesus voitti kuoleman vallan omalla viattomalla sijaiskärsimisellään ja kuolleista ylösnousemisellaan. Vanhasta Aadamista siinneet ihmiset kuolevat synteihinsä. Mutta uudesta Aadamista Jumalan sanan ja sakramenttien kautta Pyhän Hengen voimasta uudestisyntyneet elävät ikuisesti. Jeesukseen uskovalle ruumiin kuolema on portti taivaan riemuun. Uskosta osattomalle kuolema on kaiken hyvän ja koko elämän kauhea loppu, pelottava tuomion hetki.
Jeesus ei suostunut kiusaajan houkutuksiin, vaan pysyi uskollisena loppuun asti Jumalan sanalle. Ihmisen perussynti ja lopulta ainoa kadottava asia onkin epäusko Jumalan sanaa kohtaan. Kaiken muun ihminen voi saada anteeksi, mutta jos joku ei usko Jumalan sanaa, Raamattua, niin mitään ei ole tehtävissä. Sellainen ihminen on itse katkaissut yhteytensä Elämän antajaan, elävään Jumalan Sanaan, Kristukseen. Tuon perussynnin, epäuskon, näkyviä muotoja eli yksittäisiä ajatuksien, sanojen ja tekojen syntejä on monia. Ensimmäinen ihmiskunnan näkyvä synti oli naispappeus ja sen myötä toteutunut jumalanpalvelusuudistus, joka ensimmäisenä osoitti ja näytti sen, että ihminen oli sydämessään luopunut Jumalan sanasta.
Tuon jumalanpalvelusuudistuksen toinen nimi on epäjumalanpalvelus. Kirkon suurissa käännekohdissa on ennenkin taisteltu tästä asiasta. Kun alkuseurakunta alkoi viettää Herran ehtoollista, niin tämä naispappeus nousi taas näkyvästi esiin, houkuttamaan Jumalan lapsia pois Jumalan sanasta. Ei ole sattumaa, että niin monessa Uuden testamentin kirjeessä puhutaan tästä miehen ja naisen erilaisesta kutsumuksesta ja tehtävästä jumalanpalveluksen aikana ja saarnaviran hoitamisessa.
Jo ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla alkoi kiivas taistelu naispappeudesta, joka jatkui vielä useita vuosisatoja, niin kuin kirkkohistoriasta tiedämme. Useat oikeasta ja yleisestä eli katolisesta uskosta irtautuneet kristillisperäiset lahkot toteuttivat keskuudessaan naispappeuden.
Myös meidän aikanamme, lopun aikojen lopulla, juuri ennen Jeesuksen takaisintuloa maanpäälle, olemme taas saman taistelun keskellä. Tämä kaikki kertoo vastaansanomattomasti siitä, että Herramme riemullinen paluu on lähellä. Pian, aivan pian, rakas Vapahtajamme tulee kantamaan sylissään morsiamensa taivaan häähuoneeseen. Vain kevyt ja nopeasti ohi kiitävä on tämä ahdingon aika, jolloin Jumalan sanassa pysyvä seurakunta joutuu ahtaalle, koko maailman vihattavaksi Jeesuksen nimen ja Jumalan sanan tähden. Mutta se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu. Aamen.