INFO Suomen kielen lyhyt kielioppi (INFO MUUT)
info-m-suomen-kielioppi.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 1.5.2024).
INFO https://gen.fi/info.html
INFO MUUT https://gen.fi/info-m.html
INFO Suomen kielen lyhyt kielioppi
https://gen.fi/info-m-suomen-kielioppi.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
00. Dokumentteja
0. Johdanto
1. Äänneoppi
1.0 Äänneopin johdanto
1.1 Kirjaimet
1.1.0 Kirjainten johdanto
1.1.1 Heprean, kreikan, latinan ja suomen kirjaimisto
1.2 Äänteet
1.2.0 Äänteiden johdanto
1.2.1 Vokaalit
1.2.1.0 Vokaalien johdanto
1.2.1.1 Lyhyet ja pitkät vokaalit
1.2.2.2 Diftongit
1.2.2 Konsonantit
1.2.2.0 Konsonanttien johdanto
1.2.2.1 Soinnilliset konsonantit
1.2.2.2 Soinnittomat konsonantit
1.2.2.3 Umpiäänteet eli klusiivit (plosiivit)
1.2.2.4 Hankausäänteet eli frikatiivit
1.2.2.5 Konsonanttien äänneryhmät eli foneettiset ryhmät
1.2.2.6 Astevaihtelu
1.2.2.7 Jäännöslopuke
1.2.2.8 Metateesi
1.3 Tavut
1.3.0 Tavujen johdanto
1.3.1 Avotavut ja suljetut tavut
1.3.2 Lyhyt- ja pitkävokaaliset tavut
1.4 Paino
1.4.1 Painon johdanto
1.4.2 Painon jakautuminen sanassa
1.4.3 Painon jakautuminen lauseessa
2. Morfeemit eli kielen pienimmät merkitykselliset yksiköt
2.0 Morfeemien johdanto
2.1 Sanavartalo
2.2 Johdin
2.3 Tunnus
2.4 Pääte
2.5 Liitteet
2.5.0 Liitteiden johdanto
2.5.1 Etuliitteet eli prefiksit
2.5.2 Loppuliitteet eli suffiksit
2.5.3 Sisäliitteet eli infiksit
3. Sanaluokat
3.0 Sanaluokkien johdanto
3.1 Substantiivit eli nimisanat
3.1.0 Substantiivien johdanto
3.1.1 Yleisnimet (appellatiivit)
3.1.2 Erisnimet (proprit)
3.1.3 Kollektiivisanat
3.1.4 Kansallisuussubstantiivit
3.1.5 Ammattinimet
3.1.6 Verbaalisubstantiivit
3.2 Adjektiivit eli laatusanat
3.2.0 Adjektiivien johdanto
3.2.1 Vertailuasteet
3.2.2 Taipumattomat adjektiivit
3.2.3 Adjektiivien substantiivinen käyttö
3.3 Pronominit eli asemosanat
3.3.0 Pronominien johdanto
3.3.1 Persoonapronominit eli tekijäasemot
3.3.2 Demonstratiivipronominit eli osoitusasemot
3.3.3 Relatiivipronominit eli takakohtaiset asemot
3.3.3.0 Relatiivipronominien johdanto
3.3.3.1 Joka vai mikä?
3.3.3.2 Korrelaatti eli vaste
3.3.4 Interrogatiivipronominit eli kysymysasemot
3.3.4.0 Interrogatiivien eli kysymyssanojen johdanto
3.3.4.1 Varsinaiset interrogatiivipronominit
3.3.4.2 Adverbiaaliset kysymyssanat
3.3.5 Indefiniittipronominit eli epämääräiset asemot
3.3.5.0 Indefiniittipronominien johdanto
3.3.5.1 Indefiniittipronomineja
3.3.6 Refleksiivipronominit eli itsekohtaiset asemot
3.3.7 Resiprookkipronominit eli keskinäisasemot
3.3.8 Possessiivipronominit eli omistusasemot
3.4 Numeraalit eli lukusanat
3.4.0 Numeraalien johdanto
3.4.1 Perusluvut eli kardinaalit
3.4.2 Järjestysluvut eli ordinaalit
3.5 Verbit eli teonsanat
3.5.0 Verbien johdanto
3.5.1 Transitiiviverbit: voivat saada suoran objektin
3.5.2 Intransitiiviverbit: eivät voi saada suoraa objektia
3.5.3 Finiittiset eli persoonamuotoiset verbinmuodot
3.5.4 Infiniittiset eli persoonattomat verbinmuodot
3.5.5 Myönteiset ja kielteiset verbinmuodot
3.5.6 Statiiviverbit: toiminta ei näy liikkeenä tai muutoksena
3.5.7 Intensiiviset eli vahvistavat verbinmuodot
3.5.8 Kausatiiviset eli aikaansaavat tai teettävät verbinmuodot
3.6 Partikkelit eli apusanat
3.6.0 Partikkelien johdanto
3.6.1 Adverbit eli seikkasanat
3.6.2 Prepositiot eli etusanat
3.6.3 Postpositiot eli jälkisanat
3.6.4 Konjunktiot eli sidesanat
3.6.4.0 Konjunktioiden johdanto
3.6.4.1 Rinnastuskonjunktiot
3.6.4.2 Alistuskonjunktiot
3.6.5 Interjektiot eli huudahdussanat
3.6.6 Negaatiot eli kieltosanat
3.6.7 Liitepartikkelit
4. Nominien taivutus
4.0 Nominien taivutuksen johdanto
4.1 Nominien luku: yksikkö, duaali ja monikko
4.1.0 Nominien luvun johdanto
4.1.1 Abstraktikäsitteet
4.1.2 Ainesanat
4.1.3 Plurale tantum eli aina monikossa esiintyvät sanat
4.1.4 Duaali
4.2 Nominien sijamuodot (casus)
4.2.0 Sijamuotojen johdanto
4.2.1 Nominatiivi eli nimentö
4.2.2 Akkusatiivi eli kohdanto
4.2.3 Genetiivi eli omanto
4.2.3.0 Genetiivin johdanto
4.2.3.1 Subjektiivinen genetiivi
4.2.3.2 Objektiivinen genetiivi
4.2.3.3 Genetiivilauseke
4.2.4 Essiivi eli olento
4.2.5 Partitiivi eli osanto
4.2.6 Translatiivi eli tulento
4.2.7 Inessiivi eli sisäolento
4.2.8 Illatiivi eli sisätulento
4.2.9 Elatiivi eli sisäeronto
4.2.10 Adessiivi eli ulko-olento
4.2.11 Allatiivi eli ulkotulento
4.2.12 Ablatiivi ei sisäeronto
4.2.13 Abessiivi eli vajanto
4.2.14 Instruktiivi eli keinonto
4.2.15 Komitatiivi eli seuranto
4.2.16 Datiivi eli annanto
4.2.17 Vokatiivi eli puhuttelusija
4.2.18 Lokatiivi eli sijainnin tai suunnan sija
5. Verbien taivutus
5.0 Verbien taivutuksen johdanto
5.1 Verbin pääluokka eli genus
5.1.0 Pääluokan johdanto
5.1.1 Aktiivi
5.1.2 Passiivi
5.1.3 Refleksiivi
5.1.4 Mediumi
5.2 Verbin tapaluokka eli modus
5.2.0 Tapaluokan johdanto
5.2.1 Indikatiivi eli tositapa
5.2.2 Imperatiivi eli käskytapa
5.2.3 Konditionaali eli ehtotapa
5.2.4 Potentiaali eli mahtotapa
5.2.5 Infinitiivi eli nimitapa
5.2.5.0 Infinitiivin johdanto
5.2.5.1 Ensimmäinen eli a-infinitiivi
5.2.5.2 Toinen eli e-infinitiivi
5.2.5.3 Kolmas eli ma-infinitiivi
5.2.5.4 Neljäs eli minen-infinitiivi
5.2.5.5 Viides eli mainen-infinitiivi
5.2.6 Partisiippi eli laatutapa
5.2.6.0 Partisiipin johdanto
5.2.6.1 Ensimmäinen eli aktiivinen va-partisiippi
5.2.6.2 Toinen eli aktiivinen nut-partisiippi
5.2.6.3 Kolmas eli ma-agenttipartisiippi
5.2.6.4 Neljäs eli passiivinen va-partisiippi
5.2.6.5 Viides eli passiivinen tu-partisiippi
5.2.6.6 Kuudes eli kieltopartisiippi
5.2.7 Konjunktiivi eli ajattelutapa
5.2.8 Optatiivi eli toivomustapa
5.2.9 Jussiivi eli 3. persoonan käskytapa
5.2.10 Kohortatiivi eli kehotustapa
5.3 Verbin aikaluokka (aikamuoto) eli tempus
5.3.0 Aikaluokan johdanto
5.3.1 Preesens eli kestämä
5.3.2 Imperfekti eli kertoma
5.3.3 Perfekti eli päättymä
5.3.4 Pluskvamperfekti eli entispäättymä
5.3.5 Futuuri eli tulema
5.4 Verbin luku ja persoona
5.4.0 Verbin luvun ja persoonan johdanto
5.4.1 Kongruenssi
5.4.2 Yksipersoonaiset verbit
6. Lauseoppi
6.0 Lauseopin johdanto
6.1 Lauseenjäsenet eli lauseopilliset (syntaktiset) roolit
6.1.0 Lauseenjäsenten johdanto
6.1.1 Subjekti
6.1.2 Predikaatti
6.1.3 Attribuutti
6.1.3.0 Attribuutin johdanto
6.1.3.1 Adjektiiviattribuutti
6.1.3.2 Genetiiviattribuutti
6.1.3.3 Substantiiviattribuutti eli appositio
6.1.3.4 Infinitiiviattribuutti
6.1.3.5 Sivulauseattribuutti
6.1.4 Objekti
6.1.5 Predikatiivi
6.1.6 Adverbiaali
6.2 Lauseen semanttiset eli suhde-, merkitys- ja tehtäväroolit
6.2.0 Semanttisten roolien johdanto
6.2.1 Nominaalisia ja adverbiaalisia rooleja
6.2.1.1 Tekijä
6.2.1.2 Kokija
6.2.1.3 Vastaanottaja
6.2.1.4 Kohde
6.2.1.5 Lähde
6.2.1.6 Paikka
6.2.1.7 Aika
6.2.1.8 Reitti
6.2.1.9 Määränpää
6.2.1.10 Tavoite
6.2.1.11 Väline
6.2.2 Verbaalisia rooleja
6.2.2.1 Oleminen
6.2.2.2 Tapahtuminen
6.2.2.3 Tekeminen
6.2.2.4 Liikkuminen
6.2.2.5 Muuttuminen
6.3 Lauseet
6.3.0 Lauseiden johdanto
6.3.1 Päälauseet
6.3.2 Sivulauseet
6.3.3 Lauseenvastikkeet
6.3.3.0 Lauseenvastikkeiden johdanto
6.3.3.1 Partisiippirakenne
6.3.3.2 Temporaalirakenne
6.3.3.3 Finaalirakenne
6.3.3.4 Modaalirakenne
7. Välimerkit
8. Lyhenteet
9. Kielioppikäsitteitä hepreaksi
00. DOKUMENTTEJA
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Aspinen, Mika: Raamatun heprean kielioppi. Finn Lectura 2011 (MA)
Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. 3. uud. laitos. Gummerus 1991
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Korpela, Jukka K.: Nykyajan kielenopas
https://jkorpela.fi/kielenopas/index.html
Mikkola et al.: Äidinkieli ja kirjallisuus. Käsikirja. WSOY 2004
Pitkäranta, Reijo: Suomi–latina–suomi-sanakirja. 6. painos. Gaudeamus 2018
Sorjanen, Timo: Suomen kieli. Käyttäjän käsikirja. Gummerus 1998
Turtia, Kaarina: Sivistyssanat. Otava 2001
Wiktionary (vapaa sanakirja)
https://www.wiktionary.org/
0. JOHDANTO
Tämä dokumentti on suppea katsaus suomen kielioppiin. Suomen lisäksi on käsitelty joitakin kielioppitermejä, joita Raamatun alkukielten heprean, aramean ja kreikan tai nykyheprean opiskelija voi kohdata.
Heprean ja aramean kielioppikäsitteet ovat hyvin pitkälle yhtenevät. Jatkossa tässä dokumentissa on mainittu vain heprea, mutta useimmissa tapauksissa se koskee myös arameaa.
Latinan sanoissa paino on yleensä kolmanneksi viimeisellä tavulla (antepenultima). Jos toiseksi viimeinen tavu (penultima) on kuitenkin pitkä, niin silloin se on painollinen.
Englanninkieliset sanat on kirjoitettu punaisella, latinankieliset violetilla.
Pyhä Raamattu opettaa, että Jeesus Kristus on Jumalan Sana (Joh01_01, Ilm19_13). Kieli muodostuu sanoista. Sanat kantavat rakkaan Vapahtajamme luoksemme niin kuultuina, luettuina, muisteltuina kuin materiaan liittyneinä kasteessa ja ehtoollisessa.
1. ÄÄNNEOPPI
1.0 ÄÄNNEOPIN JOHDANTO
1.1 KIRJAIMET
1.1.0 KIRJAINTEN JOHDANTO
1.1.1 HEPREAN, KREIKAN, LATINAN JA SUOMEN KIRJAIMISTO
1.2 ÄÄNTEET
1.2.0 ÄÄNTEIDEN JOHDANTO
1.2.1 VOKAALIT
1.2.1.0 VOKAALIEN JOHDANTO
1.2.1.1 LYHYET JA PITKÄT VOKAALIT
1.2.2.2 DIFTONGIT
1.2.2 KONSONANTIT
1.2.2.0 KONSONANTTIEN JOHDANTO
1.2.2.1 SOINNILLISET KONSONANTIT
1.2.2.2 SOINNITTOMAT KONSONANTIT
1.2.2.3 UMPIÄÄNTEET ELI KLUSIIVIT (PLOSIIVIT)
1.2.2.4 HANKAUSÄÄNTEET ELI FRIKATIIVIT
1.2.2.5 KONSONANTTIEN ÄÄNNERYHMÄT ELI FONEETTISET RYHMÄT
1.2.2.6 ASTEVAIHTELU
1.2.2.7 JÄÄNNÖSLOPUKE
1.2.2.8 METATEESI
metateesi, kirjainten, tavujen tai vokaalien pituuden paikan vaihtuminen
• butterfly "perhonen" < flutter by "leijailla ohi"
1.3 TAVUT
1.3.0 TAVUJEN JOHDANTO
1.3.1 AVOTAVUT JA SULJETUT TAVUT
1.3.2 LYHYT- JA PITKÄVOKAALISET TAVUT
1.4 PAINO
1.4.1 PAINON JOHDANTO
1.4.2 PAINON JAKAUTUMINEN SANASSA
1.4.3 PAINON JAKAUTUMINEN LAUSEESSA
2. MORFEEMIT ELI KIELEN PIENIMMÄT MERKITYKSELLISET YKSIKÖT
2.0 MORFEEMIEN JOHDANTO
2.1 SANAVARTALO
2.2 JOHDIN
2.3 TUNNUS
2.4 PÄÄTE
2.5 LIITTEET
2.5.0 LIITTEIDEN JOHDANTO
2.5.1 ETULIITTEET ELI PREFIKSIT
2.5.2 LOPPULIITTEET ELI SUFFIKSIT
2.5.3 SISÄLIITTEET ELI INFIKSIT
3. SANALUOKAT
3.0 SANALUOKKIEN JOHDANTO
Sanaluokkia on yhteensä kuusi: substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit, verbit ja partikkelit.
Substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja ja numeraaleja kutsutaan yhteisnimellä nominit. Nominit taipuvat luvussa (yksikkö, monikko) ja sijoissa (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, essiivi, partitiivi jne.).
substantiivi (subst.): kirja, kirjan, kirjaa, kirjat, kirjojen, kirjoja jne.
adjektiivi (adj.): pyhä, pyhän, pyhää, pyhät, pyhien, pyhiä jne.
pronomini (pron.): se, sen, sitä, ne, niiden, niitä jne.
numeraali (num.): yksi, yhden, yhtä, yhdet, yksien, yksiä jne.
Verbit eli teonsanat ilmaisevat tekemistä.
Partikkelit (part.) eli apusanat ovat yleensä taipumattomia tai lähinnä vain paikallissijoissa taipuvia adverbejä tai pikkusanoja.
3.1 SUBSTANTIIVIT ELI NIMISANAT
3.1.0 SUBSTANTIIVIEN JOHDANTO
yleisnimet eli appellatiivit
erisnimet eli proprit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella
3.1.1 YLEISNIMET (APPELLATIIVIT)
yleisnimet eli appellatiivit: kirja, rakkaus
3.1.2 ERISNIMET (PROPRIT)
erisnimet eli proprit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella
henkilönnimet: Jeesus, Maria, Johannes Kastaja
paikannimet: Israel, Jerusalem, Jordanvirta
kirjojen, rakennusten ym. teosten nimet: Pyhä Raamattu,
Vanha testamentti, Peshitta, Colosseum, Eduskuntatalo,
Tuntematon sotilas
3.1.3 KOLLEKTIIVISANAT
kollektiivi (collectivus, "koottu") ryhmänimi
• substantiivi, joka yksikkömuotoisena ilmoittaa joukon samaan lajiin
kuuluvia yksilöitä yhtenä kokonaisuutena: linnusto, laivue
3.1.4 KANSALLISUUSSUBSTANTIIVIT
Kansallisuusnimi on erisnimestä (henkilön- tai paikannimestä) johdettu substantiivi tai adjektiivi, joka ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan henkilö kuuluu tai missä paikassa hän asuu tai mistä on kotoisin.
Suomen kielessä kansallisuusnimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Monissa muissa kielissä ne ovat erisnimiä ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, esim.
eurooppalainen, suomalainen, karjalainen, nuijamaalainen, peräpohjalainen, torniolainen, israelilainen, juutalainen, leeviläinen, jerusalemilainen, telavivilainen.
3.1.5 AMMATTINIMET
ammattinimi (nomen opificis, "työntekijän nimi")
• henkilön ammatin, työn, toimen, tehtävän tai ominaisuuden ilmaiseva
nimi, esim.
henkivartija, kanttori, kavaltaja, kokki, kuningas, paimen, pelkuri, päällikkö, ruhtinatar, saarnaaja, sankari, sotamies, sotaurho, syyttäjä, tuomari
3.1.6 VERBAALISUBSTANTIIVIT
verbaalisubstantiivi, teonnimi, verbivartalosta johdettu substantiivi, action noun
esim. kirjoittaa > kirjoittaminen, kirjoitettavuus
kirjoittautua > kirjoittautuminen
kirjoituttaa > kirjoituttaminen, kirjoitutettavuus
lukea > lukeminen, luettavuus, luenta
3.2 ADJEKTIIVIT ELI LAATUSANAT
3.2.0 ADJEKTIIVIEN JOHDANTO
adiectivum, lisämäärite, adjektive, laatusana
Adjektiivi ilmaisee laatua tai ominaisuutta. Adjektiivi vastaa kysymykseen "millainen?". Sitä voidaan käyttää:
attribuuttina eli määritteenä tai ominaisuutena: pyhä Jumala
predikatiivina: Jeesus on armollinen.
Lisäksi on huomattava, että verbien partisiipit taipuvat adjektiivien tavoin:
akt. partis.: laulava, laulanut
pass. partis.: laulettava, laulettu
3.2.1 VERTAILUASTEET
Adjektiivia tai adverbiä voidaan myös verrata eli komparoida. Vertailuasteita on kolme:
• positiivi eli perusaste: adj. kaunis, adv. illalla
• komparatiivi (modus comparativus) eli voittoaste:
adj. kauniimpi, adv. illemmalla
• superlatiivi eli yliaste: kaunein
3.2.2 TAIPUMATTOMAT ADJEKTIIVIT
3.2.3 ADJEKTIIVIEN SUBSTANTIIVINEN KÄYTTÖ
3.3 PRONOMINIT ELI ASEMOSANAT
3.3.0 PRONOMINIEN JOHDANTO
3.3.1 PERSOONAPRONOMINIT ELI TEKIJÄASEMOT
pers.pron.: minä, sinä, hän, me, te, he
tekijäasemo tai henkilöasemo
3.3.2 DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT ELI OSOITUSASEMOT
osoittavat asemosanat
dem.pron.: tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
3.3.3 RELATIIVIPRONOMINIT ELI TAKAKOHTAISET ASEMOT
3.3.3.0 RELATIIVIPRONOMINIEN JOHDANTO
takakohtaiset asemosanat
rel.pron.: joka, mikä
3.3.3.1 JOKA VAI MIKÄ?
3.3.3.2 KORRELAATTI ELI VASTE
3.3.4 INTERROGATIIVIPRONOMINIT ELI KYSYMYSASEMOT
3.3.4.0 INTERROGATIIVIEN ELI KYSYMYSSANOJEN JOHDANTO
kysyvät asemosanat
interrog.pron.: kuka, ken, mikä, kumpi, kumpainen
3.3.4.1 VARSINAISET INTERROGATIIVIPRONOMINIT
3.3.4.2 ADVERBIAALISET KYSYMYSSANAT
3.3.5 INDEFINIITTIPRONOMINIT ELI EPÄMÄÄRÄISET ASEMOT
3.3.5.0 INDEFINIITTIPRONOMINIEN JOHDANTO
Kvanttoripronomini
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttoripronomini
epämääräiset asemosanat
3.3.5.1 INDEFINIITTIPRONOMINEJA
indef.pron.: ainoa, eräs, harva, itse (esim. itse kukin), joka (merkityksessä jokainen), jokainen, jokin, joku, jompikumpi, kaikki, kenkään, kukaan, kukin, kumpainenkaan, kumpainenkin, kumpikaan, kumpikin, mikä (esim. mikä tahansa), mikin, mikään, molemmat, moni, muu, muuan, muutama, sama, samainen, toinen (merkityksessä muu), usea
3.3.6 REFLEKSIIVIPRONOMINIT ELI ITSEKOHTAISET ASEMOT
itsekohtainen asemosana
refl.pron.: itse (itseni, itsesi jne.)
3.3.7 RESIPROOKKIPRONOMINIT ELI KESKINÄISASEMOT
vastavuoroinen asemosana
resipr.pron.: toinen (toinen toistaan)
3.3.8 POSSESSIIVIPRONOMINIT ELI OMISTUSASEMOT
Suomen kielessä ei ole varsinaisia possessiivipronomineja (poss.pron.). Suomessa käytetään persoonapronominien genetiivimuotoja: minun, sinun, hänen jne.
omistusasemosanat
3.4 NUMERAALIT ELI LUKUSANAT
3.4.0 NUMERAALIEN JOHDANTO
perusluvut eli kardinaalilukusanat: yksi
järjestysluvut eli ordinaalilukusanat: kolmas
3.4.1 PERUSLUVUT ELI KARDINAALIT
3.4.2 JÄRJESTYSLUVUT ELI ORDINAALIT
3.5 VERBIT ELI TEONSANAT
3.5.0 VERBIEN JOHDANTO
3.5.1 TRANSITIIVIVERBIT: VOIVAT SAADA SUORAN OBJEKTIN
3.5.2 INTRANSITIIVIVERBIT: EIVÄT VOI SAADA SUORAA OBJEKTIA
intransitiiviverbi
• verbi, joka ei voi saada objektia, esim.
olla, tulla, tapahtua, tulla, täyttyä
3.5.3 FINIITTISET ELI PERSOONAMUOTOISET VERBINMUODOT
3.5.4 INFINIITTISET ELI PERSOONATTOMAT VERBINMUODOT
3.5.5 MYÖNTEISET JA KIELTEISET VERBINMUODOT
3.5.6 STATIIVIVERBIT: TOIMINTA EI NÄY LIIKKEENÄ TAI MUUTOKSENA
3.5.7 INTENSIIVISET ELI VAHVISTAVAT VERBINMUODOT
3.5.8 KAUSATIIVISET ELI AIKAANSAAVAT/TEETTÄVÄT VERBINMUODOT
3.6 PARTIKKELIT ELI APUSANAT
3.6.0 PARTIKKELIEN JOHDANTO
Partikkelit voidaan jakaa seitsemään ryhmään:
• 1. adverbit eli seikkasanat
• 2. prepositiot eli etusanat
• 3. postpositiot eli jälkisanat
• 4. konjunktiot eli sidesanat
• 5. interjektiot eli huudahdussanat
• 6. negaatiot eli kieltosanat
• 7. liitepartikkelit
3.6.1 ADVERBIT ELI SEIKKASANAT
adverbium (ad luo, verbum sana), adverb, seikkasana
Adverbi ilmaisee
• aikaa: eilen, tänään, iankaikkisesti
• paikkaa: siellä, täällä
• tapaa: hyvin, huonosti
• muuta seikkaa
Adverbiaalisiin kysymyssanoihin eli interrogatiiveihin (interrog.) kuuluvat esim. seuraavat: kuinka, miksi, milloin, miten
• mikä- ja kuka-sanat taivutusmuotoineen kuuluvat suomen kielessä interrogatiivipronomineihin.
3.6.2 PREPOSITIOT ELI ETUSANAT
Prepositiot eli etusanat:
ennen iltaa
3.6.3 POSTPOSITIOT ELI JÄLKISANAT
Postpositiot eli jälkisanat:
illan jälkeen
3.6.4 KONJUNKTIOT ELI SIDESANAT
3.6.4.0 KONJUNKTIOIDEN JOHDANTO
Konjunktiot eli sidesanat
3.6.4.1 RINNASTUSKONJUNKTIOT
3.6.4.2 ALISTUSKONJUNKTIOT
3.6.5 INTERJEKTIOT ELI HUUDAHDUSSANAT
Interjektiot eli huudahdussanat
3.6.6 NEGAATIOT ELI KIELTOSANAT
3.6.7 LIITEPARTIKKELIT
4. NOMINIEN TAIVUTUS
4.0 NOMINIEN TAIVUTUKSEN JOHDANTO
Suomen nominit taipuvat luvussa ja sijassa. Hepreassa nomineilla on lisäksi kaksi sukua (mask. ja fem). Kreikassa kuten myös joissakin muissa indoeurooppalaisissa kielissä on vielä kolmaskin suku: neutri.
Lukuja on suomessa ja kreikassa kaksi: yksikkö ja monikko. Hepreassa on myös duaali eli kaksikko.
Suomen kielen sijamuodot (15) ovat nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, essiivi, partitiivi, translatiivi, inessiivi, illatiivi, elatiivi, adessiivi, allatiivi, ablatiivi, abessiivi, instruktiivi ja komitatiivi.
4.1 NOMINIEN LUKU: YKSIKKÖ, DUAALI JA MONIKKO
4.1.0 NOMINIEN LUVUN JOHDANTO
4.1.1 ABSTRAKTIKÄSITTEET
4.1.2 AINESANAT
4.1.3 PLURALE TANTUM ELI AINA MONIKOSSA ESIINTYVÄT SANAT
plurale tantum [ūrā], aina monikossa; sana, joka esiintyy vain monikossa
• esim. housut, häät, sakset, tikkaat
4.1.4 DUAALI
4.2 NOMINIEN SIJAMUODOT (CASUS)
4.2.0 SIJAMUOTOJEN JOHDANTO
4.2.1 NOMINATIIVI ELI NIMENTÖ
Nominatiivi on sanan perusmuoto.
Se vastaa kysymyksiin: kuka? mikä? ketkä? mitkä?
N nominatiivi (nimentö)
• subjektin eli tekijän sija: Minä uskon Jeesukseen.
• predikatiivin (nomini, joka määrittää lauseessa olla-verbin
välityksellä subjektia) sija: Minä olen kristitty.
4.2.2 AKKUSATIIVI ELI KOHDANTO
Akkusatiivi: Vastaa kysymyksiin: kenet, minkä. (Esim. minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet)
A akkusatiivi (kohdanto)
• objektin eli tekemisen kohteen sija: Jeesus pelasti minut.
4.2.3 GENETIIVI ELI OMANTO
4.2.3.0 GENETIIVIN JOHDANTO
Genetiivi: Ilmaisee omistajaa. Vastaa kysymyksiin kenen, minkä, keiden, millaisen ja minkälaisen.
G genetiivi (omanto)
• omistajan sija: minun kirjani
4.2.3.1 SUBJEKTIIVINEN GENETIIVI
4.2.3.2 OBJEKTIIVINEN GENETIIVI
4.2.3.3 GENETIIVILAUSEKE
4.2.4 ESSIIVI ELI OLENTO
Essiivi: Ilmaisee olotilaa, jonakin olemista, tai aikaa.
4.2.5 PARTITIIVI ELI OSANTO
Partitiivi: Ilmaisee toiminnan, tai tunteen kohteen. Vastaa kysymyksiin mitä, ketä, keitä.
4.2.6 TRANSLATIIVI ELI TULENTO
Translatiivi: Ilmaisee joksikin tulemista ja olotilan muutosta.
4.2.7 INESSIIVI ELI SISÄOLENTO
4.2.8 ILLATIIVI ELI SISÄTULENTO
4.2.9 ELATIIVI ELI SISÄERONTO
4.2.10 ADESSIIVI ELI ULKO-OLENTO
4.2.11 ALLATIIVI ELI ULKOTULENTO
4.2.12 ABLATIIVI EI SISÄERONTO
4.2.13 ABESSIIVI ELI VAJANTO
4.2.14 INSTRUKTIIVI ELI KEINONTO
4.2.15 KOMITATIIVI ELI SEURANTO
4.2.16 DATIIVI ELI ANNANTO
D datiivi (annanto, dativus, annettava, dare, antaa)
• jollekulle: minulle (suom. allatiivi eli ulkotulento)
4.2.17 VOKATIIVI ELI PUHUTTELUSIJA
V vokatiivi (puhuttelu)
• puhuttelun sija: (Oi) Herra, armahda!
4.2.18 LOKATIIVI ELI SIJAINNIN TAI SUUNNAN SIJA
5. VERBIEN TAIVUTUS
5.0 VERBIEN TAIVUTUKSEN JOHDANTO
5.1 VERBIN PÄÄLUOKKA ELI GENUS
5.1.0 PÄÄLUOKAN JOHDANTO
5.1.1 AKTIIVI
5.1.2 PASSIIVI
5.1.3 REFLEKSIIVI
5.1.4 MEDIUMI
5.2 VERBIN TAPALUOKKA ELI MODUS
5.2.0 TAPALUOKAN JOHDANTO
5.2.1 INDIKATIIVI ELI TOSITAPA
5.2.2 IMPERATIIVI ELI KÄSKYTAPA
5.2.3 KONDITIONAALI ELI EHTOTAPA
5.2.4 POTENTIAALI ELI MAHTOTAPA
5.2.5 INFINITIIVI ELI NIMITAPA
5.2.5.0 INFINITIIVIN JOHDANTO
5.2.5.1 ENSIMMÄINEN ELI A-INFINITIIVI
laulaa; laulaakseni, laulaaksesi jne.
5.2.5.2 TOINEN ELI E-INFINITIIVI
laulaessa, laulaen, pass. laulettaessa
5.2.5.3 KOLMAS ELI MA-INFINITIIVI
laulamassa, laulamasta jne., pass. laulettaman
5.2.5.4 NELJÄS ELI MINEN-INFINITIIVI
laulaminen, laulamista, laulamistaan
5.2.5.5 VIIDES ELI MAINEN-INFINITIIVI
laulamaisillani, laulamaisillasi jne.
5.2.6 PARTISIIPPI ELI LAATUTAPA
5.2.6.0 PARTISIIPIN JOHDANTO
partisiippi, laatutapa tai osamäärite (participium, (verbiin) osaa ottava, pars, osa, capio, ottaa)
• verbin nominaalimuoto, jossa ei näy tekijän persoona
(minä, sinä, hän, se, me, te, he, ne)
Latinankielisen nimensä mukaisesti partisiippi kuitenkin "ottaa osaa" verbin tekemiseen: lukeva, lukenut, luettu. Partisiippi voi myös verbin tavoin saada objektin: kirjaa lukeva.
Partisiipin nominaalisuus tulee esiin siinä, että partisiippi taipuu nominin tavoin: lukeneen, lukeneita, luetuissa. Suomen kielen partisiippi voi toimia samoina lauseenjäseninä kuin nominitkin (subjektina, attribuuttina, objektina tai predikatiivina).
Ryöväri rukoili Jeesusta.
Ristiinnaulittu rukoili Jeesusta,
Viisas vaimo lukee Raamattua.
Uskova vaimo lukee Raamattua.
Kristus paransi miehen.
Kristus paransi sairastavan.
Nasaretilainen on Messias.
Nasaretilainen on armahtava.
5.2.6.1 ENSIMMÄINEN ELI AKTIIVINEN VA-PARTISIIPPI
laulava
5.2.6.2 TOINEN ELI AKTIIVINEN NUT-PARTISIIPPI
laulanut
5.2.6.3 KOLMAS ELI MA-AGENTTIPARTISIIPPI
laulama
5.2.6.4 NELJÄS ELI PASSIIVINEN VA-PARTISIIPPI
laulattava
5.2.6.5 VIIDES ELI PASSIIVINEN TU-PARTISIIPPI
laulettu
5.2.6.6 KUUDES ELI KIELTOPARTISIIPPI
laulamaton
5.2.7 KONJUNKTIIVI ELI AJATTELUTAPA
konjunktiivi (subjunktiivi) eli ajattelutapa
5.2.8 OPTATIIVI ELI TOIVOMUSTAPA
5.2.9 JUSSIIVI ELI 3. PERSOONAN KÄSKYTAPA
5.2.10 KOHORTATIIVI ELI KEHOTUSTAPA
5.3 VERBIN AIKALUOKKA (AIKAMUOTO) ELI TEMPUS
5.3.0 AIKALUOKAN JOHDANTO
5.3.1 PREESENS ELI KESTÄMÄ
5.3.2 IMPERFEKTI ELI KERTOMA
5.3.3 PERFEKTI ELI PÄÄTTYMÄ
5.3.4 PLUSKVAMPERFEKTI ELI ENTISPÄÄTTYMÄ
5.3.5 FUTUURI ELI TULEMA
5.4 VERBIN LUKU JA PERSOONA
5.4.0 VERBIN LUVUN JA PERSOONAN JOHDANTO
5.4.1 KONGRUENSSI
5.4.2 YKSIPERSOONAISET VERBIT
6. LAUSEOPPI
6.0 LAUSEOPIN JOHDANTO
6.1 LAUSEENJÄSENET ELI LAUSEOPILLISET (SYNTAKTISET) ROOLIT
6.1.0 LAUSEENJÄSENTEN JOHDANTO
6.1.1 SUBJEKTI
6.1.2 PREDIKAATTI
6.1.3 ATTRIBUUTTI
6.1.3.0 Attribuutin johdanto
attributum (attribuere, lisätä), attribute, lisämäärite
Attribuutti on substantiiviin liittyvä määrite, joka voi olla
• 1. adjektiiviattribuutti (pyhä Jumala)
• 2. genetiiviattribuutti (Jumalan hyvyys)
• 3. substantiiviattribuutti eli appositio
(uskonpuhdistaja Luther; Josia, Vanhan liiton reformaattori)
• 4. infinitiiviattribuutti (ilo ylistää)
• 5. sivulauseattribuutti (synti, jonka sain anteeksi).
6.1.3.1 ADJEKTIIVIATTRIBUUTTI
6.1.3.2 GENETIIVIATTRIBUUTTI
6.1.3.3 SUBSTANTIIVIATTRIBUUTTI ELI APPOSITIO
6.1.3.4 INFINITIIVIATTRIBUUTTI
6.1.3.5 SIVULAUSEATTRIBUUTTI
6.1.4 OBJEKTI
6.1.5 PREDIKATIIVI
6.1.6 ADVERBIAALI
6.2 LAUSEEN SEMANTTISET ELI SUHDE-, MERKITYS-
JA TEHTÄVÄROOLIT
6.2.0 SEMANTTISTEN ROOLIEN JOHDANTO
6.2.1 NOMINAALISIA JA ADVERBIAALISIA ROOLEJA
6.2.1.1 TEKIJÄ
6.2.1.2 KOKIJA
6.2.1.3 VASTAANOTTAJA
6.2.1.4 KOHDE
6.2.1.5 LÄHDE
6.2.1.6 PAIKKA
6.2.1.7 AIKA
6.2.1.8 REITTI
6.2.1.9 MÄÄRÄNPÄÄ
6.2.1.10 TAVOITE
6.2.1.11 VÄLINE
6.2.2 VERBAALISIA ROOLEJA
6.2.2.1 OLEMINEN
6.2.2.2 TAPAHTUMINEN
6.2.2.3 TEKEMINEN
6.2.2.4 LIIKKUMINEN
6.2.2.5 MUUTTUMINEN
6.3 LAUSEET
6.3.0 LAUSEIDEN JOHDANTO
6.3.1 PÄÄLAUSEET
6.3.2 SIVULAUSEET
6.3.3 LAUSEENVASTIKKEET
6.3.3.0 LAUSEENVASTIKKEIDEN JOHDANTO
6.3.3.1 PARTISIIPPIRAKENNE
6.3.3.2 TEMPORAALIRAKENNE
6.3.3.3 FINAALIRAKENNE
6.3.3.4 MODAALIRAKENNE
7. VÄLIMERKIT
8. LYHENTEET
9. KIELIOPPIKÄSITTEITÄ HEPREAKSI
INFO Yleiset lyhenteet
https://gen.fi/info-l-yleiset.html
INFO https://gen.fi/info.html
INFO MUUT https://gen.fi/info-m.html
INFO Suomen kielen lyhyt kielioppi
https://gen.fi/info-m-suomen-kielioppi.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
00. Dokumentteja
0. Johdanto
1. Äänneoppi
1.0 Äänneopin johdanto
1.1 Kirjaimet
1.1.0 Kirjainten johdanto
1.1.1 Heprean, kreikan, latinan ja suomen kirjaimisto
1.2 Äänteet
1.2.0 Äänteiden johdanto
1.2.1 Vokaalit
1.2.1.0 Vokaalien johdanto
1.2.1.1 Lyhyet ja pitkät vokaalit
1.2.2.2 Diftongit
1.2.2 Konsonantit
1.2.2.0 Konsonanttien johdanto
1.2.2.1 Soinnilliset konsonantit
1.2.2.2 Soinnittomat konsonantit
1.2.2.3 Umpiäänteet eli klusiivit (plosiivit)
1.2.2.4 Hankausäänteet eli frikatiivit
1.2.2.5 Konsonanttien äänneryhmät eli foneettiset ryhmät
1.2.2.6 Astevaihtelu
1.2.2.7 Jäännöslopuke
1.2.2.8 Metateesi
1.3 Tavut
1.3.0 Tavujen johdanto
1.3.1 Avotavut ja suljetut tavut
1.3.2 Lyhyt- ja pitkävokaaliset tavut
1.4 Paino
1.4.1 Painon johdanto
1.4.2 Painon jakautuminen sanassa
1.4.3 Painon jakautuminen lauseessa
2. Morfeemit eli kielen pienimmät merkitykselliset yksiköt
2.0 Morfeemien johdanto
2.1 Sanavartalo
2.2 Johdin
2.3 Tunnus
2.4 Pääte
2.5 Liitteet
2.5.0 Liitteiden johdanto
2.5.1 Etuliitteet eli prefiksit
2.5.2 Loppuliitteet eli suffiksit
2.5.3 Sisäliitteet eli infiksit
3. Sanaluokat
3.0 Sanaluokkien johdanto
3.1 Substantiivit eli nimisanat
3.1.0 Substantiivien johdanto
3.1.1 Yleisnimet (appellatiivit)
3.1.2 Erisnimet (proprit)
3.1.3 Kollektiivisanat
3.1.4 Kansallisuussubstantiivit
3.1.5 Ammattinimet
3.1.6 Verbaalisubstantiivit
3.2 Adjektiivit eli laatusanat
3.2.0 Adjektiivien johdanto
3.2.1 Vertailuasteet
3.2.2 Taipumattomat adjektiivit
3.2.3 Adjektiivien substantiivinen käyttö
3.3 Pronominit eli asemosanat
3.3.0 Pronominien johdanto
3.3.1 Persoonapronominit eli tekijäasemot
3.3.2 Demonstratiivipronominit eli osoitusasemot
3.3.3 Relatiivipronominit eli takakohtaiset asemot
3.3.3.0 Relatiivipronominien johdanto
3.3.3.1 Joka vai mikä?
3.3.3.2 Korrelaatti eli vaste
3.3.4 Interrogatiivipronominit eli kysymysasemot
3.3.4.0 Interrogatiivien eli kysymyssanojen johdanto
3.3.4.1 Varsinaiset interrogatiivipronominit
3.3.4.2 Adverbiaaliset kysymyssanat
3.3.5 Indefiniittipronominit eli epämääräiset asemot
3.3.5.0 Indefiniittipronominien johdanto
3.3.5.1 Indefiniittipronomineja
3.3.6 Refleksiivipronominit eli itsekohtaiset asemot
3.3.7 Resiprookkipronominit eli keskinäisasemot
3.3.8 Possessiivipronominit eli omistusasemot
3.4 Numeraalit eli lukusanat
3.4.0 Numeraalien johdanto
3.4.1 Perusluvut eli kardinaalit
3.4.2 Järjestysluvut eli ordinaalit
3.5 Verbit eli teonsanat
3.5.0 Verbien johdanto
3.5.1 Transitiiviverbit: voivat saada suoran objektin
3.5.2 Intransitiiviverbit: eivät voi saada suoraa objektia
3.5.3 Finiittiset eli persoonamuotoiset verbinmuodot
3.5.4 Infiniittiset eli persoonattomat verbinmuodot
3.5.5 Myönteiset ja kielteiset verbinmuodot
3.5.6 Statiiviverbit: toiminta ei näy liikkeenä tai muutoksena
3.5.7 Intensiiviset eli vahvistavat verbinmuodot
3.5.8 Kausatiiviset eli aikaansaavat tai teettävät verbinmuodot
3.6 Partikkelit eli apusanat
3.6.0 Partikkelien johdanto
3.6.1 Adverbit eli seikkasanat
3.6.2 Prepositiot eli etusanat
3.6.3 Postpositiot eli jälkisanat
3.6.4 Konjunktiot eli sidesanat
3.6.4.0 Konjunktioiden johdanto
3.6.4.1 Rinnastuskonjunktiot
3.6.4.2 Alistuskonjunktiot
3.6.5 Interjektiot eli huudahdussanat
3.6.6 Negaatiot eli kieltosanat
3.6.7 Liitepartikkelit
4. Nominien taivutus
4.0 Nominien taivutuksen johdanto
4.1 Nominien luku: yksikkö, duaali ja monikko
4.1.0 Nominien luvun johdanto
4.1.1 Abstraktikäsitteet
4.1.2 Ainesanat
4.1.3 Plurale tantum eli aina monikossa esiintyvät sanat
4.1.4 Duaali
4.2 Nominien sijamuodot (casus)
4.2.0 Sijamuotojen johdanto
4.2.1 Nominatiivi eli nimentö
4.2.2 Akkusatiivi eli kohdanto
4.2.3 Genetiivi eli omanto
4.2.3.0 Genetiivin johdanto
4.2.3.1 Subjektiivinen genetiivi
4.2.3.2 Objektiivinen genetiivi
4.2.3.3 Genetiivilauseke
4.2.4 Essiivi eli olento
4.2.5 Partitiivi eli osanto
4.2.6 Translatiivi eli tulento
4.2.7 Inessiivi eli sisäolento
4.2.8 Illatiivi eli sisätulento
4.2.9 Elatiivi eli sisäeronto
4.2.10 Adessiivi eli ulko-olento
4.2.11 Allatiivi eli ulkotulento
4.2.12 Ablatiivi ei sisäeronto
4.2.13 Abessiivi eli vajanto
4.2.14 Instruktiivi eli keinonto
4.2.15 Komitatiivi eli seuranto
4.2.16 Datiivi eli annanto
4.2.17 Vokatiivi eli puhuttelusija
4.2.18 Lokatiivi eli sijainnin tai suunnan sija
5. Verbien taivutus
5.0 Verbien taivutuksen johdanto
5.1 Verbin pääluokka eli genus
5.1.0 Pääluokan johdanto
5.1.1 Aktiivi
5.1.2 Passiivi
5.1.3 Refleksiivi
5.1.4 Mediumi
5.2 Verbin tapaluokka eli modus
5.2.0 Tapaluokan johdanto
5.2.1 Indikatiivi eli tositapa
5.2.2 Imperatiivi eli käskytapa
5.2.3 Konditionaali eli ehtotapa
5.2.4 Potentiaali eli mahtotapa
5.2.5 Infinitiivi eli nimitapa
5.2.5.0 Infinitiivin johdanto
5.2.5.1 Ensimmäinen eli a-infinitiivi
5.2.5.2 Toinen eli e-infinitiivi
5.2.5.3 Kolmas eli ma-infinitiivi
5.2.5.4 Neljäs eli minen-infinitiivi
5.2.5.5 Viides eli mainen-infinitiivi
5.2.6 Partisiippi eli laatutapa
5.2.6.0 Partisiipin johdanto
5.2.6.1 Ensimmäinen eli aktiivinen va-partisiippi
5.2.6.2 Toinen eli aktiivinen nut-partisiippi
5.2.6.3 Kolmas eli ma-agenttipartisiippi
5.2.6.4 Neljäs eli passiivinen va-partisiippi
5.2.6.5 Viides eli passiivinen tu-partisiippi
5.2.6.6 Kuudes eli kieltopartisiippi
5.2.7 Konjunktiivi eli ajattelutapa
5.2.8 Optatiivi eli toivomustapa
5.2.9 Jussiivi eli 3. persoonan käskytapa
5.2.10 Kohortatiivi eli kehotustapa
5.3 Verbin aikaluokka (aikamuoto) eli tempus
5.3.0 Aikaluokan johdanto
5.3.1 Preesens eli kestämä
5.3.2 Imperfekti eli kertoma
5.3.3 Perfekti eli päättymä
5.3.4 Pluskvamperfekti eli entispäättymä
5.3.5 Futuuri eli tulema
5.4 Verbin luku ja persoona
5.4.0 Verbin luvun ja persoonan johdanto
5.4.1 Kongruenssi
5.4.2 Yksipersoonaiset verbit
6. Lauseoppi
6.0 Lauseopin johdanto
6.1 Lauseenjäsenet eli lauseopilliset (syntaktiset) roolit
6.1.0 Lauseenjäsenten johdanto
6.1.1 Subjekti
6.1.2 Predikaatti
6.1.3 Attribuutti
6.1.3.0 Attribuutin johdanto
6.1.3.1 Adjektiiviattribuutti
6.1.3.2 Genetiiviattribuutti
6.1.3.3 Substantiiviattribuutti eli appositio
6.1.3.4 Infinitiiviattribuutti
6.1.3.5 Sivulauseattribuutti
6.1.4 Objekti
6.1.5 Predikatiivi
6.1.6 Adverbiaali
6.2 Lauseen semanttiset eli suhde-, merkitys- ja tehtäväroolit
6.2.0 Semanttisten roolien johdanto
6.2.1 Nominaalisia ja adverbiaalisia rooleja
6.2.1.1 Tekijä
6.2.1.2 Kokija
6.2.1.3 Vastaanottaja
6.2.1.4 Kohde
6.2.1.5 Lähde
6.2.1.6 Paikka
6.2.1.7 Aika
6.2.1.8 Reitti
6.2.1.9 Määränpää
6.2.1.10 Tavoite
6.2.1.11 Väline
6.2.2 Verbaalisia rooleja
6.2.2.1 Oleminen
6.2.2.2 Tapahtuminen
6.2.2.3 Tekeminen
6.2.2.4 Liikkuminen
6.2.2.5 Muuttuminen
6.3 Lauseet
6.3.0 Lauseiden johdanto
6.3.1 Päälauseet
6.3.2 Sivulauseet
6.3.3 Lauseenvastikkeet
6.3.3.0 Lauseenvastikkeiden johdanto
6.3.3.1 Partisiippirakenne
6.3.3.2 Temporaalirakenne
6.3.3.3 Finaalirakenne
6.3.3.4 Modaalirakenne
7. Välimerkit
8. Lyhenteet
9. Kielioppikäsitteitä hepreaksi
00. DOKUMENTTEJA
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2008 (LA)
Aspinen, Mika: Raamatun heprean kielioppi. Finn Lectura 2011 (MA)
Ikola, Osmo: Nykysuomen käsikirja. 3. uud. laitos. Gummerus 1991
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Korpela, Jukka K.: Nykyajan kielenopas
https://jkorpela.fi/kielenopas/index.html
Mikkola et al.: Äidinkieli ja kirjallisuus. Käsikirja. WSOY 2004
Pitkäranta, Reijo: Suomi–latina–suomi-sanakirja. 6. painos. Gaudeamus 2018
Sorjanen, Timo: Suomen kieli. Käyttäjän käsikirja. Gummerus 1998
Turtia, Kaarina: Sivistyssanat. Otava 2001
Wiktionary (vapaa sanakirja)
https://www.wiktionary.org/
0. JOHDANTO
Tämä dokumentti on suppea katsaus suomen kielioppiin. Suomen lisäksi on käsitelty joitakin kielioppitermejä, joita Raamatun alkukielten heprean, aramean ja kreikan tai nykyheprean opiskelija voi kohdata.
Heprean ja aramean kielioppikäsitteet ovat hyvin pitkälle yhtenevät. Jatkossa tässä dokumentissa on mainittu vain heprea, mutta useimmissa tapauksissa se koskee myös arameaa.
Latinan sanoissa paino on yleensä kolmanneksi viimeisellä tavulla (antepenultima). Jos toiseksi viimeinen tavu (penultima) on kuitenkin pitkä, niin silloin se on painollinen.
Englanninkieliset sanat on kirjoitettu punaisella, latinankieliset violetilla.
Pyhä Raamattu opettaa, että Jeesus Kristus on Jumalan Sana (Joh01_01, Ilm19_13). Kieli muodostuu sanoista. Sanat kantavat rakkaan Vapahtajamme luoksemme niin kuultuina, luettuina, muisteltuina kuin materiaan liittyneinä kasteessa ja ehtoollisessa.
1. ÄÄNNEOPPI
1.0 ÄÄNNEOPIN JOHDANTO
1.1 KIRJAIMET
1.1.0 KIRJAINTEN JOHDANTO
1.1.1 HEPREAN, KREIKAN, LATINAN JA SUOMEN KIRJAIMISTO
1.2 ÄÄNTEET
1.2.0 ÄÄNTEIDEN JOHDANTO
1.2.1 VOKAALIT
1.2.1.0 VOKAALIEN JOHDANTO
1.2.1.1 LYHYET JA PITKÄT VOKAALIT
1.2.2.2 DIFTONGIT
1.2.2 KONSONANTIT
1.2.2.0 KONSONANTTIEN JOHDANTO
1.2.2.1 SOINNILLISET KONSONANTIT
1.2.2.2 SOINNITTOMAT KONSONANTIT
1.2.2.3 UMPIÄÄNTEET ELI KLUSIIVIT (PLOSIIVIT)
1.2.2.4 HANKAUSÄÄNTEET ELI FRIKATIIVIT
1.2.2.5 KONSONANTTIEN ÄÄNNERYHMÄT ELI FONEETTISET RYHMÄT
1.2.2.6 ASTEVAIHTELU
1.2.2.7 JÄÄNNÖSLOPUKE
1.2.2.8 METATEESI
metateesi, kirjainten, tavujen tai vokaalien pituuden paikan vaihtuminen
• butterfly "perhonen" < flutter by "leijailla ohi"
1.3 TAVUT
1.3.0 TAVUJEN JOHDANTO
1.3.1 AVOTAVUT JA SULJETUT TAVUT
1.3.2 LYHYT- JA PITKÄVOKAALISET TAVUT
1.4 PAINO
1.4.1 PAINON JOHDANTO
1.4.2 PAINON JAKAUTUMINEN SANASSA
1.4.3 PAINON JAKAUTUMINEN LAUSEESSA
2. MORFEEMIT ELI KIELEN PIENIMMÄT MERKITYKSELLISET YKSIKÖT
2.0 MORFEEMIEN JOHDANTO
2.1 SANAVARTALO
2.2 JOHDIN
2.3 TUNNUS
2.4 PÄÄTE
2.5 LIITTEET
2.5.0 LIITTEIDEN JOHDANTO
2.5.1 ETULIITTEET ELI PREFIKSIT
2.5.2 LOPPULIITTEET ELI SUFFIKSIT
2.5.3 SISÄLIITTEET ELI INFIKSIT
3. SANALUOKAT
3.0 SANALUOKKIEN JOHDANTO
Sanaluokkia on yhteensä kuusi: substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit, verbit ja partikkelit.
Substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja ja numeraaleja kutsutaan yhteisnimellä nominit. Nominit taipuvat luvussa (yksikkö, monikko) ja sijoissa (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, essiivi, partitiivi jne.).
substantiivi (subst.): kirja, kirjan, kirjaa, kirjat, kirjojen, kirjoja jne.
adjektiivi (adj.): pyhä, pyhän, pyhää, pyhät, pyhien, pyhiä jne.
pronomini (pron.): se, sen, sitä, ne, niiden, niitä jne.
numeraali (num.): yksi, yhden, yhtä, yhdet, yksien, yksiä jne.
Verbit eli teonsanat ilmaisevat tekemistä.
Partikkelit (part.) eli apusanat ovat yleensä taipumattomia tai lähinnä vain paikallissijoissa taipuvia adverbejä tai pikkusanoja.
3.1 SUBSTANTIIVIT ELI NIMISANAT
3.1.0 SUBSTANTIIVIEN JOHDANTO
yleisnimet eli appellatiivit
erisnimet eli proprit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella
3.1.1 YLEISNIMET (APPELLATIIVIT)
yleisnimet eli appellatiivit: kirja, rakkaus
3.1.2 ERISNIMET (PROPRIT)
erisnimet eli proprit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella
henkilönnimet: Jeesus, Maria, Johannes Kastaja
paikannimet: Israel, Jerusalem, Jordanvirta
kirjojen, rakennusten ym. teosten nimet: Pyhä Raamattu,
Vanha testamentti, Peshitta, Colosseum, Eduskuntatalo,
Tuntematon sotilas
3.1.3 KOLLEKTIIVISANAT
kollektiivi (collectivus, "koottu") ryhmänimi
• substantiivi, joka yksikkömuotoisena ilmoittaa joukon samaan lajiin
kuuluvia yksilöitä yhtenä kokonaisuutena: linnusto, laivue
3.1.4 KANSALLISUUSSUBSTANTIIVIT
Kansallisuusnimi on erisnimestä (henkilön- tai paikannimestä) johdettu substantiivi tai adjektiivi, joka ilmaisee mihin ryhmään, sukuun, heimoon tai kansaan henkilö kuuluu tai missä paikassa hän asuu tai mistä on kotoisin.
Suomen kielessä kansallisuusnimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Monissa muissa kielissä ne ovat erisnimiä ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, esim.
eurooppalainen, suomalainen, karjalainen, nuijamaalainen, peräpohjalainen, torniolainen, israelilainen, juutalainen, leeviläinen, jerusalemilainen, telavivilainen.
3.1.5 AMMATTINIMET
ammattinimi (nomen opificis, "työntekijän nimi")
• henkilön ammatin, työn, toimen, tehtävän tai ominaisuuden ilmaiseva
nimi, esim.
henkivartija, kanttori, kavaltaja, kokki, kuningas, paimen, pelkuri, päällikkö, ruhtinatar, saarnaaja, sankari, sotamies, sotaurho, syyttäjä, tuomari
3.1.6 VERBAALISUBSTANTIIVIT
verbaalisubstantiivi, teonnimi, verbivartalosta johdettu substantiivi, action noun
esim. kirjoittaa > kirjoittaminen, kirjoitettavuus
kirjoittautua > kirjoittautuminen
kirjoituttaa > kirjoituttaminen, kirjoitutettavuus
lukea > lukeminen, luettavuus, luenta
3.2 ADJEKTIIVIT ELI LAATUSANAT
3.2.0 ADJEKTIIVIEN JOHDANTO
adiectivum, lisämäärite, adjektive, laatusana
Adjektiivi ilmaisee laatua tai ominaisuutta. Adjektiivi vastaa kysymykseen "millainen?". Sitä voidaan käyttää:
attribuuttina eli määritteenä tai ominaisuutena: pyhä Jumala
predikatiivina: Jeesus on armollinen.
Lisäksi on huomattava, että verbien partisiipit taipuvat adjektiivien tavoin:
akt. partis.: laulava, laulanut
pass. partis.: laulettava, laulettu
3.2.1 VERTAILUASTEET
Adjektiivia tai adverbiä voidaan myös verrata eli komparoida. Vertailuasteita on kolme:
• positiivi eli perusaste: adj. kaunis, adv. illalla
• komparatiivi (modus comparativus) eli voittoaste:
adj. kauniimpi, adv. illemmalla
• superlatiivi eli yliaste: kaunein
3.2.2 TAIPUMATTOMAT ADJEKTIIVIT
3.2.3 ADJEKTIIVIEN SUBSTANTIIVINEN KÄYTTÖ
3.3 PRONOMINIT ELI ASEMOSANAT
3.3.0 PRONOMINIEN JOHDANTO
3.3.1 PERSOONAPRONOMINIT ELI TEKIJÄASEMOT
pers.pron.: minä, sinä, hän, me, te, he
tekijäasemo tai henkilöasemo
3.3.2 DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT ELI OSOITUSASEMOT
osoittavat asemosanat
dem.pron.: tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
3.3.3 RELATIIVIPRONOMINIT ELI TAKAKOHTAISET ASEMOT
3.3.3.0 RELATIIVIPRONOMINIEN JOHDANTO
takakohtaiset asemosanat
rel.pron.: joka, mikä
3.3.3.1 JOKA VAI MIKÄ?
3.3.3.2 KORRELAATTI ELI VASTE
3.3.4 INTERROGATIIVIPRONOMINIT ELI KYSYMYSASEMOT
3.3.4.0 INTERROGATIIVIEN ELI KYSYMYSSANOJEN JOHDANTO
kysyvät asemosanat
interrog.pron.: kuka, ken, mikä, kumpi, kumpainen
3.3.4.1 VARSINAISET INTERROGATIIVIPRONOMINIT
3.3.4.2 ADVERBIAALISET KYSYMYSSANAT
3.3.5 INDEFINIITTIPRONOMINIT ELI EPÄMÄÄRÄISET ASEMOT
3.3.5.0 INDEFINIITTIPRONOMINIEN JOHDANTO
Kvanttoripronomini
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttoripronomini
epämääräiset asemosanat
3.3.5.1 INDEFINIITTIPRONOMINEJA
indef.pron.: ainoa, eräs, harva, itse (esim. itse kukin), joka (merkityksessä jokainen), jokainen, jokin, joku, jompikumpi, kaikki, kenkään, kukaan, kukin, kumpainenkaan, kumpainenkin, kumpikaan, kumpikin, mikä (esim. mikä tahansa), mikin, mikään, molemmat, moni, muu, muuan, muutama, sama, samainen, toinen (merkityksessä muu), usea
3.3.6 REFLEKSIIVIPRONOMINIT ELI ITSEKOHTAISET ASEMOT
itsekohtainen asemosana
refl.pron.: itse (itseni, itsesi jne.)
3.3.7 RESIPROOKKIPRONOMINIT ELI KESKINÄISASEMOT
vastavuoroinen asemosana
resipr.pron.: toinen (toinen toistaan)
3.3.8 POSSESSIIVIPRONOMINIT ELI OMISTUSASEMOT
Suomen kielessä ei ole varsinaisia possessiivipronomineja (poss.pron.). Suomessa käytetään persoonapronominien genetiivimuotoja: minun, sinun, hänen jne.
omistusasemosanat
3.4 NUMERAALIT ELI LUKUSANAT
3.4.0 NUMERAALIEN JOHDANTO
perusluvut eli kardinaalilukusanat: yksi
järjestysluvut eli ordinaalilukusanat: kolmas
3.4.1 PERUSLUVUT ELI KARDINAALIT
3.4.2 JÄRJESTYSLUVUT ELI ORDINAALIT
3.5 VERBIT ELI TEONSANAT
3.5.0 VERBIEN JOHDANTO
3.5.1 TRANSITIIVIVERBIT: VOIVAT SAADA SUORAN OBJEKTIN
3.5.2 INTRANSITIIVIVERBIT: EIVÄT VOI SAADA SUORAA OBJEKTIA
intransitiiviverbi
• verbi, joka ei voi saada objektia, esim.
olla, tulla, tapahtua, tulla, täyttyä
3.5.3 FINIITTISET ELI PERSOONAMUOTOISET VERBINMUODOT
3.5.4 INFINIITTISET ELI PERSOONATTOMAT VERBINMUODOT
3.5.5 MYÖNTEISET JA KIELTEISET VERBINMUODOT
3.5.6 STATIIVIVERBIT: TOIMINTA EI NÄY LIIKKEENÄ TAI MUUTOKSENA
3.5.7 INTENSIIVISET ELI VAHVISTAVAT VERBINMUODOT
3.5.8 KAUSATIIVISET ELI AIKAANSAAVAT/TEETTÄVÄT VERBINMUODOT
3.6 PARTIKKELIT ELI APUSANAT
3.6.0 PARTIKKELIEN JOHDANTO
Partikkelit voidaan jakaa seitsemään ryhmään:
• 1. adverbit eli seikkasanat
• 2. prepositiot eli etusanat
• 3. postpositiot eli jälkisanat
• 4. konjunktiot eli sidesanat
• 5. interjektiot eli huudahdussanat
• 6. negaatiot eli kieltosanat
• 7. liitepartikkelit
3.6.1 ADVERBIT ELI SEIKKASANAT
adverbium (ad luo, verbum sana), adverb, seikkasana
Adverbi ilmaisee
• aikaa: eilen, tänään, iankaikkisesti
• paikkaa: siellä, täällä
• tapaa: hyvin, huonosti
• muuta seikkaa
Adverbiaalisiin kysymyssanoihin eli interrogatiiveihin (interrog.) kuuluvat esim. seuraavat: kuinka, miksi, milloin, miten
• mikä- ja kuka-sanat taivutusmuotoineen kuuluvat suomen kielessä interrogatiivipronomineihin.
3.6.2 PREPOSITIOT ELI ETUSANAT
Prepositiot eli etusanat:
ennen iltaa
3.6.3 POSTPOSITIOT ELI JÄLKISANAT
Postpositiot eli jälkisanat:
illan jälkeen
3.6.4 KONJUNKTIOT ELI SIDESANAT
3.6.4.0 KONJUNKTIOIDEN JOHDANTO
Konjunktiot eli sidesanat
3.6.4.1 RINNASTUSKONJUNKTIOT
3.6.4.2 ALISTUSKONJUNKTIOT
3.6.5 INTERJEKTIOT ELI HUUDAHDUSSANAT
Interjektiot eli huudahdussanat
3.6.6 NEGAATIOT ELI KIELTOSANAT
3.6.7 LIITEPARTIKKELIT
4. NOMINIEN TAIVUTUS
4.0 NOMINIEN TAIVUTUKSEN JOHDANTO
Suomen nominit taipuvat luvussa ja sijassa. Hepreassa nomineilla on lisäksi kaksi sukua (mask. ja fem). Kreikassa kuten myös joissakin muissa indoeurooppalaisissa kielissä on vielä kolmaskin suku: neutri.
Lukuja on suomessa ja kreikassa kaksi: yksikkö ja monikko. Hepreassa on myös duaali eli kaksikko.
Suomen kielen sijamuodot (15) ovat nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, essiivi, partitiivi, translatiivi, inessiivi, illatiivi, elatiivi, adessiivi, allatiivi, ablatiivi, abessiivi, instruktiivi ja komitatiivi.
4.1 NOMINIEN LUKU: YKSIKKÖ, DUAALI JA MONIKKO
4.1.0 NOMINIEN LUVUN JOHDANTO
4.1.1 ABSTRAKTIKÄSITTEET
4.1.2 AINESANAT
4.1.3 PLURALE TANTUM ELI AINA MONIKOSSA ESIINTYVÄT SANAT
plurale tantum [ūrā], aina monikossa; sana, joka esiintyy vain monikossa
• esim. housut, häät, sakset, tikkaat
4.1.4 DUAALI
4.2 NOMINIEN SIJAMUODOT (CASUS)
4.2.0 SIJAMUOTOJEN JOHDANTO
4.2.1 NOMINATIIVI ELI NIMENTÖ
Nominatiivi on sanan perusmuoto.
Se vastaa kysymyksiin: kuka? mikä? ketkä? mitkä?
N nominatiivi (nimentö)
• subjektin eli tekijän sija: Minä uskon Jeesukseen.
• predikatiivin (nomini, joka määrittää lauseessa olla-verbin
välityksellä subjektia) sija: Minä olen kristitty.
4.2.2 AKKUSATIIVI ELI KOHDANTO
Akkusatiivi: Vastaa kysymyksiin: kenet, minkä. (Esim. minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet)
A akkusatiivi (kohdanto)
• objektin eli tekemisen kohteen sija: Jeesus pelasti minut.
4.2.3 GENETIIVI ELI OMANTO
4.2.3.0 GENETIIVIN JOHDANTO
Genetiivi: Ilmaisee omistajaa. Vastaa kysymyksiin kenen, minkä, keiden, millaisen ja minkälaisen.
G genetiivi (omanto)
• omistajan sija: minun kirjani
4.2.3.1 SUBJEKTIIVINEN GENETIIVI
4.2.3.2 OBJEKTIIVINEN GENETIIVI
4.2.3.3 GENETIIVILAUSEKE
4.2.4 ESSIIVI ELI OLENTO
Essiivi: Ilmaisee olotilaa, jonakin olemista, tai aikaa.
4.2.5 PARTITIIVI ELI OSANTO
Partitiivi: Ilmaisee toiminnan, tai tunteen kohteen. Vastaa kysymyksiin mitä, ketä, keitä.
4.2.6 TRANSLATIIVI ELI TULENTO
Translatiivi: Ilmaisee joksikin tulemista ja olotilan muutosta.
4.2.7 INESSIIVI ELI SISÄOLENTO
4.2.8 ILLATIIVI ELI SISÄTULENTO
4.2.9 ELATIIVI ELI SISÄERONTO
4.2.10 ADESSIIVI ELI ULKO-OLENTO
4.2.11 ALLATIIVI ELI ULKOTULENTO
4.2.12 ABLATIIVI EI SISÄERONTO
4.2.13 ABESSIIVI ELI VAJANTO
4.2.14 INSTRUKTIIVI ELI KEINONTO
4.2.15 KOMITATIIVI ELI SEURANTO
4.2.16 DATIIVI ELI ANNANTO
D datiivi (annanto, dativus, annettava, dare, antaa)
• jollekulle: minulle (suom. allatiivi eli ulkotulento)
4.2.17 VOKATIIVI ELI PUHUTTELUSIJA
V vokatiivi (puhuttelu)
• puhuttelun sija: (Oi) Herra, armahda!
4.2.18 LOKATIIVI ELI SIJAINNIN TAI SUUNNAN SIJA
5. VERBIEN TAIVUTUS
5.0 VERBIEN TAIVUTUKSEN JOHDANTO
5.1 VERBIN PÄÄLUOKKA ELI GENUS
5.1.0 PÄÄLUOKAN JOHDANTO
5.1.1 AKTIIVI
5.1.2 PASSIIVI
5.1.3 REFLEKSIIVI
5.1.4 MEDIUMI
5.2 VERBIN TAPALUOKKA ELI MODUS
5.2.0 TAPALUOKAN JOHDANTO
5.2.1 INDIKATIIVI ELI TOSITAPA
5.2.2 IMPERATIIVI ELI KÄSKYTAPA
5.2.3 KONDITIONAALI ELI EHTOTAPA
5.2.4 POTENTIAALI ELI MAHTOTAPA
5.2.5 INFINITIIVI ELI NIMITAPA
5.2.5.0 INFINITIIVIN JOHDANTO
5.2.5.1 ENSIMMÄINEN ELI A-INFINITIIVI
laulaa; laulaakseni, laulaaksesi jne.
5.2.5.2 TOINEN ELI E-INFINITIIVI
laulaessa, laulaen, pass. laulettaessa
5.2.5.3 KOLMAS ELI MA-INFINITIIVI
laulamassa, laulamasta jne., pass. laulettaman
5.2.5.4 NELJÄS ELI MINEN-INFINITIIVI
laulaminen, laulamista, laulamistaan
5.2.5.5 VIIDES ELI MAINEN-INFINITIIVI
laulamaisillani, laulamaisillasi jne.
5.2.6 PARTISIIPPI ELI LAATUTAPA
5.2.6.0 PARTISIIPIN JOHDANTO
partisiippi, laatutapa tai osamäärite (participium, (verbiin) osaa ottava, pars, osa, capio, ottaa)
• verbin nominaalimuoto, jossa ei näy tekijän persoona
(minä, sinä, hän, se, me, te, he, ne)
Latinankielisen nimensä mukaisesti partisiippi kuitenkin "ottaa osaa" verbin tekemiseen: lukeva, lukenut, luettu. Partisiippi voi myös verbin tavoin saada objektin: kirjaa lukeva.
Partisiipin nominaalisuus tulee esiin siinä, että partisiippi taipuu nominin tavoin: lukeneen, lukeneita, luetuissa. Suomen kielen partisiippi voi toimia samoina lauseenjäseninä kuin nominitkin (subjektina, attribuuttina, objektina tai predikatiivina).
Ryöväri rukoili Jeesusta.
Ristiinnaulittu rukoili Jeesusta,
Viisas vaimo lukee Raamattua.
Uskova vaimo lukee Raamattua.
Kristus paransi miehen.
Kristus paransi sairastavan.
Nasaretilainen on Messias.
Nasaretilainen on armahtava.
5.2.6.1 ENSIMMÄINEN ELI AKTIIVINEN VA-PARTISIIPPI
laulava
5.2.6.2 TOINEN ELI AKTIIVINEN NUT-PARTISIIPPI
laulanut
5.2.6.3 KOLMAS ELI MA-AGENTTIPARTISIIPPI
laulama
5.2.6.4 NELJÄS ELI PASSIIVINEN VA-PARTISIIPPI
laulattava
5.2.6.5 VIIDES ELI PASSIIVINEN TU-PARTISIIPPI
laulettu
5.2.6.6 KUUDES ELI KIELTOPARTISIIPPI
laulamaton
5.2.7 KONJUNKTIIVI ELI AJATTELUTAPA
konjunktiivi (subjunktiivi) eli ajattelutapa
5.2.8 OPTATIIVI ELI TOIVOMUSTAPA
5.2.9 JUSSIIVI ELI 3. PERSOONAN KÄSKYTAPA
5.2.10 KOHORTATIIVI ELI KEHOTUSTAPA
5.3 VERBIN AIKALUOKKA (AIKAMUOTO) ELI TEMPUS
5.3.0 AIKALUOKAN JOHDANTO
5.3.1 PREESENS ELI KESTÄMÄ
5.3.2 IMPERFEKTI ELI KERTOMA
5.3.3 PERFEKTI ELI PÄÄTTYMÄ
5.3.4 PLUSKVAMPERFEKTI ELI ENTISPÄÄTTYMÄ
5.3.5 FUTUURI ELI TULEMA
5.4 VERBIN LUKU JA PERSOONA
5.4.0 VERBIN LUVUN JA PERSOONAN JOHDANTO
5.4.1 KONGRUENSSI
5.4.2 YKSIPERSOONAISET VERBIT
6. LAUSEOPPI
6.0 LAUSEOPIN JOHDANTO
6.1 LAUSEENJÄSENET ELI LAUSEOPILLISET (SYNTAKTISET) ROOLIT
6.1.0 LAUSEENJÄSENTEN JOHDANTO
6.1.1 SUBJEKTI
6.1.2 PREDIKAATTI
6.1.3 ATTRIBUUTTI
6.1.3.0 Attribuutin johdanto
attributum (attribuere, lisätä), attribute, lisämäärite
Attribuutti on substantiiviin liittyvä määrite, joka voi olla
• 1. adjektiiviattribuutti (pyhä Jumala)
• 2. genetiiviattribuutti (Jumalan hyvyys)
• 3. substantiiviattribuutti eli appositio
(uskonpuhdistaja Luther; Josia, Vanhan liiton reformaattori)
• 4. infinitiiviattribuutti (ilo ylistää)
• 5. sivulauseattribuutti (synti, jonka sain anteeksi).
6.1.3.1 ADJEKTIIVIATTRIBUUTTI
6.1.3.2 GENETIIVIATTRIBUUTTI
6.1.3.3 SUBSTANTIIVIATTRIBUUTTI ELI APPOSITIO
6.1.3.4 INFINITIIVIATTRIBUUTTI
6.1.3.5 SIVULAUSEATTRIBUUTTI
6.1.4 OBJEKTI
6.1.5 PREDIKATIIVI
6.1.6 ADVERBIAALI
6.2 LAUSEEN SEMANTTISET ELI SUHDE-, MERKITYS-
JA TEHTÄVÄROOLIT
6.2.0 SEMANTTISTEN ROOLIEN JOHDANTO
6.2.1 NOMINAALISIA JA ADVERBIAALISIA ROOLEJA
6.2.1.1 TEKIJÄ
6.2.1.2 KOKIJA
6.2.1.3 VASTAANOTTAJA
6.2.1.4 KOHDE
6.2.1.5 LÄHDE
6.2.1.6 PAIKKA
6.2.1.7 AIKA
6.2.1.8 REITTI
6.2.1.9 MÄÄRÄNPÄÄ
6.2.1.10 TAVOITE
6.2.1.11 VÄLINE
6.2.2 VERBAALISIA ROOLEJA
6.2.2.1 OLEMINEN
6.2.2.2 TAPAHTUMINEN
6.2.2.3 TEKEMINEN
6.2.2.4 LIIKKUMINEN
6.2.2.5 MUUTTUMINEN
6.3 LAUSEET
6.3.0 LAUSEIDEN JOHDANTO
6.3.1 PÄÄLAUSEET
6.3.2 SIVULAUSEET
6.3.3 LAUSEENVASTIKKEET
6.3.3.0 LAUSEENVASTIKKEIDEN JOHDANTO
6.3.3.1 PARTISIIPPIRAKENNE
6.3.3.2 TEMPORAALIRAKENNE
6.3.3.3 FINAALIRAKENNE
6.3.3.4 MODAALIRAKENNE
7. VÄLIMERKIT
8. LYHENTEET
9. KIELIOPPIKÄSITTEITÄ HEPREAKSI
INFO Yleiset lyhenteet
https://gen.fi/info-l-yleiset.html