V0 Verbit Johdanto (HEPREA VERBIT YLEISTÄ)
| v0-verbit-johdanto.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 8.2.2021).
V HEPREA VERBIT https://gen.fi/v.html
V0 YLEISTÄ https://gen.fi/v0.html
V0 Verbit Johdanto
https://gen.fi/v0-verbit-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentit
1. Kolmiradikaalisuus ja liitteet
1.1 Juurikirjaimet
1.2 Loppuliitteet (suffiksit)
1.3 Sisäliitteet (infiksit)
1.4 Alkuliitteet (prefiksit)
1.5 Side- ja apuvokaalit
2. Perusmuoto
3. Heikot juurikirjaimet
4. Käsky- ja kieltomuodot
5. Aikamuodot
5.1 Yleistä
5.2 Perfekti (suffiksikonjugaatio)
5.3 Imperfekti/futuuri (prefiksikonjugaatio)
5.4 Partisiippi/preesens
5.5 Konsekutiiviset eli jatkavat verbimuodot
6. Verbivartalot (binjanit)
0. DOKUMENTIT
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
H7 יהוה Jahve (luonnos)
https://gen.fi/h7-jhwh.html
IHT s. 90
MA s. 323
OH s. 65
1. KOLMIRADIKAALISUUS JA LIITTEET
1.1 JUURIKIRJAIMET
Heprean ja muiden seemiläisten kielten yksi tunnuspiirre on kolmikirjaimiset sanajuuret. Raamatun hepreassa, joka on kolmiyhteisen Jumalan luoma ja ihmiskunnalle antama kieli, kaikki sanat muodostuvat kolmesta juurikirjaimesta eli kolmikirjaimisista sanajuurista. Jokaisessa sanassa on läsnä Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Myöhemmissä kielen kehitysvaiheissa voidaan puhua myös neli- tai jopa viisikirjaimisista juurista, mutta ne ovat joko sekundaarisia kolmikirjaimisten juurien laajennuksia tai uudissanastoa. Jo Tanachissa sekä erityisesti myöhemmässä hepreassa on myös muista kielistä lainattuja sanoja, joita tämä kolmikirjaimisuus ei välttämättä koske.
Sanajuuria taivutetaan lisäämällä juurikirjainten eli radikaalien (konsonanttien) yhteyteen vokaaleja sekä liitteitä.
shoresh, juuri, juurikirjain = radikaali (lat. radix [rādīx] juuri)
שֹׁ֫רֶשׁ שורש
שָׁרָשִׁים שורשים shorashim mon.
קֹ֫דֶשׁ קודש mask. pyhäkkö √קדש olla pyhä
קָדָשִׁים קודשים kodashim
– opettele shoresh- ja kodesh-sanojen monikon kirjoitusasu ja lausuminen ulkoa!
√שרש olla juurena, pi. repiä/kiskoa juurineen irti, juurittaa, juuria
Verbiä פָּעַל פעל pa'al, "tehdä, valmistaa", käytetään teknisenä apuneuvona ilmoittamaan juurikirjaimen eli radikaalin paikka: onko se ensimmäinen, keskimmäinen vai kolmas kirjain.
primae eli ensimmäinen radikaali פ׳
mediae eli keskimmäinen tai toinen radikaali ע׳
tertiae eli kolmas radikaali ל׳
Liitteitä on kolmenlaisia:
– 1. loppuliitteitä eli suffikseja
– 2. sisäliitteitä eli infiksejä
– 3. etuliitteitä eli prefiksejä
1.2 LOPPULIITTEET (suffiksit)
Loppuliitteet eli suffiksit ovat kolmannen juurikirjaimen jälkeisiä liitteitä.
שָׁמַ֫רְתִּי שמרתי pa. perf. yks. 1. c.
minä varjelin, noudatin √שמר
1.3 SISÄLIITTEET (infiksit)
Sisäliitteet ovat juurikirjainten välissä olevia lisäkirjaimia, yleensä vokaalikirjaimia. Säännönmukaisessa sanataivutuksessa sisäliitteitä eli infiksejä on kaksi: vokaalikirjaimet vav ja jod. Vav voi toimia o- tai u-vokaalin merkkinä,
jod i-vokaalin merkkinä – joskus myös e-vokaalin merkkinä.
הִשְׁמִיר השמיר hif. perf. yks. 3. mask.
hän laittoi vartioimaan, saattoi noudattamaan
שׁוֹמֵר שומר pa. partis./prees. yks. mask.
vartioiva, varjeleva, noudattava
בָּרוּךְ ברוך adj. (pa. pass. partis.) yks. mask. siunattu,
polvilleen laitettu, polvillaan oleva
√ברך olla polvillaan/siunattavana
1.4 ETULIITTEET (prefiksit)
נִשְׁמֹר נשמור pa. impf./fut. mon. 1. c. me varjelemme, noudatamme
הִתְקַדֵּשׁ התקדש hitp. perf. yks. 3. mask. hän pyhittäytyi,
pyhitti itsensä
√קדש olla pyhä; erotettu Jumalaa ja jumalanpalvelusta varten
1.5 SIDE- JA APUVOKAALIT
Vahvan verbin taivutuksessa loppuliitteet eli suffiksit liitetään yleensä suoraan verbivartaloon. Joissakin heikoissa verbeissä sekä liitettäessä verbiin objektisuffikseja saatetaan kuitenkin käyttää myös side- tai apuvokaaleja verbivartalon ja päätteen välissä.
√שמר vartioida, varjella, noudattaa
יִשְׁמֹר pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän vartioi, varjelee
יִשְׁמְרֵ֫נוּ pa. impf./fut. yks. 3. mask. + suff. mon. 1. c.
hän varjelee meitä – sidevokaalina tsere
√סבב kääntyä, kiertää
מְסִבָּה מסיבה fem. perhe- suku- tai ystäväjuhla,
ei-kansallinen juhla
vrt. חַג mask. BH pyhiinvaellusjuhla, NH kansallinen juhla
סַב pa. perf. yks. 3. mask. hän kiersi
סַבּ֫וֹתִי pa. perf. yks. 1. c. minä kiersin
– apuvokaalina cholam male
√קום nousta pystyyn
יָקוּם pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän nousee pystyyn
תְּקוּמֶ֫ינָה pa. impf./fut. mon. 3./2. fem. he nousevat pystyyn
tai te nousette pystyyn
– apuvokaalina jod [pitkän] e-vokaalin merkkinä
2. PERUSMUOTO
Verbin sanakirja- eli perusmuoto on klassisessa hepreassa yleensä pa'alin [kal, qal] perfektin päätteetön muoto:
פָּעַל pa. perf. yks. 3. mask. hän teki / on tehnyt
סָסַס [סָסֵס] סָסֹס סָסָה jne.
Suomen kielessä sanakirjamuotona annetaan infinitiivi: tehdä.
Ns. ontoissa verbeissä (med. vav–jod), joissa on toisena radikaalina pitkän vokaalin merkki jod tai vav, ilmoitetaan sanakirjamuotona infinitiivi. Infinitiivin vartalovokaaleista u on yleisin, o harvinaisin.
√קום pa. inf. nousta ylös makuulta tai kuolleista, perf. קָם
√שיר pa. inf. laulaa, perf. שָׁר
√בוא bo pa. inf. tulla, perf. בָּא
Uudemmissa nykyheprealaisissa sana- ja oppikirjoissa perusmuotona annetaan usein preesens- eli partisiippimuoto (yks. mask.).
שׁוֹמֵר pa. partis./prees. yks. mask. vartioiva √שמר
קָם pa. partis./prees. yks. mask. ylösnouseva √קום
בָּא pa. partis./prees. yks. mask. tuleva √בוא bo
מְדַבֵּר pi. partis./prees. yks. mask. puhuva √דבר pi. diber
LM tähän 7.2.2021
3. HEIKOT JUURIKIRJAIMET
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
4. KÄSKY- JA KIELTOMUODOT
5. AIKAMUODOT
5.1 YLEISTÄ
Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi nimenomainen aikamuoto eli tempus: pa'alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto. Nykyhepreassa aikamuodot sen sijaan on jäsennelty länsikielten aikamuotojen tapaan: mennyt, nykyinen ja tuleva tekeminen.
5.2 PERFEKTI (suffiksikonjugaatio)
Perfektissä (hepr. avar) kaikki persoonatunnukset ovat sanan lopussa olevia liitteitä. Siksi sitä kutsutaan myös suffiksi- eli loppuliitekonjugaatioksi (taivutusluokka).
עָבָר עבר
Pa. perf. yks. 3. mask. on tunnukseton muoto eli siinä ei ole mitään persoonaliitettä. Sitä käytetään yleensä perusmuotona.
Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.
– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä (suom. imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti).
– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suom. preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.
Perfekti voidaan siis yhteydestä riippuen kääntää millä tahansa aikamuodolla: menneellä, nykyisellä tai tulevalla. Aikamuodon sijasta pitäisi pikemmin käyttää sanaa "aspekti" (tekemisen laatu, "näkökulma"). Perfekti on varmaa, täydellistä ja loppuun saatettua tekemistä.
Nykyhepreassa perfekti on riisuttu profeetallisuudesta. Nykykielessä se on puhdas menneen ajan aikamuoto, joka voidaan yhteydestä riippuen kääntää joko imperfektillä, perfektillä tai pluskvamperfektillä.
Voidakseen ymmärtää ja kääntää perfekti oikein, pitää ensin ottaa selville, milloin käännettävä teksti on syntynyt. Jos se Tanachia myöhäisemmältä ajalta, niin perfekti on pääsääntöisesti mennyttä aikaa kuvaava aikamuoto.
Jos se on Tanachin teksti, niin se voi olla myös profeetallinen perfekti. Yksinkertaisuuden vuoksi perfektin voi aina kääntää ensin esim. perfektillä (tai imperfektillä/pluskvamperfektillä), ja sitten tutkia tarkemmin, onko kuitenkin kyseessä profeetallinen perfekti ja tarvittaessa tarkistaa käännöstä.
5.3 IMPERFEKTI/FUTUURI (prefiksikonjugaatio)
Imperfektissä (NH futuuri, hepr. atid) eli prefiksi- tai alkuliitekonjugaatiossa on kaikissa persoonissa etuliite. Joissakin persoonissa on myös loppuliite.
Imperfektiä käytetään Raamatun hepreassa kuvaamaan tekemistä, joka ei ole päättynyt ja jatkuu. Imperfektin tarkempi merkitys täytyy katsoa jokaisessa kohdassa erikseen. Se voidaan kääntää joko preesensillä tai futuurilla (on tapahtuva, tulee tapahtumaan jne.).
Tärkein imperfektinen sana on Jahve, joka on olla/tulla-verbin (haja/hava) imperfekti, yks. 3. mask.
Imperfektinen tekeminen voi olla alkanut jo menneisyydessä, tapahtua nyt ja jatkua tulevaisuuteen. Jahve-nimi tarkoittaa: Hän, joka oli, joka on ja on oleva/tuleva.
Toinen vaihtoehto on ymmärtää Jahve-nimi hif'il-muotoiseksi eli aikaansaavaksi verbivartaloksi. Silloin sen merkitys on:
Hän, joka sai aikaan olemisen (= loi), joka ylläpitää olemisen ja joka aikaansaa uuden olemisen ja tulemisen (eli uuden luomisen).
יהוה
הָיָה היה
Nykyhepreassa prefiksikonjugaatiosta on riisuttu menneisyys ja nykyhetki. Nykykielessä se tarkoittaa pelkästään tulevaisuudessa tapahtuvaa eli futuurista tekemistä. Nykyhepreassa imperfektiä kutsutaankin nimellä futuuri.
Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään verbiopin yhteydessä prefiksikonjugaatiosta tarvittaessa kaksoismerkintää impf./fut.:
pa. impf./fut.
nif. impf./fut.
pi. impf./fut.
pu. impf./fut.
hitp. impf./fut.
hif. impf./fut.
huf. impf./fut.
Prefiksikonjugaation voi aina ensin kääntää suomenkieleen preesensillä. Sen jälkeen voi tarkemmin tutkia, onko kysymys nykyheprealaisesta yhteydestä ja tarvittaessa tarkentaa käännöstä futuuriin: tulen tekemään, olen tekevä, aion tehdä jne.
5.4 PARTISIIPPI/PREESENS
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
5.5 KONSEKUTIIVISET ELI JATKAVAT VERBIMUODOT
6. VERBIVARTALOT (binjanit)
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
V HEPREA VERBIT https://gen.fi/v.html
V0 YLEISTÄ https://gen.fi/v0.html
V0 Verbit Johdanto
https://gen.fi/v0-verbit-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentit
1. Kolmiradikaalisuus ja liitteet
1.1 Juurikirjaimet
1.2 Loppuliitteet (suffiksit)
1.3 Sisäliitteet (infiksit)
1.4 Alkuliitteet (prefiksit)
1.5 Side- ja apuvokaalit
2. Perusmuoto
3. Heikot juurikirjaimet
4. Käsky- ja kieltomuodot
5. Aikamuodot
5.1 Yleistä
5.2 Perfekti (suffiksikonjugaatio)
5.3 Imperfekti/futuuri (prefiksikonjugaatio)
5.4 Partisiippi/preesens
5.5 Konsekutiiviset eli jatkavat verbimuodot
6. Verbivartalot (binjanit)
0. DOKUMENTIT
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
H7 יהוה Jahve (luonnos)
https://gen.fi/h7-jhwh.html
IHT s. 90
MA s. 323
OH s. 65
1. KOLMIRADIKAALISUUS JA LIITTEET
1.1 JUURIKIRJAIMET
Heprean ja muiden seemiläisten kielten yksi tunnuspiirre on kolmikirjaimiset sanajuuret. Raamatun hepreassa, joka on kolmiyhteisen Jumalan luoma ja ihmiskunnalle antama kieli, kaikki sanat muodostuvat kolmesta juurikirjaimesta eli kolmikirjaimisista sanajuurista. Jokaisessa sanassa on läsnä Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Myöhemmissä kielen kehitysvaiheissa voidaan puhua myös neli- tai jopa viisikirjaimisista juurista, mutta ne ovat joko sekundaarisia kolmikirjaimisten juurien laajennuksia tai uudissanastoa. Jo Tanachissa sekä erityisesti myöhemmässä hepreassa on myös muista kielistä lainattuja sanoja, joita tämä kolmikirjaimisuus ei välttämättä koske.
Sanajuuria taivutetaan lisäämällä juurikirjainten eli radikaalien (konsonanttien) yhteyteen vokaaleja sekä liitteitä.
shoresh, juuri, juurikirjain = radikaali (lat. radix [rādīx] juuri)
שֹׁ֫רֶשׁ שורש
שָׁרָשִׁים שורשים shorashim mon.
קֹ֫דֶשׁ קודש mask. pyhäkkö √קדש olla pyhä
קָדָשִׁים קודשים kodashim
– opettele shoresh- ja kodesh-sanojen monikon kirjoitusasu ja lausuminen ulkoa!
√שרש olla juurena, pi. repiä/kiskoa juurineen irti, juurittaa, juuria
Verbiä פָּעַל פעל pa'al, "tehdä, valmistaa", käytetään teknisenä apuneuvona ilmoittamaan juurikirjaimen eli radikaalin paikka: onko se ensimmäinen, keskimmäinen vai kolmas kirjain.
primae eli ensimmäinen radikaali פ׳
mediae eli keskimmäinen tai toinen radikaali ע׳
tertiae eli kolmas radikaali ל׳
Liitteitä on kolmenlaisia:
– 1. loppuliitteitä eli suffikseja
– 2. sisäliitteitä eli infiksejä
– 3. etuliitteitä eli prefiksejä
1.2 LOPPULIITTEET (suffiksit)
Loppuliitteet eli suffiksit ovat kolmannen juurikirjaimen jälkeisiä liitteitä.
שָׁמַ֫רְתִּי שמרתי pa. perf. yks. 1. c.
minä varjelin, noudatin √שמר
1.3 SISÄLIITTEET (infiksit)
Sisäliitteet ovat juurikirjainten välissä olevia lisäkirjaimia, yleensä vokaalikirjaimia. Säännönmukaisessa sanataivutuksessa sisäliitteitä eli infiksejä on kaksi: vokaalikirjaimet vav ja jod. Vav voi toimia o- tai u-vokaalin merkkinä,
jod i-vokaalin merkkinä – joskus myös e-vokaalin merkkinä.
הִשְׁמִיר השמיר hif. perf. yks. 3. mask.
hän laittoi vartioimaan, saattoi noudattamaan
שׁוֹמֵר שומר pa. partis./prees. yks. mask.
vartioiva, varjeleva, noudattava
בָּרוּךְ ברוך adj. (pa. pass. partis.) yks. mask. siunattu,
polvilleen laitettu, polvillaan oleva
√ברך olla polvillaan/siunattavana
1.4 ETULIITTEET (prefiksit)
נִשְׁמֹר נשמור pa. impf./fut. mon. 1. c. me varjelemme, noudatamme
הִתְקַדֵּשׁ התקדש hitp. perf. yks. 3. mask. hän pyhittäytyi,
pyhitti itsensä
√קדש olla pyhä; erotettu Jumalaa ja jumalanpalvelusta varten
1.5 SIDE- JA APUVOKAALIT
Vahvan verbin taivutuksessa loppuliitteet eli suffiksit liitetään yleensä suoraan verbivartaloon. Joissakin heikoissa verbeissä sekä liitettäessä verbiin objektisuffikseja saatetaan kuitenkin käyttää myös side- tai apuvokaaleja verbivartalon ja päätteen välissä.
√שמר vartioida, varjella, noudattaa
יִשְׁמֹר pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän vartioi, varjelee
יִשְׁמְרֵ֫נוּ pa. impf./fut. yks. 3. mask. + suff. mon. 1. c.
hän varjelee meitä – sidevokaalina tsere
√סבב kääntyä, kiertää
מְסִבָּה מסיבה fem. perhe- suku- tai ystäväjuhla,
ei-kansallinen juhla
vrt. חַג mask. BH pyhiinvaellusjuhla, NH kansallinen juhla
סַב pa. perf. yks. 3. mask. hän kiersi
סַבּ֫וֹתִי pa. perf. yks. 1. c. minä kiersin
– apuvokaalina cholam male
√קום nousta pystyyn
יָקוּם pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän nousee pystyyn
תְּקוּמֶ֫ינָה pa. impf./fut. mon. 3./2. fem. he nousevat pystyyn
tai te nousette pystyyn
– apuvokaalina jod [pitkän] e-vokaalin merkkinä
2. PERUSMUOTO
Verbin sanakirja- eli perusmuoto on klassisessa hepreassa yleensä pa'alin [kal, qal] perfektin päätteetön muoto:
פָּעַל pa. perf. yks. 3. mask. hän teki / on tehnyt
סָסַס [סָסֵס] סָסֹס סָסָה jne.
Suomen kielessä sanakirjamuotona annetaan infinitiivi: tehdä.
Ns. ontoissa verbeissä (med. vav–jod), joissa on toisena radikaalina pitkän vokaalin merkki jod tai vav, ilmoitetaan sanakirjamuotona infinitiivi. Infinitiivin vartalovokaaleista u on yleisin, o harvinaisin.
√קום pa. inf. nousta ylös makuulta tai kuolleista, perf. קָם
√שיר pa. inf. laulaa, perf. שָׁר
√בוא bo pa. inf. tulla, perf. בָּא
Uudemmissa nykyheprealaisissa sana- ja oppikirjoissa perusmuotona annetaan usein preesens- eli partisiippimuoto (yks. mask.).
שׁוֹמֵר pa. partis./prees. yks. mask. vartioiva √שמר
קָם pa. partis./prees. yks. mask. ylösnouseva √קום
בָּא pa. partis./prees. yks. mask. tuleva √בוא bo
מְדַבֵּר pi. partis./prees. yks. mask. puhuva √דבר pi. diber
LM tähän 7.2.2021
3. HEIKOT JUURIKIRJAIMET
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
4. KÄSKY- JA KIELTOMUODOT
5. AIKAMUODOT
5.1 YLEISTÄ
Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi nimenomainen aikamuoto eli tempus: pa'alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto. Nykyhepreassa aikamuodot sen sijaan on jäsennelty länsikielten aikamuotojen tapaan: mennyt, nykyinen ja tuleva tekeminen.
5.2 PERFEKTI (suffiksikonjugaatio)
Perfektissä (hepr. avar) kaikki persoonatunnukset ovat sanan lopussa olevia liitteitä. Siksi sitä kutsutaan myös suffiksi- eli loppuliitekonjugaatioksi (taivutusluokka).
עָבָר עבר
Pa. perf. yks. 3. mask. on tunnukseton muoto eli siinä ei ole mitään persoonaliitettä. Sitä käytetään yleensä perusmuotona.
Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.
– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä (suom. imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti).
– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suom. preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.
Perfekti voidaan siis yhteydestä riippuen kääntää millä tahansa aikamuodolla: menneellä, nykyisellä tai tulevalla. Aikamuodon sijasta pitäisi pikemmin käyttää sanaa "aspekti" (tekemisen laatu, "näkökulma"). Perfekti on varmaa, täydellistä ja loppuun saatettua tekemistä.
Nykyhepreassa perfekti on riisuttu profeetallisuudesta. Nykykielessä se on puhdas menneen ajan aikamuoto, joka voidaan yhteydestä riippuen kääntää joko imperfektillä, perfektillä tai pluskvamperfektillä.
Voidakseen ymmärtää ja kääntää perfekti oikein, pitää ensin ottaa selville, milloin käännettävä teksti on syntynyt. Jos se Tanachia myöhäisemmältä ajalta, niin perfekti on pääsääntöisesti mennyttä aikaa kuvaava aikamuoto.
Jos se on Tanachin teksti, niin se voi olla myös profeetallinen perfekti. Yksinkertaisuuden vuoksi perfektin voi aina kääntää ensin esim. perfektillä (tai imperfektillä/pluskvamperfektillä), ja sitten tutkia tarkemmin, onko kuitenkin kyseessä profeetallinen perfekti ja tarvittaessa tarkistaa käännöstä.
5.3 IMPERFEKTI/FUTUURI (prefiksikonjugaatio)
Imperfektissä (NH futuuri, hepr. atid) eli prefiksi- tai alkuliitekonjugaatiossa on kaikissa persoonissa etuliite. Joissakin persoonissa on myös loppuliite.
Imperfektiä käytetään Raamatun hepreassa kuvaamaan tekemistä, joka ei ole päättynyt ja jatkuu. Imperfektin tarkempi merkitys täytyy katsoa jokaisessa kohdassa erikseen. Se voidaan kääntää joko preesensillä tai futuurilla (on tapahtuva, tulee tapahtumaan jne.).
Tärkein imperfektinen sana on Jahve, joka on olla/tulla-verbin (haja/hava) imperfekti, yks. 3. mask.
Imperfektinen tekeminen voi olla alkanut jo menneisyydessä, tapahtua nyt ja jatkua tulevaisuuteen. Jahve-nimi tarkoittaa: Hän, joka oli, joka on ja on oleva/tuleva.
Toinen vaihtoehto on ymmärtää Jahve-nimi hif'il-muotoiseksi eli aikaansaavaksi verbivartaloksi. Silloin sen merkitys on:
Hän, joka sai aikaan olemisen (= loi), joka ylläpitää olemisen ja joka aikaansaa uuden olemisen ja tulemisen (eli uuden luomisen).
יהוה
הָיָה היה
Nykyhepreassa prefiksikonjugaatiosta on riisuttu menneisyys ja nykyhetki. Nykykielessä se tarkoittaa pelkästään tulevaisuudessa tapahtuvaa eli futuurista tekemistä. Nykyhepreassa imperfektiä kutsutaankin nimellä futuuri.
Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään verbiopin yhteydessä prefiksikonjugaatiosta tarvittaessa kaksoismerkintää impf./fut.:
pa. impf./fut.
nif. impf./fut.
pi. impf./fut.
pu. impf./fut.
hitp. impf./fut.
hif. impf./fut.
huf. impf./fut.
Prefiksikonjugaation voi aina ensin kääntää suomenkieleen preesensillä. Sen jälkeen voi tarkemmin tutkia, onko kysymys nykyheprealaisesta yhteydestä ja tarvittaessa tarkentaa käännöstä futuuriin: tulen tekemään, olen tekevä, aion tehdä jne.
5.4 PARTISIIPPI/PREESENS
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
5.5 KONSEKUTIIVISET ELI JATKAVAT VERBIMUODOT
6. VERBIVARTALOT (binjanit)
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html