V0 Verbit Johdanto (HEPREA VERBIT YLEISTÄ)
| v0-verbit-johdanto.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 11.12.2021).
V HEPREA VERBIT https://gen.fi/v.html
V0 YLEISTÄ https://gen.fi/v0.html
V0 Verbit Johdanto
https://gen.fi/v0-verbit-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Kolmiradikaalisuus ja liitteet
1.1 Juurikirjaimet
1.2 Loppuliite (suffiksi)
1.3 Sisäliite (infiksi)
1.4 Alkuliite (prefiksi)
1.5 Side- ja apuvokaalit
2. Perusmuoto
3. Heikot juurikirjaimet
4. Käsky- ja kieltomuodot
5. Infiniittiset eli persoonattomat verbimuodot
5.1 Infinitiivit
5.2 Partisiipit
6. Aikamuodot
6.1 Yleistä
6.2 Perfekti (suffiksikonjugaatio)
6.3 Imperfekti/futuuri (prefiksikonjugaatio)
6.4 Partisiippi/preesens
6.5 Konsekutiiviset eli jatkavat verbimuodot
7. Verbivartalot (binjanit)
0. DOKUMENTTEJA
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4i Nominaalilause
https://gen.fi/h4i-nominaalilause.html
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
H7 יהוה Jahve (luonnos)
https://gen.fi/h7-jhwh.html
Aejmelaeus et al.: Ihan täyttä hepreaa. Kirjapaja 2015, s. 90
Aspinen, Mika: Raamatun heprean kielioppi. Finn Lectura 2011, s. 323
Lyytikäinen & Gamzu: Opi hepreaa. Aurinko Kustannus 2020 [2017], s. 69–71 [65–67]
1. KOLMIRADIKAALISUUS JA LIITTEET
1.1 JUURIKIRJAIMET
Heprean ja muiden seemiläisten kielten yksi tunnuspiirre on kolmikirjaimiset sanajuuret. Raamatun hepreassa, joka on kolmiyhteisen Jumalan luoma ja ihmiskunnalle antama kieli, kaikki sanat muodostuvat kolmesta juurikirjaimesta eli kolmikirjaimisista sanajuurista. Jokaisessa sanassa on läsnä Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Myöhemmissä kielen kehitysvaiheissa voidaan puhua myös neli- tai jopa viisikirjaimisista juurista, mutta ne ovat joko sekundaarisia kolmikirjaimisten juurien laajennuksia tai uudissanastoa. Jo Tanachissa sekä erityisesti myöhemmässä hepreassa on myös muista kielistä lainattuja sanoja, joita tämä kolmikirjaimisuus ei välttämättä koske.
Sanajuuria taivutetaan lisäämällä juurikirjainten eli radikaalien (konsonanttien) yhteyteen vokaaleja sekä liitteitä.
שֹׁ֫רֶשׁ שורש
mask. [kótεl-nom.] [å-segol.] juuri, juurikirjain
= radikaali (lat. radix [rādīx] juuri)
[שָׁרָשִׁים] שֹׁרָשִׁים שורשים shorashim
√שרש olla juurena, pi. repiä/kiskoa juurineen irti
vrt.
קֹ֫דֶשׁ קודש
mask. [kótεl-nom.] [å-segol.] pyhäkkö
[קָדָשִׁים] קֹדָשִׁים קודשים kodashim
√קדש olla pyhä
– opettele shoresh- ja kodesh-sanojen monikon kirjoitusasu ja lausuminen
Verbiä פָּעַל פעל pa'al, "tehdä, valmistaa", käytetään teknisenä apuneuvona ilmoittamaan juurikirjaimen eli radikaalin paikka: onko se ensimmäinen, keskimmäinen vai kolmas kirjain.
primae eli ensimmäinen radikaali פ׳
mediae eli keskimmäinen tai toinen radikaali ע׳
tertiae eli kolmas radikaali ל׳
Liite (hepr. musafit) voi olla:
– 1. loppuliite eli suffiksi (hepr. sofit)
– 2. sisäliite eli infiksi (hepr. tochit)
– 3. etuliite eli prefiksi (hepr. tchilit)
מוּסָפִית מוספית
סוֹפִית סופית
תּוֹכִית תוכית
תְּחִלִּית תחילית
1.2 LOPPULIITE (suffiksi)
Loppuliite eli suffiksi (hepr. sofit) on viimeisen juurikirjaimen jälkeen tuleva
liite.
שָׁמַ֫רְתִּי שמרתי
pa. perf. yks. 1. c. minä varjelin, noudatin √שמר
1.3 SISÄLIITE (infiksi)
Sisäliite on juurikirjainten välissä olevia lisäkirjain, yleensä vokaalikirjaimia. Säännönmukaisessa sanataivutuksessa sisäliitteitä eli infiksejä on kaksi: vokaalikirjaimet vav ja jod. Vav voi toimia o- tai u-vokaalin merkkinä,
jod i-vokaalin merkkinä – joskus myös e-vokaalin merkkinä.
הִשְׁמִיר השמיר
hif. perf. yks. 3. mask. hän laittoi vartioimaan, saattoi noudattamaan
שׁוֹמֵר שומר
pa. partis./prees. yks. mask. vartioiva, varjeleva, noudattava
בָּרוּךְ ברוך
adj. [pa. pass. partis.] yks. mask. siunattu, "polvilleen laitettu"
√ברך olla polvillaan/siunattavana
1.4 ETULIITE (prefiksi)
Etuliite eli prefiksi on ensimmäisen juurikirjaimen edellä olevia liite.
נִשְׁמֹר נשמור
pa. impf./fut. mon. 1. c. me varjelemme, noudatamme
הִתְקַדֵּשׁ התקדש
hitp. perf. yks. 3. mask. hän pyhittäytyi, pyhitti itsensä
√קדש olla pyhä; erotettu Jumalaa ja jumalanpalvelusta varten
1.5 SIDE- JA APUVOKAALIT
Vahvan verbin taivutuksessa loppuliite eli suffiksi liitetään yleensä suoraan verbivartaloon. Joissakin heikoissa verbeissä sekä myös liitettäessä verbiin objektisuffikseja saatetaan käyttää side- tai apuvokaaleja verbivartalon ja päätteen välissä.
√שמר vartioida, varjella, noudattaa
יִשְׁמֹר
pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän vartioi, varjelee
יִשְׁמְרֵ֫נוּ
pa. impf./fut. yks. 3. mask. + suff. mon. 1. c.
hän varjelee meitä – sidevokaalina tseirei
√סבב
kääntyä, kiertää, kulkea ympäri
סַב
pa. perf. yks. 3. mask. hän kiersi
סַבּ֫וֹתִי
pa. perf. yks. 1. c. minä kiersin
– apuvokaalina cholam male (cholam–vav)
מְסִבָּה מסיבה
fem. perhe- suku- tai ystäväjuhla, ei-kansallinen juhla
vrt. חַג mask. BH pyhiinvaellusjuhla, NH kansallinen juhla
√קום
nousta pystyyn makuulta
יָקוּם
pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän nousee pystyyn
תְּקוּמֶ֫ינָה
pa. impf./fut. mon. 3./2. fem. he nousevat pystyyn /
te nousette pystyyn
– apuvokaalina jod [pitkän] e-vokaalin merkkinä
2. PERUSMUOTO
Verbin sanakirja- eli perusmuoto on klassisessa hepreassa yleensä pa'alin [kal, qal] perfektin päätteetön muoto:
פָּעַל pa. perf. yks. 3. mask. hän teki, hän on tehnyt, hän oli tehnyt
סָסַס [סָסֵס] סָסֹס סָסָה jne.
Suomen kielessä sanakirjamuotona annetaan infinitiivi: tehdä.
Ns. ontoissa verbeissä (med. vav–jod), joissa on toisena radikaalina pitkän vokaalin merkki jod tai vav, ilmoitetaan sanakirjamuotona infinitiivi. Onttojen verbien infinitiivin vartalovokaaleista u on yleisin, o harvinaisin.
√קום
pa. inf. nousta ylös makuulta/kuolleista, perf. קָם
√שיר
pa. inf. laulaa, perf. שָׁר
√בוא
bo pa. inf. tulla, perf. בָּא
Uudemmissa nykyheprealaisissa sana- ja oppikirjoissa perusmuotona annetaan usein preesens- eli partisiippimuoto (yks. mask.).
שׁוֹמֵר
pa. partis./prees. yks. mask. vartioiva √שמר
קָם
pa. partis./prees. yks. mask. ylösnouseva √קום
בָּא
pa. partis./prees. yks. mask. tuleva √בוא bo
מְדַבֵּר
pi. partis./prees. yks. mask. puhuva √דבר pi. דִּבֵּר puhua
3. HEIKOT JUURIKIRJAIMET
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
4. KÄSKY- JA KIELTOMUODOT
5. INFINIITTISET ELI PERSOONATTOMAT VERBIMUODOT
5.1 INFINITIIVIT
5.2 PARTISIIPIT
6. AIKAMUODOT
6.1 YLEISTÄ
Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi "varma" aikamuoto eli tempus: pa'alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto. Raamattu on sananmukaisesti ajaton kirja!
Nykyhepreassa aikamuodot sen sijaan on jäsennelty länsikielten aikamuotojen tapaan: mennyt, nykyinen ja tuleva tekeminen.
6.2 PERFEKTI (suffiksikonjugaatio)
Perfektissä (nykyhepr. avar, "ohi kulkenut") kaikki persoonatunnukset ovat sanan lopussa olevia liitteitä. Siksi sitä kutsutaan myös suffiksi- eli loppuliitekonjugaatioksi tai -taivutusluokaksi.
עָבָר עבר
Pa. perf. yks. 3. mask. on tunnukseton muoto eli siinä ei ole persoonaliitettä. Klassisesti sitä käytetään verbin perus- eli sanakirjamuotona.
Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.
– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä
(suom. imperfekti, perfekti tai pluskvamperfekti).
– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa
teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä (preesens) että tulevaisuudessa (futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.
Tanachin perfekti voidaan siis yhteydestä riippuen kääntää millä tahansa aikamuodolla: menneellä, nykyisellä tai tulevalla. Aikamuodon sijasta Raamatun perfektistä voisi pikemmin käyttää sanaa "aspekti" (tekemisen laatu, "näkökulma"): perfekti on varmaa, täydellistä, ehdotonta ja loppuun saatettua/saatettavaa tekemistä.
Nykyhepreassa perfekti on riisuttu profeetallisuudesta. Nykykielessä se on puhdas menneen ajan aikamuoto, joka voidaan yhteydestä riippuen kääntää joko imperfektillä, perfektillä tai pluskvamperfektillä.
Voidakseen ymmärtää ja kääntää perfekti oikein, pitää ensin ottaa selville, milloin käännettävä teksti on syntynyt. Jos se Tanachia myöhäisemmältä ajalta, niin perfekti on pääsääntöisesti mennyttä aikaa kuvaava aikamuoto.
Jos se on VT:n teksti, niin se voi olla myös profeetallinen perfekti. Yksinkertaisuuden vuoksi perfektin voi aina kääntää ensin esim. perfektillä (tai imperfektillä/pluskvamperfektillä), ja sitten tutkia tarkemmin, onko kuitenkin kyseessä profeetallinen perfekti ja tarvittaessa tarkistaa käännöstä preesensiin/futuuriin.
6.3 IMPERFEKTI/FUTUURI (prefiksikonjugaatio)
Imperfektissä (NH futuuri, hepr. atid, "tuleva(isuus)" eli prefiksi- tai etuliitekonjugaatiossa on kaikissa persoonissa etuliite. Joissakin persoonissa on myös loppuliite.
עָתִיד עתיד
Imperfektiä käytetään Raamatun hepreassa kuvaamaan tekemistä, joka ei ole päättynyt ja jatkuu. Imperfektin tarkempi merkitys täytyy katsoa jokaisessa kohdassa erikseen. Se voidaan VT:ssa kääntää joko preesensillä tai futuurilla (on tapahtuva, tulee tapahtumaan jne.).
Tärkein imperfektinen sana on Jahve, joka on olla/tulla-verbin
(היה haja [הוה hava]) imperfekti, yks. 3. mask.
Imperfektinen tekeminen voi olla alkanut jo menneisyydessä, tapahtua nyt ja jatkua tulevaisuuteen. Jahve-nimi tarkoittaa: Hän, joka oli, joka on ja on oleva/tuleva.
Toinen vaihtoehto on ymmärtää Jahve-nimi hif'il-muotoiseksi eli aikaansaavaksi verbivartaloksi. Silloin sen merkitys on:
Hän, joka sai aikaan olemisen (= loi), joka ylläpitää olemisen ja joka aikaansaa uuden olemisen ja tulemisen (eli uuden luomisen).
יהוה
הָיָה היה
Nykyhepreassa prefiksikonjugaatiosta on riisuttu menneisyys ja nykyhetki. Nykykielessä se tarkoittaa pelkästään tulevaisuudessa tapahtuvaa eli futuurista tekemistä. Nykyhepreassa imperfektitaivutusta kutsutaankin futuuriksi.
Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään verbiopin yhteydessä prefiksikonjugaatiosta tarvittaessa kaksoismerkintää impf./fut.:
pa. impf./fut.
nif. impf./fut.
pi. impf./fut.
pu. impf./fut.
hitp. impf./fut.
hif. impf./fut.
huf. impf./fut.
Prefiksikonjugaation voi aina ensin kääntää suomenkieleen preesensillä. Sen jälkeen voi tarkemmin tutkia, onko kysymys nykyheprealaisesta yhteydestä ja tarvittaessa tarkentaa käännöstä futuuriin: tulen tekemään, olen tekevä, aion tehdä jne.
6.4 PARTISIIPPI/PREESENS
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4i Nominaalilause
https://gen.fi/h4i-nominaalilause.html
6.5 KONSEKUTIIVISET ELI JATKAVAT VERBIMUODOT
7. VERBIVARTALOT (binjanit)
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
V HEPREA VERBIT https://gen.fi/v.html
V0 YLEISTÄ https://gen.fi/v0.html
V0 Verbit Johdanto
https://gen.fi/v0-verbit-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO (luonnos)
0. Dokumentteja
1. Kolmiradikaalisuus ja liitteet
1.1 Juurikirjaimet
1.2 Loppuliite (suffiksi)
1.3 Sisäliite (infiksi)
1.4 Alkuliite (prefiksi)
1.5 Side- ja apuvokaalit
2. Perusmuoto
3. Heikot juurikirjaimet
4. Käsky- ja kieltomuodot
5. Infiniittiset eli persoonattomat verbimuodot
5.1 Infinitiivit
5.2 Partisiipit
6. Aikamuodot
6.1 Yleistä
6.2 Perfekti (suffiksikonjugaatio)
6.3 Imperfekti/futuuri (prefiksikonjugaatio)
6.4 Partisiippi/preesens
6.5 Konsekutiiviset eli jatkavat verbimuodot
7. Verbivartalot (binjanit)
0. DOKUMENTTEJA
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4i Nominaalilause
https://gen.fi/h4i-nominaalilause.html
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
H7 יהוה Jahve (luonnos)
https://gen.fi/h7-jhwh.html
Aejmelaeus et al.: Ihan täyttä hepreaa. Kirjapaja 2015, s. 90
Aspinen, Mika: Raamatun heprean kielioppi. Finn Lectura 2011, s. 323
Lyytikäinen & Gamzu: Opi hepreaa. Aurinko Kustannus 2020 [2017], s. 69–71 [65–67]
1. KOLMIRADIKAALISUUS JA LIITTEET
1.1 JUURIKIRJAIMET
Heprean ja muiden seemiläisten kielten yksi tunnuspiirre on kolmikirjaimiset sanajuuret. Raamatun hepreassa, joka on kolmiyhteisen Jumalan luoma ja ihmiskunnalle antama kieli, kaikki sanat muodostuvat kolmesta juurikirjaimesta eli kolmikirjaimisista sanajuurista. Jokaisessa sanassa on läsnä Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Myöhemmissä kielen kehitysvaiheissa voidaan puhua myös neli- tai jopa viisikirjaimisista juurista, mutta ne ovat joko sekundaarisia kolmikirjaimisten juurien laajennuksia tai uudissanastoa. Jo Tanachissa sekä erityisesti myöhemmässä hepreassa on myös muista kielistä lainattuja sanoja, joita tämä kolmikirjaimisuus ei välttämättä koske.
Sanajuuria taivutetaan lisäämällä juurikirjainten eli radikaalien (konsonanttien) yhteyteen vokaaleja sekä liitteitä.
שֹׁ֫רֶשׁ שורש
mask. [kótεl-nom.] [å-segol.] juuri, juurikirjain
= radikaali (lat. radix [rādīx] juuri)
[שָׁרָשִׁים] שֹׁרָשִׁים שורשים shorashim
√שרש olla juurena, pi. repiä/kiskoa juurineen irti
vrt.
קֹ֫דֶשׁ קודש
mask. [kótεl-nom.] [å-segol.] pyhäkkö
[קָדָשִׁים] קֹדָשִׁים קודשים kodashim
√קדש olla pyhä
– opettele shoresh- ja kodesh-sanojen monikon kirjoitusasu ja lausuminen
Verbiä פָּעַל פעל pa'al, "tehdä, valmistaa", käytetään teknisenä apuneuvona ilmoittamaan juurikirjaimen eli radikaalin paikka: onko se ensimmäinen, keskimmäinen vai kolmas kirjain.
primae eli ensimmäinen radikaali פ׳
mediae eli keskimmäinen tai toinen radikaali ע׳
tertiae eli kolmas radikaali ל׳
Liite (hepr. musafit) voi olla:
– 1. loppuliite eli suffiksi (hepr. sofit)
– 2. sisäliite eli infiksi (hepr. tochit)
– 3. etuliite eli prefiksi (hepr. tchilit)
מוּסָפִית מוספית
סוֹפִית סופית
תּוֹכִית תוכית
תְּחִלִּית תחילית
1.2 LOPPULIITE (suffiksi)
Loppuliite eli suffiksi (hepr. sofit) on viimeisen juurikirjaimen jälkeen tuleva
liite.
שָׁמַ֫רְתִּי שמרתי
pa. perf. yks. 1. c. minä varjelin, noudatin √שמר
1.3 SISÄLIITE (infiksi)
Sisäliite on juurikirjainten välissä olevia lisäkirjain, yleensä vokaalikirjaimia. Säännönmukaisessa sanataivutuksessa sisäliitteitä eli infiksejä on kaksi: vokaalikirjaimet vav ja jod. Vav voi toimia o- tai u-vokaalin merkkinä,
jod i-vokaalin merkkinä – joskus myös e-vokaalin merkkinä.
הִשְׁמִיר השמיר
hif. perf. yks. 3. mask. hän laittoi vartioimaan, saattoi noudattamaan
שׁוֹמֵר שומר
pa. partis./prees. yks. mask. vartioiva, varjeleva, noudattava
בָּרוּךְ ברוך
adj. [pa. pass. partis.] yks. mask. siunattu, "polvilleen laitettu"
√ברך olla polvillaan/siunattavana
1.4 ETULIITE (prefiksi)
Etuliite eli prefiksi on ensimmäisen juurikirjaimen edellä olevia liite.
נִשְׁמֹר נשמור
pa. impf./fut. mon. 1. c. me varjelemme, noudatamme
הִתְקַדֵּשׁ התקדש
hitp. perf. yks. 3. mask. hän pyhittäytyi, pyhitti itsensä
√קדש olla pyhä; erotettu Jumalaa ja jumalanpalvelusta varten
1.5 SIDE- JA APUVOKAALIT
Vahvan verbin taivutuksessa loppuliite eli suffiksi liitetään yleensä suoraan verbivartaloon. Joissakin heikoissa verbeissä sekä myös liitettäessä verbiin objektisuffikseja saatetaan käyttää side- tai apuvokaaleja verbivartalon ja päätteen välissä.
√שמר vartioida, varjella, noudattaa
יִשְׁמֹר
pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän vartioi, varjelee
יִשְׁמְרֵ֫נוּ
pa. impf./fut. yks. 3. mask. + suff. mon. 1. c.
hän varjelee meitä – sidevokaalina tseirei
√סבב
kääntyä, kiertää, kulkea ympäri
סַב
pa. perf. yks. 3. mask. hän kiersi
סַבּ֫וֹתִי
pa. perf. yks. 1. c. minä kiersin
– apuvokaalina cholam male (cholam–vav)
מְסִבָּה מסיבה
fem. perhe- suku- tai ystäväjuhla, ei-kansallinen juhla
vrt. חַג mask. BH pyhiinvaellusjuhla, NH kansallinen juhla
√קום
nousta pystyyn makuulta
יָקוּם
pa. impf./fut. yks. 3. mask. hän nousee pystyyn
תְּקוּמֶ֫ינָה
pa. impf./fut. mon. 3./2. fem. he nousevat pystyyn /
te nousette pystyyn
– apuvokaalina jod [pitkän] e-vokaalin merkkinä
2. PERUSMUOTO
Verbin sanakirja- eli perusmuoto on klassisessa hepreassa yleensä pa'alin [kal, qal] perfektin päätteetön muoto:
פָּעַל pa. perf. yks. 3. mask. hän teki, hän on tehnyt, hän oli tehnyt
סָסַס [סָסֵס] סָסֹס סָסָה jne.
Suomen kielessä sanakirjamuotona annetaan infinitiivi: tehdä.
Ns. ontoissa verbeissä (med. vav–jod), joissa on toisena radikaalina pitkän vokaalin merkki jod tai vav, ilmoitetaan sanakirjamuotona infinitiivi. Onttojen verbien infinitiivin vartalovokaaleista u on yleisin, o harvinaisin.
√קום
pa. inf. nousta ylös makuulta/kuolleista, perf. קָם
√שיר
pa. inf. laulaa, perf. שָׁר
√בוא
bo pa. inf. tulla, perf. בָּא
Uudemmissa nykyheprealaisissa sana- ja oppikirjoissa perusmuotona annetaan usein preesens- eli partisiippimuoto (yks. mask.).
שׁוֹמֵר
pa. partis./prees. yks. mask. vartioiva √שמר
קָם
pa. partis./prees. yks. mask. ylösnouseva √קום
בָּא
pa. partis./prees. yks. mask. tuleva √בוא bo
מְדַבֵּר
pi. partis./prees. yks. mask. puhuva √דבר pi. דִּבֵּר puhua
3. HEIKOT JUURIKIRJAIMET
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
4. KÄSKY- JA KIELTOMUODOT
5. INFINIITTISET ELI PERSOONATTOMAT VERBIMUODOT
5.1 INFINITIIVIT
5.2 PARTISIIPIT
6. AIKAMUODOT
6.1 YLEISTÄ
Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi "varma" aikamuoto eli tempus: pa'alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto. Raamattu on sananmukaisesti ajaton kirja!
Nykyhepreassa aikamuodot sen sijaan on jäsennelty länsikielten aikamuotojen tapaan: mennyt, nykyinen ja tuleva tekeminen.
6.2 PERFEKTI (suffiksikonjugaatio)
Perfektissä (nykyhepr. avar, "ohi kulkenut") kaikki persoonatunnukset ovat sanan lopussa olevia liitteitä. Siksi sitä kutsutaan myös suffiksi- eli loppuliitekonjugaatioksi tai -taivutusluokaksi.
עָבָר עבר
Pa. perf. yks. 3. mask. on tunnukseton muoto eli siinä ei ole persoonaliitettä. Klassisesti sitä käytetään verbin perus- eli sanakirjamuotona.
Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.
– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä
(suom. imperfekti, perfekti tai pluskvamperfekti).
– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa
teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä (preesens) että tulevaisuudessa (futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.
Tanachin perfekti voidaan siis yhteydestä riippuen kääntää millä tahansa aikamuodolla: menneellä, nykyisellä tai tulevalla. Aikamuodon sijasta Raamatun perfektistä voisi pikemmin käyttää sanaa "aspekti" (tekemisen laatu, "näkökulma"): perfekti on varmaa, täydellistä, ehdotonta ja loppuun saatettua/saatettavaa tekemistä.
Nykyhepreassa perfekti on riisuttu profeetallisuudesta. Nykykielessä se on puhdas menneen ajan aikamuoto, joka voidaan yhteydestä riippuen kääntää joko imperfektillä, perfektillä tai pluskvamperfektillä.
Voidakseen ymmärtää ja kääntää perfekti oikein, pitää ensin ottaa selville, milloin käännettävä teksti on syntynyt. Jos se Tanachia myöhäisemmältä ajalta, niin perfekti on pääsääntöisesti mennyttä aikaa kuvaava aikamuoto.
Jos se on VT:n teksti, niin se voi olla myös profeetallinen perfekti. Yksinkertaisuuden vuoksi perfektin voi aina kääntää ensin esim. perfektillä (tai imperfektillä/pluskvamperfektillä), ja sitten tutkia tarkemmin, onko kuitenkin kyseessä profeetallinen perfekti ja tarvittaessa tarkistaa käännöstä preesensiin/futuuriin.
6.3 IMPERFEKTI/FUTUURI (prefiksikonjugaatio)
Imperfektissä (NH futuuri, hepr. atid, "tuleva(isuus)" eli prefiksi- tai etuliitekonjugaatiossa on kaikissa persoonissa etuliite. Joissakin persoonissa on myös loppuliite.
עָתִיד עתיד
Imperfektiä käytetään Raamatun hepreassa kuvaamaan tekemistä, joka ei ole päättynyt ja jatkuu. Imperfektin tarkempi merkitys täytyy katsoa jokaisessa kohdassa erikseen. Se voidaan VT:ssa kääntää joko preesensillä tai futuurilla (on tapahtuva, tulee tapahtumaan jne.).
Tärkein imperfektinen sana on Jahve, joka on olla/tulla-verbin
(היה haja [הוה hava]) imperfekti, yks. 3. mask.
Imperfektinen tekeminen voi olla alkanut jo menneisyydessä, tapahtua nyt ja jatkua tulevaisuuteen. Jahve-nimi tarkoittaa: Hän, joka oli, joka on ja on oleva/tuleva.
Toinen vaihtoehto on ymmärtää Jahve-nimi hif'il-muotoiseksi eli aikaansaavaksi verbivartaloksi. Silloin sen merkitys on:
Hän, joka sai aikaan olemisen (= loi), joka ylläpitää olemisen ja joka aikaansaa uuden olemisen ja tulemisen (eli uuden luomisen).
יהוה
הָיָה היה
Nykyhepreassa prefiksikonjugaatiosta on riisuttu menneisyys ja nykyhetki. Nykykielessä se tarkoittaa pelkästään tulevaisuudessa tapahtuvaa eli futuurista tekemistä. Nykyhepreassa imperfektitaivutusta kutsutaankin futuuriksi.
Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään verbiopin yhteydessä prefiksikonjugaatiosta tarvittaessa kaksoismerkintää impf./fut.:
pa. impf./fut.
nif. impf./fut.
pi. impf./fut.
pu. impf./fut.
hitp. impf./fut.
hif. impf./fut.
huf. impf./fut.
Prefiksikonjugaation voi aina ensin kääntää suomenkieleen preesensillä. Sen jälkeen voi tarkemmin tutkia, onko kysymys nykyheprealaisesta yhteydestä ja tarvittaessa tarkentaa käännöstä futuuriin: tulen tekemään, olen tekevä, aion tehdä jne.
6.4 PARTISIIPPI/PREESENS
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4i Nominaalilause
https://gen.fi/h4i-nominaalilause.html
6.5 KONSEKUTIIVISET ELI JATKAVAT VERBIMUODOT
7. VERBIVARTALOT (binjanit)
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html