V0 Verbit Johdanto (HEPREA VERBIT YLEISTÄ)
| v0-verbit-johdanto.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 29.5.2020).
V HEPREA VERBIT https://gen.fi/v.html
V0 YLEISTÄ https://gen.fi/v0.html
V0 Verbit Johdanto
https://gen.fi/v0-verbit-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Kolmiradikaalisuus ja liitteet
1.1 Juurikirjaimet
1.2 Loppuliitteet (suffiksit)
1.3 Sisäliitteet (infiksit)
1.4 Alkuliitteet (prefiksit)
2. Perusmuoto
3. Heikot juurikirjaimet
4. Aikamuodot
4.1 Yleistä
4.2 Perfekti (suffiksikonjugaatio)
4.3 Imperfekti/futuuri (prefiksikonjugaatio)
4.4 Partisiippi/preesens
5. Verbivartalot (binjanit)
0. DOKUMENTIT
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
IHT s. 90
MA s. 323
OH s. 65
1. KOLMIRADIKAALISUUS JA LIITTEET
1.1 JUURIKIRJAIMET
Heprean ja muiden seemiläisten kielten yksi tunnuspiirre on kolmikirjaimiset sanajuuret. Raamatun hepreassa, joka on viime kädessä kolmiyhteisen Jumalan luoma ja ihmiskunnalle antama kieli, kaikki sanat muodostuvat kolmesta juurikirjaimesta eli kolmikirjaimisista sanajuurista. Jokaisessa sanassa on läsnä Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Jo Tanachissa sekä erityisesti myöhemmässä hepreassa on myös muista kielistä lainattuja sanoja, joita tämä kolmikirjaimisuus ei välttämättä koske. Sanajuuria taivutetaan lisäämällä juurikirjainten eli radikaalien (konsonanttien) yhteyteen vokaaleja sekä liitteitä.
shoresh, juurikirjain = radikaali (lat. radix [rādīx] juuri)
שֹׁ֫רֶשׁ שורש
√שרש sharash j. olla juurena, pi. repiä juurineen irti
Verbiä פעל pa'al, "tehdä, valmistaa", käytetään teknisenä apuneuvona ilmoittamaan juurikirjaimen eli radikaalin paikka: onko se ensimmäinen, keskimmäinen vai kolmas kirjain.
primae eli ensimmäinen radikaali פ׳
mediae eli keskimmäinen tai toinen radikaali ע׳
tertiae eli kolmas radikaali ל׳
Liitteitä on kolmenlaisia:
– 1. loppuliitteitä eli suffikseja
– 2. sisäliitteitä eli infiksejä
– 3. etuliitteitä eli prefiksejä
1.2 LOPPULIITTEET (suffiksit)
שָׁמַ֫רְתִּי שמרתי pa. perf. yks. 1. c.
minä varjelin, noudatin √שמר shamar
1.3 SISÄLIITTEET (infiksit)
הִשְׁמִיר השמיר hif. perf. yks. 3. mask.
hän laittoi vartioimaan, saattoi noudattamaan
שׁוֹמֵר שומר pa. partis./prees. yks. mask.
vartioiva, varjeleva, noudattava
בָּרוּךְ ברוך pa. pass. partis. yks. mask. siunattu,
polvilleen laitettu, polvillaan oleva √ברך
1.4 ETULIITTEET (prefiksit)
נִשְׁמֹר נשמור pa. impf./fut. mon. 1. c. me varjelemme, noudatamme
הִתְקַדֵּשׁ התקדש hitp. perf. yks. 3. mask. hän pyhittäytyi,
pyhitti itsensä √קדש kadash
2. PERUSMUOTO
Verbin sanakirjamuoto on yleensä pa'alin [kal, qal] perusmuoto eli
pa. perf. yks. 3. mask.: hän teki.
סָסַס סָסֵס סָסֹס סָסָה jne.
Suomen kielessä sanakirjamuotona annetaan infinitiivi: tehdä.
Poikkeus: Ns. ontoissa verbeissä (med. vav–jod), joissa on toisena radikaalina pitkän vokaalin merkki, jod tai vav, ilmoitetaan sanakirjamuotona infinitiivi. Infinitiivin vartalovokaaleista u on yleisin, o harvinaisin.
√קום kum inf. nousta ylös makuulta tai kuolleista, perf. קָם
√שיר shir inf. laulaa, perf. שָׁר
√בוא bo inf. tulla, perf. בָּא
Joissakin uudemmissa nykyheprealaisissa sana- ja oppikirjoissa perusmuotona annetaan preesens- eli partisiippimuoto (yks. mask.).
שׁוֹמֵר שומר √שמר shamar
קָם קם √קום kum
מְדַבֵּר מדבר √דבר pi.
3. HEIKOT JUURIKIRJAIMET
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
4. AIKAMUODOT
4.1 YLEISTÄ
Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi nimenomainen aikamuoto eli tempus: pa'alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto. Nykyhepreassa aikamuodot sen sijaan on jäsennelty länsikielten aikamuotojen tapaan: mennyt, nykyinen ja tuleva tekeminen.
4.2 PERFEKTI (suffiksikonjugaatio)
Perfektissä kaikki persoonatunnukset ovat sanan lopussa olevia liitteitä. Siksi sitä kutsutaan myös suffiksi- eli loppuliitekonjugaatioksi (taivutusluokka).
Pa. perf. yks. 3. mask. on tunnukseton muoto eli siinä ei ole mitään persoonaliitettä. Sitä käytetään yleensä perusmuotona.
Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.
– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä (suom. imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti).
– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suom. preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.
Perfekti voidaan siis yhteydestä riippuen kääntää millä tahansa aikamuodolla: menneellä, nykyisellä tai tulevalla. Aikamuodon sijasta pitäisi pikemmin käyttää sanaa "aspekti" (tekemisen laatu, "näkökulma"). Perfekti on varmaa, täydellistä ja loppuun saatettua tekemistä.
Nykyhepreassa perfekti on riisuttu profeetallisuudesta. Nykykielessä se on puhdas menneen ajan aikamuoto, joka voidaan yhteydestä riippuen kääntää joko imperfektillä, perfektillä tai pluskvamperfektillä.
Voidakseen ymmärtää ja kääntää perfekti oikein, pitää ensin ottaa selville, milloin käännettävä teksti on syntynyt. Jos se Tanachia myöhäisemmältä ajalta, niin perfekti on pääsääntöisesti mennyttä aikaa kuvaava aikamuoto.
Jos se on Tanachin teksti, niin se voi olla myös profeetallinen perfekti. Yksinkertaisuuden vuoksi perfektin voi aina kääntää ensin esim. perfektillä (tai imperfektillä), ja sitten tutkia tarkemmin, onko kuitenkin kyseessä profeetallinen perfekti ja tarvittaessa tarkistaa käännöstä.
4.3 IMPERFEKTI/FUTUURI (prefiksikonjugaatio)
Imperfektissä (NH futuuri) eli prefiksi- tai alkuliitekonjugaatiossa on kaikissa persoonissa etuliite. Lisäksi joissakin persoonissa on myös loppuliite.
Imperfektiä käytetään Raamatun hepreassa kuvaamaan tekemistä, joka ei ole päättynyt ja jatkuu. Se voidaan kääntää joko preesensillä tai futuurilla (on tapahtuva, tulee tapahtumaan jne.).
Tärkein imperfektinen sana on Jahve, joka on olla/tulla-verbin (haja) imperfekti, yks. 3. mask.
Imperfektinen tekeminen voi olla alkanut jo menneisyydessä, tapahtua nyt ja jatkua tulevaisuuteen. Jahve-nimi tarkoittaa: Hän, joka oli, joka on ja on oleva/tuleva.
Toinen vaihtoehto on ymmärtää Jahve-nimi hif'il-muotoiseksi eli aikaansaavaksi verbivartaloksi. Silloin sen merkitys on:
Hän, joka sai aikaan olemisen (= loi), joka ylläpitää olemisen ja joka aikaansaa uuden olemisen ja tulemisen (eli uuden luomisen).
יהוה
הָיָה היה
Nykyhepreassa prefiksikonjugaatiosta on riisuttu menneisyys ja nykyhetki. Nykykielessä se tarkoittaa pelkästään tulevaisuudessa tapahtuvaa eli futuurista tekemistä. Nykyhepreassa imperfektiä kutsutaankin nimellä futuuri.
Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään verbiopin yhteydessä prefiksikonjugaatiosta tarvittaessa kaksoismerkintää impf./fut.:
pa. impf./fut.
nif. impf./fut.
pi. impf./fut.
pu. impf./fut.
hitp. impf./fut.
hif. impf./fut.
huf. impf./fut.
Prefiksikonjugaation voi aina ensin kääntää suomenkieleen preesensillä. Sen jälkeen voi tarkemmin tutkia, onko kysymys nykyheprealaisesta yhteydestä ja tarvittaessa tarkentaa käännöstä futuuriin: tulen tekemään, olen tekevä, aion tehdä jne.
4.4 PARTISIIPPI/PREESENS
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
5. VERBIVARTALOT (binjanit)
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
V HEPREA VERBIT https://gen.fi/v.html
V0 YLEISTÄ https://gen.fi/v0.html
V0 Verbit Johdanto
https://gen.fi/v0-verbit-johdanto.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentit
1. Kolmiradikaalisuus ja liitteet
1.1 Juurikirjaimet
1.2 Loppuliitteet (suffiksit)
1.3 Sisäliitteet (infiksit)
1.4 Alkuliitteet (prefiksit)
2. Perusmuoto
3. Heikot juurikirjaimet
4. Aikamuodot
4.1 Yleistä
4.2 Perfekti (suffiksikonjugaatio)
4.3 Imperfekti/futuuri (prefiksikonjugaatio)
4.4 Partisiippi/preesens
5. Verbivartalot (binjanit)
0. DOKUMENTIT
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html
IHT s. 90
MA s. 323
OH s. 65
1. KOLMIRADIKAALISUUS JA LIITTEET
1.1 JUURIKIRJAIMET
Heprean ja muiden seemiläisten kielten yksi tunnuspiirre on kolmikirjaimiset sanajuuret. Raamatun hepreassa, joka on viime kädessä kolmiyhteisen Jumalan luoma ja ihmiskunnalle antama kieli, kaikki sanat muodostuvat kolmesta juurikirjaimesta eli kolmikirjaimisista sanajuurista. Jokaisessa sanassa on läsnä Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Jo Tanachissa sekä erityisesti myöhemmässä hepreassa on myös muista kielistä lainattuja sanoja, joita tämä kolmikirjaimisuus ei välttämättä koske. Sanajuuria taivutetaan lisäämällä juurikirjainten eli radikaalien (konsonanttien) yhteyteen vokaaleja sekä liitteitä.
shoresh, juurikirjain = radikaali (lat. radix [rādīx] juuri)
שֹׁ֫רֶשׁ שורש
√שרש sharash j. olla juurena, pi. repiä juurineen irti
Verbiä פעל pa'al, "tehdä, valmistaa", käytetään teknisenä apuneuvona ilmoittamaan juurikirjaimen eli radikaalin paikka: onko se ensimmäinen, keskimmäinen vai kolmas kirjain.
primae eli ensimmäinen radikaali פ׳
mediae eli keskimmäinen tai toinen radikaali ע׳
tertiae eli kolmas radikaali ל׳
Liitteitä on kolmenlaisia:
– 1. loppuliitteitä eli suffikseja
– 2. sisäliitteitä eli infiksejä
– 3. etuliitteitä eli prefiksejä
1.2 LOPPULIITTEET (suffiksit)
שָׁמַ֫רְתִּי שמרתי pa. perf. yks. 1. c.
minä varjelin, noudatin √שמר shamar
1.3 SISÄLIITTEET (infiksit)
הִשְׁמִיר השמיר hif. perf. yks. 3. mask.
hän laittoi vartioimaan, saattoi noudattamaan
שׁוֹמֵר שומר pa. partis./prees. yks. mask.
vartioiva, varjeleva, noudattava
בָּרוּךְ ברוך pa. pass. partis. yks. mask. siunattu,
polvilleen laitettu, polvillaan oleva √ברך
1.4 ETULIITTEET (prefiksit)
נִשְׁמֹר נשמור pa. impf./fut. mon. 1. c. me varjelemme, noudatamme
הִתְקַדֵּשׁ התקדש hitp. perf. yks. 3. mask. hän pyhittäytyi,
pyhitti itsensä √קדש kadash
2. PERUSMUOTO
Verbin sanakirjamuoto on yleensä pa'alin [kal, qal] perusmuoto eli
pa. perf. yks. 3. mask.: hän teki.
סָסַס סָסֵס סָסֹס סָסָה jne.
Suomen kielessä sanakirjamuotona annetaan infinitiivi: tehdä.
Poikkeus: Ns. ontoissa verbeissä (med. vav–jod), joissa on toisena radikaalina pitkän vokaalin merkki, jod tai vav, ilmoitetaan sanakirjamuotona infinitiivi. Infinitiivin vartalovokaaleista u on yleisin, o harvinaisin.
√קום kum inf. nousta ylös makuulta tai kuolleista, perf. קָם
√שיר shir inf. laulaa, perf. שָׁר
√בוא bo inf. tulla, perf. בָּא
Joissakin uudemmissa nykyheprealaisissa sana- ja oppikirjoissa perusmuotona annetaan preesens- eli partisiippimuoto (yks. mask.).
שׁוֹמֵר שומר √שמר shamar
קָם קם √קום kum
מְדַבֵּר מדבר √דבר pi.
3. HEIKOT JUURIKIRJAIMET
V0 Heikot juurikirjaimet
https://gen.fi/v0-heikot-juurikirjaimet.html
4. AIKAMUODOT
4.1 YLEISTÄ
Raamatun hepreassa ei ole kuin yksi nimenomainen aikamuoto eli tempus: pa'alin eli kalin konsekutiivinen (jatkava) imperfekti, joka on menneen ajan kertova muoto. Nykyhepreassa aikamuodot sen sijaan on jäsennelty länsikielten aikamuotojen tapaan: mennyt, nykyinen ja tuleva tekeminen.
4.2 PERFEKTI (suffiksikonjugaatio)
Perfektissä kaikki persoonatunnukset ovat sanan lopussa olevia liitteitä. Siksi sitä kutsutaan myös suffiksi- eli loppuliitekonjugaatioksi (taivutusluokka).
Pa. perf. yks. 3. mask. on tunnukseton muoto eli siinä ei ole mitään persoonaliitettä. Sitä käytetään yleensä perusmuotona.
Raamatun hepreassa perfektiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.
– 1. Perfekti kuvaa kertovissa teksteissä menneen ajan tekemistä (suom. imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti).
– 2. Jumalan profeetallisissa sanoissa, erityisesti runomuotoisissa teksteissä, perfekti ilmaisee nimensä mukaisesti täydellistä, varmaa, kertakaikkista ja ehdotonta tekemistä tai tapahtumista, sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa (suom. preesens ja futuuri). Tätä kutsutaan nimellä profeetallinen perfekti.
Perfekti voidaan siis yhteydestä riippuen kääntää millä tahansa aikamuodolla: menneellä, nykyisellä tai tulevalla. Aikamuodon sijasta pitäisi pikemmin käyttää sanaa "aspekti" (tekemisen laatu, "näkökulma"). Perfekti on varmaa, täydellistä ja loppuun saatettua tekemistä.
Nykyhepreassa perfekti on riisuttu profeetallisuudesta. Nykykielessä se on puhdas menneen ajan aikamuoto, joka voidaan yhteydestä riippuen kääntää joko imperfektillä, perfektillä tai pluskvamperfektillä.
Voidakseen ymmärtää ja kääntää perfekti oikein, pitää ensin ottaa selville, milloin käännettävä teksti on syntynyt. Jos se Tanachia myöhäisemmältä ajalta, niin perfekti on pääsääntöisesti mennyttä aikaa kuvaava aikamuoto.
Jos se on Tanachin teksti, niin se voi olla myös profeetallinen perfekti. Yksinkertaisuuden vuoksi perfektin voi aina kääntää ensin esim. perfektillä (tai imperfektillä), ja sitten tutkia tarkemmin, onko kuitenkin kyseessä profeetallinen perfekti ja tarvittaessa tarkistaa käännöstä.
4.3 IMPERFEKTI/FUTUURI (prefiksikonjugaatio)
Imperfektissä (NH futuuri) eli prefiksi- tai alkuliitekonjugaatiossa on kaikissa persoonissa etuliite. Lisäksi joissakin persoonissa on myös loppuliite.
Imperfektiä käytetään Raamatun hepreassa kuvaamaan tekemistä, joka ei ole päättynyt ja jatkuu. Se voidaan kääntää joko preesensillä tai futuurilla (on tapahtuva, tulee tapahtumaan jne.).
Tärkein imperfektinen sana on Jahve, joka on olla/tulla-verbin (haja) imperfekti, yks. 3. mask.
Imperfektinen tekeminen voi olla alkanut jo menneisyydessä, tapahtua nyt ja jatkua tulevaisuuteen. Jahve-nimi tarkoittaa: Hän, joka oli, joka on ja on oleva/tuleva.
Toinen vaihtoehto on ymmärtää Jahve-nimi hif'il-muotoiseksi eli aikaansaavaksi verbivartaloksi. Silloin sen merkitys on:
Hän, joka sai aikaan olemisen (= loi), joka ylläpitää olemisen ja joka aikaansaa uuden olemisen ja tulemisen (eli uuden luomisen).
יהוה
הָיָה היה
Nykyhepreassa prefiksikonjugaatiosta on riisuttu menneisyys ja nykyhetki. Nykykielessä se tarkoittaa pelkästään tulevaisuudessa tapahtuvaa eli futuurista tekemistä. Nykyhepreassa imperfektiä kutsutaankin nimellä futuuri.
Allekirjoittaneen tuottamissa dokumenteissa käytetään verbiopin yhteydessä prefiksikonjugaatiosta tarvittaessa kaksoismerkintää impf./fut.:
pa. impf./fut.
nif. impf./fut.
pi. impf./fut.
pu. impf./fut.
hitp. impf./fut.
hif. impf./fut.
huf. impf./fut.
Prefiksikonjugaation voi aina ensin kääntää suomenkieleen preesensillä. Sen jälkeen voi tarkemmin tutkia, onko kysymys nykyheprealaisesta yhteydestä ja tarvittaessa tarkentaa käännöstä futuuriin: tulen tekemään, olen tekevä, aion tehdä jne.
4.4 PARTISIIPPI/PREESENS
H4D Partisiipit Johdanto
https://gen.fi/h4d-partis-johd.html
H4I Nominaalilause ja preesens
https://gen.fi/h4i-nominaalilause-ja-preesens.html
5. VERBIVARTALOT (binjanit)
V0 Verbivartalot
https://gen.fi/v0-verbivartalot.html