K6A ψυχη psyykhee (103x) sielu (KREIKKA, SANAN SELITYS, SANAT)
| k6a-7yc8.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 29.9.2019).
K KREIKKA, https://gen.fi/k.html
K6 SANAN SELITYS, https://gen.fi/k6.html
K6A SANAT, https://gen.fi/k6a.html
K6A ψυχη psyykhee (103x) sielu
https://gen.fi/k6a-7yc8.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Psyykhee VT:ssa
2. Psyykhee UT:ssa
3. Nefesh VT:ssa
4. Nafsha Peshittassa
5. Ote Matti Liljeqvistin sanakirjasta
1. PSYYKHEE VT:SSA
Kreikan ψυχή psyykhee-sanaa käytetään Septuagintassa (LXX) yli 700 kertaa yhdeksän eri heprean sanan käännöksenä.
Sulkeissa on
– 1. montako kertaa tämä heprean sana on käännetty kreikkaan psyykhee-sanalla
– 2. montako kertaa tämä heprean sana esiintyy Tanachissa
– 3. heprean sanan perusmerkitykset
אִישׁ איש ish mask. (1/2179, mies, ihminen, joku)
חַי חי chai adj. [pa. partis.] (1/239, elävä)
חַיָּה חיה chaja fem. (3/108, elävä olento, elämä)
חַיִּים חיים chajim mask. mon. (1/150, elämä, "elämät")
לֵב לב lev tai לֵבָב לבב levav mask. (34/851, sydän, sisin)
מֵת מת met pa. partis. √מוּת (1/39, kuollut olento)
נֶ֫פֶשׁ נפש nefesh fem. (n. 700/753, kita, kurkku, hengitys,
elämä, elämänvoima, hengittävä olento)
קֶ֫רֶב קרב kerev mask. (1/277, sisin, mieli, sydän)
רוּחַ רוח ruach mask., fem. (4/378, henkäys, tuuli, hengitys, henki)
Septuagintan psyykhee-sana tarkoittaa useimmiten hengittävää elävää olentoa tai elämää (n. 710 kertaa). Joskus (n. 5 % esiintymistä) sillä on kuitenkin myös merkitys "sydän eli sisin (levav, kerev, 35 kertaa)". Tämä sydän- eli sisin-merkitys lähenee sielu-sanan myöhempää käyttöä, jossa sitä käytetään yhtenä terminä kuvaamassa kolmijaollista ihmistä (ruumis, sielu, henki). Heprean sydän- tai sisin-sana tarkoittaa kuitenkin laajemmin sisäistä elämää, erityisesti hengellistä suhdetta Jumalaan. VT:ssa psyykhee tarkoittaa myös henkeä.
Septuagintassa adjektiivi ψυχικός [ψῡ-] psyykhikos (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) sekä siitä johtuva adverbi ψυχικῶς [ψῡ-] psyykhikoos esiintyvät vain Makkabilaiskirjoissa tunteita tarkoittavassa merkityksessä (sääli, kiintymys).
2. PSYYKHEE UT:SSA
ψυχή [ψῡ-] psyykhee fem. (UT 103x) sielu
Klassisessa kreikassa psyykhee-sanan (lat. anima) perusmerkitys on hengitys. Muita merkityksiä (Liddell and Scott's Greek–English Lexicon 1889):
elämän merkki (sign of life)
elämä (life)
henki (soul, spirit, ghost)
sooma-sanan eli ruumiin vastakohta (opp. to σῶμα)
sydän, sisin (soul, heart)
mieli, ymmärrys (soul, mind, understanding)
UT:ssa psyykhee-sanaa käytetään kaikissa näissä merkityksissä. Lisäksi UT:ssa sanalla on tunteisiin liittyvä merkitys sekä merkitys "ihminen". Erityisesti on huomattava kolmijako eli trikotomia (1. Tess. 5:23): ruumis (sooma), sielu (psyykhee) ja henki (pneuma).
3. NEFESH VT:SSA
Psyykhee-sanan uusitestamentillinen käyttö erillään ruumiista ja hengestä poikkeaa merkittävästi sen vanhatestamentillisesta merkityksestä. Septuagintassa psyykhee (useimmiten heprean nefesh-sanan käännöksenä) tarkoittaa lähes aina kokonaista ihmistä, johon kuuluvat sekä ruumis, sielu että henki. Ihmisen kolmijakoa ei VT:ssa suoranaisesti esitetä. Ihmisestä puhuttaessa nefesh (LXX psyykhee) tarkoittaa useimmiten kokonaista ihmistä ruumiineen, sieluineen ja henkineen.
"Sielu veressä" (1. Moos. 9:4 rinn.) ei siis tarkoita, että veressä olisi joku persoona (sielu), vaan sitä että veressä on elämänvoima. Oikea käännös: Elämänvoima on veressä. Allekirjoittaneen mielestä VT:n käännöksessä ei pitäisi käyttää nefesh-sanasta missään kohtaa sielu-sanaa. Lukija ymmärtää sen helposti UT:n näkökulmasta väärin erillisenä osana ruumiista ja hengestä.
Vanhatestamentillisessa merkityksessä (ihminen, elävä olento, elämä) psyykhee esiintyy UT:ssa esim. seuraavissa kohdissa:
ihminen
(Ap. t. 2:41, Ap. t. 3:23)
elämä, henki
(Matt. 2:20, Matt. 10:39, Matt. 20:28, Luuk. 12:20, Joh. 12:25, Ap. t. 20:10, Ilm. 8:9)
4. NAFSHA-SANA PESHITTASSA
נַפשָׁא נפשא nafsha fem., st. abs. נפֶשׁ, mon. נַפשָׁן
Sanakirjassa on annettu seuraavat merkitykset Peshittan nafsha-sanalle (William Jennings: The Lexicon to the Syriac New Testament 1926):
elämää ylläpitävä, sielu tai sydän,
the vital or animating principle; the soul or heart
(tunteiden tyyssija, as seat of emotions) (Matt. 26:38),
(erillinen osa ruumiista, as apart from the body) (Ilm. 6:9)
ihminen, persoona, souls as persons (Ap. t. 2:41, Luuk. 9:56)
elämä, life (Matt. 2:20, Matt. 6:25, Matt. 16:25, 1. Kor. 14:7)
itse, self (Matt. 12:26, Matt. 16:24)
me itse, ourself (2. Kor. 4:5)
yksimielisesti, with one accord (Ap. t. 1:14)
בַּחֲדָא נפֶשׁ
Aramean- eli syyriankielisessä UT:ssa (Peshitta, joka on ainakin osittain käännetty kreikankielisistä teksteistä) näytetään käytettävän nafsha-sanaa samassa merkityksessä kuin UT:n kreikassa psyykhee-sanaa. Nafsha vastaa etymologisesti eli sananjohdollisesti heprean nefesh-sanaa.
Arameankielisessä UT:ssa käytetyn nafsha-sanan merkitys ei ole kuitenkaan siis sama kuin VT:n heprean nefesh-sanalla. Aramean nafsha on vastine kreikan psyykhee-sanalle.
Adjektiivi ψυχικός-sana [ψῡ-] psyykhikos (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) esiintyy UT:ssa kuusi kertaa. Syyriankielisessä UT:ssa sitä vastaa jokaisessa kohdassa nafsha tai siitä johdettu adjektiivi.
5. OTE MATTI LILJEQVISTIN SANAKIRJASTA
ψυχή [ψῡ-] -ῆς (fem.) < 103 >
1. sielu, henki, ihmisen tai eläimen eläväksi tekevä osa – Ap. t. 20:10
τὰ ἔχοντα ψυχάς: elävä – Ilm. 8:9
τὴν ψυχὴν ἀπαιτέω: ottaa pois jonkin henki – Luuk. 12:20
ζητέω τὴν ψυχήν: väijyä jonkin henkeä – Matt. 2:20
δίδωμι τὴν ψυχήν: antaa henkensä – Matt. 20:28
ἀγαπάω τὴν ψυχήν:
rakastaa ajallista elämää, pitää henkeään arvokkaana – Ilm. 12:11
2. sielu, tunteva ihminen – Luuk. 12:19
ἐπιθυμία τῆς ψυχῆς: sielun halu – Ilm. 18:14
περίλυπός ἐστιν ἡ ψυχή μου: olen hyvin murheellinen – Matt. 26:38
μεγαλύνει ἡ ψυχή μου: minun henkeni suuresti riemuitsee
– Luuk. 1:46
ἐκ ψυχῆς: täydestä sydämestä – Ef. 6:6
μιᾷ ψυχῇ: yksimielisesti – Fil. 1:27
3. sielu iankaikkisen elämän osallisena – Jaak. 1:21
σῴζω ψυχὴν ἐκ θανάτου: pelastaa sielu kuolemasta – Jaak. 5:20
τὴν ψυχὴν ζημιόω: menettää sielunsa – Matt. 16:26
4. sielu erillisenä osana – 1. Tess. 5:23
5. elämä – Matt. 10:39
τὴν ψυχὴν αὐτοῦ περιποιέω: turvata elämänsä – Luuk. 17:33
φιλέω τὴν ψυχὴν αὐτοῦ: rakastaa elämäänsä – Joh. 12:25
6. sielu, elävä olento – Ilm. 16:3
7. ihminen – Ap. t. 2:41
πᾶσα ψυχή: jokainen – Ap. t. 3:23
Vertaa πνεῦμα
ψυχικός [ψῡ-] -ή -όν < 6 > (adj.)
1. sielullinen, luonnollinen, inhimillinen (hengellisen vastakohta)
– 1. Kor. 2:14
2. ihmisten mielestä nouseva – Jaak. 3:15
[ψυχή]
vrt. πνευματικός, σαρκικός
K KREIKKA, https://gen.fi/k.html
K6 SANAN SELITYS, https://gen.fi/k6.html
K6A SANAT, https://gen.fi/k6a.html
K6A ψυχη psyykhee (103x) sielu
https://gen.fi/k6a-7yc8.html
SISÄLLYSLUETTELO
1. Psyykhee VT:ssa
2. Psyykhee UT:ssa
3. Nefesh VT:ssa
4. Nafsha Peshittassa
5. Ote Matti Liljeqvistin sanakirjasta
1. PSYYKHEE VT:SSA
Kreikan ψυχή psyykhee-sanaa käytetään Septuagintassa (LXX) yli 700 kertaa yhdeksän eri heprean sanan käännöksenä.
Sulkeissa on
– 1. montako kertaa tämä heprean sana on käännetty kreikkaan psyykhee-sanalla
– 2. montako kertaa tämä heprean sana esiintyy Tanachissa
– 3. heprean sanan perusmerkitykset
אִישׁ איש ish mask. (1/2179, mies, ihminen, joku)
חַי חי chai adj. [pa. partis.] (1/239, elävä)
חַיָּה חיה chaja fem. (3/108, elävä olento, elämä)
חַיִּים חיים chajim mask. mon. (1/150, elämä, "elämät")
לֵב לב lev tai לֵבָב לבב levav mask. (34/851, sydän, sisin)
מֵת מת met pa. partis. √מוּת (1/39, kuollut olento)
נֶ֫פֶשׁ נפש nefesh fem. (n. 700/753, kita, kurkku, hengitys,
elämä, elämänvoima, hengittävä olento)
קֶ֫רֶב קרב kerev mask. (1/277, sisin, mieli, sydän)
רוּחַ רוח ruach mask., fem. (4/378, henkäys, tuuli, hengitys, henki)
Septuagintan psyykhee-sana tarkoittaa useimmiten hengittävää elävää olentoa tai elämää (n. 710 kertaa). Joskus (n. 5 % esiintymistä) sillä on kuitenkin myös merkitys "sydän eli sisin (levav, kerev, 35 kertaa)". Tämä sydän- eli sisin-merkitys lähenee sielu-sanan myöhempää käyttöä, jossa sitä käytetään yhtenä terminä kuvaamassa kolmijaollista ihmistä (ruumis, sielu, henki). Heprean sydän- tai sisin-sana tarkoittaa kuitenkin laajemmin sisäistä elämää, erityisesti hengellistä suhdetta Jumalaan. VT:ssa psyykhee tarkoittaa myös henkeä.
Septuagintassa adjektiivi ψυχικός [ψῡ-] psyykhikos (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) sekä siitä johtuva adverbi ψυχικῶς [ψῡ-] psyykhikoos esiintyvät vain Makkabilaiskirjoissa tunteita tarkoittavassa merkityksessä (sääli, kiintymys).
2. PSYYKHEE UT:SSA
ψυχή [ψῡ-] psyykhee fem. (UT 103x) sielu
Klassisessa kreikassa psyykhee-sanan (lat. anima) perusmerkitys on hengitys. Muita merkityksiä (Liddell and Scott's Greek–English Lexicon 1889):
elämän merkki (sign of life)
elämä (life)
henki (soul, spirit, ghost)
sooma-sanan eli ruumiin vastakohta (opp. to σῶμα)
sydän, sisin (soul, heart)
mieli, ymmärrys (soul, mind, understanding)
UT:ssa psyykhee-sanaa käytetään kaikissa näissä merkityksissä. Lisäksi UT:ssa sanalla on tunteisiin liittyvä merkitys sekä merkitys "ihminen". Erityisesti on huomattava kolmijako eli trikotomia (1. Tess. 5:23): ruumis (sooma), sielu (psyykhee) ja henki (pneuma).
3. NEFESH VT:SSA
Psyykhee-sanan uusitestamentillinen käyttö erillään ruumiista ja hengestä poikkeaa merkittävästi sen vanhatestamentillisesta merkityksestä. Septuagintassa psyykhee (useimmiten heprean nefesh-sanan käännöksenä) tarkoittaa lähes aina kokonaista ihmistä, johon kuuluvat sekä ruumis, sielu että henki. Ihmisen kolmijakoa ei VT:ssa suoranaisesti esitetä. Ihmisestä puhuttaessa nefesh (LXX psyykhee) tarkoittaa useimmiten kokonaista ihmistä ruumiineen, sieluineen ja henkineen.
"Sielu veressä" (1. Moos. 9:4 rinn.) ei siis tarkoita, että veressä olisi joku persoona (sielu), vaan sitä että veressä on elämänvoima. Oikea käännös: Elämänvoima on veressä. Allekirjoittaneen mielestä VT:n käännöksessä ei pitäisi käyttää nefesh-sanasta missään kohtaa sielu-sanaa. Lukija ymmärtää sen helposti UT:n näkökulmasta väärin erillisenä osana ruumiista ja hengestä.
Vanhatestamentillisessa merkityksessä (ihminen, elävä olento, elämä) psyykhee esiintyy UT:ssa esim. seuraavissa kohdissa:
ihminen
(Ap. t. 2:41, Ap. t. 3:23)
elämä, henki
(Matt. 2:20, Matt. 10:39, Matt. 20:28, Luuk. 12:20, Joh. 12:25, Ap. t. 20:10, Ilm. 8:9)
4. NAFSHA-SANA PESHITTASSA
נַפשָׁא נפשא nafsha fem., st. abs. נפֶשׁ, mon. נַפשָׁן
Sanakirjassa on annettu seuraavat merkitykset Peshittan nafsha-sanalle (William Jennings: The Lexicon to the Syriac New Testament 1926):
elämää ylläpitävä, sielu tai sydän,
the vital or animating principle; the soul or heart
(tunteiden tyyssija, as seat of emotions) (Matt. 26:38),
(erillinen osa ruumiista, as apart from the body) (Ilm. 6:9)
ihminen, persoona, souls as persons (Ap. t. 2:41, Luuk. 9:56)
elämä, life (Matt. 2:20, Matt. 6:25, Matt. 16:25, 1. Kor. 14:7)
itse, self (Matt. 12:26, Matt. 16:24)
me itse, ourself (2. Kor. 4:5)
yksimielisesti, with one accord (Ap. t. 1:14)
בַּחֲדָא נפֶשׁ
Aramean- eli syyriankielisessä UT:ssa (Peshitta, joka on ainakin osittain käännetty kreikankielisistä teksteistä) näytetään käytettävän nafsha-sanaa samassa merkityksessä kuin UT:n kreikassa psyykhee-sanaa. Nafsha vastaa etymologisesti eli sananjohdollisesti heprean nefesh-sanaa.
Arameankielisessä UT:ssa käytetyn nafsha-sanan merkitys ei ole kuitenkaan siis sama kuin VT:n heprean nefesh-sanalla. Aramean nafsha on vastine kreikan psyykhee-sanalle.
Adjektiivi ψυχικός-sana [ψῡ-] psyykhikos (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) esiintyy UT:ssa kuusi kertaa. Syyriankielisessä UT:ssa sitä vastaa jokaisessa kohdassa nafsha tai siitä johdettu adjektiivi.
5. OTE MATTI LILJEQVISTIN SANAKIRJASTA
ψυχή [ψῡ-] -ῆς (fem.) < 103 >
1. sielu, henki, ihmisen tai eläimen eläväksi tekevä osa – Ap. t. 20:10
τὰ ἔχοντα ψυχάς: elävä – Ilm. 8:9
τὴν ψυχὴν ἀπαιτέω: ottaa pois jonkin henki – Luuk. 12:20
ζητέω τὴν ψυχήν: väijyä jonkin henkeä – Matt. 2:20
δίδωμι τὴν ψυχήν: antaa henkensä – Matt. 20:28
ἀγαπάω τὴν ψυχήν:
rakastaa ajallista elämää, pitää henkeään arvokkaana – Ilm. 12:11
2. sielu, tunteva ihminen – Luuk. 12:19
ἐπιθυμία τῆς ψυχῆς: sielun halu – Ilm. 18:14
περίλυπός ἐστιν ἡ ψυχή μου: olen hyvin murheellinen – Matt. 26:38
μεγαλύνει ἡ ψυχή μου: minun henkeni suuresti riemuitsee
– Luuk. 1:46
ἐκ ψυχῆς: täydestä sydämestä – Ef. 6:6
μιᾷ ψυχῇ: yksimielisesti – Fil. 1:27
3. sielu iankaikkisen elämän osallisena – Jaak. 1:21
σῴζω ψυχὴν ἐκ θανάτου: pelastaa sielu kuolemasta – Jaak. 5:20
τὴν ψυχὴν ζημιόω: menettää sielunsa – Matt. 16:26
4. sielu erillisenä osana – 1. Tess. 5:23
5. elämä – Matt. 10:39
τὴν ψυχὴν αὐτοῦ περιποιέω: turvata elämänsä – Luuk. 17:33
φιλέω τὴν ψυχὴν αὐτοῦ: rakastaa elämäänsä – Joh. 12:25
6. sielu, elävä olento – Ilm. 16:3
7. ihminen – Ap. t. 2:41
πᾶσα ψυχή: jokainen – Ap. t. 3:23
Vertaa πνεῦμα
ψυχικός [ψῡ-] -ή -όν < 6 > (adj.)
1. sielullinen, luonnollinen, inhimillinen (hengellisen vastakohta)
– 1. Kor. 2:14
2. ihmisten mielestä nouseva – Jaak. 3:15
[ψυχή]
vrt. πνευματικός, σαρκικός