K6A ψυχη psyykhee (103x) sielu (KREIKKA, SANAN SELITYS, SANAT)
| k6a-7yc8.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto.
SISÄLLYSLUETTELO
1. Merkitys VT:ssa
2. Merkitys UT:ssa
3. Nafsha-sana Peshittassa
4. Ote Matti Liljeqvistin sanakirjasta
1. MERKITYS VT:SSA
Kreikan ψυχή psyykhée-sanaa käytetään Septuagintassa yli 700 kertaa seuraavien heprean sanojen käännösvastineena:
אִישׁ איש ish (1x, mies, joku)
חַיָּה חיה chaja (3x, eläin, elävä olento)
חַיִּים חיים chajim mask. mon. (1x, elämä, "elämät")
חַי חי chai (1x, elävä)
לֵב לב lev, לֵבָב לבב levav mask. (34x, sydän, sisin)
נֶ֫פֶשׁ נפש nefesh fem. (n. 700x, "kita, kurkku, hengitys",
elämä, elämänvoima, hengittävä olento)
רוּחַ רוח ruach mask., fem. (4x, henki)
מֵת מת met (1x, kuollut olento)
קֶ֫רֶב קרב kerev (1x, sisin)
Yksinkertaistaen voisi sanoa, että Septuagintan psyykhee-sana tarkoittaa useimmiten elävää olentoa, elämää tai henkeä. Joskus sillä on kuitenkin myös merkitys "sydän eli sisin (levav)", joka lähenee sielu-sanan myöhempää käyttöä, jossa sitä käytetään kuvaamaan myös kolmijaollista ihmistä (ruumis, sielu, henki). Heprean sydän-sana tarkoittaa kuitenkin laajemmin sisäistä elämää, erityisesti hengellistä suhdetta Jumalaan.
Septuagintassa adjektiivi ψυχικός [ψῡ-] psyykhikós (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) sekä siitä johtuva adverbi ψυχικῶς [ψῡ-] psyykhikóos esiintyvät vain Makkabilaiskirjoissa tunteita tarkoittavassa merkityksessä (sääli, kiintymys).
2. MERKITYS UT:SSA
ψυχή [ψῡ-] psyykhee fem. (UT 103x) sielu
Klassisessa kreikassa psyykhee-sanan (lat. anima) perusmerkitys on hengitys. Muita merkityksiä (Liddell and Scott's Greek–English Lexicon 1889):
elämän merkki (sign of life)
elämä (life)
henki (soul, spirit, ghost)
sooma-sanan eli ruumiin vastakohta (opp. to σῶμα)
sydän, sisin (soul, heart)
mieli, ymmärrys (soul, mind, understanding)
UT:ssa psyykhee-sanaa käytetään kaikissa näissä merkityksissä. Lisäksi UT:ssa sanalla on tunteisiin liittyvä merkitys sekä merkitys "ihminen". Erityisesti on huomattava kolmijako eli trikotomia (1. Tess. 5:23): ruumis (sooma), sielu (psyykhee) ja henki (pneuma). Tämä psyykhee-sanan käyttö erillään ruumiista ja hengestä poikkeaa merkittävästi sen vanhatestamentillisesta käytöstä. Septuagintassa psyykhee (hepr. nefesh) tarkoittaa yleensä kokonaista ihmistä, johon kuuluvat sekä ruumis, sielu että henki. Tällaista kolmijakoa ei VT:ssa esitetä.
"Sielu veressä" (1. Moos. 9:4 rinn.) ei siis tarkoita, että veressä olisi joku persoona (sielu), vaan sitä että veressä on elämänvoima. Oikea käännös: Elämänvoima on veressä.
Vanhatestamentillisessa merkityksessä psyykhee-sana esiintyy esim. seuraavissa kohdissa:
ihminen
(Ap. t. 2:41, Ap. t. 3:23)
elämä, henki
(Matt. 2:20, Matt. 10:39, Matt. 20:28, Luuk. 12:20, Joh. 12:25, Ap. t. 20:10, Ilm. 8:9)
3. NAFSHA-SANA PESHITTASSA
נַפשָׁא נפשא nafsha fem., st. abs. נפֶשׁ, mon. נַפשָׁן
Sanakirjassa on annettu seuraavat merkitykset Peshittan nafsha-sanalle (William Jennings: The Lexicon to the Syriac New Testament 1926):
elämää ylläpitävä, sielu tai sydän,
the vital or animating principle; the soul or heart
(tunteiden tyyssija, as seat of emotions) (Matt. 26:38),
(erillinen osa ruumiista, as apart from the body) (Ilm. 6:9)
ihminen, persoona, souls as persons (Ap. t. 2:41, Luuk. 9:56)
elämä, life (Matt. 2:20, Matt. 6:25, Matt. 16:25, 1. Kor. 14:7)
itse, self (Matt. 12:26, Matt. 16:24)
me itse, ourself (2. Kor. 4:5)
yksimielisesti, with one accord (Ap. t. 1:14)
בַּחֲדָא נפֶשׁ
Aramean- eli syyriankielisessä UT:ssa (Peshitta, joka on ainakin osittain käännetty kreikankielisistä teksteistä) näytetään käytettävän nafsha-sanaa samassa merkityksessä kuin UT:n kreikassa psyykhee-sanaa. Nafsha vastaa etymologisesti eli sananjohdollisesti heprean nefesh-sanaa.
Arameankielisessä UT:ssa käytetyn nafsha-sanan merkitys ei ole kuitenkaan siis sama kuin VT:n heprean nefesh-sanalla. Aramean nafsha on vastine kreikan psyykhee-sanalle.
Adjektiivi ψυχικός-sana [ψῡ-] psyykhikós (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) esiintyy UT:ssa kuusi kertaa. Syyriankielisessä UT:ssa sitä vastaa jokaisessa kohdassa nafsha tai siitä johdettu adjektiivi.
4. OTE MATTI LILJEQVISTIN SANAKIRJASTA
ψυχή [ψῡ-] -ῆς (fem.) < 103 >
1. sielu, henki, ihmisen tai eläimen eläväksi tekevä osa – Ap. t. 20:10
τὰ ἔχοντα ψυχάς: elävä – Ilm. 8:9
τὴν ψυχὴν ἀπαιτέω: ottaa pois jonkin henki – Luuk. 12:20
ζητέω τὴν ψυχήν: väijyä jonkin henkeä – Matt. 2:20
δίδωμι τὴν ψυχήν: antaa henkensä – Matt. 20:28
ἀγαπάω τὴν ψυχήν:
rakastaa ajallista elämää, pitää henkeään arvokkaana – Ilm. 12:11
2. sielu, tunteva ihminen – Luuk. 12:19
ἐπιθυμία τῆς ψυχῆς: sielun halu – Ilm. 18:14
περίλυπός ἐστιν ἡ ψυχή μου: olen hyvin murheellinen – Matt. 26:38
μεγαλύνει ἡ ψυχή μου: minun henkeni suuresti riemuitsee
– Luuk. 1:46
ἐκ ψυχῆς: täydestä sydämestä – Ef. 6:6
μιᾷ ψυχῇ: yksimielisesti – Fil. 1:27
3. sielu iankaikkisen elämän osallisena – Jaak. 1:21
σῴζω ψυχὴν ἐκ θανάτου: pelastaa sielu kuolemasta – Jaak. 5:20
τὴν ψυχὴν ζημιόω: menettää sielunsa – Matt. 16:26
4. sielu erillisenä osana – 1. Tess. 5:23
5. elämä – Matt. 10:39
τὴν ψυχὴν αὐτοῦ περιποιέω: turvata elämänsä – Luuk. 17:33
φιλέω τὴν ψυχὴν αὐτοῦ: rakastaa elämäänsä – Joh. 12:25
6. sielu, elävä olento – Ilm. 16:3
7. ihminen – Ap. t. 2:41
πᾶσα ψυχή: jokainen – Ap. t. 3:23
Vertaa πνεῦμα
ψυχικός [ψῡ-] -ή -όν < 6 > (adj.)
1. sielullinen, luonnollinen, inhimillinen (hengellisen vastakohta)
– 1. Kor. 2:14
2. ihmisten mielestä nouseva – Jaak. 3:15
[ψυχή]
Vertaa πνευματικός, σαρκικός
SISÄLLYSLUETTELO
1. Merkitys VT:ssa
2. Merkitys UT:ssa
3. Nafsha-sana Peshittassa
4. Ote Matti Liljeqvistin sanakirjasta
1. MERKITYS VT:SSA
Kreikan ψυχή psyykhée-sanaa käytetään Septuagintassa yli 700 kertaa seuraavien heprean sanojen käännösvastineena:
אִישׁ איש ish (1x, mies, joku)
חַיָּה חיה chaja (3x, eläin, elävä olento)
חַיִּים חיים chajim mask. mon. (1x, elämä, "elämät")
חַי חי chai (1x, elävä)
לֵב לב lev, לֵבָב לבב levav mask. (34x, sydän, sisin)
נֶ֫פֶשׁ נפש nefesh fem. (n. 700x, "kita, kurkku, hengitys",
elämä, elämänvoima, hengittävä olento)
רוּחַ רוח ruach mask., fem. (4x, henki)
מֵת מת met (1x, kuollut olento)
קֶ֫רֶב קרב kerev (1x, sisin)
Yksinkertaistaen voisi sanoa, että Septuagintan psyykhee-sana tarkoittaa useimmiten elävää olentoa, elämää tai henkeä. Joskus sillä on kuitenkin myös merkitys "sydän eli sisin (levav)", joka lähenee sielu-sanan myöhempää käyttöä, jossa sitä käytetään kuvaamaan myös kolmijaollista ihmistä (ruumis, sielu, henki). Heprean sydän-sana tarkoittaa kuitenkin laajemmin sisäistä elämää, erityisesti hengellistä suhdetta Jumalaan.
Septuagintassa adjektiivi ψυχικός [ψῡ-] psyykhikós (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) sekä siitä johtuva adverbi ψυχικῶς [ψῡ-] psyykhikóos esiintyvät vain Makkabilaiskirjoissa tunteita tarkoittavassa merkityksessä (sääli, kiintymys).
2. MERKITYS UT:SSA
ψυχή [ψῡ-] psyykhee fem. (UT 103x) sielu
Klassisessa kreikassa psyykhee-sanan (lat. anima) perusmerkitys on hengitys. Muita merkityksiä (Liddell and Scott's Greek–English Lexicon 1889):
elämän merkki (sign of life)
elämä (life)
henki (soul, spirit, ghost)
sooma-sanan eli ruumiin vastakohta (opp. to σῶμα)
sydän, sisin (soul, heart)
mieli, ymmärrys (soul, mind, understanding)
UT:ssa psyykhee-sanaa käytetään kaikissa näissä merkityksissä. Lisäksi UT:ssa sanalla on tunteisiin liittyvä merkitys sekä merkitys "ihminen". Erityisesti on huomattava kolmijako eli trikotomia (1. Tess. 5:23): ruumis (sooma), sielu (psyykhee) ja henki (pneuma). Tämä psyykhee-sanan käyttö erillään ruumiista ja hengestä poikkeaa merkittävästi sen vanhatestamentillisesta käytöstä. Septuagintassa psyykhee (hepr. nefesh) tarkoittaa yleensä kokonaista ihmistä, johon kuuluvat sekä ruumis, sielu että henki. Tällaista kolmijakoa ei VT:ssa esitetä.
"Sielu veressä" (1. Moos. 9:4 rinn.) ei siis tarkoita, että veressä olisi joku persoona (sielu), vaan sitä että veressä on elämänvoima. Oikea käännös: Elämänvoima on veressä.
Vanhatestamentillisessa merkityksessä psyykhee-sana esiintyy esim. seuraavissa kohdissa:
ihminen
(Ap. t. 2:41, Ap. t. 3:23)
elämä, henki
(Matt. 2:20, Matt. 10:39, Matt. 20:28, Luuk. 12:20, Joh. 12:25, Ap. t. 20:10, Ilm. 8:9)
3. NAFSHA-SANA PESHITTASSA
נַפשָׁא נפשא nafsha fem., st. abs. נפֶשׁ, mon. נַפשָׁן
Sanakirjassa on annettu seuraavat merkitykset Peshittan nafsha-sanalle (William Jennings: The Lexicon to the Syriac New Testament 1926):
elämää ylläpitävä, sielu tai sydän,
the vital or animating principle; the soul or heart
(tunteiden tyyssija, as seat of emotions) (Matt. 26:38),
(erillinen osa ruumiista, as apart from the body) (Ilm. 6:9)
ihminen, persoona, souls as persons (Ap. t. 2:41, Luuk. 9:56)
elämä, life (Matt. 2:20, Matt. 6:25, Matt. 16:25, 1. Kor. 14:7)
itse, self (Matt. 12:26, Matt. 16:24)
me itse, ourself (2. Kor. 4:5)
yksimielisesti, with one accord (Ap. t. 1:14)
בַּחֲדָא נפֶשׁ
Aramean- eli syyriankielisessä UT:ssa (Peshitta, joka on ainakin osittain käännetty kreikankielisistä teksteistä) näytetään käytettävän nafsha-sanaa samassa merkityksessä kuin UT:n kreikassa psyykhee-sanaa. Nafsha vastaa etymologisesti eli sananjohdollisesti heprean nefesh-sanaa.
Arameankielisessä UT:ssa käytetyn nafsha-sanan merkitys ei ole kuitenkaan siis sama kuin VT:n heprean nefesh-sanalla. Aramean nafsha on vastine kreikan psyykhee-sanalle.
Adjektiivi ψυχικός-sana [ψῡ-] psyykhikós (sielullinen, luonnollinen, inhimillinen) esiintyy UT:ssa kuusi kertaa. Syyriankielisessä UT:ssa sitä vastaa jokaisessa kohdassa nafsha tai siitä johdettu adjektiivi.
4. OTE MATTI LILJEQVISTIN SANAKIRJASTA
ψυχή [ψῡ-] -ῆς (fem.) < 103 >
1. sielu, henki, ihmisen tai eläimen eläväksi tekevä osa – Ap. t. 20:10
τὰ ἔχοντα ψυχάς: elävä – Ilm. 8:9
τὴν ψυχὴν ἀπαιτέω: ottaa pois jonkin henki – Luuk. 12:20
ζητέω τὴν ψυχήν: väijyä jonkin henkeä – Matt. 2:20
δίδωμι τὴν ψυχήν: antaa henkensä – Matt. 20:28
ἀγαπάω τὴν ψυχήν:
rakastaa ajallista elämää, pitää henkeään arvokkaana – Ilm. 12:11
2. sielu, tunteva ihminen – Luuk. 12:19
ἐπιθυμία τῆς ψυχῆς: sielun halu – Ilm. 18:14
περίλυπός ἐστιν ἡ ψυχή μου: olen hyvin murheellinen – Matt. 26:38
μεγαλύνει ἡ ψυχή μου: minun henkeni suuresti riemuitsee
– Luuk. 1:46
ἐκ ψυχῆς: täydestä sydämestä – Ef. 6:6
μιᾷ ψυχῇ: yksimielisesti – Fil. 1:27
3. sielu iankaikkisen elämän osallisena – Jaak. 1:21
σῴζω ψυχὴν ἐκ θανάτου: pelastaa sielu kuolemasta – Jaak. 5:20
τὴν ψυχὴν ζημιόω: menettää sielunsa – Matt. 16:26
4. sielu erillisenä osana – 1. Tess. 5:23
5. elämä – Matt. 10:39
τὴν ψυχὴν αὐτοῦ περιποιέω: turvata elämänsä – Luuk. 17:33
φιλέω τὴν ψυχὴν αὐτοῦ: rakastaa elämäänsä – Joh. 12:25
6. sielu, elävä olento – Ilm. 16:3
7. ihminen – Ap. t. 2:41
πᾶσα ψυχή: jokainen – Ap. t. 3:23
Vertaa πνεῦμα
ψυχικός [ψῡ-] -ή -όν < 6 > (adj.)
1. sielullinen, luonnollinen, inhimillinen (hengellisen vastakohta)
– 1. Kor. 2:14
2. ihmisten mielestä nouseva – Jaak. 3:15
[ψυχή]
Vertaa πνευματικός, σαρκικός