K4 Verbisysteemi (KREIKKA VERBIT)
| k4-verbisysteemi.pdf |
Avaa lukemista ja tulostamista varten yllä oleva pdf-tiedosto (päivitelty 7.4.2022).
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 VERBIT https://gen.fi/k4.html
K4 Verbisysteemi
https://gen.fi/k4-verbisysteemi.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Pääluokka eli genus
2. Tapaluokka eli modus
3. Aikamuoto eli tempus
0. DOKUMENTTEJA
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2003/2008
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974/2010
Voitila & Lampropoulos: Raamatun kreikan virtuaalinen oppimisympäristö Moodle.
Itä-Suomen yliopisto 2015
1. PÄÄLUOKKA ELI GENUS
Kreikan verbin pääluokkia eli genuksia on kolme:
– 1. aktiivi (minä pesen)
– 2. mediumi (minä pesen itseni, peseydyn, "suoritan itsessäni pesemistä")
– 3. passiivi (minut/minua pestään, "minä tulen pestyksi")
2. TAPALUOKKA ELI MODUS
Tapaluokkia eli moduksia on kuusi:
– 1. indikatiivi eli tositapa (luen)
– kaikki aikamuodot: prees., impf., aor., perf., pluskvamp., fut.
– 2. imperatiivi eli käskytapa (lue!)
– prees., aor. [perf. harvinainen]
– 3. konjunktiivi (subjunktiivi) eli ajattelutapa ([jotta] lukisin)
– ilmaisee ehdollista, mahdollista, toivottua, käskettyä jne. tekemistä
– vastaa erityisesti sivulauseissa usein suomen konditionaalia
– prees., aor., perf.
– 4. optatiivi eli toivomustapa
(oi lukisinpa! saisinpa lukea, lukenen; lue!)
– ilmaisee toivomusta, odotusta tai käskyä
[– prees., aor., perf., fut. harvinainen]
– 5. infinitiivi eli nimitapa (lukea, lukeminen)
– persoonaton taipumaton nominaalinen muoto
– prees., aor., perf. [fut. erittäin harvinainen]
– 6. partisiippi eli laatutapa (akt. lukeva, lukenut, lukien/lukiessa†,
pass. luettava, luettu)
– nominaalinen muoto, taipuu nominien tapaan
– prees., aor., perf. [fut. harvinainen]
† "lukien" ja "lukiessa" ovat suomen kielessä infinitiivejä,
mutta ne ovat usein sopivia käännösvastineita kreikan lauseenvastikkeissa esiintyville partisiipeille
3. AIKAMUOTO ELI TEMPUS
Aikamuotoihin eli aikaluokkiin (lat. tempus) liittyviä verbivartaloita on neljä:
– preesensvartalo ja sen sivutempus imperfekti
– aoristivartalo
– perfektivartalo ja sen sivutempus pluskvamperfekti
– futuurivartalo
Aikamuotoja eli tempuksia on siis yhteensä kuusi.
Aikamuodoissa on ajan (mennyt, nykyinen, tuleva) lisäksi keskeistä tekemisen aspekti eli se, mistä näkökulmasta tekemistä tarkastellaan. Sitä, kuluuko tekemiseen lyhyt vai pitkä aika, ei välttämättä voi suoraan päätellä käytetystä aikamuodosta.
– 1. preesens, nykyhetkinen jatkuva tekeminen
– tekemistä katsotaan sisältäpäin
– tekemistä kuvataan prosessina eli jatkumona
– tekemisen alku ja erityisesti loppu/päättyminen eivät välttämättä
ole nähtävillä tai eivät ainakaan ole keskeisiä
– tekeminen ei välttämättä saavuta päämääräänsä tai tarkoitustaan
– tekeminen voi olla toistuvaa tai tavanomaista
– käännöksessä voi joskus käyttää osaobjektia:
teen työtä, olen tekemässä työtä, tee työtä
2. imperfekti, menneen ajan jatkuva tekeminen
– preesensin sivutempus, preesensvartalo
3. aoristi, tiettyyn ajankohtaan rajoittuva tekeminen
– tekemistä katsotaan ulkoapäin
– tekeminen muodostaa yhden kokonaisuuden,
johon kuuluvat tekemisen alku, kesto ja loppu
– tekeminen suoritetaan loppuun asti
– käännöksessä voi joskus käyttää kokonaisobjektia:
tein työn, tee (se) työ
– aoristi on menneen ajan muoto vain indikatiivissa
4. perfekti
– perfekti (päättymä) ilmaisee menneisyyden tapahtumaa,
jonka seuraamukset yhä jatkuvat: hän on rakentanut taloja/talot
5. pluskvamperfekti
– perfektin sivutempus, perfektivartalo
– ilmaisee menneisyydessä tapahtuneen perfektisen tekemisen,
jonka seuraamukset eivät enää jatku:
hän oli rakentanut taloja/talot
6. futuuri, tulevaisuuteen sijoittuva tekeminen/tapahtuminen
K KREIKKA https://gen.fi/k.html
K4 VERBIT https://gen.fi/k4.html
K4 Verbisysteemi
https://gen.fi/k4-verbisysteemi.html
SISÄLLYSLUETTELO
0. Dokumentteja
1. Pääluokka eli genus
2. Tapaluokka eli modus
3. Aikamuoto eli tempus
0. DOKUMENTTEJA
Aejmelaeus, Lars: Uuden testamentin kreikan kielioppi. Kirjapaja 2003/2008
Blomqvist–Toivanen: Johdatus UT:n kreikkaan. Gaudeamus 1974/2010
Voitila & Lampropoulos: Raamatun kreikan virtuaalinen oppimisympäristö Moodle.
Itä-Suomen yliopisto 2015
1. PÄÄLUOKKA ELI GENUS
Kreikan verbin pääluokkia eli genuksia on kolme:
– 1. aktiivi (minä pesen)
– 2. mediumi (minä pesen itseni, peseydyn, "suoritan itsessäni pesemistä")
– 3. passiivi (minut/minua pestään, "minä tulen pestyksi")
2. TAPALUOKKA ELI MODUS
Tapaluokkia eli moduksia on kuusi:
– 1. indikatiivi eli tositapa (luen)
– kaikki aikamuodot: prees., impf., aor., perf., pluskvamp., fut.
– 2. imperatiivi eli käskytapa (lue!)
– prees., aor. [perf. harvinainen]
– 3. konjunktiivi (subjunktiivi) eli ajattelutapa ([jotta] lukisin)
– ilmaisee ehdollista, mahdollista, toivottua, käskettyä jne. tekemistä
– vastaa erityisesti sivulauseissa usein suomen konditionaalia
– prees., aor., perf.
– 4. optatiivi eli toivomustapa
(oi lukisinpa! saisinpa lukea, lukenen; lue!)
– ilmaisee toivomusta, odotusta tai käskyä
[– prees., aor., perf., fut. harvinainen]
– 5. infinitiivi eli nimitapa (lukea, lukeminen)
– persoonaton taipumaton nominaalinen muoto
– prees., aor., perf. [fut. erittäin harvinainen]
– 6. partisiippi eli laatutapa (akt. lukeva, lukenut, lukien/lukiessa†,
pass. luettava, luettu)
– nominaalinen muoto, taipuu nominien tapaan
– prees., aor., perf. [fut. harvinainen]
† "lukien" ja "lukiessa" ovat suomen kielessä infinitiivejä,
mutta ne ovat usein sopivia käännösvastineita kreikan lauseenvastikkeissa esiintyville partisiipeille
3. AIKAMUOTO ELI TEMPUS
Aikamuotoihin eli aikaluokkiin (lat. tempus) liittyviä verbivartaloita on neljä:
– preesensvartalo ja sen sivutempus imperfekti
– aoristivartalo
– perfektivartalo ja sen sivutempus pluskvamperfekti
– futuurivartalo
Aikamuotoja eli tempuksia on siis yhteensä kuusi.
Aikamuodoissa on ajan (mennyt, nykyinen, tuleva) lisäksi keskeistä tekemisen aspekti eli se, mistä näkökulmasta tekemistä tarkastellaan. Sitä, kuluuko tekemiseen lyhyt vai pitkä aika, ei välttämättä voi suoraan päätellä käytetystä aikamuodosta.
– 1. preesens, nykyhetkinen jatkuva tekeminen
– tekemistä katsotaan sisältäpäin
– tekemistä kuvataan prosessina eli jatkumona
– tekemisen alku ja erityisesti loppu/päättyminen eivät välttämättä
ole nähtävillä tai eivät ainakaan ole keskeisiä
– tekeminen ei välttämättä saavuta päämääräänsä tai tarkoitustaan
– tekeminen voi olla toistuvaa tai tavanomaista
– käännöksessä voi joskus käyttää osaobjektia:
teen työtä, olen tekemässä työtä, tee työtä
2. imperfekti, menneen ajan jatkuva tekeminen
– preesensin sivutempus, preesensvartalo
3. aoristi, tiettyyn ajankohtaan rajoittuva tekeminen
– tekemistä katsotaan ulkoapäin
– tekeminen muodostaa yhden kokonaisuuden,
johon kuuluvat tekemisen alku, kesto ja loppu
– tekeminen suoritetaan loppuun asti
– käännöksessä voi joskus käyttää kokonaisobjektia:
tein työn, tee (se) työ
– aoristi on menneen ajan muoto vain indikatiivissa
4. perfekti
– perfekti (päättymä) ilmaisee menneisyyden tapahtumaa,
jonka seuraamukset yhä jatkuvat: hän on rakentanut taloja/talot
5. pluskvamperfekti
– perfektin sivutempus, perfektivartalo
– ilmaisee menneisyydessä tapahtuneen perfektisen tekemisen,
jonka seuraamukset eivät enää jatku:
hän oli rakentanut taloja/talot
6. futuuri, tulevaisuuteen sijoittuva tekeminen/tapahtuminen